keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Miesten mukavat oltavat

Minun piti käydä ennen töitä salilla, mutta sitten inspiroiduinkin kirjoittamaan. Kiitos taas tästäkin, lukijat, teitä saan syyttää siitä, että pakaroistani näistä ei tule koskaan niin isoja, että silmät putoilisivat ihmisten päistä.

Luin 28.10. Hesarista Timo Ahon mielipidekirjoituksen Maskuliininen hegemonia takaa meille miehille mukavat oltavat. Hyvä kirjoitus, jossa pohdittiin sitä, miten naisten pitää yksin korjata muun muassa seksuaalisen ahdistelun kulttuuri, vaikka suurin osa ahdistelusta on miesten tekemää. Kirjoittaja kuulutti miehiä mukaan talkoisiin. Ikäväkseni luin myös kommentit.

Näin kyllästynyt olen tähän paskaan
Kommenteissa tulivat tietenkin esille kaikki vanhat mussutukset, samat, joita toisteltiin #metoo-kampanjan somepäivityksissä.

"Ei kaikki miehet!"

On ihan totta, että kaikki miehet eivät ole ahdistelijoita. On totta myös, että naisetkin ahdistelevat. Näistä puhuminen on kuitenkin ihan toinen asia, joka voitaisiin tuoda itsenäisenä ongelmanaan esille joskus toiste. Jo lapsia opetetaan puhumaan juuri tehdyistä tihutöistä eikä muistelemaan sitä, miten toi toinen viime viikolla ja paljon isommin. Miksi sitten aikuiset ihmiset ottavat ongelman B esille, kun pitäisi puhua ongelmasta A? Uskon, että kyse on häpeästä ja siitä, että tiedetään kyllä oma syyllisyys, mutta sitä ei haluaisi millään myöntää ja menettää ylpeyttään.

Kerroin blogissa vuosi sitten ahdistelutilanteesta, jonka koin töissä. Lyhyesti sanottuna kyse oli siitä, että lounaalla työkaveri kommentoi rintojani tosi ahdistavalla tavalla isossa porukassa pöydän yli. Koin tilanteen nolona ja ensireaktioni oli hävetä. Hetken päästä kuitenkin häpeästä toivuttuani otin asian puheeksi. Tämä mies puolusti itseään kaikilla klassisilla keinoilla - minä ylireagoin, hän ei tarkoittanut asiaa näin, minä nolaan hänet kun lähden asiaa selvittämään eikä hän ole pahoillaan sanoistaan, vaan siitä, "jos pahoitin mieleni" ja "ymmärsin väärin".

Kaikista kamalinta tilanteessa oli, että tyyppi oli ollut siihen asti tosi mukava, hauska ja feministinenkin. Jos hän olisi pyytänyt anteeksi, olisin voinut päästä asian yli ja kuitata sen huumorilla. Uskon, että hän ei ehkä oikeasti tarkoittanut pahaa ja ymmärsi kyllä suututtuani, miten otin asian, mutta hänen ylpeytensä ei antanut periksi, että hän olisi voinut myöntää olleensa väärässä. On varmasti ihan hirveän vaikeaa tajuta, että on osana ja edistää kulttuuria, jossa naisia voidaan ahdistella jopa työpaikalla. Tajuaminen voisi kuitenkin olla oikeasti aika hyvä tilaisuus itsensä kehittämiseen. Asian kieltäminen toimii juuri päinvastaisella tavalla.

Tosi kuvaavaa on, että tämä tyyppi kommentoi somessa #metoo-kampanjaa vastustaen avoimesti seksuaalista häirintää. Moni mies antoi tukensa kampanjalle, mikä on tietenkin hyvä. Toivon kuitenkin, että se ei jää vain puheeksi, vaan että tulevaisuudessa he oikeasti kuuntelevat, jos joku kokee heidän käyttäytymisensä häirintänä. Osallistuminen tällaiseen kampanjaan on helppoa ja hyvä tapa kiillottaa omaa sädekehää ja vaikuttaa hyvältä tyypiltä, mutta vaatii oikeasti rohkeutta ja hyvää itsetuntoa myöntää olevansa joskus väärässä. Siinä joutuu nielemään ylpeytensä.

"En ole koskaan nähnyt ahdistelua eikä ketään läheistäni ole koskaan ahdisteltu. Ahdistelua ei siis ole olemassa."
"Missä huumorintaju?"  

Sitä en usko hetkeäkään, ettäkö jokainen ei olisi joskus nähnyt ahdistelua. Edellä kuvaamassani tapahtumassa oli paljon todistajia. Koska ahdistelu on nolo juttu, kaikki vaikenivat ja yrittivät siirtyä eteenpäin. Muutama sanoi minulle, että oli kyllä asiattomasti sanottu. Kuinka moni ihminen sanoi ahdistelijalle mitään? Nolla.

Kuten sanoin, ahdistelija on pidetty tyyppi, eikä kukaan ilmeisesti halunnut häntä nolata lisää. Uskon kyllä, että tyyppi oli jo tarpeeksi nolostunut ilman muiden tuomiotakin, joten se on ihan fine minun puolestani. Tämä suhtautuminen kertoo kuitenkin jotain.

Esimerkkitilanteessa kyse oli suhteettoman harmittomasta letkautuksesta, mutta pahemmissakin tapauksissa todistajat helposti vaikenevat ja uhri jää yksin. Hänelle tulee olo, että hän ylireagoi. Tekijä voi vedota huumoriin tai leikinlaskuun. Nämä kaikki - todistajien epämukavuus ja vaikeneminen, tekijän (ehkä aito) ymmärtämättömyys omien tekojensa vakavuudesta ja uhrin ahdistava olo ja itsesyytökset - ovat kaikki rakennuspalikoita seksuaalisen ahdistelun kulttuurissa.

"Mutku naisetkin!" 

Eräs ajatusleikki aukaisi silmäni aika mielettömällä tavalla. Kuvittele, sukupuolesta huolimatta, että katukuvasta ja kaupungista olisi poistettu kaikki miehet yhdeksi päiväksi. Mitä tekisit? Ketä pelkäisit?

Tajusin, että en pelkäisi mitään. Voisin kävellä kadulla vaikka koko yön ja mennä baariin ihan rauhassa. Eikö tämä kerro jo jotain? Okei, ajatusleikki voi vaikuttaa vähän miesvihaiselta, mutta tilanne olisi sama myös yksin kaupungissa olevalle miehelle. Naiset osaavat toki myös olla väkivaltaisia, mutta koko elämäni aikana olen joutunut kaksi kertaa naisen väkivallan tai ahdistelun kohteeksi. Yhden kerran eräs nainen veti hiuksistani tanssilattialla ja toisen kerran yksi otti rinnoistani kiinni. Kummassakaan tilanteessa en pelännyt, lähinnä olin ärsyyntynyt. Samaa ei voi sanoa niistä lukemattomista kerroista, kun minua ovat ahdistelleet miehet.

Joo, on olemassa naisia, jotka ahdistelevat miehiä, mutta yleensä miesten ei tarvitse pelätä joutuvansa raiskatuiksi, hakatuiksi tai kuolleiksi, jos torjuvat epämukavan lähestymisyrityksen. Ja kun mietin tilanteita, joissa naiset ovat käyneet kimppuuni, niihin on aina ollut jokin, vaikkakin sinänsä tyhmä, syy. Kun taas minua on ahdistellut mies, siihen on syyksi riittänyt se, että olen nainen. Ja tästä koko #metoo-kampanjassa on kyse.

Kysyn osittain retorisesti mutta osittain ihan tosissani, että kuinka monta kertaa te tätä lukevat miehet olette esimerkiksi

-menneet kotiin taksilla, koska olette pelänneet kävellä?
-kävelleet kadulla avaimet nyrkin sisällä niin, että voitte puolustautua tarpeen vaatiessa?
-esittäneet, että puhutte puhelimeen, kun kävelette kotiin?
-kävelleet jonkun tuntemattoman porukan perässä, jotta ette joutuisi kävelemään yksin?
-välttäneet katsekontaktia naisiin bussissa, metrossa, ratikassa, kadulla tai baarissa peläten sitä, että joudutte ahdistelun kohteeksi?
-olleet kyykkäämättä sillä kertaa salilla, koska joku creepy nainen on tuijottanut teitä avoimesti? 
-joutuneet katsomaan tuntemattoman naisen sukupuolielimiä?
-saaneet sukupuolielimistä kuvan pyytämättä?
-joutuneet kadulla naisen seksiehdottelujen kohteeksi?
-miettineet, onko asunne liian paljastava?
-miettineet, että oletteko liian hyvännäköinen tänään töihin?
-tehneet itsestänne tahallaan vähemmän hyvännäköisen, jotta ette joutuisi ahdistelun kohteeksi?
-peittäneet nänninne paperitupoilla koulun vessassa? (true story)
-miettineet, otetaanko teitä tosissaan, jos laitatte aamulla hiuksenne?
-unohtaneet ajaa aamulla parran, ja saaneet koko päivän vastailla kysymyksiin, oletteko kunnossa?
-päättäneet, että ette syö banaania työpaikan lounastilassa, koska ällöttävä kolleganne tuijottaa teitä jo muutenkin tarpeeksi kiinteästi?

"#metoo-kampanjan ongelma oli se, että se niputti yhteen seksuaalisen väkivallan ja lievemmän ahdistelun." 

Ja mikä ongelma tässä oli? "Lievempikin" ahdistelu on ahdistelua ja saattaa saada uhrinsa tuntemaan ahdistusta esimerkiksi työpaikalle menemiseen. Tämä on kommentti, joka ikään kuin antaa synninpäästön perseen kommentoijille ja tissien tuijottelijoille. "Kun on sitä pahempaakin hei!" - joo, se ei tarkoita sitä, että sinä voit olla vain vähän sika.

Lisäksi molemmat ovat osa samaa ongelmaa. Ei perheväkivaltakaan ala siitä, että nainen hakataan sairaalakuntoon - se alkaa pienestä tönäisystä, ja kun se hyväksytään, siirrytään isompaan tönäisyyn. Kaikki ahdistelu on tuomittavaa. 

Terveisin sekä ahdistelun että raiskauksen kokenut.


"Kohta ei saa varmaan enää kätelläkään."

Lassukat please. Kätelkää mua vaikka koko päivä, mutta katsokaa mua samalla silmiin. Jos ette ymmärrä rajaa seksuaalisen ahdistelun ja kättelyn välillä, menkää kotiin ja pysykää siellä.

"Feministit ovat taas pilaamassa maailmaa."

Tämä on totta, sillä todellakin olen pilaamassa maailmaa, jossa seksuaalinen ahdistelu on ok. 


26 kommenttia:

  1. Kiitos Miss Ruki Ver oivaltavimmasta kirjoituksesta mitä olen tähän aiheeseen liittyen lukenut! Sanoitit täydellisesti sen osittain epämääräisen mössön jota tämä kampanja on mielessäni aiheuttanut :) On todellakin aika nostaa tämä asia esille.

    VastaaPoista
  2. Hyvä idea poimia kaikki tyhmimmät "argumentit" ja vastustaa niitä näin kootusti yhdessä postauksessa (sen sijaan että kiertelisi keskustelupalstoilla pommittamassa lisää kommentteja siihen loputtomaan huutokilpailuun). Täältä joku saattaa jopa käydä lukemassa nämä ja olla oikeasti kiinnostunut kuuntelemaan ja ajattelemaan ite.

    Itse kyllä pelkään vieraita, humalaisia, tungettelevia ja itseäni isompia tai isommassa porukassa liikkuvia henkilöitä sukupuoleen katsomatta (kun noin muutenkaan en katso maailmaa sukupuolten kautta), mutta ei se silti poista sitä tosiasiaa, että suurin osa meistä pelkää kuitenkin pääasiassa miehiä ja että suurin osa ahdistelijoista ja raiskaajista on miehiä. Se mitä itse koen, ei mitenkään kumoa toisten lukemattomia kokemuksia.

    Mielestäni joka ikisessä keskustelussa kaikkein tyhmin ja ärsyttävin tapa ikään kuin yrittää vetää keskustelunaihe lokaan ja nollata koko homma on heittää tiskiin se "mutta onhan maailmassa isompiakin ongelmia" -kortti. Se on naurettavaa. Tekisi mieli vain sanoa ihan tosi törkeästi: "Hei, sitten kun joku läheisesi kuolee, niin muista siinä kohtaa, että surusi ei ole tarpeellista eikä millään tapaa oikeutettua, sillä maailmalla kuolee sodissa jatkuvasti paljon enemmän ihmisiä paljon traagisemmin." Koska oikeasti, pliis, miten vaikeeta voi olla! D:

    viikarivartti.blogspot.fi

    VastaaPoista
  3. Olipa hätkähdyttävää tajuta, että jos miehiä ei olis ni määki uskaltaisin tehdä ihan mitä vaan, enkä pelkäis mitään. Hyvä kirjoitus!

    VastaaPoista
  4. Aaaaamen! <3 Päivä ilman miehiä olisi kokemisen arvoinen. Ois upeaa nähdä, mitä kaikkea sitä alkaisi touhuilemaan kun olis ultimaattinen vapaus.

    VastaaPoista
  5. Hep!

    - Yksikään mies ei ole minua tahtomattani (kamppailulajit :P) lyönyt, parikin naista on.

    - Seksuaalinen hyväksikäyttö 100% naisten taholta. Joku ehkä sanoisi teininä aikuisen humalaan juottamana ja hyväksikäyttämänä ehkä raiskaukseksin.

    - Olen pelännyt sekä naisia että miehiä. Erona tosin, että naiset selkeästi päihteiden väärinkäyttäjiä, miehet maahanmuuttajia ryhmässä. Selviä, yksinäisiä naisia enkä miehiä en ole ainakaan vakavasti joutunut pelkäämään. Tässä olen varmasti keskivertonaista onnekkaampi.

    Olet ihan oikeassa tuossa "ongelma A ei ratkea vetoamalla ongelmaan B", mikä tuntuu olevan valitettavan yleistä nykypäivän dialogissa. Miehenä ymmärrän tuon argumentin siten, ettei ongelmasta B ikinä keskustella - milloin viimeeksi olet nähnyt somekampanjoita, media-artikkeleita yms miesten kokemasta ahdistelusta/väkivallasta? Joku voisi kutsua tuota hätähuudoksi, että hei miksei kukaan auta meitä? Tulee sellainen olo, että miesuhrina jäät täysin yksin, kukaan ei ole sinun kokemuksistasi kiinnostunut sukupuolesi vuoksi, korkeintaan olet vain yksi potentiaalinen hyväksikäyttäjänilkki lisää. Vähän karrikoiden, mutta näin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla on varmaan ihan hyvät ajatukset tässä taustalla mutta kyllä tää menee taas sellaseen osioon että kun ne naiset ite. Vaikka oot joskus joutunut pelkää naisia, se ei tarkoita sitä että ymmärtäisit ikinä sen ahdistelun määrän mitä naiset kokee joka päivä vaan siks että ne on naisia.

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    3. Mjuu, enhän mä väittänytkään ymmärtäväni? RukiVer toivoi käsittääkseni - vaikkakin ehkä vähän retorisesti - miesten kokemuksia vastaavista tilanteista. Laitoin myös miesuhrin näkökulman tohon "Ei kaikki miehet" -argumenttiin.

      Poista
    4. Toinen anonyymi tässä hei.
      Miss rukiverin pointti tuon listan kanssa ei ollut varmaankaan se, että jokainen jätkä tulisi tänne kommentteihin kertomaan kuinka monta pistettä tuosta listasta sai, vaan kertoa sillä se että moni nainen joutuu viikottain käymään tuon listan läpi, joitakin kohtia monia kertoja.
      Olisi ollut mukavaa, että olisit omassa viestissäs osoittanut jonkinlaista tukea samoja kokeneille naisille, mutta päätit vaan kommentillas sysätä syyt naisten niskoille.
      Se on siis ikävää mitä sulle on tapahtunut elämäs aikana, mutta oisit voinu esittää jonkinlaista sympatiaa meille naisille samalla. Se on totta et kenenkään ei tartteis kokea tuollaista.
      Ja se että pelkäät maahanmuuttaja miehiä kaikkien miehien sijaan kertoo vaan siitä että olet rasisti.

      Poista
    5. Mun pointti oli, kuinka totaalisen yksin miesuhrit jäävät - ihan niin kuin sinäkin kirjoituksellasi osoitat. Totta kai se on ihan hirveetä, että naiset joutuvat kokemaan tollaista, ei kenenkään pitäisi joutua. Ongelma ei kuitenkaan ole vaiettu kuoliaaksi ja uhreja systemaattisesti syyllistetä kuten juuri itsekin teit.

      Ja mitä hittoo, oon rasisti koska oon pelänny maahanmuuttajamiehiä koska ne on huudelleet, käyttäytyneet uhkaavasti ja sylkeneet mun päälle? En mä kaikkia pelkää.

      Poista
    6. Ja avataan nyt vielä hiukan..

      Kun MRV kirjoittaa "Kysyn osittain retorisesti mutta osittain ihan tosissani, että kuinka monta kertaa te tätä lukevat miehet olette esimerkiksi" ymmärsin kyllä, ettei kyseessä ollut toivomus mihinkään rasti ruutuun -tehtävään. Käsitin sen itse, että häntä kiinnostaa joutuvatko miehet samalla tavoin pelkäämään. Vastasin omalta osaltani, kyllä, mutta ei aina samalla tavoin.

      En myöskään tarkoittanut, ettei naisten ahdistelusta saisi/kannattaisi puhua koska naisetkin ahdistelevat. Pyrin tuomaan miehen ja miesuhrin näkökulmaa tähän, kun MRV kirjoittaa: "Miksi sitten aikuiset ihmiset ottavat ongelman B esille, kun pitäisi puhua ongelmasta A?" - siksi, koska ongelmasta B ei ikinä puhuta muuten. Olen ihan samaa mieltä ettei sitä pitäisi ottaa vaan käsitellä erillisinä asioina, mutta kun asiasta ei milloinkaan muuten puhuta.

      Again, miesuhrina saat osaksesi pilkkaa, vähättelyä, vaientamista ja saat olla asiasi kanssa aivan yksin.

      Poista
    7. Kuten kirjoitin, osaksi oli tarkoitus kysyä retorisesti, jotta tätä lukevat miespuoliset henkilöt ymmärtäisivät, minkälaisia asioita naiset joutuvat oikeasti miettimään. Nuo kaikki kohdat olivat ihan omasta elämästäni ja jotkut ajatuksista ovat läsnä päivittäin.

      Toisaalta myös halusin oikeasti tietää, että ovatko nämä pelkästään naisten kokemuksia. Siinä mielessä toivotan miestenkin kommentit tervetulleiksi, sillä en halua olettaa, että miehet eivät esimerkiksi pelkää pimeällä kävellessään kotiin.

      Tämä on sinänsä vaikea asia, koska kuten esimerkiksi muutaman vuoden takaisesta hätäkeskuspuhelusta ("otatsä naiselta pataan") tiedämme, miesten kokemuksia tosiaankin vähätellään. Se on myös ongelma, mutta mielestäni sekin johtuu tasa-arvon puutteesta, jolloin miesten taakkana on painava machoviitta ja "miehuuden" vaatimus. Tämän vuoksi en halua miesten kokemuksia todellakaan vähätellä.

      Ongelma kuitenkin on ehkä se, että kun vaikkapa naiset yrittävät tuoda esille ongelmia, monet paukkaavat paikalle juuri tyyliin "entä miehet?", jolloin koko keskustelu menee väittelyksi siitä, kuka tässä nyt kärsii eniten. Tällöin alkuperäiseen keskustelunaloitukseen ei saada kunnon vastausta eikä mitään tapahdu. Tätä samaa riitatyyliä näkee myös parisuhteissa, ja se johtaa vain vänkäämiseen. Tämän takia haluaisin puhua naisten kokemasta väkivallasta ja ahdistelusta, koska se eroaa miesten kokemasta merkittävästi ja on ihan oma juttunsa juuri siksi, että se on niin jokapäiväistä ja hyväksyttyä.

      Mielestäni miesten kokemuksia voisi tuoda esille omana asianaan ja juuri silloin, kun se esille nousee esimerkiksi jonkin tapahtuman myötä, kuten tuon hätäkeskuspuhelun myötä nousi.

      Ja se, mitä itse tässä näen, on se, että tasa-arvoa tarvitaan kaikkien takia sukupuolesta riippumatta. Juuri siksi, että miehetkin voisivat puhua tunteistaan, olla heikkoja, jos siltä tuntuu, ja saada apua.

      Tässä oli hyvä kirjoitus asiasta, myös Hesarin mielipidepalstalta: https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005427440.html

      Poista
  6. Kiitos tästä kirjoituksesta! Se on tärkeä. Ja niin moneen kohtaan voi samaistua. Vaikka näitä tissien/perseen kommentoijia joku ilmeisesti pitää "lievänä" niin mun mielestä sellaiset kommentit häpäisevät kuulijan. Joskus kun kävelin baarista kotiin (miespuolisten) kavereiden kanssa ja joku tuntematon mies vihelsi perään niin mua hävetti ihan hirveästi. Siis tositosi paljon, niin paljon että oikeasti itketti ja ällötti.

    Toisen kerran olin mäkkärissä palauttamassa tarjotinta (tämäkin myöhään illalla) ja vieras mies tarttui perseestä kii. Huusin sille miehelle että päästää jumalauta irti ja arvatkaa mitä teki mäkkärin työntekijät? Ei uskonut tapahtunutta vaan pyysi mua oleen hiljempaa. Tää on ollut kamalin mun kaikista ahdistelukokemuksista ja niitä on tositosi paljon!

    Ja oon ihan täysin samaa mieltä sun kanssa siitä, että jos miehiä ei olis niin en pelkäisi mitään kun liikun kaupungissa. Kannan jo nyt sumutinta ja sellasta hälytintä taskussa.

    VastaaPoista
  7. Vielä meni kone kaatumaan melkein valmiin tekstin jälkeen. Noh, kirjoitellaan uusiksi. Mielessä on ollut jonkinlaisen vastineen kirjoittaminen aiheesta jo pidempään, mutta puutteellisilla kielellisillä taidoilla ei ole oikein mitään järkevää muodostunut. Asiaa on pyöritelty niin monella eri foorumilla, etten enää edes tiedä missä keskustella aiheesta. En kuitenkaan halua tästä kirjoitella normaaliin tapaan 575 fecekommenttia tunnissa ajattelematta asiaa yhtään syvällisemmin.

    Mä jotenkin henkilökohtaisesti nään ongelman siinä, että kuka tahansa voi olla kenelle tahansa ahdistelija. Yksilö voi itse olla niin kohde kuin toteuttaja tiedostamattaan tai tiedostetusti. Itsekin (vaikka olen luonnollisesti ajatustasolla tollasta vastaan täysin ja käsittääkseni käyttäydyn erittäin asiallisesti suurimman osan ajasta) olen ahdistellut vastakkaista sukupuolta niin tahattomasti kuin tahallaan ajattelemattomuuttani. Asian myöntäminen tuntuu pahalta, koska ei halua pahaa kenellekään, mutta samalla ei hallitse itseään ja sosiaalisia tilanteita niin, että voisi toimia 100% ilman seurauksia.
    Keskustelu lienee hankalaa ja tunnepitoista juurikin tuon morkkiksen takia. Miehet kokee syyllisyyttä omista teoista, muiden teoista ja siitä, ettei estänyt toista tai puolustanut tarvittaessa. Se tekee olon aika avuttomaksi, jos ei edes omalla kohdalla osaa ratkaista ongelmaa niin ettei mitään voisi tapahtua. Alkoholi tai muu henkinen lamaannustila tuo kuvioon vielä oman lisänsä, mutta osa ihmisistä ei luonnollisesti tarvitse tähän mitään tajuntaa hämärtäviä apukeinoja. Jotkut menee siellä ajattelemattomuuden usvassa useammin ja toimivat siten aika vaiston varassa. Tätä voinee korjata parantamalla yleistä henkistä hyvinvointia.

    Minulla on myös periaatteessa (henk koht) ratkaisu ongelmaan. Masennuslääkitys on itsellä poistanut aikatehokkaasti libidon, kirkastanut tavallaan mielen niin, että naisia katselee enemmän ihmisinä kuin seksiobjekteina. Tavallaan se tuntui hyvältä, pystyy ajattelemaan yleisesti kaikkee muutakin naisten ollessa samassa tilassa ja poistaa myös osan masennuksen syystä. Huonona vastapuolena voi toki nähdä sen, että reagoin naisten lähestymisyrityksiin aika penseästi ja seksi kiinnostaa kuin märkä lattialuutu. Millainenkohan yhteiskunta olisi, jos kaikki/kukaan ei käyttäisi masennuslääkitystä?
    Vähän vastaava vaikutus tulee siitä, jos tutustuu toiseen. Silloin alkaa ajatella toista vaan tuttavana henkilönä ja huomaa samalla ettei oikeastaan ole kiinnostunut seksuaalisesti. Tästä olen kelaillut, että ehkä ihmisten pitäisi tutustua toisiinsa paremmin yleisesti, että vähän fiilistelisi myös sitä et toinen ahdistuu jostain asiasta ja voisi huomioida sen. Joitain ihmisiä kohtaan taas kiinnostus jatkuu ja sen kai pitäisi johtaa suhteeseen tai konfliktiin primitiivisessä mielessä. Maailmassa vaan on liikaa ihmisiä joihin tutustua. Ehkä kommuunit ovat olleet joskus sen verran paljon pienempiä, että ihmiset tuntevat toisensa jo lapsesta asti.

    Esimerkki miesten katoamisesta kyllä havainnollistaa eroa sukupuolten välillä osuvasti. En tiedä korostuisiko jokin toisenlainen henkisen vallankäytön muoto, jos tilaa olisi. Sitäkin miettiny, et auttaisiko, jos sieltä apinalaumasta poistaisi ne aggressiivisimmat yksilöt. Näin tossa tovi sitten videon, jossa standuppailtiin ilmiöstä "miksi naiset törmää aina pelureihin". Syy on siinä, ettei muut miehet (95%?) osaa lähestyä naisia ja odottavat loputtomiin asti oikeaa hetkeä tehdä yhtään mitään. Samalla nää tavismiehet tekee kaikkea hölmöä ja creepyä yrittäessään lähestymistä ontuvilla keinoilla. Sit meillä on yksilöitä jotka lähestyy aina kaikkia naisia, jotka aiheuttanee omat paineensa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Masennuslääkitys on itsellä poistanut aikatehokkaasti libidon, kirkastanut tavallaan mielen niin, että naisia katselee enemmän ihmisinä kuin seksiobjekteina. Tavallaan se tuntui hyvältä, pystyy ajattelemaan yleisesti kaikkee muutakin naisten ollessa samassa tilassa ja poistaa myös osan masennuksen syystä."
      Varmaan kannattais masennuslääkkeiden ohella myös työstää omaa asennetta ja ajatusmaailmaa, jos ihan oikeasti et pysty naisia näkemään ihmisinä muuten kuin lääkkeiden alaisuudessa. Jotenkin todella ahdistavaa luettavaa nämä sun tekstit, ilmeisesti toi alla olevakin on sun käsialaa?
      Tulee olo, ettet sä edes ymmärrä noiden kysymysten pointtia. Kannattaa ihan oikeasti tutustua naisten maailmaan ja naisten kokemaan kohteluun muutenkin kuin pornosivujen kautta.

      Poista
    2. äh taas tää hukkasi vastauksen... mut nii. pointti on lähinnä siinä, et siellä on ainakin mulla sellanen toinen emotionaalinen puoli. se tulee enemmän esiin väsyneenä tai varmaan ton alkoholin vaikutuksen alaisena. se on se, joka räyhäisi nakkijonossa tai tekisi muuta järjellä ajatellen hölmöä. sen poistaminen helpottaa kummasti päätöksentekoa järjellä. pitää päästä ongelman ytimeen, että asioille voi tehdä jotain.
      mitä kysymysten vastauksiin tulee, niihin ei liene tarkoitus edes vastata. silti, koen ne mahdollisuutena juuri samaistua ongelmiin.

      Poista
    3. ja toki siis omalla kohdalla ajattelua työstää väkisinkin, mut jos ongelma on laajentunut koko yhteiskunnan kattavaksi, pitää myös ratkaisujen laajentua kattamaan muitakin kuin minut. on varmasti ihmisiä, jotka menevät tuolla emotionaalisella alueella pääasiassa kyseenalaistamatta tekojaan tai ajatteluaan.

      Poista
    4. Ehkä sen verran pakko vielä korjata, että ehkä toi seksiobjekti on vähän huono sana kuvaamaan tota alkuperäistä ajatusta. Se on vaan omasta mielestä se tunteiden päämäärä, saada ihmiset lisääntymään keskenään, ei rakentelemaan taloja ja elämään yhdessä loppuun asti.
      Parempi termi olisi ehkä ihastuminen. Vastakkainen sukupuoli aiheuttaa siis hikoilua, puheen takertelua ja punastelua, kun sellanen sattuu samaan huoneeseen. Se ei yleensä lähde pois kovin nopeaan, vaan vie kaiken keskittymisen ja voimat ajan kanssa. Se hankaloittaa elämää monella tavalla, kun se ei johda mihinkään järkevään ja kaikesta tuosta pääsee eroon masennuslääkkeillä. Sen jälkeen voi alkaa tekemään kaikkea muuta yhteiskunnan odottamaa normaalisti.

      Poista
    5. Paskinta mitä olen hetkeen lukenut. Todistaisi ajatukseni siitä, että miespuolinen on evoluutiossa muutama satatuhatta vuotta jäljessä. Mutta en salli itseni ajatella näin ikävästi, sillä onneksi tunnen hyviä tyyppejä, jotka pitävät minut järjissäni ja toivoa yllä.

      Poista
    6. "Paskinta mitä olen hetkeen lukenut. Todistaisi ajatukseni siitä, että miespuolinen on evoluutiossa muutama satatuhatta vuotta jäljessä. Mutta en salli itseni ajatella näin ikävästi, sillä onneksi tunnen hyviä tyyppejä, jotka pitävät minut järjissäni ja toivoa yllä."

      Tämähän on selvää ahdistelua (ei kylläkään seksuaalista)! Toinen kertoo miten masennuslääkkeet ovat auttaneet häntä sopeutumaan yhteiskuntaan ja sinä menet lyttäämään maanrakoon. Luulisi sinunkin ymmärtävän ettei masennuslääkkeitä varmasti ole määrätty ilman mielenterveydellisiäongelmia. Olen saanut seurata läheltä miten lääkkeet voivat auttaa ihmistä sopeutumaan ja pikkuhiljaa jopa parantumaan terapiaan yhdistettynä, mutta tällaiset kommentit ovat hyvin haitallisia tuolle prosessille. Minä puolestani nostan hattua henkilölle joka alkuperäisen viestin kirjoitti! Vaatii paljon rohkeutta tulla tänne kirjoittamaan, etenkin kun kirjoittaminen ei ole kirjoittajan itsensä mukaan vahvimpia puolia!

      Poista
    7. En mä oikein pahallakaan voi silleen ottaa, kun nää on hankalia asioita ilmaista mitenkään järkevästi. Tosiaan tiedä voiko mun henk koht kokemuksia yleistää miehiin, mutta tuppaan itse tekemään niin. Jotkut tietyllä tavalla tosi aseksuaaliset miehet tuntuu musta itsestä uskottavilta siinä, etteivät he ajattele ympärillä olevia ihmisiä seksuaalisesti.
      Evoluutiollakin on tarkoituksensa. Omista kokemuksista se käy niin miehillä kuin naisilla tosi huonosti modernin yhteiskunnan muottiin.
      Yksi uusi juttu tuli tossa mieleen myös, millainenkohan vaikutus terveisiin mieskuviin skideille on sillä, jos meillä on medioissa pääasiassa ison rahan jenkkituotantoja, joissa miehet ovat yleensä näitä kevin spaceyta ja charlie sheeniä (ei välttisti niitä hyviä tyyppejä) ja sit ne yrittää näytellä tunteita ilman oikeastaan sitä oikeaa tunnetta. Sit sellasta näytetään telkkarissa luomassa paineita siitä millaista tunteiden ilmaisu voisi olla, mutta todellisuudessa he eivät ehkä näitä asioita tunne ja lukevat käytännössä vain vuorosanoja. Silti leffat antaa varsin merkittävän mallin siitä miten vaikkapa naisille puhutaan.

      Poista
  8. Sit oli vielä nää kyssärit...
    Nope -menneet kotiin taksilla, koska olette pelänneet kävellä?
    Kyllä -kävelleet kadulla avaimet nyrkin sisällä niin, että voitte puolustautua tarpeen vaatiessa?
    Nope -esittäneet, että puhutte puhelimeen, kun kävelette kotiin?
    Kyllä -kävelleet jonkun tuntemattoman porukan perässä, jotta ette joutuisi kävelemään yksin?
    Tää on vähän silleen jännä, yleensä jostain syystä pikemminkin haen katsekontakteja ympäröiviin ihmisiin, mutta kun toinen katsoo, käännyn pois. -välttäneet katsekontaktia naisiin bussissa, metrossa, ratikassa, kadulla tai baarissa peläten sitä, että joudutte ahdistelun kohteeksi?
    Eip -olleet kyykkäämättä sillä kertaa salilla, koska joku creepy nainen on tuijottanut teitä avoimesti?
    Tutun aikuisen miehen elimiä kyllä lapsena, mutten naisen juu -joutuneet katsomaan tuntemattoman naisen sukupuolielimiä?
    Ei -saaneet sukupuolielimistä kuvan pyytämättä?
    Nope -joutuneet kadulla naisen seksiehdottelujen kohteeksi?
    Kyllä, mutta ehkä eri syistä -miettineet, onko asunne liian paljastava?
    Jos ajattelen ulkonäköä liikkeelle lähtiessä, yleensä se liittyy siihen, et olenko edes jokseenkin ihmisen näköinen sosiaallista tilannetta varten -miettineet, että oletteko liian hyvännäköinen tänään töihin?
    Nope -tehneet itsestänne tahallaan vähemmän hyvännäköisen, jotta ette joutuisi ahdistelun kohteeksi?
    En tiedä rinnastuuko tämä järkevästi, mutta teininä joutui kyl tahattomia stondiksia peittelemään repulla tms. -peittäneet nänninne paperitupoilla koulun vessassa? (true story)
    Vaikuttamista tulee mietittyä vain harvakseltaan erikoisissa tilanteissa ja yleensä laitetumpi on vakavammin otettava. -miettineet, otetaanko teitä tosissaan, jos laitatte aamulla hiuksenne?
    Yleensä olen niin retuperällä, että parta jää ajelematta pitkiksi ajoiksi ja vaatteetkaan eivät aina ole puhtaat. Pikemminkin sitä toivoisi, että joku joskus huomaisi, että asiat eivät ole kunnossa. Harva huomaa. -unohtaneet ajaa aamulla parran, ja saaneet koko päivän vastailla kysymyksiin, oletteko kunnossa?
    Nope -päättäneet, että ette syö banaania työpaikan lounastilassa, koska ällöttävä kolleganne tuijottaa teitä jo muutenkin tarpeeksi kiinteästi?

    VastaaPoista
  9. Kiitos tästä! Hyvin kiteytetty!

    Miehille tuntuu olevan niin kovin vaikeata antaa tilaa naisille. Mua ärsyttää #metoo -kampanjan tiimoilta esiin tulleet ne ns. hyväntahtoisetkin miehet, jotka tulee kauhistelemaan "muiden miesten tekemisiä ja kuinka itse kyllä puuttuu tilanteeseen jos näkee tällaista ja enhän minä ja sössönsöö". Sitten pitäisi olla taputtelemassa päähän että hyvä poika hieno juttu kun tulit tähän kiillottelemaan omaa sädekehääsi.
    Oon huomannut, että ne fiksuimmat ja enemmän feminismistä ymmärtävät miehet ainakin omassa kaveripiirissä on antanut naisille tilaa eikä oo tuonut itseään esiin näissä keskusteluissa vaan pysynyt sivullisena. Onneks on näitäkin.

    Ja pahimpia toki on nämä "mutta miehetkin". Mikä estää ahdistelua kokeneita miehiä tekemästä omaa kampanjaa ja antaa kerrankin puheenvuoro naisille.

    VastaaPoista
  10. Mieheltä kommenttia.

    Olen todistanut useastikin sitä, että naisille puhutaan/kommentoidaan asioita kaksmielisesti ja väliin hyvinkin yksimielisesti. Siihen en osaa ottaa kantaa ovatko naiset sen kokeneen ahdisteluna vai ei. Tietyissä porukoissa tämä on arkipäivää ja niissä naiset antavat takaisin ihan samalla mitalla. Tietty se on tuttujen kesken ihan eri asia. Tällä vain ajoin takaa sitä, että ei se ole sivullisista aina niin helppo tietää milloin ylitetään sovelias raja. Sehän on kuitenkin hyvin yksilöllistä mitenkä asioihin suhtaudutaan.

    #Metoo kamppanja oli itselleni silmiä avaava. En tiennytkään kuinka paljon naiset joutuvat kärsimään tuntemattomien miehien ahdisteluja. Sanattomaksi on vetänyt :( Miehet ovat sikoja, ei siitä mihinkään pääse. Onneksi oma vaimo on eläinrakas ;)

    Itse henk koht olen saanut kokea persiistä ja jalkovälistä puristelua naisten toimesta, mut ne kerrat ovat olleet aika harvassa. Ei se ole minua häirinnyt. Salilla olen huomannut useat kerrat kun naiset tuijottaa peppuani mut eipä se mua ole häirinnyt. Vaikka olen tavannut vahvojakin naisia niin ei minun ole koskaan tarvinnut pelätä joutuvani raiskatuksi naisten toimesta.

    Ainut mikä minua naisissa pelottanut on se, että ahtaissa paikoissa jotku ovat ihan ylidramaattisia ja käyvät kimppuun syyttä. #metoo kamppanja tosin nyt on auttanut ymmärtämään miksi näin. Yksi esimerkki: baaritiskillä ihmiset ovat pakkautuneet yhteen kuin sardiinipurkissa. Olin selin naiseen kun yhtäkkiä alkaa kuulumaan kamalaa kirkumista ja joku takoo nyrkillä toista kättä. Ilmeisesti takamukseni osui hänen takamukseen minkä jälkeen muutuin raiskaajaksi. Koitappa siinä sitten selittää...

    Outoja miehiä pelkään minäkin. Olen joutunut tahtomattani tappeluun useita kertoja. Poikkeuksetta kaikki ovat olleet enemmän tai vähemmän humalassa. Yksinään on aina turvaton olo. Kännissä olet ääliö, ei siitä mihinkään pääse.

    VastaaPoista
  11. Juteltiinkin tuosta miesten katukuvasta katoamisesta kesän Joensuun reissulla, ja nyt #metoo-kampanjan jälkee asia on ollu (jälleen) usein mielessä. Mullekin oli jonkinasteinen shokki hoksata aikoinaan, miten huolettomasti kaupungilla voisi liikkua mihin aikaan vaan, jos miehet katoaisivat katukuvasta yhdeksi päiväksi! Reaktiot on ollu samankaltaisia, kun oon kysyny kavereilta, mitä he tekisivät tuollaisessa tilanteessa.

    Juttelin #metoo-kampanjasta vastikään yhden miehen kanssa, joka kyseenalaisti häirinnän yleisyyttä Suomessa ja ajatteli, että moni nainen, vaikkakaan ei kaikki, tekevät kärpäsestä härkäsen. Meidän keskustelusta tuli varsin pitkä, kun vaihdettiin puolin ja toisin näkemyksiä ja kokemuksia asiasta. Tuntui siltä, että keskustelu avasi kyseisen miehen silmät sille, miten eri tavalla naiset ja miehet joutuvat pelkäämään esim. seksuaalista ahdistelua ja väkivaltaa. Meidän keskustelu ei onneksi mennyt "entäs miehet?" -tinkaamiseksi, vaan keskusteltiin molemmista sukupuolista ja siitä, miten miesten ja naisten kokema häirintä eroaa toisistaan, millaista häirintä on, missä sitä tapahtuu, miten ahdistelutilanteissa reagoidaan jne. Oli tosiaan pitkä (ja aika uuvuttava) keskustelu, koska siinä tuli muisteltua sekä itse koettua ahdistelua että ahdistelukokemuksia, joita on lukenut esim. haastatteluista, tutkimuksista tai blogeista tai kuullut omilta kavereilta. Oli silti joka sekunnin arvoinen keskustelu! Sulla on tässä vielä muutama hyvä pointti, jotka ois voinu tuoda keskusteluun mukaan :)

    Purat asioita kyllä hyvin sanoiksi! Onneksi kirjoitat blogia ja tällä on paljon lukijoita, jolloin pohdinnat ei jää, toisin ku omalla kohdalla, pelkästään pienen piirin pureskeltavaksi. :)
    - Punatulkku

    VastaaPoista

Kommentoi ja ylistä, beibi! Vastaan, jos ehdin.