Mindfulnessia suihkussa ( tai jokin hauskempi otsikko) + arvonta

Koska olen vastuullinen bloggaaja, haluan ilmoittaa jo tässä etukäteen: pohdin tässä tekstissä mielenterveyttä, hyvää oloa ja kosmetiikkaa sekä näiden yhteyttä sekä negatiivisessa että positiivisessa mielessä. Tarkoitukseni on kertoa omista ajatuksistani ja kokemuksistani. Koska kuitenkin yhdistän aran aiheen, mielenterveyden, kaupalliseen ainekseen, haluan varoittaa teitä selvästi etukäteen. Minun näkökulmastani teksti ei ole kaupallinen, sillä teksti painottuu enemmänkin hyvän olon pohtimiseen ja omien kokemuksieni reflektoimiseen, mutta postauksessa mainitaan kuitenkin myös kosmetiikkayritys ja sen tuotteita. Näistä tuotteista olen saanut osan ilmaiseksi, mikä on mielestäni hyvä mainita etukäteen.

Mutta jotta tämä alun varoitus ei menisi nyt ihan doom and gloomiksi, kerron jo nyt, että postauksen lopussa on arvonta! Ihan vaan siksi, että haluan levittää hyvää oloa myös teille, rakkaat lukijat. Tai ainakin yhdelle onnekkaalle teistä.

Minusta voi saada blogin kautta sellaisen kuvan, että olen aika spontaani ja rento ihminen. Tämä on totta, mutta minussa on myös ylivastuullinen, liikaa murehtiva, kaikesta huolehtiva ja melko todennäköisesti ennenaikaisesti vanheneva puoli. Tämä osa persoonastani onkin selkeästi hallitsevampi, vaikka sitä ei välttämättä näe kuin lähimmät ihmiseni. Vaikka samaan aikaan olen todella optimistinen melkein naurettavuuteen asti, olen sellainen siksi, että olen jo varautunut kaikkeen ja suunnitellut varasuunnitelmat kaikkia mahdollisia tilanteita varten.

Tällainen vastuullisuus on aika raskasta, ja siksi olenkin pyrkinyt siitä eroon. Olen myös onnistunut aika hyvin. Suurin kiitos menee terapialle, mutta osan tajusin myös meditaatiokurssilla. Kävin useita vuosia sitten kurssin, jossa harjoiteltiin joogaa, hengitystekniikoita, meditaatiota ja mindfulnessia nimenomaan stressinhallinnan tukemisen näkökulmasta. Se oli ehkä paras liikuntakurssi ikinä, vaikka kyllä varmaan puolet ajasta vietinkin nukahtaneena joogamatolle.

Eräällä tunnilla ohjaaja sanoi, että vietämme suurimman osan ajasta joko tulevaisuudessa tai menneisyydessä. Mietimme jatkuvasti sitä, mitä meidän pitäisi olla tekemässä, mitä teemme seuraavaksi, mitä tekemättömiä töitä meillä vielä on, mitä teemme ensi viikolla, mitä teimme juuri, mitä teimme eilen, mitä teimme kymmenen vuotta sitten, mitä se ja se ajatteli kun sanoin niin ja niin, mitä eilisissä juhlissa kaikki ajattelivat minusta, mitähän pikkujouluissa tapahtuu, mitähän söisin seuraavaksi... On niin ärsyttävän kliseistä sanoa, että ole läsnä hetkessä, mutta kuinka moni oikeasti on läsnä juuri siinä hetkessä, missä on? Kun miettii jatkuvasti muuta aikaa ja paikkaa ja vaihtoehtoisia todellisuuksia, ei oikeastaan ole olemassa. Tämä kiinnitti huomioni ja tajusin, että omalla kohdallani se oli todellakin totta.

Ennen suihkua :D

Mindfulnessissa keskitytään läsnäoloon ja mietitään, mitä juuri nyt havainnoin ulkomaailmasta ja sisäisestä maailmastani. Mitä kuulen ja haistan juuri nyt? Mitä tunnen? Miltä minusta tuntuu? Tätä harjoitellessani huomasin usein, että minulla on jokin särky tai tuntemus kropassani, jonka olin täysin ohittanut. Läsnäoloa harjoittelemalla sain myös paljon enemmän irti maailmasta ja elämästäni. Se oli minulle, ikuiselle murehtijalle, tosi maailmaa mullistava kokemus. Luulen, että tuo kurssi oli yksi sysäys sille, että aloin vapautua.

Aloin kehittää sitä osaa persoonastani, joka oli jäänyt muista huolehtimisen ja yhteiskuntaan sopeutumisen jalkoihin. Hiljalleen tuo osa persoonastani alkoikin kasvaa yhä isommaksi osaksi sitä, mitä minä olen. Lopulta tämä osa sulautui osaksi kaikkia muita osiani ja alkoi värittää elämääni ja kaikkia päätöksiäni. Ennen mietin, mitä muut ajattelisivat ja mitähän tästäkin seuraa, nykyään mietin, miltä tämä asia minusta tuntuu. Tämän ansiosta olen nykyään todella onnellinen ja koen, että elän elämääni minuna. Liika vastuullisuus on edelleen osa minua, mutta nykyään se ahdistaa paljon vähemmän ja osaan tietoisesti pyrkiä siitä eroon.

Vastuullisuuteeni nimittäin on aina tietenkin liittynyt säästeliäisyys ja ajatus siitä, että arjen pitää olla tylsää ja kaikki kiva tapahtuu vain juhlissa. Arkena syödään perunaa. Juhlissa syödään myös perunaa, mutta valmiiksi kuorittuna. Luulen, että tämä on aika yleinen käsitys Suomessa. Tämä ajatus toteutui elämässäni niin, että suoritin kaiken ja aina odotin jotakin. Kaikki elämässä oli ikään kuin suorituslistan osia. Syöminen, suihkussa käyminen, urheilu, tapahtumat... Kaikki kivatkin asiat  suoritin ja ajattelin, että tuostakin taas selvisin. Vieläkin stressaantuneena siirryn tähän henkiseen to do -listaan. Tätä asennetta havainnollistaa Antti Tuiskun biisi Mä hiihdän. Oikeastaan kappale kuvaa elämääni niin hyvin, että se on virallinen Rukin 0-22 ikävuoden tunnusbiisi. Huh huh, en ehkä olisi uskonut teininä, että kuvaan elämääni vielä Antti Tuiskun tuotannolla :D

No huh, tästä aloituksesta tulikin aika pitkä. Nyt vasta pääsen varsinaiseen aiheeseen, eli siihen, miten kosmetiikka liittyy mindfulnessiin. Tosin ei mikä tahansa kosmetiikka. Kosmetiikkateollisuus nimittäin tuntuu painottavan samaa asiaa kuin yhteiskunta: tee tämä niin saat tämän. Sitten siitä tavoitteesta ei oikeastaan voi edes nauttia, koska sitä ei ikinä täydellisesti saa - yleensä lopputulos on Photoshopilla tehty unelma. Lopputulosta ei ole oikeastaan tarkoituskaan saada, sillä ihminen ajetaan kuluttamisen mielentilaan sillä, että koko ajan pitää yrittää tavoitella jotakin. Jos joskus saakin kiiltävät hiukset, seuraavaksi pitää saada mattapintaiset. Ne saa tietenkin vain sillä uudistetulla reseptillä, johon on lisätty uusi Secret Super Shine Mattifying Birch Tree Extract 3000+ -ainesosa! 90 % vähemmän katkenneita hiuksia, 85 % enemmän elinvoimaa, 100 % bullshittiä.

Tähän kaikkeen on yksi ihana poikkeus, nimittäin Lush. Olen julistanut rakkauttani Lushia kohtaan niin paljon, että se ei tule varmastikaan yllätyksenä kenellekään. Kun aloin pohtimaan syitä rakkaudelleni, tajusin, että yksi seikka ainakin on se, että Lush ei painota tuoteselostuksissaan samoja asioita kuin kaikki muut. Lush ei edes mainosta itseään. Kun rupesin vertailemaan Lushin tuotteiden kuvauksia muihin, tajusin, että kuvauksissa on paitsi huumoria, myös itsensä rakastamista ja mindfulnessia. Jos jotakin luvataan, se täytetään. Kuvauksissa keskitytään lopputuloksen lisäksi myös itse prosessista nauttimiseen, ja usein tuotteen käytön nautintoa korostetaan enemmän kuin tavoitetta. Katsokaa esimerkiksi, mitä minun suihkusaippuoistani sanotaan:

Dirty Springwash: "Antaa puhtia päivään. Viherminttu ja mentholi saavat ihon kihelmöimään ja olon pirteän reippaaksi. Springwash on kuin sukellus raikkaaseen kevätpuroon! Virkistä tällä itseäsi rankan illan jälkeen." 

Berry Berry Christmas: "Karpalon-, mustikan- ja appelsiinintuoksuinen suihkuhetki vie tunnelmoimaan talven ensilunta. Bergamotti ja makea appelsiiniöljy tuovat pirteyttä talveen. Suihkugeeli sisältää kaunista kimalletta ja tuntuu iholla taivaalliselta."

Comforter: "Kosteuttava, marjainen suihkugeeli tuoksuu huumaavan ihanalta mustaherukalta ja sypressiltä. Suihkuhetki Comforterin kanssa on kuin rauhoittava halaus."

Tää käyttöohje saa mut aina hymyilemään.

Joku suihkusaippua saattaa vaikuttaa pikkuseikalta, mutta minulle ihanien tuotteiden käyttämisen opettelu on ollut iso osa mindfulnessia ja entisistä ajatusmalleista eroon pääsemistä. Suihkussa käyminen ei enää ole velvollisuus vaan nautinto. Ihan tavallisena maanantaiaamuna voin sytyttää pari kynttilää kylppäriin ja viettää pari minuuttia tuoksuterapiassa. Niin tein juuri tänäänkin. Entinen minä, joka säästelee glittergeelipurkkia vain juhlatilaisuuksia varten niin kauan, että se kuivuu käyttökelvottomaksi vielä 90 % sisällöstään tallella, on ihan mennyttä. Nyt menen suihkuun ja pohdin, onko minulla halu tänään olla vuoristopuron raikas (Dirty), tahdonko pehmeän ja makean halauksen (Comforter) vai haluanko fiilistellä glitterillä kuorrutettua ensilunta (Berry Berry). Elän pari minuuttia ihan siinä hetkessä ja nautin tuoksusta, lämpimästä vedestä, lepattavasta kynttilänvalosta ja suihkun kohinasta. 

Perhepotretti vessanpytyn päällä!

Entinen aivopesty minäni mietti aina hyötyä, järkeä ja tehokkuutta. Mitä hyötyä on olla kolme eri suihkugeeliä, mitä järkeä on laittaa glitteriä suihkugeeliin? Suihkun tarkoituksena on puhdistautua ja that's it. Hirveä vaiva erikseen sytyttää kynttilät ja miettiä jotain saippuaa. Tehokkuus kärsii.

Oikeasti kynttilän sytyttämiseen ei mene kuin 10 sekuntia enemmän aikaa ja ihanan suihkugeelin levittäminen vie saman verran aikaa kuin tavallisenkin. Jos asiaa miettii, oikeastaan säästän nykyään aikaa, sillä käytän suihkussa levitettävää ihon hoitoainetta kosteusvoiteen sijaan. Mutta oikeastaan en halua miettiä asiaa tarkemmin, sillä ihan mielihyvin käyttäisin lisääkin aikaa suihkutteluun, jos se on näin mukavaa.

Elämästä nauttiminen on oikeastaan kiinni pienistä asioista ja minulle pieni luksus, kuten taivaallinen tuoksu ja glitter, ovat oleellinen osa sitä. Lush on opettanut minulle myös säästeliäisyydestä luopumista, sillä tuorekosmetiikkaa ei kannata säästellä juhlapäivään. Myös ajatus siitä, että ihan jokapäiväisiin tuotteisiin laitetaan jotakin ylimääräistä ihan vaan siksi, koska se on hauskaa, on ihana. Asenne leviää kivasti suihkusta muuhunkin elämään, kun pitkin päivää sattuu aina välillä haistamaan suihkusaippuan tuoksun iholta ja saa muistutuksen taas siitä hetkessä elämisestä. Olen lukenut jostain, että tuoksu on aistikokemuksista voimakkaimmin yhteydessä muistiin. En tiedä, onko tämä totta, mutta kyllä se ainakin muistutuksena toimii tosi hyvin. 

Tässä Buck's Fizz -vartalonhoitoaine, jota saa ekaa kertaa kiinteänä tänä jouluna, jotta säästyttäisiin muovijätteeltä. Tää on mun uus lemppari. Tuoksu on sama kuin Celebrate-voiteessa, jota ei ilmeisesti enää ole valikoimissa. Se oli mun ensimmäinen Lush-voide, joten mun sydämessä on tälle tuoksulle oma paikkansa.

 

Tässä mun iho, kun oon käyttänyt vartalonhoitoainetta! Tässä on sama efekti pisaroiden kanssa (ne jää ihon pinnalle), kun jos käytän kookosöljyä suihkussa.

Tiedän olevani melkein naurettava Lush-uskontoni kanssa. Siskonikin naureskelivat minulle ja sanoivat minun olevan kuin ostos-tv, kun esittelin innoissani kaikkia uusia ihanuuksia, joita Lushin pikkujouluista sain. En voi sille mitään, että koen löytäneeni ihan mahtavan asian ja haluan muidenkin tajuavan sen. Kyllä siskonikin rakastavat Lushia, mutta he rakastavat myös pilkkaamistani :D

Lush onkin minulle vähän kuin mindfulnessin symboli. Samaan ei pysty mikään muu merkki, koska luksusmerkeiksikin mainostetut tuotteet yleensä lähinnä lupaavat tuloksia. En halua laittaa rahojani niihin, sillä minulle tulee huijattu olo. Samalla teen itselleni lähinnä huonoa mieltä, kun tuotteen käyttö ohjaa väkisinkin miettimään, mitä kaikkia vajavaisuuksia ulkonäössäni on, kun niitä torjuakseni ja piilottaakseni minun tarvitsee lätkiä naamaani vaikka mitä. Lushin tuotteita käyttäessäni tunnen, että oikeasti hemmottelen itseäni enkä valmistele vartaloani muiden katsottavaksi.

Haluaisinkin jakaa tämän hyvän fiiliksen kaikkien kanssa. Selvitin Lushin pikkujouluissa InsideOutin huonepakopelin ja sain tästä hyvästä pienen paketin. Paketti sisältää Ro's Argan -vartalonhoitoainetta  sekä Serendipity -suihkusaippuaa (jonka on ilmeisesti korvannut valikoimissa Lavender vida Loca -saippua). Koska minulla on jo niin paljon kaikkea ihanaa, paketin pitämisen sijaan päätin arpoa sen teille. Aikaa osallistumiseen on viikko, ja osallistua voi kommentoimalla tähän postaukseen. Voitte vaikkapa kertoa tapoja, joilla nautitte arjesta. Arvon osallistujan maanantaina 16.10.

ps. Kaikki Lushin glitter tehdään muuten merilevästä, joten mikromuoveista ei tarvitse huolehtia! En tajua, mikseivät kaikki siirry merileväglitteriin. Kimaltelun lisäksi se kosteuttaa eikä haittaa esimerkiksi silmiin joutuessaan.  

pps. Sain InsideOutilta kutsun haastaa joku bloggaaja huonepakopeliin. Onko teillä ehdotuksia? Haluaisin keksiä jonkun hyvän tyypin, josta olisi haastetta.

ppps. Muistakaa laittaa kommentteihinne sähköpostiosoite, että saan teidät kiinni!