keskiviikko 19. elokuuta 2015

Nahkainen kellohame ja pohdintoja muodista

Hahaa, luulette saavanne kevyen päivän asu -postauksen, MUTTA EI. Varoitus: tämä postaus sisältää kivoja kuvia vaatteista mutta myös painavaa paasausta ja kysymyksiä, joihin en itsekään tiedä vastausta.

Tiedättekö sen ilmiön, kun ensin huomaa jonkun tyylin/aikakauden/vaatteen/jutun jossakin eikä välttämättä ajattele siitä mitään - huomaa vain. Yhtäkkiä sitä juttua alkaa näkemään joka paikassa. Sitten siitä innostuu ja alkaa etsiä sitä kaupoista, mutta mistään ei löydy, ainakaan Suomesa. Hetken päästä kuitenkin joka ikinen kauppa tarjoaa juuri sitä juttua. Siinä vaiheessa juttuun on joko kyllästynyt tai sitten ostaa sen kuitenkin, koska sitä on himoinnut niin pitkään.

Ostin Barcelonasta tekonahkaisen puolikellohameen. Saa nähdä, tuleeko nahka taas muotiin kohta - ainakin minä olen siitä innostunut. Tässä vaatteessa minua kiehtoo a) ysärin ja 2000-luvun alun vibat (mulla oli tänkaltanen ruskea hame yläasteella) b) fiftarityylin ja sille epätavallisen materiaalin sekoittaminen ja c) täydellinen istuvuus.
Nuorempana ajattelin, että tämä oli vain maailman julma tapa pilata elämäni ja kaikki, mikä oli minulle tärkeää. Tiedän, olin dramaattinen. Nykyään ymmärrän, että näin muoti toimii. Minua kiinnostaa (sosiaali)psykologinen selitys ja koneisto tämän ilmiön takana. Tosi usein tuntuu, että mieltymyksen yhteneväisyys muodin kanssa on pakko olla sattumaa, mutta kun niin käy usein, tajuaa, ettei se voi olla. Vai mitä sanotte seuraavasta esimerkistä:

Aloin toukokuussa katsoa sarjaa nimeltä Buffy the Vampire Slayer (katsomisen arvoinen, teen siitä oman postauksensa). Sarja on kuulemma pakollinen katsottava ysärilapsille sekä nörttitytöille, joten en tajua, miksi en sitä ole aikaisemmin katsonut, vaikka se on ollut tehtävälistallani jo pitkään. Kesän masentavien sateisten päivien innoittamana katsoin kuitenkin koko sarjan 7 tuotantokautta läpi. Sarjaa katsoessa ei voi olla kiinnittämättä huomiota osittain aika järkyttäviinkin ysärivaatteisiin. Kiinnitin huomiota erityisesti iihanan brittipunkkaripahiksen Spiken (nolottaa myöntää, mutta vaihdoin hahmon innoittamana Whatsappin taustakuvakseni Billy Idolin) pitkään nahkatakkiin. Yleensä maahan asti ulottuvat takit tuovat mieleeni vain yläasteen angstiset erilaiset nuoret ja Matrixin, silleen awkwardilla tavalla. Mutta Spiken nahkatakkia katsellessa ajattelin, että tuo näyttää oikeastaan aika hyvältä! Ja mietin myös, osittain kauhistuneena, että se tulee ihan varmaan kohta taas muotiin. Kaikki ysärijutut on nyt käyty läpi, joten 2000-luvun alku on ihan varmaan seuraava. Ennustin Matrix-takkien paluuta EMP:n blogissa toukokuussa.

Viikset selittyvät myöhemmin, kunhan saan muokattua yhden videon julkaisukuntoon

Eikö vaan sitten eilen, kun koikkelehdin keppieni kanssa hakemaan H&M:ltä feminismipaitaa (siitä oli joku laittanut kuvan Facebook-ryhmään ja minun piti saada se, puolirampanakin), näin sen: mallinukeilla oli päällä nilkkoihin asti ulottuvia kaapuja ja takkeja. Ne eivät olleet suoraan nahkatakkeja, mutta silti. Tämä voisi olla sattumaa, mutta kun näin on käynyt jo monta kertaa. Katson jotakin vanhaa leffaa tai kuvaa, ja ihastun johonkin tiettyyn juttuun - hetken päästä, kuukausien tai vuoden, siitä tulee muotia ja tajuan, että ajatukseni eivät olekaan minun omiani.

Nahkahame ja feminismipaita! Jotkut fb-ryhmässä olivat sitä mieltä, että aatteita ei saa kaupallistaa ja että on väärin, että H&M hyötyy aatteesta, jota se ei itse noudata (lapsityövoima jne.). Minä ajattelen, että on mahtavaa, että tällaisia paitoja myydään valtavirtaliikkeessä! Nämä olivat melkein loppuneet, sain viimeisen kappaleen (S-koko, mutta paita on kai tarkoitettu olemaan vähän löysä - ei väliä, se istuu minulle vain vähän eri tavalla). Ehkä feminismin negatiivinen leima on vihdoin väistymässä!
Nyt joku fiksumpi voi minulle selittää, mistä on kyse. Katsoinko Buffya jonkin alitajuisen pakon sanelemana? Vai poiminko sieltä juuri nahkatakit siksi, että jokin psykologinen aivopesu oli saanut ne näyttämään mielestäni taas cooleilta? MITÄ TAPAHTUU? Erityisesti minua ärsyttää se, että minuun, joka pidän itseäni kuitenkin jonkun verran itsenäisesti ajattelevana ja tiedostavana henkilönä, pystytään näin vaikuttamaan. Olen oikea itsereflektoinnin mallioppilas: käyn jatkuvasti läpi tunteitani ja ajatuksiani ja pohdin niiden alkuperiä ja syitä, jotta voisin paremmin ymmärtää itseäni ja muita. Silti tietoisuuteni ohi pääsee tällaisia asioita! En voi olla miettimättä, että jos aivopesu toimii näin pienissä ajatuksissa ja mieltymyksissä, miten se toimii isommissa asioissa? Tämä on aika pelottava kuvio.

Hahaa, nyt tissientuijottajat saavat samalla ilmaisen luennon!
Haluaisin oppia ymmärtämään ilmiötä, jotta pystyisin tiedostamaan paremmin, kun minuun yritetään vaikuttaa. Osaako kukaan vinkata mitään hyvää kirjaa tai muuta lähdettä, josta voisin lukea asiasta lisää? Olisi kiva mennä vaikka johonkin kurssille tai luennolle, nyt kun minulla vielä on mahdollisuus. Haastan myös teidät, armon lukijat, miettimään omia mieltymyksiänne ja niiden alkuperiä. Siinä ei tietenkään ole mitään pahaa, että tykkää siitä, mikä on muodissa, mutta minun mielestäni on aina hyvä tiedostaa MIKSI, jotta voi aidosti ja oikeasti tehdä omat valintansa.

22 kommenttia:

  1. Muodissa on just tuo, että se menee syklettäin ja sitten joku juttu, joka on ollu vaikkapa sillo 90-luvulla muotia, palaa takaisin. Nyt taitaa olla monessa kohdin 80-luku muodissa (ainakin Espanjassa), mut en tiiä koskeeko se vaatteita, toivottavasti eiii... XD Mut itse olen huomannu, että minua ahdistaa, jos yhdellä ja toisella on samanlaiset vaatteet. En nyt sano, että oma pukeutuminen olisi erikoisempaa, kun ei ole, mutta kyllä sitä tekee välillä mieli jotain erikoisempaa. Tarkotan, etten halua kulkea massan mukana, vaan jos ostan vaatteen, niin ostan sen vain ja ainoastaan siksi, että aidosti tykkään siitä. Esim. nyt ostin sellaiset erikoisemmat takit, joita ei varmaan kellään muulla näy, mutta kun ne oli vaan niin ihania (ja erikoisia). :D Myös vaatteiden ekologisuus on alkanut kiinnostaa enemmän. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin samaistua Vivi Vinnan kommenttin. Se suuri ahdistus kun/jos näät useammilla samanlaiset vaatteet. On jotenkin tärkeää se oma tyyli, ja tuoda esille sillä omaa persoonallisuuttaan. Ei minullakaan mikään erikoinen vaatetus ole, mutta omanlainen niinkuin jokaisella. Aika paljon asioin kirppareilla mistä löytää aivan ihania aarteita ja sitä samanlaista hepenettä ei löydykkään kaikilta. Mutta olen huomannut että tykästyn myös joistakin muotivaatteista mutta jos ostan sellainen, ostan sen vasta sen karmeimman trendihullutuksen pois mennessä, tai vasta vuosien päästä :D aika hassua. Loppujen lopuksihan tärkein on vaan että viihtyy omissa vaatteissaan. Asenne kuitenkin on se mikä on kirsikka kakun päällä :)

      Poista
    2. Mulla on kyllä sama, että en erityisesti HALUA pukeutua muodin mukaan. Ennen jopa välttelin sitä kuin ruttoa! Nykyään olen vähän iisimpi sen suhteen, mutta en vieläkään pidä muodin mukaan pukeutumista mitenkään tavoitteena.

      Poista
  2. Minun mielipiteeni on se, että Spike on yksinkertaisesti vaan niin törkeän siisti ja mahtava hahmo, että se saa sen nahkatakin näyttämään sellaiselta pakkosaadahetinyt -kamalta. Buffyn spinn-offissa, Angelissa on perehdytty enemmänkin tähän Spike ja takki -yhdistelmään ja koska se takki on Spikelle kuin toinen iho, tulee itsellekin sellainen olo, että hitto, miekin tahdon tuommoisen. Myös Angel käyttää välillä pitkähköä nahkatakkia ja ei helevetti, se ei saa samanlaista olotilaa ja ostohimoja aikaan vaikka miten yrittäisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oot niin oikeessa! Se on ihan supercool hahmo. Musta tuntuu ihan teiniltä, kun oon niin innoissani fiktiivisestä hahmosta, mutta oon miettinyt paljon psykologiaa sen takana ja sitä häilyvää rajaa, mikä menee ällöttävän pahiksen ja ihanan pahiksen välillä. Mutta Angel on ällöttävä eikä tosiaan joo aiheuta samanlaisia värinöitä sen takkinsa kanssa :D

      Poista
  3. Median vaikuttamisesta ihmiseen ja ihmisten ajattelumailmaan kertoo feministidokumentti MissRepresentation. Dokkari keskittyy lähinnä siihen, että miten valtavirtamedia vaikuttaa naisten minäkuvaan ja siihen mitä "pitäisi olla", jotta voi olla olemassa. Ainakin netflixistä löytyy :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tosi paljon linkistä! Katson tän heti kun ehdin, kuulostaa sen verran mielenkiintoiselta.

      Poista
  4. Mulle käy liian usein niin, että ostan aina jotain sellaista, joka tulee vasta jonkin ajan päästä muotiin! Toisaalta ärsyttävää, toisaalta ei :) En ole koskaan tykännyt mistään massamuotijutuista ja yritän välttää niitä, mutta minkäs teen, kun ilmeisesti "haistan" tulevat trendit. Tunnustan kyllä, että mullekin käy niin, että ihastun johonkin, mikä on pinnalla. Jotkut jutut kun vaan näyttää omilta, olipa ne muodissa tai ei.

    Täällä toinen itsereflektointihikari :) Mä olen pohtinut paljon tuota vaikuttamista nimenomaan psykologiselta kannalta. Jokaikisen hankintani kohdalla kysyn, että miksi haluan tämän, oikein tivaan itseltäni :) Mietin, että tarvitsenko vaatetta/tavaraa oikeasti ja nykyisin vastaus on usein "ei". Lähtökohtana mulla on myös ekologisuus, mutta välillä on kyllä tarve ostaa jotain ihanaakin. Meihin vaikutetaan salakavalasti ja "pakko saada" -tunne on usein sitä, että pitää saada jotain vain siksi, koska muillakin on. Tai sitten se johtuu siitä, että haluaa luoda itsestään tietynlaisen, on jokin ihannekuva itsestä, jota tavoittelee ja luo sen vaatteiden avulla. Mulle tällainen on ollut Angelina Jolie The Tourist -elokuvassa - se elegantti tyylikkyys, beessi neule, oohh, tuollainen tahdon olla! Kuitenkin tajuan, että en edes tykkää beessistä :D Ja kuitenkin ostin sellaisen ja petyin, kun en näyttänytkään Ankeliinalta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon ihan täsmälleen samaa mieltä kaikesta paitsi beessistä :D

      Poista
  5. Minä olen huomannut, että vaikka en seuraa nykymuotia juuri nyt niin saatan seurata sitä ehkä myöhemmin. Olen monesti myöhäisherännäinen, joskus varhaisherännäinen, miten päin sen nyt haluaa miettiä. Kun muotiin tulee jokin vaatekappale, saatan pitää sitä rumana ja epäkäytännöllisenä ja oikeastaan halveksin suurimmaksi osaksi kaikkia juttuja jotka ovat muotia. Tai halveksin ainakin 90- ja 2000-luvuilla. Nykyään ei välttämättä ole enää yhtä tiettyä juttua niin laajasti mikä kaikilla on pakko olla tai et ole "in". Näin olen ymmärtänyt. Voin olla väärässäkin. Myöhemmin saatan todeta, että onhan tämä vaate ihan jees. Se on tosin jo pois muodista ja vaatteet löytyvät alelaareista, mutta sehän minulle passaa. Olen pihi. Ehkä tässä on jokin tietoinen kapinallisuuskin taustalla. En halua olla niinkuin muut. En halua pukeutua kuten muut. Toisinpäin käännettynä tämä asia ilmeni taas muutamia vuosia sitten kun fiftarityyli ei ollut vielä in. Olin päässyt irti poikatyttömäisyydestäni ja halusin hameen, kellohameen. Juu ei, enhän minä nyt sellaista löydä! Kukaan ei käytä kellohameita! Muutaman löysin sitten sieltä täältä kirppareilta tms. No nythän niitä kellohameita pursuaakin joka paikasta. Tässä mielessä seuraan ns. "muotia" koska pidän edelleen kellohameista, mutta minä pidin niistä jo ennen kun ne olivat "in" :D (sama juttu näiden aikuisten värityskirjojen kanssa, kaikki ovat niin ihastuneita niihin. No tuota, minä olen värittänyt lapsesta aikuisuuteen asti, minulla on edelleen kesken Nalle Puh ja Barbie värityskirja joita olen värittänyt aikuisiällä. En tavallaan siis ymmärrä tätä hypetystä koska se on itselleni niin tavallista. Toki olen kiinnostunut hienoista ornamenttikirjoista joita aikuisille tarjotaan ja olen niitä kiitollinen :D mutta värityksen "terapeuttinen" puoli ei ole minulle mikään ahaa elämys xD). Edelleenkin tosin minun on välillä vaikea löytää miellyttäviä vaatteita kaupoista koska joko olen aina liian aikaisessa tai myöhässä. Olen tässä nyt odottanut jo kauan, että koskakohan liehuvat isot pitkähelmaiset mekot tulisivat taas muotiin ettei minun tarvitsisi metsästää niitä kirppareilta, joka on aika työlästä (vihaan muutenkin shoppailua). Vielä ei ole näkynyt tai sitten ne ovat niitä hippi/romantiikka kuosia joka taas ei oikein sovi mustanpunaiseen lookkiini. Vaateostoksille meno on aina vain niin kamalaa. Koskaan ei löydy mitään mitä etsii juuri sillä hetkellä, ja jos löytyy niin se ei mene päälle tai sitten se maksaa miljoonia :( Onneksi niitä onnistuneitakin löytöjä tulee tehtyä hyvään hintaan, mutta se on hyvin harvinaista. Toki, jos käy vaateostoksilla tai tilaa vaatteita kerran pari vuodessa niin eihän sitä välttämättä löytöjä pystykään tekemään. Mutta ei sitä jaksa joka päivä tai joka viikko tai edes kuukausi kaupoissa pyöriä! Edes nettikaupoissa :D

    -Lilli-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelen aika samalla tavalla, paitsi että tykkään shoppailusta ja yritän hillitä itseäni siinä suhteessa. Vaikka seuraan muotia mielenkiinnosta, en seuraa sitä omassa pukeutumisessani ja välillä ärsyynnynkin jostain muotijutuista, koska koen ne omiksi jutuikseni. En silti lainkaan niin paljon kuin joskus nuorempana.

      Poista
  6. No siis WOW tosta paidasta! Aivan upee! Ja ehdottomasti tollasia täytyykin olla valtavirta-ketjuliikkeissä myynnissä, feminismi ei ole aate jonka pitää jäädä muhimaan vain harvojen ja valittujen sisäpiiriin. Juu, kyllähän nuo Nirvana ja Misfits -paidat aina vähän korpee kun kaupassa vastaan tulee, mutta tää katsantokanta ei lukeudu siihen! Väitän lujasti, että hyvin suuri osa "tän päivän nuorista" on hyvinkin tiedostavaa porukkaa, mulla ainakin on vahva luotto siihen, että ne saa maailman kääntymään oikeaan suuntaan, kunhan vaan tuetaan! Kaikki saatavilla oleva tieto on heille jo sen verran itsestäänselvää, että sitä käytetään hyvinkin hyödylliseen. Mun (vajaa kolmikymppisen) sukupolvi on elänyt sitä aikaa kun nettiä ei joka taloudessa ollut, tai ainakaan sitä ei käytetty kuin hyvin varovasti minuutteja laskien. Tokihan tän ikäset tälläsestä intterwebin rajattomasta saatavuudesta hullaantuu ja ähkyyntyy kissavideoista. Ihan sama ilmiö vaikka siivutetun leivän kanssa, en mä siihen jaksa kiinnittää mitään huomiota, koska se nyt vaan on aina ollut olemassa, siispä voinkin käyttää tarmoni kehittelemään mitä maittavampia täytteitä leivilleni. Samasta kyse nuorilla, he kun saa pitää tiedon saatavuutta itsestäänselvänä, niin sieltä pomppaakin porukkaa ketkä tekee sillä suurta hyvää! Mun leivät nyt on ehkä vähän säälittävä juttu maailman pelastamisen rinnalla, mutta jostain täytyy aloittaa.

    Enempää en jaksa nyt ajatella, tästä vaan piti päästä akuutisti avautumaan:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä sain tästä nykynuorison tiedostavuudesta hyvän todistuksen: opetin yläasteella Runebergeistä, ja kaikki oli tosi kiinnostuneita Fredrika Runebergistä ja siitä, että hänet on mitätöity aikanaan sukupuolen takia. Suurin osa valitsi Fredrikan ryhmätyön aiheeksi. Olin niin ylpeä! :)

      Poista
  7. Nahka (erityisesti nappanahka ja lampaannahka, nyt enemän cowboy nahatat tikkauksilla tai painetuilla kuvioilla) on ollut muodissa viime syksyn ja talven ja on muodissa tänäkin syksynä. Ehkä eläintenoikeuksien puolestapuhujat on olleet tarpeeksi hiljaa että nahan voi ottaa taas hyväksyttäväksi muotimateriaaliksi.

    Itse elän 80-lukua uudestaan My Little Pony paidoilla (niillä G1 poneilla, ei nykyisillä), ysäriä pitkillä villatakeilla ja muuten vaatemakuni onkin sellainen että ihmiset hakevat arkivaatteitani naamiaisiin ja larppaukseen....
    Nyt olen alkanut kiinnostua steampunk vaatteista ja viktoriaanisista hameista.
    Toisaalta nyt on menossa tämä 30 rajakausi että olen päättänyt että nyt minä etsin sen oman tyylin enkä enää tee turhia vaatteita joita en kuitenkaan käytä. Ongelma on vain että ainoat vaatteet joita en käytä on ne joihin en mahdu :D Että ei tuo vaatekasa painunut lainkaan. Ehkä pitäisi vain jumahtaa sinne 1400-luvulle ja pysyä siellä.

    VastaaPoista
  8. Olen luultavasti nähnyt aivan samat feminismipaitaa koskevat keskustelut aivan samassa FB-ryhmässä, ja siitä syystä minulle tuli hirveät omatunnontuskat pohtiessani, kehtaanko ostaa tuon paidan vai en. Se kun on superpähee, mutta toisaalta syytökset feminismin kaupallistamisesta ja H&M:n epäeettisyydestä aiheuttivat syyllisyyttä. Lopulta kävin ostamassa paidan kun yhdessä Henkkamaukassa niitä näin -- olivat miltei loppuunmyyty sieltä. Eikä ihme, ihan must ostos. Tämä postaus poisti minusta viimeisetkin paidan ostoon liittyvän syyllisyydentunteen rippeet, kiitos siitä :D

    VastaaPoista
  9. Jee, Buffy!! Postaa pian siitä <3

    VastaaPoista
  10. Minulle käy myös sitä, että "haistan" trendejä etukäteen. Leikkasin 17-vuotiaana otsatukan ja sitten seuraavana vuonna sellainen oli kaikilla. Olen käyttänyt kirppikseltä ostamaani housuhametta parina viime vuonna, ja nyt niitä näkee taas ihan kaupoissakin. Näin muutaman esimerkin sanoakseni, mutta ei rajoitu tähän. Jännä ilmiö.

    VastaaPoista
  11. Mä lähtisin siitä perusajatuksesta liikkeelle, että mitään yksilöllistä ei ole, koska kaikki kulttuurissa ja ilmiöissä on läpeensä sosiaalista - tietoisinkaan valinta ei oo koskaan yksilöllistä vaan kaikessa on sosiaalinen konteksti. Äärimmäisen mielenkiintoinen aihe.
    Muodissa mä ehkä näkisin tuon juurikin syklien tuomaksi: ysäri on nyt in.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisaalta tää on helpottava ajatus mutta toisaalta taas ahdistava: enkö voi mitenkään olla itsenäisesti ajatteleva?

      Poista

Kommentoi ja ylistä, beibi! Vastaan, jos ehdin.