lauantai 19. maaliskuuta 2016

Fiilikseni, kun palautin gradun

Nyt on koittanut riemun päivä! Tulin tänne vain pikaisesti kertomaan, että palautin juuri pari minuuttia sitten graduni. Fiilikseni on seuraavanlaiset:




Parasta on, että sain graduuni sisällytettyä ilmaukset "jo muinaiset kreikkalaiset" ja "hitto mikä hilloviiva"! Sekä tietenkin Göstan lausahduksen siitä, miten Leevien valitsema musiikkityyli oli "
vittuilua näille turhantärkeille kukkopojille, mitkä kuvittelee et ne on jotain helvetin rokkenrolltähtiä". Olen kuningas. 

Jos jotakuta kiinnostaa, aion laittaa gradun nettiin, vaikka siitä tulisi ihan surkea arvosana, ja linkin sitten tänne. Nyt en enää mieti asiaa enempää, vaan lähden juhlistamaan tätä hienoa iltaa bingoon!



12 kommenttia:

  1. Isot onnittelut! Neljä lasia skumppaa onkin just sopiva aloitus moisen urakan jälkeen :-))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiiitoos! Munkin mielestä se on hyvä määrä. Plus pari lisälasia varmuuden vuoksi :D

      Poista
  2. En malta odottaa, että pääsen lukemaan graduasi! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apuaaa, toivottavasti se on yhtään hyvä! En osaa yhtään ajatella sitä ulkopuolisen silmin. Lisäksi omaa tekstiä on niin kamalaa lukea jälkeenpäin, että en ole oikeastaan sitä edes kunnolla lukenut läpi, alusta loppuun. Mutta niin paljon aikaa ja vaivaa siihen meni, että pakko se on esille laittaa vaikka miten hävettäisi :D

      Poista
  3. Minulla on suomen kielen kandi kesken ja olen onnistunut ujuttamaan sinne mm. maininnan J. R. R. Tolkienista ja scifikirjallisuudesta.

    Sattuipa muuten hauska juttu eilen. Olin kirjastolla ja juttelin kaverini kanssa Skypen kautta. Puhuimme hiustyyleistä ja mitä haluaisimme seuraavaksi tehdä hiuksillemme. Linkkasin sitten sinun kirjoituksesi revontulihiuksista ja sanoin, että jotain tuollaista olisi siistiä kokeilla. Sitä juttua selatessani silmäni osui Instagarm-ikkunaasi ja tajusin, etten vielä seuraa sinua, joten korjasin virheen välittömästi. Pian Instagramini alkoi hälyttää ja huomasin, että olet tykkäilemässä kuvistani, mm. tomaatti-mozzarellapiirakkakuvasta. Jonkin ajan kuluttua päätin mennä vessaan, joka sijaitsee kirjaston hiljaisen tilan edessä. Sielläpä istui tutun näköinen nainen revontulihiuksineen. (Ne ovat hienot.) Oli vähän stalkkaajaolo, sillä en tietenkään viitsinyt tehdä mitään, sillä 1. en tunne sinua 2. se oli hiljainen tila 3. olisihan se ollut vähän outoa.

    No, jos se et ollut sinä, niin sitten näin täydellisen kaksoisolentosi. Halusin silti tulla kommentoimaan, sillä koin tilanteen hassuksi, varsinkin kun olimme juuri kaverini kanssa puhuneet hiuksistani. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, minä se olin! :D Olin kirjastolla tutkimassa oppikirjoja. Ihan hyvä, ettet tullut moikkaamaan, koska pelkäsin suututtavani jo muutenkin kaikki hiljaisessa tilassa olevat jatkuvalla niistämiselläni, rapistelullani ja kolistelullani.

      Tosi aavemainen yhteensattuma toi törmääminen! En ole edes vuosiin käynyt yliopiston kirjastossa. Mutta jos näet mut vielä jossain, tuu ihmeessä juttelemaan jos keksit jotain jutun aihetta. Lupaan olla awkward :D

      Ja tsemppiä kandiin! Sekä kiitos hiuskehuista, nää on kyllä aivan ihanat mustakin. Ja ei haittaa, vaikka värit haalistuvat joka pesussa, ne näyttää silti kivoilta ja osat vielä kivemmilta kuin aikaisemmin.

      Poista
    2. Ja pitipä vielä lisätä, että vielä oudompi oli vielä toi Instagram-tilanne vielä samaan aikaan! Mikähän oli tässä se universumin viesti :D

      Poista

Kommentoi ja ylistä, beibi! Vastaan, jos ehdin.