tiistai 29. joulukuuta 2015

Rakkaudesta

Hyvä lukijani S. Tämä postaus on sinulle, vaikka kirjoittamisessa onkin joulukiireiden takia vähän kestänyt. Toivottavasti olet selvinnyt hyvin joulun yli. Toivoit postausta sydänsuruista selviämisestä, ja yritän tässä jonkinlaista lohdutuspakettia sinulle (ja muille särkyneille sydämille) koota. MRV to the rescue!

Olen täällä varmaan kertonutkin, että oman rakkauteni olen löytänyt jo 11 vuotta sitten, ja yhdessä olemme edelleen. Tämä ei silti tarkoita sitä, että en olisi koskaan kohdannut sydänsuruja tai että liittomme olisi ollut aina helppo. Vertaan mielessäni parisuhteen loppumista siihen, kun koirani Arska kuoli. Se oli minulle todella suuri suru ja järkytys ja päätin, että en enää ikinä hanki koiraa, koska parhaan ystäväni kuolema aiheutti niin pahan olon. Jonkin aikaa menikin niin, että itkin joka päivä. Sitten itkin aina, kun muistelin Arskaa, joten välttelin sen muistelemista. Jonkun aikaa surtuani muistot alkoivatkin tuomaan minulle iloa ja nykyään muistelemme mieheni kanssa yhdessä, miten mahtava koira Arska olikaan ja miten hauskaa meillä oli. Huomasin, että olin iloinen yhteisestä ajastamme, ja vaikka sen loppuminen olikin ollut aivan hirveää, kaikki Arskan antama onnellisuus voitti surun. Tein päätöksen, että olen koiraihminen. Kieltäydyin kyynisyydestä ja hankimme uuden koiran.

Siispä joudun kertomaan masentavan totuuden: se juttu, että ainoastaan aika parantaa surun, on ihan totta. Se ei silti tarkoita sitä, etteikö olostaan voisi tehdä vähän siedettävämpää surun unohtumista odotellessa eikä sitä, että enää koskaan ei uskalla lähteä yrittämään mitään. Elämässä ei voi tehdä oikein muuta kuin yrittää aina uudestaan - joskus onnistuu ja joskus ei, mutta tärkeintä on se, että nauttii siitä, mitä tekee. Huh, mikä ajatelma. Toivottavasti loppupostauksesta ei tule yhtä kliseistä liibalaabaa. Tässä siis muutama neuvo surusta selviämiseen - toivottavasti mahdollisimman käytännönläheisiä juttuja ilman merkityksetöntä selkään taputtelua ja voivottelua. Kliseitä varten ovat ystävät, ei maailman paras bloggaaja.

1. Keskity tilanteen hyviin puoliin!

Muutama viikko sitten He-Man aloitti työt toisessa kaupungissa, mikä tarkoittaa sitä, että olemme toistaiseksi viikot erossa. Vaikka tilanne tuntuukin 90-prosenttisesti aika kurjalta, salaa osa minusta myös vähän iloitsee. Olemme asuneet yhdessä 9 vuotta, joten olen joutunut 9 vuotta ottamaan huomioon jonkun toisen ihmisen kotonani. Nyt saan viikot tehdä mitä tahdon! Nautin mm. siitä, että kukaan ei nalkuta epäsiisteydestäni ja saan olla niin ällöttävä kuin haluan. Saan mm.

- jättää tiskejä lattialle
- nauttia siitä, että kun puhtaat astiat loppuvat, kukaan ei valita kun juon vettä pakasterasioista
- syödä tonnikalaa niin paljon kuin sielu sietää, eikä kukaan sano että haisen
- öljytä ihoani teepuuöljyllä, eikä kukaan saa (kahden kerroksen päässä!) astmakohtausta
- viettää iltani nakupellenä
- syödä kokonaisen paketillisen jäätelöä yksin
- kävellä iltakävelyt kuunnellen musiikkia
- jättää askarteluprojektini moneksi päivää keskelle lattiaa
- katsoa rauhassa vain minua kiinnostavia Netflix-sarjoja
- olla epäsosiaalinen kun haluttaa
- kuunnella musiikkia ihan täysillä ja riehua miten tykkään

Sloppy MRV.
Huh, liittyypä moni "vapauksistani" siisteyteen.

2. Olet vapaa!

Monen mielestä rakkaus on sitä, että saa olla täysin oma itsensä ja toinen silti rakastaa. Olen samaa mieltä siinä, että parisuhteessa on tärkeää se, että osapuolet eivät yritä muuttaa toisiansa ja että kumpikaan ei muutu toisen takia - olen nähnyt ihan liikaa sitä, että ystäväni on miehen tavattuaan yhtäkkiä ihan eri ihminen. Ajattelen kuitenkin myös niin, että ihminen muuttaa käytöstään aina vähän suhteessa muihin ihmisiin. Epäilen, että kukaan ei ole täysin samanlainen muiden ihmisten seurassa kuin mitä on yksinään. Mielestäni Kumikamelin biisissä Pervo (joo tiedän, hyvä nimi tähän yhteyteen) sanotaan ajatus, jota tässä haen, aika hyvin:

Vihdoin löytyi syy,
miksi viitsii yrittää 
Vihdoin löytyi joku,
jolle jaksaa jotain esittää

Kyse ei ole silti siitä, että esittää jotain toista kuin mitä on, vaan siitä, että ottaa toisen huomioon. Tämä ei päde vain parisuhteisiin vaan kaikkiin ihmissuhteisiin. Esimerkiksi minä olen kehittänyt taitoni olla välittämättä ihmisten mielipiteistä huippuunsa ja siitä on ollut minulle paljon hyötyä. Tämä pätee kuitenkin vain ihmisiin, joista en välitä. Heti, kun välitän ihmisestä, asia muuttuu. Otan mielipiteet ainakin huomioon, vaikka en toimisikaan niiden mukaan. Siksi on tärkeää valita huolella ne ihmiset, joiden mielipiteillä on väliä eli joista välittää. Tyhmiä ja ilkeitä ihmisiä, jotka myös kusipäinä tunnetaan, ei kannata päästää lähelleen ollenkaan, sillä he käyttävät väärin asemaansa ja yrittävät pönkittää itseään toisten kustannuksella.

Juttelimme asiasta töissä ennen joulua. Suurin osa sanoi, että mielipiteeni siitä, että rakkaus vaatii kompromisseja, tarkoittaa sitä, että olen aivan paska ihminen! :D Että minun pitää esittää olevani rakkauden arvoinen. En näe asiaa samalla tavalla, sillä mielestäni jokainen ihminen on sisimmissään vähän paska eikä halua paljastaa kaikkia ällöttäviä tapojaan ja mielipiteitään. Kamalin painajaiseni olisi se, että joku pystyisi lukemaan ajatuksiani tai että minä pystyisin lukemaan muiden. Tai että joku näkisi selaushistoriani. Hrrr. Joidenkin asioiden pitää olla yksityisiä.


Toisen ihmisen huomioon ottaminen ei ole aina kovin helppoa. Siksi sanonkin niille, jotka etsivät parisuhdetta melkeinpä pakonomaisesti ja epätoivoisesti: nauttikaa yksinolosta kun vielä voitte. Olette täysin vapaita! Liftatkaa parhaan kaverinne kanssa Rovaniemelle (ehkä kesällä). Lähtekää yksin festareille. Opetelkaa jokin uusi taito tai kieli. Hankkikaa (vaarattomia) pakkomielteitä. Valvokaa koko yö flow-tilassa maalaten.

3. Harrasta eskapismia!

Joillakin ihmisillä, kuten minulla, tunteet ottavat joskus liian suuren vallan. Suru aiheuttaa lisää surua ja lopulta tunne kasvaa niin suureksi, että siitä ei saa enää mitään otetta ja sitten paniikkitila on valmis. Siispä olen oppinut hallitsemaan tunteitani ja käsittelemään niitä pienissä annoksissa. Yksi vinkkini suureen suruun tai muuhun liian hallitsevaan tunteeseen on eskapismi. Pakene tunnetta ja omaa elämääsi esimerkiksi kirjoihin tai sarjoihin. Koukuttavat sarjat ovat parhaita tähän tarkoitukseen. Varaa pari päivää velloaksesi ihan yksinäsi, hanki helppoa ruokaa kaappiin ja pidä sarjamaratoneja. Suosittelen esim. 30 Rockia, jonka on luonut ihana Tina Fey. Sarjassa keskitytään muuhun kuin romanttiseen rakkauteen, mm. ystävyyteen ja yhteiskunnallisiin ongelmiin, super(naish)hauskan komedian kautta.

ps. En tiedä, onko tämä ihan suositeltava neuvo kaikille, mutta minulle tämä toimii. Parin päivän pakenemisen jälkeen huomaa, että maailma ei olekaan kaatunut ja että olisi kiva käydä suihkussa. 

4. Käytä musiikkia!

Jos joku hyvä puoli sydänsuruista pitää keksiä, se on se, että niistä on tehty loputtomasti biisejä. Oli tilanne sitten se, että kokee surua, vihaa, pettymystä tai mitä vaan, tilanteeseen löytyy biisi. Oma lempparini on P!nkin So What.


Voi myös kuunnella tarkoitukseen sopivia soittolistoja ja löytää ihan uusia lemppareita. Spotifyllä on hauskoja listoja koottuna valmiiksi, mm. Mimmien voimaantumislista, Breakup Songs ja Nyt v*tuttaa.

5. Nauti rakkaistasi!

Lopuksi: ymmärrän, että yksinäisyys on raastavaa. Mutta sitä ei aina tarvitse lääkitä parisuhteella. Eläimet ovat hyviä lohduttajia ja halijia, kun itkettää. Ystävänkin voi ottaa kainaloon kun katsoo leffaa, siskon kanssa voi tehdä niskahierontavaihtokauppoja ja romanttisen illallisen voi nauttia bestiksen kanssa. Se ei ole outoa, eihän? Yhteiskunta on mielestäni ihan liian parisuhdekeskeinen ja esimerkiksi kaikki fyysinen koskettaminen on ihan turhaan seksualisoitu. Muutakin rakkautta on kuin seksuaalinen tai romanttinen.  


Koska lohdutuspaketissani on vain viisi kohtaa, pyydän teitä, arvon lukijat, osallistumaan. Kertokaa kommenteissa parhaat asiat siitä, että saa olla yksin! Ja kertokaa myös näkemyksenne siitä, onko ihminen salaa paskiainen, jos ottaa rakastamansa ihmiset huomioon. Asia kiinnostaa minua.

ps. Yksi yleisesti tunnistettu rakkauden laji on lukijarakkaus. Minulla on ihan parhaat lukijat! Kiitos ihana Riikka maailman ihanimmasta kirjeestä ja joululahjasta! Tulin siitä niin hyvälle mielelle kesken pahimman joulustressin ja muiden murheiden. Lahja oli ihan paras. Otan kuvan siitä blogiinkin, kunhan ehdin :) Kiitos myös joulusähköpostien lähettäjille <3 Liikutun viesteistänne ihan liikaa!

Lähetin myös itse joululahjan yhdelle lukijalle, mutta en laittanut siihen lähettäjää. Katsotaan, osaako tämä lukija yhdistää minut lahjaan! :D Älkää kysykö, miten sain osoitteen selville. T. stalker extraordinaire.

Kiitos lukijuudestanne, vaikka en aina olekaan interaktiivisin bloggaaja.

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Nerokkaat joulu(lahja)vinkit

Aina pienenä ihmettelin, kun jotkut aikuiset sanoivat, että joulussa parasta on hyvä mieli eikä muka tavarat ja ruoka. Ajattelin, että se on vain teennäisten aikuisten keino tuntea olonsa arvokkaaksi ja häpäistä muita, pinnallisempia ihmisiä. Kenen mielestä joulussa muka oikeasti on parasta joku kynttilä, "joulun tuoksu" ja lasten naamat?


No, ihan niin nössö en ole vielä että iloitsisin pipareista tai kanelista, mutta melkein. Minulta kysyttiin, mitä toivon lahjaksi, enkä keksinyt mitään! Sitten mieleeni tuli, että haluan jotain itsetehtyä. Odotan myös enemmän lahjojen antamista kuin saamista. Minusta on siis tullut sellainen ällöttävä tekopyhä aikuinen. Kaiken kukkuraksi salaa toivon, että jouluyönä alkaa sataa lunta ja että voin katsella sitä kun muut nukkuvat. Hyi.

Koska kaikilla on joulukiireitä, mutta minä olen hoitanut kaikki järjestelyt tänä vuonna jopa ajoissa, voin auttaa teitä muita. Ensinnäkin tärkein juttu: tänä vuonna Fazerin joulukonvehtirasia on aivan paska. Älkää ostako sitä, vaan turvautukaa tuttuun Pandaan. Trust me, olen testannut molemmat ja Fazerilla makuina on mm. sitruunapiiras, latte ja marmeladi. Toinen hyi.

Suklaan jälkeen toinen tärkeä tekijä joulussa on musiikki. Inhoan syvästi kaikenlaisia rallatuksia, joissa joulun rauha saavuttaa kaikkien sydämet ja jokaisella on iloinen mieli. Kolmas hyi. Mutta on niitä hyviäkin kappaleita. Trio Niskalaukauksen, Ismo Alangon, Toni Wirtasen ja Jarkko Martikaisen Tiernapojat on yksi lemppareistani. Osaan sen ulkoa ja naureskelen ihanille ruotsahtaville ilmauksille, kuten jaa, minä tykkään, ettet sinä ole mikään kuningas, vaan styranki ja vaikka sinä kuinka olet yksi herra ja kuningas Murijaanien maalta.


Ehdoton joululempparini on myös Leevi and the Leavingsin Varasteleva joulupukki -albumi. Tässä yksi koskettava poiminta levyltä. Gösta esittää biisinsä videolla upeasti.


Sitten kolmanneksi tärkeimpään asiaan. Jos ette ole keksineet vielä hyviä joululahjoja, tässä muutama idea.

Oma MRV olisi kyllä maailman mahtavin joululahja, mutta valitettavasti tämä painos on loppuunmyyty :(
1. Tekeminen. Yhdessä tekeminen ja uusien juttujen kokeilu on aina ihan mahtavaa. Paras juttu elämyslahjoissa on se, että nurkkiin ei kerry turhaa krääsää. Sain viime vuonna joululahjaksi pentukurssin, jonne menimme yhdessä He-Manin ja Vilin kanssa. Lahja kesti 8 viikkoa ja sen vaikutukset näkyvät vieläkin! Minä puolestani annoin He-Manille huonepakopelin (lue huonepakopelistä täältä), johon pääsin ovelasti itsekin osallistumaan. Ihan kuin antaisi lahjoja itselleen! Olen vienyt He-Manin myös pari vuotta sitten ystävänpäivänä sukeltamaan.

Tänä vuonna annan Rakettiryhmälle eli He-Manille, VBM:lle ja Lady Laiskiaiselle joululahjaksi seikkailun maailman parhaassa seikkailuseurassa eli allekirjoittaneen kanssa. Käskin heidän varata 27.2. kalentereistaan vapaaksi ja järjestän kaiken muun. Tämä on kätevä idea siinäkin tapauksessa, jos on unohtanut joululahjan. Tekemisen voi keksiä jälkeenpäinkin! Mutta sitä ei saa missään nimessä unohtaa.

Rakastan kirjoja, mutta en omista niitä. Isot kirjavuoret ovat minusta tunkkaisia ja ahdistavia. Jotkut tosin ovat sitä mieltä, että jos kodissa ei ole kirjoja, se ei ole kunnon koti. Tykkään kyllä kirjastoista, ja sieltä nämäkin kuvat on otettu.
2. Lahjakortit. Krääsää ei halua kukaan, mutta joulupaniikissa tulee usein ostettua kynttiläkippoja, sukkia tai jouluaiheista koristekamaa. Välty tältä, ja jos paniikki iskee, osta lahjakortti! Niistä on aina iloa. Nero tai muuten kiireinen välttää jouluruuhkat täysin ostamalla lahjakortit netistä. Minä suosittelen tietenkin esim. Lushin ja Blackgroupin lahjakortteja. Lushin lahjakortin saa e-muotoisena, joten sen voi ostaa vaikka jouluaattona. Lahjakortin ei ole pakko olla vaate- tai kosmetiikkakauppaan, niitä voi ostaa nykyään mihin vaan. Olen ostanut niitä mm. tapahtumiin, hierontaan ja Liedon lihakauppaan.

Tämä ihana samettinen H&R Londonin Glamours Tea -mekko on saatu Blackgroupilta, samoin tolppakorolliset Helena-kengät. Mekko on aivan ihana, mutta aika pientä kokoa (tämä minun ylläni on XL), joten kannattaa tilata kokoa isompi.
3. Hyödynnä osaamistasi! Tein joskus He-Manille lahjaksi kaksi kiloa Lindströmin pihvejä pakkaseen. Ne olivat kuulemma paras lahja ikinä. Olen saanut maalauksia ja piirroksia siskoiltani, ja ne ovat minun lempparitavaroitani. Tämä vinkki voi tulla nyt hieman viime tipassa, mutta jos on aikaa käytettävissä, taitava ehtii vielä tekemään jotain. Odotan innolla, mitä kaikkea itsetehtyä saan tänä vuonna!

Ah, nämä ovat uudet lempikenkäni - mukavat kävellä ja supercoolit. Katso tiedot edellisestä kuvakommentista.
Lapsuudenperheessäni on ollut tapana tehdä jouluruoiksi kaikkien lempiruokia, koska emme oikein välitä jouluruoista. Haluan vieläkin tehdä jouluna kaikkia sisaruksieni lempiruokia, en vain omiani. Niistä on mielessäni tullut jouluruokia. Lisäksi hankimme kaikkia makuja jäätelöä ja hedelmiä. Mieheni perheen perinteistä olen omaksunut jokavuotisen Lumiukon katsomisen. Tässä siis joulun paras vinkki: Jos ei pidä jostakin jouluruoasta tai -perinteestä, mikään ei estä tekemästä joulusta omannäköistään!

Tänä vuonna vietämme joulua pikkusiskojeni kanssa. Olen ottanut ensi viikon lomaa, ja aion keskittyä vain rentoutumiseen, maailman mahtavimman joulun tekemiseen ja pyjamassa hengailuun. Kuulette minusta vielä ennen joulua tai sitten ette, katsotaan nyt, huvittaako bloggaaminen. Jos en palaa tänne, oikein hyvää joulua kaikille!

tiistai 15. joulukuuta 2015

Kasvojumppaa jokaiselle

On tärkeää pitää huolta jaksamisestaan. Siksi työkavereiden kesken haastamme toisiamme milloin mihinkin taukojumppaan. Juuri nyt on menossa kuukauden mittainen kyykkäyshaaste, alkuviikosta kilpailimme siitä, kuka lankuttaa pisimpään ja olen yrittänyt lanseerata taukojoogan käsitettä toimistoomme. Huonoin tuloksin, mutta silti.

Tämän viikon työhyvinvoinnin vinkin ajattelin jakaa teidänkin kanssanne. Se tulee tässä:


Kyseessä on tietenkin kasvojumppa! Ohjeet kauniina pysymiseen löydätte tältä klassiselta videolta:


Jos olette kärsimättömiä, kelatkaa kohtaan 1:29. Siitä alkaa jumppaosuus. Minä suorastaan vannon tämän harjoituksen nimeen! Uskomaton kauneuteni, jonka ylläolevasta kuvasta voi omin silmin todeta, on täysin kasvojumpan ansiota. Olen myös rikastunut alettuani jumppaamaan kasvojani. Lisäksi seksielämäni kukoistaa, arvatenkin uusien seksikkäiden ilmeitteni ansiosta. Suosittelen!

tiistai 8. joulukuuta 2015

Karvaiset feministit

Yllättävää kyllä, vieläkin elää käsitys, että feministit ovat naisia, jotka eivät halua käyttää korkokenkiä, meikkiä tai hameita. Lisäksi feministit ovat tietenkin rintaliivittömiä (koska daa, kaikki rintsikat on tietenkin poltettu jo 70-luvulla) ja karvaisia ja haluavat, että kaikki muutkin naiset olisivat. Ärsyynnyin hirveästi, kun eräs (naispuolinen) Facebook-tuttuni jakoi tällaisen kuvan:


En kovinkaan usein nimitä ketään tyhmäksi - älkää nyt kaivako esiin niitä sataa postausta, joissa nimitän - mutta ihan oikeasti, kuvankaltainen (muiden) naisten dissaus ärsyttää minua suuresti. Se on vastenmielistä ja todella yksinkertaisesti ajateltua. Toisaalta ymmärrän, että jos ei osaa ajatella yhtään pintaa syvemmältä, tuntuu varmaan ihan järkevältä, että vaikkapa kainalokarvoilla ei ole mitään tekemistä voimautumisen kanssa. Niillä kuitenkin on. 


Koska olen kiireinen bisnesnainen nykyään, lyön kaksi kärpästä yhdellä iskulla: tyylipostaus ja mielipidepostaus tässä ota yksi maksa kaksi -tarjouksella!
Miettikääpä hetki, miltä ihan oikeasti tuntuisi, jos kainaloissa olisi karvoitusta. Kehtaisiko kesällä nostaa käsiä ilmaan hihattomassa paidassa? Entä lekotella rennosti kädet pään takana kylpylän porealtaassa? Jos saisi kutsun hienoihin juhliin ja joutuisi menemään sinne sheivaamatta, olisiko olo epävarma koko illan ja kävelisikö sitä käsivarret kylkiin liimautuneena, kehtaamatta nostaa edes maljaa? Voin kuvitella otsikot, jos Linnan juhlissa jollakin naisella olisi vilkkunut puska kainalosta. Ihan varmasti olisi hankittu tapakouluttaja Kaarina Mikälie kommentoimaan, miten epäkohteliasta on tulla "epäsiistinä" ja "huolittelemattomana" juhliin. 

Kuten jotkut teistä tietävät, blogin alku on karvainen. Kasvatimme siis ystäväni Baby Dollin kanssa toisen kainalon kainalokarvojamme ja kuvasimme niitä tänne joka viikko. Projekti oli hauska ja kainalokarvoista oli meille paljon iloa - vappuna mm. värjäsimme ne, ennen kuin siitä tuli iso muoti! Kasvatimme karvoja ihan vaan hetken mielijohteesta, eikä karvaprojektilla ollut mitään sen suurempaa merkitystä. Blogiminästäni ja -swagistani huolimatta en aina ollut kainalokarvojeni kanssa täysin itsevarma. Jos joku näki ne tai jos näytin niitä, koin tarvetta selitellä ja kertoa projektistamme. 

En edes kyseenalaistanut häpeän tunnettani, ennen kuin pari viikkoa sitten. Huomasin mennessäni hierojalle, että jalka- ja muutkin karvani olivat päässeet villiintymään. Uuden työn ja kaiken kiireen keskellä olin unohtanut kokonaan ostaa partateriä. Karvani olivat kasvaneet kuin huomaamatta parisen kuukautta ihan rauhassa. Se, mikä kiinnitti huomioni oli täysivaltainen häpeän puute. Aikaisemmin olisin häpeillyt karvaisia jalkojani, mutta nyt annoin hierojan näyttää minulle kaikenlaisia venytyksiä jalasta kiinni pitäen. Keskityin venytyksiin. Heräsin ajattelemaan, että miksi karvojen ajelusta on tullut automaattista ja miksi kainaloista karvaisena koin, että minun pitää selitellä ihmisille jotain, mitä kehoni tekee luonnollisesti? 

Tämän vuoden toiseen pikkujoululookiini kuuluu second hand -henkkamaukkamaksimekko, toispuoleinen kampaus ja dramaattinen meikki. Huulipuna on Max Factorin Star Wars -mallistosta!
Oikeasti en edes pidä kainalokarvoista. En pidä säärikarvoista enkä villiintyneistä kulmakarvoista. Minusta iho on mukavampi sileänä ja sääret tuntuvat kivoilta sukkahousuja vasten karvattomina. Sillä ei ole mitään väliä. On täysin eri asia olla pitämättä jostakin ja päättää omasta ulkonäöstään, kuin pakottaa muut omaan ihanteeseensa. Tajusin hierojalla, että ei ole normaalia joutua selittelemään omia karvavalintojaan muille ihmisille ja että ei ole ok, jos häpeää jalkakarvojaan niin paljon, että jättää vaikkapa yllättävän saunomisen niiden takia väliin. Karvoituksella yritetään häpäistä naista siitä, että hän ei täytä kauneusihannetta, että hän ei "pidä huolta itsestään" tai "ole huoliteltu". Minä pidän huolta itsestäni sillä, että yritän levätä riittävästi ja käydä lenkeillä. Toisten kauneusihanteiden täyttäminen on juuri päinvastainen asia itsestään huolehtimiselle - siinä pidetään huolta muista ja muiden siveellisistä silmistä.


Pikkujoululook viimeistellään tyylikkäällä karvoituksella kainaloissa.
Nyt kuvitelkaa, että jos tällainen vähäpätöinen ja pieni asia kuten karvat, HERRANJUMALA KARVAT, herättää näin suurta keskustelua, häpeän lietsomista ja nerokkaita "mielipiteitä", miten sitten on suurempien asioiden laita? Tekstissä, josta ärsyynnyin, kehotettiin naisia vain ryhtymään toimitusjohtajiksi, insinööreiksi ja pelisuunnittelijoiksi. Ei vitsit me ollaan tyhmiä tytöt, miten me ei olla tätä tajuttu? Täällä me ollaan vaan värjäilty meidän kainalokarvoja, kun olisi pitänyt inssiksi lukea! 

On tärkeää osata olla pöljä, varsinkin pikkujouluissa.
Asia ei kuitenkaan ole ihan näin yksinkertainen. Kuvitellaanpa esimerkiksi tietotekniikan insinööriksi "ryhtymistä". Professori Jouni Välijärvi Jyväskylän yliopistosta kuvaa Opetus- ja kulttuuriministeriön verkkolehdessä asiaa näin: 


- Sekä tytöt että pojat ovat kiinnostuneita matematiikasta kouluun tultaessa, mutta eroja kiinnostuksessa näkyy jo kolmannella luokalla. Kyvyistä ei ole kysymys, sillä tytöt kyllä pärjäävät matematiikassa. 

- Asenteissa matematiikkaan tyttöjen ja poikien välinen ero Suomessa on poikkeuksellisen suuri muihin vertailumaihin suhteutettuna. Tyttöjen kiinnostus matematiikkaan ja luottamus omiin matemaattisiin taitoihin ovat selvästi muiden vertailumaiden tyttöjä alhaisempia, vaikka he eivät ole huonompia.

Kielteinen suhtautuminen matematiikkaan jo alakoulussa näkyy jatkossa. Lukiossa pojista yli puolet suorittaa laajan matematiikan oppimäärän, tytöistä vain vajaa kolmannes. Tällä valinnalla suuri enemmistö tytöistä sulkee suuren osan korkeakoulujen opinto-ohjelmasta pois jo lukioaikana, mikä taas vahvistaa sukupuolirakenteiden säilymistä ja vahvistumista työelämässä. 

- Valinnat heijastuvat työmarkkinoille. Jos tasapainottumista pidetään tärkeänä, asiassa pitää paneutua hyvinkin syvälle, sillä erot syntyvät jo varhain. Tärkeää on selvittää, mistä lapset oppivat asenteet eri oppiaineisiin ja miten ajattelua uusintaviin prosesseihin voi vaikuttaa, Välijärvi pohtii.

Entisenä lahjakkaana, vaikkakin hiukan laiskana, lapsena voin todistaa ainakin omalta osaltani Välijärven pohdinnat ihan oikeiksi. Olin hyvä matikassa, fysiikassa ja kemiassa koko peruskoulun. Kävin lisäkursseja matikasta, sain fysiikan stipendin ja tykkäsin luonnontieteellisistä aineista. Kuitenkin jotenkin ajattelin koko ajan, että en ollut kauhean hyvä. Numeroni oli noissa aineissa aina luokan paras, taisi olla melkein aina 10. Silti kuvittelin erään luokkalaiseni pojan olevan yhtä hyvä tai parempikin kuin minä. Hänen numeronsa olivat 7-8 tasoa, mutta silti hänet laitettiin ainoana toisena oppilaana matikan lisäkurssille. Hän sai myös kemian stipendin, koska olisihan se ollut epistä, että minä olisin saanut sekä fysiikan että kemian palkinnon. Fysiikan stipendi on muuten ainoa stipendi, jonka koskaan sain. Se oli sellainen, josta koulu ei päättänyt, vaan Metsähallitus antoi sen parhaalle oppilaalle. Minusta ei taidettu pitää. 

Onnistuiko kahden postauslajin yhdistäminen?
No kuitenkin. Mitä minulle kävi? En luottanut kykyihini tai siihen, että kiinnostukseni matikkaan jatkuisi, vaan valitsin lyhyen matikan ja hylkäsin luonnontieteelliset aineet "liian vaikeina" - toki täytyy sanoa, että tähän vaikutti sukupuoleni lisäksi myös vanhempieni alhainen koulutustaso ja siitä johtuva mallin ja kannustuksen puute. Jotta pystyy ensinnäkin edes valitsemaan pitkän matikan lukiossa, täytyy oikeasti uskoa itseensä ja haluta tosissaan opiskella matikkaa. Ei sen takia, että matikka olisi vaikeaa, vaan siksi, että asenteita ja vähättelyä vastaan taisteleminen vaatii oikeasti tuplasti enemmän töitä kuin pelkkä matikan kurssien suorittaminen. Jos pitkän matikan saa suoritettua loppuun, samat asenteet jatkuvat kolmannen asteen oppilaitoksissa ja vielä työelämässäkin - kuten saimme huomata esimerkiksi tästä kohusta. Ystäväni, nuori nainen, opiskelee tietojenkäsittelytiedettä. Hän sai kuulla ekana opiskeluvuotenaan ihan jokaikiselta ihmiseltä kyselyä ja ihmettelyä siitä, että "mihin oikeasti halusit" tai "mihin aiot hakea ensi vuonna". Ja kynnys pätee myös toiseen suuntaan: samaten miehille voi olla vaikeaa hakeutua naisvaltaisille aloille tai pehmeisiin tieteisiin - mutta ei siksi, että he luulisivat olevansa huonoja, vaan siksi, että akkojen ammatit eivät sovi miehille. 

Jos siis pelkästään naisen kainalokarvojen kasvattaminen tai meikittä kulkeminen on kaikkien ympärillä liikkuvien asia ja vaatii naiselta erityistä ponnistelua, että ulkonäköasioistaan saa itse päättää, voitte vain kuvitella, minkälainen taistelu suuremmista kysymyksistä käydään. Taistelu on niin näkymätöntä, että sitä on vaikea paikallistaa mihinkään yhteen kysymykseen tai asiaan, mutta se näkyy esimerkiksi nyt vaikkapa noissa luvuissa matikan opiskeluun liittyen. 

Kainalokarvat ovat ehkä pieni asia, mutta sitäkin suurempi symboli. Ja jostain on aina aloitettava! Ei maratoniakaa lähtisi juoksemaan yhtäkkiä, vaan sitä varten pitää harjoitella. Vielä vaikeampaa juokseminen olisi, jos kaikki olisivat aina pilkanneet ja haukkuneet. Murskattu tai olematon itsetunto vaatii hellimistä ja sen jälleenrakentaminen aloitetaan ihan pienistä asioista. Esimerkiksi kainalokarvoista.



 ps. Vaikka sanoinkin kainalokarvojen kasvattamisen olevan pieni asia, kainalopuskan pitäminen ei todellakaan ole mitään nössöjen hommaa, kyllä tästä niin paljon saa kuulla! Vaikka tilanne on oikeastaan vahinko enkä pidä karvojani kauniina, aion pitää ne. Koen itseni voimakkaaksi amatsoniksi ja karva-anarkistiksi, ja iloni on suunnaton, kun näen jonkun järkyttyvän kainaloistani. Viikonloppuna laivalla eräs mies katsoi suu auki kainaloani ja huusi: "MITÄ HELVETTIÄ?" Hah.

pps. Jos karvakainaloista itkijät ette vieläkään ymmärrä, lukekaa iltasaduksi itsellenne vaikkapa Wikipedian artikkeli symbolista tai allegoriasta. Ne opetetaan muuten jo yläasteella.

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

ENTP, melkein kuin TMNT

Huomasin, että FB:ssä pyöri tänään linkki Myers-Briggin tyyppi-indikaattoria eli persoonallisuustestiä mukailevaan kyselytestiin. Koska olen itse muutama vuosi sitten saanut testistä paljon apua itseni ymmärtämiseen, halusin vinkata asiasta teillekin. Tosin vinkkaus on aika lyhyt ja keskittyy testiin yleisesti ja omaan persoonallisuustyyppiini (ENTP:hen), koska olen nykyään kellokortillinen työhenkilö.

Testi on alunperin ihan oikeiden psykologian ammattilaisten tekemä (lukekaa Wikipedia-linkistä, jos kiinnostaa). Siitä on kuitenkin monta nettiversiota, joiden kaikkien tieteellisyyteen en menisi vannomaan. Testiä on tietenkin myös kritisoitu,  ja se on välillä vähän jenkkikeskeinen. Minäkään en usko, että testi kertoo kaikkea jokaisesta persoonallisuudesta, mutta ainakin minulle se on antanut mielenkiintoista näkökulmaa persoonallisuuteni piirteisiin ja siihen, miksi juttu ei luista kaikkien kanssa samalla tavalla kuin toisten. Minä esimerkiksi rakastan väittelyitä, mutta minulla kesti pitkään tajuta, että se, mikä minun mielestäni on hauskaa keskustelua, on joidenkin mielestä ärsyttävää ja ilkeää. Minä pidän siitä, kun minua kritisoidaan ja kun joku haastaa minut. Eräs tuttuni sen sijaan alkoi kerran itkeä, kun keskustelimme ihan jostain arkisesta asiasta, minä tosin aika intohimoisesti. Olin aivan ihmeissäni. Olen sillä lailla vähän hidas, että ymmärsin vasta löydettyäni persoonallisuustyyppini, miten paljon ihmisten persoonallisuuden piirteet voivat vaihdella.

You know your an ENTP when... 

somebody calls you a jerk and you think its a compliment.

you think that if everyone just thought like you do, the world would be such a better place.

you strongly believe you're the best and other people are trying to convince you how much you suck.

you know you've found true love when you've found someone with as sick of a sense of humor as you and is cerebrally quick enough to keep up with you insult for insult. 


Monen on vaikea uskoa sitä, että ihan oikeasti pidän kaikista eniten ärsyttävistä ihmisistä. Tykkään, kun saan itse ärsytettyä ihmisiä. Haluan, että minulle sanotaan vastaan. Olen valinnut mieheni tämän piirteen perusteella ja samaten myös ison osan ystävistäni. Väittelynhaluni ja haasteenkaipuuni ovatkin kuin suoraan ENTP:n persoonallisuuden kuvauksesta. ENTP on visionääri ja edelläkävijä, hiukan kärsimätön mutta fiksu, luova ja intuitiivinen.

Quick, ingenious, stimulating, alert, and outspoken. Resourceful in solving new and challenging problems. Adept at generating conceptual possibilities and then analyzing them strategically. Good at reading other people. Bored by routine, will seldom do the same thing the same way, apt to turn to one new interest after another.

Olen aina innoissani väittelemässä ja keskustelemassa vaikka mistä, vaikka en tietäisi asiasta yhtään mitään. Olen ollut samanlainen lapsesta asti. Olen myös aina menestynyt koulussa siitä huolimatta, että en ikinä tehnyt läksyjä tai lukenut kokeisiin ja oikeastaan olin aika harvoin paikalla. Luulen, että sujuvat päättelykykyni ja improvisoinnin jalo taito ovat korvanneet puutteeni ahkeruudessa. Kaikki ENTP:n ominaisuuksia. 

You know your an ENTP when... 

you can out debate someone who has the right answer, knowingly using the wrong answer, and win.  

you can come up with stuff on a topic you know nearly nothing about, and be RIGHT. 

you see successfully cheating on tests as a measure of your own cleverness, not as something morally wrong.


you're not afraid to walk in on any situation because you know you can bullshit your way out of anything.  


En usko, että koko persoonallisuuteni on suoraan kuin ENTP:n persoonallisuuden kuvauksesta, mutta pelottavan moni ominaisuuteni ei olekaan oma ominaisuuteni. Selvitettyäni persoonallisuustyyppini olin vähän aikaa aika pakkomielteinen asian suhteen ja luin paljon tietoa testistä ja omasta persoonallisusutyypistäni. Löysin mielenkiintoisen keskustelupalstan, Personality Cafen, jossa voi keskustella muiden tyyppien kanssa, joilla on sama persoonallisuustyyppi. Tämän postauksen ENTP-lainaukset ovat sieltä. 

You know your an ENTP when... 
 
you're so very obsessed with something where you don't sleep for hours or days and than poof its gone. 

only other ENTPs know what the hell you are talking about. 

you can find a joke in anything.

you can't see your own floor through the mess, but you know where everything is and after you clean up, you can't find shit.


Screw you I'm a dachshund
Oman persoonallisuustyypin selvittäminen voi olla mullistava löytö, kuten se oli minulle, tai sitten se ei oikeastaan hätkähdytä yhtään. Ehkä se riippuu siitä, miten moni persoonallisuustyypin ominaispiirteistä kolahtaa. Toinen tärkeä syy ainakin minulle oli se, että olen aina tuntenut oloni vähän ulkopuoliseksi. Minusta tuntui nuorena usein siltä, että minut ymmärretään väärin ja että kukaan ei ajattele asioita aivan samalla tavalla kuin minä. Ehkä kukaan ei ajattelekaan täysin samalla tavalla, mutta Personality Cafesta bongasin niin monta "omaa" juttuani, että harkitsin mahdollisuutta, että olisin ne itse käynyt sinne kännissä kirjoittelemassa, enkä vaan muistaisi mitään! Mutta ei, en olekaan niin uniikki lumihiutale kuin mitä kuvittelin. Onneksi!


Käykää ihmeessä tekemässä testi, jos asia yhtään kiinnostaa. Englanniksi se löytyy ainakin täältä, ja suomeksi täältä, mutta suomalaisen käännöksen laadusta en ole ihan varma. Jos innostutte, tulkaa kertomaan! Ja varsinkin, jos olette persoonallisuustyypeistä paras eli paholaisen asianajaja, visionääri ja maailmanvaltias, ENTP (joka on muuten persoonallisuustyypeistä hurmaavin ja yleisesti pidetyin, krhm krhm!)!


ps. EMP:n blogissa postaus pikkujouluista -->


http://www.emp.fi/blog/vaatteet_ja_tyyli/vaatteet_ja_muut_tuotteet/pikkujoulut-tulevat-oletko-valmis/