tiistai 14. heinäkuuta 2015

Tee minusta täydellinen - totuus kulissien takaa!

Kaikki tietävät, että lehtien kuvat malleista ja kaikenlaisista tähdistä ovat muokattuja. Muokkauksen lisäksi näillä malleilla on takanaan meikkaus-, hiustenlaitto- ja stylistitiimi. Kuvat on ottanut ammattilainen, joka kertoo mallille millimetrin tarkkuudella, miten asettaa kasvot, jotta valo lankeaisi niille juuri oikealla tavalla - valo, jonka sävy on tarkkaan mietitty. Paikalla on avustajia, jotka pitävät huolen siitä, että kaikki hiukset ovat oikeassa paikassa, naama ei kiillä ja mallin vartalo on juuri oikeassa asennossa.Yhden, täydellisen kuvan saamiseksi kuvaaja saattaa ottaa monta sataa kuvaa.

Malli ja kuvaaja: Yours truly, muokkaus: Jani Koivula, uikkari: EMP/Pussy Deluxe
Me kaikki tiedämme tämän, viimeistään silloin, kun katsomme muokkaamattomia kuvia tähdistä tai videoita, joissa mallit meikataan viimeisen päälle. Ja SILTIKIN moni ihminen ihastelee näiden kuvien luomuksia, aivan kuin ne olisivat normaaleja ihmisiä. Täydellisten kuvien täydelliset ihmiset ovat mielissämme, kun mietimme, minkälainen olisi ideaali kasvojen muoto, ihannevartalomme tai tavoitepainomme. Joku osa aivoissa unohtaa sen, että kuvassa ei oikeasti ole oikeaa ihmistä. Ja jos asian muistaakin, sen unohtaa, kun on kyse lehtien malleja normaalimmista ihmisistä, kuten tyypeistä, joita seuraa Instagramissa tai - krhm krhm - bloggaajista.

Muokkaus: nimetön taitelija
En puhu tässä nyt pelkästään photoshoppaamisesta, vaan kaikesta siitä vaivasta, jonka hienon kuvan eteen on nähty. Muokkaan kuviani yleensä aika vähän - säädän sävyjä ja jos poistan jotakin, kuten hiuksen naamalta, rypyn vaatteesta tai ihmisen taustalta, poistan sen valokuvauksellisista syistä. Olen aikaisemminkin kirjoittanut asiasta, ja moni järkyttyi ja suorastaan pettyi, kun kerroin, että jos minulla on keskellä naamaa häiritsevä iso finni, poistan sen surutta kuvankäsittelyohjelmalla. En ehkä kaikista "arkisemmista" kuvista, mutta silloin kyllä, jos kuvalla on taiteellisia tavoitteita. En kuitenkaan ikinä blurraa ihoani, hoikenna itseäni tai muuttele mitään, mitä ei oikeassa elämässä meikillä saisi tehtyä, se on minusta liikaa.

Tässä alkuperäinen kuva ja näyte siitä, miten itse muokkaisin tämän kuvan (ja miten muokkaan kuvia yleensä)
Luekste edes mun blogia? :D Muokkaus: Lauri Keinänen.
Ymmärrän kuitenkin, että pienikin kuvankäsittely saattaa saada aikaan kuvan katsojassa ja blogin lukijoissa jonkinlaisia paineita. Siksi laitan itsestäni tänne usein myös käsittelemättömiä kuvia. Jonkun verran lykkään vastuuta silti ruudun sinne puolelle: jokaisen pitää ymmärtää, että valokuva ei edusta todellisuutta sellaisena, kuin mitä se oikeasti on. Joskus todellisuus on paljon upeampaa, joskus toisin päin. Valokuva on taidetta ja se vääristää. Oletteko joskus koettaneet ottaa kuvaa auringonlaskusta? Se saattaa näyttää livenä todella vaikuttavalta, mutta hetkeä on vaikea tallentaa kameralle.

Alkuperäinen kuva ja sen eri muokkaukset. Kiitos muokkauksesta Katri Korpela, Astrid Mannerkoski, Ossi Lehtonen, Karoliina Korppoo ja Maria Komulainen (samassa järjestyksessä alla). Bikinit EMP/Pussy Deluxe.


Tämän kaiken takia haluan näyttää teille, mitä kaikkea valokuvan takana tapahtuu ja miten paljon vaivaa esimerkiksi minä näen muutaman hienon kuvan takia. Minulla ei ole mitään meikkitiimiä tai valokuvaustiimiä, mutta tämä yhden naisen show vie kyllä sitten sitäkin reippaammin aikaa. Behold:

Lauantai, klo 21.00.

Saan inspiraation ja idean valokuviin, mutta kello on jo niin paljon, että minun täytyy odottaa seuraavaan päivään. Kierin sängyssä hereillä pitkälle aamuyöhön ja mietin sopivaa kuvauspaikkaa.


Sunnuntai, klo 9.00. 

Herään. Kuulostelen fiiliksiä: onko vielä inspis? On. Hyvä. Juon aamukahvin ja rupean meikkaamaan. En syö kunnollista aamupalaa, koska aion ottaa bikinikuvia, enkä erityisesti kaipaa nyt turvonnutta vatsaa. Normaaleihin blogikuviin en meikkaa kovinkaan paljoa, mutta nyt inspiksen vallassa käytän aikaa ja vaivaa naamaani oikein huolella: liimaan irtoripset silmien nurkkiin, teen varjostuksia ja korostuksia ja yritän jopa vähän muotoilla huulia. En ole erityisen taitava meikkaaja, mutta yritän. Sitten kiharran hiukset ja kiinnitän niihinkin lisäkkeitä.

Muokkaus: Lauri Keinänen
Sunnuntai, klo 12.00.

Meikki ja hiukset ovat valmiina. Valitsen asut: otan mukaan kaksi kassillista tavaraa, ihan varmuuden vuoksi. Mukana ovat neljät uikkarit, yksi mekko, paita ja shortsit, kolmet kengät, kolme hattua, koruja, meikkejä, aurinkolaseja ja muita asusteita. Tiuskin miehelleni, joka ehdottaa yhteistä tekemistä: ei nyt, mulla on inspiraatio.

Sunnuntai, klo 13.00.

Pakkaan kaikki vaatteet ja asusteet mukaan, otan ison kameralaukun, kameran jalustan sekä oman käsilaukkuni ja vaapustan autolle kuin kuormajuhta. Laitan sopivaa inspismusiikkia soimaan täysille ja ajan 20 kilometriä Naantaliin. Naantalissa rahtaan kaikki tavarat kerralla parkkipaikalta metsän läpi salaiseen rantaan.

Muokkaus: Timo Niemi
Sunnuntai, klo 14.30. 

Vihdoin voin alkaa kuvaamaan! Paitsi että salainen ranta ei olekaan niin salainen, ja joudun aina odottelemaan, kun ihmiset kulkevat ohi. Kuvaaminen ei ole niin helppoa, että vain hymyillään ja räpsitään. Puhumattakaan siitä, miten nololta tuntuu kuvailla itseään kun ihmiset tuijottavat, vaikka näyttäisikin kuinka fabilta. Tunnen oloni lisäksi vähän yksinäiseksi, kun minulla ei ole ketään, joka ottaisi minusta kuvia - vaikka samalla tiedän, että haluan olla yksin, sillä niin minun ei tarvitse murehtia kenestäkään muusta ja saan lopputulokseksi juuri sitä, mitä haluan. Silti, forever alone.

Sunnuntai, klo 17.00. 

Olen vaihdellut vaatteita pari kertaa, murehtinut suoristunutta otsatukkaani ja ottanut parisataa kuvaa. Alkaa sataa. Menen uimakoppiin odottelemaan sateen loppumista.

Sunnuntai, klo 19.00. 

Olen ollut niin flow-tilassa, etten ole tajunnut ollenkaan ajan kulua. Minulla on hirveä nälkä ja tosi kylmä, mutta fiilis on hyvä. Kerään tavarani, rahtaan ne autolle ja ajan Hesen kautta kotiin.

Sunnuntai klo 21.00. 

Tyhjennän kuvat koneelle ja valkkaan lempparini. Muokkailen niitä hiukan enkä malta mennä nukkumaan. Käyn suihkussa ja vihdoin sulan syväjäästä. Pesen meikit ja irtoripsien mukana lähtee irti ainakin 5 ripseä :(

Ah, olisinpa paratiisissa. Muokkaus: Sonja Hietala
Maanantai

Kun kuvat on otettu, mietin, mitä kirjoittaisin tekstiksi niiden kanssa. Saan loistavan idean. Postaan pari käsittelemätöntä kuvaa TFCD-mallit ja valokuvaajat -ryhmään Facebookissa ja antaudun julkiseksi eläimeksi (vain teidän tähtenne, oi armaat lukijat). Pyydän, että kuvista muokattaisiin mahdollisimman övereitä, sellaisia oikein Cosmon kansityylisiä, ihan vaan tätä postausta varten - haluan todistaa pointin. Saan yli 60 vastausta ja toinen toistaan parempia muokkauksia!

Muokkaukset: Jani Koivula, Karoliina Korppoo, Sonja Hietala, nimetön taiteilija.
Tiistai

Alan kirjoittaa tätä postausta ja valita sopivia kuvia.
Muokkaus: Aili Majakangas
En väitä, että kaikki upeat kuvat vaatisivat näin paljon taustatyötä - kerroin vain tarinan yhden kuvaussession takana. Enkä paheksu kuvien muokkaamista, sillä mielestäni valokuvat ovat taideteoksia siinä missä maalauksetkin. Kyllä niiden visuaalisuuden eteen saa nähdä vaivaa. Esimerkiksi näissä tämän postauksen kuvissa näkyy se, miten hienoja ja erilaisia näkemyksiä eri kuvien muokkaajilla on. Paheksun tässä sitä, että kaikki kuvat muokataan vastaamaan yhtä ainoaa kauneusihannetta ja että sitä ihannetta sitten tuijottavat teini-ikäiset tytöt ja pojat, nuoruutensa ohittaneet ja oikeastaan ihan vaan kaikki ihmiset, ihan täysin kyseenalaistamatta mitään. Kuvitellaan, että koska kuvassa ei näy selluliittia, sitä ei ole, tai että kenelläkään muulla ei ole finnejä tai raskausarpia tai rasvaa. Tai että kaikkien julkkisten kroppa vaan on sen mallinen, että vyötärön kaari erottuu selkeästi.

Alkuperäinen ja muokkaukset: Aili Majakangas, Timo Niemi, Sonja Hietala, Maria Komulainen.
Muokkaamattomat kuvat näyttivät mielestäni kivoilta ja olin tyytyväinen kroppaanikin niissä. Nyt kun katson tuota giffiä, jossa välkkyy erilaiset muokatut versiot vartalostani, alkaa alkuperäinen kuva näyttää yllättävän huonolta näiden vaihtoehtoisten todellisuuksien rinnalla. Uskon, että juuri näin muotikuvatkin toimivat: koska aina voi näyttää paremmalta, muokkaaminen menee ihan älyttömyyksiin. Ja loppujen lopuksi: MIKSI nuo muokatut kuvat muka näyttäisivät paremmilta? Erilaiselta kyllä, mutta miksi paremmilta?

Jani Koivulan mahtava karikatyyri! Tää on mun lemppari :)

Ratkaisuehdotukseni asiaan ei tietenkään ole se, että meikkaaminen tai kuvien muokkaaminen lopetetaan. Ei millään pahalla, mutta minusta olisi ihan kamalaa katsella samoja harmaita naamoja päivästä toiseen ja katsella valokuvia, joissa värit ovat latteampia kuin tosielämässä. Sen sijaan haluaisin, että kauneutta voitaisiin katsella laajemmalla skaalalla, ja voitaisiin kokeilla erilaisia kauneuksia. Tämän lisäksi arkiset kuvat pitäisi pystyä erottamaan ns. taidekuvista. Tässä on tärkeää kuvan tuottajan vastuun lisäksi se, että kuvan katsoja valistaa itseään sekä hahmottaa ja muistaa eron taiteen ja todellisuuden välillä.

Humaltuneena Ruisrockissa Furiosa-meikeissä - oh what a photo, what a lovely photo - ja all-dolled-up viime lauantaina.
Itse en osaa sanoa, kumpi näistä ylempänä olevista kuvista on lähempänä aitoa Miss Ruki Veriä tai aitoa Sädeä (Joo, salainen identiteettini paljastui jälleen, mutta mun nimi on tullut jo esille niin monessa yhteydessä että ei kai sillä ole väliä vaikka mainitsen sen. Ja Rukihan on, jos ei nyt eri ihminen, niin ainakin vain osa Sädeä.). Ehkä olen jotakin tästä väliltä.

Tässä kuvaan tekemääni muokkaukset
Pääasia on, että tunnen oloni mukavaksi molemmissa rooleissa. Haluaisin myös, että te lukijat ymmärtäisitte eron arkisen pieruverkkari-Säden ja kuvauksissa esiin astuvan, huolellisesti meikatun malli-Rukin ja hänen viimeisteltyjen kuviensa välillä. Ehkä tämän ymmärtäminen saisi ihmiset oikeasti tajuamaan ja sisäistämään sen, miksei omaa ulkonäköään juuri heränneenä ja tukka pystyssä kannata verrata mallikuviin.


27 kommenttia:

  1. Vau, upeita kuvia ja mikä tärkeintä: rohkeeta tekstiä tärkeestä aiheesta!
    Rakastan itekin kauniita ja vahvoja valokuvia ja muokkaankin blogin kuvia monesti värikkäämmiksi ym.
    Tästä vois ottaa muutkin bloggaajat mallia, ja julkaista yleisesti esiintyvien kuvien alkuperäisversiot ja muokatut otokset!
    Se vois jopa olla vähä rohkeempi veto, kuin se jokinaika sitten blogeissa pyörinyt Naked Truth-villitys... Joka ei kyllä ollut pöllömpi tempaus sekään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos rohkaisusta! Ja oon sun kanssa samaa mieltä siitä, että tää vois olla hyvä blogihaasteena. Pitäis ehkä kehittää jotakin :)

      Poista
  2. Mulla on kans tapana muokata kuvia vähän, siis valoa, rajausta ja sävyjä jne (joilla niilläkin saa yllättävän paljon aikaan), ja siitä saa joskus palautetta. Vaikka siis laittaisin vaan kuvan kissanpennusta facebookiin, mutta koska se ei ole taidetta vaan kuvaa tilannetta kun rääpäle on nukahtanut ruokakuppiin, niin ei sais muokata. Pitäis laittaa se summassa räpsäisty roiskaus esille, eikä sais tehdä siitä edes vähän katselukelpoisempaa, en ymmärrä! :D Eikä mua haittaa se, että selluliitit ja finnit laitetaan piiloon, mut se vähän alkaa yskittää, vartalon mittasuhteita aletaan ihan tosissaan muokkailemaan, ja miksi julkkikset ja mallit sitä itse haluaa? Monisyinen juttu, mut mun mielestä vois välillä julkaista normaaleja kuvia (eikä vaan niitä katso miten kulahtanut se ja se oli kauppareissulla-tyyppisiä) ja muistutella ihmisiä siitä että suunnilleen samanlaisia apinoita tässä kaikki ollaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä outoa, miksi joku jaksaa ottaa itseensä vaikka juuri kissanpentukuvan muokkaamisesta! Ehkä se johtuu asenteista, joilla paheksutaan nykyajan kuvakulttuuria - viestintä tapahtuu uusin keinoin, ja aina löytyy joku, joka pelkää muutosta. Mä olen iloinen, kun näen, että joku osaa kuvata arkeakin kauniisti - esimerkiksi mun pikkusiskon Instagramia seuraan aina ihan haltioituneena. Mulle ei tulis mieleenkään ottaa kaupassa chileistä kuvia tai jostain likasesta seinästä, mutta hän saa ne näyttämään tosi upeilta.

      Normaaleista kuvista oon ihan samaa mieltä. Oon yrittänyt sitä toteuttaa ainakin itse :)

      Poista
  3. Oon ihan vasta sisäistänyt sen että kuinka paljon ihan oikeasti kuvia muokataan. Oon myöskin tajunnut että sitä mun maun mukaista "unelmien bikinikroppaa" ei ehkä ole olemassakaan, ainakaan luomuna. Oikeastaan on ihan älyttömän suuri helpotus, kun ei tarvi tavoitella mahdottomia. Olenkin ihan oikeasti hyvä näin. Sulla on kyllä mielettömän hyvä asenne josta toivottavasti mahdollisimman moni osaa ottaa mallia, määkin oon jo osannut vähän!

    Tekee muuten ihan hyvää joskus vilkaista paparazzien ottamia kuvia julkkisten rantareissuista. Ei nekään onneksi ole niin täydellisiä kuin mitä jollain perusteella voisi kuvitella. Esimerkiksi Scarlett Johansson on ainakin mun mielikuvissa (ja aika monessa lehtikuvassakin) ihan yliluonnollinen seksipommi, mutta bikineissä se on sitten kuitenkin jopa tavallisen näköinen. Sama monen muun kohdalla. Eli oikeesti täydellisetkään ihmiset eivät ole täydellisiä. Aika vapauttavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin heräsin vähän aikaa sitten tajuamaan, että ei kaikki voi saada kaikkea vaikka miten paljon tekisi töitä ja muokkaisi kehoaan. Tai maksaisi. Se oli helpottava ymmärrys! Ja on kiva kuulla, että mun asenne vaikuttaa johonkin positiivisella tavalla, jee.

      Mä tykkään myös katsella tähtien "normaalilookkeja", vaikka välillä ärsyttää se sensaatiohakuisuus. Että ei kuvata vaan tähteä rannalla normaalina ja ilosena, vaan KATSO KUVA SELLULIITTIPYLLYSTÄ tai muuta sellasta. Mun lemppari on kyllä näissä Jennifer Lawrence, joka suhtautuu "huonoihin" kuviin itestään sellasella huumorilla, että ei voi kuin ihailla.

      Poista
  4. Mahtavaa että oot tehny tämmöisen postauksen omien kuvien avulla. Mä postasin samasta aiheesta joskus blogini alkuaikoina, mutta olin silloin vielä vähän nössö ja linkkailin vain sivuja joissa on havainnollistettu eri kuviin tehty käsittelyoperaatio. Jännää että jotkut pystyvät tienaamaan leipänsä pelkästään myymällä retouching-palveluita.

    Oon aika pitkälti samaa mieltä että kuvankäsittelyn ja muun kieltäminen nyt ei ole kovin järkevää. Kuvia on käsitelty niin kauan kuin valokuvausta on harrastettu, sitä pystyy tekemään myös siellä pimiössä fyysisille valokuville. Digitaalisuus vaan tekee siitä paljon nopeampaa. Järkevämpää olisi hyväksyä laajempi kauneuskäsitys, etenkin siellä mainosmaailmassa.
    Itsekin käsittelen kuviani yleensä verrattain vähän, mutta myönnän että joskus on finnejä ja mustia silmänalusia tullut siistittyä. Kun mä katselen niitä peilistä päivittäin niin en ehkä halua nähdä niitä lähikuvina blogissani, mikäli ne nyt erityisesti ovat kuvassa korostuneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee kiitos! Ja oon samaa mieltä. Kuvankäsittelyä tosiaan pystyy tekemään jälkikäteen mutta myös etukäteen. Taitava valokuvaaja saa ihon näyttämään tasaselta pelkillä kameran asetuksilla ja valon suunnalla. Ja taitava malli tietää omat parhaat kulmansa, ja osaa asetella itsensä juuri oikein.

      Poista
  5. Ihana MissRukiVer, Tää oli just sitä mitä kaipasin tähän päivään. Ihailen sun rohkeutta. Sä toimit inspiraationa naisille, kiitos siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh, kiitos sulle takaisin ihanasta kommentisa :)

      Poista
  6. Loistava postaus! Härskein tietämäni tapaus liiallisesta kuvankäsittelystä on The Heat -elokuvan juliste jossa ihanan Melissa McCarthyn naama on muokattu aivan tunnistamattomaksi. McCarthy on hyvä näyttelijä ja yksi harvoista Hollywoodin plus-kokoisista naisista mutta julisteen tekijät selkeästi ajattelivat että ei kai KUKAAN nyt mene elokuviin katsomaan lihavaa naista, muokataanpa sen naama "kauniimmaksi", mitä sitten vaikkei koko näyttelijää enää tunnista julisteesta...
    http://www.nextmovie.com/blog/melissa-mccarthy-heat-poster/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja oh my god! Ihan hirvee muokkaus :O Eihän se näytä edes aidolta ihmiseltä enää! Sanda Bullockinkin naama tosin näyttää aika muoviselta. Mutta ehdottomasti ennen kuva oli parempi, sen ilmekin on muutettu ihan kokonaan :S

      Poista
    2. Tuossa se vertailukohde ei tainnut olla "ennen" -kuva, vaan jostain toisesta yhteydestä otettu kuva vertailuksi siitä, miltä McCarthy yleensä näyttää, että kuinka julisteessa se on kuin ihan eri ihminen. Mutta kyllä, ehdottomasti parempi "luomuna". Ja miksi muokata leffan tähdestä tunnistamattoman näköinen, eikö tähdillä juuri leffaa pitäisi myydä?

      Poista
    3. Ah okei. No mä ihmettelinkin, että mitä ihmettä, olis vaan piirtänyt paintilla naaman suoraan :D

      Poista
  7. Miksi haluat kuvata nimenomaan itseäsi? Olen sitä usein miettinyt. Useimmat tuntemani (ammatti)valokuvaajat tykkäävät nimenomaan olla taustalla hiipparoiva statisti. Tulee ihan Narkissos mieleen siitä, että innostuu itsensä kuvaamisesta niin että syöminenkin unohtuu. (en siis tarkoita narsistista persoonallisuushäiriötä vaan peilikuvaansa rakastunutta Narkissosta.)

    Kuvasi ovat kyllä ihan hyviä, mutta järjestään aika samanlaisia keskenään. Ei siinä mitään jos sellaisista tykkäät mutta kun puhut taidekuvista -no, aika harva pitäisi postikorttikuviakaan taiteena vaikka ne kuinka kauniita olisivatkin. Taiteesta kun puhutaan, yleensä tarkoitetaan jotain luovaa ja uutta.

    Nykymaailma on nimenomaan siitä ihmeellinen että huomattava osa nuorista naisista ottaa itsestään keikistelykuvia. Jos ei muualle, niin faceen. On opeteltu ne pari asentoa ja ilmettä missä kroppa näyttää hoikemmalta ja naama paremmalta ja oli kuva otettu missä tilaisuudessa hyvänsä, kun joku ottaa kameran esiin, vaistomaisesti nainen hakee jonkun noista asennoistaan. Tunnen monia joilla ei ole facessa YHTÄÄN luonnollista kuvaa itsestään vaan kaikki ovat noita poseerauskuvia. Kulttuuri käy yhä visuaalisemmaksi ja muoto on yhä enenevässä määrin substanssia tärkeämpää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haluan kuvata itseäni, koska

      a) pidän blogia, jossa tyyli on olennaisena osana sisältöä ja haluan ikuistaa erilaisia lookkeja, asuja ja meikkejä
      b) pidän ulkonäöstäni (vähän niinkuin Narkissos)
      c) ilmaisen sillä tavalla itseäni
      d) jos minulle iskee inspiraatio, en saa välttämättä ketään muuta kameran eteen

      En sanoisi kuitenkaan, että haluan kuvata nimenomaan itseäni. Ennen blogin perustamista olin lähinnä kameran takana ja otin kuvia ystävistäni ja etenkin siskostani. Blogin kautta kuitenkin olen tullut sinuiksi myös kameran edessä poseeraamisen kanssa. Ennen en ottanut tai julkaissut itsestäni usein kuvia, vaikka olisin ehkä halunnutkin. Nykyään olen ymmärtänyt, että siinä ei ole mitään pahaa, että nauttii omasta peilikuvastaan ja ottaa itsestään kuvia - päinvastoin.

      Ymmärrän asenteesi, sillä se on aika arkipäiväistä: aina on ihmisiä, jotka kritisoivat muutoksia kulttuurissa. Olet oikeassa siinä, että kulttuuri käy yhä visuaalisemmaksi, mutta en näe syytä, miksi se olisi huono asia. Kommenttisi ei ollut hyökkäävä, mutta aika vähättelevä. Kiinnostaako sinua vastaukseni oikeasti, vai haluatko vain paheksua "keikistelykuvia" ja kuvia ottavia "nuoria naisia"? Mitä pahaa siinä on, että haluaa näyttää kuvassa hyvältä? Pitääkö "nuoren naisen" näyttää mahdollisimman kauhealta kuvissa, jotta hänet voitaisiin ottaa vakavasti?

      Taide ja estetiikka ovat siitä kivoja asioita, että ne voi jokainen määritellä itse. Itse näen taiteen laajana käsitteenä. Siihen kuuluu mielestäni muutakin kuin kaurismäkeläinen ankeusestetiikka.
      Poista

      Poista
    2. En kysynyt vähätelläkseni vaan koska halusin yrittää ymmärtää. Olen vain pannu merkille että tuo nuorten naisten "keikistely" on lisääntynyt verrattuna siihen mitä se oli kun itse olin nuori (olen nyt karvan verran alle 40.) Jos nainen oikeasti nauttii kauneudestaan ja itseilmaisustaan, siinä ei ole tietenkään mitään pahaa, mutta pahoin pelkään että kulttuurin visualisoituminen vaan lisää ulkonäköpaineita ja kaikenlaisia muita ällityksiä. Kun (monet) ihmiset ei siis USKALLA laittaa itsestään muuta kuin tietynlaisia kuvia. FACEEN, missä niiden pitäisi näkyä vain valikoidulle sakille. Ymmärrän että julkiseen blogiin moni valikoi kuviaan ihan itsesuojeluvaistonkin takia.

      Sano, että haluat ikuistaa erilaiisa lookkeja, asuja ja meikkejä. Kuitenkin minun harjaantumattomaan silmääni meikit ja asut ovat ylen samanlaisia keskenään. Minä en valitettavasti näe niissä juuri lainkaan luovuutta, mitä peräänkuulutat taiteesta puhumalla. No, se furiosa -meikki oli erilainen ja Tinder-kokeilut kyllä osoittivat luovuutta. Voi olla, että moni lukija nimenomaan haluaa, että blogi on täynnä käytännössä samanlaisia pin-up kuvia, vaan vähän eri koltussa, mutta täytyy sanoa ei tämä ainakaan minua enää jaksa viihdyttää. Et sinä tietenkään blogia minun viihdytyksekseni pidäkään, mutta jos haluaa kehittyä, täytyy saada myös kielteistä palautetta. Ei kukaan opi ratsastamaankaan jos aina vaan kehutaan eikä koskaan käsketä että "kantapäät alas!".

      Puhumattakaan siitä että puhut "kaikenlaisen kauneuden puolesta", mutta blogissasi näkyy vain yksi tapa olla kaunis. Toisin sanoen, ruokit juuri sitä ajatusmallia että on olemassa vain yksi tapa näyttää hyvältä, sinua ei oikeasti nähdä juurikaan eri tyyleissä tai poseerauksissa.

      No, kuten sanottu, sinun blogi, sinun hiekkalaatikko, sinun säännöt. Totean vain että et varsinaisesti bloggaa kuten opetat. :)

      Poista
    3. "blogissasi näkyy vain yksi tapa olla kaunis. "

      koska kyllähän jokaisen naisen täytyy yhteistä asiaa ajaessaan edustaa meitä kaikkia ja mielellään vielä parantaa nälänhätä kehitysmaista ja lopettaa sodat. Olisiko kuitenkin kohtuullista, että ihminen sais omissa kuvissaan, omassa blogissaan edustaa vain sitä omaa tapaansa olla kaunis? jos haluat moninaisuutta, lue muitakin blogeja?

      t. elina

      Poista
    4. En nyt osaa sanoa tähän oikein mitään enää. Joko olet trolli tai et lue blogia. Elina puki minunkin fiilikseni hyvin sanoiksi, kiitos siitä!

      Poista
  8. Mahtava postaus, tärkeä aihe, ja upea sinä! Itsekin kyllä muokkaan käytännössä jokaisen julkisen kuvani kohdalla hieman värikylläisyyttä, valoisuutta ja kontrastia, sillä useasti kamera nyt ei vain pysty taltioimaan sitä kaikkea, mitä ihmissilmä näkee, ja onhan kauniita kuvia mukavampi katsellakin. :) Muistan myös, kuinka teininä myös tökerösti korjastin Paintilla pikkufinnit ym ihon virheet, mutta onneksi niitä kuvia ei kukaan päässyt koskaan zoomailemaan joten en jäänyt kiinni, hihi. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tuesta! Ja apua, Paintilla! :D Ihan mahtavaa. Itse laittelin teininä noloja laulujensanoja kuviin ja nyt hävettää katsella niitä :D

      Poista
  9. Tätä joutuu kyllä itsensäkuvaajana(hehehe) usein miettimään, kun harrastaa sekä valokuvausta että maskeerausta. Pitkään kun harrastaa, sitä tulee huijaamisen ammattilaiseksi. Ei millään haluaisi olla mukana lisäämässä siloteltujen kuvien tulvaa, mutta onhan se ikävää jos on vääntänyt 3 tuntia maskeerausta ja toiset kolme kuvaamista ja joku silmäpussi tulee pilaamaan kuvan jonka piti edustaa hehkeää olentoa, eikä tavista joka ei oo nukkunu.

    Olenkin pitänyt periaatteena että ns. profiilikuva-matsku, kuvat jotka edustavat ihan tavallista minua, on se jossa silmäpusseihin ei kosketa, vaan se on se oma rehellinen lätty vaikka siihen kuvaan muuten olisi enemmän panostanut kuvaamisen osalta.
    Se on vaan asia jota vieras ihminen joka blogiin rantautuu, ei välttämättä osaa ajatella vaikka se itselleen tuntuisi ihan selkeältä rajan vedolta.
    On enemmänkin ahdistavaa kuin imartelevaa jos joku kommentoi positiivisesti ulkonäköäni kuvassa, jota on siloteltu niin uskomattoman pakkelikerroksen kun muokkauksenkin yhteydessä.

    Hyvä että nostelet näitä aiheita esiin, ei sitä voi liikaa tehdä!

    Sitä välillä unohtaa ettei kaikilla ole samaa kokemusta valokuvauksesta/muokkauksesta/maskeerauksesta ja ei yksinkertaisesti tiedä mitä kaikkea kuvalle voi tehdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelen ihan samalla tavalla. Arkena ei ahdista silmäpussit, mutta kuvassa, jonka eteen on nähnyt vaivaa, ne ärsyttävät. Ja tosiaan, jos kuvaa ei vaan lähetä vaikka Whatsappissa kaverille informaation vuoksi, on minusta turhaa edes ottaa kuvaa, jos sen visuaalisuudesta ei välitä.

      Tuo huijaamisen ammattilaisuus on hyvä käsite. Se, mitä meikillä, valoilla ja sävyjen säätämisellä saadaan aikaan, voi olla asiaan vihkiytymättömälle täysi yllätys, vaikka itselle siitä tulee automaattista. Juuri siksi tein tämän postauksenkin.

      Kiitos kommentista ja samansuuntaisten ajatusten jaosta! Ei sillä, etteikö erisuuntaisia ajatuksia saisi jakaa, mutta on kiva tietää, ettei ole yksin mielipiteittensä kanssa :)

      Poista
  10. Turun lahja Suomen naisille :)

    VastaaPoista
  11. Hyvä juttu ja mielenkiintoinen aihe!

    VastaaPoista

Kommentoi ja ylistä, beibi! Vastaan, jos ehdin.