Tiesin toki itse, mihin olemme menossa, koska olin jo ostanut liputkin marraskuussa. Seikkailun muu ohjelma hahmottui parina viikkona ennen päätapahtumaa. PTFU:n FB-sivut toimivat seikkailun aikana mikroblogina, jonne päivittelimme tietoa matkan etenemisestä, joten jotkut varmasti tietävätkin jo ainakin päämäärän. Shh, älkää pilatko yllätystä! Vien teidät satumaiselle matkalle halki Suomen, tai no, ainakin muutama sata kilometriä Turusta pois päin - joku vitsiveikko lohkaisisi tässä, että kaikki kilometrit Turusta pois ovat voitto sinänsä, mutta en itse alennu sellaiseen. Takaisin tarinaan: Oli synkkä ja myrskyinen yö...
Klo 9.00: Turku
Noukimme kyytiin VBM:n ja Lady Laiskiaisen. Olin käskenyt heitä olemaan syömättä ja sitten annoin aamupalaksi vain banaanin ja kahvia. Tämä oli tietysti kidutuksen lisäksi evil masterplan, jonka syy selvisi vasta seuraavalla pysäkillä. Voitte katsoa videon lähtölaukauksesta täältä.
Kerroin säännöt. Ne olivat: mitä Ruki sanoo, tapahtuu. Säännöt eivät oikein uponneet uppiniskaisiin kanssaseikkailijoihini, joten jouduin käyttämään salaista asettani motivoidakseni heitä. Salainen aseeni oli tietenkin, daa, kultapuku!
![]() |
Tässä ei ole yllätetty kultamiesta pyllyään rapsuttamasta, vaan hän yrittää ottaa itseään takapuolesta kiinni kuten Deadpool siinä mainoksessa. |
Nyt kysytte: mitkä mahtavat visailut? Ruki vastaa.
Koska reissu oli pitkä, olin suunnitellut visailuja eli kilpailuja eli visoja. Ensimmäiseen kuului ennakkotehtävä, jossa piti valita biisejä eri kategorioista.
1. Ultimaattinen hyvän mielen biisi
2. Biisi, joka kuvaa ilkeän mielipuolen sielunelämää
3. Ultimaattinen itkubiisi, joka itkettää joka kerta
4. Biisi, joka kuvaa parhaiten He-Mania
5. Biisi, joka kuvaa parhaiten Lady Laiskiaista
6. Biisi, joka kuvaa parhaiten VBM:ää
7. Biisi, joka kuvaa parhaiten MRV:tä
8. Paras adrenaliinia nostattava biisi
9. Matkustusbiisi
10. Ultimaattinen sing-along-biisi
11. Kantaa ottava biisi
Näistä biiseistä teimme sitten eräänlaisen levyraadin, mutta äänestimmekin sitä kappaletta, joka parhaiten sopi kategoriaansa. Eli vaikkapa kategoriassa 9 piti antaa äänensä biisille, joka parhaiten kuvaa matkustusta. Tämä oli superhauska kilpailu, varsinkin nuo kategoriat, joissa biisin piti kuvata mukana olevia henkilöitä. Voin kertoa esimerkiksi, että kategorian 7 eli parhaiten minua kuvaavat biisit olivat:
Herra Ylppö ja ihmiset - Riisu siipesi
Weird Al Yankovic - I perform this way
Goon - Huudan, tanssin, riehun ja laulan
Eppu Normaali - Science Fiction
Toinen kilpailu oli eräänlainen versio siitä pelistä, jossa valitaan joku henkilö ja sitten kysellään, mikä auto/makkara/väri/seksiasento/maalaji/valtatie hän olisi. Kirjoitimme omia nimiämme ja tuttaviemme nimiä lappuihin, yksi henkilö nosti lapun ja muut kyselivät ja yrittivät arvata, kuka ihminen oli kyseessä.
Joka tapauksessa, ajo sujui mukavasti. Ja kohta olimmekin jo...
![]() |
Laatukuva laatublogiin |
Klo 12.00: Pori
Saavuimme Poriin puoleltapäivin. Ja mitä ihminen tekee, kun hän saapuu Poriin nälkäisenä kuin susi? Tietenkin suunnistaa Cotton grillille! Ensimmäisen kultapukukunnian oli saanut Lady Laiskiainen.
Haluan ottaa tähän pienen hetken ja kertoa historiastani Cottonin kanssa. Tapasimme kun Cotton oli vielä pieni, punainen mökki. Hengailimme Cottonilla useasti kavereiden kanssa - joskus ostimme ruokaa, joskus vain tekosyyruokaa jotta saisimme hengailla (nakki kaikilla mausteilla!). Porissa ei käydä Heseissä tai Mäkissä, siellä käydään grilleillä. Minulla on ikävä Porin grillikulttuuria, Turussa kun ei ole mitään oikein kunnollista - siksi käyn aina Porissa käydessäni ainakin kerran Cottonilla.
![]() |
Ruki 15-vuotiaana Cottonilla (se on tuo takana oleva ylivalottunut talo - silloin oli muotia polttaa puhki kaikki kuvat) |
![]() |
Cottonin makkaraperunat <3 |
![]() |
Tämä on grillitaidetta ja sydämeni pakahtuu. Tässä on alkupalalautanen, jossa oli friteerattua kanaa, sipulirenkaita ja mozzarellaa. Kyllä! VBM näyttää, miten friteerattua mozzarellaa syödään. |
Kun olimme saaneet vatsat täyteen ja vielä kahvitkin mukaan, lähdimme kohti Yyteriä. Seuraava etappi oli tällainen reikä:
Kävimme siis avannossa ja saunomassa, paitsi minä, jolla oli vielä se reikä päässä. Minä tyydyin fiilistelemään muuten vaan. Olen ollut Yyterin Bikini Barissa töissä, ja tietenkin muutenkin porilaisena olen asunut kesät Yyterissä, joten paikka oli melkein yhtä nostalginen kuin Cotton.
![]() |
Urpo Yyterissä |
Meillä oli vielä parisataa kilometria ajettavana lopulliseen päämäärään, joten jatkoimme matkaa.
Klo 17.30: Hotelli Sorsanpesä, Seinäjoki
Ajoin pikkuteitä pitkin Seinäjoelle, emmekä eksynyt kuin pari kertaa. Olimme kuitenkin suhteellisen ehjiä, kun saavuimme hotellille. Oli VBM:n vuoro pitää kultapukua.
Jos saatte silmiänne viekoittelevasta kultamiehestä irti, huomaatte ehkä, että hotellihuoneemme oli upea. Saimme Hotel Sorsanpesältä käyttöömme kaksi normaalia parempaa Style-huonetta blogiyhteistyönä. Erityislaatuisille ihmisille erityislaatuiset huoneet. Kaiken lisäksi meitä oli odottamassa tällaiset upeat herkkulautaset! Glamour life, etten sanoisi.
Hengailimme hetken hotellilla, levähdimme matkasta ja napostelimme.
![]() |
VBM piti tyhmää ääntä |
Klo 20.00: Pancho Villa, Seinäjoki
Oli aika tankata ruokaa ja juomaa ihmisiin, jotta jaksaisimme vielä viimeiseen kohteeseen. Huipennus ei siis vielä ollut tämä, vaikka kaikki niin luulivat! Saimme ruoat blogiyhteistyönä Pancho Villalta.
Minä tilasin quesadilloja, ja minua pilkattiin, koska sanoin sen uun siihen. Olisi pitänyt kuulemma osata sanoa kesadilla. Minulle valkeni, että olin lähtenyt matkaan urpojen kanssa.
Ruoat olivat todella autenttisen oloisia, mikä ilahdutti minua. Olen kyllä käynyt aikaisemminkin Pancho Villassa, tosin en Seinäjoella ja olin muistaakseni silloinkin tyytyväinen. Turustakin sellainen löytyy, joten pitää alkaa käymään siellä vähän useamminkin. Kuten kunnon señoritojen kuuluukin, minä ja Lady tilasimme margaritat ja katselimme valoisaan tulevaisuuteemme.
Koska loppuillan aikataulu oli aika tiukka, emme valitettavasti ehtineet ottaa tämän (alla) parempaa asukuvaa. Bloggaajan velvollisuudet on siis jälleen kerran laiminlyöty! Voin selostaa asuni: tuo paita, musta minihame, sukkahousut ja skottiruutuiset kiilakorot. Minulla oli vähän asukriisiä, mutta siitä päästiin yli.
Kun olimme jälleen syöneet mahamme täyteen, oli aika siirtyä lopulliseen kohteeseemme.
Klo 22.00: Rytmikorjaamo, Seinäjoki
Hurraaa, illan huipensi Rytmikorjaamon 10-vuotisbileet ja vaatimattomasti sanottuma maailman paras keikkabändi Eläkeläiset eli Eläkelläiset eli Kumikamelin sivuprojekti.
Suoraan sanottuna minua harmitti aika paljon, että olin juuri tällä keikalla pää auki. Ihmiset eivät olleet niin riehaantuneita kuin normaalisti Eläkeläisten keikalla, mutta kyllä pari letkajenkkaa oli sentään saatu aikaiseksi. Minä ja VBM olimme lavan edessä kuten keikoilla kuuluukin ja humppasimme aika villisti.
Oli niin mahtavaa! Olo tuntui vapautuneelta ja minulla oli tosi hauskaa pitkästä aikaa. Mieltäni ei edes masentanut se, että hyppimisestä minulle tuli pahoinvointia ja menin vessaan hetkeksi istuskelemaan. En kuitenkaan oksentanut, mutta olin aika vihreän värinen varmaankin. Joku nainen tuli huutamaan minulle, että ei kannata juoda, jos ei osaa pitää juomia sisällään. Kerrankin minulla oli totuudenmukainen comeback ja sanoin, että olen ollut syöpäleikkauksessa (en tietenkään sanonut, että se oli ihan vaan mitätön syöpä). Harmikseni naista ei yhtään nolottanut huutelu. No, palasin takaisin keikalle ja unohdin pahoinvoinnin hetkeksi.
Keikan jälkeen menin juttelemaan Toppo Koposelle eli Onni Warikselle ja yritin tarjota hänelle juomaa. Tämä ei oikeastaan onnistunut, mutta pääsin hänen kanssaan kuvaan. Ja kuulkaas kun kerron, että Toppo nuoli mun naamaa! Voi kuulostaa vähän naurettavalta, mutta tämä oli illan ihan paras kohta. Itse aina kännissä nuoleskelen kaikkien naamaa ja pidän sitä hyvinkin hauskana toimintana, joten kun yksi harvoista idoleistani teki samalla tavalla, repesin ihan huolella.
Yö meni hihkuessa ja välillä nukkuessa. Jossain vaiheessa palasimme hotellille, jossa puin kultapuvun päälleni, huomasin sen olevan liukas ja putosin sängyltä.
Klo 9.00: Aamupala
Varmaan vaikuttaa siltä, että söimme koko reissun ajan, ja niin oikeastaan alun näännyttämisen jälkeen teimmekin.
Btw, rakastan hotelliaamiaisia! Voisin syödä niitä aina - kuka toisaalta ei? Aamupala oli kuitenkin katkeransuloinen, sillä se merkitsi seikkailun loppumista. Lähdimme ajamaan pitkää matkaa takaisin Turkuun.
Suunnittelin seikkailun ensisijaisesti lahjaksi ystävilleni, vaikka tietenkin oletin, että minulla itsellänikin on hauskaa. Itse kuitenkin tiesin, mihin olemme menossa ja olin aikatauluttanut kaiken aika tarkkaan, joten en odottanut seikkailufiilistä itselleni. Sellainen minulle kuitenkin tuli. Koin jollakin tapaa, että keikka ja naamannuolenta ja kaikki muu jotenkin herätti minussa jotakin, joka on ollut koko talven ajan kuolleena. Inhoan kaamosta ja kylmää, ja tämän päälle kaikki muu masentava on vienyt minusta aika lailla viimeisetkin mehut. Tällä reissulla tuntui, että heräsin talviuniltani ja muistin, miltä tuntuu olla niin onnellinen että tekee mieli hyppiä ja jännittää niin paljon ettei saa unta. Puhumattakaan kaikesta kivasta, mitä pääsimme tekemään. Muistin jälleen, miksi kannattaa aamulla lähteä ulos ja viikonloppuna lähteä toiseen kaupunkiin.
Suosittelen siis kaikille talven kangistamille seikkailua. Ikinä ei voi tietää mitä tapahtuu! Kiitos vielä kanssaseikkailijoilleni, blogiyhteistyökumppaneille sekä tietenkin teille lukijoille, jotka seurasitte meidän matkaamme Facebookissa ja soittelitte meille läähätyspuheluita!
Ei vitsit, Goon mainittu, Karhulan torilla tavataan :D !
VastaaPoistaMahtavan kuuloinen reissu, pitäisköhän sitä pyrkiä järkkäämään joskus omille kavereille samansuuntaista :D Varsinkin toi ruokapolitiikka kuulostaa ihan omalle kaveriporukalle sopivalta, koska nälkäkiukku yllättää hyvin usein.
Vitsi mikä reissu! Mä olen jakanut sulle parikin kertaa parhaan siskon tittelin, ja nyt kruunaan sut Suomen Parhaaksi Ystäväksi! Mua harmitti kauheasti tää mikroblogihomma koska mun tyhmät kaiuttimet ei toimi. Mutta ei harmita ihan niin paljoa enää kun sain lukea teidän seikkailusta!
VastaaPoistaTurussa kannattaa ennemmin mennä Cantina Aztecaan Fajitaksille, kuin Pancho Villaan. Aztecan ruuissa on huomattavasti enemmän autenttisuutta, kun ei oikaista kaikkea purkista ja pussista esivalmisteilla ;) Guacamole on taivaalista Aztecassa! Onko Aztecan yhteydessä olevan Papun mansikkamargariitat, mohitot ja keinut tuttuja? Kannattaa myös testata! Esanssimargariita ei ei maistu enää Papun margariitan jälkeen miltään :D
VastaaPoistaOot kyllä ihan mahtava kaveri!
VastaaPoistaToi ylivalottuneen kuvan talo on itseasiassa koulurakennus. Kuva on otettu aikana, kun Cotton Grill oli vielä se huussin kokoinen koppi keskellä kurakenttää ja ruoat syötiin pihalla olevilla pöydillä. Grillirakennuksen koko on kasvanut ja muutenkin putiikki on todella siisti, mutta onneksi annosten koko on edelleen kohtuu törkeä.
VastaaPoistaKiitos parhaasta joululahjasta.
Ihan näin puskista toivepostausehdotelma: mitä kaikkia ihonhoitotuotteita käytät?
VastaaPoista