keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Viikko ilman rintsikoita

Jeeeeeeee Ruki in da house! Saatte kiittää paluustani blogin pariin jonkun tuntemattoman tahon lanseeraamaa ja paraikaa meneillään olevaa tissiviikkoa. Erikoista, että ihan sattumalta viime perjantaina minulle kävi ikävä tissitapaus, jonka halusin purkaa tekstiksi. En siis lupaa palaavani mihinkään erityisen tiuhaan postaustahtiin ainakaan tänä vuonna, mutta ainakin jotain haluan tänne kirjoittaa. Oli aika ikävä!

Tissiviikosta en tiedä sen enempää, kuin että näin tissien kuvia Instagramissa. Kuvateksteistä selvisi, että tarkoituksena on ilmeisesti purkaa rintojen seksualisointia. Aihe on minulle läheinen - ei ole helppoa tai aina kauhean kivaa elää vartalomallissa, joka mielletään lähes poikkeuksetta jotenkin erityisen seksuaaliseksi. Kerron esimerkin isorintaisen naisen elämästä tämän perjantaisen tissitapahtuman avulla.

Olimme lounastamassa työporukan kanssa. Päälläni oli seuraavanlainen asu.


Varmasti heti huomaatte, miten säädyttömältä näytän. Hälyttäkää äkkiä kirkon vanhemmisto paikalle! Lortto kun olen, olin jättänyt ylimmän napin auki. Tämä johtui siitä, että en ollut löytänyt aamulla kuin yhden hakaneulan, jonka laittaa nappien väliin estämään paidan auki pingottumista. Ajattelin, että on minulla ollut suurempiakin kaula-aukkoja, joten parempi varmaan pitää yksi nappi auki kuin jättää tisseille kurkistusaukko. Olin väärässä.

Kesken ruokailun nimittäin eräs työkaverini kysyi minulta, että onko minun mahdollista laittaa ylin nappini kiinni ja että pysyisikö se kiinni, jos sen kiinni laittaisin. Työkaveri on ihan järkevä mies, joten aluksi ajattelin, että ymmärsin väärin ja kysyin tarkennusta hieman hermostuneena naureskellen. Hän tarkensi kuitenkin, että hänen tai muidenkaan ei pitäisi joutua katselemaan jotakin, mitä he eivät halua katsella (=tissivakoani).

Pysäytän tarinan hetkeksi tähän. Piirsin teille oikein kartan istumajärjestyksestämme, jotta ymmärrätte tilanteen täysin. Tissit kuvaavat lorttoa eli minua. Ahdistunut työkaverini on tuo hikiotsainen hymiö. Hän siis istui samalla puolella pöytää kuin minä, ja meidän välissämme oli toinen ihminen (kuva 1). En siis tunkenut rintojani näytille pöydälle (kuva 2) tai tanssinut pöydällä heilutellen niitä (kuva 3).

tissikartta

Ensin minua alkoi hävettää. Tämä tyyppi oli sanonut asian kovaan ääneen niin, että kaikki pöydän oikean päädyn ihmiset kuulivat sen. Mitä vaihtoehtoja minulla oli? Olisiko minun pitänyt nolostuneena napittaa paitani kiinni? Tai poistua paikalta? Olin loppuruokailun hiljaa ja vihainen. Kaikista ärsyttävintä oli, että olin pitänyt tätä työkaveria ihan fiksuna tyyppinä. Olisin odottanut kommenttia joltakin toiselta, mutta en häneltä - se tuli siis ihan puskista. Emme olleet illanvietossa tai baarissa, vaan töissä lounaalla.

No, lopulta päätin olla ilonpilaaja-feministi ja sanoin avoimesti tälle työkaverilleni ihan kasvokkain työhuoneessa ja vielä työpaikkamme keskusteluryhmässä, että hänen kommenttinsa oli ahdistava ja seksuaalista häirintää. Sanoin, että se antoi hänen persoonastaan yllättävän ja vastenmielisen kuvan, ja että en pidä hänestä. Hän alkoi tietysti valittaa, ettei hän tarkoittanut kommenttia lainkaan sillä tavalla ja että olin ymmärtänyt sen aivan väärin. Hän ei myöskään arvostanut, että lähdin selvittämään asiaa julkisesti ja häntä nolaten. Kaupan päälle hän esitti klassisen epäanteeksipyynnön ("olen pahoillani jos pahoitit mielesi" eikä "sanoin tyhmästi"). Lopulta myös joku työkavereistani huomautti, että voisimme selvittää asian kahdestaan.

Ymmärrän kyllä, että muille voi tulla asian julkisesta setvimisestä epämukava olo, mutta ihan oikeasti - minut nolattiin julkisesti kommentoimalla minun pukeutumistani ja rintojani! Miksi minä en saa nolata tätä tyyppiä kommentoimalla hänen käytöstään? Kirjoitin pari kommenttia keskusteluryhmään ja sanoin asiasta kasvokkain kerran, enkä tosiaan mitenkään sivukaupalla vatvonut asiaa. Miten voi olla, että minusta tehtiin se huonosti käyttäytyvä tyyppi ja ilonpilaaja, joka ottaa asiat liian tosissaan?

No, asia on selvitetty, ei siitä sen enempää. Mutta tilanne kuvaa hyvin arkipäiväistä seksuaalista ahdistelua, jota joutuvat melkein kaikki naiset kokemaan. Jos kommentti ei koske tissejä, se koskee jotain muuta. Uskon, että ihan samalla tavalla ahdistellaan myös pienirintaisia, mutta joskus haluaisin vaan leikkauttaa rintani pois ja katsoa, mitä minussa sitten kommentoidaan. Olen sitä mieltä, että pienirintaisilla kaikki vaatteet näyttävät hyvältä, jopa ne suuret kaula-aukot, ja heille niitä enemmän sallitaankin - minulle ihmiset kokevat oikeudekseen ja suorastaan velvollisuudekseen huomauttaa isoista kaula-aukoista paheksuvasti. Olen tissien tyrkyttäjä, miestennielijä, bimbo, tyhmä, huonoitsetuntoinen, huomionkerjääjä, huora, lutka, pornotähti, törkeä, tyylitön, mauton. Jos laitan mekon, jossa on iso kaula-aukko, minun ei tarvitse asustaa lainkaan, sillä kukaan ei kuitenkaan huomaa mitään muuta. Se on aika ahdistavaa.

Haluan vielä huomauttaa, että suhtaudun yleensä tissikommentteihin (kuten kaikkeen muuhunkin) melko lailla huumorilla ja kommentoijiin suhteellisen armollisesti. Ymmärrän johonkin pisteeseen asti, että kulttuurimme on sellainen, että rintoja tuijotetaan. Vaikka en siitä pidäkään, en pidä automaattisesti rintojani vilkaisevaa ihmistä idioottina. Pystyn myös keskustelemaan rinnoista(ni) ihmisten kanssa - ja usein esimerkiksi naiset ottavat ne puheeksi (joko positiivisessa tai negatiivisessa mielessä) etenkin humalassa. En tiedä miksi, mutta näin on. Yksi minulle lauottu tissikommentti ei yleensä pilaa mielikuvaani kommentin antajasta - edellä kuvaamassani tilanteessa olennaista oli konteksti (työpaikka) ja asenne kommentin takana (oma tuijotus ja sen aiheuttama syyllisyys tms. yritettiin vierittää minun syykseni ja vielä puututtiin minun pukeutumiseeni). Joskus otan ilolla vastaan kehuja, mutta vain hyvin tuntemiltani ihmisiltä. Toivoisin, että ihmiset ymmärtäisivät, että sellaista iskukommenttia tai keskustelunaloitusta ei ole, jota en olisi jo kuullut. En myöskään aina jaksa keskustella rinnoista, sillä olen käynyt samat keskustelut jo aiemmin - joo, olen valittanut selkäongelmista, tissihiestä, epätoivotusta huomiosta, kalliista rintsikoista, vaikeudesta liikkua ja niin edespäin, mutta silti ihmisille jää päällimmäisenä mieleen isoihin rintoihin jostakin syystä liitetty seksikkyys. Tissien aiheuttamien ongelmien vakavuutta (mm. selkärangan vauriot) eivät ymmärrä täysin muut kuin kanssaisorintaiset.

Tässä olisi jo yksi postaus, mutta jatkan sulavasti seuraavaan! Kyllä, teitä hemmotellaan nyt tuplapostauksella (vaikka se onkin lähinnä tissiangstia). Silti.


Tein tuossa kesällä pienimuotoisen kokeilun. Tai näillä rinnoilla se oli kyllä aika isomuotoinen, ehe ehe. Kokeilin nimittäin olla kokonaisen viikon ilman rintsikoita. Ehkä kysytte, miksi tällainen kokeilu on tarpeen, mutta kyllä se vain oli - opin jälleen jotain itsestäni ja vähän muistakin.

Ei rintsikoita!
Älkää käsittäkö väärin, en ole mikään rintsikoidenpolttaja - voin kertoa, että timanttien sijaan rintsikat ovat naisen paras ystävä, jos rintojen koko on yhtään isompi. Inhoan esimerkiksi yli kaiken sitä tilannetta, kun yhtäkkiä joku Pirkko Pirteä laittaa koko porukan jossain virkistyspäivillä hyppimään X-hyppyjä tai vastaavia. Haista paska, Pirkko. Jos minua ei ole varoitettu etukäteen, en hypi. Sitten minulla ei tietenkään ole leikkimielisyyttä tai joukkuehenkeä. Toisin kuin pienemmillä rinnoilla siunatut ystäväni, minun pitää varautua hyppelemiseen kuin suureenkin operaatioon, lisävarusteineen päivineen. Ylle nimittäin puen tällaisen koitoksen edellä vähintään urheilurintsikat (jotka katkaisevat verenkierron muuten niin, että en voi pitää niitä kuin pari tuntia kerrallaan), ehkä vielä urheilutoppikin ja siihen vielä päälle jokin löysä paita, jotta SILTI hölskyvät rintani eivät kiinnittäisi kyyläävien kanssahyppijöiden katseita. Jos haluan hyppiä ilman rintsikoita, joudun pitelemään käsillä kiinni rinnoistani, ja se vasta huomiota herättääkin.

Classy Alepub ja no bra
Rintsikoista kokonaan luopumisen sijaan halusin siis kokeilla, miltä rintsikatta olo tuntuu ja pystynkö siihen. Kerron tässä erään toisen tapahtuman isotissisen arjesta.

Olin pari viikkoa sijaistamassa eräällä yläasteella. Eräänä aamuna olikin aika vilpoinen keli, ja vessassa tajusin, että nännini näkyvät toppauksettomien rintsikoiden ja neuleen läpi. Tajusin, että en voi mennä ysiluokan eteen seisomaan nännit pystyssä, joten yritin epätoivoisesti hieroa rintojani lämpimimmiksi (kyllä, kuvitelkaapa sitä eroottista näkyä) ja tungin vessapaperia rintsikoihini. Kiroilin mielessäni, että tällaista ongelmaapa ei miesopettajilla ole! Tai siis kyllä on, onhan heilläkin kylmään reagoivat nännit, mutta ketään ei kiinnosta niiden näkyminen. Ärsytti niin sairaasti, että joudun piilottelemaan jotakin normaalia ruumiinosaani jollain paperitupoilla.


Huomasin kokeiluni aikana, että jos en hyppinyt tai urheillut, rinnat eivät särkeneetkään, kuten odotin. Pari kertaa ne hölskähtivät kunnolla jonkin reippaan askeleen takia, mutta eivät muuten pahasti. Ei, kamalinta kokeilussa ei ollutkaan tuen puute, vaan sosiaaliset tilanteet. Tajusin, että rintojen luonnollinen muoto on niin vieras, että se näyttää rumalta vaatteiden läpi. Huomasin, kun kävellessäni ihmiset tuijottelivat rintojen liikettä. Kokeiluviikolle sattui pari työpäivää, ja huomasin miettiväni, onko soveliasta mennä ilman rintaliivejä töihin. Huomasin, että kaikesta bodypositive-asenteesta huolimatta häpesin rintojani jonkin verran. Tällaisia asioita (paitsi no, ehkä tuota tuijottelua ja joskus rintojen häpeämistä) en ole joutunut miettimään muuten.

Free your boobs! Minä ja Husky Ruisrockissa <3
Olen kyllä sitä mieltä, että rintani tosiaan näyttävät hyviltä esimerkiksi mekoissa, mutta rintoja koskevat limaiset kommentit, ahdistelu ja häpäisemään pyrkivä palaute olivat saanut minut osittain suhtautumaan omaan vartalooni ja erityisesti siihen, että sitä pidetään seksikkäänä, negatiivisesti.

Varsinkin halterneck-mekoissa rintsikattomuus on kätevää
Tajusin kokeilun aikana entistä selvemmin sen, miten paljon rintojani piilottelin arjessa ja miten paljon käytin aikaa sen tarkistamiseen, etten ole liian seksikäs. Tein sitä juuri tuollaisten urpojen takia kuin miksi työkaverini osoittautui. Käytän usein neuletta tai vastaavaa auki vaatteiden päällä, jotta saan häivytettyä sitä, miten valtavat rintani oikeasti ovat. Joskus, kun näen ne peilissä tai kuvissa, suorastaan järkytyn. Rinnoistani on oikeasti niin paljon vaivaa, että suunnittelen meneväni rintojenpienennysleikkaukseen, kun elämässäni on sopiva kohta (kun olen hankkinut mahdolliset lapset), mutta sitä odotellessa joudun keksimään jonkinlaisia selviytymiskeinoja - yksi on olla ärsyttävä tosikko.



Rintojen aiheuttamat sosiaaliset ongelmat eivät tietenkään häivy kokonaan, vaikka ne leikattaisiinkin pois. Siksi olen päättänyt tietoisesti ryhtyä rintapositiivisemmaksi. Viikko ilman rintsikoita opetti jo paljon, ja olen iloinen, että kaupoissa on nykyään myös nuorille toppauksettomia rintaliivejä - ehkä se puolipallon muotoinen Barbie-rinta ei enää olekaan ainoa kauniiksi mielletty muoto! Tervetuloa, ketunnokat ja kolmiotissit ja kaikki miljoonat tissimuodot, jotka olette jääneet pimentoon!

Rintapositiivisuus ei tarkoita kohdallani sitä, että ryhdyn nyt jakamaan pelkkiä tissikuvia. En oikein ymmärrä, miten #tissiviikko rintojen antiseksualisointia voisi edistää - jaetaanhan nytkin jo tissikuvia vaikka muille jakaa. Ehkä tietoisuutta on kyllä hyvä lisätä. Pyrin itse nyt ainakin aluksi ihan vaan siihen, että en pakkomielteisesti mieti kaula-aukkoa ja sen paljastavuutta tai paidan kireyttä. Tietysti olisi kiva, jos ihmiset katsoisivat minua ensin kasvoihin tai jos en saisi yhtään tissikommenttia, mutta ehkä se tästä. Ensisijaisesti haluan miellyttää itseäni ja olla tyytyväinen omaan olooni ja tyyliini. Tietenkin esimerkiksi koulussa työskennellessä aion edelleen pitää huolen, etteivät nännini näy, mutta toivon yhteiskunnan muuttuvan suuntaan, jossa naisen nänni ei ole niin suuri kauhistus.


is back in business!

ps. Yksi syy blogitaukoon ja iso osa elämänmuutostani on, että muutan Helsinkiin! En tahtoisi jättää Turkua enkä missään nimessä tahtoisi pääkaupunkiseudulle asumaan, mutta ohi minun haluamisieni menee se, että saan olla lähellä siskojani. Muutto tapahtuu jo mahdollisesti ensi viikolla. Halusin vain kertoa, tälleen niinku btw. 

35 kommenttia:

  1. Ihanaa että blogitauko ei ollut tuon pidempi :)
    Tällaiselle AAA (paras luottoluokitus, eh heh)-kupille aihe on täysin vieras, mutta silti oli hyvä lukea asiasta siitä toisesta näkökulmasta. Ikävää että olet joutunut kokemaan tuollaista törkeyttä! :( Pienirintaiselle kukaan ei huomauttaisi paidan napeista vaikka ne olisivat napaan asti auki.
    Äääk mutta mistä tuo ihana punainen mekko on ostettu? Ihan must-have! :)
    Onnea sitten uuteen kotiin ja uuteen kotikaupunkiin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvittelin itsekin, että olisin tauolla vähän pidempään, mutta aika nopeasti tuli ikävä kirjoittamista. Huomasin keksiväni hyviä ideoita, mutta sitten muistin, etten voikaan tulla niistä kirjoittamaan.

      Punainen mekko on Bikbokista kesä-syksyllä ostettu, en ole varma, onko niitä siellä vielä. Kannattaa käydä katsomassa! Tykkään siitä kyllä itekin! Se on vaan just rintsikoiden kannalta hankala mekko, mutta ilman rintsikoita aika kätevä :)

      Kiitos tuesta! <3

      Poista
  2. Välillä tuntuu, että olipa kyseessä mikä ristiriita tahansa, niin sitä joka yrittää pitää puoliaan pidetään hankalana osapuolena joka pitäisi hiljentää. Onkohan tuo jotenkin suomalaisen kulttuurin piirre, että tunteita ei saa näyttää eikä temperamenttia saa olla?

    Inhottava tilanne mutta hoidit sen niin että varmasti tulevaisuudessa nakertaa edes vähän vähemmän (kun kuitenkin koetit pitää puoliasi).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, tuntuu että kaikki törkeydet ja vääryydet pitäisi vaan niellä ja siirtyä seuraavaan asiaan. En ymmärrä asiaa. Uhrista tulee helposti sitten se syyllinen, ainakin ihmisten mielissä.

      Mutta kyllä uskon, että ainakin asianomaista vähän nolotti, vaikka yrittikin vierittää minun niskoilleni syyllisyyttä "metelin nostamisesta". Ja ainakin jäi itselle olo, että pidin puoliani ja kaikesta huolimatta olo oli tilanteen jälkeen vahva ja hyvä.

      Poista
  3. Ihanaa, uusi PTFU-postaus! Odotin jotenkin tosi paljon pidempää blogihiljaisuutta. :D Tärkeä aihe, ja hyvin kirjoitettu, jälleen.

    Suhtaudun ihailevasti rintsikattomuuskokeiluusi. Itsellänikin on valtaisan isot rinnat, joten lähinnä vain haaveilen siitä, että joskus voisin kuljeskella ympäriinsä ilman hiostavia, hiertäviä ja tukalan tuntuisia rintsikoita (etenkin kesäisin!). Ilman niitä selkäni kuitenkin tulee tosi nopeasti kipeäksi ja itse rinnatkin alkavat joskus sattua - ja lisäksi tietysti tuntuu, että kaikki koko ajan tuijottavat. Niinpä olen ilman rintsikoita vain kotona hengaillessani. :(

    Repesin Pirkko Pirteälle ja X-hypyille! Täsmälleen sama ongelma! Tiedän niin hyvin, miten ärsyttäviä tuollaiset tilanteet ovat. (Tosin, koska joudun usein arjessa yllättäviin juoksemis- ja hyppimistilanteisiin, käytän yleensä ihan vakiovarusteena urheiluliivejä ja -toppeja. Mutta tietysti aina juuri sinä päivänä, kun kaikki urheilurintsikat ovat pesussa ja lähden ihan tavallisilla kaariliiveillä liikenteeseen, päättää joku keksiä, että hei, taukojumppa, nyt hypitään. Ei kyllä hypitä - paitsi jos saa pitää "irstaasti" tisseistään kiinni kaksin käsin! Eikä tietenkään saa, koska se on kuitenkin jonkun mielestä häiritsevää.)

    Toi Alepub-kuva on upee. <3

    Ja voi ei, omgs, mikä kohu-uutinen, MRV muuttaa stadiin! Turku menettää kirkkaimman tähtensä! D:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin olin yllättynyt, että palasin näin pian tänne. Tosi kiva, että mua oltiin kaivattu!

      Mulla ei tuu selkä kipeeksi rintsikattomuudesta, mutta meen kyllä lysyyn helpommin ja sitten sattuu selkäänkin, tosin pienellä viiveellä. Mäkään en ajatellut ryhtyväni kokonaan rintsikattomaksi, mutta oli kiva huomata, että se onnistuisi niin halutessani - ainakin joissain tilanteissa.

      Ja tissien irstas piteleminen on tuttua puuhaa! Samoin selittely sille. Itseäni ei oikeastaan edes häiritse sanoa, että en voi hyppiä kun tissit ovat niin isot, mutta se aiheuttaa aina kummallisia reaktioita, kuten kiusaantunutta hiljaisuutta ja luuloa, että kehuskelen rintojeni isoudella. En ymmärrä.

      Kiitos! Alepub on classy af. Jos kuva olisi otettu toisesta kulmasta, taustahan olisi ollut vain vaatimaton jokiranta :D

      Tuntuu kurjalta lähteä Turusta ja jättää turkulaiset ikuiseen pimeyteen, mutta ei voi nyt mitään. :/

      Poista
  4. Ei jestas miten provosoivaa tuo työkaverisi käytös ja se miten paljon joudut IHAN TURHAAN kärsimään isoista rinnoista (fyysiset ongelmat on toki todellisia, mutta nuo kulttuurin liittyvät voisi olla toisin). Mitä uskomatonta kaksinaismoralismia ja seksismiä. Näistä asioista pitäisi enemmänkin puhua, mutta ihanaa kiitos kun sinä nostat aina kissan pöydälle!

    VastaaPoista
  5. Jösses Helsinki! Lähettekö koko revohka? Kiva siinä mielessä, että hki on helpompi lomakohde ku tku, niin treffailu ois mahollisempaa ;))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, koko porukka! Jee, meille saa muuten aina tulla, jos tarvii Helsingissä yöpaikkaa. Huom. muut lukijat: tunnen Pertun, tämä ei ole palvelu, jota tarjoan kaikille.

      Poista
  6. Jösses Helsinki! Lähettekö koko revohka? Kiva siinä mielessä, että hki on helpompi lomakohde ku tku, niin treffailu ois mahollisempaa ;))

    VastaaPoista
  7. Tervetuloa Helsinkiin. :) Ja raivostuttavaa kaikki tuo rintojen yliseksualisointi. Itse pienirintaisena en siitä juurikaan joudu kärsimään, mutta kuulostaa tutulta. Ymmärrän huomion kiinnittämisen rintoihin, jos ne ovat jotenkin erityisesti esillä esimerkiksi läpikuultavan paidan takia, mutta normaalivaatteissa olevan ihmisen rintojen "esillä olon" kommentointi on kyllä pelkästään mautonta, tökeröä ja kertoo enemmän sanojastaan kuin vaatetuksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Ja olen samaa mieltä tissiasiasta.

      Poista
  8. Olin tosi kiukkuinen lukiessa tästä tapauksesta instassa, ja nyt kun kerroit vielä tarkemmin yksityiskohtia, mietin, kuka oikeasti edes kehtaa päästää suustaan tuollaista kommenttia? Asusi oli niin nätti ja veikeä, ettei kellekään tervejärkiselle pitäisi tulla ajatustakaan siitä, että HUH, ONPAS MELONIT, TUNNEN OLONI EPÄMUKAVAKSI. Toivon todella, että räväytit seuraavan tilaisuuden tullen ja näytit ihan oikeasti, millä tavalla pukeudut, kun oikein haluat esitellä rintavarustustasi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tosi paljon tuesta! Kyllä räväytin ja joulujuhliin oikein panostin :D Minunkaan mielestäni rinnat eivät erityisesti korostuneet asussa, etenkin jos vertaa esim. tuohon postauksen kuvassa näkyvään ruusumekkoon. Minun on vaan aika vaikea näitä piilottaa vaikka olisi teippiä ja kelmua käytössä.

      Poista
  9. Tervetuloa Helsinkiin! Olin hyvin ilahtunut näin nopeasta postauksesta, olin henkisesti varautunut pidempään PTFU-puutteeseen. Ja tosi hyvä kirjoitus! Itselläni ei ole valtaisia boobseja, mutta eivät ne pienetkään ole. Olen itse ollut aina tosi ok avonaisten paitojen ja rintsikattomuuden kanssa. Minua ärsyttää eniten seuraavat tilanteet: olen vaikka lähdössä kesällä rönttävaatteissa käymään kaupassa, en käytä rintsikoita ellei ole ihan pakko koska minun on mukava olla ilman. Sitten joku kanssa ihminen sanoo että "miten sä kehtaat lähtee ilman rintsikoita, mä en ainakaan kehtais!" Ei tarkoita edes sitä niinkuin toruvassa mielessä vaan ehkä jopa positiivisesti, mutta fiilis on inha kun tulee se olo että ai nyt teen jotain väärin. Ratkaisen tilanteen yleensä vaan sanomalla aijaa, mua ei kiinnosta, meen nyt näin :D :D Ja minusta tuo asusi ei ollut edes mikään tissiasu, itse oon töissä käyttänyt paljon "röyhkeämpiäkin" ja meillä on pelkästään ukkoja täällä. Kukaan ei ole koskaan kommentoinut minulle vastaavasti, eikä edes vilkuillut vakooni. Mahtavaa että puolustit itseäsi, toivoisin että olisin yhtä rohkea :) Eniten minua ärsytti juuri tuo että kun asiattomaan kommenttiin puuttuu niin heti leimautuu siksi hankalaksi osapuoleksi. Tunnistan monia tilanteita (tosin ei tisseihin, mutta naisena olemiseen liittyviä) joissa olen jättänyt puolustautumatta tai sanomatta pelätessäni tuota hankalan leimaa. Ja tulee raukka olo että taipuu muiden tyhmyyksiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tosta itsepuolustuksesta olen kirjoittanut aiemminkin (ehkä blogin lukijana tiedätkin) ja yritän tietoisesti aina uskaltautua, vaikka tilanne ahdistaisikin. Tämä tissitilanne aiheutti sen häpeän tunteen jotenkin automaattisesti, ja heti siinä tilanteessa oli tosi vaikea sanoa mitään. Ehkä se johtui juuri tuosta, että suurin osa rintoihini kohdistuvista kommenteista ovat liittyneet jotenkin häpäisemiseen tai seksuaalisiin vihjauksiin, jotka ovat etenkin nuorena saaneet minut kokemaan häpeää. Eivät ne välttämättä, kuten sanoit, ole olleet häpäiseviä kommentteja suorastaan, mutta jotenkin tuo ihmettely ja asian huomioiminen jo sinänsä antavat fiiliksen, että on jotenkin poikkeuksellista olla ilman rintsikoita, isolla kaula-aukolla tai vaikka herranjestas poolokauluksella. En tiedä, saanko asiaa tässä nyt selitettyä, mutta uskon, että ymmärsin, mitä tarkoitit.

      Poista
  10. repesin piirrokselle :D

    VastaaPoista
  11. Ei sanoa kuin että JESSUS, voiko tosiaan noinkin käydä! Enkä nyt tarkoita rintojasi vaan tuota työkaveria. Itse en ole läheskään noi muodokas kuin sinä mutta tiedän tunteen kun joskus oikeasti vain toivoisi etteivät rinnat heiluisi tuossa edessä. Ja vaatteet! Kuinka paljon paremmin vaikka kauluspaitoihinkin sopisi jos olisi urheilullisen rintamuksen omaava. Perskeles. Alkoipa vituttaa moinen rinta-asia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin olin aika yllättynyt! Kommentti sinänsä on ikävä kyllä tuttu, mutta en vieläkään ymmärrä, miten se tuossa tilanteessa tuli sanotuksi.

      Ja joo! Nuorempana harmittelin erityisesti sitä, että olisin halunnut käyttää bändipaitoja, mutta isoilla tisseillä ne näyttivät tyhmiltä :(

      Poista
  12. OMG.. vähänks noloo

    VastaaPoista
  13. Kun työkaveri kysyy, että voiko ylimmän napin laittaa kiinni, siihen pitäisi vastata, että ei voi. Sitten kun ko. työkaveri valittaa, että ei pitäisi joutua katselemaan sellaista, mitä ei halua katsella, pitäisi sanoa, että no katsele vaikka silmiä tai vastapäistä seinää, äläkä mun rintavakoa. Itse en välttämättä hoksaisi sanoa nasevasti vastaavassa tilanteessa, koska menen ihan änkäksi tollasissa tilanteissa ja nämä nasevat vastaukset tulee mieleen vasta myöhemmin. Hyvä, että selvitit asian myöhemmin ja ihan oikein, että julkisesti! Paskaa, että susta tehtiin nillittäjä.

    Olen pahoillani, että joudut muuttamaan Helsinkiin (asuin siellä 13 vuotta...), mutta olen iloinen, että pääset lähelle siskojasi (minäki pääsin sen 13 vuoden jälkeen).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin olin aika sanaton, koska jotenkin se rintoihin liittyvä häpeä vyöryi siinä mun ylitseni. Olen kyllä tyytyväinen, että sain suuni auki, niin jäi ihan hyvä fiilis sitten koko jutusta kuitenkin. Ja opinpahan ainakin taas jotain itsestäni - en ollut kuvitellut, että joku noinkin tyhmä asia voisi mussa aiheuttaa niin voimakasta häpeäntunnetta.

      Kiitos paljon tuesta! Tällä hetkellä muutto tuntuu ainakin ihan kivalta, vaikka kirjoitankin tätä kalusteettomassa kämpässä futonilla maaten :D

      Poista
  14. Vastaan nimettömänä ettei tule enempää loukattua ketään, mutta tiedän minkälaisesta työympäristöstä on kysymys. Itsekin olen ollut vastaavanlaisissa työpaikoissa joskus, ja vaikka olen mies ja kohtalaisen paksunahkainen sellainen niin aika paljon olen saanut kuulla törkeyksiä fyysisen olomuotoni johdosta. Olen kokemuksen ja lukemani perusteella päätellyt, että näillä leukailijoilla tai huomauttelijoilla on tai ollut itsellään joitakin mieltään painavia ongelmia, jotka aiheuttavat heidän itsetunnolleen rasitetta. Palatakseni tuohon sietokykyyni vielä, kun minullakin tulee mitta täyteen ja olen kuitannut jotakin takaisin näihin möläytyksiin olenkin huumorintajuton, paska tyyppi joka ei huomioi toisten mielipiteitä lainkaan. Sietokykyhän ja muu toimeen tuleminen ihmisten kanssa ei sitä ilmeisesti juuri kyseisissä tilanteissa ole.

    Voin antaa esimerkin. Taannoisessa työympäristössä, asetelma oli vastaavanlainen. Olimme lounaalla, ja koska hissukkaa on helppo kiusata ja semminkin kun olin valinnut vegaanisen annoksen ravintolasta niin eräs Työpaikan Hauska Kaveri kysyi näillä sanoilla (pahoittelen alhaista asua, mutta lainaus on suora): "Ihan mielenkiinnosta, koska olet vegaani niin nieletkö suihinottaessa?". Lounas jatkui hänen ja mielistelijöidensä osalta kuten siihenkin saakka, minua alkoi suoraan sanottuna ottaa pannuun ja lounas loppui osaltani sitten siihen. En tiedä olisiko palautteen antaminen johtanut muuhun kun vielä karkeampaan - ja pitkäkestoisempaan - vinoiluun jos niin olisin tehnyt. Mutta "miehenhän pitää kestää pientä vittuilua". :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan todella törkeää käytöstä! Mä koen olevani hauska ja huumorintajuinen, mutta kaikkea ei todellakaan voi ottaa huumorilla. Huumorin takana on usein ainakin puolittain oleva totuus, eli joku asenne, mielipide tai viesti, joka siihen huumorii kätketään. Tollanenkin juttu, mitä kuvailit, paljastaa sanojasta tosi paljon.

      Musta on tullut tällasissa asioissa tosi tosikko, mikä on joistain hämmentävää. On kyllä aika kurjaa olla just se paska tyyppi, mutta mieluummin sellainen kuin mukana menijä, jolle jää epämääräisesti paha fiilis.

      Tsemppiä sulle! Kuten kirjotit, yleensä näillä tyypeillä on itsellään jotain hävettävää, jota he yrittää vierittää muille.

      Poista
    2. Lisään vielä sen, että kun mietin asiaa, niin miehille loukkaantuminen, sen myöntäminen ja anteeksipyynnön vaatiminen on varmasti vielä hankalampaa kuin naisille. Ehkä se johtuu siitä, että naisilta odotetaankin totisuutta ja "ilonpilaamista". Etenkin seksuaalisen ahdistelun osalta! Koska sitähän toikin suihinottojuttu oli.

      Poista
  15. Tuosta kuvastahan (nro 1) voisi päätellä, että huomauttelijalla on tullut niska kipeäksi, kun on tuijotellut sun rintavakoa.

    VastaaPoista
  16. "Mitä vaihtoehtoja minulla oli?"

    Esimerkiksi vastata, että "Katso muualle, jos ei miellytä." tai vastata, että "Haukutko minua siis rumaksi?". Vaihtoehtoja sinulla toki oli, et vain älynnyt niitä ajoissa. Se on ihan tavallista.

    "ja vielä työpaikkamme keskusteluryhmässä"

    Kiistat selvitetään aina ensin kaksin. Sitä kutsutaan hienovaraisuudeksi. Vasta sitten, jos kohde ei keskustelusta ota opikseen, asia selvitetään julkisemmin.

    "Hän ei myöskään arvostanut, että lähdin selvittämään asiaa julkisesti ja häntä nolaten."

    Työkaverisi oli tässä täysin oikeassa, kuten kuka tahansa normaali ihminen.

    "Miksi minä en saa nolata tätä tyyppiä kommentoimalla hänen käytöstään?"

    Koska kostaminen ei ole hyve vaan antisosiaalista käytöstä. Yleisesti ottaen on tyhmää perustella omaa käytöstään sillä, että "no kun muutkin!".

    Kaikesta huolimatta työkaverisi oli uskomaton törppö. Ei silti kannata ottaa sellaisista mallia, koska silloin on itsekin törppö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyseisellä törpöllä on varmaan aika paljon ongelmia itsensä kanssa. Niitä riittää, valitettavasti, koska se kuuluu sosiaaliseen järjestykseen. Akateeminen ammatti tai muissakaan 'paremmissa piireissä' vaikuttamimen ei todellakaan tarkoita että olisi vapaa niissä porukoissa rahvaanomaisina pidetyistä ihmisyyden piirteistä.

      Poista
    2. Kyllä vastauksia tuli mieleen myöhemmin, mutta siinä tilanteessa en osannut sanoa mitään. Toisaalta kyllä itse tulkitsin tilanteen niin, että näky taisi olla liiankin miellyttävä, mikä taas aiheutti jonkinlaista syyllisyyttä tms. tälle tyypille.

      En ole samaa mieltä siinä, että kiistat pitäisi selvittää aina kaksin. Ymmärrän kyllä sen, että ideaalitilanteessa en lähtisi selvittämään asiaa samaan tapaan kuin törppö työkaveri. Tilanne ei kuitenkaan ollut ideaali, enkä minäkään ole. Hermostuin, "kuten kuka tahansa normaali ihminen", kun minua kohdeltiin kuin olisin ollut alempiarvoinen. Lisäksi halusin tehdä tiettäväksi, että en suvaitse sellaisia kommentteja. Jos olisin selvittänyt asian kahden kesken, joillekin olisi saattänut jäädä kuva, että sellaiset kommentit ovat hyväksyttäviä ensinnäkin minua kohtaan ja toiseksi yleisesti työyhteisössä. Parhaiten saa jäädä rauhaan, kun puolustaa itseään julkisesti (etenkin, jos hyökkäys on tapahtunut julkisesti).

      Mielestäni en ole toiminut samalla tavalla kuin tuo törppö, koska hän otti aivan omasta aloitteestaan esille minua nolaavan asian ja kommentoi jotakin ominaisuuttani, jolle en voi mitään. Minä itse taas puolustin itseäni ja kommentoin hänen hyökkäystään. Vaikka kuinka yrittäisi käyttyätyä hyvin ja toisia kunnioittavasti, mielestäni itsensä puolustus on aina sallittu.

      Poista
  17. Tunnistinpa itseni tekstistäsi! Tuntuu siltä, että lähtökohtaisesti kaikki naiset haluavat suuret rinnat, ja sitten me, joille ne on jumalan armosta annettu synnyinlahjana, häpeilemme ja piilottelemme niitä. Itse olen ensimmäiset tissikommentit saanut ala-asteella. ALA-ASTEELLA!!? Sen ikäisen ei todellakaan kuuluisi miettiä tissejä saatika niiden kokoa ja että kelpaako niiden takia! No, sitä minä olen nyt viimeiset 20 vuotta miettinyt, kuten myös sitä miten parhaiten peittäisin rintojeni koon parhaalla mahdollisella tavalla jottei kukaan vain saisi aihetta kommentointiin. Aika surullista, nyt kun sen näin ääneen sanoo. Tissienhän pitäisi olla iloinen asia!
    Ps. Ihana blogi sulla. Uus lempparini <3

    VastaaPoista
  18. Jos joku teki tuossa seksuaalista häirintää, niin MRV. On ihan biologiaa, että rinnat vetävät katsetta puoleensa. On vain kohteliasta pitää rintavako piilossa. Koska ei olla baariympäristössä, oletusarvona on saada olla rauhassa. Samassa rivissä vieressä vähän matkan päässä olevan rinnusta ei ole pakko katsoa, mutta ennen pöydässä istumista on liikuttu työtiloissa muutama tunti. Ruokailutilanteessa ollaan muutenkin sopivasti puhe-etäisyydellä, joten se on hyvä paikka kertoa mielipiteensä.

    Ei tissivaon esittelystä kiusaantumista pidäkään pyytää anteeksi. Yhtä hyvin voi tympäistä, kun roikkupöksymiekkoset esittelevät persvakoa. Anteeksipyyntö syntyy siitä, että kokee tehneensä väärin. Mitä merkitystä edes on pakotetulla anteeksipyynnöllä, kun se ei perustu sanojan tunteeseen? Sadistinen nautinto päästä käskyttämään? Pahoittelun idea on juuri se, että todetaan ikäväksi tilanne, jonkun nenäherne tms. Sitten asianosaiset voivat vaikka ottaa opiksi.

    Tissejä ei pidä hävetä. Ei tarvitse pukeutua burkhaan. Miestenkään ei pidä heilua työpaikalla esim. kireissä pyöräilyshortseissa tai kiltissä ilman alushousuja.

    VastaaPoista

Kommentoi ja ylistä, beibi! Vastaan, jos ehdin.