maanantai 6. maaliskuuta 2017

Kevät ja minä

Elämä Helsingissä on sujunut niin mallikkaasti, että vaikka kaikki on muuttunut, elämä tuntuu silti oikeastaan jatkuvan raiteillaan niin kuin ennenkin. Suurin muutos on ehkä ollut se, että koko ajan on jotakin tekemistä, eikä blogille ole oikein jäänyt aikaa. Tekeminen ei silti ole ollut ahdistavaa, sillä vaikka uusi työ vaatiikin aikaa, on tosi kiva taas opettaa. Lisäksi näen siskojani niin paljon, että heihin menee nyt välillä oikein hermot! Tai ei muuten, mutta kun viisi kovaäänistä ihmistä laitetaan samaan huoneeseen, desibelit nousevat vähintäänkin riskirajoille. No, jos ihan tosissaan ollaan, niin oikeasti se mekkalakin on aika kivaa verrattuna hiljaiseen elämään Turussa.

Kaiken kaikkiaan siis: hyvin menee. Ja vaikka tykkäänkin tehdä töitä, en malta odottaa huhtikuun alkua, jolloin työni vähentyvät ja toukokuun loppua, jolloin ne loppuvat kokonaan. Ah. En ole ollut kunnon lomalla ikuisuuksiin. Minulla on jonkinlainen pakonomainen tarve hankkia töitä - välillä huomaan ajautuvani työnhakusivustoille ja joudun tietoisesti klikkaamaan ne kiinni. Tänä kesänä aion vain matkustaa ratikalla ympäriinsä ja istua piknikeillä Vilin kanssa puistoissa. Blogillekin on sitten taas aikaa, ja tiedän, että kun alan tylsistyä (yleensä noin parin päivän toimettomuuden jälkeen), aivoni alkavat taas toimia, luovuus virrata ja tungen tänne liikaakin juttuja. Odottakaapas vain.

Kuulumisten lisäksi aion kertoa tässä postauksessa uudesta tukastani (taas <3) ja ehkä vähän ensivaikutelmistani Helsingissä asumisesta eli kolmen kuukauden helsinkiläisyydestäni.

Ensin tukasta. Kevät on aina sellaista aikaa, että herään talviunesta ja haluan tehdä jotakin uutta tukalleni. Pääni auki leikkaamisesta on nyt yli vuosi aikaa, ja tämän vuoden aikana tukkani väri on vaihtunut aika moneen kertaan. Olen vetänyt värejä vaalennetun osion päälle päällekkäin, mutta nyt halusin värjätä myös juuret. Pyysin Herman'silta pari uutta väriä ja ryhdyin toimeen. Valitsin turkoosihtavan vihreän Tammyn, sinisen Margen ja violetin Patsyn. Lisäksi vaalensin värejä hieman Blanchella, jolla saisi tehtyä väreistä vaaleampia pastellisävyyn saakka.

Ensin tein öljyhoidon hiuksiini ja vaalensin koko tukan, mutta latvojen siniset sävyt eivät oikein ottaneet lähteäkseen. Onneksi kaikki valitsemani värit olivatkin sinipohjaisia, joten se ei haitannut ollenkaan. Öljyhoidon jälkeen tukka pitää pestä huolella pariin kertaan, jotta värit tarttuvat. Juuren värjäsin violetiksi, keskiosan vihreäksi ja latvat sinisiksi. Blanchea sekoitin violettiin ja vihreään, jotta sävy olisi erottuvampi eikä niin tumma.


Lopputulos on ihan mielettömän upea - tykkään tästä tukasta ehkä eniten koko vuoden kokeiluista. Ainoa ongelma on, että tukan sävyt eivät oikein näy kuvissa! Minun oli todella vaikea saada todellisuutta vangittua kameralla. Joissain valoissa tukka näyttää melkein mustalta, joissain selkeän vihreältä ja joissain joltain ihan muulta. Lisäksi pään asento vaikuttaa väriin. Tässä ensimmäisenä kuva, jossa olen yrittänyt korostaa värejä niin, että ne näyttäisivät siltä, miltä tukka livenä näyttää.

Ylläolevassa kuvassa verhot ovat auki ja valo lämpimämpää. Alemmassa on kuva samasta tilanteesta, mutta sävyt ovat kylmemmät ja verhot ovat kiinni. Värin näette ihonkin sävystä. Ymmärrättekö nyt, mitä tarkoitan? Ihan kuin kuvissa olisi kahdet eri hiukset.

Olen kevään innoittamana alkanut jättää meikkiä vähemmälle. Pelkällä huulivärillä (tää on se tuttu Inglotin HD Matte Tint), kulmakarvoilla ja ripsarilla saa tosi kivan lookin. Ja asiaa auttaa tietty mun upea dagen efter -hohtoni sekä kaikkien värien mätsäävyys (violetti huulissa ja tukassa, vihreä silmissä ja tukassa). Iho on vielä talven jäljiltä punoittava ja aknekaan ei oo vähimmillään, mutta jotenkin kevään valo saa unohtamaan sen.

Hiusten sävyyn ja siihen, mikä väri niissä korostuu, vaikuttaa myös kampaus ja jakauksen paikka.  Tässä allaolevassa kuvassa violetti juuri pääsee oikeuksiinsa (ja se näyttää punaisemmalta).


Tässä taas juuressa näyttää olevan melkein vaan omaa väriä ja vihreä näyttää enemmän turkoosilta.


Ihastuin niin paljon tuohon vihreän ja violetin yhdistelmään, että seuraavaksi varmaan värjään kokonaan tummanvihreäksi pienillä violeteilla osuuksilla. Ah. 

Tukkani on saanut paljon kehuja, eikä oikein kukaan katso sitä oudolla töissä. Aiemmin kun olen ollut opettajana värikkäällä tukalla, joku on aina kummeksunut sitä jollakin kommentilla. Tuntuu ihan kivalta, että saan olla sellainen kuin olen - se on yksi mukavimmista puolista taidelukiossa työskentelemisestä.

Helsingissä on muutenkin ehkä hieman vapaampi ilmapiiri kuin Turussa, vaikkei Turkukaan mikään perähikiä sinänsä ole. Aika monet tosin luulevat niin. Olen osallistunut mielenkiintoisiin keskusteluihin, joissa paljastuu aika hämmästyttäviä asenteita. Yksi toistuva ajatus on, että muualla Suomessa ollaan perussuomalaisia ja kaikki tuntevat toisensa. Eräs kommentti oli, että Helsingissä on kiva olla, sillä kaikki naamat eivät ole tuttuja. Totta, koska Turussahan tunnen kaikki kylän 180 000 ihmistä.

Olen kyllä ollut tyytyväinen siihen, että täällä Helsingissä elää vähän niin kuin tapahtumien keskipisteessä. Jos jotakin tapahtuu, se tapahtuu täällä, minun kaupungissani. Aina voi olettaa, että ensisijaisesti puhutaan Helsingistä, ja jos ei puhuta, se mainitaan erikseen. Kun googletan hierontapaikkoja, minun ei tarvitse enää kirjoittaa "Turku" hakusanojen perään. Helsinki kuuluu aina bändien kiertueisiin, ja pääsen keikoille bussilla eikä minun tarvitse pohtia yöpaikkoja tai -kyytejä erikseen.

Silti on vähän outoa kärjistää Helsingin etuja siten, että kuvitellaan muualla elettävän ihan maalaiselämää. On hyvin mielenkiintoista, että oikeasti on olemassa ihmisiä, jotka eivät ole edes käyneet muissa kaupungeissa ja kuvittelevat niissä olevan suurinpiirtein käytössä kylän yhteinen puhelin ja samaan aikaan ajattelevat olevansa sivistyneempiä kuin ei-helsinkiläiset. Eräskin keskustelukumppani sanoi, että muutto Helsingistä muualle Suomeen olisi askel alaspäin. Siis mitä? Luulin, että ignorantti helsinkiläinen oli vain stereotypia. No, en onneksi ole törmännyt kuin vain muutamaan tällaiseen tyyppiin, mutta ajatustapa vain kiinnitti huomioni. Enkä hei ole kuullut kuin vasta muutaman turkulaisvitsin! Porilaisvitsejä en vielä yhtään.

Jatkan Helsinki-pohdintojani vielä myöhemmin, kun olen saanut taas vähän lisää perspektiiviä. Sinänsä erot ovat toistaiseksi arjen osilta vielä melko pieniä eikä täällä asuminen eroa olennaisilta osin Turusta. Kaupunki tuntuu nyt pienemmältä kuin ennen tänne muuttoa. Onko teillä mitään mielipiteitä tai näkökulmia asiaan?


9 kommenttia:

  1. Mahtavat hiukset! Kiva että tuosta minun Herman's-vinkkauksesta poiki yhteistyökuvio :)
    Tavallaan ymmärrän että helsinkiläiset kuvittelee olevansa Suomen ylimmistöä, mutta itse jäisin mieluummin Vantaalle tai muualle lähelle. Helsingissä on kallista asua ja asunnot on pieniä, mies on kehä kolmosen ulkopuolelta ja hyvin sieltäkin pääsee Helsinkiin kun haluaa.

    VastaaPoista
  2. Helsingissä jo kohta 13 vuotta asuneena mutta huomattavasti pienemmällä paikkakunnalla varttuneena minua jaksaa vieläkin yllättää stadilaisten ystävieni tietämättömyys. He eivät tarkoita sitä pahalla, mutta huomaa että jos ihminen ei ole asunut ikinä muualla kuin Helsingin kantakaupungissa hassut asiat kummastuttavat heitä. Olen myös iloinen siitä että tämä pitkä helsinkiläisyyteni (lähes jo yhtä pitkä kuin "maalaisuuteni") ei ole muuttanut omaa katsantokantaani muuhun Suomeen tuohon suuntaan että ajattelisin täältä muuton olevan "askel alaspäin". Olen jopa välillä leikitellyt ajatuksella muuttaa takaisin Tampereelle, jonka lähelta olen kotoisin. En kokisi sitä mitenkään huonona vaihtoehtona. Joskus jopa olen miettinyt muuttavani johonki tosi pieneen ja pohjoiseen paikkaan ihan vain huvin ja vaihtelun vuoksi. Oman alani työt tosin ovat täällä, se, ystävät ja parisuhde ovat suurimmat syyt miksi en tältä haluaisi pois tällä hetkellä. Ja niin, tietysti tuo mainitsemasi että täällä tapahtuu tosi paljon! Sitä pidän ehdottomasti Helsingin parhaana puolena. Välillä harmittaa kun katselee vaikkapa mimmoisen lukaalin saisi samaan rahaan Turusta tai Treeltä, mutta toisaalta taas tykkään omista kulmistani ja en tarvitse välttämättä isompaan asuntoa. Mielestäni tuossa "Helsinki vastaan kaiki muu" -asettelussa onkin ytimessä se mitä itse arvostat. Itse tosin harkitsin vakavasti lähteväni opiskelemaan Turkuun lukion jälkeen, Helsinki oli vasta kakkosvaihtoehto. Tosin lähes-manselaisena minua pidettiin hulluna Turun priorisoimisesta :D

    VastaaPoista
  3. Haa, onnistuit luomaan oikeat harakkahiukset! :D

    VastaaPoista
  4. Thaidelukio! Kallio vai Torkkeli?

    VastaaPoista
  5. Et kuule porilaisvitsejä, koska pääkaupungissa ei ole Porista ikinä kuultukaan. Eheh hehe.

    VastaaPoista
  6. Näin enemmän tai vähemmän vihreähiuksisena nuorehkona hissanopena olen lähinnä saanut respektiä oppilailta, eikä kollegatkaan ole oikeastaan mitenkään (ainakaan negatiivisesti) hiuksiani kommentoinut. Ja nämä ihan tavis yläasteilla. Joten kyllä tietynlaiset odotukset opettajien ulkoisesta olemuksesta ovat vähentyneet. Tosin aina mulle jollekin uudelle tyypille kerron olevani hissanope ensimmäinen kommentti on, ettei olisi kyllä ikinä ulkonäön puolesta uskonut.

    VastaaPoista

Kommentoi ja ylistä, beibi! Vastaan, jos ehdin.