lauantai 16. toukokuuta 2015

Ravintolapäivän mekko

Aurinkoista ravintolapäivää, Suomi! Ei olisi voinut sattua parempaa ilmaa tälle ihanalle päivälle, jolloin jokainen saa mahdollisuuden olla oman elämänsä ravintolamestari, leipuri tai tarjoilija. Tai no, oman elämänsä tarjoilija ei ehkä kuulosta niin hehkeältä, mutta tajuatte idean.

Itse vietin ravintolapäivää ensin meksikolaista ruokaa maistellen ja sitten aurinkoisessa jokirannassa Cafe Rebellen ihania muffineita (cupcakeseja, jos ne ei ole jonkun mielestä sama asia) ahmien. Otimme VBM:n kanssa leivonnaiset puoliksi, joten molemmat saivat maistaa molempia. Saapuessamme jäljellä oli enää maut suklaatryffeli-vadelma ja mustikkaunelma - nyyh, emme saaneet valkosuklaa-passionmoussea emmekä salted caramel-maapähkinä-suklaamoussea! Suussasulavien herkkujen lisäksi pop up -kahvilassa sai nauttia värikkäästä 50-luvun henkisestä teemasta, hyvästä musiikista ja kahvilan pitäjien Roxyn ja Bellan ihanista kellomekoista. Naiset haaveilevat kahvilan avaamisesta Turkuun - apua, kun se haave joskus toteutuu, minusta tulee vakkariasiakas!


Itse olin pukeutunut kellohelmojen sijasta kirpparilta kuukausi sitten löytämääni vintage-mekkoon.  


Hattu: H&M, kengät: Iron Fist (kiitos Husky!), laukku (näkyy myöhemmin paremmin) ja hame kirpparilta. Koira kuvausrekvisiittaa.
Rikoin nilkkani nivelsiteet tuossa pari viikkoa sitten, ja joudun käyttämään inhottavaa nilkkatukea. Urheasti silti kävelen korkokengillä! Oikeastaan urheutta ei tarvita, koska nilkka ei ole yhtään kipeä ja koska oikeasti jätin nyt korkokengät kotiin, kun tajusin, että Turku on täynnä mukulakivikatuja.


Ihanan naisellisen mekon pariksi minun oli pakko pukea aurinkohattu. Siinä on vaan jotain niin leidimäistä! Suosittelen kaikille valtavaa lierihattua - niitä saa nyt joka kaupasta eri väreissä.


Ulkonäön lisäksi hatusta on oikeasti hyötyä, jos haluaa suojautua auringolta. En ikinä lähde rannalle ilman lierihattua. Kaikesta tästä auringolta suojautumisesta huolimatta pisamat ovat jälleen jotakin reittiä löytäneet naamalleni. Yritän tsempata itseäni pisamakesään: tänään en laittanut ihomeikkiä, koska iho näytti kivan hehkuvalta heti aamulla.

Mustavalkoisuudella dramatisoitu pisamatilanne
Yritin ottaa eteeristä rentoilukuvaa Vilin kanssa - ihan hyvällä lopputuloksella.


Oikeasti tuo tilanne on ihan lavastettu, vaikka kyllä useasti vierekkäin makoilemmekin. Blogikoirani ei olekaan nimittäin niin täydellinen! Tässä kuvat kulissien takaa.

Vili on levoton, nuolee naamaa, lähtee tallomaan ylitseni, naamailee kameran linssin edessä, tuo luuta heitettäväksi ja rimpuilee halauksestani ulos :D
Jos ehditte vielä johonkin paikkakuntanne ravintolaan, suosittelen käymään! Olen maistanut villeimmät makukokeiluni aina ravintolapäivinä - erilaisten ihmisten ruoista saa kivaa inspiraatiota omaankin kokkaukseen.

Jos haluatte muuten loistavia vinkkejäni reaaliaikaisina, kannattaa seurata blogin Facebook-sivua ja Instagram-tiliäni. Sinne päivittelen päivittäin sekalaista tietoa ja kuvia milloin mistäkin!

8 kommenttia:

  1. Olen aikaisemmin pysynyt hiljaa ja seurannut blogiasi kärpäsenä katossa, mutta täytyy kommentoida nyt asia, jota olen pohtinut pitkään. Olet todella mielenkiintoinen persoona. Jotenkin kaikki on ristiriidassa, mutta lopputulos silti yhtenäinen. Toisaalta olet kiinnostunut ulkonäöstäsi, mutta samalla ajattelet asioista syvällisesti. Olet älykäs, mutta kuitenkin ihan järjetön. Olet hauska, mutta pinnan alla juttusi käsittelevät tärkeitä ihmiselämään kuuluvia asioita. Olet anarkistinen opettaja.

    Olen valtavan hämmästynyt. Samalla todella kiitollinen. Kiitos että kirjoitat julkista blogia. Ja älä koskaan ikinä muutu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh, kiitos tästä kehujen vuolaasta virrasta :) En osaa oikein sanoa mitään. Ole hyvä?

      Poista
  2. Voi jestasluoja miten hyvältä noi muffinit näyttää! Jännästi kuumehoureissa tulee aina järkyttävä suklaan ja kaiken muun ällömakean himo. Sitten kuumeen lisäksi öklöttää kun on tunkenut naamansa täytteen makeaa. Yh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla taas ei oo kuumeessa ollenkaan makeenhimoa :P Mut paljon terveyttä sinne, parane pian!

      Poista
  3. Haluaisin kysyä Vilistä, että oliko sisäsiistiksi opettaminen hankalaa talven aikaan? Oon miettiny mäykyn ottamista ensitalvena mutta tuo vähän arvelluttaa, kun eikös ne ole melko vilukissoja!
    Ihana postaus jälleen kerran, nää jaksaa aina lukea olisivatpa miten pitkiä tahansa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, kiitos :) Ja hassua että kysyit Vilistä, koska olen juuri suunnittelemassa sisäsiisteyskoulutuksesta postausta! Se ei ollut helppoa. Juuri kun Vili tuli meille, oli kauheat pakkaset eikä se oikein tarjennut ulkona. Lisäksi se tuli suhteellisen myöhään (olisko ollut 11-viikkoisena), ja siisteyskoulutusta ei oltu vielä kasvattajalla aloitettu. Kaiken kukkuraksi se pelkäsi autoja, joten haasteita oli aika paljon! En ollut itse edes ajatellut, että koulutukseen voisi vaikuttaa näin moni asia, ja sisäsiisteys aiheutti minulle aika paljon harmaita hiuksia. Nyt aletaan vihdoin olla kuitenkin voiton puolella! Kerron tarkemmin asiasta vielä postauksessa, mutta voisin sanoa, että koiran ottaminen talvella on aikamoinen haaste - suosittelisin mieluummin kevättä tai syksyä.

      Poista
  4. Voi että, kiitos ihanista kehuista! Koska kahvilamme menestyi niin hyvin ja meillä oli superhauskaa, päätimme heti osallistua seuraavaksi järjestettävään ravintolapäivään (16.8?) jolloin leivomme ainakin tuplamäärät kakkuja ja uusiakin herkkuja! Joten silloin kannattaa tulla maistamaan noita moussekakkuja jotka nyt jäi syömättä, samassa miljöössä tottakai. :) Ja ehdottomasti haluamme sut vakkariasiakkaaksi sitten joskus vuoden parin päästä kun se oikeakin kahvila saadaan pystyyn! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes, hyvältä kuulostaa! Ja jatkakaa hyvää duunia, musta on ihanaa kun ihmisillä on visioita ja haaveita :)

      Poista

Kommentoi ja ylistä, beibi! Vastaan, jos ehdin.