perjantai 2. kesäkuuta 2017

Miniloma Norjan vuonoilla

Ärsyynnyn aina lentoyhtiöiden ja muiden matkailualan lafkojen tarjouksista. Isolla mainostettu hinta on aina vain yhdelle päivälle, jonka lentoaikataulut ovat järjettömiä. Lisäksi takaisin lentämisestä saakin sitten maksaa viisinkertaisen summan.
Joskus kuitenkin tarjouslentoja saa sillä hinnalla, mitä luvattiinkin. Huomasin, että Norwegianilla oli muutaman päivän myynnissä lentolippuja Norjaan hintaan 39 e, ja mikä parasta, hinta sisälsi myös paluulennon. Lähdimme sitten muutaman viikon varoitusajalla viettämään pitkää viikonloppua Norjassa.

Tässä vinkkejä samankaltaista matkaa suunnitteleville. Upeita maisemia luvassa pienen suunnitteluvaiheen kuvailun jälkeen - jaksakaa sinne asti, oi visuaalisen kulttuurin kasvatit! Tässä esimakua:


Budjetti


Tavoitteena oli tuhlata mahdollisimman vähän rahaa ja nauttia ilmaisista iloista. Norjassa pihistelyloma on erityisen hankalaa, sillä kaikki on superkallista. Edullinenkin lounas maksoi 160 kruunua eli vähän yli 16 euroa, ja tämä oli kaukana Oslosta. Toisaalta taas ilmaisia iloja riittää vaikka miten paljon, sillä Norjan luonto on ällistyttävän upea.

Panostimme kuitenkin yhteen luksukseen. Vuokrasimme nimittäin sähköauton, emmekä mitä tahansa sähköautoa, vaan oikean vihreän märän unen, Tesla Model p85d:n. Tietenkin järkeilimme itsellemme, että oikeastaan auto ei ollut niin paljoa kalliimpi kuin tavallinen auto, sillä sitä sai ladata ilmaiseksi Tesla Supercharger -pisteillä, joten bensaan ei mennyt ollenkaan rahaa. Lisäksi olemme aina halunneet kokeilla sähköautoa ja etenkin Teslaa, koska sen ympärillä liikkuu jonkinlainen sähköautohipsterien kunnioituksen aura. Tesla on vähän kuin sähköautojen Apple.

Auton vuokraus Sixtiltä melkein kolmeksi päiväksi kahdella kuskilla maksoikin sitten noin 400 euroa. Päätimme kuitenkin suhtautua summaan ei vain autonvuokrana, vaan elämyksenä. Muuten tosiaan sitten pihistelimmekin, sillä pakollisia menoja kahdelle matkalta kertyi vain:

80 euroa lentoliput
100 euroa mökin vuokra kahdeksi yöksi
36 euroa aamupalat kahdelta aamulta
400 euroa auton, ei, SÄHKÖAUTON, vuokra

Ruokaa pystyimme valmistamaan pienen mökkimme (Eidfjord Gjestgiveri, voin suositella) keittonurkkauksessa. Söimme vaatimattomasti, mutta ruokaan meni silti rahaa, sillä hinnat olivat melko korkeita. Emme laskeneet tarkkaa summaa, mutta esim. hakiessamme ajomatkalle pientä naposteltavaa (vettä, limua, smoothieta, sipsiputkilo, karkkipussi) hinnaksi tuli melkein 20 euroa.

Kivaa tosiaan oli se, että mikään muu elämys ei maksanut mitään. Toisin kuin esimerkiksi Jenkeissä, luonnonpuistoihin tai poluille menosta ei joutunut maksamaan pääsymaksuja. Toisaalta sitten ne olivat huonosti ylläpidettyjä ja merkattuja. Turisteja ei näkynyt missään.

Matkasuunnitelma


Itse matka oli ihan uskomaton. Päätimme heti, että emme jää Osloon, sillä emme olleet oikein kiinnostuneita mistään siellä. Lähdimme heti lentokentältä ajamaan määränpäähämme. Olimme valinneet kohteeksi lähimmän hienon vuonon, Eidfjordin. Eidfjordiin halusimme paitsi sen läheisyyden vuoksi, myös siksi, että siellä sijaitsi Vøringfossen, Norjan kolmanneksi korkein ja yksi hienoimmaksi mainostetuista vesiputouksista.

En kauheasti pidä lomalla ajamisesta, mutta olimme suunnitelleet matkan niin, että ajoreitit ovat myös hienoja ja elämyksiä itsessään. Samaa ajattelimme sähköautolla ajamisesta. Saavuimme Oslon Gardermoenin lentokentälle perjantaiaamulla, sillä lento Osloon kestää vain 1,5 tuntia. Siitä ajoimme viisi-kuusi tuntia Eidfjordiin. Suoraa päätä ajaminen olisi vienyt vähemmän aikaa, mutta pysähtelimme matkalla.

Menomatka ja paluumatka eri reittejä, kiitti Google Maps tästä kartasta
Eidfjordissa meillä oli aikaa viettää perjantai-ilta ja lauantaina kokonainen päivä. Lauantain tavoite oli patikoida Vøringfossenin juurelle. Sunnuntaina lähdimme ajoissa ajamaan, vaikka lento takaisin olikin vasta illalla kahdeksalta. Näin ehdimme hieman vilkaista Osloakin, tai ainakin muutamia kohteita sieltä.

 

Reissun kohokohdat


No niin, nyt saatte nähdä niitä kuvia. Reissussa ehdottomasti parasta olivat maisemat ja luonto. Ne kiinnostivat jopa siinä määrin, että suunnittelimme reissun ihan vain ne mielessä. Reissusta kertoo paljon se, että en ole koskaan lähtenyt matkalle vain yksien kenkien kanssa, mutta nyt lähdin. Ja ne olivat vielä kuulkaas vaelluskengät eli rumimmat koskaan keksityt kengät! Lisäksi mukanani oli lähinnä urheilu- ja hengailuvaatteita.

Tässä ensin kuvia menomatkalta. Ajoimme ensin pienten kylien läpi, sitten nousimme vuorille ja kohta olimmekin keskellä ylänköä (Onkohan tämä oikea termi? Nousimme siis korkealle ja ajoimme vuorien päällä kuitenkin tasaisella pinnalla.) ja valtavia lumimassoja.

Tässä olen vähän ihmeissäni tien poskessa mainostetusta meteoriittipuistosta. Kiipesimme mäen päälle, mutta emme nähneet mitään ihmeellistä. Kuvittelin tietenkin näkeväni ison pyöreän jäljen maassa :D Puolustuksekseni olen saanut tietoni meteoriiteista Aku Ankasta.
Kohta näimmekin jo lunta

Ajamme kohti pilviä
Tässä ajamme jo valmiiksi tosi korkealla, mutta kaukana on vielä korkeampia vuoria.
Tässä lumikasojen korkeus. Nuo aurauskepit ovat siis jotain kaksimetrisiä. Hiukan kuumotti tuo lumen massa! Elettiin kuitenkin jo melkein toukokuun puoliväliä.
Olimme varautuneet sellaisiin 5-15 asteen lämpötiloihin, joten emme täällä korkealla hirveästi henganneet.

Seuraavissa kuvissa olemme päässeet jo Eidfjordiin ja merenpinnan tasolle.




Lauantaina tosiaan lähdimme patikoimaan Voringfossenille. Kesti heken löytää polun aloituspaikka, sillä missään ei sanottu sitä suoraan - mainittiin vain, että pitää lähteä Eidfjordista hieman poispäin ja sitten psyähtyä kahden tunnelin väliselle pysähtymispaikalle. Niitä paikkoja kuitenkin oli muutama ja samoin tunneleita. Lopulta löysimme oikean paikan ja lähdimme matkaan.

Melkein heti näimme kyltin, jossa kerrottiin, että reitti oli suljettu maanvyörymien takia ja että kulkeminen oli omalla vastuulla. Netissä olimme kuitenkin nähneet mainintoja siitä, että reitillä pystyy kuitenkin kulkemaan joten lähdimme urheasti omalla vastuulla matkaan. Rohkeuttamme hieman horjutti kyltti siitä, että laakson pohjalla kulkeva joki on padottu, ja että sen pinta voi milloin tahansa nousta. Jälleen kerran päätimme olla rohkeita ja kuljimme maalaisjärjen varassa. Päättelimme maastosta, mihin asti vesi korkeintaan nousee.

"Polku" oli tämännäköistä vyörymää noin 30 % matkasta

Syvyyttä ei tästä näe, mutta pudotus oli monessa kohtaa todella hurja. Jos ei olisi rikkonut niskojaan kiviin, olisi pohjalla ollut virtaava joki (jonka hurjuutta tästä ei myöskään näe).

Joku auto oli pudonnut laaksoon muutaman sadan metrin korkeudesta vuoristotieltä ja mennyt täysin pirstaleiksi. Ei ollut kauhean kiva ajaa vuoristoteitä tämän näyn jälkeen. 

Korkeita paikkoja pelkäävälle tämä oli aikamoinen koetus!

Polun loppupiste ja Voringfossen
Vaellus ei ollut kovin helppo ja lopulta emme päässeet edes polun loppuun saakka, sillä maanvyörymä oli katkaissut tien niin pahasti, että siitä ei päässyt enää pitemmälle. Melkein loppuun kuitenkin pääsimme ja näkymä oli huikea! Sitä ei oikein saa kuvaan, miten valtava tuo vesiputous on. Se nimittäin on yhteensä melkein 170-metrinen.

Kävimme katsomassa putousta ja maisemaa myös ylhäältä päin, näköalapaikalta, jossa sijaitsi Voringfossen Hotel.


Olen hirveä pelkuri korkeissa paikoissa, mutta jotenkin silti aina löydän itseni sellaisista

Lauantaina seikkailimme vielä lähialueilla ja ajelimme ympäriinsä. Löysimme muun muassa upean sillan, vuorensisäisen liikenneympyrän ja jopa muita turisteja. Otin näkymistä videota, mutta en ole vielä saanut muokattua sitä jaettavaan muotoon (toivottavasti joskus saan).

Sunnuntaina lähdimme ajamaan kohti Osloa aikaisin aamulla. Ajoimme hieman eri reittiä, ja näkymät olivat vieläkin upeammat.








 Osloon päästyämme kävimme vielä Viikinkimuseossa ja Holmenkollenilla. Psyähdyimme myös kaupungissa kuninkaanlinnalla, joka oli aika tylsä.

Viikingit olivat ihan uskomatonta porukkaa - katsokaa näitä yksityiskohtia!

1200 vuotta vanha viikinkipaatti

Tässä yksityiskohtia veneestä. Miten nämä on jaksettu tehdä, en voi ymmärtää!
Kuninkaallisessa puistossa oli jo näin vihreää

Tesla

Teslalla ajaminen oli jo itsessään tosiaan elämys. Vähän jännitin niin kalliin ja nopean auton ajamista, mutta ajaminen oli todella helppoa. Auto kiihtyi niin nopeasti, että ohittaminen tuntui todella turvalliselta. Lataaminen oli helppoa (ja ilmaista) Tesla Superchargerien avulla. Ne myös näkyivät auton omassa kartassa, joten niiden löytäminen ja matkan suunnittelu oli helppoa.




Eidfjordin supercharger

Olihan tällainen slaavikyykkykuva pakko ottaa!
Teki itsekin mieli hommata sähköauto, kun Teslaa kokeili. Toisaalta en ihan sellaista sadan tonnin autoa ihan heti hankkisi, mutta jokin hieman halvempi voisi olla kiva.

Mikä fiilis jäi?


Nimim. Ei äänestetä vihreitä

Kokonaisuudessaan reissu oli mieletön elämys. Tuntui, että olisimme olleet lomalla paljon pitempään kuin pari päivää. Suosittelen kaikille Norjan reissua, kyllä maisemat yksinään olivat jo sen arvoisia. Harmi, että en saanut niitä kameraan tallennettua läheskään yhtä upeina.

Haluan ehdottomasti uudelleen Norjaan. Seuraavaksi aiomme lähteä pidemmälle reissulle ja hieman pohjoisemmas, sillä ne vuonot vasta upeita ovatkin. Voin vain kuvitella, miten hienoa siellä on, jos jo vaatimattomampi vuono oli näin upea.



1 kommentti:

  1. Ah, kuulostaa ihanalta minilomalta, ja kiitos hyvistä täsmävinkeistä! :) Norja on tosiaan todellinen maisemamatkailun helmi - ei siellä välttämättä tarvitse suunnitella paljon muuta tekevänsäkään kuin vain reissavansa ympäriinsä ja ihailevansa näkymiä. (Hyvä että ne ovat ilmaisia!) Olen myös joutunut omakohtaisesti havaitsemaan, miten hirveää seutua Norja on korkeanpaikankammoiselle. Miltei kaikki hienot jutut sisältävät aina jonkin "korkean paikan jännitysmomentin", enkä ehkä ikinä oikeasti uskaltaisikaan lähteä kunnon vaellukselle siellä, koska pelkäisin reissun tyssäävän suunnilleen heti ensimmäiseen siltaan. :D Pakko myös hihkua vähän tuolle vuorensisäiselle liikenneympyrälle! Olen kohdannut samanlaisen Tromssassa, ja se aiheutti hirveää hämmennystä, jota ei tietenkään auttanut yhtään se, ettei navigaattori toimi vuoren sisällä - joten ajoimme aika monta kierrosta ympyrää yrittäen keksiä, mihin suuntaan oikeastaan haluamme jatkaa. :D

    VastaaPoista

Kommentoi ja ylistä, beibi! Vastaan, jos ehdin.