sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Sul on sininen tukka ja sun huulet hehkuvat pimeässä

Minun piti kirjoittaa supersyvällisiä pohdintoja siitä, miltä tuntui olla viikko ilman rintsikoita, mutta se ei inspannut. Sen sijaan kirjoittelen ihania mutta tärkeitä turhanpäiväisyyksiä hiuksista ja muista mieleen tulevista asioista.

Edelliseen postaukseen tuli kommentti (PTFU:n pitkäaikaiselta lukijalta, joka kommentoi ekaa kertaa, jee), jossa toivottiin lupaamiani selostuksia shokkiväreistä ja värin ylläpidosta. Tämä on varmaan nopein vastaukseni postaustoiveeseen ikinä, joten olepa hyvä, sinä kommentin kirjoittanut henkilö! Tai oikeastaan kiitos, sillä kommenttisi innosti minua tähän postaukseen.

Ensinnäkin, lähtötilanne keväällä oli se, että tukkani oli saanut kasvaa omanväriseksi jo pari kolme vuotta. Olin jossain vaiheessa teini-iästä lähtien jatkunutta värjäyskierrettä tajunnut, että oma tukanvärini on aika sikamakea, sellainen kiva kylmä mustanruskea, joten miksi sitä värjäämään? No, keväällä erinäiset sairaus- ja tukkakriisit saivat aikaan sen, että löysin itseni kampaamon penkiltä. Hiuksiini laitettiin mago-pidennykset ja shokkivärejä.

Harri Masko Photography

Juuri jätettiin omanväriseksi, mutta latvat värjättiin tuollaisiksi sinisiksi ja liloiksi - mukana oli myös vihreää. Shokkiväreillä on taipumus haalistua aika pian, mutta se niissä onkin hienoa: pienillä sävytyksillä saa aina uuden tukan! Ihan ensin ostin jostain marketista Biozellin sinisen ja punaisen sävyttävän hiustenhoitoaineen. Kuvittelin, että niillä saa sävyä säilymään vähän pidempään, mutta huomasinkin, että ne on aika stydiä kamaa. Pelkästään sillä hoitoaineella saa värjättyä tukan ihan kunnolla, eikä se ole päässä kuin viisi-kymmenen minuuttia. Havainnollistan sitä tuolla alempana.

Ensin siis ylläpidin väriä sinisellä hoitoaineella. Seuraavaksi kokeilin sitä punaista ihan vaan tuon vanhan värin päälle, ja lopputulos oli ihan selkeästi punertava - ehkä vähän liiankin punertava minun makuuni. Mutta tässä taas näkyi tuo shokkivärien hyvä puoli: pari pesua, ja punainen oli vähentynyt.



Tässä välissä tukka oli ollut minulla päässä noin 1,5 kuukautta ja halusin vaihtelua. Tein värinpoiston, mutta koska tukassa oli vain shokkivärejä, tein sen erittäin kevyesti. Ennen värinpoistoainetta laitoin hiuksiini kookosöljyä, jotta oma tukkani ei vaurioittuisi - tämä oli hyvä kikka ja olen kertonut siitä aikaisemminkin täällä.

Toki huomasin sitten vaalentaessa, että shokkivärit eivät lähde niin helposti kuin kuvittelin. Tarkoitukseni oli värjätä tukka Hermans Professionalilta saamillani väreillä turkoosiksi, keltaiseksi, vihreäksi ja harmaaksi, mutta koska pohjaa ei saanut aivan vaaleaksi, suunnitelma ei onnistunut kuten kuvittelin. Tämä oli hyvä, koska lopputuloksesta tulikin vielä upeampi, kuin mitä olin suunnitellut! Harmaasta tuli osittain harmahtavaa ja osittain vaaleanvihreää, mikä sekoitettuna keltaiseen ja turkoosiin teki tukasta ihanan monivivahteisen.


Parin kolmen pesun jälkeen tukasta tuli jostain syystä neonvihreä, mikä oli minusta kiva yllätys. Tässä olen neonvihreällä tukalla hieman päihtyneenä tulossa punk-keikalta. 



Kun väri edelleen kului, se näytti silti hyvältä. Tässä esimerkkejä:




Luulin, että shokkiväritukka olisi huono valinta minulle, sillä tarvitsen helppohoitoisen tukan. En jaksa laittaa hiuksiani läheskään joka päivä, ja ruma tukka tekee olosta homssuisen muutenkin. Jos tukka on sotkuinen, en jaksa pukea siistejä vaatteitakaan - olen kaikki tai ei mitään -ihminen. Yllättävää kyllä, olen kuitenkin melkein koko ajan ollut tyytyväinen hiuksiini. Silloinkin, kun väri on haalistunut, se näyttää mielestäni hyvältä (kuten ylläolevassa kuvassa, jossa olen ennen lomaa, kuolemanväsyneenä ja ilman meikkiä). Myös lomalla tukka toimi hyvin haalistuneenakin.


Tosin oli minulla lomalla mukana jämät yhdestä sinisestä Manic Panicin sinisestä väristä, jota sekoitin hoitoaineeseen ja annoin olla tukassa kylvyn ajan. Lopputulos oli aika hauska savuinen turkoosi.


Ja tuohon kun laitoin vielä yhden itsetehdyn hoitoaine-väriseoksen, tukka oli vielä kivempi turkoosi, joka kului yhä vaan kivemmaksi turkoosiksi.



Kun tukka oli tarpeeksi haalistunut, värjäsin sen uudestaan (ihan vaan vanhan värin päälle) turkoosilla, sinisellä ja violetilla. Turkoosi oli Hermansia, sininen Biozellin hoitoainetta ja violetin sekoitin itse niistä Biozellin hoitoaineista. 




Harmi, että hiusten sävystä ei ole selvempää kuvaa, sillä vihreä ja violetti oli mielestäni aivan ihana yhdistelmä. Tämän värjäyksen jälkeen otin pidennykset pois. Ne kestivät minulla vähän yli neljä kuukautta. Kaikki, joilla on ollut pidennykset, tietävät tunteen, kun pidennykset ottaa pois. Toisaalta on ihanaa, että hiuksia saa taas haroa ja harjata varomatta, mutta toisaalta oma tukka tuntuu tosi ohuelta ja kamalalta. Hävettää myöntää, mutta minua melkein itketti pidennyksistä luopuminen.

Onneksi olen ihan fiksu ihminen ja hetken päästä huomasin, että on tämä omakin tukka ihan kiva ja sitä paitsi kasvanut jo aika lailla pidennysten suojassa.



Ja jos totta puhutaan, ihmettelen, miten jaksoin pidennysten kanssa niinkin pitkään, sillä kuten sanoin, olen aika huoleton ihminen ja tykkään helppoudesta ja mukavuudesta. Pidennykset kuitenkin eivät kuulu omaan päähän, joten ne tuntuvat päänahassa ja niistä pitää pitää huolta.

Oli pakko laittaa myös pari tällaista resuista ja oikeasti todellisuutta vastaavaa kuvaa, ettei tule sellainen käsitys, että olen aina glamour queen. Tässä näkyy myös peruskotikampaukseni.

Aika pitkälle kasvanut väri 
Turkoosia ja sinistä hiuksissa - lopputulos on hauskan savuinen!
Olin tässä vaiheessa saanut jo vihreästä tarpeekseni ja olin valmis siirtymään eteenpäin. Värjäsin tukkaa EMP:ltä saamillani Manic Panicin pastelleilla ja sinisellä. Kerron väreistä tarkemmin täällä EMP:n blogin postauksessa. Tässä allaolevassa kuvissa minulla on oman tukan lisäksi pari itse värjäämääni klipsipidennystä tuolla joukossa.


Tästäkään väristä ei saa kunnollista käsitystä kuvasta, mutta tässä jotain lisäselvennystä:


Tätä väriä varten taas siis vaalensin hiukset, sillä halusin vihreää ja kellertävyyttä pois, minkä lisäksi tukka oli kasvanut sen verran, että juurta oli näkyvissä jo yli korvien. Tähän asti olen siis vaalentanut hiuksia kolme kertaa, ja se alkaa ehkä vähän näkyä hiusten kunnossa, vaikka kookosöljy onkin auttanut todella paljon - hiukset tuntuvat melkeinpä pehmeämmiltä värjäyksen jälkeen kuin muuten. Ehkä pitäisi muutenkin laittaa kookosöljynaamioita. Tosin vaalennus ei välttämättä ole ainoa syy kuiviin latvoihin, sillä en ole leikannut hiuksiani juurikaan puoleen vuoteen. Joka tapauksessa, kolme vaalennusta on aika vähän, sillä jotkut vaalentavat hiuksiaan joka värjäystä varten. Minulla on ainakin toiminut ihan vaan se, että otan huomioon alla olevan värin ja suunnittelen uuden värin sen mukaan.

Tykkäsin näistä hopeisista vivahteista aika paljon.



Tässä vaiheessa tein jotain oikeasti vahingossa - aikaisemmat "vahingot" olivat olleet onnekkaita tuloksia tietoisista kokeiluista. Yritin nimittäin saada tukkaan vähän vielä kylmempää sävyä ja laitoin pariksi minuutiksi Biozellin sinistä hiuksiini, ja mikä oli lopputulos? Sininen jälleen!

Väri tarttuu ainakin minulla tuohon blondattuun osioon ihan kuin tauti. Tässä hyvä vinkki teille, jotka tuskailette jonkun värin kanssa: noilla Biozellin hoitoaineilla saa värjättyä tukan, joten niiden kanssa onnistuu kyllä värin ylläpitokin helposti. Värit ovat myös riittäviä, sillä minulla on mennyt niitä tämän puolen vuoden aikana nyt kaksi purkkia sinistä, yksi punaista ja yksi pinkkiä - ja sinistä ja pinkkiä on vielä reippaasti jäljellä. Ja huomatkaa, että olen ostanut ihan itse kaikki, joten ei ole maksettua mainontaa tässä nyt.

Tässä Sekopään tukka, värjättynä vain sillä värjäävällä punaisella hoitoaineella
Värin vahvistamisesta pienellä määrällä hoitoainetta tai väriä sekoitettuna hoitoaineeseen on tullut melkein rutiini. Väri päässä ei tarvitse hengata ikuisuuksia, vaan pari minuuttia riittää - siinä vaiheessa voin vaikka sheivata sääret ja jättää kainalot sheivaamatta. Ainoa miinus värjäysrumbassa on se, että tukan lisäksi värjää aina kädet, kynnet, korvat ja kylppärin. Olen saanut kuulla aika paljon urputuksia mieheltäni. Onneksi taikasienellä kaikki lähtee, mutta onhan se vähän ärsyttävää, että vaikka olisi miten varovainen, aina sotkee jonkun paikan.

No, viikko sitten kävin hakemassa kaupasta pinkkiä hoitoainetta ja ajattelin, että yritän sekoittaa siitä sinisen kanssa kylmää violettia raidoiksi. Nyt taas lopputulos oli onnekas vahinko, sillä tukastani tuli mahtavan sähkönsininen!

Krapulaselfie
Ja lopetan tämän värjäyssaagan tänään ottamaani selfieen, jossa olen tällainen sinitukkainen megabeibe: 


Tykkään tästä sinisestä, jotenkin se on aika rockabilly-henkinen, varsinkin yhdistettynä punaisiin huuliin (Lushin Santa baby ofc) ja lyhyeen otsikseen eli bettiebangseihin. En tajua, miksi edes yritin kasvattaa otsista pois (taas!). Se vaan sopii minulle tosi hyvin ja aina kun kasvatan sitä, näytän ihan homssuiselta. 

Huh! Siinä oli puolen vuoden tukkani yhdessä pläjäyksessä. Aika paljon Rukia! Ja minulla on mennyt muuten näiden kuvien kokoamiseen ja kirjoittamiseen nyt jo yli kolme tuntia, mutta aika kuluu, kun on kivaa. Ehkä vielä lisäisin sen, että jos tuntee väriympyrän ja sen, miten värejä sekoitetaan, voi seikkailumielinen yrittää niiden perusteella läiskiä vanhojen haalistuneiden värien päälle uusia värejä ja hoitoaineita - lopputulosta voi ainakin yrittää ennustaa värisääntöjen perusteella.

Jäikö vielä jotain kysymyksiä?   

Muita kuulumisia: tosiaan valmistuin nyt heinäkuussa. Olen tässä tämän syksyn aikana tehnyt hakua jatko-opintoihin - te siis saatatte kuulkaas hetken päästä lukea tohtorikoulutettava Rukin ja myöhemmin Dr. Ruki Verin ajatuksia! Tai siinä tapauksessa, että kaikki menee hyvin. Tosin nyt varmaan jinxasin mahdollisuuteni. Minulla on kyllä hirveästi epäilyksiä kaiken suhteen, enkä osaa lainkaan vielä ajatella, että edes saisin paikan. Mutta sen vaan sanon, että minusta tulisi kyllä aika badass sinitukkainen tohtori.

4 kommenttia:

  1. Vain osittain shokkiväreillä värjätyt hiukset ovat kyllä ihan super kätevät, minullakin sellaiset! Ihan parasta kun ei tarvitse stressata värin ylläpitoa juurikaan. Lähinnä on mielenkiintoista nähdä miten väri elää ja muuttuu pesujen myötä :)

    VastaaPoista
  2. Sä oot niin kaunis! Tukan väri vaihtuu, sun tyyli pysyy <3

    VastaaPoista
  3. Oli sulla värinä mikä tahansa, niin aina näyttää hyvältä!
    Mä en voi enää värjätä millään, päänahka on herkistynyt. Annan siis oman värin kasvaa - ja se on maantienruskea miltei valkoisin, luonnollisin raidoin.

    VastaaPoista
  4. Miulla ei tuo Biozellin punainen hoitoaine toiminut kyllä yhtään punaisen tukan ylläpidossa, oli kuin olisi tavan hoitoainetta laittanut ja haalistui nopeasti suhteellisen oranssehtavaksi. Se kalliimpi Colormask taas toimi hyvin. Muista sävyistä en tiedä, mutta ehkä punainen ei vaan muutenkaan meinannut kestää päässä, alkoi aina puskea sitä neon-oranssia pohjaväriä :D Violetti taas kesti tosi hyvin, ainakin Directionsin violetti haalistui hyvin tehokkaasti aina sellaiseksi siniseksi ja sitä kautta turkoosiksi (koska se kellertävän vaalea pohjaväri).

    Itelle sattui vahinkona sellainen kun ajattelin taittaa aavistuksella violettia punaisen värin viininpunaiseksi, että kestäisi päässä paremmin kuin puhdas punainen, niinsiitä tuli sittne violetti. Haalistuessaan muuttui tummaksi pinkiksi, joten ylläpidin sitten pitkään pinkkiä tukkaa kunnes kyllästyin ja vaalensin koko pään. Kolme vaalennusta kyllä kuluttaa aika runsaasti tukkaa, mutta jos on hyväkuntoiset hiukset muuten, niin tuo kookosöljy kyllä tosiaan auttaa. Sen nimeen vannon minäkin (varmaan vielä blogisi innoittamana :D)!

    Hiuksesi olivat aivan ihanat, melkein kaikissa väreissä. Varsinkin nuo siniturkoosit ja sitten turkoosi-violettikombo oli aivan ihania. <3 Jännä tosiaan, että hoitoaineella värjääminen oli riittävästi, kaipa se väri imeytyi vaan tosi hyvin päähän ja sinisävyiset tuntuu muutenkin tarraavan tukkaan erittäin hanakasti. Itekin pääsin niistä eroon vaan leikkaamalla.

    VastaaPoista

Kommentoi ja ylistä, beibi! Vastaan, jos ehdin.