lauantai 20. elokuuta 2016

Tyttöjen päivä ja maakuntamatka Somerolle!

Mitäs pidätte uudesta ulkoasusta? He-Man haukkui sen ihan lyttyyn, mutta itse tykkään siitä.Ruudut ovat ehkä vähän liian tummat, mutta ehkä niihin tottuu.  Saa nähdä.

Tänään on luvassa fiilistelyä minun ja Stormiinan viimeviikonloppuisesta tyttöjen päivästä! Työkaverini tosin sanoivat, että aikuinen nainen ei saa nimittää itseään tytöksi, mutta itse tykkään nimityksestä. Grrrl power jne.

Kuten tiedätte, olen aika ihana. Stormiinalla on ollut aika rankka kesä, kuten myös minulla. Päätin, että ansaitsemme molemmat pitkästä aikaa kunnon hemmottelupäivän! Siispä suunnittelin yllätysohjelman lauantaille ja ilmoitin Stormiinalle, että haen hänet puoli kymmeneltä. Hän ei ollut aluksi ihan samaa mieltä, sillä hän luuli, että valmistaudumme iltaa varten, ja jostain kumman syystä laittautuminen ei ala hänen mielestään niin aikaisn aamulla! Mihin tämä maailma on oikein menossa, naiset eivät herää enää aamuyöllä kihartamaan hiuksiaan kuumilla raudoilla ja hieromaan hiiltä silmiinsä? Taivas varjele. No, jouduin paljastamaan Stormiinalle, että tiedossa on JOTAIN. Sain siis hänet suostuteltua ylös puoli kymmeneltä. 

Ensimmäisenä ohjelmassamme olivat tietenkin rentoutushoidot! Kunnon hemmottelupäivä vaatii hivelyä ja tuoksuöljyjä. Saavuimme hoitola Saunan viisauteen (blogiyhteistyö), jossa meitä odottivat yllätyshoidot. Ajattelin yllättää itseänikin, joten en itsekään tiennyt, mitä hoidot sisältäisivät. Hoitolan omistajan Pirjo avasi meille oven ja hänen olemuksensa loi saman tien rauhoittavan ja läsnäolevan ilmapiirin. Hänellä oli valkoiset, puuvillaiset vaatteet ja jotenkin olo heti rentoutui. 


Ensin hoitopöydälle asettui Stormiina ja minä jäin odottelemaan odotushuoneeseen. Rauhoittava musiikki ja eteerisen öljyn tuoksu saivat minut tuntemaan, kuin hoito olisi jo alkanut minullekin! Hoito oli nimeltään Aroma Touch rentoutushieronta, ja siinä hierottiin eteerisillä öljyillä ensin pää ja sitten jalat. Vietin koko hoidon horroksessa, sellaisessa puolitilassa, että en ollut varma, nukuinko vai olinko hereillä. Tämä todellakin tuli tarpeeseen!


Hoidon jälkeen joimme teetä ja juttelimme Pirjon kanssa. Saimme hyviä vinkkejä luontaistuotteiden ja yritten käytöstä. Selvisi myös, miksi hoidon aikana tietyn painallukset olivat tuntuneet voimakkailta, vaikka ne eivät voimakkaita olleet olleetkaan - Pirjo on aloittanut alun perin vyöhyketerapeuttina ja kasvattanut sitten ammattitaitoaan monenlaisiin hoitoihin. Olen aina halunnut kokeilla vyöhyketerapiaa, ja sain siitä paljon lisätietoa. 

Hoitojen jälkeen oli aika siirtyä toisenlaiseen hyvinvointiin eli herkutteluun! Päätimme testata Ravintola 3. linjan brunssin. 3. linja on satamassa, joten sitä ei välttämättä löydä iltakävelyllä, mutta Husky oli käynyt siellä brunssilla ja kehui paikkaa.

Huomatkaa: tarkennus on tärkeimmässä, eli ruoassa!
Rakastan brunsseja niin paljon, että haluaisin teettää (ja aionkin, kunhan ehdin!) itselleni Instagramissa näkemäni paidan tekstillä "bitches who brunch". 3. linjan brunssilla oli kaikki olennainen (=croissantit, salaatit ja karjalanpiirakat munavoilla) ja vielä lisää. Tykkäsin erityisesti mauista, jotka olivat vahvoja mutta yksinkertaisia. Mozzarella-kirsikkatomaattisalaatissa oli basilikaöljyä, mansikka-sitruunajuomassa oli rosmariinia ja tarjolla oli kanaa herkullisessa paprikakastikkeessa. Kyseessä siis ei todellakaan ollut mikään perusbuffetpöytä!



Ravintolan fiilis on melko moderni ja ehkä vähän hipsterimäinen - tyylikäs mutta rento. Ainut miinus on ehkä sijainti kaukana keskustasta, mutta ehkä siinäkin on hyvät puolensa: auton saa helposti parkkiin ja hinnat ovat hiukan keskustaa halvemmat. Brunssi on suosittu ja pöytä kannattaa kuulemma varata etukäteen.


Jälkkäripöydässä oli kahta erilaista kakkua, hedelmiä, iso kulho mansikoita ja vaniljakastiketta sekä terveysshotteja.


Tiivistetysti sanottuna: pyörimme kotiin.

Meillä oli hiukan aikaa ennen iltaa, joten kynsien lakkaamisen ja muun sellaisen lomassa katsoimme HBO Nordicilta huonon leffan. Leffa oli Mystic Pizza vuodelta -88 ja siinä oli Julia Roberts. Suosittelen, jos haluaa kauhistella olkatoppauksia ja isoja tukkia. 

Lopulta saimme laittauduttua ja lähdimme kohti iltakohdettamme. Tiedossa oli nimittäin maakuntamatka Somerolle! Olin saanut Esakallion tanssilavalta liput illan keikalle. Meillä oli oma hovikuljettaja, joka kuljetti meidät Somerolle. Matka oli yllättävän lyhyt - siihen meni vain noin tunti.



Humppajugendia
Meillä oli hiukan aikaa ennen keikkaa, ja päätimme käydä kiertelemässä vähän Someroa. Löysimme ihan täydellisen paikan pariin valokuvaan! Tässä näette myös meidän asut.

Missä se tanssilava olikaan?






Tässä olemme omissa elementeissämme
Olin odottanut keikkaa monta viikkoa, sillä esiintyjinä olivat M. A. Nummisen Underground Rock Orchestra ja Eläkeläiset! Kaikki tietävät, että tykkään Eläkeläisistä, mutta tiesittekö, että fanitan myös M. A. Nummista? Olin vähän liian nuori Gommin ja Pommin aikoihin, mutta minulla oli M. A. Nummisen satukirja lapsena. Se oli ihan paras. Lempisatuni oli Ölgömbö - kammottava köriläs. Myöhemmin olen ostanut M. A. Nummsien levyjä (lapsille ja aikuisille tarkoitettuja) ja nautin niistä suunnattomasti. Oli siis ihan mahtavaa päästä katsomaan M. A. Nummista ihkaelävänä!



Taas tuon videon jälkeen tuli tällainen tyhjä tila! Ärsyttävää. 

M. A. Nummisen keikan aikana kävi kyllä eräs elämäni omituisimmista jutuista. Tunnelma tanssilavalla oli ihan mahtava. Kyseessä tosiaan olikin tanssilava ja tosi suuri sellainen. Katselin kateellisena, kun moni tanssi biisien tahdissa, ovathan ne tosi svengaavia. Juuri kun olin miettinyt mielessäni, että olisipa kiva tanssia, minua tultiinkin hakemaan tanssiin! Tanssiinhakija oli tosi suloinen pappa, sellainen n. 70-vuotias. Tottakai lähdin tanssimaan hänen kanssaan, ja ajattelin, että tämä pappa varmaan osaa viedä. No heti aluksi huomasin, että hänellä ei ollutkaan rytmitajua, sillä tanssimme vähän liian vauhdikkaasti biisin rytmiin verrattuna. Tanssimme ei kestänyt kuin ehkä parikymmentä sekuntia, kun pappa päästikin minusta irti ja rupesi esittelemään oikein kunnon 70-luvun discomuuveja! Kyllä, sormet osottivat taivaalle ja lantio pyöri. Pidättelin nauruani hetken aikaa, mutta en enää millään pystynyt, kun pappa siirtyikin horisontaaliseen tasoon ja rupesi punnertamaan! Parin punnerruksen jälkeen hän rupesi tekemään lantiollaan panoliikkeitä lattian suuntaan. En ikinä ollut nähnyt mitään niin absurdia. En pystynyt lopettamaan nauramista ja olin ihan varma, että olen piilokamerassa. Pappa oli kyllä aika smooth, mutta en sen jälkeen enää uskaltanut lähteä tanssimaan kenenkään kanssa. 



Toinen hassu juttu oli, että meiltä kysyttiin ainakin viisi kertaa, olemmeko me Stormiinan kanssa Helmin edustajia. Ihmettelimme tätä, kunnes selvisi, että Helmi on paikallinen fiftarimekkojen kauppa! Somero, arvostan!

Lopulta oli Eläkeläisten keikan aika. Olin ensin väärällä puolella katsomoa, sillä kukaan ei halunnut moshpittiini. Siirryin toiselle puolelle ja siellä oli kunnon meno. Minulla ehkä oli tukka täydellisesti, korkokengät ja Ralph Laurenin mekko, mutta kyllä keikalla pitää vähän riehua. 

Tässä tukkani Underground Rock Orchestran keikan jälkeen:





Ja tässä Eläkeläisten keikan jälkeen:


En kyllä ymmärrä, miten voi olla niin vastenmielisiä ihmisiä, jotka yrittävät väentungoksessa kouria naisia - aivan kuin en huomaisi eroa siinä, kun joku osuu minuun hyppiessään ja siinä, kun joku ottaa takapuolesta kiinni. Onneksi olen sanavalmis ja mukana oli myös normaaleita ihmisiä, jotka käskivät yhdessä kanssani kourijan painua helvettiin. 

Mutta kaiken kaikkiaan: päivä oli oikein onnistunut. Täydellisen päivän resepti on hemmottelua, ruokaa, keskustelemista, kuoharia, hyvää musiikkia ja adrenaliinin nostattamista lavan edessä.  Ajomatkalla takaisin Turkuun olin onnellisessa puolikoomassa. 

Pus kaikki ihanat lukijat, olen pikku hiljaa palautumassa stressistä!

2 kommenttia:

  1. Näyttääpä olleen ihana päivä, ja voi vitsit, mitä asukuvia! :D

    Eikö sen häiritsevän tyhjän välin pystyisi poistamaan HTML-koodista? (Blogger oksentaa niitä välejä aina välillä, jos julkaisua tekee teksieditorilla, mutta kun vaihtaa koodinmuokkauksen puolelle, pystyy kaikki tällaiset käsittääkseni korjaamaan helposti.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, me ollaan sähköä ja konetta :D Ahaaa joo totta, ei tullut edes mieleen! Sillä HTML-editorillahan mä ton videon sain tohon laitettuakin. Tyhmä minä :D

      Poista

Kommentoi ja ylistä, beibi! Vastaan, jos ehdin.