perjantai 12. kesäkuuta 2015

Täydellinen onnen hetki

Olkaa tervehdityt, oi armaat lukijat! En ole päivittänyt blogia hetkeen, ja vannon, että tämä oli ihan suunnittelematon pieni blogiloma. Minulla vain oli kaikenlaista kiirettä, tekemistä ja matkustelua, ja kaikki blogiin liittyvä tuntui raskaalta. Kun minulla on stressiä, en jaksa yhtään inspiroitua mistään enkä halua kirjoittaa blogiin väkipakolla.

En ole blondi - päässäni on peruukki. Nämäkin kuvat lojuvat koneella muokkaamattomina, koska ei inspaa.
Nyt kuitenkin koin jotain niin ihanaa, että minun oli pakko siitä tulla tänne kertomaan - tai oikeastaan haluaisin kysyä teiltä, oletteko tekin kokeneet sellaista. Koin nimittäin täydellisen onnen hetken. Tuntuuko teistä koskaan siltä, että kaikki on pienen hetken ajan niin täydellisesti, että vaan hymyilee suupielet korvissa ja tekee mieli kiljahtaa? Minulle käy joskus niin. Harrastan toisinaan mindfulness-joogaa ja saattaa olla, että täydellinen läsnäolo ja siitä nauttiminen tulee sieltäkin.Pohdin usein, onko fiilis ihan normaali vai olenko vaan sekaisin, mutta loppujen lopuksi - mitä väliä? Saan niistä hetkistä tosi paljon virtaa.

Tänään se fiilis tuli, kun poljin pyörällä suhteellisen lämpimässä kesäillassa kohti maauimalaa. Tai oikeastaan en polkenut, vaan liu'uin alamäkeen. En ole mikään kirjailijatyyppi, enkä koskaan ole haltsannut tyylikästä aistikokemusten kuvailua, mutta kuvitelkaa uikkarit vaatteiden alla, syreenien ja kesän tuoksu, viilentävä tuuli kasvoilla ja korvissa Maj Karman kauniiden kuvien Buster Keaton. Biisivalinta ei ehkä ollut mitenkään pirteä tai kesäinen, mutta silti se sopi hetkeen täydellisesti. En ollut matkalla erityiseen seikkailuun vaan ihan vaan kuutamouinnille, enkä ollut humalassakaan (vaikka laukussani olikin yksi juomatta jäänyt siideri). Silti olo oli hetken aikaa euforinen ja epätodellisen onnellinen. Olin täysin läsnä juuri siinä hetkessä.

Kuva liittyy: minulla oli tämä paita päällä kliimaksin saavuttaessani
Joskus epämääräinen onnen fiilis tulee, kun lähden seikkailuun tai saan mahtavan idean tai inspiraation. Nyt se vaan tuli, ilman mitään erityistä syytä ja halusin jakaa sen teidän kanssanne. Tällä postauksella ei siis oikeastaan ole muuta pointtia, kuin muistuttaa teitä kaikkia nauttimaan elämästä ilman näkyvää syytä. Ja tietysti kertoa, että olen elossa.

 ps. Puuttuuko meiltä suomen kielestä tätä fiilistä kuvaava ilmasu? "Täydellinen onnen hetki" kuulostaa niin ällöttävän kliseiseltä (tietysti siksi sen laitoinkin postauksen nimeksi!). Englanninkielisiä ilmauksia tuli mieleen vaikka miten paljon: olin utterly happy, nautin jittery highstä, koin blissful momentin.

22 kommenttia:

  1. Kutsun sitä tunnetta onnellisuuden aalloksi. Silloin tuntuu, että sydän pakahtuu, kun hymyilyttää niin paljon, eikä se hymy riitä kuvaamaan sen hetken onnea. Tänään jaksettuani juosta 14min tuli semmoinen tunne. :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just tollanen olo se on! Ah. Voisko sanoa onnellisuuden tsunami? :D

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Se on ihan hyvä sana, mutta ei oikeastaan suomenkielinen. Tai on, mutta ei oma.

      Poista
  3. Joskus, todella harvoin. Ne on minulle erityisen tärkeitä koska olen tautini ja lääkityksen takia täysin tunteeton normaaleille tai iloisille tunteille. Yleensä se tulee kun olen koirien kanssa kävelyllä ja katselen metsää ja peltoa ja taivasta, laskevan auringon valoa ja ajattelen et hitto vie tämä on minun koti. Minulla on turvallinen, ihana koti, oma paikka maailmassa. Kaksi karvaturria jaloissa hymy korvissa asti. Maailma ympärilläni on kaunis ja minä saan olla sellaisessa maailmassa, viimeinkin.
    Se kestää sekunnista muutamaan mutta ne miltei salpaa hengen, jo senkin takia että voin olla onnellinen siitä että minä tunnen jotain! Sääli että unohdan sen tunteen, jäljelle jää vain tieto että tällaisia hetkiä on mutten pysty niitä saamaan kiinni tunnemuistista. Eli eikun korien kanssa aina vaan uusille lenkeille ja odottamaan milloin se iskee; onni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin oon huomannut, että saan näistä pienen hetken kestävistä fiiliksistä voimaa ja iloa pidemmäksikin aikaan. Vaan se tietosuus siitä, että onni voi tulla koska vaan ja olosuhteista riippumatta, on tarpeeksi. Toivottavasti saat näitä fiiliksiä paljon lisää <3

      Ja koirat/eläimet on tosi tärkeitä mullekin. Niiden ilo vaan tarttuu ja se, että ne luottaa muhun, antaa tärkeen olon.

      Poista
  4. Tuttu tunne! Kutsuin sitä joskus nimellä onnellistuminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtava termi :) "Mä onnellistuin eilen" <3

      Poista
  5. Mitä ihmettä, mulle kävi eilen melkein tismalleen samalla tavalla! Lähdin illalla vähän yhdeksän jälkeen Leppävaaran Viaporintorilta pyörällä kauppakassien kanssa laskemaan alas loivaa alamäkeä asemalle, ja tuli hetkeksi epätodellinen fiilis. Viileä tuuli siveli, olo oli ihanan rauhallinen ja tuntui kuin olisin ollut maailman syleilyssä (kuulostaa kornilta mutten keksi parempaa ilmaisua).

    Luin tätä juttua aamulla kännykällä vielä puoliunessa ja luulin hetkeksi nukahtaneeni uudelleen kun kuvailu osui niin lähelle mun eilistä kokemusta :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. APUA! Mun kokemus oli just vähän yhdeksän jälkeen! :O Ja tosi samanlainen kokemus mullakin oli. Onko tässä aineksia johonkin friikkiin jenkkisarjaan?

      Poista
  6. Tykkään tästä postauksesta. Luonto synnyttää usein mussa tuon tunteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tykkäät. Luonto on kyllä mahtava, mäkin saan siitä paljon voimaa. Tosin se on enemmän sellasta rauhallisuutta ehkä, eikä tällasta pirskahtelevaa oloa.

      Poista
  7. Mulle käy melko usein niin että kun yritän kuvailla jotain tunnetilaa tai vastaavaa, en keksi mitään suomennosta. Tai sitten suomennokset on ihan dorkia. Ei tietenkään tule yhtään esimerkkiä nyt mieleen kun niitä oikein miettii.

    Kiva kun piipahdit blogissa! Sua on odotettu, ainakin tämän näytös ääressä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo samat sanat, välillä tulee vaan englanninkielisiä ilmauksia mieleen, vaikka oma äidinkieli onkin tosi ilmasuvoimanen. Ehkä pitäis lukea enemmän Kalevalaa ja katsoa vähemmän jenkkisarjoja :P

      Ja kiitos, ehkä saan inspistä piipahtaa täällä vähän useemmin juhannuslevon jälkeen!

      Poista
  8. Hei vähän hämmentävää! Minäkin koin tänään aamuyöllä pyöräillessä euforisen hetken puhdasta onnea todella samanlaisissa olosuhteissa! Lähdin aamuyöllä polkemaan Pikkukosken rantaan aamuöiselle talviturkin heitolle, ja sinne päästäkseni pyöräilin pitkän tunnelin läpi. Tasaisesti tunnelin läpi levittäytyvät valot heittelivät mun varjoa hassusti, pyöräillessä se nyki niin kuin rikkinäinen levysoitin. Kuuntelin myös musiikkia, tarkemmin ottaen tätä kappaletta, ja olin taittanut kimpun syreeneitä kotiin vietäväksi. Ja siinä tunnelissa se onnellisuus vain iski. Tulvahti oikein. Onko meillä nyt käsissämme oikeasti jonkinlaisen onnen reseptin alkeet? Mua hämmentää totisesti, miten samanlaiset kokemukset meillä oli!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh, voin kuvitella ton! Kesän aamuyöt on parhaita. Varsinkin, kun polkee eikä oo ketään muita paikalla. Ehkä jossain piipittää liikennevalo.

      Ja oon melko varma, että universumi on nyt laittanut meidän harteille taakan etsiä onnellisuuden resepti tai kemiallinen kaava. Pyörä ja kesä on ainakin olennainen osa sitä?

      Poista
  9. Minä koen silloin tällöin, että sydän "läikähtää" onnesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanasti sanottu! Kuulostaa jotenkin runolliselta, ja ehkä Tiina-kirjoista tutulta <3

      Poista
  10. Minä kävin perjantai-aamuna autolla korjausrakennustyömaalla Helsingin keskustassa. Pois "normaalista" olotilasta eli toimistolta siis. Sieltä palatessa kökötin kaikessa rauhassa ruuhkassa. Lämmin ilma, aurinko paistaa, ikkuna auki, luu ulos ja Radio Helsinki kuulumaan kaiuttimista.
    Muilla on kiire, minulla ei :D
    Silloin minulle tuli hyvä mieli, kun sain olla omassa rauhassa, ja muutenkin oli fiilikset korkealla.

    Jos Jimi Hendrix Experiencen biisi "Crosstown Traffic" olisi tullut radiosta samaan aikaan, olisi tunnelma ollut täydellinen!

    -MRV:n nimeämä Ihana Sami (käytän tätä nimimerkkiä täällä, kun noin ihastuttava ja fiksu nainen kerran "erehtyi" minua siten kutsumaan) :)

    PS. Toivotan kaikille lukijoille ja ennen kaikkea mahtavalle bloggarillemme mukavaa juhannusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia juhannustoivotuksista, Ihana Sami :) Samaa sinne! Ja tunnistan tuon fiiliksen, kun itellä ei oo kiire minnekään ja sitten salaa nauttii siitä, että muilla on. Hähää. Sitten kun vielä joskus ehtisi oikeasti istumaan rauhassa, tai malttaisi.

      Poista
  11. Mun kielioppi on ihan perseestä (kuten tiedät) mutta tämän tunteen tuntiessani sanon, että: -Tunnen onnellisuutta! :D

    http://www.lily.fi/blogit/baboons-bubble

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, en ole niin kielinatsi kuin miltä vaikutan! :D Tykkään siitä, että kieltä käytetään luovasti ja toi on hyvä ilmaus, ehkä pöllin sen <3

      Poista

Kommentoi ja ylistä, beibi! Vastaan, jos ehdin.