torstai 11. elokuuta 2016

Liisa Ihmemaassa 2 (ja vastauksia lukijoiden kysymyksiin!)

Heipä hei lukijat, Ruki täällä taas, vähän rauhallisempana kuin viime kerralla. On aika leppoisan girl talkin! Otin mahtavia kuvia Sekopäästä, mutta en keksinyt mitään kirjoitettavaa niiden yhteyteen. Siispä päätin vastailla lukijoiden kysymyksiin, joita on kertynyt aika paljon sähköpostiin ja blogin kommentteihin.


Kuvat Sekopäästä twisti-Liisana on julkaistu jo EMP:n blogissa, mutta ajattelin jakaa ne täälläkin (ja vähän extraa!). Kuvat ovat jatkoa Liisa Ihmemaassa -teemalle, jonka aloitin Herneenverson ja Sammakkoprinsessan kanssa. Yritin muokkailla joistain kuvista happoisia, mutta en oikein osannut. Onneksi kuvat toimivat muutenkin!


Ensimmäisenä Blogisi tarina -haaste, jonka sain Viikarivartti-blogin Varpuslinnulta. Eihän siitä olekaan kuin vasta vuosi, kun minut haastettiin, mikä onkin sopiva aika odottaa tällaista kiireistä bisnesnaista ja ammattiglamouristaa. That's right, keksin uuden nimityksen itselleni - fashionistan mukaan muodostettu glamourista.  

No niin. Blogini tarina.


Miten blogini sai alkunsa? Olen tämän tarinan kertonut jo aika monta kertaa, mutta kerääntykääs nyt jälleen lapset takan ympärille. Blogi sai alkunsa kuten kaikki muut maailman parhaat ideat: kännissä. Minä ja ystäväni Baby Doll (ihanaa, kun saan taas nimittää häntä ystäväkseni!) taivastelimme eräässä turkulaisessa irkkupubissa sitä, miten älyttömän hauskoja ja muutenkin mahtavia me ollaankaan. Meitä säälittivät ihmiset, jotka eivät pääse nauttimaan meidän jutuistamme. Päätimme korjata asian ja luonnostelimme kuitille blogin suuntaviivat. Blogin nimikin keksittiin heti tuona iltana, mistä olen aika ylpeä.


Miten blogini on kehittynyt ajan saatossa? Aluksi blogillamme ei tietenkään ollut lukijoita, joten linkittelimme blogia joka paikkaan väärillä tiedoilla ja naureskelimme keskenämme keksimiämme juttuja. Vauva-foorumilta tuli ennätysyleisö, kun eniten vastauksia saaneita keskusteluja analysoituamme avasimme sinne keskustelun otsikolla "Katsokaa mitä rumia ja läskejä naisia, KUVAT". Tämä oli meistä tosi hupaisaa. Tarkoituksemme oli vaan pitää hauskaa ja trollailla. Vauva-foorumilla muuten yhä vihataan tätä blogia ja kuvitellaan, että kun joku mainitsee tämän jossain, siellä olen minä kirjoittelemassa :D

Muutama kuukausi kirjoiteltuamme teimme postauksen Näin sinustakin tulee naisellinen nainen, ja yhtäkkiä huomasimme Provinssissa, että postausta oli luettu parissa päivässä yli 80 000 kertaa. Ilmeisesti se oli levinnyt Facebookissa. Tämän jälkeen blogimme alkoi saada yhä enemmän lukijoita ja meillä oli tietenkin tosi hauskaa. Tiemme kuitenkin erkanivat Baby Dollin kanssa, eikä hän halunnut enää kirjoittaa blogia. Hetken aikaa harkitsin, jäänkö yksin kirjoittamaan. 


Päätin jäädä, ja vaikka yritin saada kavereitani kirjoittamaan kanssani, kukaan ei oikein jaksanut vierailua tai kahta kauempaa. Siispä blogin tyyli muuttui kaverusten hauskanpitoblogista enemmän henkilökohtaiseksi. Myös blogin menestyminen aiheuttaa jonkunlaisia paineita: en voi enää sanoa ihan mitä tahansa. Kyllä täällä yhä hölmöilen ja joskus teen kieli poskessa postauksia, mutta se ei ole enää samanlaista kuin Baby Dollin kanssa. Nyt tämä on minun blogini, ja vaikka teen postauksia joskus kaverien kanssa, emme enää suunnittele ja kirjoita juttuja nauraa räkättäen yhdessä. Huskyn kanssa joskus, mutta aikaa ei oikein tahdo löytyä luovalle hulluudelle. En osaa sanoa, onko tämä hyvä vai huono juttu - ehkä blogista on tullut vähän syvällisempi ja merkityksekkäämpi. 

Uusi lehti kääntyi blogin historiassa myös silloin, kun annoin haastattelun Hesariin omalla nimelläni. Aiemmin olin käyttänyt vain nimimerkkiäni. Olin pitänyt siviiliminäni ja blogiminäni aivan erillään, mutta haastattelua ei voinut tehdä nimimerkillä. Siispä tulin kaapista ulos sekä Miss Ruki Verinä että mensalaisena. En ole katunut sitäkään, vaan olen oppinut ajattelemaan uudella tavalla - haluan uskaltaa olla rohkeasti sellainen kuin olen, kaikilla elämänalueilla. Blogin kirjoittamisesta tai Hesarin jutusta ei ole ollut mitään haittaa esimerkiksi töissä.

Ps. Juttelimme Baby Dollin kanssa ja ajattelimme, että kun ehdin Poriin, tekisimme taas jonkun yhteispostauksen! Iiik!

Minkälainen on blogin tulevaisuus? Luultavasti tällä linjalla jatketaan. Kirjoitan blogia yksin, mutta toivoisin, että saisin järjestettyä enemmän aikaa kaverien kanssa tehdyille jutuille. Raskaina aikoina on käynyt mielessä blogin kirjoittamisen lopettaminen, sillä tämä ei ole mitään ihan kevyttä puuhaa vaikka kivaa onkin. Pahimmillaan tuntuu, että työpäivän jälkeen istun koneelle ja aloitan uuden työpäivän. Parhaimmillaan taas en malta odottaa, että pääsen purkamaan ajatuksiani näppäimistön kautta tai toteuttamaan hauskaa projektia tai muuta ideaa. Blogin kirjoittaminen oli helpompaa, kun opiskelin ja vielä silloinkin, kun olin opettaja. Mutta älkää huoliko, en usko, että voisin luopua blogista ikinä. Siitä on tullut minulle aika tärkeä ja Rukista osa identiteettiäni - tai siis näkyvämpi osa.



Nyt pitäisi haastaa neljä blogia mukaan. Joudun tunnustamaan hirveän synnin: en jaksa lukea säännöllisesti blogeja. Luen kyllä, jos näen jotain mielenkiintoista, mutta aktiivisesti en ehdi seuraamaan. Tässä kuitenkin haaste muutamalle tutulle tai tutun tutulle tai ihmisille, jotka pyörivät niin paljon sosiaalisessa mediassani, että he tuntuvat tutuilta. Olette haastetut:

Valokuvaaja Astrid Mannerkosken satumainen valokuvablogi COUNTERCLOCKWISE 
Siskoni Selafielin (Herneenverso) valokuvablogi Selafiel
Sisar Surumielen blogi Sisar Surumieli
Karoliinan blogi (tuntuupa hassulta kutsua vain etunimellä, mutta se on myös nick) Bones and Lilies


Sitten satunnaisiin kysymyksiin. Minulle lähetetään paljon postia, ja vaikka yritän vastailla parhaani mukaan, en aina ehdi. Tässä nyt joitain vastauksia ja yksinkertaistettuja kysymyksiä.

Miksi olen Miss Ruki Ver vaikka olen naimisissa? Hyvä kysymys. Miss kuulosti paremmalta kuin Mrs, sillä Mrs:stä tulee helposti mieleen vanhempi täti (joka en koe vielä olevani!) tai puuma. En ole jakanut miehestäni He-Manista täällä tai Instagramissakaan kuvia (paitsi joskus hänestä näkyy joitain osia), sillä hän ei halua. En koe itsekään kovin mukavaksi avautua parisuhteestani täällä, vaikka olen kyllä pari kertaa siitä kirjoittanut. 


Miksi siskoillani on peitenimet? Kaikilla tässä blogissa esiintyvillä on peitenimet. Se on osa mystiikkaa! Vaikka nykyään tosin en peittelekään omaa nimeäni, joka on Säde. Siskojeni nimet ovat kaikki myös nelikirjaimisia ja alkavat S:llä.


Olenko idiootti? En ole.

Keitä ihailen? Apua, tämä on aina vaikea kysymys. Olen kerännyt näistä listan mieleeni, mutta aina joku unohtuu. Lisäksi ihailu on niin laaja sana, ehkä voisi mieluummin sanoa, että keitä arvostan tai kenellä on kyky tai persoona, jota arvostan. No, nyt mieleeni tulevat Gösta Sundqvist, Tina Fey, Paula Vesala, Toppo Koponen, Ismo Alanko, Amy Poehler, Malala Yousafzai, Marina Diamandis, Pink ja Kikka. Aika moni näistä on lauluntekijä, ehkä siksi, että musiikki ja erityisesti laulujen sanat ovat minulle tärkeitä. Kirjoitettuja runoja en jaksa lukea yhtään enkä ainakaan kirjoittaa niitä, mutta laulun sanat iskevät. Muistan kaikki laulut ulkoa. Vastapainoksi sitten en muista mitään leffoista, en edes klassikoista.

Onko minulla jotain supervoimaa superaivojeni takia? Tätä monesti ihmettelen itsekin, mutta ei ole. Luulisi, että näin fiksu ihminen osaisi edes jonkun älyllisen sirkustempun, jolla voisi häikäistä ihmiset illanvietoissa - vähän niin kuin Malcolm (Malcolm in the Middle) Krelboyne-picnicillä. Mutta ei! En osaa mitään. Tai no, osaan ne kaikki laulut ulkoa, mutta sekin taito katoaa heti, jos joku kysyy. Häikäisen ihmiset sitten hymylläni, sekin on toiminut tähän asti ihan hyvin.


Mikä on lempityylini? Tykkään pukeutua kaikenlaisiin tyyleihin, mutta ehkä lemppareitani ovat kuitenkin fiftari- ja pin up -jutut. Ja ehkä vähän punk. Viime aikoina olen tykännyt myös vähän synkemmästä ja grungehtavasta lookista. Fiftarijutut sopivat mielestäni minulle parhaiten. Harmi vaan, että usein jos pukee ylleen kellomekon, se vaatii meikin, hiukset ja asustuksen kuntoon, eikä minulla viime aikoina ole ollut oikein aikaa laittautumiseen. Tämä asia pitää korjata. 


Olenko ollut masentunut? Olen, mutta en ole koskaan saanut masennusdiagnoosia, vaan minulle kirjattiin ylös epämääräinen ahdistushäiriö. Olin pikku pärjääjä ja pidin yllä reipasta kulissia. Vieläkin ihmisten on vaikea uskoa, että minä olisin koskaan voinut olla masentunut tai että minulla olisi ollut huono itsetunto. Nyt koen tärkeäksi kertoa asiasta.


Olenko vegaani? En ole, mutta pikkusiskoistani kolme on vegaaneja ja yksi kasvissyöjä, joten asia on tärkeä minullekin. 

Olenko opettaja? Olen äidinkielen opettaja, mutta nyt työskentelen Turun yliopistossa. Teen alakoulun äidinkielen sähköistä opintopolkua ViLLEä. Harkitsen jatko-opintoja.

Jaanko graduni blogissa? Tottakai, tämän jo lupasin! Jaan sen heti, kun sen sähköinen versio tulee julki.

Myynkö käytettyjä sukkiani? Myyn tottakai, yliopistolla on huonot palkat. Rahat tänne vain. Mutta älkää olko creepyjä ja laittako niitä viestejä siviiliminälleni.

Olkaapa hyvä, siinä sitä oli. Saa kysyä lisää, vastailen niihin sitten taas joskus about vuoden päästä.

7 kommenttia:

  1. Hei! Joskus mainitsit pistänees kookosöljyä hiuksiin ennen värinpoistoa. Pitääkö se kookosöljy ensin sulatella sellaiseks.. noh, öljyksi vai laitetaanko se sellaisena mömmönä päähän?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen voi laittaa kumpana tahansa, se meinaan sulaa siinä levittäessä kuitenkin. Ja siis sitä neitsytkookosöljyä, ei sitä munkkien paistamiseen tarkotettua! :) ja oli muuten tosi hyvä suoja tukalle, ei oo lainkaan niin huonossa kunnossa tukka nyt kuin joskus muinoin blondauksen jälkeen!

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    3. Ja vielä mietityttää, kannattaako öljyhiusten päälle laittaa esim. joku suihkulakki tai elmukelmua vai onko vaan parempi ilman?

      Poista
  2. Uhhuh. Tekispä mieli pitää fiftarimekkoja, mutten osaa kammata enkä ole meikannutkaan ikinä (en edes halua). Jätänkö väliin vai onko joku kikka olla näyttämättä naurettavalta?

    VastaaPoista
  3. Ooh, "kauan odotettu" #blogisitarina-haastevastaus on täällä! Hienoa, kiitos, tätä oli hauska lukea. Tosin vastauksia noihin muihin kysymyksiin oli ehkä vielä hauskempi.

    VastaaPoista
  4. Ha, nyt minulle vihdoin selvisi, kenen kynästä tulee tuo naishauskuuden määritelmä. Se olikin aina vähän ihmetyttänyt minua. Ei mulla nyt muuta kuin, että kiitos kun olet julkisesti noin rohkea ja upea ihminen. Keep up the good work!

    VastaaPoista

Kommentoi ja ylistä, beibi! Vastaan, jos ehdin.