tiistai 1. syyskuuta 2015

Ortodoksihäät ja kukkamekko

En ole koskaan ollut missään muun uskontokunnan häissä kuin perinteisen luterilaisen. Pääsin nyt kuitenkin pari viikkoa sitten osallistumaan ortodoksihäihin. Enkä minnekään muualle kuin mielettömään Uspenskin katedraaliin Helsinkiin. Kirkko oli upea!


Seremonia oli myös kaunis, mutta koko sen ajan jouduimme seisomaan. Voi tietämätöntä Rukia ja hänen pikkusiskoltaan pöllimiään korkokenkiä! Tai oikeastaan jalkoja kenkien sisällä. Tiesittekö, että ortodoksisessa vihkimisessä morsiusparin päiden päällä pidetään kruunuja? Vielä enemmän kuin jalkaparkojani minua säälitti kruunujen kannattelijat, mutta onneksi he saivat välillä vaihtaa vuoroja varakannattelijoiden kanssa. Seremoniassa morsiuspari myös kiertää alttarin, pitelee kynttilöitä ja tekee vähän kaikkea erikoista. Pappi-parka joutuu laulamaan koko toimituksen - vai onko se messuamista? Joikhaamista? Jotakin. Minua ärsytti saarnassa usein toistuva naisen alemman aseman julistaminen. Miehen tulee kuulemma rakastaa vaimoaan ja vaimon tulee kunnioittaa miestään. Kiva diili molemmille! Mies ei saa rakkautta ja nainen joutuu alamaiseksi. Olin välillä ihan oikeasti suu auki, koska tätä asiaa painotettiin niin paljon. Virallisen osion päätyttyä pappi kuitenkin vähän pyörsi sanojaan ja sanoi, että mies ja vaimo ovat silti tasavertaiset avioliitossa.



Minä olin pukeutunut Blackgroupilta saamaani Hell Bunnyn Eternity-kellomekkoon. Vaikka oli hiukan kuuma ja mekossa oli pitkät hihat, juhliin saapuessani olin tyytyväinen asuvalintaani. Toisessa harkitsemassani mekossa olisi ollut halterneck-kaulus ja aika suuri kaula-aukko. Kirkko oli niin upea ja muut vieraat niin hienosti pukeutuneita, että edes luontainen kapinahenkeni ei olisi pelastanut minua alipukeutumisen häpeältä. Tässä mekossa onneksi tunsin olevani sekä juhlallinen että kuitenkin sopivasti kesäisen kevyt.


Ainut miinuspuoli asussani oli se, että en ollut kokeillut sitä ennen juhlia. Sen takia en huomannut, että olisin voinut laittaa mekkoon vähän leveämmän vyön. Alustyllihameen ansiosta vyö ei oikein istunut kunnolla, ja päädyinkin riisumaan sen loppuillasta. Olisin laittanut teille kuvan mekosta leveän punaisen vyön kanssa, mutta kiitos Vilin munchiesien, minulla ei ole sitä enää :( Mistähän saisin metsästettyä samanlaisen? Pitää varmaan lähteä kirpparikierrokselle kun jalka paranee.

Rakastan mekon kuosia, ja siksi olenkin jo aiemmin hankkinut samaa kangasta olevan hameen. Kuosin lisäksi kivaa tässä mekossa on tuo yläosan leikkaus ja HIHAT! Vaikka näissä juhlissa olikin välillä aika kuuma. On aina oma päänvaivansa mätsätä mekko neuleen tai muun yläosan kanssa - sekä värin, leikkauksen että tyylin pitää sopia. Minulla ei ole oiken mitään universaalia juhlavampaa takkia tai boleroa, joten hihalliset mekot ovat ihania, niin arkeen kuin juhlaankin. 


Jostakin syystä otsahiukset näyttävät mielestäni liian arkisilta, joten laitoin tukkani tuollaiselle kiehkuralle. Lämmin ilma ja juhliminen lopulta sekoittivat hiukseni täysin, mutta ainakin noin aluksi ne olivat ihan hyvin.


Juhlat olivat ihanat. Pöydissä oli kelloja, joita piti soittaa aina, kun halusi hääparin pussaavan. Ja hehän pussasivat! Vieraat tanssivat sekä perinteisempien hääbiisien että Antti Tuiskun tahtiin, ja lopulta minäkin potkaisin korkkarit pöydän alle ja astuin tanssilattialle. 

Tässä kuvassa VBM yrittää esittää minua. Perusilmeeni on kuulemma tuollainen.


Rakastan isoja juhlia ja varsinkin hääjuhlia. Harmi vaan, että lapsuudessa niitä tuntui olevan paljon enemmän! Lapsena juhlissa pääsi aina tapaamaan pikkuserkkuja, joita ei muuten nähnyt, sai syödä hääkarkkeja ja piileskellä morsiamen hameen alla (tämä tosin tapahtui vain yksissä häissä) ja nauttia hääleikeistä. Nyt jos yritän ihmisten hameiden alle, minua katsotaan ilkeästi. Mihin tämä maailma on oikein mennyt?

6 kommenttia:

  1. Minä olen ollut ortodoksisissa hautajaisissa, luterilaisessa kirkossa tosin. Ja koska vainajan perhe ei järin uskonnollista sakkia ollut, hautajaiset pidettiin lyhyen ortodoksikaavan mukaan, joka sekin oli reilun tunnin mittainen. Leski oli sitä mieltä että istutaan, ja se sopi myös papille. Olisi jännää päästä joskus ortodoksiseen pääsiäisyön messuun!

    VastaaPoista
  2. Entisenä ortodoksina voin todeta, että ne kaikki ortodoksien kirkolliset tilaisuudet on tarkkaan kaavoitettu ja niitä kaavojahan ei voi mennä muuttelemaan, kun ne ovat peräisin sieltä aikojen alusta ennen kirkkojen jakautumista (ortodoksit ja katoliset). Siksi puhutaankin nimenomaan ortodokseista, koska he ovat sitä mieltä, että tämä on se ainut alkuperäinen Paavalilta (jos kirkkohistoriani oikein muistan) lähtöisin oleva uskonto, jota katoliset menivät muuttelemaan.

    Ja siksi tosiaan kaikki tekstit kuulostavat nykyihmisen korvaan muinaisilta ja siksi ortodokseilla ei ole naispappeja. Koska perinteet.

    Kävin itse serkkuni (ja kummipoikani, vaikken kirkkoon enää kuulukaan) kristinoppileirin päättäjäisissä tänä kesänä. Ne pidettiin Valamon luostarissa, mikä oli oma kokemus sinänsä. Tulin paikalle myöhässä (saavuin Suomeen työmatkalta edellisyönä ja jouduin vielä ajamaan yksi Keski-Suomesta Heinävedelle) - tapahtuma oli siinä vaiheessa kestänyt jo reilun tunnin ja jatkui vielä sen jälkeen toisen mokoman. Äitini kuiskasi heti ensimmäisenä: "Tilannetiedotus, tähän mennessä kaksi pyörtynyttä!"

    Olen itsekin meinannut useasti pyörtyä ortodoksisissa palveluksissa seisomisen ja suitsukkeella hajustetun ilman takia. Pidän kuitenkin todella paljon ortodoksisesta kirkkoarkkitehtuurista ja ikonitaiteesta. Lisäksi resitatiivissa (eli siinä papin puhelaulussa) on jotain todella sympaattista. Se tuli itsekin omalla kriparilla aikoinaan opeteltua.

    Ymmärrän ja kunnioitan tiettyjä perinteitä näin epäuskonnollisena ihmisenäkin, mutta kyllähän niitä joitakin voisi alkaa päivittää tänne 2010-luvulle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin tykkäsin tosi paljon kirkon visuaalisesta ilmeestä ja kaikesta siitä yltäkylläisestä kullasta ja punaisesta, vaikka normaalisti olenkin enemmän hopean ystävä :) Ja tosi mielenkiintoista kuulla kokemuksia ihmiseltä, joka on ollut vähän enemmänkin noissa messuissa ja muissa. Mä jäin vähän hämmentyneeksi tän yhen kerran jälkeen.

      Poista
    2. Örhj, joo. Pappia kuunnellessa ortodoksihäissä oli vähän että MITÄ? *KUKA* muka haluaa kuunnella tällaista mennessään naimisiin? Siis nimenomaan sitä "naisen on palveltava miestään" -kakkaa. .... Mutta minä nyt en kirkkoon kuulukaan lol.

      Itä-Suomessa on paljon kauniita ortodoksikirkkoja. Luterilaiset on aika ankeita niihin verrattuna. :D (mutta ainakin niissä saa istua *mutinaa*)

      Poista
  3. Mä olen käynyt yhdet ortodoksihäät läpi kypsässä viiden tai kuuden vuoden iässä. Villi fiilis että en oikein osannut suhtautua asiaan niihin aikoihin... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolla ei ollut lapsia, mistä oon ihan kiitollinen :D En voi oikein kuvitellakaan, miten ne sais hiljaseksi ja seisomaan paikallaan!

      Poista

Kommentoi ja ylistä, beibi! Vastaan, jos ehdin.