keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Blogihiljaisuus ja random stuff

Oi lukijoista parhaat ja arvostetuimmat! PTFU:n blogirintamalla on ollut melko hiljaista, tiedän. Olen saanut pari sähköpostia, joissa kysellään kuulumisia. Älkää pelästykö, en ole lopettamassa blogia - elämässäni on nyt vain vähän kiireitä ja murheita ja sen sellaista, joten en ole oiken löytänyt inspiraatiota bloggaamiseen. Jostain silti pitäisi se inspis löytää, sillä yksi tapa tappaa murheet on heittäytyä johonkin kivaan.

Koska isot aiheet tuntuvat nyt liian isoilta, kirjoitan pienistä. Tässä postauksessa siis ensinnäkin selittelyä blogihiljaisuuden syistä, vastailua kysymyksiin ja lopuksi satunnaisia asioita, joista haluan mainita.

Hiljaisuuden syyt:

1. Sain vihdoin asetettua gradulleni jonkinlaisen deadlinen! Palautan sen ohjaajalleni 2.3., ja siihen asti kaikki vapaa-aikani on aikataulutettua. Olen töissäkin nyt vain kolme päivää viikossa, kunnes saan gradun tehtyä. Pitäkää peukkuja! Kun saan tämän asian hoidettua, vapautuu se aivojeni osa, joka jatkuvasti murehtii ja ahdistuu tästä keskeneräisestä työstä.

2. Perheongelmat lapsuudenperheessäni. Kesällä alkaneet jutut jatkuvat vaan, eikä loppua näy. Kaikista eniten ärsyttää voimattomuuden tunne ja se, etten voi tehdä mitään. Olen tottunut siihen, että hoidan kaikki asiat puhtaalla tahdonvoimalla. Nyt se ei auta vaan minun pitää vain pyöritellä peukaloitani ja odotella. Tämä asia tuntuu niin isolta, että kaikki omat asiani vaikuttavat mielessäni mitättömiltä ja yhdentekeviltä. Se on aika masentavaa, mutta yritän pitää lippua korkealla ja toivoa elossa. Pahoitteluni kryptisyydestä, mutta en halua puida tätä asiaa julkisesti - mainitsen asiasta silti, sillä haluan kertoa, että elämässäni on menossa isoja asioita ja että blogi ei ole tällä hetkellä prioriteetti.

3. Fuckin syöpä. Älkää pelästykö, tämä kuulostaa pahemmalta kuin mitä se on. Päälaessani on ollut syntymästä lähtien kalju kohta, sellainen kaksieurosen kokoinen. Nyt siihen on tullut tyvisolusyöpä! Onneksi kyseessä on vain ihan surkea ö-luokan syöpä, voisi melkien sanoa että epäsyöpä, niin mitätön se on. Vaikka tämä syöpä ei tapa, ei lähetä etäpesäkkeitä ja se vain nipsaistaan pois, oli aika järkytys kuulla asiasta. Leikkauksen piti olla vasta muutaman kuukauden päästä, mutta sain peruutusajan huomiselle, ja olen siis menossa aamulla leikkaukseen.

Vähän ärsyttää, koska on mahdollisuus, että päälakeni ajellaan kaljuksi - jos päälakeni ajellaan, en aio jäädä Juiceksi vaan ajelen sitten suosiolla kaiken kokonaan pois. Koska aikaa leikkaukseen piti olla muutama kuukausi, olin ajatellut värjääväni hiukseni jollain ihanilla sateenkaaren väreillä ensin. Nyt en ehdi ja se harmittaa. Olen aika varma, että minulle ei sovi kalju, joten toivotaan, että hiuksia ei tarvitse ajella! Vaikka Sekopää ainakin on kyllä aika supercool kaljuna.


Löysin itsestäni kuvan peruukkisukka päässä. Ei se nyt niin pahalta näytä!
Minulle sanottiin aluksi, että päähäni saatetaan tehdä ihonsiirto. Mieheni He-Man tietenkin tarjosi ihon lähteeksi heti omaa takapuoltaan, se kun on karvainen. Ja sitten minua olisi kuulemma virallisesti saanut sanoa pyllypääksi! Nyt tiedän, mitä on tosirakkaus. Tosi harmi, että ihonsiirtoa ei tarvitakaan, He-Manin pyllykarvat ovat aika tuuheat.

 Siinä sitä oli syitä kerrakseen! Saan varmasti teiltäkin anteeksi kaiken hiljaisuudesta kommentteihin vastaamattomuuteen, koska syöpä. Aion käyttää sitä tästä lähtien aina kaikessa - kun haluan viimeisen pitsapalan, kun en jaksa aamulla keittää kahvia tai kun työpaikalla tapellaan lounaspaikan valinnasta.

Minulta on kysytty sähköpostitse kysymyksiä, joihin olen alkanut kirjoittaa vastausta, mutta joita en ole koskaan saanut lähetettyä. Pahoitteluni siitä. Nyt vastailen tässä muutamiin kysymyksiin ihan julkisesti ja lyhyesti, olkaa hyvä.

Tyllimekot. Ne Hell Bunnyn mekot kuulemma kutittavat. En osaa oikein sanoa tästä asiasta mitään, koska minua HB:n mekot eivät kutita - siispä en osaa oikein verrata, mikä ei kutittaisi. Minulla on myös Bannedin tyllimekko, mutta se tuntuu aika samanlaiselta kuin HB:n klassikot. Tähän voi kokeilla avuksi alusmekon käyttämistä.

Tatuoinnit. Osaanko neuvoa paikkaa Helsingissä? En osaa. Porissa tatuointeja tekee ihana @aleksandrajasmin, joka Baby Dollinakin tunnetaan - häntä voin suositella! Turussa olen käynyt Turku Tattoo Parlourissa, ja sitäkin suosittelen. Muuta en osaa asiasta sanoa.

Sir Vili. Vili voi oikein paksusti! Mutta ei kirjaimellisesti paksusti, koska se on koirille ja varsinkin mäykyille tosi iso terveysriski.

Sukkani. En anna tai myy sukkiani. Tai no miksi en myisi, jos maksetaan tarpeeksi.

Älykkyys. Viime postaukseen tuli kommentti blogin mahtavuuden juuri keksineeltä ihmiseltä. Koska kommentti on julkinen, laitan sen nyt tähän. Enhän voi koskaan saada liikaa suitsutusta.

Löysin sinut vasta äskettäin netin syövereistä ja kiinnostuin sinusta heti. Olen nuori nainen, joka kaipaa juuri sinun kaltaistasi esikuvaa elämäänsä. Samastun sinuun monessa mielessä.

En ole koskaan pitänyt itseäni huippuälykkäänä, eikä kukaan muukaan ole tainnut niin ajatella. Olen kuitenkin huomannut, että hyvin pienellä ponnistelulla, tai jopa suorastaan laiskottelemalla, pärjään elämässä ja menestyn koulussa. Voinkohan sittenkin olla älykäs?

Tykkään myös laittautua ja välillä puhua "tyhmistäkin" asioista. Olen myös leikkisä luonne. Tämä vie minulta ilmeisesti uskottavuutta, sillä saan kuulla kommentteja, kuinka en voi olla älykäs ulkonäköni tai sukupuoleni takia.

Ihailen rohkeuttasi, kun uskalsit tehdä Mensan älykkyystestin, jolla varmasti saat epäilijät hiljaisiksi. Minusta tuntuu, etten koskaan uskaltaisi tehdä älykkyystestiä, vaikka koen, että minun pitää jatkuvasti todistaa olevani fiksu. Inhottavat kommentit ja asenteet minua kohtaan lannistavat mieltäni. En usein itsekään usko olevani hyvä ja pärjääväni. Yllätän itseni joka kerta hyvillä suorituksillani. Toisaalta tällaiset yllätykset ilahduttavat kovasti, mutta ongelma on se, etten aina uskalla yrittää epäonnistumisen pelossa. Onko sinulla antaa jotain rohkaisevia neuvoja?

Pahoittelen, että kirjoitin blogikirjoituksesi aiheeseen sopimattoman viestin!  

Ensinnäkin kiitos viestistäsi. En vastannut siihen heti, koska olen lusmu ja koska ajattelin, että kirjoitan aiheesta oman postauksen. En ole saanut sitä aikaiseksi. Olen tosiaan pohtinyt älykkyysjuttuja mm. täällä, mutta en ole suoraan kirjoittanut siitä, miltä näin mahtavan huippufiksuna ihmisenä oleminen tuntuu. Ehkä kirjoittaminen on jäänyt siksi, että se ei oikeastaan tunnu yhtään miltään. 

Olen saanut paljon positiivista palautetta siitä, että olen uskaltanut julkisesti puhua asiasta (paskaakin on tullut niskaan, mutta yleensä se on huonosti argumentoitua paskaa, joten who cares). Monet ovat sanoneet, että kun he kuulivat, että olen päässyt Mensaan, he uskaltautuivat menemään testiin. Siitä sitten en tiedä, onko kehumista vai ei, kun minulle sanotaan esimerkiksi: "Ajattelin, että jos SÄKIN pääset, niin kyllä mäkin uskallan kokeilla!" Joidenkin mielestä asiasta puhuminen on kehuskelemista, mutta tätä mielipidettä en ymmärrä. Jos asia liittyy puheenaiheeseen tai voin rikkoa vaikkapa jotain stereotypioita, en aio piilotella mensalaisuuttani, kuten jossain vaiheessa tein. En tosin kehuskelekaan sillä enää kännissä, kuten jossain vaiheessa myös tein :D Ainakaan joka kerta.

Voin samaistua sinun tilanteeseesi, koska itsekin kärsin vieläkin joskus huijarisyndroomasta.  En koskaan ajatellut olevani erityisen fiksu, vaikka olin luokkani paras kaikissa lukuaineissa ja pääsin kaikista kursseista läpi lusmuilemalla - vielä yliopistossakin. Minusta tuntuu vieläkin, että oikeasti olen ihan ääliö. Myös superlahjakkaat pikkusiskoni vähättelevät esimerkiksi koulumenestystään, ja se tekee minulle pahan mielen. Tämä olikin yksi syy, miksi kerroin älykkyysasiasta julkisesti: se, että ajattelen olevani tyhmä vaikka koulumenestyksen, valtavan nokkeluuteni ja nyt älykkyystestinkin mukaan en ole, kertoo jotakin siitä, miten muiden asenteet vaikuttavat minäkuvaan. Siksi halusin herättää ainakin jotkut näkemään, että persoonalla tai ulkonäöllä ei ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa. Minäkin tykkään "tyhmistä asioista" ja olen leikkisä. Lisäksi olen kovaääninen, puhun joskus läpiä päähäni, nauran paljon, kerron huonoja vitsejä, nauran omille huonoille vitseilleni (kovaan ääneen), olen kiinnostunut ulkonäöstä ja vaatteista, käytän korkokenkiä, en aina muista kaikkia sanoja tai tunne tärkeitä ihmisiä, sanoja tai aatteita, käytän isoja kaula-aukkoja ja minulla on valtavat boobsit (nämä ovat monen mielestä tyhmyyden merkki!), olen mukava ja otan muut huomioon, kännipäissäni halailen ihmisiä ja joskus tanssin pöydillä - silti olen älykäs. 

Oikeastaan ainut asia elämässäni, missä älykkyyteni näkyy, on varmaan se, että olen aina pärjännyt kaikessa mihin ryhdyn ja että olen kiinnostunut monista asiosita. Nämä asiat eivät ole mitenkään erityisen "fiksuja", vaan esimerkiksi pienenä tykkäsin ruoanlaitosta ja leipomisesta ja otin selvää kaikesta asiaan liittyvästä. Yksi asia, mikä minua ärsyttää, on loputon luonnontieteiden arvostaminen ja korottaminen jotenkin erityistä fiksuutta ilmaiseviksi kiinnostuksenkohteiksi. Kieli, kirjallisuus, symboliikka ja esimerkiksi ihmismielen ymmärtäminen ovat mielestäni ihan yhtä tärkeitä asioita. 

Menin testiin ihan huvin vuoksi, ja lopputulos yllätti minut ja varmaan kaikki läheisenikin. Jos asia kiinnostaa, mene ihmeessä testiin! Muuten ajatus jää takaraivoosi ärsyttämään. Sinun ei tarvitse kertoa testistä kenellekään, joten ainoa, joka voi pettyä, olet sinä itse. Etkä sinäkään välttämättä pety tulokseen, jos jo valmiiksi ajattelet olevasi huonompi kuin mitä olet. Jos testi jännittää kohtuuttomasti, tee ensin nettitesti. Tosi paljon tsemppiä, pidän sulle peukkuja! 

Laitoin tämän värikkään kuvan tähän nyt vain tylsän tekstiä piristämään. Kuva EMP:n blogin postauksesta täältä. Kuvaa ei muuten ole muokattu, sain valotuksen osumaan just eikä melkein oikein.
Maj Karma. Yksi lempibändeistäni on palannut keskuuteemme, jee! Kun ekaa kertaa kuuntelin uudet biisit Puumiekan ja Sotaa ei tule, olin aika pettynyt Ihmismäiseen soundiin. Nyt kuunneltuani uutta levyä pari kertaa, olen muuttanut mieltäni. Etenkin Peltisydän kuulostaa jotenkin vanhalta kunnon Maj Karmalta! Ja Puumiekkakin avautuu eri tavalla kuin ekoilla kuuntelukerroilla. Etenkin säe puumiekallani raivaan esteitä saa vähän kyyneleet silmiin Ruki-tädille. Kertosäe tosin ihmetyttää - miksi äiti laittaa nyt eväitä ja miksi eväitä ja talossa eivät yhtään sovi yhteen? Biisin lopuilla eväitä sopii kyllä sanan esteitä kanssa, mutta jokin tässä kertsissä häiritsee.

Meitä suojeli silloin ennen isä ja äiti
joka nyt laittaa eväitä
Isä ei enää asu meidän kanssa
samassa talossa


Musiikki yleensäkin. Olen niin iloinen, että PMMP:n Paula ja Mira MOLEMMAT ovat julkaisemassa keväällä omat levynsä! Molempien sinkut ovat omalla tavallaan hienoja. En malta odottaa. Musiikki on mahtava asia, ihmiset! Ja festarit. Niitäkin odotan. 

Kuukuppimainos! Se on valmistunut ja sen näkee täällä.
Tapakulttuuri. Mitä enemmän pohdin tapoja, sitä vähemmän niitä ymmärrän. Toki muiden huomioiminen ja esimerkiksi juhlan kunnioittaminen siistillä asulla käyvät järkeen, mutta tarkat säädökset kaikenlaisista ääliömäisistä käyttäytymissäännöistä ärsyttävät. Mitä oudompi, sen herkumpi, sanon minä aina. 

Punaviini. Punaviini on hyvää ja terveellistä, mutta muistakaa lapset, että sitäkään ei saa juoda liikaa. Itsekin yritän muistaa asian.

Haloo Helsingin pojat. Tästä on vähän aikaa, mutta asia jäi ärsyttämään. Kuuntelin radiota ja siellä sattuivat olemaan Haloo Helsingin pojat kertomassa biisinteosta. He kuvailivat taiteellista prosessia ja kertoivat, miten biisien musiikki äänitetään. He saivat sen kuulostamaan todella rankalta ja pitkältä jutulta. He lopettivat sepustuksen sillä, että "sitten Elli käy heittämässä laulut ja biisi on purkissa". Mitään en mistään oikeasti tiedä, mutta minua jäi ärsyttämään haastattelun väheksyvä asenne Elliä kohtaan. Koko bändin tunnistaa juuri Ellin äänestä ja hän on (ymmärtääkseni) tehnyt suurimman osan sanoituksista. En mitenkään erityisesti fanita yhtyettä, mutta mielestäni Haloo Helsingin biisien sanoitukset ovat omaperäisiä ja kiinnostavia, mitä ei todellakaan voi sanoa kovin monesta nyky-yhtyeestä. Bändin pojista jäi kyllä paha maku haastattelun myötä. 

Huhhuh, siinä taisi olla kaikki, mikä tuli mieleen. Nyt voin hyvillä mielin jäädä kahden viikon sairaslomalle. Kuka tietää, ehkä saan sängynpohjalla maatessani hyviä postausideoita ja sitä kauan kaivattua inspistä. 

ps. Tarkoitus oli siis kertoa, että blogihiljaisuus katkeaa varmasti vasta maaliskuussa. Aiemmin jos inspaa. Juttujen laadusta en voi tosin mennä takuuseen, sillä saan varmaan jotain kipulääkkeitä taas. Tai voihan ne lääkkeet nostaakin blogin tasoa uusiin sfääreihin, kuka tietää.

12 kommenttia:

  1. Eli maaliskuussa vois olla aika tulla Turkuun. Tai huhtikuussa ku sillon teillä on jo kesä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, tervetuloa, pidetään hirveet bileet! Sellaset, joissa en sammu taksiin :D

      Poista
  2. Aika paljon isoja asioita niiko kertalinttuulla. Tiedän että on todella laimeeta ja silleen, varsinkin tämmöseltä täti-ihmiseltä, mutta siitäkin huolimatta tsemppiä isosti. Ja vielä isommin. Ehkes eniten niihin lapsuudenkotijuttuihin, sillä kaikesta muusta sie niin selviät.
    Teet gradus loppuun, toivut syöpäleikkauksesta ja no....niin....teet parhaasi kotijuttujen kanssa. Me uskolliset fanisi kyllä ootetaan, että palaat meitä ilahuttamaan entistä upeampana ja taatusi koleinpana kaljupäänä mitä mie tunnen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. TitiLaFairie ilmaisikin tässä kommentissaan kaiken olennaisen, mutta jaksamisia niin perheongelmien kuin syövänkin kanssa. Ja tosiaan syöpä KUULOSTAA pahalta, kun meillä on suvussa ollut keuhko- ja rintasyöpää, mutta hyvä että siitä sitten myös oikeasti pääsee eroon eikä niin, että jää kummittelemaan. Ja ainahan asian voi kääntää positiiviseksi: selvisin syövästä, niin selviän kaikesta muustakin! (Toivottavasti ei mennyt mauttomaksi tämä letkautus.)

      Poista
    2. Kiitos paljon ihanat! <3 Ja huumori on paras käsittelykeino mihin vaan, myös syöpään, joten mikään ei ole mautonta. VBM lupasi ostaa minulle paidan, jossa lukee "I BEAT CANCER - and by cancer I mean kids" :O

      Poista
  3. Jäädään odottamaan kipulääkkeenhuuruisia kirjoituksia! Tsemppiä gradun kirjoitukseen ja muihin sun ajatuksen valtaajiin. Ja kiitos tuosta Baby Doll-vinkistä. Mä olen tuntenut hänet edellisessä elämässäni noin kymmenisen vuotta sitten ja joskus vain kadotimme yhteyden. Kun mä löysin sun blogin selasin tietty hurmiossa vanhatkin kirjoitukset melkein yhdeltä istumalta ja olin äimistynyt kun tajusin kuka Baby Doll oli. En kuitenkaan halunnut olla niin stalkkeri että olisin alkanut täällä kyselemään perään - varsinkin kun BD oli siinä vaiheessa jo jättänyt bloggaamisen. Jospa sitä nyt instan kautta kyselis että vieläkö mut muistetaan :D

    Toivu sinä rauhassa. Gradusta, perheestä ja herramunjee syövästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos OonaV <3 ja toipuminen on jo lähtenyt hyvin käyntiin! En tiennytkään tuollaisesta kytköksestä sun ja BD:n välillä :O Kyllä maailma on pieni paikka! Toivottavasti pääsette uudelleen kosketuksiin, BD on ihana <3

      Poista
  4. Ps. Viimeinki jaksoin keskittyä tuon kokonaiset 25 min ja olinki 115 pisteen verran fiksu! Jee! Nyt voin jatkaa pölijäilyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wuhuu! Mä sain tosta nettitestistä muistaakseni about 15 pistettä huonomman kuin oikeesta, että laske sekin vielä mukaan.

      Poista
  5. Ps. Viimeinki jaksoin keskittyä tuon kokonaiset 25 min ja olinki 115 pisteen verran fiksu! Jee! Nyt voin jatkaa pölijäilyä.

    VastaaPoista
  6. Piti vaan tulla sanomaan, että mukava kuulla sinusta. Ihanaa, että kaiken tuon keskellä jaksat silti hehkua hölmöä ihanaa valovoimaasi meillekin. Silti ei ole pakko jaksaa. Tsemppiä ja jaksamisia, paranemisia, viisaita sanoja, voimaa, viisautta ja kaikkea mitä just nyt ja kohta tarvitset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoista, anonyymi, ja ehkä paras kuvaus minusta ikinä on "hölmö ihana valovoima" :D Toipuminen leikkauksesta on jo alkanut hyvin, joten kyllä tästä vielä noustaan muutenkin :)

      Poista

Kommentoi ja ylistä, beibi! Vastaan, jos ehdin.