En kuitenkaan ole kertonut kaikesta sekasorrosta, epävarmuudesta ja ahdistuksesta, joka on ollut olennainen osa lapsuudenperhettämme. Syitä on useita. Olen päättänyt keskittyä iloisiin ja positiivisiin asioihin elämässäni ja varsinkin täällä blogissa. Osa muistoistani onkin superhauskoja jopa kaikessa järkyttävyydessään - olen oppinut nauramaan niille ja tekemään niistä hyviä tarinoita. Tykkään shokeerata kaveripiiriäni lapsuusmuistoillani, vaikka tiedän, että he eivät usko puoliakaan jutuistani todeksi. Niistä on tullut vitsejä. En osaa itsekään suhtautua muistoihini ahdistuksella, koska ne eivät ole tapahtuessaan tuntuneet muulta kuin normaalilta elämältä. Olen ymmärtänyt perheemme omituisuuden vasta vanhempana ja käsitellyt siihen liittyvät ahdistavat muistot niin huolellisesti, että ne eivät satuta minua enää ollenkaan. Joskus ihmettelen, miten ihmeessä minusta on tullut järkevä ja suhteellisen normaali aikuinen - vaikka vaikeuksia matkalla on toki ollut.
Aiemmin kerroin, että yksityiselämässäni tapahtuu nyt kaikenlaista, minkä takia bloggaaminen on jäänyt vähän vähemmälle. Asiat liittyvät lapsuuden perheeseeni. Tämä ei ole avautumisblogi, joten en jaksa setviä asiaa täällä sen tarkemmin. Sen sijaan tämä on huumoriblogi, joten käsittelen yksityiselämäni ongelmia tekemällä niistä teille teatteria. Ehkä tarinani auttavat teitä ymmärtämään, että:
1. Perheissä tapahtuu oikeasti aivan uskomattomia asioita, joita ulkopuolinen ei voi edes aavistaa.
2. Kurjuutta ja köyhyyttä nähdäkseen ei tarvitse mennä Suomen rajojen ulkopuolelle.
3. Kaikki lapset eivät näytä ahdistustaan ulospäin. On valtavasti lapsia, jotka pärjäävät koulussa ja ovat kilttejä, fiksuja ja kohteliaita, mutta kohtaavat valtavia ongelmia kotona.
Voitte aivan vapaasti nauraa seuraaville tarinoille, minäkin nauran. Voitte myös järkyttyä. Voitte olla uskomatta niitä, mutta takaan, että ne ovat täyttä totta.
Ruki ja Husky - from the Block to the Blog
Don't be fooled by the blog that we've got - we're still Ruki & Husky from the block. Olemme laman lapsia, ja lisäksi perheestä, johon vanhempamme päättivät huvin vuoksi hommata 7 lasta, vaikkei rahaa riittänyt ruokkimaan edes neljää. Pahin tilanne oli kuitenkin onneksi ohi, kun kolme nuorinta siskoistamme syntyi. Ennen heidän syntymäänsä olemme mm. asuneet hetken aikaa isovanhempiemme ulkovarastohuoneessa - kyllä, koko porukka. Minä ja Husky olimme myös neroja keksimään tapoja tehdä ruoasta maistuvampaa. Tiesittekö, että kun näkkileivän paahtaa mikrossa, se maistuu ihan erilaiselta kuin suoraan paketista syötynä? Margariini, sokeri ja kaurahiutaleet sotkettuna yhteen maistuivat _melkein_ karkilta. Raa'at omenat ovat myös ihan hyvää ruokaa, kun on tarpeeksi nälkä.![]() |
Please sir, can I have some more raw apples? (c) Jari Hindström |
![]() |
Perus-Ruki (c) Jari Hindström |
![]() |
Husky (c) Jari Hindström (alemmat kuvat saman kuvaajan) |
Tästä kaikesta voisi saada sellaisen käsityksen, että vanhempani olisivat olleet työttömiä ja siksi köyhiä. Näin ei kuitenkaan ollut, ainakaan koko aikaa. He olivat vain huonoja rahankäyttäjiä. Saimme omat tietokoneet jo ennen kouluikää (silloin yksikin tietokone kotona oli harvinaisuus), ja jokaisessa (oikeassa) kodissa meillä oli aina yksi tietokonehuone, joka oli täynnä koneita. Tilipäivinä ostettiin uusia tekniikkavempeleitä ja ylenpalttisesti herkkuja, mutta parin viikon päästä rahaa ei enää ollutkaan ruokaan (tai lämmitysöljyyn tai vaatteisiin, mutta ne olivat muutenkin ylellisyys). Meillä oli kuitenkin aina kaikki uusimmat pelit ja keksinnöt heti niiden ilmestyttyä, kuten digikamera ja digivideokamera. Meille kertyi myös pienempää krääsää, kuten led-lamppuja. Myöhemmin näitä kertyi kellariin ihan avaamattomissa paketeissa huoneellisen verran - koko satsi sitten tietenkin pilaantui kellarin tulviessa.
Tähänkin juttuun suhtaudun nykyään huumorilla, kuten huomaatte meemeistä. Tein alunperin meemit äitini kuvalla perheemme Whatsapp-keskusteluryhmään, mutta en viitsinyt laittaa tänne alkuperäisiä.
![]() |
(c) Jari Hindström |
![]() |
(c) Sami Terri |
Kesä ei ollut perheessämme mukavaa aikaa. Silloin isäni raahasi meidät ulkomaille. Kuulostaa varmaan kivalta, kun kerron, että olen käynyt suurimmassa osassa Euroopan maita, ajanut Alppien yli, nähnyt Eiffel-tornin ja Välimeren pienet kaupungit, uinut Atlantin valtameressä ja käynyt Venetsiassa. Se ei kuitenkaan missään nimessä ollut kivaa. Luulin täysi-ikäiseksi asti, että inhoan matkustamista, mutta oikeasti inhosinkin vain vanhempieni tapaa matkustaa: tungetaan kaksi aikuista ja neljä lasta Datsuniin ja lähdetään ajamaan Portugaliin! Tietysti sinne on hirveä kiire, joten uinti Atlantissa on oikeasti pikainen iltapesu ja Eiffel-torni vilkaistaan auton ikkunasta. Autossa jopa nukutaan. Unelmaloma sisältää myös ajelemista Espanjan pikkuteillä (heinäkuussa ilman ilmastointia ja avautuvia ikkunoita), boheemia syömistä (patonkia ja meetvurstia kaksi viikkoa putkeen) ja hurjastelua autobahnilla (ilman turvavöitä pikku-Datsunilla). Joka ostosreissulla huoltsikalle unohdetaan, että yksi lapsista (minä!) ei voi juoda kuplajuomia. Lopputuloksena oli joka kesä valtava nestehukka ja oksentelu jo valmiin matkapahoinvoinnin päälle. Vanhempani eivät ikinä lakkaa syyttämästä minua siitä, kun he yrittivät laittaa 4-vuotiaan minut oksentamaan auton ikkunasta Saksan moottoritiellä, mutta käänsinkin pääni ja oksensin isäni syliin.
Näihin reissuihin liittyy paljon seikkailuja, mm. auton rikkoontumisia, eksymisiä, Sveitsiin jumiin jäämisiä, poliiseja ja roistoja, rajanylityksiä, rahojen loppumisia ja niin edespäin, mutta en jaksa niitä eritellä sen tarkemmin. Tiivistys on jo edellisen kappalen alussa: kesät eivät olleet mukavia.
![]() |
(c) Jari Hindström |
![]() |
Behind the scenes -kuva realismin etsijöille (kännykällä ihan vaan) |
![]() |
Behind the scenes 2 |
![]() |
Moni ihminen näkee meidän perheemme elämän piristävän erilaisena - melkein kuin hauskana sitcomina. Ymmärrän sen, sillä ihmiset haluavat nauraa ja uskoa muista hyvää. |
Jotenkin helpottavaa ymmärtää että kaikissa perheissä on omat surkuhuipaisat draamansa ja kummallisuutensa. Vaikka joskus jotkin lapsuudenmuistot tuntuvat ahdistavilta, ne muuttuvat yllättäen paljon helpommiksi käsitellä kun kuvittelee sirkusmusiikin taustalle!
VastaaPoistaLapsen ei missään nimessä kuuluisi olla yksin vastuussa itsestään eikä varsinkaan muista ihmisistä! Toivon todella, että saat asiat järjestettyä siskojesi puolesta, vaikka siinähän sinä sitten taas olet se vastuunkantaja. Maailma osaa olla epäreilu, mutta onneksi kokemuksesi muokkasivat sinusta noin hyvän tyypin ja asioilla tuntuu olleen suhteellisen onnellinen päätös :) Halauksia!
VastaaPoistaBlogin järjestelmänvalvoja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaIsäni, hyvät naiset ja herrat! Jos et lopeta ahdistelua ja valheiden levittämistä, teen sinusta uuden rikosilmoituksen. Poistin tästä postauksesta kappaleita ennen julkaisua, koska en halunnut levittää pahaa mieltä. Älä tule enää kommentoimaan blogiini perättömiä juttuja.
PoistaReilua, eikö?
VastaaPoistaHienoa kuitenkin seurata vilkkaan mielikuvituksesi tuotteita, kuten näitä sepityksiä.
Todellakin, kuten kirjoitit, jutuissasi ei ole paljon perää.
Tsemppiä kuitenkin
mee hoitoon!!! tai siis ittees :) ota vastuu teoistasi....... kaikki tervejärkiset tietää, että tällaisia ei keksitä huvikseen.
PoistaOlen todella pahoillani siitä että tuollaisia vanhempia löytyy. Kaikkea hyvää siskoksille!
VastaaPoistaKaikkea sontaa sitä saakin kirjoittaa, maailma on pilalla.
VastaaPoistaPaljon voimia teille! Kaikkien ei todellakaan pitäisi saada lapsia.
VastaaPoistaKuulostaa kurjalta, että 13-vuotias on joutunut olemaan vastuussa niin monesta pikkusisaruksesta ja vielä ilman ruokabudjettia :/ Toki on hyvä, että oppii omatoimiseksi, MUTTA vastuu on ensisijaisesti vanhemmalla, että lapsista pidetään huolta eikä jätetä oman onnen nojaan.
VastaaPoistaItse halusin jäädä 14-vuotiaana ensimmäistä kertaa kotiin yöksi yksin, mutta minulle jätettiin ruokaa kaappiin ja koska pärjäsin hyvin, seuraavana vuonna 11-vuotias pikkuveli sai jäädä kotiin kaveriksi. Meitä oli kuitenkin onneksi vain kaksi ja ihan omasta tahdosta olin mieluummin kotona kuin mökillä, se oli sitä vapaaehtoista itsenäistymisestä. Ketään lasta ei kuitenkaan pitäisi pakottaa aikuistumaan liian aikaisin, vastuu lapsesta on vanhemmalla niin kauan, kunnes lapsi on täysi-ikäinen.
Paljon tsemppiä sulle!
VastaaPoistaVarmasti lapsuutenne on vaikuttanut siihen, että tunnutte olevan tosi hauska, erittäin luova sisarusparvi. Päällimmäiseksi mulle jäi kuitenkin suru ja myötätunto pikku-Rukia kohtaan, joka on joutunut ottamaan vastuun itsestään ja sisaruksistaan niin pienenä. Ei ihme, että olet niin läheinen nuorempien sisartesi kanssa. Olette kaikki ihan mahtavia, vaikka "tunnenkin" teidät vain blogin kautta!
VastaaPoistaAika hurjaa tekstiä. Te ootte joutunu kokemaan paljon nuorena. Kommenttien perusteella muistot eivät taida koko perhettä naurattaa, tsemppiä teille ja pidä huoli siskoista <3
VastaaPoistaJaa, tää oli kyllä viimenen kerta kun kommentoin kännykällä :D Sori! Poistan tuplakommentit :D
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKiitos kaikille tsemppauksesta <3 feeling the love <3
VastaaPoistaTsemppiä ♡ Millaiset välit sinulla on nykyään vanhempiisi? Anteeksi jos liian henkilökohtaiseksi menee!
VastaaPoistahttp://www.miesasia.fi/2015/01/vessatkin-syrjivat-naisia.html
VastaaPoistaHieno kirjoitus. Voisitko tehdä tästä postausta? Tai miesasia.fi -sivustosta?
Olen ymmärtänyt joistain vanhemmista teksteistäsi että vanhemmillasi on sijaislapsia? Kuinka se on mahdollista jos vanhemmuus on ollut hiukan hukassa ja ilmeisesti olisi vieläkin jos olet pikkusisaruksistasi huolissasi?
VastaaPoistaEi kai kovin helposti pääse sijaisvanhemmaksi?
Hyvin kirjoitettu! Voimia :-*
VastaaPoistaElämä on ja siks sitä pelätään, vai miten se meni. Kaikesta selviää, jos tahtoo riittävästi. Mie niin samaistuin siun fiiliksiin. Vanhin sisaruksista taitaa aina joutua aikuistumaan ja huolenkantajaksi isoissa köyhissä ja muuten omituisissa perheissä. Kohta helpottaa, kun sisarukset muuttaa pois "kotoa," usko kokemusta. <3
VastaaPoistaOlen homo.
VastaaPoista- Habazi (homo)