tiistai 29. joulukuuta 2015

Rakkaudesta

Hyvä lukijani S. Tämä postaus on sinulle, vaikka kirjoittamisessa onkin joulukiireiden takia vähän kestänyt. Toivottavasti olet selvinnyt hyvin joulun yli. Toivoit postausta sydänsuruista selviämisestä, ja yritän tässä jonkinlaista lohdutuspakettia sinulle (ja muille särkyneille sydämille) koota. MRV to the rescue!

Olen täällä varmaan kertonutkin, että oman rakkauteni olen löytänyt jo 11 vuotta sitten, ja yhdessä olemme edelleen. Tämä ei silti tarkoita sitä, että en olisi koskaan kohdannut sydänsuruja tai että liittomme olisi ollut aina helppo. Vertaan mielessäni parisuhteen loppumista siihen, kun koirani Arska kuoli. Se oli minulle todella suuri suru ja järkytys ja päätin, että en enää ikinä hanki koiraa, koska parhaan ystäväni kuolema aiheutti niin pahan olon. Jonkin aikaa menikin niin, että itkin joka päivä. Sitten itkin aina, kun muistelin Arskaa, joten välttelin sen muistelemista. Jonkun aikaa surtuani muistot alkoivatkin tuomaan minulle iloa ja nykyään muistelemme mieheni kanssa yhdessä, miten mahtava koira Arska olikaan ja miten hauskaa meillä oli. Huomasin, että olin iloinen yhteisestä ajastamme, ja vaikka sen loppuminen olikin ollut aivan hirveää, kaikki Arskan antama onnellisuus voitti surun. Tein päätöksen, että olen koiraihminen. Kieltäydyin kyynisyydestä ja hankimme uuden koiran.

Siispä joudun kertomaan masentavan totuuden: se juttu, että ainoastaan aika parantaa surun, on ihan totta. Se ei silti tarkoita sitä, etteikö olostaan voisi tehdä vähän siedettävämpää surun unohtumista odotellessa eikä sitä, että enää koskaan ei uskalla lähteä yrittämään mitään. Elämässä ei voi tehdä oikein muuta kuin yrittää aina uudestaan - joskus onnistuu ja joskus ei, mutta tärkeintä on se, että nauttii siitä, mitä tekee. Huh, mikä ajatelma. Toivottavasti loppupostauksesta ei tule yhtä kliseistä liibalaabaa. Tässä siis muutama neuvo surusta selviämiseen - toivottavasti mahdollisimman käytännönläheisiä juttuja ilman merkityksetöntä selkään taputtelua ja voivottelua. Kliseitä varten ovat ystävät, ei maailman paras bloggaaja.

1. Keskity tilanteen hyviin puoliin!

Muutama viikko sitten He-Man aloitti työt toisessa kaupungissa, mikä tarkoittaa sitä, että olemme toistaiseksi viikot erossa. Vaikka tilanne tuntuukin 90-prosenttisesti aika kurjalta, salaa osa minusta myös vähän iloitsee. Olemme asuneet yhdessä 9 vuotta, joten olen joutunut 9 vuotta ottamaan huomioon jonkun toisen ihmisen kotonani. Nyt saan viikot tehdä mitä tahdon! Nautin mm. siitä, että kukaan ei nalkuta epäsiisteydestäni ja saan olla niin ällöttävä kuin haluan. Saan mm.

- jättää tiskejä lattialle
- nauttia siitä, että kun puhtaat astiat loppuvat, kukaan ei valita kun juon vettä pakasterasioista
- syödä tonnikalaa niin paljon kuin sielu sietää, eikä kukaan sano että haisen
- öljytä ihoani teepuuöljyllä, eikä kukaan saa (kahden kerroksen päässä!) astmakohtausta
- viettää iltani nakupellenä
- syödä kokonaisen paketillisen jäätelöä yksin
- kävellä iltakävelyt kuunnellen musiikkia
- jättää askarteluprojektini moneksi päivää keskelle lattiaa
- katsoa rauhassa vain minua kiinnostavia Netflix-sarjoja
- olla epäsosiaalinen kun haluttaa
- kuunnella musiikkia ihan täysillä ja riehua miten tykkään

Sloppy MRV.
Huh, liittyypä moni "vapauksistani" siisteyteen.

2. Olet vapaa!

Monen mielestä rakkaus on sitä, että saa olla täysin oma itsensä ja toinen silti rakastaa. Olen samaa mieltä siinä, että parisuhteessa on tärkeää se, että osapuolet eivät yritä muuttaa toisiansa ja että kumpikaan ei muutu toisen takia - olen nähnyt ihan liikaa sitä, että ystäväni on miehen tavattuaan yhtäkkiä ihan eri ihminen. Ajattelen kuitenkin myös niin, että ihminen muuttaa käytöstään aina vähän suhteessa muihin ihmisiin. Epäilen, että kukaan ei ole täysin samanlainen muiden ihmisten seurassa kuin mitä on yksinään. Mielestäni Kumikamelin biisissä Pervo (joo tiedän, hyvä nimi tähän yhteyteen) sanotaan ajatus, jota tässä haen, aika hyvin:

Vihdoin löytyi syy,
miksi viitsii yrittää 
Vihdoin löytyi joku,
jolle jaksaa jotain esittää

Kyse ei ole silti siitä, että esittää jotain toista kuin mitä on, vaan siitä, että ottaa toisen huomioon. Tämä ei päde vain parisuhteisiin vaan kaikkiin ihmissuhteisiin. Esimerkiksi minä olen kehittänyt taitoni olla välittämättä ihmisten mielipiteistä huippuunsa ja siitä on ollut minulle paljon hyötyä. Tämä pätee kuitenkin vain ihmisiin, joista en välitä. Heti, kun välitän ihmisestä, asia muuttuu. Otan mielipiteet ainakin huomioon, vaikka en toimisikaan niiden mukaan. Siksi on tärkeää valita huolella ne ihmiset, joiden mielipiteillä on väliä eli joista välittää. Tyhmiä ja ilkeitä ihmisiä, jotka myös kusipäinä tunnetaan, ei kannata päästää lähelleen ollenkaan, sillä he käyttävät väärin asemaansa ja yrittävät pönkittää itseään toisten kustannuksella.

Juttelimme asiasta töissä ennen joulua. Suurin osa sanoi, että mielipiteeni siitä, että rakkaus vaatii kompromisseja, tarkoittaa sitä, että olen aivan paska ihminen! :D Että minun pitää esittää olevani rakkauden arvoinen. En näe asiaa samalla tavalla, sillä mielestäni jokainen ihminen on sisimmissään vähän paska eikä halua paljastaa kaikkia ällöttäviä tapojaan ja mielipiteitään. Kamalin painajaiseni olisi se, että joku pystyisi lukemaan ajatuksiani tai että minä pystyisin lukemaan muiden. Tai että joku näkisi selaushistoriani. Hrrr. Joidenkin asioiden pitää olla yksityisiä.


Toisen ihmisen huomioon ottaminen ei ole aina kovin helppoa. Siksi sanonkin niille, jotka etsivät parisuhdetta melkeinpä pakonomaisesti ja epätoivoisesti: nauttikaa yksinolosta kun vielä voitte. Olette täysin vapaita! Liftatkaa parhaan kaverinne kanssa Rovaniemelle (ehkä kesällä). Lähtekää yksin festareille. Opetelkaa jokin uusi taito tai kieli. Hankkikaa (vaarattomia) pakkomielteitä. Valvokaa koko yö flow-tilassa maalaten.

3. Harrasta eskapismia!

Joillakin ihmisillä, kuten minulla, tunteet ottavat joskus liian suuren vallan. Suru aiheuttaa lisää surua ja lopulta tunne kasvaa niin suureksi, että siitä ei saa enää mitään otetta ja sitten paniikkitila on valmis. Siispä olen oppinut hallitsemaan tunteitani ja käsittelemään niitä pienissä annoksissa. Yksi vinkkini suureen suruun tai muuhun liian hallitsevaan tunteeseen on eskapismi. Pakene tunnetta ja omaa elämääsi esimerkiksi kirjoihin tai sarjoihin. Koukuttavat sarjat ovat parhaita tähän tarkoitukseen. Varaa pari päivää velloaksesi ihan yksinäsi, hanki helppoa ruokaa kaappiin ja pidä sarjamaratoneja. Suosittelen esim. 30 Rockia, jonka on luonut ihana Tina Fey. Sarjassa keskitytään muuhun kuin romanttiseen rakkauteen, mm. ystävyyteen ja yhteiskunnallisiin ongelmiin, super(naish)hauskan komedian kautta.

ps. En tiedä, onko tämä ihan suositeltava neuvo kaikille, mutta minulle tämä toimii. Parin päivän pakenemisen jälkeen huomaa, että maailma ei olekaan kaatunut ja että olisi kiva käydä suihkussa. 

4. Käytä musiikkia!

Jos joku hyvä puoli sydänsuruista pitää keksiä, se on se, että niistä on tehty loputtomasti biisejä. Oli tilanne sitten se, että kokee surua, vihaa, pettymystä tai mitä vaan, tilanteeseen löytyy biisi. Oma lempparini on P!nkin So What.


Voi myös kuunnella tarkoitukseen sopivia soittolistoja ja löytää ihan uusia lemppareita. Spotifyllä on hauskoja listoja koottuna valmiiksi, mm. Mimmien voimaantumislista, Breakup Songs ja Nyt v*tuttaa.

5. Nauti rakkaistasi!

Lopuksi: ymmärrän, että yksinäisyys on raastavaa. Mutta sitä ei aina tarvitse lääkitä parisuhteella. Eläimet ovat hyviä lohduttajia ja halijia, kun itkettää. Ystävänkin voi ottaa kainaloon kun katsoo leffaa, siskon kanssa voi tehdä niskahierontavaihtokauppoja ja romanttisen illallisen voi nauttia bestiksen kanssa. Se ei ole outoa, eihän? Yhteiskunta on mielestäni ihan liian parisuhdekeskeinen ja esimerkiksi kaikki fyysinen koskettaminen on ihan turhaan seksualisoitu. Muutakin rakkautta on kuin seksuaalinen tai romanttinen.  


Koska lohdutuspaketissani on vain viisi kohtaa, pyydän teitä, arvon lukijat, osallistumaan. Kertokaa kommenteissa parhaat asiat siitä, että saa olla yksin! Ja kertokaa myös näkemyksenne siitä, onko ihminen salaa paskiainen, jos ottaa rakastamansa ihmiset huomioon. Asia kiinnostaa minua.

ps. Yksi yleisesti tunnistettu rakkauden laji on lukijarakkaus. Minulla on ihan parhaat lukijat! Kiitos ihana Riikka maailman ihanimmasta kirjeestä ja joululahjasta! Tulin siitä niin hyvälle mielelle kesken pahimman joulustressin ja muiden murheiden. Lahja oli ihan paras. Otan kuvan siitä blogiinkin, kunhan ehdin :) Kiitos myös joulusähköpostien lähettäjille <3 Liikutun viesteistänne ihan liikaa!

Lähetin myös itse joululahjan yhdelle lukijalle, mutta en laittanut siihen lähettäjää. Katsotaan, osaako tämä lukija yhdistää minut lahjaan! :D Älkää kysykö, miten sain osoitteen selville. T. stalker extraordinaire.

Kiitos lukijuudestanne, vaikka en aina olekaan interaktiivisin bloggaaja.

22 kommenttia:

  1. Kiitos :) tuli kyyneleet silmiin, mutta hyvä niin.
    - S

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti tässä oli jotain, mistä olis sulle hyötyä! Paljon tsemppiä!

      Poista
  2. Mun mielestä tää on ihan päivänselvä asia :D Ihminen ei ole paskiainen, jos ottaa rakastamansa ihmiset huomioon! Se on a) kohteliasta b) luontaista c) välttämätöntä läheisissä ihmissuhteissa.
    Omat rajat pitää silti osata vetää huomioimisessakin, eikä huomioiminen yksi yhteen aina tarkoita miellyttämistä saati myötäilyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon samaa mieltä! Mutta mun työkaverit epäili mua suurin piirtein psykopaatiksi :D Mä vaan ajattelen, että en oo romantikko. Ainoastaan yksi oli mun kanssa samaa mieltä. Saattaa tosin olla, että en selittänyt näkemystäni ihan samalla tavalla kuin tässä.

      Poista
    2. Mahtava kirjoitus muuten, mutta Säde-rakas, nyt sä kyllä vääristelet töissä käytyä keskustelua ja yleistät erään reunassa istuvan herran kommentin koskemaan kaikkia keskustelijoita! =D Mur! Mä toitotin koko ajan, että etenkin silloin kun ihminen välittää/rakastaa ja samalla tuntee itsensä rakastetuksi, ihminen tekee (tai ainakin mä teen) kompromisseja, eikä toimi vaan koko ajan siten kuin itse haluaa! Kun välittää tarpeeksi, haluaakin monesti kokeilla toiselle tärkeitä asioita ja kokea yhdessä uutta, vaikka toiselle tärkeät asiat ei niin sanotusti tuntuisikaan ensisilmäyksellä omilta jutuilta. Se mitä en allekirjoittanut on, että jokainen ihminen on ns. kauhea shittikasa kun on itsekseen (tää korostui aika paljon sun puheessa). Tästä me keskusteltiin aika pitkälti töissäkin, ja mun mielestä se on liian negatiivisesti ajateltu. Ihmiset on itsekkäitä kieltämättä, mutta ei kukaan (tai no, suurin osa) halua olla täysin itsekkäitä muiden seurassa. Jos mietitään siisteyttä, ni kyllä mäkin jätän käytettyjä astioita, etenkin laseja ja teekuppeja, lojumaan liian pitkäksi aikaa ties minne ja tavarat on joskus muutenkin sekaisin ku pommituksen jäljiltä, mutta en mä ainakaan koe, että se muuttaa mua jotenkin huonoon suuntaan tai ei olisi mua itseäni kun oon muiden seurassa siistimpi enkä näytä kaikkea sitä sotkua, jonka saan yksin aikaan. Tai että en esimerkiksi löhöä sohvalla ketarat pystyssä, vaan huomioin toisenkin! =D Mulla tuli itse asiassa sellainen fiilis, että sä olit sitä mieltä, että ihminen joutuu esittämään muille muuta kuin on silloin kun ei ole itsekseen. Tietyssä mielessä ymmärrän sen, mutta mun mielestä on ihmiselle luontaista, että ihminen haluaa huomioida toisen etenkin silloin, kun välittää/rakastaa. Sitten on eri asia, jos unohtaa itsensä! Tai toinen osapuoli alkaa vaatia, että sun pitää olla sellainen tai tällainen, ja itse alkaa muuttaa itseään toisen vaatimusten mukaiseksi.
      Tässä on huonosti kirjoitettua ja sekavaa puhekielistä tekstiä, mutta toivottavasti pointeista pääsee selvyyteen! =)
      P.S. Toivottavasti paranet pian, eka päivä töissä joulun jälkeen oli paljon tylsempi ilman sua!
      T: Vastapäätä istuva punatulkku <3

      Poista
    3. Arvoisa Punatulkkuseni! Tulet ystävyytemme aikana huomaamaan, että kärjistelen asioita ja ilmoitan asioita provosoivasti ulkona kontekstistaan. Tämän olisi tarkoitus tuoda huumoria ihmisten elämään, mutta kukaan ei ikinä tajua tarkoitusperiäni :D VBM nimitti tämän ominaisuuteni osuvasti Säde-lisäksi, mutta mielestäni se ei ole lisää vaan asioiden yksinkertaistamista äärimmilleen. Tässä tapauksessa asiat olivat argumentteja :P ja huomaat ehkä, että postauksen viimeinen kehotus oli tahallaan provosoivasti ilmaistu: toisten huomioon ottaminen ja paskiaisuus on rinnastettu keskenään. Höhöö.

      Kiitos kommentoinnista ja toivotuksista <3 pointti tuli kyllä selväksi ja olemme aika samaa mieltä asiasta loppujen lopuksi . Ps. Yritän päästä huomenna tai viimeistään ylihuomenna takasin jalkeilleni!

      Poista
  3. Mä sain joulun alla postista ylläripaketin, ja sen sisällöstä tuli heti MRV mieleen. En tosin usko että mun yllätypaketti on se mistä sä mainitsit, siellä olis muuten ollu aurinkolasit. Olen osallistunut internetin lähes jokaiseen joulukalenteriin ja luulisin että mun ylläripaketti oli voitto jostain niistä. Ehkä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tittidii, oli se multa! Se oli pahoitteluni aurinkolaseista :D Jotka aion kyllä vieläkin lähettää (ennen ensi kesää). Tilasin lahjan suoraan Lushilta sulle, joten en saanut sujautettua laseja samaan pakettiin. Plus ne on pakattuna kesäkamppeisiin :/

      Poista
    2. Eikä ihan totta! Mä ajattelin kun mä sain sen paketin että nyt saan yhtä kuumat punahuulet kun sulla! Muistin myös keskustelumme puikkopunan tarpeellisuudesta ja hetken mielessäni kävi ajatus josko lähettäisin sen sulle joululahjana, koska aiemmin puikot oli loppu. Itsekkäästi kuitenkin pidin lahjuksen ja laitoin sitä alakoulun joulujuhlaan. Ja aion laittaa kaikkiin juhliin ikinä, koska tuo on täydellinen puna mun huulille. Mun, joka en käytä huulituotteita koska ne klähmää. Tuo ei klähmää! Ihmettelin kyllä yllätyspakettia Lushilta, koska Lushin joulukalenterissa voiton arvonta tapahtui vasta joulun jälkeen.
      Sanot aina että sulle antamisen ilo on suurempi kuin saamisen. Mä olen edelleen tosi onnellinen siitä paketista. Sä olet tehnyt mut onnelliseksi, kiitos. Kiitos.

      Poista
  4. Kyllä väitän, että varsinkin yhdessä asuessa tuo "paskiaisena" olo pelastaa koko ihmissuhteen :D Itse olen oppinut tämän kantapään kautta, kun olen kämppisten sekä eksäni kanssa asuessa elänyt kuin pellossa - eli ollut siis täysin oma itseni. Olen vasta hiljattain oikeasti tajunnut, miten sotkuisuuteni ja metsäläisyyteni on ärsyttänyt siistejä asuinkumppaneitani, ja miten itsekästä se on ollut. Kompromissit kunniaan! Tässä jossain vaiheessa lienee yhteenmuuton paikka nykyisen miehekkeeni kanssa, ja silloin aion todellakin olla ihan feikki ja pitää itseni sekä elintilani siistinä, vaikka en oikeasti ole siisti :p

    Kiitos tästä kirjoituksesta, lähtee kyllä fb-jakoon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä liikaa feikkaa, ettei ala sitten kyrsiä se ylimiellyttäminen. Been there done that :D

      Eikö se olekin juuri sitä kuuluisaa työn tekoa parisuhteen ja rakkauden eteen, kun tekee niitä kompromisseja ja ottaa sen toisen huomioon oman toimintansa ohella.


      Sisäinen sosiaalipsykologini sanois tähän koko paskiaiskeskusteluun, että ihmisen käyttäytyminen on aina sosiaalisesti sidottua eikä mitään pohjimmaista individualistista minuutta välttämättä edes ole, jota toteutetaan yksin ollessa, koska koko olemisemme konstruoituu sosiaalisen keinoin, aina jollakin siteellä. Wou miten monta lausetta sain tungettua yhteen virkkeeseen.
      Olisiko niin, että yksin ollessakin siis toteutetaan sosiaalisesti sidottua käyttäytymistä siten, että se käsitteellistetään joksikin, jota tehdään sosiaalisen kanssakäymisen ulkopuolella?

      Poista
    2. Hyvää pohdintaa! Mä ajattelisin vielä niin, että se on aika vaarallinen ajattelutapa, että sillä tavalla, kuin käyttäytyy yksin, pitäisi saada käyttäytyä myös mahdollisen puolison seurassa, tai muuten ei ole kyse rakkaudesta. Musta se lisää taas vaatimuslistaa parisuhteelle ja sille, mitä siltä voi odottaa.

      Ja oon samaa mieltä siitäkin, että miellyttämisessä ja toisen huomioimisessa on hyvä kulkea kultaista keskitietä (niinku kaikessa). Liika uhrautuminen ja muu sellainen aiheuttaa katkeruutta, liian vähä on itsekästä.

      Poista
  5. Parisuhteessa on kyllä jotain vialla jos muka ei saa nakuilla ku toinen on kotona :D
    Minusta parasta sinkkuna oli että sai mennä tai olla menemättä miten huvittaa. Jotku sanoo ettei esim kahvilla voi käydä yksin mutta se on täyttä bullshittiä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksin on ihanaa käydä kahvilla, syömässä, leffassa, kaupoilla, kirppareilla ja missä vaan! En ymmärrä, kun joku ihmettelee, miksi käydä yksin leffassa. Pyh pah. Mutta tohon alastomuusasiaan: se ei oo siis mun ongelmani vaan mun mieheni :D Sen mielestä häiritsen naapureita, meillä kun on isot ikkunat. Mun mielestä jos kyylää toisten ikkunoista, ei voi valittaa siitä, mitä siellä näkyy.

      Poista
    2. Mää en oo tainnu montaakaan kertaa käydä leffassa muussa seurassa kun omassani. Kuin kivaa on vaan istua ihan ittekseen ja keskittyä kunnolla siihen leffaan, kun ei tartte kuunnella mitään kommentteja kaverilta siihen liittyen :D

      Poista
  6. Jäätelörasiapsykopaatti! T: He-Man

    VastaaPoista
  7. 3. kohta! Mää joskus otan ja pidän keskellä tärkeää kouluviikkoa "mental health dayn", johon juurikin kuuluu nuo suihkussakäymättömyys, sarjamaratonit (yleensä aivot narikassa-meininkistä helppoa katottavaa kuten Frendit, Frasier, Brooklyn Nine-Nine jne.) ja helppo ruoka kuten nuudelit tai purkkihernekeitto. Joskus ressaa ja ahistaa niin perusteellisesti, että on pakko pitää tämmönen eskapismi-päivä. Joten on loistava neuvo, etenkin sydänsuruisille. Se auttaa. ♥

    Ja koirat on parhaita lohduttajia! :) Ne tajuaa kun sulla on hätä ja ne tulee kattomaan sua mitä suloisimmalla katseella ja tarjoaa tassua tai on muuten siinä vieressä. Vaikka meiän porukoiden 14-vuotias poitsu onkin vähän höppänä jo, niin se osaa ton taidon vieläkin. ♥

    Mää en kärsi sydänsuruista, mutta tää oli niiiiin ihana teksti. Oot kyä yks parhaista bloggaajista!

    VastaaPoista
  8. Itsellä meni tunne-elämä täysin murskaksi syksyllä aika kakkana ajankohtana. Juuri viime viikolla ekaa kertaa elämässäni katsoin 30 Rockin alusta loppuun, ihan huippumegamahtavuutta! ♥ Vahva suositus myös omasta puolesta.

    VastaaPoista
  9. Meillä varmaan ollaan kaikkien kanssa huonoissa väleissä, kun olemme kotona ilman erillistä tilaisuutta alasti eikä paljon kiinnosta urkkiiko joku ikkunoista. Toisaalta sillä nyt ei mitään väliä edes olisi kun alastomuus on meillä osa normaalia olotilaa. Tosin meillä taidetaan olla muutenkin sen verran poikkeavia että pyrkimyksemme on pikemminkin keskivertoihmisessä sillä useimmat asiat elämässämme ovat monille järkytys...

    Ei millään pahalla, mutta erikoisuuden tavoittelu on osa sosiaalista ulosantia ja jos haluaa olla vapaa yhteisöllisyyden kahleista niin en valitettavasti tiedä mitä pitäisi tehdä. Itse emme tee erityisesti mitään.

    VastaaPoista
  10. Oijoi! Mitä He-Manilla on sitä vastaan että vietät iltasi nakupellenä? :D

    VastaaPoista
  11. Omg P!nk on mun lempi laulaja! Lultz.

    VastaaPoista

Kommentoi ja ylistä, beibi! Vastaan, jos ehdin.