torstai 13. elokuuta 2015

Läski ennen kaikkea

Satuin kuulemaan keskustelunpätkän, joka sai minut pohtimaan ruokaa ja siihen suhtautumista. Yleisellä tasolla suhde ruokaan on liian usein täysin vääristynyt. Aivan kuin ruoka olisi vain kaloreita, joita pitää laskea ja joista pitää tinkiä hinnalla millä hyvänsä. Keskustelu koski n. 13-vuotiasta tyttöä, joka ei ollut syönyt moneen tuntiin (syytä tähän ei mainittu). Keskustelussa puhuivat kuitenkin aikuiset ihmiset.

"Sun pitää syödä! Etkö tiedä, että on lihottavampaa olla syömättä pitkiä aikoja kuin että jos söisit parin tunnin välein?"

"Niin, ylipainosia ihmisiä yhdistää se, että ne jättää aterioita väliin."

"Niinpä! Ruokaa pitäis syödä vähintään kolmen tunnin välein. Mä luin, että aineenvaihdunta hidastuu jos ei syö tarpeeksi usein, ja sitten vasta lihookin."

"Aineenvaihduntamekanismit tarvii ruokaa, jotta ne jaksaa polttaa rasvaa."

 Minä tähän: "Tiesittekö, että sitä ravintoa tarvitsevat myöskin teidän aivonne?"

Tämän postauksen kuvat ovat Barcelonasta, kauppahallin kojuista. Tykkään yleensä kuvata lähinnä ihmisiä, mutta nämä ihanat ruoat saivat minut hullaantumaan. Höhö ja nämä persikat näyttävät ihan pyllyiltä, höhö.
Tottakai huoli oli oikea, kyllähän 13-vuotias lapsi tarvitsee ravintoa säännöllisesti. Perustelut kuulostivat korvaani kuitenkin oudoilta. En tiedä olenko yksin mielipiteeni kanssa, mutta minun mielestäni kuitenkin aivojen toiminta, henkinen jaksaminen ja ajattelu menevät aineenvaihdunnan toiminnan ja rasvanpolton edelle. Miksi ensimmäinen asia, mikä aikuisille tuli mieleen, oli tytön kannustaminen laihdutusvinkeillä ja pelotteleminen lihomisella? Onko se tosiaan kamalin seuraus syömättömyydestä? Muistan yläasteen ja lukion pitkät koulupäivät ja iltapäivän koomailun ja humisevan olon, koska kouluruoan jälkeen söin vasta kotona kuuden aikaan. Väsymys oli uskomaton, eivätkä aivoni omaksuneet iltapäivän tunneilla varmaan yhtään mitään.



Jotkut sanovat minua nykyään ituhipiksi ja ruokanatsiksi, koska kiinnitän huomiota ruokani laatuun, mutta minun mielestäni on olemassa paljon pahempia ruokanatseja kuin minä. Eräskin tuttuni jaksaa aina muistuttaa, että HEDELMISSÄKIN ON HEI SOKEREITA. Ja että BANAANIKIN LIHOTTAA. Argh! Sitten hän itse vetää jotain proteiinipirtelöitä, joihin on tungettu ties mitä myrkkyjä, makeutusainetta ja synteettisiä vitamiineja. En pidä itseäni ruokanatsina, vaikka valmisruoat ällöttävät minua ja haluan tehdä ruokani mahdollisimman pitkälti itse. Yritän valita ostokseni sillä perusteella, että niissä olisi mahdollisimman vähän ainesosia - raaka-aine on paras aine. Minua ei oikeastaan kiinnosta yhtään katsella kaloripitoisuuksia (mikä saattaa näkyä takapuolessani, mutta ei ainakaan vielä vaarallisella tavalla, joten näkyköön). Uskon, että kun syö hyvin ja monipuolisesti, keho osaa itse vaatia tarvitsemansa määrän ruokaa.

Valtava hunajapylly
Nyt kun olen onnistuneesti asetellut pääni päälle pyhimyksen sädekehän, voin myöntää, että kyllä silti syön suklaata ja karkkia ja käyn joskus roskaruokailemassa Hesessä. Ihanteet eivät aina mene yksiin käytännön ja nälän kanssa.

Tiesittekö, että on edes olemassa näin montaa eri tomaattilajia?
...tai oliivilajia?
On todella erikoista, mihin mittasuhteisiin kalorikammo on mennyt. Valkoisen sokerin välttelyn ymmärrän hyvin, mutta se ei yleensä riitä, sillä sokeri usein korvataan jollain muulla. Tämän voisi tehdä luonnollisesti ja terveellisesti hedelmillä tai hunajalla, mutta ei. Tosi monet ihmiset syövät mieluummin kaikenlaisia makeutusainemyrkkyjä, mihin ikävä kyllä vielä kannustetaan useissa dieeteissä. Ja kaikki kalorien takia! Hunajassa on ihan hulluna vitamiineja ja entsyymejä, joten se on suorastaan terveysruokaa. Siemenien ja pähkinöiden energiamäärä saattaa ehkä näyttää suurelta, mutta ne ovat aivoille terveellisiä vitamiinipommeja ja niitä tarvitsee vain pienen määrän tullakseen kylläiseksi. Öljyt ja rasvat ovat välttämättömiä koko elimistön toiminnan kannalta, niin aivojen kuin ihon ja hiustenkin. Yritän usein esimerkiksi leipoa hiukan terveellisemmin ja korvata sokeria hunajalla ja jättää jauhoja pois, mutta jotkut ystäväni silti nimittävät tarjoamiani herkkuja epäterveellisiksi eivätkä maista niitä lainkaan tai maistavat vain pienen palan. En voi mitenkään ymmärtää tätä, sillä minun mielestäni ne ovat oikein superfoodia, ruokaa, joka tekee hyvää ja maistuu hyvältä.

Sen sijaan että oppisimme pitämään makeuttamattomasta smoothiesta tai antaisimme kehollemme ja mielellemme sen ansaitsemaa ja tarvitsemaa monipuolista ravintoa, tungemme ruokaamme myrkkyjä korvataksemme kammottavat kalorit ja synteettisiä vitamiineja korvataksemme sen, että alkuperäiset ovat kadonneet käsittelyssä. Koska hei onhan banaanin maistaminen suorastaan perisyntiä.



Tarkoitukseni ei ole pilkata dieettejä tai kalorien laskemista. Ymmärrän kyllä, että myös liikalihavuus on terveysriski ja on hyvä juttu, jos ihminen haluaa laihduttaa kiloja oman itsensä vuoksi. Tai esimerkiksi siksi, että tuntee olonsa hyväksi kropassaan. Sitä en ymmärrä, miksi omasta ja muiden ruoista stressaavat ihmiset, jotka ovat valmiiksi jo normaalipainoisia ja hoikkiakin. On aivan turha vedota kalorien laskemisen terveyssyihin, jos painoindeksi ei näytä oikeasti merkittävää lihavuutta - ja silloinkin se on ok vain omalla kohdalla.

Minua ärsyttää asenne, että lihominen on ihmisen pahin mahdollinen kohtalo. Vähäkaloristen ruokien syöminen hinnalla millä hyvänsä ja terveellisienkin rasvojen välttäminen johtuu juuri tuosta asenteesta. Ulkonäön priorisoiminen kaiken muun edelle on niin juurtunut ihmisten mieliin, että ihan fiksut aikuiset ihmiset automaattisesti miettivät ruokaa ensisijaisesti lihomisen tai laihtumisen välineenä sen sijaan, että ajattelisivat ensimmäiseksi vaikkapa sitä, että ajattelu tai keskittyminen ei suju, jos aivot eivät saa ruokaa tai että aspartaami aiheuttaa syöpää. Ja mikä pahinta, he puhuvat asiasta nuorten edessä aivan kuin se olisi itsestäänselvyys ja hyvä asenne antaa eteenpäin.

Onko asia tosiaan näin? Oletko mieluummin tyhmä kuin lihava?

19 kommenttia:

  1. Lapset syö kun on nälkä, ja jättävät syömättä kun ei ole nälkä - ja tämä nälkä/kylläisyys -tunne on aito ellei aikuiset sitä pilaa (omassa lapsuudessa piti aina syödä lautanen tyhjäksi - koska jossain joku näkee nälkää - ja niinpä sitten ei enää aikuisena osannut jättääkään lautaselle ruokaa sen jälkeen kun oli tullut kylläiseksi). Meillä ainoastaan pitää maistaa ennenkuin voi sanoa että ei kiitos, en syö.

    Lasten kanssa ollaan myös keskusteltu että mikä ruoka on terveellistä ja mikä ei - olen todennut että mitä tahansa mitä syö yksipuolisesti on vaarallista. Monipuoliseen ruokavalioon sopii myös herkut. Ainoa mitä olen sanonut ettei meille osteta, on sokerittomat tuotteet, tarkoittaen makeutusaineella sotkettuja.

    Muutama vuosi sitten kun esikoinen (tyttö) oli ekalla luokalla, oli hänen kummitätinsä puhunut hänen läsnäollessaan että pitäisi laihtua kun on vatsamakkaroita (kyseinen kummitäti on mielestäni ihan hoikka), joten sen jälkeen tytär kotona piteli "vatsamakkaroitaan" (istuallaan sai vatsanahkaa sormien väliin - lapsi on hoikka) ja mietti että pitäisikö laihduttaa. Aijjjettä hermostuin kyseiselle kummitädille. Lapselle kerroin, että ei tarvitse. Hän on terve ja jaksaa liikkua (urheileekin paljon) ja on täydellinen juuri noin. Kummitädille ripitin että EI KOSKAAN puhuta lapsen kuullen kriittisesti omasta ulkonäöstään, ei koskaan.
    Se onneksi jäi siihen.
    Nyt kun lähestytään murrosikää toivon että kavereiltakaan ei tartu mitään ulkonäköpaineita.

    Paras esimerkki lapselle on, että omat vanhemmat ovat sinuja oman kehonkuvansa kanssa. Tai antavat ainakin sellaisen kuvan. Omaa (eikä lapsen, eikä kenenkään muunkaan) ulkonäköä moitita ääneen.

    /purkaus päättyy

    VastaaPoista
  2. Tunnen tytön, joka pari kesää sitten harmitteli melkein itkun partaalla, ettei voi syödä mansikoita. Tiedustellessani syytä, sain vastaukseksi pitkän selostuksen siitä, kuinka niissä on niin paljon hiilareita. Ja kyseinen ihminen punnitsi AIVAN kaiken mitä söi. Siis aivan kaiken. Jos "herkutteli", se oli max 15 viinirypälettä. Onneksi olen tyytyväinen kotiruoan puolestapuhuja hyvällä ruokahalulla.

    VastaaPoista
  3. Vaikka monille sanotaan, että "hei, olet hyvä juuri tuollaisena!" niin media ja muiden kauneusihanteet puhuvat vastaan. Harvoin kuulee "pullukasta" kehuja toisin kuin laihasta, vaikka painon ei pitäisi olla (ainut) kauneudenmittari. Kehuttaisiinpa ulkonäköä enemmän luonnetta ja saavutuksia.

    VastaaPoista
  4. Muuten hyvä ja tärkeä kirjoitus, mutta samalla tavalla kuin ihmisten ei pitäisi pelätä sokeria, ei myöskään pitäisi pelätä "myrkkyjä". Elintarvikkeissa käytettävät lisäaineet ovat ihmiselle täysin turvallisia niissä (häviävän pienissä) määrissä, joissa niitä käytetään. E-koodejen välttely on aivan yhtä typerää kuin "lihottavien" ruokien välttely. Suomessa ja EU:ssa on hyvin tarkka lainsäädäntö siitä, mitä saa myydä ihmisravinnoksi, eivätkä mitkään sallituista aineista ole läheskään niin vaarallisia kuin iltapäivälehdissä ja hipsteriblogeissa väitetään. Olen aivan samaa mieltä siitä, että on naurettavaa välttää hedelmien syömistä siksi, että niissä on sokeria, mutta toisaalta puolentoista litran pullo laittilimpparia on mielestäni huomattavasti terveellisempi valinta kuin sama määrä sokerilimua. (Makeutusaineiden kuten aspartaamin vaarallisuutta on mediassa liioiteltu; minkään luotettavan tutkimuksen mukaan siitä ei ole pienissä määrissä vaaraa ihmisen terveydelle.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen lukenut ihmisistä, jotka välttelevät kaikkia e-koodeja, ja siinä olen kanssasi samaa mieltä: se on typerää. Monet säilöntäaineet ovat hyödyllisiä ja auttavat paitsi säästämään ruokaa pilaantumiselta myös ihmisten terveyttä. Silti en ymmärrä, miksi niitä pitäisi ehdoin tajdoin syödä. Miksi minun kannattaisi syödä vaikkapa sadan koodin juustovalmistetta, kun voin syödä juustoa, johon on käytetty kahta raaka-ainetta? Puhumattakaan mausta: einesruoat maistuvat suussani kaikki samalle. Esimerkiksi itsetehty curry on jotain aivan jumalaista, kun kanelitangot, neilikat, kardemummat, laakerinlehdet ja inkiväärin paahtaa kokonaisina öljyssä eikä lisää "intialaista mausteseosta" (mitä
      Itse teen joskus kiireessä). Mitä
      enemmän karsin teollista mössöä ruokalistaltani, sitä paremmalta ruoka maistuu.

      Limuasiasta en osaa sanoa, koska en ole ikinä juonut limuja. Aspartaamista ja muista makeutusaineista olen lukenut paljon ristiriitaisia tutkimuksia, joista ei mielestäni pysty tekemään yskiselitteisiä ja varmoja tulkintoja. Lasken makeutusaineet kuitenkin turhaksi riskiksi, sillä yksiselitteinen tutkimustulos on, että niitä ei pidä saada liikaa. Ehkä makeutusaineet eivät olisikaan ongelma, jos joisi pullon limua viikossa, mutta monet saavat niitä joka päivä monesta eri lähteestä, jolloin saantimäärä voi yllättäen ylittää suositukset.

      Poista
    2. Pahoittelut kirjoitusvirheistä, kirjoitin tämän kännykällä :)

      Poista
  5. Epäterveellisiä tai eivät, minulle monet lisaineet, erityisesti keinotekoiset makeutusaineet aiheuttavat semmoisia vatsavaivoja, että olen todennut paremmaksi välttää. Usein lisäaineet myös muuttavat ruuan makua, eivätkä ollenkaan parempaan suuntaan. Lapsuuden kotiini ei kauheasti ostettu eineksiä ja kun muutin omilleni, ostin innoissani kaupan pastakastiketta. Ei tarvinnut ostaa toiste, kotona tehty on parempaa.

    VastaaPoista
  6. Hyvä teksti, olen aivan samaa mieltä! Tosin, tuosta syömättömyydestä, minun on ehkä hiukan paha mennä arvostelemaan muiden suhtautumista syömiseen, kun itse olen aina ollut normaalipainoinen. Suhtautumiseni ruokaan ollut hyvä aina, eikä minulla ole kokemusta siitä, millaista on, kun ruoka oikeasti ahdistaa. En tiedä, miltä tuntuu ajatella jokaikistä suupalaansa erikseen ja laskea kaloreita, enkä edes halua tietää.
    Yksi asia, jonka ihmiset unohtavat tuosta syömättämyydestä, on se, että keho polttaa rasvan sijaan ensimmäisenä lihasta saadakseen tarvitsemaansa ravintoa (http://kiloklubi.fi/artikkelit/Sy%C3%B6m%C3%A4tt%C3%B6myys-ja-kitukuurit-haitallisia/1044/). Kun syö hyvin ja monipuolisesti, ja liikkuu riittävästi, keho voi hyvin. Sen sijaan, jos vain jättää syömättä yli puolet tarvittavasta energiamäärästä, alkaa se näkyä sairaalloisena laihuutena ja voimien hupenemisena, eikä siinä ole mitään kaunista.

    Aiemmin kommentoineelle anonyymille vielä sanoisin sen, että olivat aspartaamin ja muiden makeutus- ja lisäaineiden haittavaikutukset kuinka liioiteltuja tahansa, eivät ne silti terveellisiä ole. Jos lääkäri suosittelee välttelemään makeutusaineita, sekin mielestäni kertoo jo jotakin: http://www.studio55.fi/hyvinvointi/article/laakari-kertoo-nain-haitallisesti-light-juomat-vaikuttavat-elimistoosi/134536

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kauan kuin suositteleva "lääkäri" on Antti Heikkilä niin ko. suosituksilla voi yhtä hyvin heittää vesilintua.

      Poista
  7. Amen to that! Olen kanssasi täysin samoilla linjoilla. En ole itse mikään pieni, mutta en valtavan suurikaan, mutta ruoka on välillä ongelma koska media ja muut ihmiset suoltaa juurikin tuota paskaa. Toiset sanoo, että syö tätä ja tota ja toiset, että älä missään nimessä syö tätä ja tota. Ota siitä sitten selvää. Söit miten niin aina syöt väärin jonkun mielestä. (Tähän sopisi Sika Harrin avautuminen paremmasta elämästä http://www.radiorock.fi/#!/post/54b3a2bfd04f3f03001c1efb ). Isoimmat riidat joita olen meinannut saada kavereiden kanssa aikaan ovat johtuneet juuri eri dieeteistä keskustelu. Minä en vain yksinkertaisesti jaksa ymmärtää mitään kaloreiden laskemista tms. ja muut eivät taas halua ymmärtää, että tasapaino kaikessa ois ihan jees, että herkutellakin voi joskus ja pitää myös liikkua. Ainoa dieetti johon olen tutustunut hieman lähemmin ja olen saanut tietää, että toimii, on karppaus, mutta ei siinä muodossa millasena se tuli kun siitä tuli trendidieetti. Olemme mieheni kanssa saaneet myös tästä keskusteluaiheesta melkein myrskyn aikaiseksi tuttavapariskuntien kanssa kun kuvittelevat tietävänsä miten karpataan ja me kuunnellessa lyödään päätä seinään.

    -Lilli-

    VastaaPoista
  8. Tosi hyvä kirjoitus, nyökyttelin päätäni niin paljon tätä lukiessa että tuli niska kipeäksi :D Edellisen kommentoijan tavoin olen törmännyt karppauksen kanssa tuohon samaan, siis että tuttavien kanssa ajautuu kiistoihin :D Itse en noudata mitään kiveen hakattua ruokavaliota, mutta "suuret linjat" ovat karppaustyylisiä, itsekin olen huomannut että se (ainakin minulle) toimii. Tosiaan jos jollekin joskus erehtyy mainitsemaan asiasta, ihmiset kuvittelevat että syön vain pihvejä ja majoneesia. Itselleni se lähinnä tarkoittaa etten syö kovin paljoa perunaa, riisiä tai pastaa ja tämäkin johtuu eniten siitä etten niistä ole niin kovin välittänyt. Ruoan tykkään laittaa niin pitkälle itse kuin jaksaa ja viitsii. Eipä ollu mulla tässä sen suurempaa punaista lankaa kuin että hyvä kirjoitus ja kitos! Löysin blogisi vasta vähän aikaaa sitten ja on mennyt kyllä ihan listan kärkeen, tykkään paljon!

    VastaaPoista
  9. Mukava kirjoitus, minulle myös ajankohtainen aihe. Olen viimeaikoina miettinyt paljon sitä, mitä nykyään suuhuni pistän sekä kalorien merkitystä syömisessä. En laihdutusmielessä, vaan ihan terveyteni kannalta.

    Tämä kaikki on siis sen ansiosta, että päädyin katsomaan dokumentin sokerista ja siitä, miten ihmiset lihoavat kokoajan vain lisää ja lisää samalla aikaa kuin fitnessbuumi kasvaa. Suosittelen katsomaan sellaisen dokkarin kuin Fed up, löytyy ainakin Netflixistä. http://www.imdb.com/title/tt2381335/

    VastaaPoista
  10. Ihan superhyvä kirjoitus! Olen monesti juuri miettinyt tätä tämän hetken touhua kun kaikki makeutetaan stevialla tai jollain muilla makeutusaineilla, ja nämä useat fitnessmaailman terveysintoilijat vieläpä suosivat näitä vahvasti kirjoituksissaan. Hyvä sinä!

    Sellaista vielä kyselisin että onko Vilistä tulossa postausta, hänestä kun ei pitkään aikaan ole kummempia kuulunut! :)

    VastaaPoista
  11. Hyvä postaus! Kasvavat nuoret ERITYISESTI tarvitsevat hyvälaatuista ja aivoja ruokkivaa ruokaa, eikä ajoittainen Hesevierailu ole saatanasta. Musta on hyvä että lapsia varoitellaan tämän teollisuusmaita piinaavan lihavuusepidemian aikaan runsasenergisistä ruuista, mutta lihomisella pelottelemisen sijaan lapsia voisi ohjata terveellisempien vaihtoehtojen äärelle.

    VastaaPoista
  12. Ei liity tähän tekstiin mitenkään, mutta eksyin sun blogiin jonkun futon-postauksen kautta ja luinkin "vahingossa" lähes jokaisen blogi postauksen. Aivan huippu blogi!

    VastaaPoista
  13. Hyvä kirjotus. Mulle oli pitkää ongelmana se että join sika paljon cocacolaa, jengi sit sano että osta stevia limua tai sokeritonta. OOn todennu monesti ja totean vielä niin monta kertaa kun tarvii, että aspartaanilla maustetut jutut ei oo tosiaan hyväksi, ovat ällön makeitakin vielä.

    Sama on toi pähkinä juttu "niissä on niin paljon kaloreita" kukaanhan ei sano, että niitä pitäs esim pussillista vetää kerralla.

    Ja just toi, että jo nuorena varsinki tytöille sepustetaan, sitä, että pitää välttää kaloreita ja sitä ja tätä. Koska nimeomaan se pinnallisuus hallitsee tätä nykyhetkee.

    Ite oon ihan rehellisesti läski ja piste. Se tuntuu häiritsevän monia, että mä en loukkaanu niiden huomautuksista tms. Moni ei tajua, että kyllä meillä isommillakin ihmisillä on peili kotna ainaki suurimmalla osalla :D Jos laihtua haluaa sen tosiaan voi tehdä tosi terveellisesti tai sitten ihan helvetin epäterveellisesti.

    VastaaPoista
  14. Sen ei pitäisi olla määräävä tekijä, mitä syö, vaan sen, kuinka paljon syö.
    - (karkkisyöppö) Ihana Sami

    VastaaPoista
  15. Liikkuvana ihmisenä samaa mieltä. Enemmän tulee mietittyä banaania esim. kaliumin kuin kaloreiden kannalta ja esim. vehnää verensokeritasot silmällä pitäen. Ja se hunaja! Ruokosokeri on kanssa ihan jees, tai ainakin kai parempi, käytän leivonnassa nykyisin pelkästään sitä.

    VastaaPoista

Kommentoi ja ylistä, beibi! Vastaan, jos ehdin.