keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Näin saat seuraajia Instagramissa (ja menetät itsekunnioituksesi)

Anteeksi vain, mutta humalassa tulee aina kaikki parhaat ideat. Tämä blogi perustettiin känni-idean pohjalta, joten kiittäkää kuningas alkoholia tästäkin elämäänne merkitystä tuovasta sisällöstä. Viimeisin idea tuli Lady Laiskiaiselta: hän pyysi minua kokeilemaan, mitä tapahtuu, jos laitan Instagramiin herutuskuvia viikon ajan. Tämähän oli mielestäni suorastaan nerokas idea, joten siltä istumalta laitoin Instagramiin videon, jossa varoitin seuraajiani tulevasta myötähäpeää aiheuttavasta sisällöstä.

Viikosta tulikin paljon opettavaisempi, kuin mitä olin luullut. Fiilis oli sama kuin Tinder-kokeilussa: ajatuksena oli vaan toteuttaa hetken mielijohde, hölmöillä ja pitää hauskaa, mutta lopputuloksena jouduinkin pohtimaan aika paljon kaikenlaisia asioita. Jos haluat siirtyä suoraan lukemaan testistä, rullaa alas otsikon Instagram-tutkimus kohdalle. Jos haluat lukea tausta-ajatuksia, jatka lukemista.

Älkää ymmärtäkö väärin: minulla ei ehdottomasti ole mitään selfieitä vastaan. Suorastaan kannustan ihmisiä ihailemaan itseään ja jakamaan muillekin kauniita tai rumia tai ihan mitä tahansa kuvia itsestään. Teen itsekin niin. Minusta on upeaa, että yhä useammat naiset käyttävät seksuaalisuuttaan voimaannuttavasti ja näkevät itsensä positiivisesti. Seuraan useita IG-tilejä, joiden pitäjät jakavat itsestään alusvaate- ja alastonkuvia. Kuvista näkee, että naisilla on hyvä ja voimakas olo, ja he myös itse hallinnoivat IG-tilejään ja järjestävät kuvauksia. Pidän erityisesti siitä, että seurattavissani on monenlaisia vartaloita - sellaisia, joita ei esmerkiksi mainoksissa näy. Koen voimaantumista myös siitä, että saan seurata ja ihailla, keitä itse haluan, eikä kukaan pakkosyötä minulle sopivia ihanteita. Siispä en lähtenyt kokeiluun tuomitakseni IG-heruttamista.

Innostuin Lady Laiskiaisen ehdotuksesta, koska olin juuri seurannut vähän hämilläni erästä keskustelua. Keskustelun aihe oli Kim Kardashianin kuuluisa alastonselfie, jossa hän oli peittänyt kriittiset kohdat mustilla palkeilla. Jotkut olivat sitä mieltä, että koska Kimin vartalo on kauneusihanteiden mukainen, kuva ei voimaannuta naisia vaan on tehty miehen katseelle (male gaze). Näkemyksen mukaan Kimin "täydellinen" kroppa on taas vain yksi täydellinen kroppa lisää, joka vie julkisuudessa tilaa epätäydelliseltä kropalta. Minusta tämä ajatus on ihan puhdasta thinshamingia - sen sijaan, että laajennettaisiin kauneishannetta, yritetään haukkua ja syyllistää niitä, jotka joltain osin kauneusihannetta vastaavat. Olen kokenut tätä sekä itse että seurannut vierestä, kun läheiseni kokevat tätä. Siskolleni Huskylle saatetaan kommentoida hänen hoikkuuttaan ja kuntoiluinnostustaan todella ilkeään sävyyn.

Laihuuden lisäksi hyvä esimerkki thinshamingin moninaisuudesta ovat isot rintani. En voi niille mitään: ne vain laskeutuivat taivaasta rintakehälleni kuin (erittäin painavat) enkelit. Joidenkin mielestä on ok haukkua isorintaisia, jopa minun paikallaollessani, koska (jonkun mielestä) isot rinnat vastaavat kauneusihannetta ja erityisesti miehen katseen näkökulmasta. En itse koe, että isot rinnat olisivat nyt mitenkään erityisesti muodissa ja koen ne erittäin vaivalloisiksi. Kai ihmiset ajattelevat, että niistä on minulle niin paljon iloa, että kestän - ellen jopa ansaitse! - vähän haukkumistakin. Voin kertoa, että rintojeni koosta ei ole koskaan aiheutunut minulle minkäänlaista iloa. Siksi ajatus siitä, että esimerkiksi minun pitäisi piilottaa rintani, koska ne saattavat olla jonkun mielestä seksikkäät, on aika puuduttava ja suorastaan vastenmielinen - ja kaiken lisäksi kuultu miljoonaan kertaan.

Ymmärrän kyllä ajatuksen, että "kauneusihannetta vastaavat" kropat ja naamat eivät tuo sinänsä mitään uutta naiskuvaan, eivätkä näin ollen joidenkin mielestä voimauta kuin kuvattavaa itseään. Mielestäni kuitenkin vallitseva kauneusihanne on hyvin ahdas, ja vaikka joltain osin siihen sopisikin, on melkein jokaisella jonkinlaisia epävarmuuksia ulkonäkönsä suhteen. Kaiken lisäksi voin sanoa, että ihan jokaisen ulkonäköä haukutaan jossain, oli sitten hoikka, kurvikas tai vaikka Kim Kardashian. Pikaisella googlauksella löysin tuhansia Kimiä arvostelevia kommentteja.

What normal woman would want a big, ugly ass like that?
Her butt is square and horrendously huge.
Horse face for sure, wonder what she would do for an apple instead of a sugar cube.
That Hoe is FATTT. 

Sanoisin siis, että kaikki kuvat, joissa kuvattava on itseensä tyytyväinen, voimaannuttavat jotakuta. Myös ne, joissa kuvattava on vaikkapa juuri hoikka tai isotissinen. Minä ainakin voimaannun katsellessani niitä IG-naisia, joilla on kaunis, kurvikas vartalo (kauneusihanteiden mukainen, omg!) ja he kehtaavat esitellä sitä hymyillen ja itsevarmoina. 

No, takaisin aiheeseen eli Instagram-kokeiluun. Halusin siis testata, eroavatko kuvani mitenkään aiemmin jakamistani, kun otankin niitä ensisijaisena prioriteettinani seksikkyys ja miehen katse. En normaalisti jaa mielestäni mitään erityisen seksikkäitä kuvia, mutta tietenkin esimerkiksi vaatetukseni vaihtelee tilanteen mukaan. Minua ärsyttää, että ihan normaalitkin tilanteet, joissa naisen vartalo on vähäpukeisena, tulkitaan seksuaalisesti. Joskus olen tietoisesti käyttänyt vartaloani pointin todistamiseksi, ja lähinnä minua silloin naurattaa muiden ihmisten reaktiot. Mutta siis: yksinkertainen periaatteeni on, että jos haluan jakaa jonkin kuvan, jaan sen, ja jos en halua, en jaa. Tähän asti periaate on toiminut hyvin ja minulla on ollut hyvä mieli ja itsevarma olo blogin ja sosiaalisen median suhteen. Päätin, etten nytkään mene ihan niin paljoa epämukavuusalueelleni että jakaisin kuvia vaikkapa ilman vaatteita, mutta että jokaisen kuvan päätarkoitus olisi olla jotenkin kuuma.

Instagram-tutkimus

Tutkimusasetelma oli siis seuraavanlainen: Jaan viikon ajan mahdollisimman seksikkäitä ja jopa mauttomia kuvia Instagramissa. Käytän kuvissa suosittuja tägejä (#me, #selfie, #instagood jne.). Viikon päästä katson, miten a) seuraajamääräni, b) kuvieni kommentit ja c) saamani yksityisviestit ovat muuttuneet sekä määrässä että laadussa. En jaa enempää kuvia kuin normaalistikaan.

Päivä 1

Ensimmäisenä päivänä en meinannut saada otettua kuvia, koska minua nauratti ja hermostutti niin paljon. Eka kuva oli tietysti pyllistyskuva, jonka otin sunnuntaivaelluksella. Koska halusin esineellistää itseäni, jätin kasvoni pois kuvasta - mikä on hyvä siksikin, että virneeni ja hysteerinen nauruni ei näy. Sain varmaan jonkin selkäkrampin, kun notkistin selkääni niin voimakkaasti.



Lisäksi otin makkaransyöntikuvan, koska en saanut humoristia sisälläni vaiennetuksi. Yritin kai huumorilla tuoda edes jotain itsestäni kuviin, koska koin ne niin vieraiksi. Oloni oli ensin vain nolostunut ja hermostunut, mutta illalla asia alkoi ahdistaa. Olisin halunnut lopettaa kokeilun, mutta päätin jatkaa. En oikein saanut kiinni ahdistuksestani tai sen syistä.

Päivä 2

Meikkasin ja valitsin vaatteita aamulla tavallista pidempään. En halunnut laittaa töihin mitään liian seksikästä, joten valitsin napitettavan paidan, josta saisi tarvittaessa pari nappia auki.


Tämä on sellainen kuva, jonka olisin voinut jakaa ihan muutenkin, ja asu sellainen, jota pitäisin (ja pidänkin) normaalistikin. Kuitenkin nappien availu kuvan ottoa varten sai olon tuntumaan inhottavalta. Epämääräinen ahdistava olo jatkui.

Päivät 36

Aloin saada kiinni ahdistuksesta. Mietin, että jos joku tuntematon katselee Instagram-tiliäni ja ajattelee minun olevan tällainen. Pelkäsin, että vaikkapa pomoni tai jokin muu virallinen taho löytää IG-tilini ja tekee tulkintoja kuvieni perusteella.

Olin tällä asulla töissä, mutta kuvaa varten vedin paidan kaula-aukkoa reippaasti alaspäin
Ajatukset olivat vieraita, sillä en kauheasti yleensä mieti, mitä muut minusta ajattelevat. Asiaa mietittyäni tajusin, että ahdistukseni johtui siitä, että en kokenut olevani oma itseni. Oli inhottavaa jakaa kuvia yrittäen miellyttää niillä jotakuta muuta kuin itseään! Tajusin, että kun ottaa kuvan jonkun toisen kriteereillä, asettaa itsensä alttiiksi muiden arvostelulle.

Kuvateksteillä yritin pitää jutun edes vähän hauskana itselleni
Tämä kuva olisi myös sellainen, jonka voisin jakaa normaalistikin - mutta jakaessani sen tässä yhteydessä koin koko kuvan vähän vastenmieliseksi
Siispä kun otin kuvia miellyttääkseni muita, jouduin pohtimaan ja jännittämään, mitä muut kuvistani ajattelevat. Kaiken lisäksi koin, että en ole uskollinen itselleni. Sen sijaan, että toteuttaisin omia ihanteitani ja tekisin sitä, minkä koen mukavaksi, asetin jonkun kasvottoman toisen itseni edelle. Mukauduin muiden vaatimuksiin ja toimin omia ihanteitani vastaan. Epäilen, että tässä olivat ahdistukseni syyt.

Jatkoin kuitenkin koetta.

 
Jossain vaiheessa aloin lisäämään kuviin vähän sisäpiirin vitsejä IG-seuraajilleni, jotka olivat mukana jutussa ja siis tiesivät, mitä tein. Nämä kuvat olivat jopa ihan hauskoja ja toivat vähän iloa kokeiluviikkooni.


Päivä 7

Tässä vaiheessa feedini alkoi näyttää jo aika kamalalta eli oikeanlaiselta. Olin koko viikon ajan saanut tasaisesti lisää seuraajia, mutta mitä enemmän kuvia jaoin, sitä enemmän seuraajia tuli. Olin helpottunut siitä, että kokeilu olisi pian ohi.

Tästä kuvasta oikeastaan jopa tykkään
Lopputulos

Normaalisti minulle tulee seuraajia viikossa keskimäärin 10 kappaletta, mikä ei ole paljoa. Joskus joku erityisen suosittu kuva nostaa viikon keskiarvoa, mutta muuten määrä on aika tasainen. En kuitenkaan ole mikään Instagram-nero (kuten esimerkiksi pikkusiskoni Selafiel, joka miettii feediensä värimaailmatkin tosi tarkkaan), joten määrä on minulle jopa yllättävän hyvä, enkä muutenkaan pahemmin välitä seuraajamääristä. En saa erityisemmin yksityisviestejä, niitä on tullut IG-historiani aikana noin 0,33 viikossa (eli yksi kolmessa viikossa).

Tämän kokeilun aikana sain 80 uutta seuraajaa. Moni näistä oli nuoria naisia, mikä yllätti minut. Yksityisviestejä tuli 9 kappaletta. Kommentteja kuviin ei tullut oikeastaan sen enempää kuin normaalistikaan, mutta niiden sävy oli "kehuvampaa". Yhden haukkumisviestinkin (koskien persettäni ja lorttouttani) sain, mutta sen kommentoinut oli joku nuori ja ahdistunut tyttö, joten en ottanut sitä sen vakavammin. Yksityisviestien sävy oli samanlainen kuin aikasemminkin: hey guurllllll, nice eyes, bla bla bla.

Mutta: uusien seuraajien määrä siis 8-kertaistui ja yksityisviestien määrä 27-kertaistui. Näyttää siis siltä, että jos jakaa seksuaalissävytteisiä kuvia itsestään, saa seuraajia ja yhteydenottoja. Yllättikö tämä ketään?

Mikä on sitten IG-seuraajien hinta? Kuten postauksen otsikossakin sanotaan, hinta on itsekunnioituksen menetys. Jos itse haluaisin jakaa seksikkäitä kuvia, ongelmaa ei olisi, sillä silloin toteuttaisin itseäni. Nyt toimin itseäni vastaan, ja vaikka tiesin, että kyseessä oli vain viikon kokeilu, oloni oli aika kamala. Koin myös, että on aivan eri asia ottaa ja jakaa itseä voimauttavia kuvia kuin pohtia, mitkä kuvat miellyttäisivät muita ja varsinkin miehiä, ja ottaa sitten sellaisia. Ero on kuin yöllä ja päivällä. 

Toisaalta opin jotain positiivistakin: jotkut kuvat olivat omastakin mielestäni kivoja, kuten tuo viimeinen. En kuitenkaan olisi uskaltanut astua pois epämukavuusalueeltani ilman kokeilua. Nyt minulle selvisi, että tykkään myös tuonlaisista kuvista. Pukeudun arkena usein niin, että jos en nyt muotojani piilottele niin en ainakaan korosta niitä. Olen kokenut oloni mukavammaksi sillä tavalla. Tämän kokeilun myötä näen nyt, että kaikki paljastavat asut eivät ole mauttomia päälläni ja että tyrkkyys on katsojan (tai kameran) silmässä. Tämä oli siis omalla tavallaan myös voimauttava kokemus.

Mom please, you're embarrassing me
Tällaisten aiheiden pohtiminen on aina vaikeaa, sillä omien kokemusten perusteella yleistäminen on perseestä. En halua tuomita tai paheksua seksikkäitä kuvia IG:ssä tai missään muuallakaan, koska itsekin pidän niiden katselemisesta. Lisäksi oman seksuaalisuuden ja viehätysvoiman testaaminen on tärkeä kehitysvaihe ja joillekin hauskaa hupia koko elämän. Mielestäni kuitenkin on tärkeää pohtia omia motiivejaan ja oloaan: jos olo sosiaalisessa mediassa ahdistaa (kuten moni on julkisuudessakin kertonut), pohdi, käyttäydytkö siellä itsellesi uskollisesti vai toimitko muiden odotuksien mukaisesti. Jos olo on epävarma jostakin kuvasta, älä jaa sitä. Yritä olla välittämättä seuraajien määrästä, vaan keskittyä niiden laatuun. Itse ainakin otan mieluummin 10 seuraajaa, jotka seuravaat minua koska olen niin cool jäbä, kuin 100 limaisesti kommentoivaa seuraajaa.

Minusta on hauska seurata, minkälaiset päivitykset lisäävät seuraajia ja minkälaiset saavat heitä lähtemään. Teen tästä omaksi ilokseni hyvin pitkälle meneviä päätelmiä ja psykoanalyyttisia tulkintoja. Minulta on lähtenyt seuraajia Instagramista ja PTFU:n fb-sivuilta mm. seuraavanlaisten seikkojen vuoksi:

- Kirjoitin kuvatekstiin menkoista (-12 seuraajaa)
- Kehuin omaa ulkonäköäni (-7 seuraajaa)
- Kerroin, että olen kännissä ( -3 seuraajaa)

Toisalta lisää on tullut mm. tällaisista seikoista:
- Kerroin, että olen kännissä (+3 seuraajaa) 
- Haistattelin lukijoille (+4 seuraajaa)
- Haukuin lukijoita ääliöiksi (+3 seuraajaa)
- Jaoin söpön päivän asu -kuvan (+5 seuraajaa)
- Jaoin vartalopositiivisen bikinikuvan (+100 seuraajaa) 
- Jaoin kuvan, jossa tuskastelin isojen tissien ongelman parissa (+20 seuraajaa)

Näettekö kuvion tässäkin?

Lopullinen mielipiteeni on, että jokaisen pitäisi jakaa itsestään sellaisia kuvia ja asioita, joita tuntuu mukavalta jakaa ja pysyä uskollisena omalle harkintakyvylleen. Itsensä huijaamista kannattaa varoa, se on aika helppoa ja lopputuloksena on selittämätön ahdistuksen tunne. Asiaa ei yhtään helpota, että yhdenlaista käyttäytymistä tuetaan palkitsemalla sitä virtuaalirakkaudella - voi olla todella vaikeaa erottaa omia fiiliksiään kaiken paskan seasta. Loppujen lopuksi ohje on sama mihin tahansa muuhunkin asiaan tässä elämässä. Vähän kuten Marina and the Diamondsin biisissä I'm not a robot sanotaan:

Better to be hated 
than loved for what you're not

Haluaisin uskoa, että kuvattavasta näkee, onko hän mukavissaan kuvassa, mutta sitä ei loppujen lopuksi voi tietää kukaan muu kuin kuvattava itse. On hienoa, että on olemassa ihmisiä, jotka jakavat itsestään vähäpukeisia kuvia, sillä näin näemme ihmisvartalon monipuolisuuden, mutta samalla pitäisi muistaa, että kaikkien ei tarvitse olla samanlaisia ja jakaa samanlaisia kuvia. Jokainen voi löytää omanlaisensa ilmaisukanavan, vaatteet päällä tai ilman vaatteita. 

9 kommenttia:

  1. Oi miten kiva teksti. Luin ihan ajatuksella, sillä liityin ig:iin kesken kokeiluviikkosi, luonnollisesti aloin seurata heti sinua ja blogisi pitkäaikaisena lukijana ARVASIN heti mistä on kysymys :D Tämä postaus nitoi kaiken yhteen jes.

    Tämä oli itselleni hyvin ajankohtainen teksti sillä olen pikkuhiljaa ujuttautumassa somemaailmaan. Ennen en ehtinyt/viitsinyt kuin stalkata toisia facessa ja blogeissa, mutta nyt innostuin ja repäisin ja kertaheitolla liityin istagrammiin sekä perustin oman blogin. Nyt kamppailen juurikin näiden someidentiteettikriisien kanssa, kun haluaa avautua ja olla oma itsensä, muttei kuitenkaan paljastaa ja lörpötellä liikoja. Olen sitä sorttia että ujostelen ja nolostelen turhiakin, mutta juuri tästä yritän päästä ja nimenomaan voimaannuttaa itseäni tulemalla enemmän esille.

    Kiitos inpiroivasta blogista! Olen fani.

    VastaaPoista
  2. Tämä oli tosi hyvä kokeilu! Ja tosiaan, pitänee mainita että minäkin liityin seuraajaksesi instassa tämän kokeiluviikon alkupuolella, mutta se johtui siitä että vasta silloin tajusin, että siulla on instassa tunnus kun olit maininnut aloittavasi jonkun kokeilun siellä :'D

    Tällaiset kokeilut on mielenkiintoisia, kannatan niitä ehdottomasti!

    VastaaPoista
  3. Tämähän oli ihan älyttömän hyvä juttu! Loistavaa pohdintaa ja olen samaa mieltä - kaikesta!

    Kun noita sun lorttokuvia :D :D Instassa katselin, niin mietin, että mikäs paljasteluvimma sinuun on iskenyt :) Ajattelin sitten vain, että olet niin sinut itsesi ja tissiesi kanssa, että voit aivan hyvin moisia kuvia jaella. Ainoastaan nyöritoppikuvasta tuli olo, että nyt on muuten herutusta ja pohdin, että haluatko todella, että työnantajasi tms. näkee sellaisia kuvia.

    Mä olen miettinyt Insta-tykkäysten hintaa ja myös arvoa. Samoin kun FB-tykkäysten arvoa... On niin helppoa vaan klikata ja täpätä, mutta itse arvostan kymmentä oikeasti minusta kiinnostunutta enemmän kuin sataa sellaista, jotka tykkää vain siksi, että saisivat esim. itselleen näkyvyyttä.

    Tämä kokeilusi kertoo kyllä some-maailmasta paljon ja tutkimuksesi tulokset on jopa vähän huolestuttavia. Mutta sehän on tiedetty aina, että seksi myy :D

    VastaaPoista
  4. Hey girl, wanna buy some doxie treats?

    VastaaPoista
  5. Olen alkanut seurata sinua kohtuu vasta. (Jos muistat, olen se tyyppi, joka bongasi sinut kirjastossa ja jätin siitä myöhemmin kommentin. Enpä olen sen jälkeen nähnyt sinua. :D ) En siis erityisemmin tiennyt, minkälaisia kuvia jaat, ja se sinun varoitusviestisi jäi minulta huomaamatta. Muistan kyllä vähän ihmetelleeni viime aikoina, että kylläpäs jaat tuollaisia kuvia, mutta en missään vaiheessa kritisoinut sinua pääni sisällä, sillä ajattelin, että sinulla on oikeus nauttia kehostasi ja jakaa siitä voimauttavia kuvia. Jopa ihailin asennettasi ja tykkäilin kuvista, ja olin joistain vähän kade. Minä itse postaan selfieitä silloin kun pidän niistä, mutta yhdessä kuvassa kaula-aukko oli antava ja kuvakulma vielä antavampi, joten häveliäisyyttäni rajasin kuvan niin, ettei tissivako näkynyt instagram-kuvassa. Oma kehopositiivisuuteni ei ole vielä kovin hyvä.

    Minä olen tililläni keskittynyt kirjoihin. Saan seuraajia aina silloin, kun postaan kuvan jostain suositusta kirjasta ja laitan hashtageiksi kirjan nimen ja kirjailijan. Ulkomaalaiset seuraavat, vaikka tilini on suomenkielinen.

    VastaaPoista
  6. Minä jo vähän ihmettelin noita sinun kuvia, mutta sitten aattelin että tuo on niitä huippuälykkäiden ihmisten juttuja joita ei ymmärrä vähän tyhmemmät. Olen nimittäin keskihajonnalla 15 vähintään 4 pisteen päässä susta,ja kun sinun ÄÖ:ta ei ole saatu selville niin meidänkin älyllinen kuilu voi olla vaikka miten iso :D Mutta tällä kertaa ei näköjään ollutkaan siitä kysymys...

    VastaaPoista
  7. Ihana blogi ja mahtava analyysi! Harvoin luen näin pitkiä kirjoituksia, mutta nyt luin joka sanan ja olen todella samalla kannalla kuin säkin, antaa kaikkien kukkien kukkia ja ei puututa toisten tekemisiin. Olen siitä huolimatta ristiriitaisissa tunnelmissa. Olen noin kolmetoistavuotiaiden tuttavieni seuraaja somessa, ja olen valtavan huolestunut siitä, miten provosoivia ja paljastavia kuvia niin nuoret jakavat. Ehkä se johtuu aikuisten antamasta esimerkistä tai ajan hengestä.

    VastaaPoista
  8. Mielenkiintoinen juttu! Olen miettinyt paljon somea, heruttelua ja omaa rooliani, mutta tämä postaus johti minut heti seuraavan tason pohdintoihin. :D Arvostan paljon kykyäsi uskaltaa heittäytyä arveluttaviinkin projekteihin. Vaikka tutkimuksesi olikin yhden naisen kokeilu, tulokset kertovat karua tarinaa, jota varmaan kaikki epäilimme todeksi, mutta jonka tämä postaus teki näkyväksi. Kiitos siitä. :)

    VastaaPoista

Kommentoi ja ylistä, beibi! Vastaan, jos ehdin.