Humanistit vs luonnontieteilijät - fashion off

FB-kaverini oli ollut kauppiksen luennolla, jossa oli jälleen kerran kerrattu kliseet humanisteista: olemme "köyhiä ja irrationaalisia kuluttajia". Kaikkihan tämän toki jo tietävät. Lisäksi muiden tiedekuntien opiskelijat ovat meitä humanisteja älykkäämpiä, ahkerampia ja paremmin palkattuja. He saavat heti valmistuttuaan töitä, toisin kuin me humanistisen tiedekunnan tyhjäntoimittajat, jotka olemme tottuneet laiskottelemaan opintojemme vähän töitä ja ajattelua vaativan luonteen takia. Kun kuulee, että joku opiskelee vaikkapa matematiikkaa, olettaa heti, että kyseessä on varmasti tosi fiksu ja aikaansaava tyyppi. Nyt kun nörttiyskin on coolia, mitä meille humanisteille jää?

Vastaus oli ennen tyylikkyys. Kauppislaisetkin ovat toki tyylikkäitä, mutta sellaisella tylsällä ja klassisella tavalla. Humanistisen tiedekunnan nimi voitaisiinkin vaihtaa esim. Hipsteristiseen tiedekuntaan, niin tyylikkäitä ja aikaamme edellä olevia me olemme - valmistummekin sentään master of arts -nimikkeellä. Nykyään en ole enää varma. Oikeastaan en ole ollut varma enää mistään siitä lähtien, kun törmäsin Euroviisumieheen.

Selitän vähän taustaa. Työskentelen siis nykyään IT-laitoksella, ja koska minua ympäröivät luonnontieteilijät, olen antanut itseni ottaa pukeutumisen vähän liiankin rennosti. Olen jopa pukeutunut töissä välillä - herranjestas - onesieen! Sinänsä tämä ei ole väärin, sillä tämähän vain tarkoittaa sitä, että osaan ottaa ulkonäköasiat rennosti, mikä taas on tyylikästä kuin mikä.  Lähinnä tyyliin keskittyvä koulutukseni humanistisesta tiedekunnasta ei toki ole mihinkään kadonnut, mutta kuitenkin: en ole ollut aivan huippukunnossa ulkonäköasioissa. Eikö vain sitten käykin niin, että tämä työkaverini Euroviisumies haistoi veren vedessä ja hyökkäsi salamana paikalle! Hän kuvitteli, että voisi voittaa mahtavan Miss Ruki Verin ja haastoi minut tyylitaistoon eli fashion offiin.

Hyvät ystävät, tämä ei ole vain hyökkäys minua kohtaan. Tämä on luonnontietelijöiden hyökkäys humanisteja kohtaan! Koko akateeminen maailma on sodassa! Meiltä yritetään viedä viimeinenkin ansiomme ja se yksi asia, jolla voimme kehuskella. Mitä seuraavaksi, fyysikot twerkkaamassa Dynkyssä tai kauppislaiset revityissä farkuissa? Ei, tämä ei vetele! Otin haasteen - ja itsestäänselvän voiton - vastaan.

Poimin siis muutamat viime aikojen lookkini, joissa on jokin trendikäs tai alternative-trendikäs juttu. Euroviisumiehen tavoitteena on näyttää samoissa lookeissa paremmalta kuin minä. Katsotaan, miten EVM vastaa haasteeseen - tai uskaltaako hän edes yrittää. Hahah.    

Haaste 1: Pyöreät aurinkolasit  

Pyöreissä aurinkolaseissa on jotain äärimmäisen coolia, mutta kaikki eivät vaan pysty käyttämään niitä uskottavasti. Minä pystyn. Take that, EVM!

Kuva: Harri Masko Photography

EVM ottaa haasteen vastaan. Hän tarttuu laseihin, nostaa ne kasvoilleen - eikä näytä aivan hirveältä! Mitä tämä on? Onko luonnontieteellinen tiedekunta antanut opiskelijoilleen salassa tyyliopetusta? En voi uskoa tätä. Kyseessä on ilmiselvä doping.

Puolueeton tuomaristo, joka koostuu 200 kansainvälisesti mainetta niittäneestä, arvovaltaisesta akateemikosta, arvioi voittajaksi MRV:n, mutta voitto ei ole yhtä murskaava, kuin olisin toivonut. Huh, tästähän tulee kova taisto.

Haaste 2: värikkäät feikkipisamat 

Koska pelästyn niukasta voitosta ja uskon sanontaan tyhmä paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä, jatkan haasteella, jonka uskon voittavani helposti. Värikkäät feikkipisamat ja punaiset sydänarskat - tämä viime aikojen meikkitrendi on vaikea jopa minulle, mutta onnistun silti näyttämään siinä uskomattoman hyvältä, vaikka itse sanonkin.

Yllätykseni on suuri, kun EVM tuokin oman avustajan Punatulkun kuvauspaikalle. Jo on! Edes minulla, glamourdiivojen diivalla, ei ole avustajaa. Tuomaristo nyökkäilee hyväksyvästi ja on selvästi vaikuttunut tästä power movesta. Punatulkku tarttuu siveltimeen ja minä alan hikoilla. En voi uskoa silmiäni, kun näen lopputuloksen. Miten EVM:n kasvot hehkuvatkaan, jopa noiden viiksien kanssa! Nyt on tosi kyseessä!

Tuomaristo julistaa tuloksensa ja pahimmat pelkoni käyvät toteen: EVM on voittanut toisen erän! Olemme tasapelissä.

Haaste 3: snapback-lippis 

Snapback-lippis on helposti urpon näköinen, jos sitä ei osaa kantaa. Tässä minun tyylinäytteeni. Vaikka taas kerran itse sanonkin: minä käytän lippistä eikä lippis minua. Mitä tähän sanoo Euroviisuäijä? You think you can pull this off?
  

EVM heittää lippiksen huolettomasti päähänsä ja kyllä vain, kasvoilla on vielä jälkiä edellisen haasteen pisamista. Urpoudesta ei ole tietoakaan, kun EVM ja aurinko hymyilevät kilpaa tuomaristolle. Nuo huijarit!

Tuomaristo äänestää kuitenkin minut voittajaksi. Ehkä gangsta-käsimerkkini vakuuttivat heidät. Johdan nyt 2-1, mutta ei odottamani 3-0. Siirrymme seuraavaan haasteeseen.

Haaste 4: Pikachu

Nyt pelaan likaisilla panoksilla, mutta en voi muutakaan. Mikään ei ole sen nörtimpää kuin pelit ja anime, ja vaikka nörttiys nykyään onkin uusi musta, toivon herättäväni vanhan koulukunnan tuomarien mielikuvat epäcooliuden ja luonnontieteilijöiden yhteydestä. Laitan kaikki peliin ja yhdistän Pikachu-hatun keltaisiin laseihin. Selviätkö tästä ysäripommista, EVM?

Koko tuomaristo haukkoo henkeään, kun EVM lähtee vastaamaan haasteeseen. Hattu asettuu hänen päähänsä kuin se olisi aina ollut siinä, ja lasit viimeistelevät tyylin. Minun on pakko myöntää: näky on kuin taide-elämys, jota ei unohda ikinä.

EVM voittaa tietenkin, ja jopa minun on myönnettävä, että tämä erävoitto on ansaittu. Lopullinen voittoni ei siis vieläkään ole varma, sillä pisteet ovat nyt 2-2. Tuhatpäinen katsomo (mainitsinko jo tuhatpäisen katsomon?) mylvii tyytymättömyyttään. Kisalle pitää saada voittaja ja häviäjä, tasapeli ei tyydytä herännyttä verenhimoa. Alan jo aavistelemaan pahinta - entä jos voittaja en olekaan minä? Entä jos tuotan häpeän koko humanistiselle tiedekunnalle?

Haaste 5: hampurilainen 

Tämän ja seuraavan haasteen on valinnut EVM. Ja hän on selvästikin huomannut likaisen pelini ja pelaa vielä suuremmilla panoksilla! EVM on tehnyt tarkkaa taustatyötä ja ottanut selville heikkouteni. Yksi niistä on hampurilaisen syöminen. Tässä on nimittäin minun häpeällinen näytteeni.

Vaikka tiesin häviäväni tämän haasteen heti sen kuultuani, en osannut odottaa EVM:n jumalaista ja suoraan sanoen rietasta suoritusta. Hän pisti kaiken peliin ja söi hampurilaisen ennennäkemättömään K-18-tyyliin.

Tuomaristo äänesti odotetusti EVM:n erän voittoon. En voi edes uskoa, että kirjoitan tämän, mutta EVM johtaa 3-2! Minulla on enää yksi tilaisuus näyttää, että minusta on johonkin, edes tasapeliin. Hyvä luoja, anna sen olla mikä tahansa muu kuin kypärä.

Haaste 6: kypärä

EIIIIII, EVM totisesti tietää heikkouteni! Kukaan, siis KUKAAN, ei näytä hyvältä kypärässä (paitsi Maaretko, näette todisteen alla), mutta minä näytän erityisen urpolta siinä. Kuitenkin käytän kypärää, koska minulla on aivot, ja varmaankin EVM on seurannut minua työmatkoillani ja huomannut asian. Täytyy kyllä nyt sanoa, että EVM löi vyön alle. Ainoa toivoni on, että hän näyttää vielä urpommalta kuin minä.

Expectations vs reality

Eikä hän tietenkään näytä. EVM pukee kypärän päähänsä ja säteilee maskuliinista kauneutta kuin jokin kreikkalainen jumala. Lyyhistyn kasaan ja itken.

EVM: Apple on paras

Tuomaristo on yksimielinen ja EVM voittaa. Minun pitää myöntää: EVM oli parempi. Toivoisin, että se ei olisi totta, mutta se on. Olen pahoillani, kanssahumanistini, mutta luonnontieteilijät ovat vieneet viimeisenkin arvokkuutemme rippeen. Voinemme saman tien ryhtyä opiskelemaan matematiikkaa tai vaikka sitten kauppatieteitä, sillä tiedekuntamme luultavasti lakkautetaan pian - mitä järkeä on enää missään?

Vaikka tiedekunnan häpeä ottaa minua sydämestä, kaikista vaikeinta oli kirjoittaa tästä teille, rakkaat lukijat. En olisi halunnut, että joudutte todistamaan, miten IT-mies lakaisee idolillanne lattiaa. Menen tästä itkemään.

 

ps. Nämä kuvat on otettu jo keväällä - näin kauan minulla menee nykyään saada mitään aikaan!