lauantai 12. maaliskuuta 2016

Uudet hiukset, uusi minä

Kun kuulin, että hiukseni ajellaan ehkä pois leikkauksen takia, olin aika allapäin. Jotkut ihmettelivät, olenko niin pinnallinen, että murehdin hiuksia enkä (epä)syöpää, mutta siitä ei ollut kyse. Murehdin identiteettiäni ja sitä, että hiukseni olisi leikattu vasten tahtoani. Se tuntui siltä, että sairaus sai päättää minun asioistani. Kun hiuksia ei sitten jouduttukaan ajelemaan, minulle tuli kriisi. Mietin, että ehkä ajelen ne nyt kuitenkin, varsinkin, kun Sekopää näyttää niin coolilta kaljussaan ettei tosikaan. Sitten kuitenkin muistin, että minulla ei ole Sekopään elegantteja leukalinjoja, joten päädyin toisenlaiseen ratkaisuun. Otin yhteyttä kampaamo Arteen, joka toteutti tyttöjen muodonmuutoksen syksyllä, ja kysyin, haluaisivatkohan he jälleen tehdä blogiyhteistyötä kanssani ja auttaa uuden minän luomisessa. Tai oikeastaan vanhan palauttamisessa, sillä koen, että olen vihdoin herännyt omaksi itsekseni kaamoksesta ja sairaslomasta ja mistä kaikesta.

Parin kolmen vuoden hippikausi oli siis päättymässä! Radikaalein juttu, mitä olin hiuksilleni tehnyt vähään aikaan, oli otsatukan leikkaaminen ja joskus sen värjääminen. Muuten hiuksissani oli oma väri ja leikkelin latvoja kun huvitti. Nyt suunnittelimme villin tukan. Siihen kuului koko draaman kaari: pidennyksiä, blondausta, villejä värejä ja revontulia. Kyllä, sain revontulihiukset! Tai Frozen-tukan! Tai riikinkukkofledan!

Kuvan otti Harri Masko Photography
Hiuksissa on päissä ihan vaaleansinistä ja siitä asteittain juureen päin sinistä, violettia, vihreää, ja vähän punertavaakin jossain kohdin. Ylin osa kiiltelee metallisen vihreänä. Juureen ei koskettu, vaan se jätettiin omanväriseksi. Olen ihaillut revontulihiuksia Instagramissa jo hetken aikaa, ja olin innoissani, kun Arten Sarikin oli innostunut tyylistä ja halusi tehdä tällaisen tukan (ellen sanoisi taideteoksen!). Annoin hänelle vapaat kädet, vaikka välillä minun onkin vaikea luottaa muihin kuin iteensi. Tämä oli hyvä luottamusharjoitus, sillä lopputulos oli hienompi kuin mitä olisin itse osannut ikinä edes kuvitella.

Harri Masko Photography

Olin tosiaan aika hermostunut koko edellisen illan ja yön ennen kampaaja-aikaa. En edes tiedä miksi! Onneksi Artessa on töissä myös ihania stressinpoistajapalloja. Tässä näette nuo pallot ja pääni surkean lähtötilanteen.


Ihminen ei voi olla stressaantunut, kun lämmin koiranpentu kuorsaa sylissä ja hiuksia hipelöidään. Loppujen lopuksi nukahdin pesualtaalle! Sari, joka teki tämän päässäni olevan taideteoksen, omistaa Arten. Hänenn filosofiaansa kuuluu asiakkaan kokonaisvaltainen hyvinvointi. Siksi koirat ovat liikkeessä, vaikka kuulemma aluksi (oliskos ollut n. 8 vuotta sitten?) ihmiset olivatkin ihmetelleet. Samaten hän on tarkka kemikaaleista ja kertoo rehellisesti asiakkaille niistä. Arten sivuillakin mainitaan, että värjäysväliksi suositellaan vähintään kuutta viikkoa, eikä Sari edes suostu värjäämään hiuksia parin viikon välein (kuten joku toivoisi!). Syynä on juuri kemikaalikuormitus. Ihailen suuresti tällaista omien arvojen takana seisomista ja tärkeämpien asioiden kuin rahan laittamista etusijalle.

Artessa järjestetään huhtikuussa päivä, jolloin tehdään leikkauksia ja pikakampauksia rescue-koirien hyväksi. Arvostan! Maksaa saa siis omantunnon mukaan ja raha menee suoraan rescue-työhön. Ilmoittelen tästä vielä myöhemmin lisää ja aion itsekin mennä paikan päälle tukemaan tärkeää työtä. Minulla on itsellänikin ollut kaksi pelastettua koiraa, Arska ja Syltty. 

Tää näyttää suoranakin niin kivalta! Tässä valossa erottuu parhaiten tuo vihreä metallikiilto.
Koirista ihan sivuhuomautuksena sen verran, että huomasin mm. Hampurissa vieraillessani koiria oli joka paikassa. Ne eivät olleet kenellekään ongelma. Koirille oli kaupoissa omat vesiastiat, ne kulkivat vapaana omistajiensa vierellä ja odottelivat markettien ulkopuolella ilman kiinni sitomista. Koiria oli ravintoloissa, hienoissa kahviloissa ja jopa yliopiston luennoitsija oli ottanut koiransa mukaan - se nukkui rauhallisesti luentosalin etuosassa. Kaikki nämä koirat käyttäytyivät rauhallisesti, eivät juosseet auton alle, kuseskelleet ympäriinsä tai rähisseet muille. Huomattavaa on myös se, että Saksassa on paljon vähemmän (koira-)allergiaa kuin täällä Suomessa. Suomella olisi paljon opittavaa tästä koirakulttuurista.

No, takaisin hiuksiin. Pidennykset tehtiin mago-tekniikalla, jonka pitäisi olla tällä hetkellä hellävaraisin omille hiuksille - vaikka tietysti ymmärrän, että mikään hiustenpidennys ei hiuksia suoranaisesti helli. Mukana ei ole mitään kemikaaleja, vaan hiukset kiinnitetään puuvillalangalla. Kiinnitykset ovat myöskin kevyemmät kuin perinteiset sinetit tai muut. Ne osiot pidennyksestä, jotka ovat omanvärisiä, eivät näy. Minulle laitettiin näitä vaaleampiakin, joten jos hiuksia nostelee, niiden kiinnityksen kyllä erottuvat. Se ei minua haittaa, koska kiinnityksiä ei laitettu alimpiin hiuksiin, joten saan hiukset ponnarille ja nutturalle hyvin.

Cousin It! Ja huomatkaa pala taisteluarpeani, jota en jaksa piilotella. Arvesta tuli loppujen lopuksi aika iso.
Kiinnitys itsessään oli suhteellisen nopea juttu, mutta pääsyin lopulta viettämään Artessa 7 tuntia. Välissä toki syötiin ja muuta, mutta silti. Arvostan suuresti Saria ja Artea, ja olen kiitollinen, että tukkaa jaksettiin hinkata täydellisyyteen asti. Kun kävelin kaupungilla uudet hiukset päässäni, tunsin olevani taas vähän enemmän minä. Tämän fiiliksen voi nähdä tämän postauksen tokasta kuvasta, jossa istun keskellä kaupunkia. Miten tukka voikin vaikuttaa näin paljon oloon?

Ihanaa viikonloppua kaikille, minä menen nyt kihartamaan uudet hiukseni ja pakkaamaan laukkuni. Sitten lähden kohti Helsinkiä ja Lushin glitterbileitä! Iiih, elämä on mahtavaa!

26 kommenttia:

  1. Ihanat hiukset! Iskipä hiustenvärjäyskuume... Mä oon värjännyt pitkään vain kasviväreillä ja kaihoisasti katselen näitä karkkivärihiuksia <3 Himottais.

    Ja iso tykkäys vähän enemmän minä -tunteelle. Itse koin saman, kun sain hihatatuointiprojektin alun käteeni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin emmin näitä pitkään just sen takia, että oon ollu luomuna niin pitkään. Sitten mietin, mikä hyöty luomutukasta oikeasti on, enkä keksinyt enää mitään syitä - vaikka niitä kyllä aikaisemmin oli. Suurin syy silti oli ollut se, että en kokenut värjäämistä tarpeelliseksi, joten olin ilman. Nyt koin ja mieli oli muuttunut.

      Mulla on myös tatuoinneissa tää sama fiilis! Ja joskus uusissa vaatteissakin, erityisesti kengissä :)

      Poista
  2. Vau mikä fleda! Muistan joskus kymmenen vuotta sitten kun kävin viimeksi kampaajalla ja se fiilis kun uusi tulla hulmuten käveli pitkin katuja, kuin omistaisi kaupungin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo! Kiitos paljon, tykkään tästä ihan hirmuisasti itekin :) Ja olo oli just tollanen. Tyyliin what's up, bitches :D

      Poista
  3. Jumalainen ihanista ihanin tukka! Mieki olen (vastoin tapojani) menossa kampaajalle piakkoin ja en malttais yhtään oottaa minkä installaation kans sieltä poistuu. Friikkisirkussieluani hivelee tämä riemunkirjava tukkamuoti <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitooos Perttu! Mä kannatan tukkamuutosta, friikkisirkustukat ja -sielut ftw! Kun mietin asiaa, sulle sopii mikä tahansa tukka. Vaikka pinkin afron kanssa kävelisit ulos kampaamosta, oon ihan varma, että se kuvais sua tosi hyvin :D

      Poista
  4. Oot ihana! <3 Ja upee tukka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos meidän molempien puolesta, tukan ja mun!

      Poista
  5. Ruki! Oot ihana!
    Nää hiukset kuvaa sun mahtavuutta, oonko ees vähän kade!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh kiitos! Ajattelin vähän samaa, että miksi ihmeessä minä, näin mahtava ihminen, kävelin ympäriinsä niin tavallisen ja tylsän tukan kanssa :D

      Poista
  6. Todella kauniit hiukset <3

    VastaaPoista
  7. Mullakin tekis mieli laittaa itelle joku kreisi yksisarvis-väri, mutta en oo vielä uskaltanut, tai saanut aikaan, tai molempia. Tukka on pari vuotta reuhottanut luonnontilassa, ja itse asiassa tällä viikolla just havahduin siihen, että hemmetti se alkaa olla pitkä! :O Toisaalta tähän luonnonkiharaan lettiin vois passata aika kivasti karkkiväriset raidat, pitikö tässä nyt alkaa soittamaan kampaajakaverille, hmm?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti! Lisää ponihiuksia maailmaan! Mä tykkään tästä uudesta tukkamuodista just siksi, että ei tarvi värjätä koko tukkaa neonpinkiksi, vaan voi laittaa just karkkivärisiä raitoja tai jotain tosi pientä pastellivivahdetta. Se sopii yllättävän hyvin luonnollisen väriseen tukkaan. Mua oikein harmittaa, että oma tukka vaatii aina hirveen blondausoperaation ennen kuin voi värjätä, koska olis kiva laitella vaaleeseen tukkaan aina fiiliksen mukaan kaikenlaisia kivoja värejä.

      Mutta siis: go for it!

      Poista
  8. Ihanat hiukset! Kunpa täälläkin olisi kampaamoissa yhtä ammattitaitoista henkilökuntaa, mutta tuntuu että melkein kaikki osaa tehdä vaan perusjuttuja ja tukka menee useammin pilalle kuin onnistuu. Kerran oli yksi loistava kampaaja, joka loihti miulle upeat hiukset, mutta lopetti työnsä alakerran kampaamossa ja siirtyi muualle. Pitäisikin varmaan mennä sinne uuteen paikkaan ensi kerran kun tekee mieli jotain isompaa muutosta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, oikean kampaajan löytämiseen menee aina aikaa ja joskus vähän kyyneleitäkin. Oon lukemattomat kerrat kävellyt kampaamoista ulos tosi harmissani, ja päättänyt, että en ikinä enää mene. Mutta kannattaa tiedustella puskaradiosta ja omantyylisiltä ihmisiltä. Mä löysin Arten ihan sattumalta silloin viime syksynä ja ajattelin, että kampaamo, jossa on koiria ja joka sanoo olevansa "Turun rennoin", ei voi olla paha. Eikä se ollutkaan! Mun neuvo on: jos oot löytänyt jonkun hyvän, pidä siitä kiinni ja matkusta vaikka vähän rakkautesi perässä :D

      Poista
  9. HEI siis aivan todella upeet hiukset! <3 Itekin haaveillut just samanmoiseen tukkatyyliin ku sullakin on, niin harmaita liukuvärejä latvoihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh, kuulostaa mahtavalta! Mä mietin, että kun nää värit tästä parin kuukauden sisällä haalenee, voisin miettiä jotain harmaanviolettia tai sellaista tähän päälle. Mieti, että pari vuotta sitten suomalaiset pilkkasivat omia hiuksiaan maantienharmaiksi, mutta nyt kaikki haluaa just sellaset :D

      Niin ja kiitos. Toivottavasti sun tukka onnistuu hyvin - tai tietenkin se onnistuu!

      Poista
  10. Mahtavat hiukset, mahtava teline! :) Kyllä nyt kelpaa!
    Toisessa kuvassa olet kuin übercool rokkimimmi, joka on saatu ruusun avulla laskemaan suojaustaan ja näyttämään lempeän hymynsä :)
    Äläkä turhaan huoli, arpi jää pian sinne hiusten sekaan piiloon (kokemusta on). Heh, kohta varmaan pikkutytöt kinuaa vanhemmiltaan tuollaista Frozen-tukkaa ja tiedät kyllä, ketä vanhemmat kiittävät :D

    Krediitit myös kuvaajalle, on kyllä ammattimaista jälkeä.
    -Ihana Sami

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helou Sami! <3 Kiitos paljon! Mietin vähän samaa tosta tokasta kuvasta, vaikka ruusu olikin mukana ihan sattumalta. Se oli jäänyt edellisenä päivänä (naistenpäivänä) kampaamoon ja kävin sen sieltä noukkimassa.

      Arpi ei niin paljoa haittaakaan, varsinkaan, kun olen tottunut hiuksettomaan kohtaan päässäni jo aiemmin. Ja tiedän jo ainakin kaksi pikkutyttöä, jotka kinuavat vanhemmiltaan sinistä tukkaa, joten rappiollinen vaikutukseni on jo alkanut :D

      Kuvaaja on tosi hyvä, sanon terveiset hänelle. Kokeiltiin uutta objektiivia, ja itseänikin alkoi himottamaan tuollainen putki. Ikävä kyllä se maksaa yli tonnin, joten joudun hetken verran ainakin tyytymään kaukaiseen ihailuun :(

      Poista
    2. Hoxhox! Bongasin tänä aamuna Salon asemalla tummatukkaisen tytön, jolla oli sinun hiukset :) Esimerkkisi leviää kohti itää kovaa vauhtia! Seuraavana Karjaa, Kirkkonummi ja ehkä loppuvuodesta Espoo! :D

      -se sama Sami

      Poista
    3. No niin ne vain lukee PTFU:ta sitten Salossakin! :D Vapise, Uusimaa!

      Poista
  11. Wow mikä tukka! Todella upea.

    Täällä Hampurissa on tosiaan ihmeellisiä koiria. Mä en pääse yli siitä miten tottelevaisia ja rauhallisia ne on. Pohdin sitä, että miten ihmeessä ne opetetaan käyttäytymään liikenteessä noin. Mutta sitten mua vastaan tuli saman päivän aikana useampikin kolmijalkainen koira, ja mä päättelin, että ehkä ne oppii kun on pakko. Mä en tiedä onko se välttämättä ihan niin, että Suomella on tästä koirakulttuurista opittavaa. Mä luulen mun lapinkoiran viihtyvän aika paljon paremmin Suomessa kaupungilla hihnassa ja luonnossa vapaana, jolloin se saa aina olla oma itsensä ja kiinnostua muista koirista tai reagoida näkemiinsä asioihin. Se pitäisi aivopestä tosi pahasti, jotta sen saisi kävelemään ilman hihnaa kaupungilla. Eikä sillä olisi siinä vaiheessa enää edes kolmea jalkaa jäljellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja ai, miten kamalaa kuulla kolmijalkaisista koirista :( Ei tullut mieleenkään, että ne olisivat oppineet yrityksen ja erehdyksen kautta, mikä olisi tosi surullista. Enkä varmasti vois päästää myöskään mun Viliä vapaaksi missään autojen keskellä, se on tosi arka ja pelästyy jo muutenkin päriseviä mopoja jne. Mutta mietin, että jos mä olisin hampurilainen (höhöhö, hampurilainen) ja olisin tottunut siihen, että koiran on vapaana, olisin ehkä suhtautunut siihen luonnollisemmin jo Vilin pentuaikana ja ehkä sitten Vilikin olisi oppinut asian. Puhumattakaan siitä, että ehkä Hampurin koirat on jotenkin jalostuneet niin, että rauhalliset ja autoa ja ääniä pelkäämättömät koirat on menestyneet paremmin jne.

      En oikein tiedä, mistä asia johtuu, olis hauska tutkia.

      Poista

Kommentoi ja ylistä, beibi! Vastaan, jos ehdin.