tiistai 27. kesäkuuta 2017

Trixie Doll



Huh huh, tuntuu ihan siltä, että nämä pari viikkoa kesälomaa olisivat olleet vain pari päivää! Olen hoidellut lomasuunnitelmia alta pois kuin velvollisuuksia. Nyt pari päivää on vihdoinkin tuntunut siltä, että olen oikeasti lomalla. Suunnitelmani siitä, että kuljen Vilin kanssa ympäriinsä ratikalla, eivät ainakaan vielä ole toteutuneet, mutta uskon, että kyllä vielä ehdin tylsistymäänkin. Tällä viikolla on luvassa pikapyrähdys Poriin sekä sieltä edelleen Seinäjoelle, jossa näen Die Antwoordin livenä! Aaaaa, siitä tulee niin mahtavaa.

Olen vihdoin taas innostunut laittautumisesta kiireisen kevään jälkeen, jolloin jaksoin laittaa meikkiäkin vain noin joka toinen päivä. Päätin uuden innostukseni kunniaksi hemmotella itseäni ja tilasin (blogiyhteistyön merkeissä!) Blackgroupilta jo kauan himoitsemani Trixie Doll -mekon. Tämä mekko on niin suosittu, että se on usein loppuunmyyty. Pohdin pitkään, otanko mustan vai punaisen, mutta päädyin punaiseen, sillä minulla ei vielä ole yhtään tulipunaista mekkoa. Eräs blogin lukija vinkkasi mekosta minulle, ja hänellä se on molempina versioina. Luulen, että taidan itsekin joutua tilaamaan myös mustan version.

Fiilisfilttereiden takia mekon tarkka väri näkyy parhaiten tässä ekassa kuvassa!



Mekko on Collectifin mallistosta, ja siinä on Collectifin klassinen, kivasti joustava materiaali. Tykkään siitä, koska näin mekon voi pukea arkenakin (se ei kiristä mistään!). Minulla mekko on tässä puettuna korsetin päälle, mutta se toimisi myös ilman korsettia. Aktiivisimmat lukijat tietävätkin ehkä, että minulla oli tässä keväällä meneillään mittatilauskorsettiprojekti Ilmatar Corsetry & Couturen kanssa! Projektista lisää seuraavassa postauksessa, mutta siis se korsetti minulla tässä alla on. Minun oli tarkoitus ottaa myös korsettikuvia, mutta Alppiruusupuisto oli _hieman_ täynnä porukkaa, joten en kehdannut riisutua siinä lasten edessä. Ajattelin myös ottaa kuvia korsetista kynähameen kanssa, sillä tämän leveän helman kanssa sen muoto ei pääse oikeuksiinsa!

Mekon kanssa minulla on kerrankin matalakorkoiset kengät. Tilasin Blackgroupilta Iron Fistin Mother of Pearls -merenneitokengät. Tuotekuvissa nämä näyttävät mustilta, ja niin myös livenä, mutta kun aurinko osuu kenkiin, ne hohtavat kuin simpukan helmiäissisus! Tässä allaolevassa kuvassa kiilto näkyy hieman. Ymmärsin kenkien nimen vasta, kun siskoni Sammakkoprinsessa (joka otti muuten nämä kuvat!) huomasi sateenkaariefektin. Kiitos Suomen kesä :D


Sen lisäksi, että sandaalit sopivat kellomekkoihin aivan täydellisesti, niissä on eräs toinenkin arvostamani ominaisuus: vaikka ne ovat matalat, niissä on silti kova pohja. Tämä on hyvä kahdesta syystä. Ensinnäkin, kengät ovat tukevat jalassa. Toiseksi, näistä kuuluu kopina! Korkojen kopina saa minut aina tuntemaan itseni supernaiseksi.

Kenkien lisäksi asustin mekon laukulla. Bannedin Dancing Days -malliston Do you want me -laukku on on oikea reprounelma - kiinnitysmekanismikin on vanhanaikainen. Olen tykännyt mallistosta aika lailla muutenkin ja olen jo ehtinyt keräillä muutamia helmiä sieltä.


Hiukset olin laittanut aika hienoille rullille, mutta niiden kanssa tuli pieniä teknisiä vaikeuksia, joten jouduin avaamaan tukkani ja vain otsatukkani selvisi. Otsatukkaa olen nyt kasvatuksen tässä vaiheessa jo pystynyt kihartamaan tuollaiselle etuheitolle, ja se onkin varmasti ollut eniten käyttämäni hiusmalli. Vähän taas houkuttelisi leikata otsatukka, mutta ehkä vastustan tätä himoa. Miksi aina tässä kasvatusvaiheessa sakset alkavat niin paljon houkutella?




Huulissani on Jenkeistä ostamaani Kat von D:tä ja Lushin Santa Babya päällekkäin. Vähän harmittaa, että päädyin niin tylsään ja turvalliseen sävyyn tuossa Katin huulimaalissa (Bachelorette, sellainen vadelmanpunainen). Tekisi mieli lähteä Tukholmaan ihan vaan siksi, että pääsisin Sephoraan katsastamaan, mitä muita sävyjä olisi tarjolla. Koostumus on nimittäin tosi hyvä ja tykkään tuotteen tuoksustakin. Kat von D:n eyeliner (Trooper) muuten sen sijaan oli pieni pettymys. Piirtojälki on tosi tarkkaa, mutta pigmenttiä ei kauhean kauaa riittänyt. Kaiken hehkutuksen jälkeen olin odottanut enemmän.

Sain Blackgroupilta myös toisen asukokonaisuuden, josta lisää juttua tässä piakkoin! <3 Lisäksi olen tekemässä uutta aluevaltausta ja ehkä toistakin, saa nähdä. Haluan kokeilla kaikkea.

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Tulossa paras Lush-kesä - tukkahemmottelua

Lushilta kysyttiin, haluaisinko testata kesätuotteita ja koska en ole täysin sekaisin, vastasin että oi kyllä ja kiitos Jeesus. Annoin lähtötiedoiksi sen, että tukkani on värjätty ja sen takia aika kuiva ja välillä hapsottaa, ja jäin innolla odottamaan yllätyspakettia.

No ette arvaa, mitä sieltä tuli! Niin iso pino kaikkea ihanaa, että en saanut niitä edes pinottua torniksi! Tänä kesänä siis jos näette minua jossakin, voitte tulla halaamaan, sillä lupaan tuoksua valloittavalta koko kesän. Vedin heti alkuun ihan törkeät Lush-överit, ja kokeilin kaikkia tuotteita päällekkäin niin paljon, että mieheni pyysi minua menemään sohvalle nukkumaan. Maltillisuus ei ole hyveeni.

Kuulkaapas kun tässä ei vielä edes ole ihan kaikkia! <3

Mun ja Lushin rakkaussuhde on kestävä ja vakaa (toisin kuin tää torni)
Toisin kuin tuotteiden läiskimistä iholle, aion säännöstellä niistä kertomistani. Opin jo läksyni siitä sohvalla nukkumisesta. Nyt ihan aluksi aion kertoa teille paketin sisältämistä ja just mulle valituista hiustuotteista, joihin olen enemmän kuin tyytyväinen.


Muistatte varmaan, kun hehkutin oliiviöljysaippuaa? Jos ette, kvg. Jos muistatte, ette välttämättä kuitenkaan tiedä sitä, että jouduin lopettamaan sen käytön, kun aloin värjätä tukkaani vähän yli vuosi sitten. Huomasin, että se ei oikein sopinut värjättyjen hiusten kanssa, puhumattakaan pidennyksistä, jotka minulla oli viime keväänä. Aika harmi, sillä se teki liukkaasta ja ohuesta tukastani ihanan paksun ja tekstuurisen.

Olin kuvitellut, että kemiallisesti käsitellyt hiukset vaativat kemiallisia silikoniaineita pysyäkseen edes siedettävinä. Nyt huomasin, että näillä Lushin tuotteilla sain saman fiiliksen tukkaani kuin oliiviöljysaippuan kanssa! Ja mikä parasta, ne sopivat myös värjätyille hiuksille. Ainoa huono puoli on, että en osaa oikein sanoa, mikä tuotteista oli se taikatempun tekijä, koska laitoin kaikkia heti ekalla kerralla päähän. Yritin kyllä sitten leikkiä salapoliisia ja tein testauksia, joten epäilen kyllä muutamaa ja kerron niistä vielä tuolla lopussa. Saamani hiustuotteet olivat siis:

Cynthia Sylvia Stout -shampoo

Kaljashampoo! Nähdessäni etiketin pelkäsin, että tuote haisee liikaa oluelle. Se on aina oksettanut minua. Join ekat kaljani oksentamatta Oktoberfesteillä, joilla joinkin sitten 1,5 litran tuopin kerralla. Tosin se ei oikeastaan ollut olutta vaan radleria, eli siis olut-limua. Ehkä olen aikuistunut, mutta Cynthia tuoksuikin oikeastaan aika hyvältä. Kaljan huomasi, kun tuotetta haisteli, mutta hiuksissa se ei haissut enää - onneksi, sillä oluelta haiseminen ei välttämättä olisi hyvä juttu esim. töissä. 


Kun kerran aletaan nauttia alkoholista, miksi jäädä olueen? Cynthia sisältää lisäksi myös konjakkia! Tai siis konjakkiöljyä. En pääse yli siitä, että nyt kuontaloni on yhtä pehmeä ja sivistynyt kuin pääni.


Tuotteen luvataan antavan hiuksille pehmeyttä ja painoa. Minun värjäilyistä hieman hapsottavat hapseni tosiaankin laskeutuivat, aivan kuten etiketissäkin luvataan. Tuote on myös riittoisaa - pieni määrä vaahtoaa jo hyvin.

Joskus Lushin raaka-ainevalinnat ovat minusta vähän hassuja, vaikka toisaalta se on yksi syy, miksi rakastankin merkkiä - hei, popcornit kuorintavoiteessa, kuka ei rakastaisi sellaista? Tässä tuotteessa käytetty olut on kuitenkin ihan klassinen hiustenhoitoaine ja se mainitaan melkein kaikissa nikseissä. Vanhassa vara parempi jne.


R & B -kosteuttaja ja Jasmine and Henna Fluff Ease -hoitoaine

Näitä tuotteita testatessa olin taas parhaimmillani ja yleensä tällaisissa tilanteissa kaverini kehuvat minua mensalaisuudestani. Lotrasin aineita tukkaani oikein antaumuksella, enkä lukenut käyttöohjeita. Aamulla sitten ihmettelin, miksi tukkani on vieläkin märkä ja tosi raskaan tuntuinen. Vihdoin vaivauduin lukemaan ohjeet, ja niistähän selvisi, että R&B-kosteuttajaa suositellaan käyttämään pieni nokare, ja se on kehitetty etenkin erittäin kihariin hiuksiin ja afroihin! Minähän olin levitellyt sitä oikein huolella päähäni. Ainakin selvisi se, että se todellakin kosteuttaa (hiukseni olivat ihan oikeasti märät vielä aamulla).


Pelkäsin, että kiharien hiusten tuotteet eivät sovi minun lättänäisyyteen muutenkin taipuvalle tukkalaadulleni. Kun käytin tuotetta oikein (pestyihin, märkiin hiuksiin pieni nokare hoitoaineen jälkeen, ei huuhtelua), se tekikin tukasta aivan ihanan. Hiukset tuntuvat paksuilta, mutta eivät lättäniltä. Etenkin vaikutus näkyy, kun kiharran hiukseni. Normaalisti hiukseni kuivuvat siitä ja näyttävätkin kuivilta, mutta tämän kanssa kiharatkin kiiltävät. Mainitsen seuraavissa blogiin lisäämissäni kiharakuvissa asiasta, niin näette itse. Olen ottanut tavaksi laittaa tätä ihan joka kerta pesun jälkeen, ja tämä pesee mm. aikaisemmin käyttämäni silkkitipat (ihan täyttä silikonia) mennen tullen.



Jasmine and Henna -hoitoainetta olen käyttänyt nyt kuiviin hiuksiin ennen pesua tehohoitona pari kertaa, ja se täydentää minusta hyvin shampoota ja tehokosteuttajaa. Salapoliisitutkimusteni mukaan tämä tuote lisäsi hiusten pehmeyttä ja teki niistä taipuisammat, mutta en malttanut luopua Cynthiasta sen vertaa, että olisin saanut tätä testattua kokonaan yksinään.

Näistä kahdesta kosteuttavasta tuotteesta itse pidin enemmän R&B:n tuoksusta.

No Drought -kuivashampoo

Lushin kuivashampoo tuoksuu raikkaan sitruksiselta. Kokeilin sitä viettäessäni viikonlopun metsässä Jukolan viestissä (huoltojoukkoina ja kannustamassa), ja se toimi oikein näppärästi. Tuote on aika vaaleaa, mutta sopii mielestäni myös tummalle tukalle eikä näyttänyt hilseeltä. Kokeilin tätä myös ihan vaan tuuhentamaan tukkaa, ja se toimi siinäkin tehtävässä ihan hyvin. Tässä tosin on sama juttu kuin kaikissa kuivashampoissa, että seuraavana päivänä tukka on kyllä ihan pakko jo pestä, ellei halua raapia päätänsä koko päivää.




Olen kokeillut näitä tuotteita nyt alun övereiden jälkeen erikseen, ja olen melko varma, että sen oliiviöljysaippua-efektin aiheuttavat etenkin Cynthia-shampoo ja R&B-tehokosteuttaja. Olen tosi iloinen, että pyysin Lushin henkilökunnalta suosituksia, sillä itse en olisi valinnut tällaisia tuotteita, lähinnä siksi, että olen ajatellut, että sileä tukkani ei kaipaa ainakaan lisää lättänöittäviä tuotteita. Lättänyydestä ei ole kuitenkaan tietoakaan! Sen sijaan hiuksissani on tekstuuria ja hapsotus on merkittävästi vähentynyt. Tätä efektiä en saanut aikaan millään silikonisileyttäjillä, vaan olin kuvitellut, että tukkani oli vaan lopullisesti hieman vaurioitunut.


Se hyvä puoli vielä tuosta Cynthiasta, että se on toiminut myös minun välillä hieman herkälle päänahalleni. Aiemmin kokeilemani, kirjaimellisesti maailman parhaalta tuoksuva Avocado Co-Wash oli muuten aivan täydellinen tuote, mutta hiuspohjani alkoi siitä hieman hilseilemään. Tämä oli todella harmi, koska jokainen suihkuhetki oli sellaista aromaterapiaa, että olin iloisella päällä koko loppupäivän. Jos teillä on mahdollisuus, käykää nuuhkimassa sitä Lushilla, niin tiedätte, mistä puhun. Harmi, ettei tuoksua voi välittää verkon kautta.

Myöhemmin vielä lisää Lush-ihanuutta, ajattelin kertoa ainakin uudesta naamarutiinistani ja suihkusaippuoiden värikimarasta! Pohdin, että voisin tehdä ASRM-videon näistä esittelyistä, mitä mieltä olette siitä? Ääneni ei ehkä ole maailman rauhoittavin, mutta osaan puhua rauhallisesti kun on pakko. Ja kun kuitenkin päädyn aina höpöttelemään liian pitkiksi ajoiksi, voisin ehkä hyödyntää tätä kykyäni teidän iloksenne ASMR:n maailmassa. 



tiistai 20. kesäkuuta 2017

Feministipropagandaa ketjuliikkeissä!

Tulin vain pikaisesti kertomaan, että Gina Tricotista saa tällaisia paitoja.


Samasta liikkeestä saa myös muita teemaan sopivia vaatteita. Teksteinä oli mm. Sisterhood, women supporting women, GRL PWR, female revolution ja muuta hauskaa. Myös Henkkamaukassa oli jotain saman linjan tekstejä. Ihan mahtavaa! Olen aikaisemminkin sanonut tästä, mutta mielestäni on tosi siistiä, että feminismi on in, vaikka ketjuliikkeiden osalta se olisikin vaan aatteella ratsastamista ja rahan keräämistä. Nämä viestit tavoittaa näin nuoria tyttöjä ympäri maan ja maailman.


Eipä mulla muuta. Toivottavasti paitoja vielä on! Olen bongannut niitä muidenkin yltä.


keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Huumori on paras ystäväni

Olen miettinyt #jokatytönoikeudet-postauksen aiheisiin liittyen (mutta ei suoraan niistä johtuen) traumaa ja erilaisia keinoja selvitä siitä.

Jostakin syystä draamaa arvostetaan aina enemmän kuin komediaa. Toisaalta ymmärrän sen, sillä komedian taakse voi kätkeytyä, kun taas draamassa täytyy ainakin osittain pysyä viestinsä takana. Kovasti rakastamani ironiakin on tavallaan pelkurin ilmaisukeino, sillä viestin merkitys piilotetaan moniäänisyyteen niin, että ei voi koskaan olla täysin varma viestijän perimmäisestä merkityksestä tai edes siitä, onko viesti ironinen ollenkaan. Siispä pelkuri, kuten minä, viestii huumori kilpenään ja ironia savuverhonaan. Vaatii rohkeutta sanoa asiansa suoraan tai näyttää tunteensa raakaversioina.

Silti toisaalta koen, että nimenomaan monitulkintaisuus tekee viestistä mielenkiintoisen. En yleensä jaksa katsoa draamoja tai lukea todella vakavia teoksia. En koe mitään katharsista, puhdistusta maallisista tunteistani  tai ahdistuksen laukeamista, katsoessani tragediaa. En tiedä johtuuko se siitä, että tavallaan olen aika herkkä mukautumaan tunnetiloihin, mutta usein mieleni toimii täysin päinvastoin kuin pitäisi, ja minulle jää moneksi päivää ahdistunut olo liian tosissaan tehdyistä elokuvista ja kirjoista.

Surullinen pieni pisama-Ruki
Minulle sopiva valinta on aina huumori. Vaikka vakavasta synkkyydestä en pidäkään, huumori saa kyllä sitten mielestäni olla mustaa tai groteskiakin. Se voi myös olla järjetöntä tai siihen voi kätkeytyä pilkkaa tai kritiikkiä. Sen avulla voi puhua vaikeista asioista tällainenkin ihminen, joka haluaa välttää niissä vellomista. Huumori tekee tylsimmästäkin luennon aiheesta hieman mielenkiintoisemman. Liian moni ylenkatsoo huumorin tehoa ja voimaa ja pitää sitä jotenkin osoituksena lapsellisuudesta tai sivistymättömyydestä.

Huumori sopii kaikkialle - jopa hautakiveen. Kun jokin asia on niin kamala, että sitä ei oikein voi uskoakaan, huumori auttaa.

Tietäjät tietää. Kuva Buffy-wikistä.
En ole oikein pystynyt ikinä tuntemaan omakseni sarjoja tai elokuvia, joissa vähäpuheinen ja synkkä päähenkilö potee traumojaan kävellen öisillä kaduilla ja asuen pimeässä asunnossa, jossa on vain sänky, likaiset lakanat ja tyhjiä viinapulloja. Tässä kuvailin kaikki dekkarit ikinä. Myös esimerkiksi Jessica Jonesin, joka oli naispääosastaan huolimatta mielestäni hiukan jo nähty. Siksi ihastuinkin kovasti Unbreakable Kimmy Schmidtiin, Netflix-sarjaan, josta on nyt tullut jo kolmas kausi. Katsokaa alta sarjan uskomattoman hyvä alkumusiikki! Se jää soimaan päähän ja saa hymyn huulille.


Sarjan on luonut kaikkia kehuvia adjektiiveja (käytin ne jo kaikki) mahtavampi Tina Fey (jos ette ole vielä katsoneet 30 Rockia, katsokaa se nyt).

Sarja alkaa siitä, kun Kimmy ja kolme muuta naista pelastetaan bunkkerista, jonne hullu kulttijohtaja on heidät lukinnut 15 vuodeksi. Sen sijaan, että Kimmy masentuisi ja muuttaisi New Yorkiin ja kulkisi niitä aiemmin mainittuja synkkiä katuja öisin tappeluja etsien, hän muuttaa New Yorkiin ja alkaa elää menetettyä elämäänsä täysillä. Hän on lapsellisen iloinen ja suhtautuu kaikkeen optimistisesti. Vaikka sarjassa käsitellään vaikeita aiheita, ne käsitellään aina huumorin avulla.

Kimmyn tapa on minulle paljon tutumpi tapa purkaa traumoja. Oikeastaan minun ei pitäisi pitää Kimmystä, sillä asioiden pieleen meneminen huolimattomuuden takia on minusta myös ahdistavaa, mutta Kimmya kiinnostaa niin vähän kaikki rahojen hukkaaminen ja muu sellainen, että minuakaan ei haittaa. Vaikka sarja on hauska, moni asia siinä on niin tuttua, että välillä itken sitä katsoessani. Silti, toisin kuin draamassa velloessani, en ehdi jäämään synkkiin fiiliksiin vaan nauran jo seuraavaa kohtausta.

Oletteko huomanneet tätä samaa kuin minä? Että draama on aina jotenkin fiksumpaa ja "oikeampaa"taidetta? Mitä mieltä olette?

perjantai 2. kesäkuuta 2017

Miniloma Norjan vuonoilla

Ärsyynnyn aina lentoyhtiöiden ja muiden matkailualan lafkojen tarjouksista. Isolla mainostettu hinta on aina vain yhdelle päivälle, jonka lentoaikataulut ovat järjettömiä. Lisäksi takaisin lentämisestä saakin sitten maksaa viisinkertaisen summan.
Joskus kuitenkin tarjouslentoja saa sillä hinnalla, mitä luvattiinkin. Huomasin, että Norwegianilla oli muutaman päivän myynnissä lentolippuja Norjaan hintaan 39 e, ja mikä parasta, hinta sisälsi myös paluulennon. Lähdimme sitten muutaman viikon varoitusajalla viettämään pitkää viikonloppua Norjassa.

Tässä vinkkejä samankaltaista matkaa suunnitteleville. Upeita maisemia luvassa pienen suunnitteluvaiheen kuvailun jälkeen - jaksakaa sinne asti, oi visuaalisen kulttuurin kasvatit! Tässä esimakua:


Budjetti


Tavoitteena oli tuhlata mahdollisimman vähän rahaa ja nauttia ilmaisista iloista. Norjassa pihistelyloma on erityisen hankalaa, sillä kaikki on superkallista. Edullinenkin lounas maksoi 160 kruunua eli vähän yli 16 euroa, ja tämä oli kaukana Oslosta. Toisaalta taas ilmaisia iloja riittää vaikka miten paljon, sillä Norjan luonto on ällistyttävän upea.

Panostimme kuitenkin yhteen luksukseen. Vuokrasimme nimittäin sähköauton, emmekä mitä tahansa sähköautoa, vaan oikean vihreän märän unen, Tesla Model p85d:n. Tietenkin järkeilimme itsellemme, että oikeastaan auto ei ollut niin paljoa kalliimpi kuin tavallinen auto, sillä sitä sai ladata ilmaiseksi Tesla Supercharger -pisteillä, joten bensaan ei mennyt ollenkaan rahaa. Lisäksi olemme aina halunneet kokeilla sähköautoa ja etenkin Teslaa, koska sen ympärillä liikkuu jonkinlainen sähköautohipsterien kunnioituksen aura. Tesla on vähän kuin sähköautojen Apple.

Auton vuokraus Sixtiltä melkein kolmeksi päiväksi kahdella kuskilla maksoikin sitten noin 400 euroa. Päätimme kuitenkin suhtautua summaan ei vain autonvuokrana, vaan elämyksenä. Muuten tosiaan sitten pihistelimmekin, sillä pakollisia menoja kahdelle matkalta kertyi vain:

80 euroa lentoliput
100 euroa mökin vuokra kahdeksi yöksi
36 euroa aamupalat kahdelta aamulta
400 euroa auton, ei, SÄHKÖAUTON, vuokra

Ruokaa pystyimme valmistamaan pienen mökkimme (Eidfjord Gjestgiveri, voin suositella) keittonurkkauksessa. Söimme vaatimattomasti, mutta ruokaan meni silti rahaa, sillä hinnat olivat melko korkeita. Emme laskeneet tarkkaa summaa, mutta esim. hakiessamme ajomatkalle pientä naposteltavaa (vettä, limua, smoothieta, sipsiputkilo, karkkipussi) hinnaksi tuli melkein 20 euroa.

Kivaa tosiaan oli se, että mikään muu elämys ei maksanut mitään. Toisin kuin esimerkiksi Jenkeissä, luonnonpuistoihin tai poluille menosta ei joutunut maksamaan pääsymaksuja. Toisaalta sitten ne olivat huonosti ylläpidettyjä ja merkattuja. Turisteja ei näkynyt missään.

Matkasuunnitelma


Itse matka oli ihan uskomaton. Päätimme heti, että emme jää Osloon, sillä emme olleet oikein kiinnostuneita mistään siellä. Lähdimme heti lentokentältä ajamaan määränpäähämme. Olimme valinneet kohteeksi lähimmän hienon vuonon, Eidfjordin. Eidfjordiin halusimme paitsi sen läheisyyden vuoksi, myös siksi, että siellä sijaitsi Vøringfossen, Norjan kolmanneksi korkein ja yksi hienoimmaksi mainostetuista vesiputouksista.

En kauheasti pidä lomalla ajamisesta, mutta olimme suunnitelleet matkan niin, että ajoreitit ovat myös hienoja ja elämyksiä itsessään. Samaa ajattelimme sähköautolla ajamisesta. Saavuimme Oslon Gardermoenin lentokentälle perjantaiaamulla, sillä lento Osloon kestää vain 1,5 tuntia. Siitä ajoimme viisi-kuusi tuntia Eidfjordiin. Suoraa päätä ajaminen olisi vienyt vähemmän aikaa, mutta pysähtelimme matkalla.

Menomatka ja paluumatka eri reittejä, kiitti Google Maps tästä kartasta
Eidfjordissa meillä oli aikaa viettää perjantai-ilta ja lauantaina kokonainen päivä. Lauantain tavoite oli patikoida Vøringfossenin juurelle. Sunnuntaina lähdimme ajoissa ajamaan, vaikka lento takaisin olikin vasta illalla kahdeksalta. Näin ehdimme hieman vilkaista Osloakin, tai ainakin muutamia kohteita sieltä.

 

Reissun kohokohdat


No niin, nyt saatte nähdä niitä kuvia. Reissussa ehdottomasti parasta olivat maisemat ja luonto. Ne kiinnostivat jopa siinä määrin, että suunnittelimme reissun ihan vain ne mielessä. Reissusta kertoo paljon se, että en ole koskaan lähtenyt matkalle vain yksien kenkien kanssa, mutta nyt lähdin. Ja ne olivat vielä kuulkaas vaelluskengät eli rumimmat koskaan keksityt kengät! Lisäksi mukanani oli lähinnä urheilu- ja hengailuvaatteita.

Tässä ensin kuvia menomatkalta. Ajoimme ensin pienten kylien läpi, sitten nousimme vuorille ja kohta olimmekin keskellä ylänköä (Onkohan tämä oikea termi? Nousimme siis korkealle ja ajoimme vuorien päällä kuitenkin tasaisella pinnalla.) ja valtavia lumimassoja.

Tässä olen vähän ihmeissäni tien poskessa mainostetusta meteoriittipuistosta. Kiipesimme mäen päälle, mutta emme nähneet mitään ihmeellistä. Kuvittelin tietenkin näkeväni ison pyöreän jäljen maassa :D Puolustuksekseni olen saanut tietoni meteoriiteista Aku Ankasta.
Kohta näimmekin jo lunta

Ajamme kohti pilviä
Tässä ajamme jo valmiiksi tosi korkealla, mutta kaukana on vielä korkeampia vuoria.
Tässä lumikasojen korkeus. Nuo aurauskepit ovat siis jotain kaksimetrisiä. Hiukan kuumotti tuo lumen massa! Elettiin kuitenkin jo melkein toukokuun puoliväliä.
Olimme varautuneet sellaisiin 5-15 asteen lämpötiloihin, joten emme täällä korkealla hirveästi henganneet.

Seuraavissa kuvissa olemme päässeet jo Eidfjordiin ja merenpinnan tasolle.




Lauantaina tosiaan lähdimme patikoimaan Voringfossenille. Kesti heken löytää polun aloituspaikka, sillä missään ei sanottu sitä suoraan - mainittiin vain, että pitää lähteä Eidfjordista hieman poispäin ja sitten psyähtyä kahden tunnelin väliselle pysähtymispaikalle. Niitä paikkoja kuitenkin oli muutama ja samoin tunneleita. Lopulta löysimme oikean paikan ja lähdimme matkaan.

Melkein heti näimme kyltin, jossa kerrottiin, että reitti oli suljettu maanvyörymien takia ja että kulkeminen oli omalla vastuulla. Netissä olimme kuitenkin nähneet mainintoja siitä, että reitillä pystyy kuitenkin kulkemaan joten lähdimme urheasti omalla vastuulla matkaan. Rohkeuttamme hieman horjutti kyltti siitä, että laakson pohjalla kulkeva joki on padottu, ja että sen pinta voi milloin tahansa nousta. Jälleen kerran päätimme olla rohkeita ja kuljimme maalaisjärjen varassa. Päättelimme maastosta, mihin asti vesi korkeintaan nousee.

"Polku" oli tämännäköistä vyörymää noin 30 % matkasta

Syvyyttä ei tästä näe, mutta pudotus oli monessa kohtaa todella hurja. Jos ei olisi rikkonut niskojaan kiviin, olisi pohjalla ollut virtaava joki (jonka hurjuutta tästä ei myöskään näe).

Joku auto oli pudonnut laaksoon muutaman sadan metrin korkeudesta vuoristotieltä ja mennyt täysin pirstaleiksi. Ei ollut kauhean kiva ajaa vuoristoteitä tämän näyn jälkeen. 

Korkeita paikkoja pelkäävälle tämä oli aikamoinen koetus!

Polun loppupiste ja Voringfossen
Vaellus ei ollut kovin helppo ja lopulta emme päässeet edes polun loppuun saakka, sillä maanvyörymä oli katkaissut tien niin pahasti, että siitä ei päässyt enää pitemmälle. Melkein loppuun kuitenkin pääsimme ja näkymä oli huikea! Sitä ei oikein saa kuvaan, miten valtava tuo vesiputous on. Se nimittäin on yhteensä melkein 170-metrinen.

Kävimme katsomassa putousta ja maisemaa myös ylhäältä päin, näköalapaikalta, jossa sijaitsi Voringfossen Hotel.


Olen hirveä pelkuri korkeissa paikoissa, mutta jotenkin silti aina löydän itseni sellaisista

Lauantaina seikkailimme vielä lähialueilla ja ajelimme ympäriinsä. Löysimme muun muassa upean sillan, vuorensisäisen liikenneympyrän ja jopa muita turisteja. Otin näkymistä videota, mutta en ole vielä saanut muokattua sitä jaettavaan muotoon (toivottavasti joskus saan).

Sunnuntaina lähdimme ajamaan kohti Osloa aikaisin aamulla. Ajoimme hieman eri reittiä, ja näkymät olivat vieläkin upeammat.








 Osloon päästyämme kävimme vielä Viikinkimuseossa ja Holmenkollenilla. Psyähdyimme myös kaupungissa kuninkaanlinnalla, joka oli aika tylsä.

Viikingit olivat ihan uskomatonta porukkaa - katsokaa näitä yksityiskohtia!

1200 vuotta vanha viikinkipaatti

Tässä yksityiskohtia veneestä. Miten nämä on jaksettu tehdä, en voi ymmärtää!
Kuninkaallisessa puistossa oli jo näin vihreää

Tesla

Teslalla ajaminen oli jo itsessään tosiaan elämys. Vähän jännitin niin kalliin ja nopean auton ajamista, mutta ajaminen oli todella helppoa. Auto kiihtyi niin nopeasti, että ohittaminen tuntui todella turvalliselta. Lataaminen oli helppoa (ja ilmaista) Tesla Superchargerien avulla. Ne myös näkyivät auton omassa kartassa, joten niiden löytäminen ja matkan suunnittelu oli helppoa.




Eidfjordin supercharger

Olihan tällainen slaavikyykkykuva pakko ottaa!
Teki itsekin mieli hommata sähköauto, kun Teslaa kokeili. Toisaalta en ihan sellaista sadan tonnin autoa ihan heti hankkisi, mutta jokin hieman halvempi voisi olla kiva.

Mikä fiilis jäi?


Nimim. Ei äänestetä vihreitä

Kokonaisuudessaan reissu oli mieletön elämys. Tuntui, että olisimme olleet lomalla paljon pitempään kuin pari päivää. Suosittelen kaikille Norjan reissua, kyllä maisemat yksinään olivat jo sen arvoisia. Harmi, että en saanut niitä kameraan tallennettua läheskään yhtä upeina.

Haluan ehdottomasti uudelleen Norjaan. Seuraavaksi aiomme lähteä pidemmälle reissulle ja hieman pohjoisemmas, sillä ne vuonot vasta upeita ovatkin. Voin vain kuvitella, miten hienoa siellä on, jos jo vaatimattomampi vuono oli näin upea.