torstai 3. syyskuuta 2015

Superduperangst

Mun piti kirjoittaa siitä, miksi en ole päivitellyt blogia kesän aikana yhtä usein ja sydämellä kuin normaalisti. En kuitenkaan osaa pukea sitä sanoiksi ilman angstia ja syytöksiä, ja niihin en nyt jaksa lähteä. Parhaimmillaankin selostukseni olisi epämääräistä ja ympäripyöreää, koska kaikkea ei voi täällä julkisesti julistaa. Oma henkilökohtainen elämäni sujuu hyvin, tietysti nilkkaongelmia ja sairaslomaa lukuunottamatta, mutta ongelma onkin läheisteni elämässä. Eniten minua ottaa päähän tässä se, että en voi muka tehdä yhtään mitään, vaikka olen kuinka pystyvä ja hyvä.

Teos: Rukin fiilikset (pitkä valotusaika)
Ärsyttääkö teitäkin välillä, että kaikki eivät ole yhtä fiksuja kuin te? Ah, miten helppoa olisikaan elää, jos ihmiset ymmärtäisivät kaikki asiat samalla tavalla. Ei tulisi väärinkäsityksiä. Välillä kummastelen, miten eri tavoilla sanomani asiat voidaan tulkita, miten erilaisia sävyjä ja merkityksiä sanoihin voidaan lisätä. Joskus sanat ovat vain sanoja ja tarkoittavat juuri sitä mitä ne tarkoittavat, ei mitään muuta. Tämä ajatus ei liity nyt mitenkään tähän postaukseen, se vain tuli mieleen. Oikeasti tiedän, että sellainen maailma ei toimisi, jossa kaikki ajattelisivat samalla tavalla. Mutta aina voi haaveilla.



Teos: Rukin fiilikset 2
No tästä tuli sittenkin aika ympäripyöreää selostusta. Tarkoitukseni oli jakaa fiilikset näiden kuvien välityksellä ja pahoitella sitä, etten ole vastannut kommentteihin. Tahdon vastata kaikkiin ajatuksella, mutta ajatukseni eivät ole olleet blogin parissa kesän aikana, joten vastaaminen on jäänyt kokonaan. Koko juttu on alkanut ahdistaa ja mietin erilaisia ratkaisuja asiaan. Ehkä voisin sulkea kommentoinnin kokonaan, mutta en pidä siitä vaihtoehdosta, koska tykkään keskustelusta ja palautteesta. Ajattelin, että voisin julistaa, että vastaan vain kommentteihin, joissa kysytään jotakin tai jotka herättävät minussa jotain ajatuksia tai väittelyhimoja. Katsotaan.



ps. Ärsyttää itseäkin, miten melankolinen postaus tämä on. Jos kirjoitan tähän loppuun jonkun hauskan vitsin, uskotteko, että en ole hyppäämässä ruotsinlaivalta (lähden tänään rapujuhliin Tukholmaan!) mereen? Okei. Se on kaiken lisäksi mauttominta huumoria ikinä, pieruhuumoria - jos tämä ei pyyhi angstia mielestänne, ei sitten mikään.

Olin Huskyn tyttöjen kanssa kirpparilla.

Hopeajärvi (nolostuttavan lujalla äänellä): "Mä pumppasin!"
Ruki (mutisten): "Kiitos tiedosta."
Hopeajärvi (vielä lujempaa): "KIITOS PUMPASTA! HAHAHAHAH!"

Tätä sitten toisteltiin ja toistellaan edelleen. Hahah.

9 kommenttia:

  1. Mun poika vastaa "ole hyvä, jäikö nälkä?" aika kun sitä kiittää jostain.

    Angstaa kaikessa rauhassa. Pidä vaikka lomaa blogista jos muu ei auta, ei tää homma saa muuttua väkinäiseksi eikä taakaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana OonaV. Sä jaksat aina uskollisesti kommentoida kaikkea kivaa vaikka mä oon ihan lurjus enkä vieläkään oo lähettänyt sulle niitä aurinkolaseja! Korjaan asian jotenkin. En oo pitänyt sen kummempaa taukoa, koska välillä tulee inspis ja tekee mieli kirjoittaa, ja siitä saan tosi paljon voimaa. Mutta välillä ahdistaa, kun "pitäis" kirjottaa jostakin, mutta ei vaan lähde. Nyt on kuitenkin pikkuhiljaa alkanut tuntua paremmalta, kun oon reflektoinut omia tunteitani ja miettinyt, miksi tietyt asiat on alkanut ahdistaa - eihän ne turhaan aiheuta sellasta tunnetta. Oon saanut ehkä jostakin kiinni, ja kuten normaalisti, kun ymmärrän jonkun asian, se alkaa ratketa ihan itekseen.

      Huh! :D

      Poista
  2. Mielestäni kaikkiin kommentteihin ei tarvitsekaan vastata, lähinnä tosiaan niihin, joissa kysytään jotain tai joissa itsestä tuntuu, että on jotain sanottavaa :) Kommentithan on lähinnä blogin kirjoittajaa varten, ei niinkään että bloggaaja joutuu vastaamaan jokaiseen kommenttiin.

    'Toivottavasti elämän ongelmat selviää ennen pitkään ja löydät kadonneen intosi :)
    P.S. Kyllä täällä on silti aika tiuhaan postauksia ollut omasta mielestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä se paine on aihettanut sellasen olon, etten postaile jotenkin tarpeeks usein, vaikka postailenkin. Mutta kiitos tsemppauksesta, nyt on alkanut tuntua siltä, että into on jostain löytynyt! Ja ehkä onnistun tekemään itelleni päähän jonkunlaisen kaavan siitä, millasiin kommentteihin vastaan. Ainakin kysymyksiin pitäis saada vastattua.

      Poista
  3. Loistava biisi... Ja välillä sitä vaan on synkempää. Kyllä se aurinko taas tulee esiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Nyt tuntuu siltä, että ehkä se on jo vähän tullutkin esille :)

      Poista
  4. Tsemppiä! Ja nuo kuvat ovat upeita ja paljon puhuvia! Oikeita taideteoksia!

    -Lilli-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Lilli! Jostain syystä tuskaiset tunteet ovat kaikkein helpoimpia ilmaista taiteen avulla.

      Poista
  5. https://www.youtube.com/watch?v=FNb1xwuglLQ

    vastatkaa kommenttisi

    VastaaPoista

Kommentoi ja ylistä, beibi! Vastaan, jos ehdin.