Mahtava Miss Ruki Verkin on vain ihminen ja erehtyväinen. Tapahtui nimittäin eräänä päivänä, että hän oli unohtanut ystävänsä Lady Laiskiaisen syntymäpäiväjuhlat! Tai oikeastaan hän muisti ne viime tipassa ja soitti kymmeneltä illalla onnittelupuhelun, mutta silti, kyseessä oli oikea rikos ihmisyyttä vastaan, sillä Lady Laiskiainen on ihana ystävä. Hän toi minulle jalkahoitopaketin ja aikuisten vaippoja (joita en käyttänyt!) kun nilkkani leikattiin, haki minut syöpäleikkauksesta ja valvoi, etten sekoile lääketokkurassa liikaa ja muutenkin aina hiplailee hiuksiani ja lohduttaa, kun olen allapäin. Oli todella törkeää minulta unohtaa hänen syntymäpäivänsä, vaikkakin olen aika stressaantunut aika monesta asiasta. Silti, mikään tekosyy ei oikeuta tätä.
Minun piti siis madella ja korvata asia jollakin isolla eleellä. Käytin hyväkseni blogifamea, ja järjestin meille niin rentouttavan ja kulturellin tyttöjen päivän, että tavallista rahvasta hirvittää. Tavoittelin sellaista fiilistä, mikä on aina amerikkalaisissa leffoissa ja sarjoissa, joissa hienostoleidit viettävät ystävättäriensä kanssa spa-päivää ja syövät lounasta kilauttaen maljoja.
1. Kuljetus ja oma chauffeur
Testasimme siis täydellisen päivän kaavaa. Ihan ensimmäinen askel on tietysti etukäteen järjestetty kuljetus. Meidän chauffeurimme oli valmiudessa koko päivän ajan. Tämä toimi todella hyvin, ja monessa paikkaa ihmiset pysähtyivät katsomaan, kuka tärkeä se sieltä autosta tulee. Chauffeaurin tulee tietysti olla hyvin koulutettu.
Ikävä vain, että paparazzit saivat meistä otettua ylläolevat kuvat! Halusimme vain pitää matalaa profiilia.
Lähdin töistä vähän ajoissa ja haimme chauffeaurin kanssa Lady Laiskiaisen mukaan. Hän ei tiennyt koko päivän ohjelmasta mitään! Rakastan ilahduttaa ihmisiä ja järjestää tällaisia yllätyksiä (ja muuten, tulen järjestämään yllätyspäivän myös jollekin onnekkaalle lukijalle, lisää tietoa postauksen lopussa).
2. Spa-päivä
Oikeanlaisen span löytäminen oli tärkeää. Halusin hoidon, jossa voisimme olla samanaikaisesti ja yhdessä samassa huoneessa. Tällainen on yllättävän hankala järjestää!
![]() |
Tässä ilmeemme, kun hoitomme sisällöt paljastuivat! Tämä on kestonaamani, kun ihmettelen maailmaa. |
![]() |
Ravensaroja on Turussa kaksi - tämä oli Ravensara-Nirvana Yliopistonkadulla. |
![]() |
Näyttääkö tutulta? MRV on tässä vähän niinkuin Jumala, you know. |
Thaihieronta on perinteinen Thaimaan lääketieteen osa. Hieronnat tehdään ikivanhan Thaitradition mukaan. Thaihieronta on rauhallista hierontaa, jossa kehoa venytellään ja painellaan käsillä ja jaloilla. Liikkeet tehdään kehon meridiaanien (energiakanavien) mukaan, joka parantaa lihasten elastisuutta ja nivelten liikkuvuutta sekä lievittää stressin oireita, ruoansulatusvaivoja, unettomuutta ja päänsärkyä.
LL sanoi, että hän ei ole ikinä ollut samankaltaisessa hieronnassa. Hieronta oli tosiaan kokonaisvaltaista, aktiivista ja siihen sisältyi paljon venytyksiä. Hieroja oli todella ammattitaitoinen ja hänen otteensa olivat todella rentouttavat. Välillä LL istui, välillä makasi ja hieroja käänteli häntä erilaisiin asentoihin ja käytti hyväkseen omaa painoaan ja kehoaan. Koko vartalo käsiteltiin.
Katsokaa, miten eteeriseltä LL näyttää hierontapöydällä! Minä sen sijaan näytän ihan sammuneelta! :D
Minun hoitoni oli perinteisempi siinä mielessä, että sain vain pötköttää ja nauttia. Rakastan eteerisiä öljyjä ja polttelen kotona välillä tuoksulyhtyä, joten tämä hoito oli minulle rentoutusta kaikilla aisteilla. Öljyjen valintaan saa vaikuttaa, joten jos on yliherkkä jollekin tuoksulle tai vaikka raskaana (jolloin ei kuulemma saa kaikkia öljyjä käyttää), voi hoidosta räätälöidä omanlaisen.
Hoitoa kuvaillaan näin:
Yrttipallohoito on vuosituhansia vanha Lanna -hoitotekniikka, jossa hyödynnetään periytyneitä tietoja ja taitoja. Yrttipallohoidossa yhdistyvät thai-hieronnan, akupisteiden, aromaterapian ja lämpöhoidon parhaat ominaisuudet.
![]() |
Tämä kuva on Pixabaysta - halusin näyttää teille yrttipallon. |
![]() |
En ole koskaan ollut Thaimaassa, mutta tässä trooppinen paratiisi Key Westissä - olin henkisesti täällä. |
1,5 tunnin nirvanan jälkeen oli aika kilauttaa taas chauffeaurille ja lähteä seuraavaan kohteeseen.
3. Lounas
Seuraavaksi oli tiedossa ruokailu. Kuten päivämme esikuvaleffoissa ja -sarjoissa, ruokailun piti olla nimenomaan lounas, vaikka se tapahtuikin kolmen jälkeen. Halusin jonkin rennon ja mukavan, mutta silti tarpeeksi hienon paikan, jossa voisimme rauhassa juoruilla. Ei meillä mitään juoruja tosin ollut, mutta Sinkkuelämässä aina juoruillaan. Olin järjestänyt meille ruokailun Kauppatorin liepeillä olevassa Fontissa, josta saimmekin arvoisemme lounaat.
Olen käynyt Fontissa monta kertaa aiemmin, tosin vain istuskelemassa ja juomassa yhdet. Pari kertaa kävin katsomassa Vain elämää ravintolan isoilta ruuduilta. Olen kuullut kauniita asioita ruokalistasta, joten siksi päätimme testata listan suosikkiannokset. Yhteiseksi alkupalaksi otimme grillattua foccacciaa erilaisilla dipeillä ja lisukkeilla. Olen aina halunnut maistaa baba ganoushia eli munakoisodippiä, ja nyt pääsin maistamaan! Se oli todella hyvää, oikeastaan parasta kaikista dipeistä. Nyt tiedän, mitä tarjoan vegaanisiskolleni seuraavaksi, kun hän tulee kylään.
Kala ei houkutellut juuri silloin, joten emme valinneet kehutuinta annosta, suolapaistettua lohta, mutta minä tilasin broilerhampurilaisen korianteriöljyllä ja jogurttikastikkeella ja LL carbonade flamandea eli oluessa haudutettua lihapataa. Kysyin mielenkiinnosta, onko tarjolla vegaanivaihtoehtoa, ja itämaisen kasviswokin saa kuulemma sellaisena.
Korianteri hampurilaisessa toimi todella hyvin, ainakin minulle, korianteria rakastavalle henkilölle. Muutenkin kaikki ruoka oli tosi maittavaa eivätkä kehut ole olleet turhia. Tarjoilija sanoi meille, että lihapata on todella lihaisaa, ja se piti paikkansa. Annos oli hoitojen jälkeen ehkä hieman liian raskas, mutta suosittelemme lihamyrskyä etsiville!
Kiljuvasta nälästä huolimatta tulimme niin täyteen, että jälkkäriksi otimme vain kahvit. Tiedän, minä en ottanut jälkkäriä, aika ennenkuulumatonta!
Nyt kun jälkeenpäin ajattelen, olisi ehkä kannattanut tehdä toisinpäin eli käydä ensin syömässä ja sitten mennä hoitoihin. Olimme ruokailun ajan melko flegmaattisia. Tämä pitää muistaa seuraavaa päivää suunnitellessa! Lähdimme ruokailun jälkeen hetkeksi kotiin lepäämään ennen viimeistä etappiamme. Chauffeur!
4. Kulttuuria!
Kun olimme hieman levänneet ja minä olin ottanut 2 minuutin torkut, jatkoimme illan huipennukseen: Linnateatteri antoi meille liput Rantarouvat-nimiseen komediaan. Ajattelin, että tämä olisi mahtava päätös illallemme. Naisenergiaa, Anna-Leena Härkösen käsikirjoitus ja näyttelijöinä Jaana Saarinen ja Sinikka Sokka! Puhumattakaan siitä, että saan vihdoin käydyksi Linnateatterissa. LL oli moneen kertaan kertonut, että hän on kokenut parhaat teatterielämyksensä juuri Linnateatterissa (puhumattakaan siitä, että teatteria ovat kehuneet suurinpiirtein kaikki), joten ajattelin huipennuksen olevan sopiva juuri tälle päivälle.
Muistan Sinikka Sokan erityisesti Pikku kakkosesta ja Grimmin saduista. Oli jotenkin epätodellista päästä katsomaan häntä livenä! Ihmettelin sitä, miten hyvin roolit sopivat naisille, mutta myöhemmin luin, että Anna-Leena Härkönen oli kirjoittanut näytelmän juuri näitä naisia varten. Se tuntui sopivalta.
Näytelmä oli hauska ja paikoin myös todella koskettava. Siinä oli paljon hyviä oivalluksia. Näyttelijöinä olivat vain nämä kaksi naista, ja koko näytelmä rakentui heidän dialogilleen - pienen musiikin avustuksella. Naiset tapasivat rannalla, tutustuivat ja jakelivat elämänohjeita ja opettavaisia tarinoita. Teemoja olivat niin naiseus, ikä kuin yhteiskuntakin. Ehkä näkyvimmin käsiteltiin kuitenkin naisen ja miehen suhdetta. Jonkin verran sorruttiin yleistyksiin ja stereotypioihin (miehet aina sitä, naiset aina tätä), mutta jotenkin hellyyttävällä tavalla.
Parasta näytelmässä oli se, kun pääsi näkemään Sinikka Sokan ja Jaana Saarisen eläytymistä. Haluaisin käydä enemmän teatterissa ja nähdä nimenomaan näitä vahvoja naisia. Kaikkien pitäisi. On aika sääli, että monet nuoret luulevat elokuvien korvaavan teatterin, eikä teatterissa käydä enää edes koulujen kanssa. Elokuvissa kaikki on siloteltua ja viimeisteltyä. Teatterissa kaikki tapahtuu nyt ja näyttelijöitä ei ole palkattu ensisijaisesti heidän ulkonäkönsä takia.
Chauffeurimme saapui hakemaan meitä teatterilta kaatosateessa ja pysähtyi aivan ovien eteen. Veimme LL:n kotiin. Loppujen lopuksi päivä oli aivan ihana - mitä muuta se olisikaan vointu olla? Kaikki sujui täydellisesti ja LL oli todella yllättynyt ja iloinen. Iltaa kohden tosin olimme aika poikki, sillä rentoutuminen vie voimia. Mutta illalla uni tuli aika nopeasti, kun olimme täynä eteerisiä öljyjä, ruokaa ja kulttuuria.
Päätin, että alan viettämään tällaisia päiviä useamminkin. Ehkä joka päivä?
ps. Lupasin täällä lopussa vielä kertoa lukijoille järjestämästäni kilpailusta/arvonnasta. Maailman parhaan blogin lukijat ovat sen ansainneet ja minusta on ihanaa, että pystyn järjestämään teillekin jotain kivaa! Tai yhdelle teistä. Julkaisen kilpailun parin viikon sisällä. Puhuin aiemmin muuttumisleikistä, mutta en tosiaan tarkoittanut, että voittajaa mitenkään muutetaan. Pikemminkin kyseessä on hemmottelu- ja seikkailupäivä. Nyt on jo varmistunut pari yhteistyökumppania päivälle! Kilpailuun on aikaa osallistua noin kuukauden päivät, ja varsinainen seikkailupäivä järjestetään sitten luultavasti heinäkuussa. Olen lähdössä tämän kuun lopulla parin viikon lomalle.
Teidän päivä kuulostaa tosi onnistuneelta ja loistavalta! Odotan innolla sitä kilpailua, mutta onko mitään saumaa jos asuu vähän turhan kaukana kaikesta? :D
VastaaPoistaOli kyllä mahtava päivä. Eikä asuinpaikalla ole väliä, laitetaan onnistumaan! :)
PoistaOlisipa jokaisella oma Miss Ruki Ver. Toivottavasti en missaa tuota kisaa!
VastaaPoistaHei, toi kisa kuulostaa jännältä - ja hyvältä ajatukselta, koska just tollasia juttuja lukijat rakastaa. Vaan uskaltaako siihen osallistua, kun edessä voi olla IHAN MITÄ VAAN? :D
VastaaPoistaSiis mitä?! Voiko täältäki käsin osallistua?? JESTAS. Täten otan osaa kilpailuun o7
VastaaPoista