perjantai 22. huhtikuuta 2016

Päivän säe - Eläkeläiset edition

Älkää peljästykö, ei tästä tule päivittäistä tapaa. Jaan näitä vain silloin, kun joku tulee mieleen tai kuvaa hyvin tilannetta. Tämän päivän säkeestä voi hyvin päätellä, missä olen illalla!


Säe on Humppa tanaan -biisistä. Tässä vielä eri biisi:



Eläkeläisillä on tänään (melko harvinainen!) keikka täällä Suomessa ja vieläpä Länsi-Suomessa eli Naantalissa. Törmätään siellä! Kirjaimellisesti.

ps. Mulla on muuten hieno asu illaksi!

torstai 21. huhtikuuta 2016

Päivän säe

Kirjoittelin aina ennen tänne blogiin kaikkia hauskoja mikropäivityksiä, mutta ne ovat väistyneet suurempien asioiden tieltä. Elämä koostuu pienistä kivoista hetkistä, joten aloitan taas turhien mutta tärkeiden huomioiden postauksen. Tämän osion nimi on Päivän säe, ja laitan tähän kaikenlaisia minua ilahduttavia, naurattavia, mieleen painuneita tai ajattelemaan herättäviä säkeitä runoista tai lauluista. Enemmän niitä kertynee lauluista, sillä kärsivällisyyteni ei riitä runojen lukemiseen ja tulkitsemiseen - lauluja taas voi kuunnella muun tekemisen ohessa, joten laululyriikka on lähempänä sydäntäni.

Tässä eka päivän säe. Maj Karmalla on kaikenalaisia mahtavia pieniä juttuja biiseissään, joten tätä bändiä tulen varmaan lainaamaan aika paljon. Monissa lauluissa puhuu kaltaiseni teatraalinen drama queen, joka tajuaa kyllä omien pateettisten purkaustensa naurettavuuden, mutta ei joko välitä siitä tai sitten lyö pilke silmässä lisää vettä myllyyn, ihan vaan huvin tai kiusan vuoksi. 

Tämä säe samaan aikaan sekä naurattaa että surettaa. Säe on laulusta Kukaan ei huomaa mua, joka puolestaan on uudelta Peltisydän-levyltä.


Ps. En halunnut sensuroida, joten pahoittelen, jos kirosana tuhosi verkkokalvonne.


maanantai 18. huhtikuuta 2016

Vihreät hiukset ja muita tukkajuttuja

Hei taas, lukijat! Uudistin tukkani tuossa reipas kuukausi sitten (onko siitä tosiaan vasta vähän yli kuukausi?), ja lupailin päivittää sen ylläpidosta. Luvassa on siis taas vaihteen vuoksi minun naamaani - ehkä se ei ärsytä muita kuin minua itseäni. Tosin seuraavassa postauksessa on uudet kasvot - kuvat on jo otettu ja muokattu ja kirjoitus odottaa vain inspistä ja aikaa.

Nyt siis tukkapäivitystä. Varmaan tiedättekin, että shokkivärien ylläpito ei ole maailman helpoin homma. Tosin nykyisen tukkamuodin aikana se ei ole niin kamalaa kuin ehkä aikaisemmin, koska silmä on tottunut ja mieltynyt myös haaleisiin hiusväreihin ja pastelleihin. Väri saa siis haalistua ja se näyttää silti ihan hyvältä. Minun hiukseni näyttivät hyvältä vielä viiden-seitsemän pesun jälkeen, mutta kymmenen pesun kuluttua tukkaa piti vähän piristää. Minulla oli jäljellä vähän sinistä hiusväriä syksyltä (värjäsin otsiksen), joten levittelin sitä hoitoaineella laimennettuna tukkaan. Käytin myös punaista sävyttävää hoitoainetta ja näiden yhdistelmää aina parin pesun välein, ja tukan väri vaihteli hauskasti sinisävyisestä punaiseen ja lilaan. Jossain vaiheessa vaaleimmat hiukset alkoivat olla jopa kivasti harmahtavia.

Eräs lukija vinkkasi, että Hermans Professional etsii bloggaajia testaamaan uusia hiusvärejään.Kyseessä on siis uusi merkki, jonka tuotteet ovat Suomessa suunniteltuja (valmistus ilmeisesti Tanskassa), vegaaneja eikä niitä ole testattu eläimillä = mahdollisesti täydellisiä, jos vain värit vielä toimivat. Olin jo ihaillut keltaista väriä Roseshockin hiuksissa Instagramissa, joten halusin itsekin kokeilla. Laitoin viestiä Hermansille ja kävin hakemassa hiusvärit perjantaina Turun Cybershopista.

Kokeilin siis värinpoistoa, keltaista taittavaa sävytettä (Veronica) sekä turkoosia (Tammy), keltaista (Daisy) ja harmaata (Mathilda) suoraväriä. Ennen värinpoistoa uitin hiuksiani kookosöljyssä, sillä sen pitäisi suojella hiuksia vaalentamisen aiheuttamilta vaurioilta.

Kookosöljy: toimi yllättävän hyvin! Kookosöljyn hyöty vaalentaessa ei ole mitään keksittyä hippijuttua, vaan se perustuu ihan johonkin oikeaan tieteelliseen tutkimukseen (lue lisää täältä). Nimenomaan siis kookosöljy, tyydyttyneisyytensä vuoksi, toimii jonakin esteenä hiuksia vaurioittavan raudan ja kuparin kanssa. Älkää kysykö enempää, minä vain testasin kikkaa. Kikka toimikin, tai ainakin kuvittelen hiukseni olevan edelleen yhtä pehmeät kuin aikaisemmin. Kookosöljyn pitää antaa olla tukassa muutaman tunnin eikä sitä pestä pois ennen vaalentamista. Vaikka luulisi, öljy ei estä vaalentumista vaan joidenkin mukaan jopa tehostaa sitä. Itse en huomannut tehostusefektiä, mutta tosiaan, ei se laimentanutkaan tulosta.

Vaalennusväri: Väri sekoitetaan itse jauheesta ja nesteestä. Tässä ei sinänsä ole mitään uutta kotivärjääjille, mutta tuotteen paras ja huonoin puoli piilevät tässä: kaikkea väriä ei tarvitse sekoittaa kerralla, mikä on hyvä, jos haluaa vaalentaa vain pienen osan hiuksista (esim. otsatukan tai latvat), mutta sekoitussuhde voi olla vaikea arvioida, jos käyttää vain osan. Itse kuitenkin onnistuin silmämääräisesti arvioimalla sekoittamaan hyvän tahnan - tarvitsin vain vähän vaalennusta, sillä hiukseni vaalennettiin jo aiemmin ja shokkivärit lähtevät yleensä aika helposti. Vaalennus oli aika ärhäkkää, mikä on hyvä juttu - kookosöljy ei mitenkään haitannut aineen toimimista. Olisin kyllä tarvinnut toisenkin vaalennuskerran, mutta laiskuus iski. Tästä lisää värjäyksen yhteydessä.

Värit: Käytin Veronicaa eli keltaisuuden neutraloijaa vaaleimpiin osioihin, koska minun piti tehdä niistä harmaita. Keltaisiin ja vihreisiin osioihin en viitsinyt tuhlata tätä ainetta. Neutralisoija toimi oikein hyvin, ja taidan suositella sitä Sammakkoprinsessalle, joka on blondannut tukkansa ja jonka hiuksista keltainen ei lähde sitten millään.

Kaikki ovat yrittäneet vähätellä arpeni kokoa, ja koska en itse näe takaraivoani, olen uskonut, ettei se nyt niin iso ole. Näissä kuvissa näin sen ekaa kertaa kunnolla ja täytyy sanoa, että kyllä se aika pahalta näyttää. Jotenkin hassua, mutta ei se silti häiritse minua oikeastaan ollenkaan.
Lopuksi vaan heitin värit päähän. Yritin tehdä raitoja eri väreillä eri puolelle päätä. Ei minulla oikein ollut mitään tarkkaa suunnitelmaa, yritin vain joka pulelle saada suurin piirtein kaikkia sävyjä. Osittain sävyt sekoittuvatkin ja sen ansiosta tukasta tuli tosi eloisa. Olin jättänyt sen toisen vaalennuskerran väliin, joten pohjaväristä riippuen harmaat osiot tulivat joko harmaiksi, vihertäviksi tai kylmän ruskeiksi. Yritin huuhdellessa pitää niitä erillään, mutta vihreä väri sekottui noihin harmaisiinkin osioihin - mikä näyttikin sitten tosi hyvältä! Minulla käy aina ihan hullu tuuri kaikissa näissä itsevärjäysoperaatioissa. Keltainen ja turkoosi väri tarttuivat tosi hyvin kiinni, ja ne sopivatkin hyvin kaltaiselleni tummahiuksisille: se, että vaalennetun hiuksen pohjaväri jää keltaiseksi, ei haittaa ollenkaan. Kaikista kivoimmat sävyt tulivat vihreän ja keltaisen yhdistelmästä - siitä tuli neonvihreää!

Nyt jos värjäisin hiukset uudelleen ja haluaisin puhdasta harmaata, toteuttaisin tämän niin, että värjäisin ensin keltaiset ja vihreät osiot ja pitäisin harmaiksi tarkoitetut mahdollisimman kuivina ja erossa värjätyistä osioista. Vasta pestyäni värin kunnolla pois värjäisin  harmaat - epäilen, että vihreä väri tarttui niihin huuhdellessa. Toisaalta taas en tekisi ehkä mitään toisin, koska tämä onnistui paremmin kuin olisin edes itse osannut suunnitella.


Värit ovat riittoisia. Vaikka minun pidennetty tukkani nyt on näinkin pitkä, sain kulumaan yhteensä ehkä vähän yli purkillisen verran väriä - kaikista kolmesta (plus vielä Veronicasta) jäi siis vielä jäljelle väriä sävyn vahvistamiseen myöhemmin. Tiedän, että nämä sävyt eivät säily kirkkaana kuin ehkä pari pesua - päivittelen sitten taas tänne sitä, miltä ne näyttävät haalistuneina. Keltainen saattaa tuottaa ongelmia. Harmaata väriä suosittelen myös niille, jotka yrittävät turhaan saada aikaiseksi itselleen kylmänruskeaa sävyä (tätä yritin itse ennen kuin lopetin värjäämisen kokonaan - oma tukkani on aika kylmänsävyinen). Harmaan värin voi vetää ruskean päälle viilentämään sävyä.

Tukka näyttää erisävyiseltä eri valoissa
Tukasta vielä: jotkut olivat kiinnostuneet näistä mago-pidennyksistä. Nyt vähän yli kuukauden näitä pidettyäni voin suositella - päivittelen lisää sitten, kun nämä on otettu pois (joskus tulevaisuudessa). Pidennykset ovat olleet aika helpot. Minulta on lähtenyt vain kolme hiusosiota irti, ja niistä kaksi lähti öljyhoitoa tehdessäni ja samaan aikaan harjatessani tukkaa - vaikka ilmeisesti öljyhoitoa ei ole kielletykään, se tekee hiuksista liukkaat. Minulle laitettiin sekä tummia että vaaleita pidennyksiä. Vaaleita laitettiin siksi, että niihin saatiin kirkkaampi väri. Tummien kiinnityskohdat ovat melko  näkymättömiä, mutta vaaleat erottuvat aika selkeästi, jos laitan hiukset vaikka saparoille. Suosittelen siis, että jos kiinnityskohtien näkymättömyys on tärkeää, kannattaa laittaa oman hiuksen väriset hiukset ja kiinnitykset. Minua niiden näkyminen ei nyt niin haittaa, välttelen sitten vain sellaisia kampauksia.


Tämän postauksen meikistä: en ole sairastunut malariaan, olen vain innostunut jälleen punaisesta silmämeikistä. Se tuo nuoruuden mieleeni ja näyttää ihan hauskalta (paitsi kaukaa se näyttää kyllä oudolta). Tässä pitkästä aikaa tänne blogin puolelle oikea päivän asu -kuva poikineen! Kävin uuden tukkani kanssa speksissä lauantaina ja silmälaukku sopi tukkaan ja silmämeikkiin kuin silmä päähän. Olen gradua kirjoittaessani saanut muutaman lisäkilon, ja ne kaikki tuntuvat asettuneen reisiini tai boobseihin! Siispä esittelen uusia ja entistä uljaampia reisiäni nykyään aika paljon minihameissa.

Kuka löytää piilo-Vilit?
Minihameista Instagramiin. Tein viikon ajan IG-kokeilua, joka sai minut aika ahdistuneeksi. Tarkoituksena oli jakaa viikon ajan ns. herutuskuvia (miksi näitä nykyään kutsutaan?) ja katsoa, mitä tapahtuu vai tapahtuuko mitään. Vaikka tunteeni menivät naurun, nolouden, epäuskoisuuden, leikiksi lyömisen ja epävarmuuden kautta ahdistukseen, jaksoin kuitenkin hienosti loppuun! Eilen sunnuntaina jaoin kokeilun viimeisen kuvan ja huokaisin helpotuksesta. Tässä fiilikseni viikosta:


Todellisuus
Jep. Kerron kokeilusta lisää myöhemmin omassa postauksessaan. Facebookissa julkaisin tänään Huonon runouden päivän kunniaksi runokilpailun, josta voi voittaa yllätyspalkinnon! Sinne siis osallistumaan, aikaa on iltaan asti.

Hyvää viikkoa toivottelee vihreätukkainen menninkäinen ja päivänsäde


ps. Ainiin! Nyt kun tukasta on puhe, tässä mainostus: 24.4. on Artessa päivä, jolloin he laittavat hiuksia rescue-koirien hyväksi! Maksaa saa siis omantunnon mukaan ja kaikki rahat menevät rescue-toiminnalle. Sinne siis! 

perjantai 8. huhtikuuta 2016

Koko meikki yhdellä tuotteella -haaste

Törmäsin Instagramissa hauskaan haasteeseen: koko meikki yhdellä tuotteella! Tämä oli tietenkin tuttu juttu minunkaltaiselleni hätä keinot keksii -meikkaajalle. Kerran unohdin meikkipussini Poriin ja meikkasin kaksi viikkoa yhdellä mustalla kajal-kynällä. Jälki ei ehkä ollut priimaa, mutta eipä kukaan kummastellutkaan.

Halusin vaikeuttaa tehtävää, ja päätin toteuttaa meikin jollain muulla värillä kuin mustalla. Valitsin tähän uuden lempparimeikkini (kuten olette varmaan huomanneet, se on ollut melkein kaikissa uusissa postauksissa jotenkin osallisena), Inglotin punaisen silmänrajausvärin (sävy 79). En ole ihan varma, onko rajausvärin käytössä muuallakin kuin silmissä jotakin haittaa, mutta en usko. Tässä taideteokseni!


Ymmärrän, että haluaisitte uskoa, että idolillanne ja maailmojenne keskipisteellä olisi luonnostaan näin vaalea ja hehkuva iho. Ei ole, tämän on aikaansaanut uuden kuvanmuokkausohjelmani filtterit. Alempana tuolla on muokkaamaton versio, jotta näkisitte meikin realistisemmin.

Tein punaisella värillä huulet, kulmakarvat ja pisamat. En ole mikään meikkinero, joten punaiset pisamani ovat vähän surulliset. Ne näyttivät kuitenkin livenä ihan kivoilta. Tykkään niistä kyllä näissä kuvissakin. Sanon minä, joka piilottelee omia pisamiaan kesällä kauhealla meikkivoidekerroksella! Instagramissa on näkynyt vaikka minkälaisia meikattuja pisamia: peruspisamia, värikkäitä pisamia, sateenkaarenvärisiä pisamia ja glitterpisamia. Kaipa minäkin voin ensi kesänä antaa pisamien rehottaa.

En käyttänyt rajausväriä ollenkaan sinne, minne sitä olisi pitänyt laittaa eli silmiin. Olen viime aikoina jättänyt silmämeikin aika usein pois ja tykännyt lookista. Tämä rajausväri muuten toimii huulissakin tosi hyvin eikä meinaa lähteä irtikään millään. Värikin on kiva, vähän tummemman punainen mutta kuitenkin kirkas.

Tässä tämä yksi tuote!
Ja huijasin haasteessa sen verran, että minulla on kyllä tässä pohjameikkiä. Ajattelin yhden tuotteen koskevan varsinaisia meikkituotteita, kuten huulipunia ja riipsareita ja sellaisia. Pohjameikki tosin on aamulla tekemäni, joten se on jo vähän kulunut - nämä on otettu illalla. Huomasin muuten näiden kuvien ansiosta, että aika rutiinilla vedän aamulla BB-voiteet naamaan - miksi? Jos nukun hyvin, iho näyttää ihan hyvältä ilmankin. Lisäksi samoihin aikoihin työkaverini pohti, että mitenköhän meikkivoide vaikuttaa ihon kuntoon. Päätinkin testata tätä ja olla ainakin pari viikkoa ilman meikkipohjaa (meikki- tai BB-voidetta tai mitään puutereita). Katson sitten, mitä tapahtuu ja raportoin ehkä tännekin tutkimuksistani. Tieteellistä kuin mikä.


Kuten ehkä huomaatte, en ole vieläkään saattanut filtterikokeilujani loppuun. Ne ovat vain niin hauskoja! Jotta totuus säilyisi, tässä kuva ilman filttereitä ja muokkauksia (laitoin vähän valoa vaan):


Ignooratkaa ilmeeni, joka on kuin koiralla, jolle on vilautettu makkaraa. Ellette juuri syö makkaraa, jolloin pyydän, että lähetätte makkaranne minulle. Ja tämä ei tarkoita dick picejä.

Tämä vintage-muokkaus on ehkä lempparini!
Olen aika kyllästynyt jatkuvaan oman naamani katseluun. Minua vähän harmittaa, että aina kun inspis iskee, ainut käsillä oleva naama on omani. Haluaisin kuvata siskojani, ystäviäni ja vaikka tuntemattomia ihmisiä! Toisaalta haluaisin myös, että he sitten kuvaustilanteissa alistuisivat tahtooni ja ryömisivät mudassa, joten ehkä tuntemattomia ei kannata pyytää. Husky on aika hyvä kierimään mudasssa. No, tässä vaihteluksi Vilin kuva.

Sir Vili von Hiekkapossunenä
Onneksi pääsen kuvailemaan sunnuntaina työkaveriani Euroviisu-äijää, joka oikein kerjäsi päästä blogiin. Katsotaan nyt, mitä saamme aikaiseksi! Ainakin hänellä on cool karvahattu, sen voin jo kertoa.

Kivaa viikonloppua kaikille, paitsi teille, jotka mahdollistatte veronkierron. Kyllä, herra pääministeri, se tarkoittaa juuri sinua. Nyt lakkaa lukemasta PTFU:ta ja mene kehittelemään ratkaisuja kriiseihin, hyvä mies!

ps. Koska on vähän epistä käyttää hienoja filttereitä ja näyttää hehkuvalta, tässä vielä yksi karmeimmista filttereistä, joka paljastaa ikävällä tavalla totuuden pinnan alta:


Siinä teille Rukia koko viikonlopun tarpeiksi! Toivottavasti näette unia vikasta kuvasta :D

tiistai 5. huhtikuuta 2016

Apua, siskoni on vegaani!

Hei, olen Ruki ja siskoni on vegaani. Hahah, miten huisin hauskan nimen keksinkään tälle postaukselle. Toinen nimivaihtoehto oli "Siskoilee vegaanien kanssa". Minulta on nyt pari kertaa pyydetty vegaaniaiheista postausta. Olen yrittänyt potkia Huskya kirjoittamaan sellaista, mutta hänellä on nyt koulujuttuja ja muita, joten päätin kirjoittaa vegaanipostauksen itse. En voi kirjoittaa sitä vegaanin näkökulmasta, sillä olen tällainen karsea sekasyöjä, mutta vegaanin siskon näkökulma voi olla jopa mielenkiintoisempi. Näen vegaaniuden molemmat puolet: sekä sen, miten törkeästi monessa paikassa suhtaudutaan, kun kysyy, onko vegaanivaihtoehtoa, että sen, miten ärsyttävältä vegaani voi kuulostaa kysyessään vegaanivaihtoehtoa.

Tämän postauksen kuvat ovat viime syksyn päivä Tallinnassa -reissulta Sekopään, Herneenverson ja Sammakkoprinsessan kanssa. Tässä ihailemme kuolemantanssia. Kuvat liittyvät aiheeseen, sillä kävimme Tripadvisorin mukaan Tallinnan tokaksi parhaassa (silloin se oli paras) ravintolassa, joka oli vegaaninen. Ravintola oli hyvä ja suhteellisen edullinen Vegan Restoran V.

Pikkusiskoistani kaksi nuorinta on kasvissyöjiä ja kaksi vanhempaa vegaaneja (eivät syö mitään eläinkunnan tuotteita). Tykkään vitsailla siitä, että kaikki siskoni katsovat minua murhaavasti, kun syön ravintolassa pihviä. Oikeasti tämä ei pidä paikkaansa lainkaan, siskoni eivät mitenkään paheksu minua tai ruokavaliotani. Mitä nyt Husky joskus välillä luettelee tutkimustuloksia, joiden mukaan lihansyöjät saavat sydänkohtauksen 25-vuotiaana ja joutuvat siitä suoraan helvettiin, jossa lehmät tallovat päälle 1000 vuotta. Ja kertoo, miten maito mätänee juojansa elimistössä ja siksi kaikki lihansyöjät haisevat oksettavan pahalle. Ei muuta.

Pulsuympäristö ja semipulsu Herneenverso <3
Enkä minä edes syö niin usein pihviä! Sanon leikkimielisesti olevani puolivegaani, sillä teen ja syön mielelläni kasvis- ja vegaaniruokaa. Joskus en syö viikkoihin lihaa tai eläinkunnan tuotteita muutenkaan. Intialainen ystäväni on opettanut minua laittamaan intialaisia ruokia, eikä hän syö lainkaan lihaa tai munia - minulla on siis paljon hyviä reseptejä varastossa. Siskojeni vegaanius on saanut minut myös opettelemaan kaikenlaisia uusia ruokia. Nykyään osaan jopa tehdä sikahyvää soijakastiketta, vaikka aina ennen siitä tuli ihan mautonta. Esimerkiksi pääsiäisillallisemme oli kokonaan vegaani - paitsi jogurttiraita, mutta sitä oli myös vegaanina versiona.

Kuitenkaan en halua ryhtyä täyspäiväiseksi vegaaniksi, sillä se tuntuisi liian rajoittavalta. Elämän pitää olla helppoa ja haluan olla helppo vieras. Haluan myös uskoa, että olen ympäristölle ja elimistölleni tarpeeksi ystävällinen jo näin puolivegaanina. Olen jättänyt maidonkin pois ruokavaliostani vähän kuin vahingossa: aluksi kokeilin kaura- ja soijajuomia esimerkiksi kahvissa, ja parin viikon kokeilun jälkeen tavallinen maito alkoi maistua hapantuneelta, vaikka ennen olin aina tykännyt siitä. Jatkoni siis kaurajuomien juomista, enkä enää juo maitoa. Välttelen myös muita kuin hapatettuja maitotuotteita - mutta jos jossain paikassa kahviin saa vain maitoa, otan sitä ilman häsläystä tai juon kahvin mustana. Tätä tarkoitan helpolla elämällä.


Ihan yhtä helppoa elämä ei ole vegaaneilla, vaikka Husky niin välillä väittääkin. Voimme nuorempien siskojeni kanssa mennä mihin tahansa ravintolaan tai kahvilaan ja tiedän, että tarjolla on kasvisvaihtoehto. Kasvissyönti ei ole onneksi tänä päivänä minkäänlainen ongelma. Mutta jos menemme kahden vanhemman siskoni kanssa, jollekin tulee melkein aina paha mieli. Husky ja Sekopää ovat jo tottuneet siihen, että työntekijät eivät erota kasvisruokaa ja vegaaniruokaa. Kun tätä asiaa selvitetään, joko työntekijä loukkaantuu siitä, että hänet oletetaan tyhmäksi, tai sitten siitä, että hänelle ei kerrota tarkkaan, mitä asiakas haluaa. On olemassa sellaisiakin, jotka suuttuvat vegaaneille! Ihan totta. Tätä en olisi voinut kuvitellakaan, ennen Silja Linellä tekemäämme reissua tai kun yritimme etsiä Suomen suurimmassa kauppakeskuksessa Kouvolassa kahvilaa, josta olisi saanut jotakin vegaania. Tässä aito tarina vegaanin elämästä.


Tallink Silja. Tyttöjen reissu. On synkkä ja myrskyinen yö. Olemme lähteneet viettämään minun synttäreitäni laivalle ja varanneet juhlan kunniaksi buffetin ja brunssiaamiaisen. Koska ymmärrämme, että kaikki eivät aina osaa varautua erityisruokavalioihin ja buffet maksaa 37 euroa, soitamme etukäteen Siljalle. Sieltä luvataan, että heille vegaani ruokavalio on tuttu juttu ja asia hoituu hienosti. Varatkaa vaan buffet-lippu. 

Saavumme buffettiin ja Husky saa sieltä otettua perunoita ja vihreää salaattia. Olisiko mukana ollut ehkä muutama tomaatinpala lastenpöydästä? Hermostumme ja pyydämme paikalle kokin. Hän lupaa tuoda keittiöstä Huskylle erikoisannoksen. Annos tuodaan pöytään. Siinä on iso lautasellinen pastaa ja kolme siivua tofua. Kolme fuckin siivua mautonta tofua. Valitamme tästä, ja kokin puolesta täytyy sanoa, että hän kyllä pyrki korjaamaan tilanteen hyvin ja Husky sai tofulla ja kasviksilla täytettyä patonkia ja jälkiruoaksi hedelmiä. Silti, 37 euroa tästä? Olimme aika pettyneitä ja tankkasimme sentään viiniä. 

Miksi kaikilla on sama naama?
Seuravaana päivänä menemme 10 euron buffetaamiaisen sijaan 25 euron brunssille. Se n muutenkin pettymys, mutta eniten harmittaa Huskyn puolesta. Muut saavat leikkele- ja juustolautasen, mutta Huskylla on niiden tilalla kauniisti aseteltuja kurkunsiivuja ja kaksi palaa sitä samaa mautonta tofua. Hän ei voi syödä jogurtteja tai smoothieta, mutta sentään hedelmiä on tarjolla annoskupeissa. Tunnelma on vähän apea. Jälkiruoaksi on suklaamoussekuppeja ja jotain karkkeja. Husky kysyy tarjoilijalta, onko vegaania jälkiruokaa tarjolla. Kuulemma suklaamoussekupit ovat, koska tarjoilija ei oikein keksi, mikä niissä muka ei olisi vegaania. Husky on jo sanonut aika ystävällisesti, että ei voi syödä munia tai maitotuotteita. Hän kysyy, että eikö niissä siis ole maitoa tai kermaa? Jolloin tarjoilija lähtee paikalta ja tuhahtaa mennessään: "On se elämä vaikeeta!"

Luonnollisesti valitimme asiasta ja vaadimme paikalle ravintolapäällikön. Olimmehan sentään maksaneet enemmän vähän hienommasta brunssista ja paremmasta palvelusta. Odotamme päällikköä paikalle 20 minuuttia. Lopulta hän saapuu, pahoittelee ja lupaa korvata asian runsaasti. Runsas korvaus osoittautuu myöhemmin 30 euron lahjakortiksi. Jee. Husky sai siis melkein rahansa takaisin buffetista. 

Ymmärtäisin tämän, jos me olisimme vain marssineet buffettiin ilman mitään ennakkovaroituksia, mutta olimme erikseen varmistaneet asian ja meille sanottiin, että kyllä kannattaa ruoat ostaa. 

Oisko pitänyt tehdä niinkuin tämä Neitsyt Maria ja ottaa boobsi esiin?

Tämä sama tarina on toistunut useasti. Hesessä, jossa falafel-hampsan väliin laitetaan kuitenkin sitä majoneesia, ravintolassa, jossa väitetään että jokin on vegaania vaikka siinä on kermaa ja leipomossa, jossa naureskellaan pilkallisesti kysymykselle soijamaidosta. Myös siellä Kouvolassa, jossa yleensä niin säyseä ja miellyttävä Rukikin hermostui myyjän kettuiluun, paiskasi tiskiin kakut, joita oli juuri tilaamassa ja maksamassa, ja häipyi paikalta ovet paukkuen. Huskykin on yleensä jopa liiallisuuteen asti kiltti, mutta nämä jatkuvat ihmeelliset asenteet vegaaneja kohtaan ovat saaneet hänetkin jo vähän kärkkääksi. Kävimme Mäkissä, ja kuuntelin vierestä, kun hän kysyi kyllästyneesti (ja mielestäni jo vähän valmiiksi kettuuntuneesti) myyjältä: "Teillä ei varmaankaan ole mitään vegaania kuin X?" Kysymys kuulosti vähän ylimieliseltä, mikä ei ainakaan auta asiakaspalvelijaa suhtautumaan myönteisesti vegaaneihin.

Vegaanit osaavat nimittäin olla myös aika ärsyttäviä ja hymiseviä. Yritin etsiä Turusta hyvää vegaanipaikkaa Sekopään vierailua varten, ja törmäsin keskusteluun Turun ravintoloista jossain vegaanipalstalla. Siinä tuli pari hyvää vinkkiä siitä, mitkä paikat ovat kokonaan vegaanisia ja mitkä tarjoavat jotakin vegaanituotetta. Melkein heti alkoi kuitenkin väittely siitä, voiko Kirjakahvilaa nimittää vegaaniksi, koska he tarjoavat myös lehmänmaitoa kahviin. Tämä tietenkin piti sanoa ilkeillen ja siitähän alkoi syyttelykierre ja pissimiskilpailu siitä, kumpi on parempi vegaani. Husky ja Sekopää ovat myös kertoneet törmänneensä keskusteluihin, joissa pohditaan sitä, mitä on "aito vegaanius" ja asetetaan kaikkia rajoja ties minne. Tämä alkaa olla ärsyttävää. Miksi ihmisiä kiinnostaisi toisten ruokavaliot ja niiden määrittely? Miksi ei keskittyisi vain omaansa?



Pointtini on siis se, että minua ärsyttää suunnattomasti ihmisten, etenkin asiakaspalvelijoiden, suhtautuminen vegaaneihin - mistä sitä tietää, mistä syystä joku ruokavaliotaan toteuttaa ja miksi se toisaalta kenelle kuuluisikaan. Sitten taas ymmärrän, että ymmärtäähän sen, että vegaaniin voi suhtautua vähän varauksella, jos on joutunut vänkäämään väsyneen vegaanin kanssa. Onneksi maailma menee parempaan suuntaan, ainakin toivottavasti, ja kaikki ymmärtävät toisiaan paremmin ehkä joskus. Ainakin Arnoldsin vegaanista kohudonitsia saa nyt ilmeisesti vuoden ympäri, joten on sentään yksi ketjupaikka, josta varmasti saa jotain vegaania. Koska tämä postaus käsitteli vegaanin siskona olemista, en oikein nyt osannut laittaa tähän syitä, miksi kaikkien pitäisi syödä enemmän kasvis- ja vegaaniruokia. Mutta kannattaa. Kyllä te tiedätte, fiksut ihmiset: ympäristö ja eläinten oikeudet eivät ole mikään leikin asia. Jos jokainen nyt vaikka pitäisi edes sen yhden kasvispäivän viikossa tai vaihtaisi jonkun tuotteen vegaaniin, niin se olisi jo parempi. 


Tähän lopuksi muutamia vinkkejä, jotka olen kokemuksen kautta huomannut käteviksi:

- Etnisistä paikoista saa usein paitsi vegaaniruokaa, myös hyvää sellaista. Ei maustamatonta tofua, kiitos! Esimerkiksi Turussa olemme käyneet Baan Thai -ravintolassa, joka olikin hyvä. Myös Delhi Darbarissa ymmäretään ainakin nettikeskustelun mukaan, mitä vegaani tarkoittaa, mutta tätä en ole itse kokeillut.

- Flora Vispi ei ole vegaania, vaikka se onkin kasvisrasvasekoitetta :( Tämän huomasin jouluna, kun vaivalla yritin tehdä vegaanisia joulutryffeleitä. Lähdin sitten uudelleen kauppaan, ja koska auki oli vain Valtsu, tein uuden satsin ruoanlaittoon tarkoitetulla soijakermalla. Ihan hyviä niistä tuli.

- Pandan tumma suklaa on vegaania! Ja Mariannet.

- Facebookin Sipsikaljavegaanit on ihan loistava ryhmä, kun haluaa tarjota jotain helppoa ja nopeaa vegaanivieraille. Plussaa on ryhmän asenne - mitä ovat nämä rennot vegaanit, joilla ei ole hiekkaa perseessään?

- Lisää vinkkejä vegaaniherkkuihin löytyy täältä.

- Leipomisessa voin voi korvata esimerkiksi kookosöljyllä ja munat banaanilla. Olen tehnyt niin sikahyviä vegaanimuffinseja, että ne menevät ihan täydestä esimerkiksi työpaikalla. Eikä kukaan osaa aavistaa, että syötän heille vegaaniruokaa! Muahhahahaa. Paitsi kaikki, kun kehuskelen asialla.

Jos olette oikein kilttejä ja toivotte, voin paljastaa leivonta-aineiden puutteessa ihan itse kehittelemäni muffinsien reseptin! Ja ehkä bonuksena kerron vielä samalla tavalla keksimieni maapähkinä-suklaakeksien ohjeen. Husky voi todistaa, että ne ovat superherkkua.

ps. Husky ei ollut mukana, mutta tässä extrana syksyinen kuva hänestä:


pps. Kuten huomaatte, Tallinnassa hauskinta oli seuran lisäksi kirkkotaide. Miksi tämä sama jätkä on pyllyilemässä joka kuvassa?



lauantai 2. huhtikuuta 2016

Pääsiäisen noita ja tipu

Pääsiäisen kunniaksi päätimme Stormiinan kanssa pitkästä aikaa pitää kuvailupäivän ja tyttöjen illan. Emme olleet muutenkaan nähneet aikoihin, koska olen ollut aivan paska bloggaamisen lisäksi ystävänä olemisessa. Nyt kuitenkin korjasimme asian ja hengailimme oikein pitkän kaavan mukaan.

Teemaksi olimme alun perin suunnitelleet jotain synkkää ja noitamaista, mutta sitten muutimme suunnitelmia. Seuraavaksi tarkoitus oli kuvata keväisiä kuvia kellomekoissa jollain betonisella taustalla. Viime hetkellä vaihdoin kuitenkin mieltäni jälleen ja palasinkin noituuden pariin. Stormiina edusti kellomekossa, joten hänen osakseen tulee nyt ihan symmetrian vuoksi olla pääsiäistipu. Tässä siis kuvia pääsiäisnoidasta ja -tipusta. Stormiinasta kuvat olen ottanut minä ja toisin päin. 



Kuvat on otettu Naantalista (Raisiosta?) pienvenesatamasta. Meille kävi uskomaton tuuri ja merelle nousi tosi mystinen usva. Kaiken lisäksi se ilmestyi ihan yllättäen ja vikkelästi. Sanoisinko jopa - gasp - maagisesti? Kiitos Jeesus tästä usvasta, sillä sen ansiosta kuvistamme tuli erityisen hienoja.  


Vähän olen myös kyllä itse lisäillyt usvaa näihin. Villiinnyin muutenkin vähän muokkailemaan näitä, koska olin juuri ladannut uuden kuvanmuokkausohjelman. Google antoi Nik Collection -kuvanmuokkausohjelmansa ilmaiseksi ladattavaksi ja pakko oli heti kokeilla. En varmaan osaa käyttää sen kaikkia hienouksia, mutta kokeilin filttereitä oikein olan takaa. Näihin kuviin ne tietysti sopivatkin hyvin, kun saa olla överidramaattinen.  


Ainakin minun meikkini näytti jo valmiiksi ihan överidramaattiselta. Jo muokkaamattomissa kuvissa näytti ihan siltä, kuin olisin ollut viikon juomassa ja muuttunut vampyyriksi! Silmämeikki on tehty kolmella tuotteella: Inglotin punaisella silmänrajausvärillä, kultaisella ja punaisella luomivärillä.

Silmänrajausväri täältä (sävy 79), luomivärit täältä ja huuliväri on se sama, jota olen esitellyt jo täällä.

Tukkaan olen laittanut vähän poispeseytyvää punaista sävyttävää hoitoainetta, sillä shokkivärit alkoivat jo vähän haalistua. Punainen sekoittui hauskasti siniseen ja nyt tukka on sini-vihreä-lila-kanervanpunainen! Piilolinssit ovat EMP:ltä, mutta ne taitavat olla jo loppuunmyydyt. Piilolinssit on muuten niin hirveät laittaa silmiin! Joka ikinen kerta tappelen ainakin tunnin, ennen kuin saan ne paikalleen ja sittenkin joka hetki niiden kanssa on kärsimystä. Tässä tapauksessa se oli ehkä hyväkin, sillä kärsimykseni selvästi kanavoitui tähän glorious resting bitch faceen.


Haha, mulla on niin huono huumorintaju. Naureskelin pikku-Rukeille kavereineen varmaan 10 minuuttia :D
Stormiinalla ei sen sijaan ole bitch-naamasta tietoakaan! 


Jouduin muokkaamaan kuvia aika tummiksi senkin takia, että mekosta näkyi läpi!
Ostin joululahjaksi pikkusiskoilleni Killstarin mekot, ja tilasin samalla myös itselleni joululahjan samasta paikasta, oikein Englannista asti. Valkkasin pitkään ja hartaasti ja päädyin tähän eli Conjuring Hood Dressiin. Vaikkei mekko olekaan ensisijaisesti ihan minun tyyliäni, se on kyllä muuten aivan upea ja kivan erikoinen, mutta kankaan ohuus on kyllä vähän ärsyttävää. Allaolevan kuvan ilme kuvastaa ärsyyntymistäni.




 Tästä kuvasta en oikein osannut valita, mikä versio on paras, joten tässä kaikki.


Ah, oli kyllä niin kivaa pitkästä aikaa ottaa koko päivä vapaaksi ja keskittyä luoviin juttuihin. Kuvausten jälkeen kävimme syömässä. Kokeilimme Turun Eerikinkadulla sijaitsevaa Himalayan-nimistä nepalilaista ravintolaa. Stormiina tykkäsi ja ruoka oli minustakin ihan ok, mutta kyllä Turun paras intialainen (en tajua, mitä eroa nepalilaisella ja intialaisella on pieniä vivahde-eroja lukuunottamatta) on Delhi Darbar. Mmmm-mmmm, voisin syödä siellä aina! Jos käy Turussa, kannattaa käydä Darbarissa Hämeenkadulla. Siellä on aina päivän tarjouksessa suhteellisen edullisesti kolme eri annosta, yleensä kana-, kasvis- ja lammasruoat (joihin tulee dahl, raita, naan, salaatti ja riisi). Jos on oikein nälkä, voi ottaa 45 euron hintaan kahdelle tarkoitetun menun, johon tulee alkuruoaksi mixed pakoraa, pääruoaksi kolme eri ruokalajia (ja tietenkin naanit jne.) ja jälkkäriksi saa valita mitä tykkää. Apua, tulee oikein nälkä kun tässä kirjoittelen. Ja miksi edes kirjoittelen intialaisesta ruoasta kuvauspostaukseen, en tiedä, mutta Delhi Darbar on kyllä aina olennaista mainita.

Takaisin aiheeseen. Syömisen jälkeen lähdimme Lady Laiskiaisen luokse maalailemaan munia pysanky-tekniikalla. Pääsiäiseeni kuului siis kaikki asiaankuuluvat asiat: noita, tipu, Jeesuksen ihme (usva), viiniä ja munia. Sunnuntaina lähdimme vielä Helsinkiin, ja valmistimme sekä nautimme siskojeni kanssa hienon pääsiäisillallisen - intialaista sekin ja vegaania. Järjestimme lapsille munajahdin. Mitä enempää voisi edes pyytää?


ps. Pitäiskö mun lopettaa bloggaaminen, kun blogiin tullaan hakusanoilla "wc istuimen kansi" ja "vessanpytty"? :D Jos se on jonkunlainen viesti :(