keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Seksuaalisesta häirinnästä työpaikalla

Siperianhusky tässä hei. Moni julkisuuden henkilö on viime aikoina ollut syytettynä seksuaalisesta häirinnästä, ja se on tuonut mieleeni monia omia muistojani työpaikoilta. Nämä julkisuuden henkilöiden skandaalit ovat saaneet minut surulliseksi, mutta myös iloiseksi, ja selitän nyt miksi.

Kun 18-vuotiaana sain ensimmäisen kunnollisen työpaikkani (jos kesätöitä ei lasketa), olin innoissani. Työpaikka oli pikaruokaravintolassa, ja ajattelin etukäteen, että vihdoinkin minua ei enää kohdella "kesätyttönä", vaan voin olla työpaikallani ammattilainen muiden muassa. Toisin kävi.

Kuvat eivät liity tapahtumiin. Kuvat Harri Masko photography, mekko Sinikka Nikander.
Olin työpaikkani ainoa nainen ja työparinani oli useimmiten mies. Aluksi kaikki sujui hyvin. Pikkuhiljaa mieskollegani alkoivat pyytää minua ulos. Pahinta oli, että he olivat esimiesasemassa, enkä tiennyt mitä tehdä asialle, joten hymyilin vain ja sanoin ei. Lopulta ulospyytely alkoi olemaan jokapäiväistä, kunnes se paisui suoranaisiksi seksinehdotteluiksi. Olin juuri täyttänyt 18 ja täysin kokematon. En tiennyt mitä tehdä, kun esimiesasemassa oleva henkilö kommentoi rintojani tai sanoi, että laitetaanpa paikka lukkoon ja pannaan tässä pöydällä. Työpaikkani oli Helsingissä ja kaikki läheiseni olivat Porissa, joten tuki oli kaukana.

Kaikki kärjistyi lopulta siihen, etten pystynyt menemään enää töihin, vaan muutin takaisin vanhempieni luokse Poriin. Pomoni ei edes suostunut lähettämään minulle viimeistä palkkaani, vaan jouduin matkustamaan takaisin Helsinkiin hakemaan sen. Sanotaanko siis, etten voinut laittaa paikkaa suosittelijalistalleni ansioluettelooni.


Kerroin tarinoita kyseisestä työpaikasta monille ihmisille, eikä sitä hämmästelty hirveästi. Moni läheisistäni vain kertoi minulle omista vastaavista kokemuksistaan. Ilmeisesti monet naiset ovat kokeneet samanlaista työpaikoillaan. No, menin naimisiin, hankin lapsia ja olin monta vuotta kotiäitinä kunnes oli aika taas mennä töihin.

Aloitin työnteon uudelleen ottamalla puhelinmyyntifirmasta työpaikan. Sama touhu jatkui sielläkin. Naiskollega firmassa sanoi minulle, että minun pitäisi tehdä kuten hän ja pukeutua ja käyttäytyä kuin mies, niin miehet eivät häiriköisi. Olisi kuitenkin tuntunut vielä suuremmalta häviöltä muuttaa itseni, jotta saisin olla rauhassa, joten lopetin työt sielläkin. Siitä lähtien olen työskennellyt naisvaltaisilla aloilla, ja vaikka monet kollegani valittavat miesten puuttumisesta työympäristöstä, minä en. Ei ehkä ole reilua leimata kaikkia miehiä kokemusteni perusteella, mutta en myöskään haluaisi joutua luopumaan enään yhdestäkään työpaikasta vain pitääkseni oman tilani omanani. Kumma kyllä miesten puuttuminen työympäristöstä on poistanut häirinnän kokonaan.



Julkisuudessa nousseiden kohujen ja #metoo-kampanjan ansiosta olen pohtinut työhistoriaani ja kokemuksiani. Ensimmäistä kertaa minussakin heräsi ajatus, että joku olisi voinut ottaa vakavissaan minuunkin kohdistuneet ehdotukset, vihjailut ja koskettelut. Toki tekijät eivät olleet julkisuuden henkilöitä, mutta tekivät täysin samanlaisia asioita kuin nyt on kohuttu. #Metoo-kampanjan ja feminismin nousun myötä koen suhtautuvani optimistisesti siihen, että naiset voisivat tulevaisuudessa olla rauhassa työpaikoilla.

Ehkä miehet voivat katsoa näitä otsikoihin tulleita skandaaleita ja miettiä omaa käyttäytymistään. En nyt puhu kaikista miehistä (argh, tämä on tietysti pakko sanoa, koska itkijät) vaan tarpeeksi monista - ja tämäkin on pelkästään minun elämässäni.

On puhuttu paljon siitä, että onko #metoo-kampanja mennyt liian pitkälle. Me täällä PTFU:ssa olemme sitä mieltä, että se ei ole mennyt tarpeeksi pitkälle. Pelkästään kampanjasta noussut kohu ja esille tulevat järkyttävän typerät kommentit (käsittelimme niitä mm. postauksessa Miesten mukavat oltavat) todistavat asian. Nyt Suomessakin on järjestetty oma kampanja, #memyös. Suosittelemme kaikkia menemään allekirjoittamaan adressin, jotta pääsisimme vauhtiin tämän ahdistelukulttuurin purkamisessa kuten Ruotsissa on tehty.

Olen varma, että teillä kaikilla on joitakin kokemuksia seksuaalisesta häirinnästä ja ahdistelusta. Jakakaa ne kommenttikentässä vaikka nimettömänä - pelkästään jo tämän tekstin kirjoittaminen teki olostani hiukan paremman.

Terveisin Siperianhusky


21 kommenttia:

  1. Tämä asia ei voi kyllä olla liikaa tapetilla. Toivon, että asiat muuttuu. Ite oon kokenu seksuaalista väkivaltaa lapsena ja myös aikuisena.

    VastaaPoista
  2. Täs ollaan kyl ihan asian ytimessä. Harmi ettei miehenä ole edelleenkään ratkaisuja ongelmaan. Auttaisi ehkä jos miehet kasvaisivat naisten keskuudessa oppien samalla käytännön kautta mikä on ok ja mikä ei sukupuolten kuplautumisen sijaan.

    VastaaPoista
  3. Olin aikoinani töissä eräässä tutkimuslaitoksessa, jossa tapahtui välillä häirintää kuten pyllylle ja olkapäille taputtelua. Minuakin vedettiin kerran käytävällä letistä ja kun käännyin siellä ooi eräs tutkimusprofessori joka tämän oli tehnyt. Kun kysyin muilta että mitä tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä, minulle sanottiin että ”N. nyt on sellainen omalaatuista huumoria viljelevä kaveri” sekä lisäksi vielä jatkoivat että kannattaa pitää mölyt mahassa ettei tule hankaluuksia työsopimusten jatkamisen kanssa. Minulla oli tapahtuneesta tosi nöyryytetty olo ja kun sopimukseni päättyi olin jo sopinut uudesta työpaikasta muualla.

    VastaaPoista
  4. Lisään vielä edelliseen viestiini, että en ole muissa työpaikoissa enää mitään vastaavaa kokenut tai joutunut todistamaan. Onneksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän kommentin lukeminen oli minulle siitä järkyttävää, että olin itse juuri aikeissa kirjoittaa olevani hyvin iloinen, kun akateemisilla aloilla esiintyy niin vähän häirintää ja olen siksikin tyytyväinen uravalinnastani tutkijana. En ole siis itse vain törmännyt siihen. Olen jotenkin ajatellut, että häiritsijät jäivät sinne nuoruusvuosien kesätyöpaikoille ns. tavallisten duunarihommien parissa - että sitä ei esiinny akateemisissa piireissä. Pienoinen shokki siis. Hyvä, että jätit kommenttisi ja hyvä että luin sen!

      Poista
    2. Minä olen myös ollut yliopistolla projektiavustajana töissä ja siellä on ahdisteltu vanhempien tutkijoiden toimesta. Ja eikö MRV kirjoittanut jossain vaiheessa ahfistelukokemuksistaan juuri yliopistolla? Mutta siis joo, järkytys se oli mullekin aikanaan.

      Poista
    3. Ai että, te akateemiset ihmiset olette sietämättömän itseriittoisia! Akateemisissa ympyröissä ei varmasti sitä tai tätä, mutta nuo duunarit sensijaan... Ihmisiä yliopistokoulutuksen saaneetkin vain ovat. Hyvä, että se on edes teille kahdelle selvinnyt.

      Poista
  5. Husky kirjoittaa taas pelkkää asiaa! <3 Olen pahoillani, että sinua on kohdeltu väärin työpaikalla. Samoja kokemuksia on itsellänikin. Tuijottelua, irstaita vitsejä, vihjailuja yms. ja kaikki nämä esimiesasemassa olevilta miehiltä. Yhdessä tapauksessa kerroin esihenkilölleni (nainen) häirinnästä, mutta vastaus oli lähinnä ihmettelyä siitä, että hänelle mies on ollut ainoastaan mukava ja pyysi minua antamaan asian olla, sillä olin muutenkin lähdössä yrityksestä lähiaikoina. Sen jälkeen olen saanut osakseni vain hyvää kohtelua työpaikoilla, mutta jos törmäisin samaan ongelmaan uudestaan, en todellakaan antaisi sen olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä ettet ole enää kohdannut vastaavaa! Samoin minä uskoisin että nykyään veisin asian eteenpäin, surettaa vaan että on varmaan paljon nuoria tyttöjä tälläkin hetkellä jotka eivät uskalla toimia.

      Poista
  6. Hyvä kirjoitus! Pahinta tässä on ehkä se, miten monen tuossa kohtaa tiedän ajattelevan vain, että voi miten kivaa, joku on kiinnostunut minusta - kunnes sitten tilanne etenee ja etenee ja muuttuu lopulta niin ahdistavaksi, ettei se olekaan enää kivaa. Milläs siinä sitten enää sanot, ettet ehkä ollut missään vaiheessa oikeasti kiinnostunut, vaan luulit vain, että siitä kuuluu olla ilahtunut, kun joku vanhempi kollega sillä tavalla "imartelee"? Se on ihan kamalan surullista.

    PS. Ihanat kuvat! En tiedä, onko tarkoituskin, mutta niistä tulee tosi vahvat Kaunotar ja Hirviö -vibat. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisäksi vielä pelottavan moni nuori ja vähän vanhempikin nainen on jopa kateellinen työkaverilleen, jota vaikkapa nyt juuri se esimies "imartelee" eli siis ahdistelee. He oikeasti kokevat, että naisen osakkeet jotenkin nousevat ahdistelukommenttien myötä ja että nainen, jota ei ahdistella, on jotenkin huonompi ja vähemmän haluttu. Jokin on jossain kohtaa mennyt hyvin pahasti pieleen, kun tällaiseen tilanteeseen on voitu päätyä. :(

      Poista
    2. Kiitoksia paljon ^^ Ulosanti ei ole minulla parhaimmasta päästä mutta Ruki niitä rustailee täällä luettavaan kuntoon. Samalla tavalla minullakin lähti nämä kuviot, mutta olin siinä tiedossa että miehet haluavat olla ystäviä minunkin kanssani niinkuin olivat keskenään.

      Ei ollut tarkoitus olla kaunotar ja hirviö viboja mutta saatuani nuo meikit ja vaatteet olin ihan Belle fiiliksissä ^^

      Poista
    3. Vähän samaa olen huomannut kuin anonyymi, paitsi myös sellaista että naistyötoverit alkaneet hieman halveksia, jolloin tuntuu että jää ihan yksin siihen tilanteeseen.

      Poista
  7. Omakohtaista kokemusta tai näköhavaintoa minulla ei ole, mutta kuulin eräältä rakennusmestarilta tapauksen, joka täyttää vahvasti ahdistelun tunnusmerkit.

    Tämä tapahtui rakennustyömaalla joskus ennen 1990-lukua. Naispuoliset rakennussiivoojat kiusasivat erästä laihaa, ujoa ja hiljaista rakennusmiestä, olkoon hänen nimensä tässä vaikkapa Ahti. Tiesivät, että hän on poikamies. Siivoojat heittelivät kuukausien, varmaan vuosienkin ajan Ahdille kaikenlaisia kaksimielisyyksiä, omasta mielestään "pilke silmäkulmassa". Sitä en tarinasta muista, miten mies näihin reagoi, tuskin punastumista kummemmin. Eräänä päivänä suuriäänisin siivooja kailotti, että "nyt katotaan, minkälaiset munat Ahdilla on!". Ahti ei mahtanut mitään, kun pari-kolme riskiä akkaa ajoi hänet rakennustyömaalla johonkin huoneen nurkkaan, tarttui raajoista kiinni ja riisuivat miehen paikat paljaiksi. Kehuskelivat sen jälkeen, että eipä Ahdin naamaa olla ennen niin punaisena nähty. Tuskin Ahti henkisittä vammoitta jäi.

    Mitenkään kyseisiä siivoojia puolustelematta, hekin ovat varmaan joutuneet kuulemaan yhtä sun toista "leikkimielistä" heittelyä ja ehdotteluja työmaitten miehiltä, ja siinä oppineet sanomaan vielä napakammin tai rumemmin takaisin. Mutta ei se silti anna valtuuksia käydä toiseen käsiksi, se ei vaan ole oikein.

    Kertoja-rakennusmestarin kanssa oltiin useana kesänä samoilla työmailla 2000-luvun alkupuolella. Kaikki tarinan henkilöt ovat varmastikin jo eläkkeellä.

    -Ihana Sami (pitkästä aikaa)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä Ahti-tarina kuulostaa ihan herkku.netistä lainatulta materiaalilta. Kauheaa, jos näin on oikeasti tapahtunut, mutten tiedä, miten se kuului tänne, kun kerran tarkoitus oli kertoa omista kokemuksista, eikä kuulemistaan juoruista. Juorujahan meillä kaikilla riittäisi kerrottavaksi, mutta mutta...

      Poista
    2. En ole herkkunetistä koskaan kuullutkaan. Tarina jäi mieleeni silloin kun mestari sen kertoi jollain kahvi- tai ruokatunnilla.

      Tarkoitukseni oli muistuttaa että ahdistelua on tapahtunut (ja valitettavasti tapahtuu vieläkin) sekä miesten että naisten taholta.
      https://www.rakennuslehti.fi/2017/12/rakennuslehden-kysely-yli-puolet-naisista-kokenut-seksuaalista-ahdistelua-tyossaan/

      Piis, lööv änd meri krismas tu ool!
      -Ihan Sami

      Poista
    3. Tämä taitaa olla urbaanilegenda, sillä olen kuullut sen ollessani eräässä tehtaassa harjoittelijana 1990-luvulla. Sen lisäksi sama tarina hieman muunneltuna esiintyi eräässä toisessa työpaikassa. Oikeasti jos niin olisi jossain oikeasti tapahtunut niin kyllähän tuo jo täyttäisi raiskauksen tunnusmerkit.

      Poista
    4. Tämä on urbaanilegenda, jota kerrotaan monissa eri muodoissa eteenpäin. Liekö tapauksella todenperäiset juuret jossain, mutta nykyään kerrotut tarinat taitavat kuitenkin olla yhden ja saman legendan muunnelmia.

      Poista
  8. Naisvaltaisilla työpaikoilla mies voi joutua naisten häiritsemäksi. Ei yhtä ronskilla tavalla, mutta pelkkänä objektina juorupuheissa. Ei pitäisi joutua sietämään tietyt rajat ylittävää ajattelemattomien henkilöiden ei-toivottavaa häirintää.

    VastaaPoista
  9. Itse en ole kokenut työpaikalla ikinä seksuaalista häirintää. Ja suurin osa työpaikoista joissa olen työskennellyt, ovat olleet miesvaltaisia. Sen takia tuli järkytyksenä, että sua ollaan noin ahdisteltu ja vieläpä molemmissa työpaikoissa.
    Poikaystäväni taas on joutunut töissä naisten ahdistelun kohteeksi työpaikalla. Joutuu sietämään perseen puristelua ym. Ja tahtomattaan kuunnella puolituttujen naisten seksijuttuja.

    VastaaPoista
  10. On hyvä juttu, että tänne kommentoi myös pojat/miehet, joita on ahdisteltu, mutta en voi olla ajattelematta, ovatko nämä kommentit yhden ja saman miesasiamiehen kirjoittamia trolleja vai ihan oikeita.

    VastaaPoista

Kommentoi ja ylistä, beibi! Vastaan, jos ehdin.