tiistai 8. elokuuta 2017

Maailman parhaat ylioppilaskuvat

Tajusin, että olen unohtanut kokonaan jakaa täällä nämä kuvat! Pitihän asia korjata, sillä tietenkin haluan jakaa kanssanne parhaat ylioppilaskuvat, mitä on ikinä otettu. Tämä on tieteellinen fakta ja jumalan totuus, joten turha alkaa kiistelemään siitä.

Siskoni Sekopää kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin kuvataidelukiosta, ja näin ollen hän on suvun kuuluisin taiteilia. Siitä puuttuu j. Koska hän kaiken huipuksi asuu vielä Kalliossa, meidän oli pakko ottaa hieman erilaisia yo-kuvia. Sekopää itse ideoi kuvaukset. Hän halusi viralliseksi yo-kuvakseen kuvan, jossa hän istuu bussissa syömässä pitsaa.

Halusin tyylilajiksi sellaisen kovalla salamalla otetun ysärin kotialbumikuvan, ja se onnistui aika hyvin. Ainut harmittava asia oli Sekopään vegaanius, sillä pitsa olisi ollut vielä makeampi, jos siinä olisi ollut juustoa ja sitä olisi voinut venyttää. Muuten syön vegaaniruokaa paljon ja erittäin mielelläni, mutta vegejuusto on minusta ihan kamalaa (eikä se edes veny, on vaan limaisena paikallaan).





No, otettiin me sitten sellaisia perinteisiäkin kuvia. Minä halusin. En ole nähkääs itse käynyt Torkkelia, joten en ole sielultani ihan niin vapaa kuin Sekopää. Näistäkin tuli aika ihania ja itkin kyllä näitä muokatessani. Milloin minun pienestä kiukkuisesta siskostani on tullut aikuinen? Ja olenko itse jo tosiaan näin vanha? Nyyh!



 Näistä huomaa, että olen innostunut vähän noista filttereistä. Jooh.


Nämä otettiin Helsinginkadun varrelta olevasta puistosta. Tarkastimme puskan ensin, ettei siellä ole oksennuksia tai huumepiikkejä.





 Tässä Sekopää ilmaisee hämmennyksensä siitä, että ylipäätään sai lakin. Hän on hirveä stressipallo.



 Ja tässä hän taas esittelee lakin lisäksi ihania geelikynsiään, jotka äMMä teki <3



 Käytiin Tenhossa skumpalla ja pitsalla. Kyllä, Sekopää söi kaksi pitsaa, tuossa puvussa.


Kaiken kaikkiaan olen todella ylpeä Sekopäästä ja tyytyväinen näihin kuviin. Ylioppilaaksi kirjoittaminen on muutenkin stressaavaa, mutta tiedän kokemuksesta, että kun itse joutuu huolehtimaan kaikesta eikä ole ketään, joka vaikka tekisi ruokaa kun itse lukee, se on vielä tosi paljon vaikeampaa. Saatika sitten kun joutuu maksamaan laskut ja huolehtimaan muutenkin kaikesta, niin kirjoitukset tuntuvat ihan turhilta. Niin ne olivat ainakin minulle. Tein töitä grillillä ja sain palkatonta lomaa viikon, jotta ehdin lukea ja osallistua tärkeimpiin kokeisiin. Luin jokaiseen 1,5 päivää ja ostin hyvät eväät. Kirjoitin keskinkertaisen tuloksen (EEEMM), mutta eipä niitä kukaan ole kysellyt myöhemmin - paitsi sitten yliopistossa muutamat hikariopiskelijatoverit, jotka arvioivat pahimpia kilpailijoitaan.

Siis tiivistykseksi: yo-kokeissa pärjäävät ne, joilla on resursseja pärjätä. Olen miettinyt, kannattaisiko niistä hankkiutua eroon, mutta en keksi muutakaan hyvää ja kustannustehokasta vaihtoehtoa. Se, että arvioitaisiin koko lukion arvosanoja, ei ole mielestäni hyvä vaihtoehto, koska siinä on sama resurssiongelma - hyväosaiset menestyvät, sillä heidän ei tarvitse murehtia koulukirjojen hinnoista, työnteosta tai vaikka ruoasta. He voivat keskittyä opiskeluun. Lisäksi se olisi epäreilua niille opiskelijoille, jotka kärsivät opiskelujensa alussa motivaatio-ongelmista mutta tsemppaavat loppua kohden kun keksivät, mitä haluavat elämässään tehdä. Teoriassa paras vaihtoehto olisi mielestäni keskieurooppalainen malli, jossa kaikki pääsevät yliopistoon, mutta opiskelijat karsitaan ekan vuoden menestyksen ja motivaation perusteella. Tämä taas ei ole mielestäni oikeastaan realistinen vaihtoehto.

Mutta pohdinta loppukoon tähän. Mitäs tykkäätte kuvista? Ai niin, julistin ne jo itse maailman parhaimmiksi. Oliko jotain muita superlatiiveja?

2 kommenttia:

  1. ������

    VastaaPoista
  2. Täytyy kehua ottamiasi kuvia! Muutenkin pidän blogissasi esiintyvistä kuvista kovin paljon ��

    VastaaPoista

Kommentoi ja ylistä, beibi! Vastaan, jos ehdin.