keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Epämukavuusalue!

Joo joo, kaikki tietää, että kehitys tapahtuu epämukavuusalueella. Itsekin tiedän sen ja olen säännöllisesti pyrkinyt liikkumaan pois mukavuusalueeltani ihan vain itseäni testatakseni ja haastaakseni. Hyvin on toiminut.

Nyt kuitenkin huomasin, että rohkeuteni kokeilla uusia asioita on suoraan verrannollinen mielialaani. Ei varmaan ole kenellekään yllätys, että kun mieliala laskee, ei jaksa kokeilla uusia asioita. Minulle näin käy aina syksyisin, sillä kaamos vaikuttaa minuun tosi vahvasti. Mutta nyt rupesinkin miettimään, että mitä jos suhde onkin toisinpäin? Entä jos mielialani ei vaikutakaan luovuuteeni vaan toisin päin? Tai ehkä kyseessä on ikävä kierre.

Olen aikaisemminkin täällä julistanut - tosi ärsyttävästi, tiedän - että masentuneena kannattaa vaan potkia itseään perseelle. Maailman raivostuttavin neuvo ihan oikeasti. Jos joku antaisi minulle tuollaisen kommentin, kun itse olen maissa, potkisin varmasti ihan vaan sitä neuvojaa. Mutta aina lopulta ihan itse huomaan, että ainoa keino, jolla itseni saan kerättyä, on se potkiminen. Kun yhdessä asiassa pakotan itseni tekemään jotain epämukavalta tuntuvaa, saan siitä vähän voimia taas seuraavaan kertaan, ja lopulta noidankehä on muuttunut positiiviseksi. Helppoa tämä ei missään nimessä ole. Sanoisin jopa, että se on yksi vaikeimmista ja raskaimmista asioista, jota olen joutunut tekemään. Kaikista kamalinta siinä on se, että kaikki duuni pitää tehdä itse, vaikka ei millään jaksaisi. Jos tosiaan joku muu tulee potkimaan, se herättää vain vastahankaisuutta ja ärtymystä sitä potkijaa kohtaan, joten pätijät, pitäkää suunne kiinni masentuneen lähellä.


Mutta siispä jälleen kerran potkin itseäni perseelle, ja sanoisinpa jopa että vähän naamaankin (en tiedä, miten oikein taivuin, kai se saunajooga jotain on auttanut!). Lupauduin valokuvaamaan Ilmattaren Katariinan uutta standardimitoitettua korsettimallistoa. Tyynen... ketä huijaan - hyperaktiivisen ulkokuoren alla minua jännittää kuvata tuntemattomia ihmisiä, joten siksi tämä oli sitä epämukavuusaluetta, vaikka valokuvausta muuten harrastankin. Tiedän olevani hyvä kuvaaja, kun kuvaan siskojani, mutta siinä minulla ei olekaan mitään paineita. Nyt vaikka valokuvattiinkin ihan TFCD-periaatteella, eli en saanut palkkaa, stressasin kuvien onnistumista silti. Kuvausten tiimi oli aivan ihana. Katariina Ilmatar Corsetry & Couturesta teki korsetit asuineen, floristi Riitta Kayir teki kukkakruunut ja muut kukka-asusteet, Maria (Maria Alexandra Design) toteutti kaksi vaaleaa mekkoa (postauksen lopussa) sekä mallit Tiina Sysimusta (@sipesatanas) sekä Janita Olkkonen (@kuunlapsi) loistivat kuvausten päätähtina. Janitan saimme muuten mukaan PTFU:n Facebookin kautta, kun etsimme halukkaita kuvauksiin! <3 


Kuvauksiin omaa lisäänsä toi se, että kuvasimme vuoden lyhimpänä päivänä! Valoa ei siis riittänyt kuin hetkeksi, ja oli pieni kiire. Lisäksi oli kylmä!


Vaikka kuvausten fiilis olikin rento ja sovimme, että ei oteta paineita, kyllä siinä väkisinkin tulee vähän jännittynyt olo. Kun puvut, mallit, asusteet ja miljööt ovat niin upeita, niin mokata voi ainoastaan valokuvaaja!

Onneksi olen mahtava Miss Ruki Ver enkä sitten kuitenkaan (tietenkään!) mokannut. Todisteet saatte nähdä tässä postauksessa. Kuvista tuli niin hienoja, että sain taas vähän itseluottamustani takaisin. En edes tiedä, miksi se taas oli johonkin muka hävinnyt - kai työkiire ja -stressi saavat olon tuntumaan vaan ihan riittämättömältä ja se fiilis sitten liusuu muuallekin elämään. Kyllä, minäkin tunnen oloni joskus aivan surkeaksi, uskokaa pois. Mutta nyt tämän saavutetun itseluottamukseni aion panna likoon ja taas yrittää uusia asioita, ja näin, kuin uhkapelaaja, kasvattaa pottiani. 


Toinen jännittävä uusi asia, mitä aion tehdä, on matkustaa yksin ulkomaille. Tätä mietin jo syyslomalla, mutta en saanut aikaiseksi. Olisi kannattanut, sillä uskon, että lomasta tulee mieletön. Lähden siis Portugaliin ylihuomenna! Koska en tee mitään ikinä helpoimman kautta, en jää rantatuoliin all inclusive -paketilla makoilemaan, vaan vuokraan auton ja ajelen ympäriinsä. 



Lomallani ajattelin ottaa paljon valokuvia ja varmaankin toimia itse mallina. Yleensä mitä vähemmän voimia minulla on, sitä vähemmän jaksan miettiä ulkonäköäni. Tämän takia aion Portugalissa sitten laittaa vain ihania vaatteita ylleni, meikata ja ottaa kauniita kuvia - näin toivottavasti vahvistan positiivista kierrettä entisestään ja palaan Suomeen tammikuussa uusin voimin. Ja ehkä tekin saatte kivoja viboja niistä! <3 Ajattelin tehdä tänne blogiin videopäivityksiä reissultani, mutta en lupaa mitään. Menen ihan fiiliksen mukaan ja teen sitä, mikä tuntuu kivalta.























 Kertokaa ihmeessä omia vinkkejänne ja tarinoitanne epämukavuusalueista! Ja kuvia saa taas kehua - nyt myös kannustan kehumaan malleja ja pukuja ja kaikkea, mistä haluatte sanoa jotain kaunista! <3


 ps. Saa myös jakaa matkavinkkejä! Sekä Portugaliin että ihan yksinään matkustamiseen liittyen. Jännittäääää!

14 kommenttia:

  1. Vau! Aivan superupeita kuvia! Sä oot taitava ja niin on ollut näköjään koko mukana ollut porukkakin. ������

    Ja tärkeitä ja viisaita sanoja Blogin tekstissäkin, taas kerran. Oot mahtava ja ihana ja riittävä, ja niin mäkin. Kaikkea parasta ja ihanaa matkaa!

    -Riikkis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Riikkis, ihanasti sanottu <3 Reissu olikin tosi ihana ja rentouttava.

      Poista
  2. Yksin matkustaminen on muuten mukavaa, mutta itse tykkään höpöttää joten hiljaisuus voi ärsyttää. Siksi videokamera on kiva matkakaveri :D Oma vinkkini on kuunnella itseään: herkästi kun on yksin reissussa niin haluaa paahtaa kaikkea mahdollista ja sitten onkin ihan poikki. Eli loma saa olla lomaa myös silloin kun reissaa yksin. Ja evästä aina mukana, ainakin itselläni huomaan pahan mielen tulevan heti jos verensokeri pääsee liikaa laskemaan. Ja jotenkin yksin mennessä sitä miettii että kohta, mutta sitten onkin jo aivan jäätävä nälkä.

    Oikein ihanaa matkaa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi hyvin neuvottu oli toi, että ei paahda liikaa. Mulla meinas mennä vähän siihen meinaan - piti nähdä se ja se kaupunki, käydä siellä rannalla ja sitten ottaa tällasia ja tollasia kuvia... Mutta onneksi sitten myös loikosin kylpyammeessa ja luin paljon <3 Kiitos!

      Poista
  3. Ihania kuvia! Tykkään varsinkin tuosta vaaleasta asukokonaisuudesta. :) Kannattaa ottaa mukaan sellainen laukku, jonka saa näppärästi pidettyä lähettyvillä/itsessään kiinni, niin ei tarvitse murehtia pitkäkyntisiä kun napsii kuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka en ehtinyt vastata tähän ennen lomaa, otin tästä vinkistä vaarin! Oli kyllä hyvä, koska tosiaan napsin aika paljon kuvia :)

      Poista
  4. Upeita kuvia, upeet mallit, upea sinä! Nauti lomasta, yksin reissaaminen ulkomailla on parasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos, kiitos ja kiitos! Oli ihana reissu <3

      Poista
  5. Ai että mitkä kuvat! Kivaa goottiuskottavuutta, jota nykyään (kun yleinen "goottihenkisyys" ei taas vaihteeksi ole enää muodissa) näkee aika harvoin (muualla kuin ihan truu-gootti-asiayhteyksissä). Tykkään. :D

    Omalla kohdallani ajoittaisen masentuneisuuden ja jopa aivan todellisen masennuksenkin selättäminen on onnistunut parhaiten passiivisesti "virran vietäväksi" heittäytymällä, niin hassulta kuin se kuulostaakin. Teen asioita, joita ihmiset ympärilläni raahaavat minut tekemään. (Onneksi on niitä ihmisiä, jotka jaksavat raahata!) Kellun vain apaattisena ja odotan, että tuuli kääntyy ja ilmanala muuttuu. Siinä voi mennä aikaa, mutta se tapahtuu ennemmin tai myöhemmin. Olennaista on, etten pyristele vastaan. Annan sen vain tapahtua. Jos fiilis on muuttuakseen johonkin suuntaan, ajelehdin sinne. Siellä saattaa odottaa jotain parempaa.

    Hyvä huomio, että perseelle potkiminen auttaa vain, jos sen onnistuu tekemään itse. Jos joku toinen tulee potkimaan perseelle tai edes puhumaan siitä, se useimmiten vain pahentaa tilannetta, koska se lisää yleistä vitutusta ja epäonnistumisen tunnetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, näissä haettiin vähän sellaista synkkää viikinkimystiikkaa, joka vivahtaa just gootin puolelle :) Kiitti!

      Mulla ehkä just toi passiivisuus on pahin. Mä liian helposti uppoan elokuviin, kirjoihin tai sarjoihin ja oma elämä alkaa sitten tuntua ahdistavalta. Mua esimerkiksi aina loman tai vaikka sairaudenkin jälkeen ahdistaa tosi paljon mennä töihin taas, mutta sitten kun on töissä, nauttiikin siitä.

      Mutta ehkä tää vaan kertoo sitä, että eri ihmisille toimii eri jutut. Siitä oon kyllä kokenut olevan hyötyä, että kun on paska fiilis, sen sallii itselleen. Että hyväksyy, että nyt on asiat näin eikä yritä väkisin tsempata. Ehkä sitä hait myös vähän takaa tuossa?

      Poista
  6. Jihuu, mikä projekti ja mitkä kuvat! Oikein hyvää matkaa sulle myös, raikastu ja viihdy!

    VastaaPoista
  7. Vastaukset
    1. Oi oi, toki voin kuvata :) Laita viestiä pinthefup@gmail.com. Mutta oon sit aina välillä tosi huono vastaamaan ja joskus unohdan kokonaan. Varsinkin nyt, kun on sikana töitä. Mutta jos vaikka joskus hiihtolomaksi sovittaisiin kuvaukset, niin varmaan onnistuisi! :)

      Poista

Kommentoi ja ylistä, beibi! Vastaan, jos ehdin.