keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

MRV:n makuinen selluliittiwrap, kiitos!

Täytyy nyt kyllä suitsuttaa teitä lukijoitakin välillä, eikä aina vain itseään. Kyllä PTFU:lla on parhaat lukijat! Kiitos, että jaksatte seurata blogia! Saan aina välillä kaikenlaisia yhteistyötarjouksia, joihin joko lähden mukaan tai joista kieltäydyn. Parhaat tarjoukset tulevat kuitenkin teiltä lukijoilta, joita on eri ammateissa laidasta laitaan.

Yksi teistä otti minuun yhteyttä, varmaan koska oli lukenut selluliittiangstistani. Hän nimittäin kutsui minut selluliittikääreeseen! Aluksi pelästyin tietenkin, että nyt joku Hannibal on perässäni ja haluaa tehdä MRV:n makuista tortillaa, mutta ei. Tämä kääre olikin kauneushoito! Ja kuka hullu nyt kauneushoidoista kieltäytyisi. Lähdin siis rohkeasti kokeilemaan tortillana oloa.

Tässä kuva minusta viime kesältä. Se, joka huomaa kuvassa ekana selluliitin, voi lyödä itseään naamaan.
Kesällä viimeisenä mielessäni on reisieni piilottaminen - tässä kuvassa ei selluliittia silti edes näy.
Tässä vaiheessa varoituksen sana niille, jotka haluavat säilyttää haavekuvansa MRV:stä ja pastellisesta blogimaailmasta. Kuten olen sanonut, minulla on selluliittia - ja tosi monella muullakin naisella on. Yleensä ongelma vähenee kesän tullessa. En tiedä oikein miksi: ehkä koska liikun enemmän, ehkä kirkkaassa valossa se ei näy niin selkeästi, ehkä hikoilen runsaammin ja kuona-aineet poistuvat - tai sitten selluliitin väheneminen on harhaluulo ja psykologinen itsesuojautumiskeino. Selluliitti ei kuitenkaan mitenkään haittaa elämääni, sillä kuljen ihan rauhassa hameissa ja shortseissa kesäisin, jos on kuuma ilma. Luotan siihen, ettei kukaan selluliittiani katsele. Se on nimittäin ihan normaalia, eikä kenenkään pitäisi hävetä luonnollista asiaa, joka ei vieläpä ole mitenkään epäterveellistä vaan pelkästään kosmeettinen haitta.

Mikä selluliitti? Minä keskityn tässä vähän tärkeämpiin asioihin, kuten voittamaan korkean paikan pelkoani.
En minä siitä kuitenkaan erityisesti tykkääkään. Siksi en poseeraa kuvissa selluliittikohdat edellä, kuten varmaan hyvin ymmärrätte. Yleensä selluliitin kyllä voisi kuvista nähdä, jos oikein tarkkaan katsoisi, mutta eihän sitä livenäkään niin hyvin huomaa. Eri asia, jos on kovassa, epäsuorassa valossa - silloin kaikki ihmsiet näyttävät ihan kauheilta. Pehmeä luonnonvalo, jollaista ulkona yleensä on, on aika armollinen. Siinä tykkään ottaa kuvatkin. Mutta nyt nämä ennen ja jälkeen wrappia olevat kuvat ovat juuri siinä sovituskoppivalossa otettuja, jotta armoton totuus paljastuisi teille. Varautukaa siis! Luvassa epämiellyttävää kuvamateriaalia! 

Tässä esimerkki asennon vaikuttamisesta selluliittiin ja sen esittelemisestä kameralle. Molemmat kuvat ovat muokkaamattomia ja samaan aikaan otettuja. Pieni jalan asennon muutos ja PAM, terve vaan, vanha ystäväni. 


Selluliittiwrap (kuulostaa ihan joltain ruoalta!), jota pääsin kokeilemaan, oli nimeltään It works. Nimi loi jo ennakko-odotuksia, vaikka mainonta olikin ehkä vähän liian amerikkalaista minun makuuni. Haluan aina tietää, miten kaikki asiat toimivat, joten selvitin tietenkin, mihin wrapin toiminta perustuu. Siinä oli yrttejä, nestettä voimakkaasti poistavia aineita ja joitakin lääkeaineitakin. Selvä, sellaisen voin uskoa toimivan, sillä uskon muutenkin detox-juttuihin ja olen niitä innokkaana kokeilemassa, vaikka skeptiset ystäväni muistuttavatkin, ettei niiden tehoa ole aina tieteellisesti todistettu. Minussa on kuitenkin vähän ituhipin vikaa. Pidän aina vuodessa pari detox-kuuria, ja olen niistä täällä blogissakin höpissyt. Seuraava detoxini alkaa toukokuussa, ja silloin jätän kuukaudeksi pois alkoholin, punaisen lihan ja sokerin. En tiedä, toimivatko ne mitenkään, mutta oloni on aina niiden jälkeen puhtaampi. Kerran join kesken detox-kuurin punaviiniä, ja minulle tuli aivan hirveä olo - minusta se kertoo jotakin.

No mutta, takaisin kääreeseen. Reiteni siis käärittiin yrttiainetta sisältävään harsoon ja sitten kelmuun. Tässä kääreessä sitten hengailin tunnin ja sain kokeilla myös muita It works -sarjan tuotteita, joista en nyt oikein osaa sanoa mitään. Wrapin alla kuitenkin ihoa kihelmöi, poltti ja kylmäsi vuoron perään ja juoksin vessassa muutamaan kertaan.

Kun kääre otettiin pois, iho sen alla tuntui ihan erilaiselta kuin muu iho! Iho oli piukea ja kimmoisa, kun taas muu ihoni tuntui aivan kauhistuttavan pehmeältä verrattuna siihen. Iho oli myös punainen, mutta muuta ihoärsytystä hoito ei aiheuttanut. Kuvasta näkyy, että muutosta todella tapahtuikin. Tosin itse epäilin, että muutos olisi ollut vain väliaikainen ja kosmeettinen. Tosin suurimman muutoksen luvattiin tapahtuvan muutaman päivän sisällä hoidon jälkeen ja tuloksen pysyvän parisen kuukautta. Kuten aina, hoitoa suositeltiin myös jatkettavaksi.

Vasemmalla kuva ihostani ennen hoitoa, oikealla sen jälkeen. Tuo jälkeen-kuvan raidallinen iho tuossa reunassa on vain painauma tuolista, joten älkää välittäkö siitä. Mutta eikö vaan näykin ero?Huomatkaa myös poliorokotearpeni ja hoidonjälkeinen punotus.


Kyllä kääre loppujen lopuksi mielestäni toimi, sillä selluliittia tuntuu vieläkin, pari viikkoa hoidon jälkeen, olevan vähemmän niillä kohdilla, joilla kääre oli. Voisin harkita meneväni hoitoon uudelleenkin, mikäli ylimääräistä rahaa sattuisi olemaan. Jos te (varsinkin kanssaturkulaiset!) haluatte päästä tortillaksi tai muuten vaan hemmoteltavaksi, ottakaa yhteyttä kosmetologi Katja Tontti-Selkälään kauneushoitola Sweet Beautyyn. Voin suositella lämpimästi, Katja on aivan ihana ihminen. Plus hei PTFU:n lukija, eli ihminen A-luokkaa!

Selluliitistavälittämätöntä kesää kaikille ihanille naisille!
Jos taas ette ole varoissanne ennen kesää, älkää välittäkö selluliitista, ei sekään välitä teistä!

17 kommenttia:

  1. Sä oot ihana :) Ja sulla on ihan hullut jalkalihakset reisissä, en oo ennen huomannutkaan. Selluliittia en osaisi edes etsiä jos ei käskettäisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höhöö kiitti :D Ei ne nyt hullut oo, ihan vaan kävelemisestä tulleet!

      Poista
  2. Selluliitti on oikeastaan aika naiselllista, koska sitä harvemmin miehillä esiintyy...mikä on kyllä aika epäreilua!

    VastaaPoista
  3. Ei mikä flamingoasu!
    Olen aivan RRRRRRRRRakastunut <3

    VastaaPoista
  4. Se "selluloosa" nyt ei taida haitata muita kuin vain sen kantajaa. Minulla katse kiinnittyy ihan muualle kuin tuommoisiin (joittenkin mielestä) epäkohtiin.
    Varsinkin Sinussa on tosi paljon kauniita paikkoja katsella :) Silmät, kulmat, hiukset, vartalon muodokkuus, jota et peittele löysillä vaatteilla, sormesikin ovat aivan ihanat! Pakko myöntää, olen ihastunut sinuun. *huokaus*

    Blogin teksteissäkin on mukavasti itseironiaa ja välillä mustaakin huumoria mukana, tykkään siitäkin! Plussaa Kumikamelin mainostamisesta! :D

    -Sami

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, ai että jopa sormet on ihana! Tämä oli ehkä paras kehu ikinä, vaikka toki arvostan huumorintajuni, itseironiani ja suuren Kumikameli-rakkautenikin huomaamista. Mutta että sormet? :D Kiitos tästä, ihana Sami. Ja muuten, ihastuminen on helppoa, kun ei joudu katsomaan ärsyttävää naamaani (ja sormiani!) joka päivä.

      Poista
  5. Very HOT, Very HOT!!!! <3

    http://baboonsbubble.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  6. Mä en kyllä nähnyt selluliitia missään noista kuvista. Tai ehkä en vaan tiedä mitä selluliitti on...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on sellaista möykkyä reisissä. Mutta kiitos, ehkä katsot jotain tärkeämpää!

      Poista
  7. Selluliitin kauhistelu ois/on yhtä pöliää ku kauhistella sitä, että omistaa käjet :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA KÄDETKÖ NE OVAT TÄSSÄ KIINNI TORSOSSANI AAAAAAAAA OLE NAINA AJATELLUT ETTÄ NE OVAT VAIN JOTKUT ULOKKEET YÖÖÖÖÄÄÄÄÄÄ

      Poista
  8. Mahtavaa luin sivustoasi eka kertaa,ite aloittelen "kelmuun kääriytymistä"!!

    VastaaPoista

Kommentoi ja ylistä, beibi! Vastaan, jos ehdin.