tiistai 11. heinäkuuta 2017

Joka päivän Ruki

Aloin katsoa sarjanpuutteessani sarjaa nimeltä Girls. Sarja itsessään oli hieman totinen ja ehkä vähän liian kaukana minun maailmastani, jotta olisin kiinnostunut siitä. Katsoin sarjaa ehkä toisen tuotantokauden loppupuolille asti ja sitten lopetin. Sarjan luoja, sitä käsikirjoittava ja sen päähahmoa näyttelevä Lena Dunham jäi kuitenkin mieleeni. Etenkin hänen tissinsä.

Lenan hahmo on varmaan heti ekassa jaksossa alasti. Se oli jotenkin hätkähdyttävää. Ei siksi, että joka sarjassa ei nykyään näkyisi alastomia vartaloja, vaan siksi, että kaikkialla muualla näkyy pelkästään täydellisia vartaloja. Lenan vartalo on silmiinpistävän normaali. Erityisen kivaa on, että hän (sekä hahmo että näyttelijä) suhtautuu itseensä ja alastomuuteen rennosti ja niin, ettei se ole isokaan asia.Minun vartaloni ei edes ole samanlainen kuin Lenan, mutta sain alastonkohtauksista kuitenkin tosi paljon hyvää mieltä ja voimaantumista.

Minä olen jo valmiiksi aivan tyytyväinen omaan kroppaani, mutta silti edes yhden erilaisen vartalon näkeminen buustasi itsetuntoani. Kaikki muut ihmiset maailmassa eivät olekaan täydellisiä. Tämä on hyvä palauttaa mieleen aina välillä. Mietin sitten, miten minä voisin levittää muille vielä entistä enemmän hyvää mieltä ja itsensä hyväksymistä. Postasin näissä fiiliksissä Instagramiin oman epätäydellisen bikiniselfieni, mutta nyt myöhemmin kesällä sain vielä paremman idean.


En ole niin rohkea, että postailisin alastonkuvia, mutta ajattelin, että oman epätäydellisen mutta silti kauniin ja toimivan vartaloni tuominen näkyville voisi tuoda muille samaa hyvää fiilistä, jota itse sain Lena Dunhamin esiintymisestä. En aikaisemminkaan ole itseäni piilotellut IG-feedissäni, mutta nyt päätin, että otan kuvia muistakin kuin niistä täydellisistä asuista ja poseerauksista. Keksin, että otan joka päivä kuvan itsestäni ja julkaisen ihan ensimmäisen ottamani kuvan, vaikka siinä olisikin tyhmä ilme tai huono asento.

Toisinaan on helpompaa kulkea paljastavissa vaatteissa kuin julkaista kuvia itsestäni niissä. Oikeassa elämässä voisin kulkea vaikka alasti kadulla, mutta kuvien postailu tekee minulle ehkä välillä vähän lihatiskiolon, sellaisen, kuin IG-kokeilussani tuossa noin vuosi sitten. Ajattelen kuitenkin, että maailma ei muutu ennen kuin sitä muutetaan, ja jos minun hieman ylipainoisen mutta silti upean keskivertokroppani tuominen näkyville tuo teille lukijoille tai IG-seuraajilleni edes vähän sellaisen olon, kuin minulle tuli Lenan nähdessäni, pieni epämukavuus on sen arvoista.

Not your babe
Minua oikeasti vähän ahdistaa, kun näen ihmisten postauksia siitä, miten he eivät voi käyttää tiettyjä vaatteita tai kuulen jonkun tuttuni kertovan, miten hän ei kehtaa tulla uikkareissa rannalle. Mielestäni jos ajattelee noin negatiivisesti itsestään, voisi ainakin olla pilaamatta muiden oloa ja pitää ajatukset omana tietonaan. Minulle ainakin tulee olo, että nuo ihmiset eivät katso kriittisellä silmällä vain itseään vaan kaikkia ympärillään olevia. Minulle tulee paha olo tuon ihmisen puolesta, omasta puolestani ja etenkin kaikkien nuorten puolesta, jotka joutuvat kasvamaan tällaisten puheiden ympäröimänä. 

Ihan by the way, katsokaapas tätä 8-12-vuotiaille tytöille suunnattua kirjaa, jonka siskoni Herneenverso löysi lapsuutensa tavaroiden seasta:


Eli pituus ja hoikkuus ovat tavoiteltavia hyveitä jo kymmenenvuotiaille. Huomatkaa myös sifonkihuivi vyötärölle! Ei, kirja ei ole 80-90-lukujen taitteesta.

Hip dip on uusi musta!
Haluan projektissani esitellä paitsi omaa vartaloani ja sitä, että olen ylpeä siitä, myös sitä, että puen ylleini ihan millaisia vaatteita tahansa. Reiteni saavat kesäisin hyllyä vapaasti esillä ja tissini roikkua joskus navan korkeudella, jos en jaksa laittaa rintsikoita. Toisinaan olen yökkärissä kaupungilla ja toisinaan iltapuvussa ja korkokengissä kotona.

Toivon, että esimerkkini voisi innoittaa teitäkin käyttämään mitä vaan vaatteita ja menemään ihan minne tahansa. Itse aion mennä Ilosaarirockiin läpinäkyvässä mekossa, apua! Jos olette Instagramissa, tervetuloa seuraamaan projektiani - minut löytää sieltä nimellä @missrukiver.

Niin ja muuten, tämän projektin innoittamana tulossa bodypositive-asennetta uhkuva postaus tai pari tässä paikkoin.


23 kommenttia:

  1. Kiitos<3 Ehkä huomenna jätän sukkahousut kotiin tämän rohkaisemana

    VastaaPoista
  2. Ymmärrän ajatuksesi siitä että vartaloaan ei pidä hävetä ja se pitää hyväksyä sellaisena kuin se on. Kampanjassasi on ehdottomasti enemmän hyvää kuin huonoa. Minulle itselleni kuitenkin on tärkeää, että vaatetuksella korostetaan niitä omia hyviä puolia ja peitetään huonoja: tämä vahvistaa omaa kehonkuvaani paremmin kuin sellaisten vaatteiden käyttäminen jotka eivät korosta hyviä puoliani. Käytetäänhän kivoja vaatteita yleensä ennemmin siksi että ne näyttävät hyvältä :) vaikka lihavuutta ei minusta pidäkään hävetä, tulee minulle paha mieli joka kerta kun näen vaikka lihavan naisen puettuna epäedustavasti vaatteisiin jotka ovat kivoja mutteivat sillä vartalotyypillä - ja naisen puolesta, ei omasta. Nainen voisi olla vaikka mitenkä kaunis jos sillä olisi oikeanlaiset vaatteet!

    Sinun päälläsi toki kaikki yhdistelmät on näyttäneet hyvältä, ja loppujenlopuksihan ulkonäkö pukeutumisineen on vain pintaa jolla ei edes saa olla liian suurta roolia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse lihavana naisena voisin tähän viestiin vastata että haistapa kuule. Minua ei kukaan muu ole pukenut yhtään mihinkään ja tästä viestistä innoittuneena tulen itse pukeutumaan vieläkin epäedustavampiin vaatteisiin. Se ei ole kenenkään muun asia kuin minun itseni jos vatsamakkarani vilkkuvat. Oletko miettinyt että toisille ihmisille tulee enemmän kuin " paha mieli :( " juuri tuollaisista ajattelijoista kuin sinä?
      Olen vuosia kärsinyt huonosta itsetunnosta, jonka juuri tuo "läskit piiloon" ajattelumaailma ja vieraiden ihmisten inhoavat vilkaisut kadulla ovat saaneet aikaan. Ihmisten kasvoilta kyllä näkee sen jos toinen pitää sinua omasta mielestään epämiellyttävänä, vaikka sitä kuinka luulisi pitävänsä naamansa kurissa.
      Minä ja vatsamakkarani jenkkakahvoineen olemme kauniita oli meillä päällä mitä tahansa.

      Poista
    2. Ihminen on muutakin kuin ulkonäkönsä eikä naisenkaan tarvitse olla kaunis vain muita kuin itseään varten.

      Sanot, ettei ulkonäöllä saisi olla liian suurta roolia, mutta itse kritisoit niitä ihmisiä, jotka sinun mielestäsi eivät nyt satu näyttämään miellyttäviltä. Ehkäpä sinun kannattaisi miettiä omaa ajatusmaailmaasi ennenkuin tulet tuomitsemaan ihmisiä, joilla on oikeus pukeutua juuri sellaisiin vaatteisiin ilman lupienkyselyä. Kaikilla ei ole mallinvartaloa eikä tarvitsekaan olla. Mutta kaikilla pitäisi olla käytöstapoja, järkeä ja itsesensuuri. Pyytäisin sinua häpeämään, mutta tuskin tunnistat oman ajattelusi virheitä.

      Poista
    3. Miksi naisen edes pitäisi näyttää aina ja kaikkialla kauniilta, jos ei itseään sillä hetkellä huvita? Ei sen pitäisi aiheuttaa muille pahaa mieltä tai alentaa ihmisen itseisarvoa.

      Poista
    4. Ikävää että tämä nyt koettiin hyökkäyksenä lihavia kohtaan, mitä se ei todellakaan ole.

      Anonyymi 1: kivaa, että saat kommentistani voimaa pukea päällesi mitä vain. Minulle on käytännössä aivan sama miltä näytät ja usko pois, tiedän etten koskaan vääntele naamaani kun näen läskin. Mistäs edes tiedät miltä itse näytän? Toivon vaan, että kaikki jotka haluavat näyttää hyvältä myös onnistuvat siinä, tekivätpä he sitä itsensä tai muiden takia. Ihan samalla silmällä katson fitness-kisaajaa jolla on kroppaan suhteutettuna liian suuret ja epäluonnolliset silikonit, tai teiniä joka käyttää satasen volyymiripsiin jotka näyttävät tummilta päivänvarjoilta. Tällaisissa tapauksissa minulle tulee paha mieli vain siitä, että kova halu näyttää hyvältä ei noilla tavoin onnistu. Sinun, minun ja muiden vatsamakkaroissa tai niiden näkymisessäkään ei ole mitään vikaa. Mikä tahansa vain ei näytä niiden päällä yhtä hyvältä, ja ainakin itse haluan korostaa parhaita puoliani.

      Sonja: Minusta tuntuu että olet tulkinnut kommenttia vähän väärin. Viimeinen lause oli kritiikkiä nimenomaan itseäni varten. Kuten monelle naiselle, myös minulle ulkonäköni on tärkeää, vaikkei se mielestäni vaikuta ihmisarvooni mitenkään. Voisitko selventää, minkä kohdan kommentistani koit tuomitsevana? Minusta tämä koko juttu on hieno asia, halusin vaan heittää toisenkinlaista mielipidettä vaikka olenkin monesta asiasta samaa mieltä. Minusta hyvässä keskustelussa esitetään erilaisia näkökulmia, eivätkä asiat yleensä ole mustavalkoisia.

      Ja anonyymi 2: Ei tarvitsekaan. Missään nimessä. Kuten sanoin, minulle tulee paha mieli vain siitä että halu olla kaunis ei toteudu. Monet lihavatkin naiset haluavat olla kauniita, ja minusta heillä on siihen kaikki mahdollisuudet vaikkeivat monet pulleammat ystäväni niin uskokkaan. Jos unohdinkin kirjoittaa sen tuohon, niin minusta naisen ei tarvitse olla kaunis ketään muuta kuin itseään varten (joskaan en myöskään väittänyt että ulkonäkö olisi pidettävä hyvänä muiden mielihyväksi.)

      Poista
    5. Entä jos nämä mainitsemasi ihmiset joiden "halu näyttää hyvältä ei onnistu" kokevat itse itsensä kauniina, ja epäonnistuvat vain sinun ja kauneusihanteiden mielestä?

      Poista
    6. Tämä keskustelu on kiehtova! Ekalla anonyymillä on periaatteessa ihan hyvä pointti, mutta siinä on ennen muuta yksi ratkaiseva ongelma: hän mitä ilmeisimmin olettaa, että kaikki kokevat "kauneuden" samalla tavalla.

      Esim. itse olen hirveän lyhyt (komeat 157 cm) mutta mä tykkään siltikin käyttää pitkiä mekkoja, vaikka ne "yleisen käsityksen" mukaan eivät sovi lyhyille ja tanakoille (koska ne lyhentävät vaikutelmaa jne). Se ei kuitenkaan haittaa minua, sillä omasta mielestäni näytän hyvin kauniilta pitkissä mekoissa, enkä ole kiinnostunut siitä miten muut asian näkevät. Moni kaverini on jopa maininnut minulle tästä muka-avuliaasti, että hei, lyhyemmässä mekossa näyttäisit nätimmältä, mutta olen vain todennut, että omasta mielestäni olen tässä pitkässä mekossa jo ihan sairaan nätti. Kauneushan on nimenomaan mielipidekysymys.

      Toisaalta muutamalla tähän kommentoineella anonyymillä vaikuttaisi puolestaan olevan keskustelun kannalta sellainen ongelma, että he eivät edes halua yrittää ymmärtää ekan anon pointtia (paitsi esim. tuo viimeisin, joka näyttää hyvin ymmärtävän) vaan suuttuvat välittömästi, kun lihavuus- ja kauneusasioista puhutaan johonkin muuhun kuin ehdottoman kehopositiiviseen sävyyn, siis esim. nyt vaikka pohditaan juuri sitä, että kaikki vaatekappaleet ja kaikki tyylit ei näytä samalla tavalla edustavalta kaikkien vartaloiden päällä - vai näyttääkö kuitenkin? Sehän on siis puhtaasti mielipidekysymys.

      Toisaalta valtaosa meistä lienee kuitenkin yhtä mieltä siitä, että sama vaate ei pue hyvin kaikkia mahdollisia vartaloita. Se on sitten eri asia, minkälaisen vaatteen kokee pukevan hyvin minkäkinlaista vartaloa, eikä siitä taas ole järkevää lähteä kiistelemään, koska mielipidekysymyshän se on. (Asiaa voi toki pohtia kunhan kaikki keskustelijat osaavat suhtautua pohdintaan toisiaan ymmärtävästi ja toistensa mielipiteitä kunnioittavasti, ihan kuten missä tahansa mielipideasiakeskusteluissa.)

      Ekalla anolla oli ymmärtääkseni se lähtökohta, että hän ehkä tuntee joitain pyöreämpiä ja/tai muuten ei-kauneus-ihanteiden-mukaisia henkilöitä, jotka kuvittelevat olevansa jotenkin rumia, kun sellaiset trendikkäät vaatteet, joita "kaikki kauneusihanteiden mukaiset ihmiset" käyttävät, saavat heidät näyttämään omasta mielestään rumilta, ja tässä kohtaa astuu kehiin se ajatus, että kaikki vaatteet eivät pue yhtä hyvin kaikkia kehoja.

      Se on kuitenkin jokseenkin asiatonta avautua siitä miten tulee "paha mieli toisen puolesta" kun joku ohikulkija on pukeutunut tarkkailijan itsensä mielestä epäedustavasti. Tämä ohikulkija ei nimittäin ole välttämättä tai edes todennäköisesti pukeutunut ketään ulkopuolista tarkkailijaa tai tyylituomaria varten, vaan itseään, ja omasta mielestään hän voi olla tai varmasti onkin juuri niin kaunis, kuin hän juuri tänään haluaa olla. Kyllähän siitä voi toki yksin hiljaa päässään pahastua, jos hänen tyylinsä ei miellytä omaa silmää, mutta on parempi olla tekemättä siitä suurta numeroa missään asiayhteydessä, varsinkaan sen ohikulkijan nähden. Itse asiassa jos huomaa ajttelevansa hiljaa päässään tällaista voisi toki olla kohdallaan myös itsereflektio: miksi ajattelen näin ja voisinko jotenkin olla ajattelematta?

      Tää oli tämmönen väliheitto. Jatkakaa. :D

      Poista
    7. Aikamoinen tyhjentävä vastaus vikalta anonyymilta! En keksi mitään lisättävää.

      Poista
  3. Jälleen kerran timanttista tekstiä, kiitos siitä! :)

    Sinulla on "yli-painostasi" huolimatta aivan upea hoikka ja kurvikas vyötäro, nam. :) Kaunis vartalo kaikin puolin. Ainoa mikä minua on aina pohdituttanut näissä vartaloasioissa, että mikä on perimmäinen syy voimaantumiselle ns. tavallisten vartaloiden putkahtaessa esiin mediassa? Arvotammeko alitajuisesti vartalot kauneusihanteiden mukaisesti ja voimaannumme, kun esillä oleva kroppa onkin erilainen kuin "standardikauneus"? Itsellä ihanteet ovat jotenkin vääristyneet, koska en osaa laittaa kauneutta vain yhden tyyppisen määrittelyn sisään. Moni on kertonut minulle, että nainen ei ole kaunis, jos kroppa ei ole tietynlainen, vaikka kasvot olisivat todella upeat ja vartalokin kunnossa, vaikka ei ihan juuri sen kauneusihanteen mukainen. Tällaiset asiat mietityttävät kovasti näin sateisena kesäyönä. :O

    T: Satumainen nainen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Luulen, että kyse on nimenomaan tuosta. Kun esitetään vain yhdenlaisia vartaloja, alkaa jotenkin kuvitella, että kaikilla muilla on sellainen vartalo tai ainakin, että kaikilla kauniilla on sellainen vartalo. Onneksi nyt sosiaalisessa mediassa voi itse valita, ketä seuraa, ja löytää myös muunlaisia kuin median mainostamia kauneusihanteita. Vallankumous!

      Poista
  4. MRV, olet ihan älyttömän hyvän näköinen - oli sulla päälläsi mitä tahansa! Tämä "Joka päivän Ruki" -kamppis olisi voimauttavaa seurattavaa, jos en oikeastaan alkaisi tuntea kateutta siitä, miten toinen ylipainoinen voi olla noin hyvän muotoinen, kun taas itse muistutan lähinnä perunaa. (Onneksi tykkään perunoista. Olisin kuitenkin mieluummin päärynä.)

    Tämä kommentti oli hiukan ironinen. Mutta ei niin pientä vitsiä ettei siitä osa olis totta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kehuista. Ymmärrän, mitä tarkoitat. En voi kieltää, ettenkö välillä tuntisi kateutta, kun Instagramissa muutama seuraamani pluskokoinen malli julkaisee niin upeita kuvia itsestään. Yritän sitten vaan muistuttaa itselleni, että kaikki eivät voi näyttää samalta ja niiden tyyppien ammatti on malli just siksi, että niillä on sileä iho ja kauniisti asettuneet rasvat ja lihakset. Ajattelen myös, että mulle riittää, kun näytän ihan kivalta ja toisina päivinä tosi kivalta. Mutta ainakin PMS-päissäni välttelen IG:tä :D

      Poista
    2. Ja tolla Lena Dunhamilla on tosi kaunis omenavartalo, käy tsekkaa se vaikka Googlella, jos kiinnostaa! Juuri omenavartalo (tai peruna? :D) on se, jota ei ikinä esitetä kauniina mediassa, vaikka tunnen monia kauniita omenavartaloisia ihmisiä.

      Poista
  5. Ähh. Apua toi lastenkirja. Ei näin. :/

    Oot upea ja ihana päästä seuraamaan näitä uusia tuulia! Oman kropan hyväksyminen on niin hemmetin tärkeetä ja kaikki laihdutushommatkin pitäis mun mielestä lähteä aina positiivisen kautta. Eka pitää rakastaa itteään ja tykätä ittestään sellaisena ku on.

    You go girl!

    x Charlotta
    www.charlottaeve.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee kiitos! Oon ehdottomasti samaa mieltä. Nuorena onnistuin laihtumaan vaan silloin, kun lietsoin itseni vihamaan itseäni, ja sitten olin laihanakin onneton ja kuvittelin olevani vastenmielisen lihava. Kammoksuttaa ajatellakin sitä vaihetta elämästä.

      Poista
  6. Olisikin noin upea. Minun näkökulmastani juuri näitä tulee silmille. Upeita muotoja. Kai nämä sitten ovat niitä tavallisia. Itse olen vartaloltani enemmänkin poika. Lyhyt, muodoton mutta harteikas, leveä ja lättä rintakehäinen. Kukapa tälläinen haluaisi olla. Ei auta. Näin kävi. Tällä mennään. En ajatellut asiaa, mutta jännästi minäkin olen ruvennut asiaa miettimään ja inhoamaan, vaikka minun piti olla immuuni alitajuntaisille viesteille. Kai se on mahdotonta, kun tykitetään tarpeeksi monta vuotta ja ihmiset ympärillä menee samaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kehuista. Voin kuitenkin kertoa, että minä halusin nuorempana olla todella paljon pienirintainen ja poikamainen ja lyhyt. Juuri päinvastaista kuin mitä itse olin. Suurin syy oli pukeutumisen vaikeus, sillä pidin (ja pidän edelleen) rock- ja punk-tyylistä, ja esimerkiksi pillifarkut ja bändipaita eivät vaan millään istu vartalotyypilleni. En näytä yhtään katu-uskottavalta. Asiaa pahentaa vielä kiltti naamani! Käytän noita vaatteita silti, enkä enää pyri mahdottomuuksiin (äärimmäinen laihduttaminen, joka ei kuitenkaan vie lantiota tai tissejä kokonaan). Olen myös seksuaaliselta suuntautumiseltani demiseksuaali, joten seksualisoidun kurvikkaan vartaloni herättämä seksuaalinen huomio oli etenkin nuorena minulle usein vähintään hämmentävää.

      Ehkä voisit tehdä kuten minä, eli alkaa seurata omaa vartalotyyppiäsi edustavia ihmisiä ja inspiroitua heistä. Tämä sai minut pikkuhiljaa hyväksymään oman vartaloni. Paljon tsemppiä <3

      Poista
  7. Paljon kiitoksia mukavasta vastauksestasi katkerankin sävyiseen viestiini.

    Nuorena tyylini oli juurikin tuo, mutta nyt vähän aikuisempana haluaisinkin olla toisenlainen kropaltani, varmaankin haluaisin, että kumppanilta tippuisi silmät päästä nähdessään minut niinkuin minä sinut sinun kuvissasi.

    Ehkäpä tosiaan tuo seuraaminen voisi olla hyvä idea päästä alkuun tämän kropan sietämisessä. Kiitos!

    VastaaPoista
  8. Moi Ruki! Hyvää pohdintaa jälleen kerran. Sulla on upea ulkonäkö mutta ennen kaikkea upea pään sisältö – sellainen yhdistelmä, josta on aina silleen hyvällä tavalla vähän kateellinen. :) Kiitos, kun pidät blogia ja Instagramia, olet yksi niistä ihmisistä, joilta saan voimaa ja inspiraatiota. Asukuva joka päivä -keissi on ollut mukavan aitoa seurattavaa tuolla somen puolella.

    Itse en kehtaa viipottaa menemään reidet hyllyen, ja tunnen esimerkiksi bikineissä oleskelun erittäin epämukavaksi. Olen sen tyyppinen ihminen, että tahdon välttää kaikkea mahdollista itseeni kohdistuvaa huomiota, ja puolialastomuus kun yleensä kiinnittää ihmisten huomion, niin siksi en edes koe vähäisintäkään halua kulkea vähissä vaatteissa. Se kuitenkin harmittaa, etten kehtaa laittaa mitään vartalonmyötäistä vaatetta päälleni. Yritän mieluummin peittää lihavuuteni, jota on kymmenisen kiloa. Vaikka kuinka haluaisin näyttää joskus edes kivalta jossain ihanassa vartalonmyötäisessä paidassa, en omaan silmääni vain näytä – sen sijaan näytän ällöttävän vatsamakkaraiselta. Joten kyllä, ajattelen todella negatiivisesti itsestäni, ja se johtuu surkeasta itsetunnostani, joka taas johtuu monien asioiden summasta ja joka on ollut alhainen jo ala-asteikäisestä.

    En kuitenkaan koe, että joku toinen ylipainoinen näyttäisi ollenkaan pahalta vartalonmyötäisessä paidassa, en siis katso kriittisellä silmällä muita ihmisiä, katson niin vain itseäni (kamalaa, tiedän). Olen sitä sorttia, että pidän nämä ajatukset lähinnä itselläni, joten vain mieheni tietää ongelmistani; joku toinen itsetunto-ongelmainen saattaa kuitenkin olla avoimempi puhumaan ongelmistaan muillekin. Näistä syistä minua hieman ärsytti tuo olettamuksesi, että ihmiset, jotka katsovat itseään kriittisesti, katsoisivat niin muitakin. Aivan varmasti jotkut katsovat, ja olen yhtä pahoillani siitä, että nuoret joutuvat kasvamaan negatiivisten ulkonäköpuheiden ympäröimänä. Jos minulla esimerkiksi olisi lapsi, en ikinä kommentoisi omaa(kaan) ulkonäköäni negatiivisesti tämän kuullen. Haluan siis tällä kommentillani tuoda esille sen, että vaikka itsensä näkisikin negalasien läpi, se ei tarkoita, että näkisi niin muutkin, puhui ongelmistaan ääneen tai ei.

    Omalla kohdallani asia on sitä paitsi ihan päin vastoin. Rakastan ihmisten ulkonäöllistä moninaisuutta. Ihailen ihmisiä, jotka kehtaavat käyttää ihan mitä tahansa vaatekappaletta itse mielivät (sain harmaita hiuksia tuon ensimmäisen anonyymin ajatuksesta ylipainoisten pukeutumisesta), tykkään harmaistakin hiuksista, meikittömistä naamoista, persoonallisista piirteistä, you name it... Tiedän, että on harmillista, etten osaa sisällyttää itseäni tähän listaan.

    No, jotain valoa sentään: itsetuntoni ei ole läheskään niin pohjalla kuin se on joskus ollut. Olen nimittäin vuoskaudet kulkenut jo meikittä, olen siis hyväksynyt naamani sellaisena kuin se on, ja sen kanssa minulla on kuitenkin ollut aina suurempi ongelma kuin vartaloni kanssa! En tiedä, miksi en ole vielä oppinut ajattelemaan samalla tavalla painostani. Ehkä yksi ruumiinosa kerrallaan, ja joskus ysikymppisenä sitä voi sitten vihdoin ja viimein olla tyytyväinen omaan kauan kadonneeseen ulkokuoreensa... :D

    Tulipa pitkä kommentti, ja taitaa muuten olla ensimmäinen, jonka olen blogiisi koskaan jättänyt. Anteeksi, että olen laiska kommentoimaan, vaikka innokas seuraaja olenkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos pitkästä kommentista ja hyvästä näkökulmasta. Olet oikeassa tuossa, että yleensä itseä katsoo kaikista kriittisimmällä ja armottomimmalla silmällä. Yleensä olenkin ajatellut niin, että muut eivät ajattele minusta lainkaan niin rumasti kuin mitä itse ajattelen, ja se tekee paremman mielen melkein aina, kun haluaisin sättiä itseäni. Muita ei myöskään kiinnosta sanomiseni tai tekemiseni niin paljoa, että he niitä pohtisivat yhtä paljon kuin pohdin omia sanomisiani tai tekemisiäni. Tämä oli yksi tärkeä ajatus siinä, että pääsin omien ongelmien vatvomisesta aikanaan yli.

      Tarkoitin ehkä enemmän sitä, että vaikkei se olisikaan totta, tulee sellainen ajatus automaattisesti, että tuo tuossa nyt tuomitsee minuakin. Kaikki eivät ole tajunneet sitä, että ihmiset sättivät yleensä eniten itseään, ja sen tajunneidenkin pitää asiasta itseään usein muistuttaa. Ja etenkin, jos asioita pohtii ääneen, se on vähän niinkuin koko porukan huomion kääntämistä niihin negatiivisiin asioihin. Usein tästä on seurauksena sellainen kilpaa itsensä haukkuminen, mikä on kamalaa.

      Toisaalta taas ärsyttää minua sekin, että itsestään ei saisi sanoa mitään negatiivista ja koko ajan pitäisi olla itsevarma. Jotkut asiat nyt vain ovat totta. Kuten esimerkiksi kun vaikka sanon, että reiteni ovat niin paksut, että ne hinkkautuvat helteellä ikävästi rikki, en halua, että kaikki kilvan ryntäävät todistelemaan, miten reiteni eivät ole ollenkaan paksut. No kun ne ovat! :D Mutta en sano sitä siksi, että haukkuisin reisiäni. Jotenkin vaan paksut reidet mielletään negatiiviseksi asiaksi.

      Mutta joo, tajuan pointtisi. Toivon, että voisit nähdä itsesi yhtä kivasti kuin näet muut! Ja jos auttaa, voit ajatella niin, että muut näkevät sinut todennäköisesti myös paljon kauniimpana kuin näet itsesi. Kiva, jos minusta on ollut jotain hyötyä tässä asiassa. On tärkeä tietää, että pystyn antamaan voimaa jollekin - sitten aina jaksaa taas paahtaa kaikista tärkeistä ja ei niin tärkeistäkin asioista :)

      Poista
    2. Tuo onkin kyllä todella hyvä muistaa, että itse sitä kiinnittää aina eniten huomiota itseensä. Minäkin olen kyllä sen sortin ajatuksieni, sanomisieni, tekemisieni ja näyttämisieni vatvoja, että tuohon olisi hyvä saada aikaiseksi paljon parannusta omallakin kohdalla.

      Ja joo, ymmärrän nyt paremmin, mitä tarkoitit. Kiitos vastauksesta!

      Tulipa muuten hassu olo, kun palasin tänne katsomaan, oletko vastannut kommenttiini: hätkähdin hieman, kuinka henkilökohtaisen kommentin olinkaan jättänyt. Kiitos sulle kauniista sanoistasi, ja hyvää syksyä! :)

      Poista

Kommentoi ja ylistä, beibi! Vastaan, jos ehdin.