tiistai 18. elokuuta 2015

Dog owner shaming

Tiedättekö dog shaming -kuvat? Niissä koiran viereen laitetaan kyltti, jossa selostetaan, mitä pahaa koira on tehnyt, ja sitten otetaan kuva. Sitten koiralle naureskellaan hyväntahtoisesti. Kuvat ovat hauskoja, koska koirat keksivät aina kaikenlaisia uskomattomia tempauksia, ja lisäksi niillä voidaan lievittää omistajan ärsyyntymistä ja muuttaa se nauruksi. Kuvien ei-niin-hauska puoli on se, että monet koirista varmasti ovat tehneet temppunsa turhautumisen vuoksi. Ihan hauskoja juttuja ovat alusvaatteiden kuljettaminen sohvalle tai jollekin hassulle esineelle haukkuminen, mutta esimerkiksi seinän syöminen ei ole enää normaalia.

Minun teki mieli tehdä Vilistä meemi, jossa sheimaan sitä siitä, että sillä on kestänyt lähes 11 kuukautta oppia sisäsiistiksi. Sitten mietin asiaa tarkemmin ja päätinkin sheimata itseäni.

Vihdoinkin - matto lattialla!

Vaikka otankin pääsyyn omille niskoilleni, haluan syyttää osaksi olosuhteita. Ehkä koiraa harkitsevat tai pentujen ongelmien kanssa painivat voivat ottaa huomioon asiat, jotka itse opin kokemuksen kautta.

Vili koirapuistossa tutustumassa kavereihin <3

1. Jos mitenkään mahdollista, älä hanki koiraa juuri kylmimpään aikaan. Vili tuli meille joulukuun alussa, ja juuri sen jälkeen oli talven kylmin aika. Vili oli niin pieni reppana, että se ei pärjännyt ulkona edes villapaidan kanssa pitkiä aikoja. Niinpä se ei millään saanut pissatuksi ulos, vaikka olin tosi tarkka siitä, että yritämme ulkoilla aina pissahädän aikana - eli leikin, unien ja syömisen jälkeen. Varmasti yli kymmenen kertaa päivässä. 

2. Mieti koiran pentuajan ympäristöä. Vili oli kasvanut metsän keskellä rauhallisissa tunnelmissa. Se ei ollut tottunut mekkalaan tai liikenteeseen, ja siksi sitä pelotti aluksi todella paljon kaikenlaiset äänet, autot ja varsinkin mopot. Tämän vuoksi se ei uskaltanut tehdä ulkona mitään. Ekat pissat se teki roskiskatokseemme ja sitten puistoon, ja sillä kesti tosi pitkään, että se ei säikkynyt ohimeneviä autoja.

3. Ole kärsivällinen. Tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Minulta menivät hermot monta kertaa, kun Vili ei vaan tajunnut. Koska olimme opettaneet sen aluksi pissaamaan paperille, koska ulkona tarpeiden tekeminen ei vaan kylmyyden ja melun takia onnistunut, sen oli tosi vaikeaa muuttaa tapojaan.

4. Muista kehua. Me tietysti kehuimme aina tosi paljon, jos Vili pissasi ulos. Sisälle pissatessa jätimme sen huomiotta. Kehut eivät kuitenkaan riittäneet motivoimaan meidän ahmattiamme. Rupesimme antamaan Vilille herkkuja aina, kun se teki jotain ulos - se toimi vähän paremmin. Helmi-maaliskuussa se alkoi tajuta, että sen kannattaa pissata ulos. Silti se ei tajunnut, että sisälle ei kannata!

video


5. Hyvästele matot suosiolla pentuajaksi. Me olimme ottaneet matot pois ajoissa. Ikävä kyllä emme voineet hankkiutua eroon kaikesta tekstiilisestä. Kun Vili alkoi ulkona pissatessaan nostaa jalkaa (=sen hormonit alkoivat toimia ja murrosikä lähti käyntiin), se keksi saman jutun myös sisällä. Pari kertaa se tuli pissaamaan sängylle, vaikka me olimme vieressä. Onneksi sotkuun menivät vain peitot, ja futon säilyi puhtaana. Tämä oli tosi vaikeaa aikaa, sillä tiesin tekeväni kaiken oikein, mutta mikään ei tehonnut.


6. Kokeile vippaskonsteja. Kun sohvatyynyt oli kivasti merkattu pari kertaa, kävimme Vilin sponsorilla eli eläinkauppa Petolassa kyselemässä hajunpoistajaa. Saimmekin pelkkien jälkien korjaamiseen keskittymisen sijaan sieltä hyviä neuvoja ja kuulimme ekaa kertaa pissavyöstä. Vyö laitetaan uroksen vatsan ympäri (naaraille oli vaippamalli) ja sitä pidetään sisällä. Koiran pitäisi oppia, että sisälle ei merkkailla, koska siitä tulee itselle ikävä olo. Olin vähän epävarma mutta myös epätoivoinen ja kokeilin. Vyö toimi viikossa! Vili ei enää sen jälkeen merkkaillut sisälle.


Vaikka merkkailu loppui, välillä Vili silti vielä pissasi sisälle. Varsinkin vieraissa paikoissa. Jossain vaiheessa meinasin menettää toivoni. Olin kuvitellut, että Vili oppisi sisäsiistiksi 6 kuukauden ikään mennessä, koska olin lukenut, että se on normaali raja. Minua hävetti, että se ei millään oppinut, vaikka tein kaikkeni. Minulla oli mahdollisuus viedä sitä ulos parin tunnin välein, koska opiskelen ja olen usein päivisin kotona. Lohdutuksekseni sentään luin, että joillakin koirilla voi kestää hiukan pitempään oppia sisäsiistiksi - varsinkin urospuolisilla, kääpiöroduilla ja mäyräkoirilla. Vili oli tietysti oikea jackpot, näiden kaikkien yhdistelmä.

Vili on koirien Messi

Mutta nyt VIHDOINKIN olemme saavuttaneet sellaisen elämäntilanteen, että voimme laittaa matot lattialle! Vili osaa pyytää ulos (aamuisin ja öisin se tekee tämän nuolemalla naamaa raivokkaasti) ja pissaa reippaasti jalka ylhäällä, vaikka autoja menisikin ohi. Nyt keskitymme siihen, että Vili oppisi kestämään hiukan pitempiä aikoja sisällä. Käymme vieläkin useasti päivässä ulkona: aamulla puoli seitsemältä, kymmeneltä, yhden kahden aikaan, viiden kuuden aikaan ja illalla pisimmällä lenkillä. Tavoite olisi kolme lenkkiä päivässä.

Kaikille saman ongelman kanssa painiville: koittakaa jaksaa! Tiedän miten raivostuttavaa koiran sisäsiistiksi opettaminen voi olla. Ja jotkut vielä onnistuvat siinä niin ärsyttävän helposti. Mutta kyllä se lopulta onnistuu hitaimmaltakin koiralta (ja omistajalta). Vili on muuten niin älyttömän ihana, että sen pusujen avulla jaksoin koko raivostuttavan pissaparaatin.




&

14 kommenttia:

  1. Huh! Mahtanut olla urakka... Meillä on vähän Viliä nuorempi corgipoju, joka onneksi oppi sisäsiistiksi ennen kuin täytti 5kk. Kammottaa ajatus ettei osaisi vieläkään(nyt hän on 8kk)! Rankkaa oli jo ne muutamat kuukaudet, mutta nameilla palkitsemalla tajusi äkkiä että ulos pitäisi tehdä, ihan pienenäkin teki lähinnä ulko-ovelle hurjan vinkumisen kanssa, kun ei miehen kanssa keretty ulos ajoissa.
    Hyvä Vili! Ja kiva kun teit koirapostauksen, samanikäisen pennun omistajana mieluusti aina kuuntelee/lukee muiden kuulumisia (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän suomenpystykorvanarttu puolestaan oli siinä mielessä jännä, että oppi vain muutamassa viikossa suurin piirtein sisäsiistiksi lukuun ottamatta protesti "GIMME ATTENTION!"-pissoja. Tuijotti silloinkin silmiin ennen kuin tahallaan kyykkäsi pikkutirat lattialle/matolle. Innostuspissat oli tietysti, että ei vain rakko pitänyt kun innostuttiin vieraista.
      Muutoin oppi hyvin varhain siihen, että ovelle mennään silloin kun halutaan ulos ja "piipitetään". Ensin mökillä ja sitten kotona (oli kesä), eli kahdessa paikassa saman viikon aikana, kun viikot kaupungissa ja viikonloput mökillä. Aina vietiin ovelle, kun osoitti hätää, en tiedä käyttikö porukat paperia. Jos oli, niin ei sitä ollut kyllä paria viikkoa pitempään, koska aina oli joku vahtimassa ettei koira pissi lattialle. :3
      Nykyään menee aina kääntymään ovelle kun haluaa ulos, mutta ensisijaisesti tekee tarpeet lenkillä. Sitten jos on ihan pakko, niin sitten takapihalle.

      Yhden kerran pentuna kyllä teki tortut oven eteen matolle, kun kukaan ei ehtinyt päästää ulos ja äiti sisään astuessaan tallasi. Se osumatarkkuus, kun matolla on yksi pieni pikkutorttu, niin juuri siihen äiti tallasi sitten. :D

      Poista
    2. Jeeee kiitos tsempistä! Ymmärrän, että kaikkia lukijoita ei koirajutut kiinnosta, mutta kiva kuulla, että täällä on myös koiraihmisiä lukemassa :) Ja todellakin olen nyt helpottunut, oli tosi rankkaa aikaa toi sisälle pissiminen.

      Vili pyytää ulos niin, että tulee vinkumaan ja tuijottelemaan. Innoissani odottelen, oppiiko se pyytämään ulos ovea raapimalla!

      Poista
  2. Anonyymi sanoi...
    I feel you! Anoppilaan tuli juuuri koira joka ei ollut koskaan pissannut ulos. Kyllä oli pissaa lattialla ja paljon. Nyt jo osaa pyytää ulos eikä pissaa sisälle :) minusta 3 kertaa ulos kuulostaa kovin vähältä. Itse olen suosinut sellaista pikapissatusta hädän sattuessa, ja lenkit sitten tietenkin erikseen. Entinen koirani kävi itsenäisesti pikapissalla takapihalla hädän hetkellä, ja se oli kätevää, kun riitti että toimi portsarina ovella. Toki lenkkeiltiin silti normaalisti!
    Toki kukin tavallaan ja jokaiselle koirakunnalle on oma tyylinsä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mennään tietty sen mukaan, mihin Vili pystyy, mutta edellinen koiramme kävi 3 kertaa päivässä ulkona, joten siksi se varmaan on jääny jonkinlaiseksi ideaalimääräksi takaraivoon. Saattaa hyvin olla, että Vilille tarvitsee noita pikapissatuksia vielä ainakin jonkin aikaa.

      Poista
  3. Onneksi kärsivällisyys kuitenkin palkittiin!

    Näitä juttuja lukiessa alkaa aina ahdistaa, että kun joskus hankin oman koiran, niin miten minä peltohiiren kärsivällisyydelläni saan opetettua sen sisäsiistiksi :D Kun asuin vielä maalla vanhempieni luona, kaikki meille tulleet koirat olivat heti alusta asti sisäsiistejä. Johtui varmaan siitä, että rauhallisiin pusikoihin on kiva pissata ja pennut olivat jo synnyinkodeissaan viettäneet paljon aikaa ulkona. Tälleen kaupungissa vähän hankalampaa, varsinkin just jos koira on tottunut asioimaan rauhassa vailla liikenteen melua yms. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on myös tosi lyhyt pinna ja mun huonoin piirre on varmaan just kärsimättömyys. Mutta jopa minä onnistuin tässä, vieläpä suht koht järjissäni! Eli älä luovu toivosta :)

      Poista
  4. Täällä sama homma edessä. Sulo on vasta 5kk, mutta se 6kk:n rajapyykki häämöttää. Onneksi nyt pissaa jo ihan reippaasti ulos, sillä vielä hetki sitten hengailtiin pihalla ensin pitkä tovi, eikä mitään tullut ja heti sisälle kun päästiin, lorautti lattialle. Nyt sisällä olen yrittänyt opettaa pissaamaan paperille, mutta edelleen päästää just siihen missä seisoo. Kakkaus on sitte vieläkin haastavampaa, sitä ei oo vielä kertaakaan päästänyt ulos.. Kai se siitä kun vaan kärsivällisesti yritetään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vili kakki ensin puskien alle, joten kannattaa ehkä teidänkin kokeilla mennä isojen puskien viereen hengailemaan. Tsemppiä sinne!

      Poista
  5. Tuli tuosta "Varsinkin urospuolisilla, kääpiöroduilla ja mäyräkoirilla. Vili oli tietysti oikea jackpot, näiden kaikkien yhdistelmä." -lauseesta mieleen, että onko Vili siis normaalikokoinen mäyräkoira vai kääpiö/kaniini?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vilin toinen vanhempi on kääpiö ja toinen normaalikokoinen. Vili on kyllä rekisteröity normaalikokoiseksi, mutta luultavasti se pitää muuttaa, sillä ei siitä taida tulla täysikokoista. Nyt vuoden iässä se näyttää korkeintaan isokokoiselta kääipöltä!

      Poista
  6. Älä vaivu epätoivoon, meidän puolitoistavuotias uros joka juuri oli oppinut sisäsiistiksi alkoi taas pissimään sisälle kun meille tuli narttupentu, nyt ne molemmat pissii välillä sisälle vaikka pentukin on jo 10 kk mutta onneksi yleensä vain öisin jos ne ei saa meitä hereille...Pitkä prosessi tämä on ja hermoja kiristävä mutta kyllä se siitä.

    VastaaPoista

Kommentoi ja ylistä, beibi! Vastaan, jos ehdin.