torstai 10. maaliskuuta 2016

Jäähyväiset aseille

Jotkut teistä tietävätkin, että Kollaa kestään Jäähyväiset aseille on minulle tärkeä biisi. Sen ensimmäinen säkeistö on tatuoituna kyljessänikin.


Luin jostain määritelmän, että Kollaa kestää oli pasifistinen älykköpunkbändi. Yhtyeen nimi viittaa tietenkin talvisotaan ja Jäähyväiset aseille Hemingwayn sota-aiheiseen kirjaan, minkä lisäksi bändillä on myös kappale nimeltä Musti, sotakoira, mutta silti jäin kummastelemaan pasifistiksi määrittelyä. En ollut koskaan ajatellut, että Jäähyväiset aseille kertoo aseista tai sodasta. Luultavasti se on yksi tarkoitettu merkitys, mutta minulle laulu kertoo siitä, miten tärkeää on elää itseään varten ja ajatella omilla aivoillaan.

Tänään jaksan nousta seisomaan
tänään jaksan itseäni katsoa
En tarvitse enää peilejä
En haarniskaa, joka kulkua vaikeuttaa

Tänään aion lähteä maailmaan
tänään tietäni kulkemaan
Eivät riitä enää maalaukset
Tahdon nähdä, mitä on niiden takana

Tämän postauksen kuvat ovat syksyiseltä valokuvauskokeilultamme Herneenverson eli Selafielin ja Siperianhuskyn kanssa.
Ensimmäinen säkeistö on tatuoituna kyljessäni, koska siihen on niin hienosti saatu kiteytettyä se ajatus, että itseään ei tarvitse katsoa peilien eli muiden ihmisten kautta - sen voi tehdä omilla silmillään. Haarniska merkitsee minulle suojaa, jonka ihminen rakentaa ympärilleen suojautuakseen muiden ihmisten mielipiteiltä ja odotuksilta eli aseilta. Toisen säkeistön maalaukset kuvaavat muiden ihmisten näkemyksiä, jotka eivät enää riitä.


Laulu on minulle niin tärkeä, koska olen kokenut sen, että joku muu yrittää aivopestä minut omilla ideologioillaan ja tukahduttaa minut. Jos totta puhutaan, sen on kokenut melkein jokainen - yhteiskunta kertoo aika tarkkaan, millainen yksilön tulee olla, miten hänen tulee käyttäytyä ja miltä näyttää, jotta hänet hyväksyttäisiin. Koska jokaisessa ihmisessä on jonkinlainen hyväksytyksi tulemisen tarve, on hyväksymisellä leikkiminen vahingollista ja tuhoavaa. Tähän perustuvat ihmissuhteissa käytetyt aseet ja häpeä. Aseet ovat samalla osa haarniskaa, sillä niillä voidaan sekä suojata itseä että tuhota muita. Lopulta tosin tuhoaa myös itsensä.

Jäähyväiset aseille,
joilla elämää suojellaan
Jäähyväiset aseille,
joilla elämä tuhotaan


Vaikka tietyt puolustuskeinot voivatkin suojata ihmistä, pitäisi joillekin aseille yrittää sanoa kokonaan hyvästit.

Hyväksynnän pimittäminen. Hyväksynnän antaminen tai pimittäminen on joillekin valtapeliä. Monet kuvittelevat, että jos he ovat avoimia ja osoittavat vaikkapa pitävänsä toisesta, se asettaa heidät itsensä jotenkin alttiiksi häpeälle. Ehkä siksi, että silloin oikeastaan on toisen armoilla - toinen voi joko hyväksyä tai hylätä annetun ystävyyden tarjouksen. Siksi ajatellaan, että on cool olla ilkeä. Oikeasti ilkeää leikkivät ihmiset, joilla on huono itsetunto. Ilkeys on osa haarniskaa.

Tänään jaksan nousta seisomaan
tänään lähden maailmaan
Omaa tietäni kulkemaan
Tahdon nähdä mitä on seinien takana

Tänään aloitan laulamaan
tänään soitellen sotaan
Soitellen sotaan, jossa
ei tarvitse ketään vahingoittaa

Kateellisuus. Joskus kateellisuus voi toki tuottaa kunnianhimoa ja saada ihmisen etenemään, mutta valitettavan usein se vain lannistaa ja saa ihmisen ilkeäksi. Ylen jutussa jaettiin naistutkijoiden neuvoja nuorille. Lempineuvoni oli: "Paljon tuottavampi asia kuin kilpailu, on yhteistyö." Olen oppinut tämän asian mm. siskojeni kautta - en voi edes ymmärtää käsitettä "sisarkateus". Toinen hyvä neuvo oli: "Kannattaa verkostoitua ja aina löytää joku itseään parempi antamaan vinkkejä eri asioihin." Aina on ihmisiä, jotka osaavat jonkin asian paremmin, mutta fiksu ihminen pyytää heiltä apua ja tekee yhteistyötä, eikä vello kateudessa.


Toisten alentaminen. Jotkut tekevät tätä erityisesti ystävilleen ja läheisilleen. Ehkä siksi, että haluaa itse tuntea olonsa paremmaksi, tai siksi, että tuntee olonsa niin huonoksi, että pelkää jäävänsä yksin jos ihmiset ympärillä eivät ole yhtä huonoja.


Erilaisuuden dissaaminen. Monet erilaiseksi itsensä kokevat ovat joutuneet sietämään sitä, että suurin osa ihmisistä ei hyväksy heitä sellaisina kuin he ovat. Jotkut muuttuvat toivontunlaisiksi, mutta jotkut oppivat elämään asian kanssa. Tällainen paineista vapaa yksilö on tietyllä tapaa vaarallinen, koska häntä ei enää kiinnosta, mitä muut ajattelevat. Tällaiseen ihmiseen eivät tehoakaan tavallisesti toimivat ja tehokkaat aseet, kuten hyväksynnän pimittäminen ja häpäisy. Tällaista ihmistä ei voi hallita, ja hän voi toimia odottamattomasti. Siksi ihmisten epävarmuuksia ruokitaan ja heitä ajetaan hakemaan muiden hyväksyntää. Mutta millainen olisi yhteiskunta, jossa ihmiset hakisivat ensisijaisesti hyväksyntää itseltään? Itse toivon, vähän utopistisesti, että ihmiset käyttäytyisivät paremmin, kun joutuisivat kehittämään omaa moraalikäsitystään ja itsereflektiotaitojaan sen sijaan, että nojaisivat lakiin tai kysyisivät lehtien palstoilla asiantuntijoilta, mikä on missäkin tilanteessa oikein. Tämä on toki vähän anarkistinen ajatus ja ehkä liian toiveikas.

Jäähyväiset laeille,
joihin maailma kahlittiin
Jäähyväiset rajoille,
joita liikaa pystytettiin

Moni aseista luo illuusion vahvasta ihmisestä, jolla on varaa olla ilkeä. Tätä kuvaa rakennetaan myös mediassa. Oikeasti vahvoja ovat kuitenkin ne, jotka uskaltavat laittaa itsensä alttiiksi ja olla ystävällisiä, pyytää kahville kiinnostavalta tuntuvaa ihmistä, sanoa uudelle tuttavalle pitävänsä tästä, kutsua uudestaan hengailemaan ihmistä, joka on jo kieltäytynyt kerran, olla rehellisesti eri mieltä loukkaamatta muita ja loukkaantumatta itse, kehua muita aidosti ja hymyillä.


Hauskinta on, että aseista luopumista ei oikeastaan tarvitse harjoitella hampaat irvessä. Kun olen oppinut rakastamaan itseäni, hyväksymään itseni ja käymään jatkuvaa itsetutkiskelua, aseet ovat jääneet pois kuin itsestään, sillä en ole enää tarvinnut muiden hyväksyntää. On kiva, jos joku haluaa olla ystäväni, mutta en loukkaannu, jos en viehätä kaikkia. Tosin minulla on vielä kehitettävää haarniskani riisumisessa - tuntuu, että suojatessani itseäni olen jotenkin onnistunut jalostamaan kaiken aidon loukkaantumisen pois. Se on vähän pelottava ajatus. Mitenköhän voisin saada itsestäni vähän herkemmän?

ps. Tuntuu aika rumalta sanoa näin, mutta jotkut ihmiset, joilla on heikko itsetunto, ovat todella rasittavia, sekä itselleen että muille. Olin varisnkin itse nuorempana ihan sairaan rasittava. Huonon itsetunnon aiheuttaman ilkeyden kruunaa vielä tyhmyys - tyhmät ihmiset kestän, ja ilkeätkin, mutta tyhmät ja ilkeät ovat ihan hirveitä. He yrittävät olla ilkeitä, mutta tosi ilmiselvällä tavalla. Siinä tekee itsekin mieli paukuttaa päätä seinään. Pahoitteluni nyt kaikille teille, jotka koette olevanne tyhmiä ja ilkeitä, mutta totuus on totuus.

pps. Älkää ottako tätä irtisanoutumisena ilkeydestä. Joskus ilkeys on parasta. Mutta ilkeillä ei saa sellasille, jotka ei sitä oo ansainneet. 

9 kommenttia:

  1. Huhhuh miten hyvä teksti! Olen itsekin joskus syyllistynyt hyväksynnän pimittämiseen koska olen itse pelännyt torjuntaa, mutta olen niin samaa mieltä siitä että vahvuutta on itsensä likoon laittaminen. Täysin samaa mieltä myös tyhmistä ja ilkeistä ihmisistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Samaan olen itse syyllistynyt, mutta onneksi ihminen voi muuttua. Minulle ratkaiseva hetki oli, kun törmäsin erääseen ihanaan ihmiseen, joka oli kaikille ihana ja tosi välitön. Tykkäsin hänestä tosi paljon, ja sain rohkeutta itsekin käyttäytyä samoin. Siitä syntyi positiivinen noidankehä :)

      Poista
  2. Tää biisi on niin parasta, niin tykki, niin huh! Vai pitikö niistä tykeistä nyt luopua, hetkinen. Olen siis myöskin ajatellut tän kappaleen enemmän henkilökohtasella tasolla.

    Oivallinen biisi myös kuunneltavaksi aiheellisessa morkkiksessa hirveän ryyppäämisen jälkeen. On niin perinteinen haarniska tuo alkoholikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! Siis tykki! Tätä postausta varten tutkiskelin vähän asiaa, ja ilmeisesti biisi on tehty päivässä ja kiireessä, kun levyltä puuttui yksi kappale :O Uskomatonta.

      Totta on myös se, että alkoholi toimii monella haarniskana. Olen kuitenkin huomannut, että nykyään kun käyttäydyn muutenkin miten haluan, mikään ei purkaudu ulos kännissä :D Tästä seurauksena on paitsi se, että kaikki luulevat minun aina olevan humalassa selvinkin päin, mutta myös se, että minulla ei ole ryyppyillan jälkeen hirveää morkkista.

      Poista
  3. Ihanaa että joku muukin on tajunnut kuinka rasittavia ihmisiä saattaa olla huonoitsetuntoiset!
    Hyvä teksti muutenkin ☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, vaikka tuntuu vähän pahalta sanoa se ääneen. Mutta ajattelin sanoa silti, vähän kuin kannustuksena. Kaikki eivät tule ajatelleeksi, että huono itsetunto vaikuttaa muihinkin ihmisiin kuin itseen. Ja siitä taas saattaa muodostua noidankehä, että kun ihmiset ei jaksa hengata ympärillä, kuvittelee olevansa vielä entistä paskempi jne.

      Poista
    2. Jos on itsellä ollut huono itsetunto ja siitä on päässyt vähän parempaan itsetuntoon, näkee todella hyvin toisten, huonoitsetuntoisten defenssit. Osalla ihmisistä nää defenssit voi olla suhteellisen siedettäviä, mutta joskus tekee mieli vain huutaa että cut the crap. Paljon mieluummin vietän aikaa ihmisen kanssa, joka näyttää haavoittuvaisuutensa kuin defenssimekanismipäissään pissapäisesti käyttäytyvän ihmisen kanssa. Ja sitten tosiaan tulee toi noidankehä, ettei roolia vetävää huonoitsetuntoista jaksa kukaan katsella.

      Hyvä teksti kyllä! Hauskaa tajuta samalla tässä lueskellessa, ettei itse enää kaipaa ulkopuolista hyväksyntää ihan kaikelle vaan on oppinut arvostelemaan itseään ja tekemisiään ennen kaikkea omien arvojen ja tavoitteiden kautta.

      Poista
  4. Voi perse. Miksiköhän en seuraa blogiasi aktiivisemmin? Juttujasi lukiessani tajuan, että sieltä löytyy älykäs, fiksu nainen, joka osaa pukea sanoiksi monia ajatuksiani. Ja joka on "silti" samaan kiinnostunut ulkonäöstään, mikä mahdottomuus, ooooh! Niin ja osaan samaistua myös tissijuttuihisi. Mulla tisseydessä on ollut hankalaa eritoten se, että olen muuten aika sirorakenteinen. Vähänkin jos pistän jotain tiukempaa paitaa päälle (en tykkää makkarankuorista), efekti on välitön. Välillä mua ahdistaa, koska en erityisemmin kaipaa huomiota rintavarustukseni takia ja halua olla yleisen seksualisoinnin/kommentoinnin kohde - jokainenhan saa toki ajatella mitä haluaa, mutta kuten itsekin olet huomannut, kommentteja tulee. Haluan tulla nähdyksi eritoten itsenäni, en kävelevänä tissiparina. Ei isot rinnat ole ainoastaan positiivinen asia, vaan ne voi olla selkeä haitta ja osa isorintaisista naisista kärsii niin henkisesti kuin fyysisestikin rinnoistaan. Asiaa ei auta isorintaisuuden ihannointi, jonka vuoksi päinvastaista ihannetta ei helposti sulateta ("ole tyytyväinen että sulla on noin isot rinnat" Miksiköhän siitä pitäisi olla _tyytyväinen_? Eikö esim. hyvä terveys ole enemmänkin tavoiteltava asia noin lähtökohtaisesti kuin isompi kuppikoko? Toki on niitäkin, joille asia ei ole niin - tissit ennen terveyttä). Blaaa voisin jatkaa monologiani tisseistä hamaan loppuun saakka, mutta jätän asian tähän.
    Sen sijaan haluan vielä korostaa, että blogisi on mainio yhdistelmä yleistä positiivisuutta, pilkettä silmäkulmassa ja itseironiaa yhdistettynä sopivan rentoon asenteeseen, jolla on tapana myös hieman provosoida. Tabujen ja muiden erityisesti vaikeiden aiheiden käsitteleminen on tärkeää, ja sinä ja blogisi teette sen sangen itseäni miellyttävällä tavalla. Kiitos!

    VastaaPoista

Kommentoi ja ylistä, beibi! Vastaan, jos ehdin.