perjantai 10. huhtikuuta 2015

Hei köyhät, älkää hankkiko koiria (tai lapsia)

Nyt on niin hienosti muotoiltu ja provosoiva otsikko, että heikompia hirvittää. Mutta olen ihan tosissani. En yleensä hauku ketään näin julmasti, mutta kun on kyse viattomien eläinten (tai lapsienkin) kaltoinkohtelusta, minua suututtaa silmittömästi.

Viime aikoina olen järkyttynyt ihmisten huolettomasta koirien hankinnasta ja niiden ylläpidosta. Kuulin mm. tapauksesta, jossa joku nainen kerjäsi Facebookissa koiralleen eläinlääkärirahoja. Minun mielestäni ihmisen, jolla ei ole varaa koiran lääkärilaskuihin, ei pitäisi hankkia koiraa ollenkaan. Ei myöskään lapsia, mutta niitä voi tulla vahingossakin, eikä puhtaasta vahingosta voi sakottaa. Onneksi yhteiskuntamme huolehtii vähävaraisten lasten ruokkimisesta ja lääkärikuluista, joten lapset eivät (välttämättä!) joudu kärsimään siitä typeryydestä, että varattomat vanhemmat eivät osanneet käyttää ehkäisyä kunnolla. Mutta koirista yhteiskuntamme ei huolehdi, joten niistä huolehtiminen jää omistajan vastuulle. Onneksi koiria ei voi saada vahingossa.


Kun koiran ottaa, pitää varmistua siitä, että sille on tarpeeksi aikaa ja rahaa. Koiraan ikävä kyllä menee molempia. Se pitää ruokkia, rokottaa ja pitää terveenä ja turvassa. Luettelen seuraavaksi asioita, joita jokaisen koiraa harkitsevan ihmisen pitäisi miettiä ennen hankintapäätöstä. Tai siis AINAKIN näitä pitää harkita, tietysti myös muita asioita. Nämä vain usein unohtuvat ihmisiltä. Kaikki listan asiat kumpuavat omista kokemuksistani koiranomistajana. Joten jos harkitset ottavasi koiran, lue tämä ensin!

1. Koiran ruokinta. En tarkoita sitä, että koiralle pitäisi antaa jotain gourmet-ruokaa, mutta liian useille koiran ravinto tarkoittaa marketin halvinta papanapussia. Söisittekö itse joka päivä makaronia? Ennen koiran ottamista kannattaa tutustua koirien ravintotarpeisiin. Pentu tarvitsee eri ruokaa kuin aikuinen koira ja ravinnon tasapainosta pitää pitää huolta. Lisäksi koiran pitää saada järsiä luita, jotta hampaat pysyvät terveinä.

Vili on saanut maistaa Taste of the Wildiä eikä paluuta entiseen enää ole!
Aikaisemmalle koiralleni pidin puolibarf-ruokavaliota, eli annoin sille puoliksi laadukkaita kuivapapanoita ja puoliksi raakaruokaa. Minua suututtaa se, miten parhaalle ystävälleen voi antaa ruoaksi sellaista roskaa, joka pahimmillaan ei sisällä lihaa kuin pari prosenttia. Nykyinen koirani Vili on vielä pentu. Se syö Petolasta saatua laadukasta penturuokaa ja välillä myös pennuille suunniteltuja Mush-raakaruokapullia - ne ovat paljon kätevämpiä kuin ravintosuhteiden itse laskeminen ja lihan roudaaminen jostain Raision perämetsistä, mitä harrastin Arskan kanssa. Kun ostatte koirallenne ruokaa, katsokaa sen tuoteselostetta ja selvittäkää, kuinka paljon lihaa ruoassa on. Kaikkien ei tarvitse barffata, mutta jokaisen koiranomistajan pitäisi tietää, mitä koiralleen syöttää. Koira tarvitsee ruoan lisäksi myös luita ja koulutusherkkuja. Herkuiksi ei kannata antaa ihmisten suolaisia makkaroita, vaan hakea erikseen koirille soveltuvia herkkuja eläinkaupasta. Vili tykkää erityisesti kuivatusta naudan maksasta ja mahalaukusta!

Eli budjetoikaa koiraa hankkiessanne varanne niin, että voitte ostaa koiralle laadukasta ruokaa!

2. Koiran lääkärikulut. Ymmärrän enemmän kuin hyvin, että koiralle voi tulla äkillisiä sairauksia ja menoja. Jos näitä pelkää, hankkii sen verran rahaa, että pystyy maksamaan koiralle vakuutuksen. Jos taas ei vakuutusta halua hankkia syystä tai toisesta, pitää rahaa löytyä jostakin säästöstä, jos koira tarvitsee lääkäriä. Tähän pitää EHDOTTOMASTI varautua ennen koiran hankintaa. Ja rahaa pitää olla reippaasti, koska eläinlääkärikäynnit maksavat paljon.

Minä ja rakas Arskani :'( Vieläkin on Pojua joka päivä ikävä.
Minulla on tästä omakohtaista kokemusta, sillä aikaisempi koiramme Arska oli monesti kipeä. Se tuli meille aikuisena yllättäen, ja jouduimme heti viemään sen rokotuksiin ja leikattavaksi - leikkaus maksaa 200-300 euroa. Rokotukset pitää hoitaa pennulle 3 kertaa ensimmäisen vuoden aikana ja aikuiselle koiralle joka toinen vuosi. Ne maksavat n. 100 euroa kerta. Arskan hampaat olivat huonossa kunnossa, ja jouduimmekin poistattamaan siltä pari hammasta. Hampaiden poisto maksoi parisataa euroa, hammaskiven poisto n. 100 e. Kävimme lääkärissä myös allergioiden, korvien ja iho-ongelmien takia. Jokainen lääkärissäkäynti maksaa n. 100 euroa. Vakuutusta Arskalle ei saanut, sillä se oli yli 5-vuotias meille tullessaan, joten jouduimme (tietenkin) maksamaan kaiken itse.

Jossain vaiheessa Arskalle alkoi tulla pidätysongelmia ja sen karvat lähtivät. Ravasimme lääkärissä ja tutkimuksiin paloi n. 500 euroa. Syytä ei löytynyt, mutta oireet katosivat. Pari vuotta sen jälkeen samat ongelmat palasivat, ja teetimme lisätutkimuksia, tietenkin. Ne maksoivat n. 1500 euroa. Lopulta löytyi syöpä, joka oli levinnyt eturauhasesta keuhkoihin. Rakkaan ystäväni päästäminen ikuiseen uneen maksoi 200 euroa. Raha ei todellakaan ollut ensimmäisenä mielessäni, mutta olin köyhä opiskelija, joten kyllä siitä murhettakin oli. Onneksi minulla oli rahaa säästössä ja sain tehtyä ylimääräisiä työvuoroja. Käytin myös opintolainaani näihin maksuihin, enkä kadu yhtäkään euroa, jonka laitoin rakkaaseen ystävääni.

Eläinlääkäriin pitää jokaisen koiranomistajan varautua. Koiraa varten pitää olla sairauskassa, ja sen lisäksi pitää olla mahdollisuus saada jostakin nopeasti lisää rahaa, jos tarve vaatii.

3. Koiran ulkoilutus ja aktivointi. Koiraa ottaessa pitää tajuta, että koirasta on pidettävä huolta. Se on vietävä joka päivä ulos, eikä tähän ei riitä sadan metrin lenkki korttelin ympäri. Koiran pitää saada liikuntaa tai se ei voi hyvin. Arskan kanssa meillä kesti hetken aikaa tajuta, miten valtavasti koira jaksaa liikkua. Opimme kuitenkin pikkuhiljaa, että pienikin koira pystyy kävelemään vaikka 10 kilometriä ja silti energiaa riittäisi toiseen mokomaan. Koiraa pitää riittävän ulkoilutuksen lisäksi myös aktivoida leikeillä, harrastuksilla ja kasvatuksella. Siihen pitää vain varata aikaa.


Älkää välittäkö hölmöstä naamastani! Kuva Hirvensalon koirapuistosta.
Me viemme Viliä joka toinen päivä koirapuistoon, jossa se leikkii itsensä ihan hulluksi jalkapallon ja noutoleikkien kanssa. Lisäksi kävimme pentukoulussa Vilin tullessa meille, ja harjoittelemme siellä opittuja käskyjä edelleen joka päivä. Iltalenkkimme voisivat olla pitempiä, ja niihin aiommekin nyt panostaa. Arskan kanssa opittu jokailtainen 5 kilometrin ja viikottainen 10 kilometrin lenkki ovat päässeet vähän unohtumaan, mutta luulen, että Vilin kasvaessa lenkkeilystä tulee taas vakioilomme.

Koiraa hankkiessa pitää siis pystyä arvioimaan oma laiskuutensa ja se, jaksaako koiraa aktivoida sen tarpeen mukaan. Jos ei jaksa, saa pahoinvoivan koiran ja (ihan ansiatusti) rikotun kodin.

Aina voi tulla yllättäviä tilanteita, jossa näistä kaikista asioista ei voikaan pitää huolta. Ymmärrän sen. Mutta liian usein koiria hankitaan kokonaan tällaisia asioita miettimättä. Se on raivostuttavaa! Ja tuohon alun köyhä-heittoon: tarkoitan ensisijaisesti henkisesti köyhiä ihmisiä ja - ikävä kyllä - myös ihan rahallisesti köyhiä. Olisi hienoa, jos esimerkiksi eläinlääkäri ei maksaisi niin paljoa, mutta se vaan maksaa. Itsekin olin/olen aika köyhä, mutta pidän huolta siitä, että koiraan minulla on aina varaa. Jos joskus tulisi sellainen tilanne, ettei rahaa yhtäkkiä olisikaan ja Vilillä olisi jokin hätä, menisin vaikka myymään itseäni kadulle. Minusta hävettäisi enemmän se, etten pystyisi pitämään huolta rakkaasta Vilistäni.

Jos nyt sain koiranomistamisen kuulostamaan ihan hirveältä työltä, pahoitteluni - se on samalla myös tosi palkitsevaa! Tuntuu ihan mielettömän hyvältä, kun koira makaa sohvalla rentona mutta alkaa silti vispaamaan häntäänsä, kun tulet huoneeseen <3
Ja siitä lapsiasiasta: kyllä, olen sitä mieltä, että ei pitäisi tieten tahtoen hankkia lapsia, jos ei pysty edes itsestään pitämään huolta. Ehkä olen henkisesti joku kokoomuslainen.

71 kommenttia:

  1. Mahtavaa yleistystä sis! Valitettavasti ihmsillä elämäntilanne saattaa muuttua niin, että voi joutua köyhäksi vasten tahtoaan, kun se koira on jo hankittu/lapsi tehty. Mitäs sitten pitäisi tehä? Sen rakkaan lemmikin ehkä niinkin voi myydä/antaa jollekkin, joka siitä pystyy paremmin huolehtimaan. Mutta mites lapsi? Jälkiabortti? Vai voisko koittaa pärjätä niillä vähillä varoilla mitä valtiolta saa, ja tehä parhaansa, että pääsis siitä köyhyydestä joskus pois? Koittas vaikka kouluttaa ittensä ja ettiä töitä? Kaikki köyhät ei voi valita köyhyyttään, mutta lapsen kasvatuksesta voi huolehtia hyvin tai huonosti, siinä ei rahalla loppujen lopuksi ole paljonkaan merkitystä lopputuloksen kannalta. Ei ehkä paras kirjotuksesi, tuntuu vähän, että saatoit sohaista väärää muurahaispesää nyt...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. öö, ehkä jos lukisit kirjoituksen uudelleen ajatuksella? käsittääkseni tarkoitus oli kritisoida nimenomaan sellaisia ihmisiä, joilla menee jo valmiiksi päin persettä ja siihen samaan ongelmien kasaan päätetään vielä hankkia koira tai tehdä lapsi. lisäksi puhuttiin sekä henkisestä köyhyydestä, ei pelkästään rahallisesta köyhyydestä. itse taisit vähän yleistää, ja sisäistää tekstin just niinkun halusit.

      Poista
    2. En sanonut kertaakaan, että ihminen ei saisi joutua köyhäksi tai että köyhemmät ovat jotenkin huonompia. Sanoin vain, että jos ei osaa huolehtia itsestään, ei kannata hankkia koiria tai lapsia. Sanoin myös, että kaikkea voi aina sattua ja siksi on hyvä, että lapsista huolehditaan yhteisin voimin esimerkiksi sosiaalitoimiston kautta. Luitko kirjoitukseni huolella? Tottakai voi yhtäkkiä joutua elämäntilanteeseen, jossa ei olekaan rahaa - silloin on juuri hyvä, että olisi jokin koiran terveystili, johon ei kosketa missään muussa tilanteessa kuin koiran sairastuessa.

      Yleensä nämä "muurahaispesään sohaisut" tarkoittavat sitä, että kirjoitus hermostuttaa jonkun, jota se koskee. Koiriaan rakastavat, köyhätkin (kuten minä), ovat varmasti samaa mieltä kanssani siitä, että koirasta pitää huolehtia ja että sen ottoon pitää varautua, myös rahallisesti.

      Siinä olen samaa mieltä, ettei tämä ole ehkä paras kirjoitukseni, ja yleistänkin kyllä, mutta yritän huomioida sivulauseissa myös yllättävään tilanteeseen joutuvat ihmiset.

      Poista
  2. Sama pätee melko pitkälle kissoihin. Kissa varsinkin on täysin lihansyöjä joten markettikama on täyttä pullamössöä sille. Lisäksi kissoja pidetään kaupunkialueilla vapaina, mitä en voi käsittää..johan sen lakikin kieltää mutta vielä enemmän itse pelkäisin että eläimelle sattuisi jotain. Kissat on täysin ö-luokan lemmikkejä, ei leikkauteta ja annetaan siten holtittomasti lisääntyä ja niitähän saa ilmaiseksikin. Pistää niin vihaksi!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin päteekin. Mulla on ollut kissa pienenä, mutta silloin en tajunnut eläintenpidosta mitään. Onneksi asuttiin silloin maalla ja Miuku metsästi itselleen lihaisia hiiriä :D Ja jostain syystä kissojen itsenäisyys otetaan usein niin, että siitä kissasta ei tarvitse huolehtia - miksi sitten hankkia kissa?

      Poista
    2. ^ TÄMÄ.

      Kissat on upeita, juuri ja juuri kesyjä sydänkäpysiä, jotka tarvitsee ihan yhtä paljon hoitoa ja hellyyttä kuin koiratkin. <3 (yksilöstä ja rodusta riippuen.) Ärsyttää niin paljon, kun kissoja ei arvosteta yhtään.

      Poista
    3. Yess. Ja eläinlääkärikuluja niihinkin saa uppoamaan. Toiseen kissaan on mennyt kerralla 700 euroa ja about vuoden välein 50e lisää. Ei ole halpaa hupia, mutta kun ei haittaa sitten yhtään.

      Poista
    4. Ihan pikkiriikkisen vaan availen tässä pandoran lipasta: Kissa tosiaan on yksilö. Toinen kissa kärsii henkisesti ja fyysisesti, mikäli ei pääse ulkoilemaan vapaasti. Toinen taas itkee joutuessaan villiin luontoon. Kissan pitäminen väkisin sisällä kärsimässä ei myöskään ole siis oikein. On ymmärrettävää ja ihan totisinta totta, että kissa kohtaa vaaroja ulkoillessaan yksin, mutta olisitko ite mielummin 10 vuotta vankina, ku viis vappaana? Se ei ole kissan kiduttamista, heitteillejättöä tai välinpitämättömyyttä, vaan puhas arvio siitä mikä on kysseiselle kissalle parasta ja mikä tuottaa sille mahollisimman terveen, onnellisen ja pitkän elämän. Mikkään tässä maailmassa ei ole mustavalkosta.

      Poista
    5. Kyllä kissa kuin kissa tottuu sisäkissaksi, eikä koe olevansa vanki. Kissaa pitää aktivoida niin kuin koiraakin. Ulos haluavan kissan voi viedä sinne ulos niin kuin koirankin, eli valjaissa. Myös ulkotarhan voi rakentaa. Kyse on vain siitä, miten paljon haluaa eläimensä hyvinvointiin panostaa ja käyttää aikaa. Toki kissa saa paljon virikkeitä ulkona ja onkin ehkä armeliaampaa jäädä auton alle tai petoeläimen saaliiksi kuin kitua toimeettomana kodissa, jossa ei saa leikitystä tai muutenkaan huomiota. Tällaisessa tilanteessa tosin omistaja on väärä.

      Poista
    6. Eläinkodeissa on paljon kissoja, jotka ovat ikänsä asuneet ulkona, mutta luovutetaan silti vain sisäkissoiksi. Monista edellinen omistaja sanoo, ettei millään tykkää olla sisällä, että tylsistyy kuoliaaksi ja vaikka mitä. Silti ovat tottuneet asumaan sisällä asianmukaisessa hoidossa. Joktut esittävät syyksi, että kissa esim. pissaa vääriin paikkoihin jne. Pissavaivat pitäisikin hoitaa eläinlääkärillä, mutta helppohan se kissa on laittaa ulos, niin ongelma katoaa kuin itsestään. Etenkin maalla on yhä paljon harhakäsityksiä kissoista, moni uskoo sitkeästi edelleen, että leikattu kissa jotenkin laiskistuisi, vaikka se ei pidä millään muotoa paikkaansa. Kissa oppii ja tottuu siinä missä koirakin. Totta kai siinä on omat haasteensa totuttaa kissaa sisäkissaksi, joka on ikänsä elänyt ulkona, mutta mahdotonta se ei todellakaan ole. Kuten sanottua, kissa tarvitsee aktivointia. Kaikki koiratkin ovat yksilöitä, silti kukaan ei päästä koiraansa vapaaksi esim. kaupungilla tai juurikaan maallakaan. Miksi kissa eroaisi koirasta mitenkään tässä asiassa? Voin kertoa: koira yleensä maksaa jotain toisin kuin kissa. Ihmiset ajattelevat nurinkurisesti, heti, kun eläin on maksanut jotain, pidetään siitä paljon paremmin huolta. Joku joskus jossain kommentoi, että "ymmärtää, jos kalliille rotukissalle syöttää oikeaa ruokaa, mutta miksi tavalliselle maatiaiselle pitäisi". Ihmiset ovat käsittämättömiä, ei eläin ole mikään esine vaan perheenjäsen, josta huolehdutaan riippumatta siitä, onko se maksanut jotain vai ei.

      Poista
    7. Kissa on eri eläin, kuin koira. Siitä syystä kissa voi erota paljonkin koirasta tässäkin asiassa. Mikäli et ole jokaisen olemassaolevan kissan kanssa elänyt, et voi tietää jokaisen kissan taipumuksia, tarpeita ja toiveita. Kuten sanoin, kissa on yksilö. Ei yleistettävissä, niin kuin ei esimerkiksi koira tai ihminenkään.

      Poista
  3. Sama pätee melko pitkälle kissoihin. Kissa varsinkin on täysin lihansyöjä joten markettikama on täyttä pullamössöä sille. Lisäksi kissoja pidetään kaupunkialueilla vapaina, mitä en voi käsittää..johan sen lakikin kieltää mutta vielä enemmän itse pelkäisin että eläimelle sattuisi jotain. Kissat on täysin ö-luokan lemmikkejä, ei leikkauteta ja annetaan siten holtittomasti lisääntyä ja niitähän saa ilmaiseksikin. Pistää niin vihaksi!!

    VastaaPoista
  4. Hyvä kirjoitus ja olen ihan samaa mieltä sun kanssa! Mun mielestä pitäisi kieltää, että esim. spurguilla ei saisi olla koiria! Pistää vihaksi aina, kun näen juoppojen retuuttavan ja kohtelevan kaltoin koiraparkaa :( Tosin voihan kuka hyvänsä kohdella koiraa kaltoin, että ei se aina ole yhteiskuntaluokasta/köyhyydestä kiinni...

    Koiran hankinta on pitkäaikainen sitoumus eikä monikaan ei tule sitä ajatelleeksi. Perusteeksi väittämälleni riittää se, että käy katsomassa nettisivuilta kodinvaihtajakoirien määrää... Tulee käsittämättömän paha mieli, kun ajattelee, miksi niin moni koira joutuu vaihtamaan kotia ns. pitovaikeuksien vuoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niissäkin kodinvaihtajakoirissa on varmasti sellaisia, joiden uudelleensijoitukselle on ihan oikea syy, mutta en suostu uskomaan, että kaikki olisivat sellaisia. Suurimmaksi syyksi arvelen ihmisten itsekkyyden ja sen, ettei koiran ottoa harkita tarpeeksi järjellä. Jokainen voisi ottaa vaikka viikoksi jonkun koitan hoitoon ja miettiä sitten uudelleen omaa koiraa.

      Poista
  5. En olisi voinut paremmin sanoa. Aina kuvitellaan, että kaikilla on oikeus kaikkeen, mutta kun ei ole. Koiran omistajan pitää täyttää tietyt kriteerit, samoin vanhempien. Jos ei täytä näitä kriteerejä ja haluaa silti koiran tai lapsen, tekee töitä kunnes täyttää. Esimerkiksi mielenterveyden ongelmat ja köyhyys ovat tällaisia asioita. Nykyään kaikki pitäisi saada heti ja ilman mitään töitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihminen voi olla köyhä läpi koko elämänsä. Samoin voi olla mielenterveysongelmia läpi elämän. Millä oikeudella sinä lähdet heiltä lapsia tai lemmikkejä kieltämään?

      Poista
    2. Kuulostan varmasti julmalta, mutta mielestäni aikuisen ihmisen on kertakaikkiaan kyettävä arvioimaan realistisesti kykyään huolehtia eläimestä/lapsesta josta on ottanut vastuun. Koska sitä se on: VASTUUTA. Nämä on näitä asioita joissa oikeuden mukana tulee tismalleen samankokoinen velvollisuus. Lemmikkiä tai lasta ei koskaan, ikinä, eikä mitenkään päin saisi hankkia pelkästään koska "mutQ mä haluun, mä tarviin ja mullon _oikeus_." Kyse ei ole siitä, mitä eläin tarjoaa ihmiselle vaan siitä, mitä ihminen kykenee tarjoamaan eläimelle. Eläin (tai lapsi) EI ole lelu, ei masennuslääke, eikä ole olemassa yhtäkään "minä minä minä" - argumenttia jolla voisi perustella itselleen oikeuden hankkia vastuulleen elävän, tuntevan olennon vaikka tietää, ettei kykene huolehtimaan niinkuin kuuluu. Se on itsekkyyttä puhtaimmillaan ja kuvottavimmillaan.

      Ikävä kyllä mitään lakia lemmikki/lapsipassin suorittamisesta ei lie mahdollista laatia. Nämä on näitä asioita joissa vaan pitää peräänkuuluttaa vastuullisuutta ja harkintaa ja toivoa parasta. Elämäntilanteet tottakai voivat muuttua rajustikin suuntaan tai toiseen, mutta jo ennen lemmikin hankintaa pitäisi oikeasti miettiä myös ne "entä jos..." - tilanteet. Ja varautua.

      Poista
    3. Edelleen olen sitä mieltä, että kaikilla ei ole oikeus lapsiin vaan jokaisella lapsella on oikeus vanhempiin, jotka ovat vastuullisia ja pystyvät kantamaan sekä itsestään että lapsestaan huolen. Se, että yhteiskunta mahdollistaa lapsen hankinnan jokaiselle, ei tee siitä oikeutta. Ehkä minäkin kuulostan julmalta, mutta aikuisen ihmisen tehtävänä on harkita, pystyykö elättämään lapsensa.

      Ja etenkin olen sitä mieltä, että jos ei oma pääkoppa ole kunnossa, ei todellakaan pidä hankkia lapsia! Tai tietysti tämä riippuu sairaudesta, mutta noin niinkuin yleisohjeena. Lapsi kärsii jo ihan pienestä vauvasta asti vanhemmasta, joka ei ole mieleltään terve. Joskus tällaiseen tilanteeseen ikävä kyllä syntyy lapsi tai lapsen syntymä vaikkapa laukaisee masennuksen, ja silloin arvostan todella paljon vanhempaa, joka hoitaa lasta parhaansa mukaan, omista ongelmistaan huolimatta. Mutta jos on sairas ja hankkii lapsen tahallaan, osoittaa se mielestäni todella törkeää itsekkyyttä ja vastuuttomuutta.

      Olen siis samaa mieltä Anna J.:n kanssa.

      Poista
  6. Voi että meidän perhe niin haluaisi koiran, mutta esteenä on just raha. Me ei mitenkään venyttäis yht'äkkisiin lääkärikuluihin. Jotta sun kaikki omat rahat menis Viliin ja sä et jäisi ilman kaviaaria, kävin tyhjentämässä paypal-tilini sun hyväksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, ihana Oona! Kiitos! Mulla on vieläkin ne aurinkolasit lähettämättä, laitan ne tällä viikolla tulemaan, lupaan! :) Ja toivon, että saatte jossain vaiheessa kaipaamanne koiran, koska ne on sitten tosi ihania.

      Poista
  7. Itse en koiraa ikinä hommaisi ellei siihen tosissaan oo varaa. Enkä todellakaan suosittele sitä muillekaan. Koiran kulut kalliimpia kuin kissan. Mitä tulee tuohon rahan kerjäämiseen lääkärikuluihin, niin tavallaan ymmärrän ja hyväksynkin sen. Luin juuri, että Ruotsissa, Norjassa tai Tanskassako se oli, jossa on säätiö/rahasto, joka auttaa tällaisissa tilanteissa. Minusta se on hieno asia! Miksei sellaista voisi olla täälläkin.

    Itsellä on kissa. Ei ole ensimmäinen, enkä tiedä jääkö viimeiseksi sitten, kun hänestä aika jättää. Ja olen köyhä. Olen koko elämäni ollut ja tulen aina olemaan, ellei lottopotti osu kohdalle! Vakuutusta en saa. Säästöjä ei ole, eikä näillä tuloilla ikinä tule olemaankaan. Jos kissa sairastuu, kusessa ollaan... apua oon kuitenkin aina järkännyt, vaikka sitten lainannut rahat lääkäriin ja sen jälkeen ollut kusessa, mutta kaltoinkohtelua ei ole tapahtunut. Edellisen kissan kanssa ymmärsin miten ruoka vaikuttaa eläimeen ihan yhtä lailla. Nykyinen kissa saa tästä johtuen myös laadukasta, viljatonta ja lihaisaa ruokaa, sekä nappuloina, että ihan oikeana lihana. On kalliimpaa, mutta sen verran pihistän itsestäni, että kissa varmasti saa tämän ruoan. Nyt ja aina.

    Lapsista en tiedä. Nuorempana halusin lapsia, enää en ole varma. Kuitenkin jos päätäisin, että haluan jälkikasvua, en miettisi sitä, että on tiukkaa. Minulla on ehkä 15 vuotta aikaa perustaa perhe, jos sen haluan. Enkä ikävä kyllä näe, että taloudellinen tilanteeni tulee kohenemaan. Kehtaan väittää, että harvemmat ihmiset miettii pelkästään järjellä lapsien tekoa, jos näin olisi, ihan oikeasti hei kukaan ei tekisi lapsia yhtään lisää tälle planeetalle! Lapsen hankkiminen on aina itsekäs teko, ei niitä ketään muita varten tehdä kuin itseä. Tästä kirjoituksesta muistui mieleen fiksun Saul Shubakin töräytys heikomman aineksen lisääntymisestä... No hitto! Kielletään lisääntyminen ja lemmikit vähävaraisilta. Kaikki, joilla ei kuukausitulot ole 2500e/kk, pakkosterilisaatioon mars! Rakennetaan sähköaidattu lähiö, jonne tungetaan vähävaraiset ja pidetään huolta ettei siellä vaan ole mitään eläimiä. Menee ehkä nyt foliohattu päässä ja vähän yli tää teksti, mutta mua niin raivostuttaa. Tuolla mentaliteelilla mulla, eikä monella muulla olisi oikeutta onneen. Ihan vaan, koska ollaan heikompaa ainesta. Joillekin se onni tulee lapsista, vaikka sitten elämä on jokapäiväistä tarpomista rahaongelmien kanssa. Joillekin se onni tulee lemmikistä, joka perheen kotiintullessa tulee ovelle iloisesti ja puskee jalkaa. On ihan tutkittu juttu miten lemmikit auttaa monessakin asiassa ihmistä, terveydellisesti. Vähentää stressiä ym. Lemmikin silittäminen tekee onnelliseksi. Elämä tuntuu monesta varattomasta varmaan pikkusen mielekkäämmältä, kun on joku jonka kanssa sen jakaa! Jos ei ole mitään keinoa huolehtia eläimestä tai jälkeläisistä, en suosittele todellakaan niitä hankkimaan. Mutta se, että köyhä ei saisi hankkia lemmikkejä tai perhettä, on niin p*skaa kuin vaan voi olla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lemmikit tosiaan vaikuttaa todella paljon piristävästi elämänlaatuun, ymmärrän sen. Ja sullahan on asiat sitten järjestetty tosi hyvin, kun kissa saa tarvittaessa hoitoa ja hyvää ruokaakin. Et siis ole ihminen, jota tekstillä tarkoitin. Tuö köyhä-sanan käyttö oli tahallaan kärjistämistä, mutta tekstistä olisi pitänyt käydä ilmi, minkälaisia ihmisiä tässä tarkoitin. Se kiteytyy oikeastaan tähän sun virkkeeseen: "Jos ei ole mitään keinoa huolehtia eläimestä tai jälkeläisistä, en suosittele todellakaan niitä hankkimaan."

      En tietenkään edes ehdota, että alettaisiin mitään lisääntymissääntöjä määräämään, mutta kyllä ihmisten pitää itse tajuta, milloin voi hankkia lapsia/eläimiä ja milloin ei. Raja ei tosiaan ole mikään iPadin hankinta vaan se, saako lapsille ruokaa eteen. Olen ollut sellaisessa tilanteessa pienenä, että kotona ei vaan ollut ruokaa - kyllä tällaisiakin perheitä nykyajan Suomessa on.

      Poista
  8. Aamen! Todella hyvä kirjoitus. Minun puolestani vähävaraisetkin saavat kyllä hankkia lemmikin, mutta on hyvä varmistaa, että on esim. joku jolta voi lainata rahaa tarpeen vaatiessa. On todella typerää, kun jotkut eivät huolehdi esim. rokotuksista sen takia, koska ei ole rahaa. Kannattaa myös yleensäkin miettiä omaa tilannetta pidemmällekin kuin vuoden päähän. Toki kaikkea ei voi ennustaa, mutta jos perheeseen on vaikka syntymässä vauva parin kuukauden päästä, ei välttämättä ole järkevää ottaa koiranpentua. Aika paljon näkee ilmoituksia, joissa etsitään koiralle uutta kotia vauvan syntymän ja siitä seuranneen ajanpuutteen vuoksi. Kannattaa myös miettiä, miten koiran hoitaminen onnistuisi eron sattuessa: pystyykö kumpikaan huolehtimaan siitä yksin.

    Itse lisäisin tekemääsi listaan vielä kohdan: mieti rotuvalinta huolellisesti. KOIRAA EI PIDÄ IKINÄ OTTAA PELKÄN ULKONÄÖN PERUSTEELLA! Anteeksi huutaminen, mutta asiaa ei voi mielestäni tarpeeksi korostaa. Toki koiran pitää miellyttää silmää, mutta se ei saa olla ainoa valintakriteeri. Jos esim. bullterrieri tai amstaffi näyttää rotuvalintaa tekevän mielestä hyvälle, mutta hänellä ei ole ennestään kokemusta koirista eikä aikaa/halua erityisen hyvään peruskoulutukseen, seuraukset voi jokainen arvata. Mielestäni olisi hyvä, jos pitäisi läpäistä jokin testi, että saisi ottaa koiran (olipa rotu mikä hyvänsä). Tätähän on kai jo pohdittukin, mutta käytännössä asia on aika hankala.

    Ylipäätään niin monet ihmiset menevät mielestäni rotuvalinnassa metsään sen takia, koska he miettivät vain sitä, mitä itse haluavat koiralta, eivätkä sitä mitä heillä on tarjota koiralle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuo on minusta tärkeää, että jostain olisi saatavissa rahaa vaikkapa lainaksi, jos tarve vaatii. Ja niin totta kuin vaan olla voi, että rodun valinta pitäisi tehdä rodun luonteen ja tarpeiden perusteella. Esimerkiksi mäyräkoiran metsästysviettiä ei saa pois, eikä sille voi raivota, jos se lähtee vaikkapa jäniksen perään ollessaan vapaana. Tällaisiakin ihmisiä nimittäin tiedän!

      Poista
  9. Hyvä teksti. Aika monen olisi pitänyt tämä lukea ennen mitään isoa hankintaa. Tämä pätee siis mielestäni kaikkiin hankintoihin elämässä; jos ei ole varaa ja mahdollisuuksia ylläpitää sitä, niin se on parasta jättää hankkimatta. Kyseessä voi olla koira, lapsi, auto tai vaikka jokin ihan pieni juttu, kuten Spotify-tilaus. Niin monet elävät niin pahasti yli varojensa, että ihan hirvittää. Pahinta tietty on se, jos siitä kärsii joku viaton eläin tai lapsi.

    Sitten mun mielestä tämmöiset kuvat ja kirjoitukset ylisöpöistä koirista pitäisi kieltää, koska ne eivät helpota yhtään mun valtavaa koirakuumetta. :( ( :P ) Olen kuitenkin fiksu ja ymmärrän sen, että pitkien työpäivien ja kouluiltojen vuoksi olen melkein joka päivä 10-12 tuntia pois kotoa kerralla, jonka jälkeen pitäisi vielä käydä kiipeilemässä 3-5 kertaa viikossa. Ei siinä jäisi tarpeeksi aikaa lemmikille, joka kaipaa seuraa, aktivointia ja rakkautta. Syksyllä alkaa vielä (toivottavasti) opiskelut, joten hankitaan se koira sitten silloin kun siitä pystyy pitämään tarpeeksi hyvää huolta. Nyt lämmittää tietää, että ainakin Vili on hyvissä käsissä ja varmaan hyvin onnellinen pieni vekkuli. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän ainakin parhaani, vaikka välillä kauhistuneena tajuankin, että olen laiminlyönyt jonkun pienen osa-alueen Vilin elämässä. Sitten asia aina vaan korjataan. En esitä olevani mikään ammattilainen, mutta vastuullinen kyllä olen. Ja kiva kuulla, että sitäkin piirrettä ainakin joku arvostaa! Nykyään kun vastuullinen tarkoittaa liian monen mielestä tylsää. Mielestäni oman talouden saa vetää kuralle jos on tarpeeksi tyhmä, mutta jos mukanaan vetää jonkun toisen (juuri vaikka eläimen tai lapsen), minä suutun.

      Ja 1,5 vuotta itsekästä elämää viettäneelle koira-arkeen on taas vähän vaikea tottua, mutta kyllä se siitä :) Kotoa ei voi olla tosiaan pois liikaa, ja kuudenkin tunnin yksinolo pitää koiralle jotenkin korvata, vaikka sitten koirapuistossa riehumalla :)

      Poista
  10. "Itsekin olin/olen aika köyhä, mutta pidän huolta siitä, että koiraan minulla on aina varaa. Jos joskus tulisi sellainen tilanne, ettei rahaa yhtäkkiä olisikaan ja Vilillä olisi jokin hätä, menisin vaikka myymään itseäni kadulle. Minusta hävettäisi enemmän se, etten pystyisi pitämään huolta rakkaasta Vilistäni."

    Korvataan nimi Vili nimellä Onni ja allekirjoitan tämän täysin, ja hyvän kirjoituksen muutenkin.

    Musta tuntuu että kaikki kommentoijat joko eivät ole lukeneet muuta kuin otsikon tai sitten eivät ole tajunneet koko pointtia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siltä mustakin tuntuu, mutta itsepähän laitoin raflaavan otsikon.

      Poista
  11. Hyvä teksti ja tosiaan voi yleistää kaikkiin lemmikkeihin. Koirilla on Suomessa kissoihin verrattuna asiat vielä hyvin mutta asioista on silti hyvä puhua. Ja kissoihin uppoaa rahaa eläinlääkärillä siinä missä koiriinkin. Ihmisten myös soisi muistavan, että esim. akvaariokalat ansaisevat huolenpitoa, jos sellaisia on ottanut, vaikka niistä ei olekaan sohvalle löhökaveriksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti! En tässä puuskassani ajatellut kuin koiria, mutta todellakin tämä pätee ihan kaikkiin elollisiin kavereihin.

      Poista
  12. Olen itse köyhä ja mielenterveyspotilas (mieliala-, persoonallisuus-, syömishäriöitä) ja mulla on koira. Eikä mikään mikä tahansa koira vaan isohko vaativien rotujen sekoitus. Luottotietojen mentyä en voi saada ns vapaaehtoisia vakuutuksia ja jos joutuu sossun armoille ei voi olla millään tilillä mitään koirarahoja. Itsellä on tilanne missä voin luotetun ihmisen (avomies) käyttämöttämälle tilille laittaa jemmaan rahaa hätätapauksia varten ja siellä onkin jonkin verran säästöjä. Koirani lääkärikuluihin on palanut mun mittapuulla paljon rahaa, ja jatkossa tulee palamaan vielä lisää. Jostain olen aina onnistunut kaivamaan rahat ja toivottavasti myös tulevaisuudessa (mutta mikään ei kuitenkaan ole varmaa tässä elämässä). Mä en ole täydellinen koiranomistaja, johan mun terveys jo sanelee jotkut raamit mun voimavaroille ja käytökselle, enkä myöskään ole aina kyennyt huolehtimaan edes itsestäni. Koira on kuitenkin parantanut mun elämänlaatua merkittävästi ja se on lievittänyt mun oireita ja pakottanut pitämään itsestän parempaa huolta esim syömään. Koira myös tekee päivään jonkinlaisen ohjelman, joka tekee hyvää syrjäyneelle ihmiselle, koirasta on seuraa ja turvaa. Mä en itse kieltäisi lemmikkien pitoa kuin julmilta ihmisiltä, mutta mulla itsellä ei varmaan monen mielestä olisi oikeutta koiraa pitää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koira tosiaankin parantaa elämänlaatua ihan hurjasti, olen samaa mieltä. Ja et mielestäni ole tarkoittamani ihminen, jos tarvittaessa saat rahat kuitenkin jostain ja olet pystynyt säästöönkin laittamaan. Ymmärrät silti varmaan, että jos sanot, ettet pysty huolehtimaan välillä edes itsestäsi, se kuulostaa aika pahalta koiran kannalta. Toivottavasti koirasi kuitenkin on saanut hyvää hoitoa tuolloinkin. Tsemppiä elämääsi!

      Poista
    2. Ei välttämättä mene noi , että koiran kannalta paha, jos ei jaksa huolehtia itsestään. Omalla kohdallani vaikken välillä jaksa itsestäni täyttä huolta pitää, niin aina, AINA, huolehdin koirani tarpeista. Itse syön vaikka pieniä kiviä, kunhan koiralleni takaan ruuan.
      Minäki olen mt-kuntoutuja ja köyhä, mutta olen aina asettanut koirani elämäni prioriteetiksi numero 1.

      Eli ei sekään ole aina niin mustavalkoista. Ymmärrän kyllä pointtisi ja itselläkin tekee pahaa, jos viaton eläin tai lapsi kärsii. Mutta väittäisin, että koirani on todella onnellinen tapaus, vaikka ei uikaan rahoissa.

      Poista
  13. kiitos tästä tekstistä.
    ite olin harkinnut mäykyn ottamista (<3) mutta täytyy miettiä kahteen kertaan,
    onko siihen nyt kuitenkaan varaa tai halua laittaa varansa.
    kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäykyt on parhaita! Ja tosi hyvä, jos sain harkitsemaan - koira on minun mielestäni kaiken rahanmenon arvoinen sijoitus, mutta se pitää jokaisen miettiä omalla kohdallaan.

      Poista
  14. Miuta myös niin suututtaa AINA ruokakaupoissa nähdä, kun joku ostaa sieltä koiran ruokaa. Ite mieluusti meiän pikku corgin ruuista maksan enemmän ja panostan häneen.
    Kerron nyt myös että on käyty siellä pentukurssilla ja niinkun sanoit, erittäin hyvä ratkaisu! eikä siellä oo lapsia ollenkaan ;) ja tuo ei oo ikinä niin väsynyt kun kouluttamishetkien jälkeen, sekin pitäis ihmisten tajuta. voi että miten ilonen pikku kamu on kun opetellaan yhessä temppuja<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes, tosi kiva kuulla! Siis että olette viihtyneet pentukurssilla, ei että ihmiset ostaa markettiruokaa koirille. Se suututtaa minuakin! :( Mutta toisaalta ymmärrän, etteivät ihmiset sitä välttämättä itse tajua. Se on yksi syy, miksi kirjoitin tämän postauksen, ehkä kaikki eivät ole edes tulleet ajatelleeksi, millaista moskaa koirilleen syöttää.

      Poista
    2. oon jotenkin koirallisten kavereiden arkea seuranneena saanut sellaisen käsityksen, että koirat ovat vähän herkempiä ruokavalion suhteen kissoihin verrattuna. mutta silti, kissanomistajana välillä ärsyttää markettiruuankin mollaaminen. tai siis markettiruokaa ostavien mollaaminen. en tiedä minkälaatuista se koirien markettiruoka on verrattuna muihin vaihtoehtoihin, mutta kissanruokien osalta mielestäni erot eivät välttämättä ole kovin suuret. esim. lihapitoisuus ei märkäruuissa muutu kovin oleellisesti, vaikka laittaisit puolet euroja lisää ja ostaisit jotain laatumerkkiä eläinkaupasta. plus, että tuoteselosteet ovat merkkiruuissakin vähän niin ja näin, eikä tietoa ole mielestäni riittävästi saatavilla. nappuloissa tilanne on toinen, ja niissä satsaankin kyllä laatuun. märkäruuan ostan marketista senkin vuoksi, koska kissat eivät yksinkertaisesti suostu syömään mitään muuta merkkiä. (eikä sitten tarvi kenenkään kissanomistajan tulla kertomaan, kuinka kissa syö kun sillä on tarpeeksi nälkä ja tottuu kyllä uuteen ruokaan viikossa. sopii yrittää selittää asiaa nälkäkiukussaan riehuvalle omanarvontuntoiselle prinsessalle.) mielestäni merkittävällä rahanlisäyksellä ei saa merkittävästi parempaa ruokaa kissojen märkäruuan osalta, joten en ole katsonut tarpeelliseksi "tuhlata" rahojani moiseen illuusioon. tuntuis silti pahalta, jos tietäisin, että joku ajattelisi, että en VIITSI panostaa eläimiini tai vaivaudu selvittämään mitä niille syötän. tiedän, tässä ei ollut kyseessä kissat, enkä koiranruuista juuri mitään tiedä, joten siinä mielessä vähän off-topic, mutta halusin kuitenkin tuoda vähän toisenkinlaista perspektiiviä asiaan. :)

      Poista
    3. No tuo nyt on ihan kukkua. Meidän norjalaisella metsäkissalla on paha kana-allergia, joten ruokien laatuerot ja tuoteselosteet on hyvinkin tuttuja! Kanattomuusvaatimus kun on ihan ehdoton (kissa raapii niskansa pahasti auki pienimmästäkin kanamurusta, ja myös kananmuna ja siipikarja yleensäkin ovat kiellettyjen listalla), ja kun kissalle ei kannattaisi viljaakaan syöttää, niin ruuan kanssa ollaan jo oikeasti aika tarkkoja. Markettiruuista kun käytännössä kaikissa on nimenomaan kanaa (vaikka purkin kyljessä lukisin härkää tmv), koska kana on halvinta lihaa — ja niissä on myös, ylläri ylläri, viljaa. Siis täysin turhia hiilareita, joita kissa ei pysty edes kunnolla hyödyntämään!

      Kissahan on siis ihan puhdas lihansyöjä, ei sekasyöjä niin kuin koirat tai ihmiset. Kissa ei liho lihasta ja lihan sisältämästä rasvasta, se tarvitsee sitä; viljaruoka sen sijaan aiheuttaa vaan ja ainoastaan terveysongelmia, kuten lihomista, virtsakiteitä ja hammaskiveä. Kissan luonnolliseen ravintoon kuuluvat jyrsijät ja linnut, ja se saa kasviperäistä ravintoa lähinnä saaliidensa kautta... Eli kasviperäisiä ainesosia on aterioissa vain muutamia hassuja prosentteja. Ei kymmeniä prosentteja niin kuin huonolaatuisemmissa ruuissa.

      On toki totta, että kallis hinta ei tarkoita suoraan sitä, että ruoka olisi hyvää. Esim. Royal Canin. Norskia hankkiessa kasvattaja suositteli nimenomaan Royal Caninin penturuokaa, ja sellainen 12x85g pakettihan sit maksoihin rapiat 16 euroa... ja on muuten viljaa ja muita kasviperäisiä aineita! Siitä viisastuneina ollaankin vältelty Royal Caninia kuin vesikauhuista näätää. MUTTA se ei tarkoita etteikö parempia ruokamerkkejä olisi!

      Useimmiten tilataankin Zooplussasta isompia paketteja kerralla, ja siellä todellakin lukee hyvinkin tarkkaan kaikki ainesosat kunhan vaan jaksaa ja viitsii perehtyä. Eikä hinta välttämättä ole niiiiin paljon korkeampi kuin vaikka jonkin Latzin (joka tosin jopa tuoksuu ihan oikealta ruualta toisin kuin halvemmat markettiruuat).

      Valmisruuissa, erityisesti kuivaruuissa, joudutaan toki aina käyttämään kasviperäisiä aineksia sidosaineina. On kuitenkin eri asia antaa kissalle riisiä ja porkkanaa sisältäviä ruokia kuin vehnämössöä, jossa on makua antamassa vähän murskattua kanan nokkaa ja jalkaa!

      Meillä on syöty kuivaruokina esim. Greenwoodsia, Taste of the Wildia ja ZiwiPeakkia n. kerran kuussa (pelkkää kuivattua peuraa, puhdasta ruokaa, miinuksena tolkuton hinta: 450g ~18e). Märkäruokina menee taas esim. Almo Nature, Applaws, Animonda Carny, Feline Porta 21, Feringa...

      Viljattomia ruokia voi katsella Zooplussasta

      http://www.zooplus.fi/shop/kissat/kuivaruoka/viljaton_kuiva
      http://www.zooplus.fi/shop/kissat/markaruoka/viljaton_marka

      Poista
    4. Kaikkein parastahan olisi syöttää kissalle raakaruokaa, luineen päivineen, sillä nimenomaan kalsium on se jonka saannista on tärkeää huolehtia. Luonnossa kissa syö saaliinsa kokonaan, joten se saa kaiken tarvitsemansa siitä, mutta kotiruuan kanssa on hyvä tarjota a) luita/luista ruokaa (esim. hiiriä) tai b) ravintolisää, erityisesti jos raakaruokkii. Myös murskattu kananmunan kuori on hyvä kalsiumin lähde.

      Raakaruokinta ei ole välttämättä edes mitään rakettitiedettä eikä varsinkaan kallista. Meidän lähieläinkaupasta saisi pakasteena kanan sydäntä, kivipiiraa, maksaa ym. pikkurahalla, ja siellä myydään myös pakastettuja hiiriä. Jauhelihapaketti riittää pitkäksi aikaa ja sitä voi pakastaa pienempiin annoksiin pussitettuna. Raakaruokinta vaatii vaan panostusta.

      Meillä eletään aika lailla 50-50 -meiningillä, eli puolet (laadukkaampaa) valmisruokaa, puolet lihaa. Parantamisen varaa olisi... kanattomuus vaan on aika iso este.

      Luettavaa:

      http://personal.inet.fi/koti/maaru/raakaruokintajuttu.html
      http://pikkupeto.blogspot.fi/2012/07/kohti-luonnollisempaa-ruokavaliota.html
      http://pikkupeto.blogspot.fi/2012/12/kissan-luonnonmukainen-ruokinta.html

      (Mitä tulee kissan nirsoiluun, niin se on kyllä välillä aika iso ongelma — meidän 3-vuotiaana adoptoitu maatiaistyttö kun haluaisi vain Latzia ja Whiskasia ja tonnikalaruokia. Mutta ei siihen auta muu kuin koittaa tehdä jotain sekoituksia, joissa on tuttua ruokaa ja vähän uutta ja vähentää tutun ruuan määrää pikkuhiljaa. Koittaa vaan tarjota ja totuttaa ajan kanssa.)

      /vetää henkeä

      Poista
  15. Ihan hyviä pointteja kaikille koiraa harkitseville! Tässä tekstissä mua ärsyttää miten puhut lasten HANKKIMISESTA. Oikea verbi olisi lasten SAAMINEN. Lapsia saadaan, ei tehdä tai hankita. Ja kyllä, periaatteessa jokaisella tulee olla oikeus perustaa perhe! Oli köyhä tai rikas (kunhan on muuten kunnossa, ei huume-tai alko-ongelmainen ja henkisesti terve). Suomessa on kuitenkin niin hyvä turvaverkko, että jos on tiukka vaihe elämässä, niin jotenkin sitä pärjää. Jos on köyhä tai työtön, niin ei se tarkoita, että olisi jotenkin "heikompaa ainesta". Elämässä on niin monta muutakin tekijää, eikä raha kasva puussa. Tänä päivänä vakituinen työ on suorastaan ihme!

    Se, mitä lapsi tarvii, on RAKKAUS. Ei lapsesta tule pahoinvoiva, jos hänellä ei ole uusinta Ipadia, vaan jos hänellä ei ole rakastavaa perhettä. Asiaa voi ajatella myös käänteisenä: eli rikkaat vanhemmat. Rikkaat vanhemmat todennäköisesti tekevät molemmat töitä elleivät ole jopa yrittäjiä. Rahaa on, mutta ehkeipä ole aikaa.

    Ehkä ymmärsitkin jo pointtini? Raha ei tee onnelliseksi. Joo, se on välttämätön paha elämässä, mutta oli köyhä tai rikas, niin jokaisella tulee olla oikeus perheeseen ja onneen ja joillekin se onni on sitä, että on perhe.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä mitä luit rivien välistä, mutta mun mielestä pointti ei ollut se onko jollain varaa Ipodiin vai ei. Jos ei ole varaa huolehtia itsestä, ei ole varaa huolehtia lapsesta. Ei tarvitse olla rikas, mutta joku perustoimeentulo olisi hyvä olla. Sille ei voi mitään, jos jo perheen perustanut joutuu työttömäksi tai sairastuu vakavasti, mutta on hyvä miettiä myös tilannetta johon haluaa perheen perustaa.

      Jokaisella on toki oikeus perustaa perhe, mutta on typerää luottaa siihen, että yhteiskunta kyllä huolehtii jos ei itsellä ole varaa. Suomessa on nyt asiat hyvin, mutta entä tulevaisuudessa? Saako ihminen aina yhtä hyvän turvaverkon kuin nyt saa? Näitä on syytä miettiä ennen kuin perustaa perheen. Vahingot on vahinkoja, mutta usein perheen perustaminen on tietoinen valinta. Se saako lapsia vai ei on taas eri keskustelu.

      Raha ei tee onnelliseksi, mutta tuskin tekee sekään ettei raha meinaa riittä ruokkimaan sitä perhettä, joka on niin rakas. Siihen väliin mahtuu paljon perheitä ja uskon, että tämän kirjoituksen pointti oli se, ettei ole kannattavaa tietoisesti perustaa perhettä tilanteeseen, jossa jo oma pärjääminen on vähän niin sun näin.

      Poista
    2. Joo, totta kai pitää kattoa sitä omaa tilannettaan, eikä yhteiskunnan apuunkaan pidä luottaa. Tuossa tekstissä vaan aika selvästi napautettiin, ettei kirjoittajan mielestä köyhillä ole oikeutta perheen perustamiseen. Vaikka ehkäpä sitä perhettä ei kannata perustaa silloinkaan, jos ei ole aikaa lapselle niiden töiden vuoksi..

      Mun yks pointti on siinä, että jos aina kattoo "sitten, kun saan vakituisen paikan", "sitten, kun minulla on omakotitalo", "sitten, kun..." niin voi olla että aika on jo mennyt ohitse ja lasten saaminen ei enää onnistukaan, jos vaikkapa ei koskaan saa sitä vakituista työpaikkaa. Ehkä ei ole koskaan hyvä hetki lasten saamiselle... Ei tällaisessa yhteiskunnassa, jossa me elämme...

      Ja mitä on köyhyys? Eikö ole lottovoitto syntyä Suomeen? Uskon, että tekevälle töitä löytyy ja kyllä sitä jotenkin pärjää.

      Poista
    3. Tarkoitatko sitä, että kaikki eivät saa lapsia? Niin ajatellen olisi ehkä pitänyt puhua lasten hankkimisen yrittämisestä. Mielestäni kuitenkin kun ryhdytään koittamaan lapsen tekemistä, ei välttämättä voida puhua pelkästään lapsen saamisesta.

      En tiedä, onko iPadin omistaminen sinun mielestäsi raja köyhyydelle, minusta ei. Minun mielestäni köyhyyttä on sellainen, kun kotona ei ole ruokaa eikä esimerkiksi maitoa saa juoda kuin lasin viikossa. Vaatteita ei osteta, vaan lapsi ostaa omat vaatteensa kirpputorilta kesätyörahoistaan - ja tienaaminen eri paikoista on aloitettu jo alle kouluikäisenä. Kouluun kävellään joka päivä 5 kilometriä edestakaisin ja samalla haetaan pikkusisko tarhasta. Näin meillä oli pienenä.

      Minun mielestäni sitä RAKKAUTTA osoitetaan lapselle myös niin, että hänet tuodaan perheeseen, jossa on varaa ostaa ruokaa. Ei raha takaa onnea, mutta vastuulliset ja rakastavat vanhemmat huolehtivat, että sitä on edes vähän ennen kuin ruvetaan pykäämään lapsia maailmaan kärsimään vanhempien vääristä valinnoista.

      Ei lapsiin tarvita mitään omakotitaloa tai edes molemmille vanhemmille vakituista työpaikkaa, jos vaan muuten osaa hoitaa asiansa. Kunhan on jonkinlainen toimeentulo ja asenne, että lasta kannustetaan vaikkapa opiskelemaan, on mielestäni siinä jo ihan hyvät lähtökohdat. En ala nyt mitään rajoja vetelemään, eiköhän jokainen ihminen tajua oman tilanteensa itse. Se kuitenkin huomioon ottaen, että yhteiskunnan tukia ei pidä ottaa minään ilmaisena rahana ja itsestäänselvyytenä.

      Poista
  16. Ihana teksti, ja niin tärkeästä aiheesta!
    Oman koirani jalka murtui sen ollessa vain n. 14-15 -viikkoinen. Mitäpä, jos minulla ei olisi silloin ollutkaan yhtään rahaa? Ihmisten tulisi aina miettiä näitä mitä jos -tilanteita. Ei minullekaan olisi tullut mieleenkään, että jo noin varhaisessa vaiheessa voi jotakin sattua, mutta onhan se nyt jälkeenpäin ajateltuna ihan päivän selvää, että totta kai voi. Aina voi sattua, ja sattuessa pitää olla valmiina rahaa lääkäriä varten.
    Lisäksi en ymmärrä, mikseivät jotkut hanki koiralleen vakuutusta. Itse olin viikkoa ennen tapaturmaa ehtinyt hommata vakuutuksen, luojan kiitos. Ilman vakuutusta olisi pelkästään murtuneen jalan ensihoito ja leikkaus tulleet maksamaan yli 1500 euroa, ja jälkihoidot mukaan luettuna yli 2500 euroa. Vakuutuksen kanssa ne maksoivat minulle n. 400 euroa, ja jälkihoidot noin 400 euroa lisää.
    Hyvät ihmiset, kaikkeen ei voi itse vaikuttaa, ja vaikka kuinka hyvää huolta pitäisikin koirastaan, voi aina tapahtua jotakin odottamatonta. Pahimpaan pitää aina olla varaa, ja jollei ole, ei tule koiraa hankkia. Koirasta kun vastuu on aina täysin sen omistajalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, juuri tällaisia tilanteita ajattelinkin, kun tekstiä kirjoitin. Eläinlääkärimaksujen kalleudesta kertoo mielestäni jotakin se, että koiralle saa vakuutuksen vain (muistaakseni) viiteen ikävuoteen asti ja siltikin omavastuut ovat kalliita. Itse vakuutuskin on tosi kallis, melkein yhtä paljon kuin autovakuutus! Mutta mielelläni sen maksaa, kun tietää, että sitten jos tarve tulee, ei tarvitse pihistellä.

      Poista
    2. Nimenomaan! Ja koiravakuutuksenkin saa onneksi maksaa melko pienissä erissä. Se n. 70 euroa muutamia kertoja vuodessa ei kirpaise läheskään niin paljoa, kuin kerralla tonni eläinlääkäriin. Joskus se saattaa tuntua kenties turhalta maksella niitä vakuutusmaksuja, mutta sitten jos ja kun jotakin sattuu, on ihan onnellinen, että se vakuutus on olemassa. Eikä vara muutenkaan venettä kaada.

      Poista
  17. Miehen kanssa ollaan tehty periaatepäätös, että ennen kuin itse saan vaikituisempaa työtä kuin nyt (vakityö in my dreams, maybe :) ja muutamme joko omakotitaloon tai rivariin, niiin koiraa ei tule. Järkipäätös vaikka kuinka impulssi hetkiä tulee eteen ottaa pienoinen hetken mielijohteesta. Ruoka vinkkeinä tarjoan koiran maksalaatikkoa ( riisiä, jauhettua maksaa ja vettä uunin kautta9, sisäelimien keittäminen ja paloittelu sekä pakastaminen, helppoja ja halpoja. Vanhempien pikkuinen vanhus pysyi hyvässä kunnossa viljattomalla ruokavaliolla, ei mitään napuja edes syötetty hälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Järkipäätös minun mielestäni. Mekin hommasimme koiran nyt vasta tähän omaan taloon, ja yksi iso syy muutolle olikin se, että saisimme koiran otettua. Kiitos ruokavinkistä! Itse tein noita sörsseleitä vanhalle koirallemme, jolla oli myöskin vilja-allergia. Kaikissa koiranruoissa oli viljaa ja etenkin vehnää, jolla koira ei tee yhtään mitään! Kannattaa koittaa vaihtaa riisi esim. hirssiin tai tattariin, niissä on paremmat vitamiinit ja hivenaineet.

      Poista
  18. Hyviä pointteja, mutta olen silti joissain kohtaa eri mieltä. Lemmikistä (lapsiin en nyt ota kauheammin kantaa, vaikka toki niistäkin pitää huolehtia kunnolla) kuuluu pitää hyvä huoli, ja jos siihen ei pysty, olisi syytä tyytyä silittelemään toisten elukoita.

    Kuitenkaan rahallinen köyhyys, tai edes ihan joka sortin henkinen köyhyys, ei ole automaattisesti este eläimen hankinnalle. Itse olen erittäin vähävaraisena huolehtinut koirasta yhdeksän vuotta ja toivottavasti monta vuotta on vielä edessä. Luojan kiitos koirani on harvinaisen terve tapaus, joten eläinlääkäreihin ei ole tolkuttomia summia palanut. Mutta mitä jos. Itselläni ei ole koskaan ollut paljon rahaa, välillä on menty ihan sillä makaroonilla. Jos kuitenkin jotain yllättävää olisi tullut, niin minulla on turvaverkosto kunnossa. Olisin voinut soittaa äidin/veljen/jonkun muun tuomaan käteistä eläinlääkäriin NYT. Ei se oma varallisuus aina määrittele sitä, kuinka hyvin pystyy elukasta huolehtimaan.

    Koira tyytyy tarvittaessa yllättävän vähään ja voi silti hyvin. Ei eläimen pito ole rakettitiedettä. Koira on tärkeä omistajalleen, mutta kukin hoitaa asiat omien voimavarojensa puitteissa, toki vähintään sen aivan minimin, eli ruuat, lenkit ym. Koira ja moni muu eläin on yllättävän sopeutuvainen, ja mukautuu kyllä omistajan elämäntilanteen muutoksiin. Myös taloudellisiin muutoksiin. Ainakin omalle koiralleni on tärkeintä, että se saa olla kanssani. Yhdessä ollaan sen kanssa kierrelty keräämässä pulloja, että saadaan seuraava papanasäkki ostettua, eikä koira ole ollut moksiskaan siitä, että joskus kakat kerätään maksullisten kakkapussien sijaan leipäpusseihin, että joskus koulutusnamit on sitä omaa perusruokaa (nam, markettiruokaa) ja että sen sadetakki on kauhtunut ja kulunut, mutta pitää vielä vettä.

    Lemmikin otto on aina itsekkyyttä, mutta varsin tervettä sellaista. Ihminen ottaa esim. koiran aina omaan tarpeeseensa ja eläimiä pelastamalla ihminen pelastaa itseään. Ei se ole väärin. Vaatimattomammillakin puitteilla löytyy balanssi ihmisen ja koiran tarpeiden ja resurssien välillä, jos vain halua on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et ole tarkoittamani kaltainen ihminen, jos tarvittaessa pääset koiran viemään eläinlääkärille. Tarkoitin sellaisia ihmisiä, jotka laiminlyövät esimerkiksi koiran korvatulehduksen, iho-oireiden tai hampaiden hoidon sillä verukkeella, ettei ole rahaa eläinlääkäriin. Niitä nimittäin on olemassa. Tiedän jopa ihmisen, joka ampui oman koiransa, koska ei halunnut maksaa eläinlääkärille sen lopettamisesta. Ehkä sanan köyhä käyttäminen teki tekstistäni vähän kärjistetyn, mutta tarkoitin henkisellä köyhyydellä sitä, että ei näe omaa vastuutaan asioista ja että asettaa itsensä ja oman hedonisminsa esimerkiksi tässä nyt koiran parhaan edelle.

      Eikä koiralle tosiaankaan tarvitse hankkia mitään uusimpia sadetakkeja tai muuta. Kuten itsekin sanot, balanssi löytyy vaatimattomillakin puitteilla, jos vain halua on. Ja sitä halua tässä ajoin takaa.

      Poista
  19. Hyvä kirjotus - taas kerran. Itselläni on neljä koiraa ikäjakaumalla 11 v - 10 vkoa ja joka koiralla on vakuutus. Koirani ovat nk. perusterveitä, mutta mitä tahansa voi tapahtua. Esim. kisakoiralleni (agility,toko) tuli selkään välilevun pullistuma ja diagnoosikäynti ortopedillä tietokonekuvauksineen kustansi rapsakat tuhannen euroo. Onneksi paikassa oli vakuutusyhtiöni suorakorvausjärjestelmä ja kuvetta piti kaivaa vain omavastuun edestä, mutta sittenkin maksettavaa jäi kaksi ja puoli sataa euroa. Kovia summia tavalliselle työssäkävijällekin. Onneksi koira toipui toimintakykyiseksi konservatiivisin keinoin ja leikkausta ei vielä ole tarvittu. Sen hinnan olisi sitten voinut kertoa 2-3 x tutkimuskäyntiin verrattuna...... Mikä tässä oli pointtina? No juuri se mitä itsekin kirjotit, että parempi varautua pahimpaan ja enempäänkin, sillä lemmikin omistaminen vaatii sitoutumista _monella_ tavalla (tunteet, aika, raha mm.).

    Kirjoitin seuraavan yhteen vanhaan postaukseen epähuomiossa, mut ei varmaan haittaa (en tiiä pystyykö poistamaan):

    Mie oon lukenu tätä blogia nyt jonkin aikaa ja oon ihan myyty. Jokaisella naisella pitäis olla semmonen nainen siskona ku sie oot! Koen voimaantumista ku luen näitä juttuja. Tää blogi kuuluu listaan asioita jotka piristää ja parantaa paskimmankin päivän. Ja hyvän päivän nostaa ihan uuelle tasolle :D

    Mahottoman ihanaa kevättä ja pie linjas (myös te muutkin)!! Pus pus!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, luin ensin että 10-11 viikkoa, ja ajattelin, että aika haipakkaa on! :D Minulla nimittäin menee hermo välillä tuon yhden pennun toilailuihin. Mutta joo, olen samoilla linjoilla kanssasi, kuten varmaan tekstistäkin kävi ilmi. Sellaista tarkennusta vielä, että onko vanhemmillakin koirillasi vakuutus? Miten se onnistuu? Meille sanottiin Ifissä ja Lähi-Tapiolassa, että koiralle saa vakuutuksen vain viiteen ikävuoteen asti :O Vai meneekö se niin, että kun on ottanut sen vakuutuksen, se pysyy voimassa sitten tuon viiden vuoden jälkeenkin vai miten?

      Ja kiitos ihanasta kommentistasi, huomasin sen ja vastasinkin siihen juuri! :) Tervetuloa blogia seuraamaan (tai en tiedä mitä meinaa jonkin aikaa, mutta kuitenkin). On tosi kivaa saada hyvää palautetta, se innostaa taas uusiin kirjoituksiin :)

      Poista
    2. Aika erikoisesti on sanottu! Miula on tosiaan kaikilla koirilla vakuutukset, olleet pennusta asti. Aikaisemmin oli If:ssä, missä sairauskuluvakuutus olisi loppunut muistaakseni 10 vuotiaana. Onneksi vaihdettiin Lähi-Tapiolaan (suostuivat väännön ja ell todistuksella koiran hyvästä kunnosta jälkeen ottamaan myös vanhimman vakuutuksen piiriin!) ja siellä sairauskuluvakuutus on voimassa koiran koko elämän. Mikä onkin ihan superhyväjuttu, sillä tällä vanhimmalla puhkesi cushingin-tauti himpun vaille 11 vuotiaana ja sitten sitä vakuutusta ruvettiin oikesti tarviimaan. Korvauskatothan noissa on per vuosi, mutta kyllä silläkin rahalla jo kummasti ell-maksuja makselee. Omavastuissa on tullut LT:ssä huononnusta, mikä huomattiin nyt kun otettiin tälle uusimmalle vakuutus, mutta vanhemmilla koirilla säilyy se mitä niillä on ollut tähän asti. Henkivakuutus loppui vanhimmalla kun se täytti 10 v. Vastuuvakuutus säilyy loppuun asti. Ollaan tykätty pittää noitakii, että jos tolloileevat, ni ei tarvii stressata.

      Miusta nuo vakuutuskiemurat on tosi vaikeita ja siksi laitan herkästi säpoa sinne, jos en jotain ymmärrä. Hyvin ovat vastailleet.

      Kävin just kattomassa LT:n sivuilla ja siellä sanottiin ehdoissa, että koiran sairauskuluvakuutuksen voi pitää voimassa koiran eliniän (http://public.brandgate.fi/lahitapiola/lahitapiola/fi/tiedostot/118283/).

      Poista
    3. Niin ja koirien iät on 11v, 8 v, 2½ v ja 10 vkoa. Kaksi vanhinta on suomenlapinkoirauroksia, sitten on bordercollienarttu ja nuorin on suomenlapinkoiranarttu. Melkoinen hulinakööri, jota pidetään lähes sotilaallisessa kurissa (tassu lippaan vie!), mutta välillä ne näyttää mammalle keskitassua ja pistää hulinaks :D

      Poista
    4. Niin ja koirien iät on 11v, 8 v, 2½ v ja 10 vkoa. Kaksi vanhinta on suomenlapinkoirauroksia, sitten on bordercollienarttu ja nuorin on suomenlapinkoiranarttu. Melkoinen hulinakööri, jota pidetään lähes sotilaallisessa kurissa (tassu lippaan vie!), mutta välillä ne näyttää mammalle keskitassua ja pistää hulinaks :D

      Poista
  20. Mainiota tekstiä! Kiitos!

    VastaaPoista
  21. Teki mieli kommentoida kun sanoit ettei koiraa voi saada vahingossa sillä minulle ja miehelleni aika lailla kävi näin. Mieheni äidin koira sai (vahingossa) pentuja ja pennut oltiin myymässä, mutta ensimmäisenä varattua pentua ei koskaan haettu vaikka he pitkään lupasivat että tulevat kyllä, mutta olivat menneet hommaamaan lapsen samaan väliin joten lopulta luopuivat ajatuksesta ja saimme pitää mieheni kanssa meihin jo täysin rakastuneen pennun. Oltiin köyhiä kun mikä mutta maksettiin monia satoja euroja jotta saatiin tuotua meidän rakas pentu suomeen kun muutimme takaisin tänne (järjestin vaihtolennolla kohtauksen kun en ollut saanut kuittausta siitä että koira on koneessa. Oli aika eeppistä lentoemännät alkaa esittää turvallisuusrutiinia ja kone lähtee rullaamaan ja tungen ikkunapaikalta käytävälle vaatimaan että kone pysäytetään aika äkkiä löytyi henkilö joka tuli kertomaan että oli henkilökohtaisesti tuonut koirani koneeseen ja antoi minulle palautelomakkeen xD) Nyt koirulimme on onnellisesti asunut Suomessa useamman vuoden ja vaikka olemme rutiköyhiä miehen kanssa saa koiramme hyvälaatuista ruokaa (omat ruuat ruoka-avusta sillon kun rahat vähissä jotta koira saadaan varmasti ruokittua), luita ja leluja. Vanhempani maksavat eläinlääkärikäynnit sillä ovat aivan rakastuneita koiraamme, mutta tekisin kyllä mitä vain oman koirani vuoksi. Olen niin köyhä sillä en ole saanut koulunkäyntejäni valmiiksi ja mieheni ei ole saanut töitä sillä ei osaa vielä suomea riittävän hyvin. Olen tällä hetkellä niin sairas että jo koiran lenkitys on fyysisesti vaativaa ja olen aivan poikki joka lenkin jälkeen ja usein käveleminen myös hyvin kivuliasta, mutta silti en ole jättänyt yhtään lenkkiä väliin. Olisin aivan varmasti paljon pahemmassa tilanteessa elämässäni ilman koiraamme, joka on jatkuva motivaatio jaksaa nousta ylös sängystä, jatkaa elämää ylipäätänsä..jne. Haaveilen lapsesta ja hajottaa se kun tietää ettei voi kun ei ole varaa ja epäilyttää toki myös miten kykenisin pitämään huolta kun itse henkisesti ja fyysisesti niin sairas :( otsikko provosoi ehkä siksi vihdoin kommentoin. Olen lukenut koko blogin läpi ja tykännyt kyllä:) en kestä miten koirat voikaan olla niin ihania ~ !

    VastaaPoista
  22. Jokaisen joka harkitsee lemmikin hankkimista pitäis lukee tää postaus.. Itselläni on tällä hetkellä kaksi kissaa ja en voi ymmärtää ihmisiä jotka eivät huolehdi lemmikeistään. Jos mun karvavauvoille sattuis jotain, niin ei siinä paljoo mietitä, että viedäänkö lääkäriin vai ei. Sehän on mulle ihan selvä että lemmikit hoidetaan. Vaikka olenkin työtön, mies irtisanottiin joulukuussa ja lainojen/laskujen maksun kanssa on ollut tiukkaa, niin silti olen huolehtinut että kisuilla on kunnon ruokaa kipossa ja laatu hiekkaa vessassa. Onneksi miehellä alkaa ensi maanantaina uusi työ ja tulot melkeimpä tuplaantuu :)

    Harmittavaa kyllä kaikille lemmikeistä huolehtiminen ei oo niin selvää. Tiedän tapauksen jossa kissalla on ollut mätäpaise kyljessä yli 2 kk (todennäköisesti yritetty ulkoilu reissulla ampua ja jäänyt hauli sisään), eikä asialle oo vieläkään tehty mitään.. Kehuttu vaan et eläinlääkärikäynti on satasen kuolema. Mua niin surettaa kyseinen kissa. Ja kun kyseessä on vielä perhe, joka saisi rahat kasaan jos vain viitsisi edes yrittää.. Ja, vaikka karulta kuulostaakin, täällä maalla saa kuulan kalloon ilmaiseksi.. Mun mielestä on parempi päästää lemmikki ikiuneen saati antaa sen kärsiä. Kaikkein paras oli kun kyseisen perheen äiti mietti koiran hankintaa....

    VastaaPoista
  23. Tällaisista aiheista päästään todella helposti ties minkälaisiin moraalisiin dilemmoihin, loukkaantumisiin ja jumalkommentteihin. Silti hyvä että näitäkin aiheitä uskalletaan ottaa esiin ainaisen hyssyttelyn sijaan. Eri mieltä saa toki olla, mutta mieluummin perustelujen kuin haukkujen kera.

    Olen kanssasi periaatteessa samaa mieltä. Harkitsin koiran ottamista hartaammin kuin monet lapsen ottamista. Silti loppupeleissä sen oman karvaisen kullan kuitenkin hankkii itsekkäistä syistä ihan kuten lapsenkin (mielestäni). Mutta nyt kun olen koiraystävän hankkinut, en ole mielestäni etuoikeutettu kohtelemaan häntä kuin tavaraa, vaan pikemminkin olen vastuussa tästä omaksi ilokseni ottamasta pienestä olennosta. Koira on vain koira, sanovat monet ja tottahan se on monessa mielessä (x=x), mutta en tiedä mitä tarkoitetaan tässä lauseessa sanalla "vain". Että missä vaiheessa ihminen evoluutiossa teki sellaisen harppauksen, jolla nousi eläinten joukosta taianomaiseen ylivertaisuuteensa..? Omaa lajiaan on toki hyvä puolustaa ihan oman ja jälkeläistensä säilymisen kannalta, mutta turha ylpeys ja tekosyiden jauhaminen on unohdettava. Mikään ei oikeuta meitä muiden huonoon kohteluun, vaikka tämän myöntämällä joudumme kohtaamaan monia vaikeita ristiriitoja (miksi syön Pertti-nimistä porsasta, vaikka samalla ostan vaatteita Mustilleni talvea varten?).

    Meidän koiramme sairastui syksyllä vakavasti (virus/bakteeri, josta suolistotulehdus) ja Viikin eläinlääketieteellisen ensiavussa meiltä tiedusteltiin koiramme elämän hintaa. Meillä on vakuutus, mutta onko se sitten paska vakuutus, kun ei se korvaa kuin tonnin verran lääkärikuluja vuodessa..? No, lopulta mussukkamme vietti ensiavussa ja teholla vajaan viikon ja tervehtyi, eikä tämä maksanut meille kuin pari tonnia, joista toinen saatiin vakuutuksen kautta takaisin. Mutta vaikka koemme olevamme vakavaraisia, vastuullisia ja lemmikkiämme rakastavia, emme me olisi voineet venyä yli viiteen tuhanteen euroon, saati sitten kymppitonniin. Opin tästä sen, että vaikka kuinka laittaisin koirani samalle viivalle muiden perheenjäsenten kanssa, eläimen hengelle on ihan toisella tavalla laitettava hinta kuin ihmiselle. :/

    Lasten kanssa tämä kieltäminen menee ihan historiankin valossa kyseenalaiseksi. Periytyvästi ja kohtalaisen vakavasti sairas kaverini vannoi lukioikäisenä, ettei koskaan hanki lapsia, mutta sitten löytyikin se unelmien mies. Lasta ei ole vielä kuulunut, mutta kovasti olisi haaveissa. Kukapa minä olen sitä tuomitsemaan, sillä samalla sanoisin hänelle, ettei hänen oma elämänsäkään ole elämisen arvoista. Sama kehitysvammaisten ja miksei vaikkapa köyhien kanssa. Köyhä kun voi olla myös syystä tai toisesta kykenemätön pääsemään työelämään. "Huonoina vanhempina" kuitenkin pitäisin lähinnä päihdeongelmaisia, väkivaltaisia ja välinpitämättömiä. Toki kovasti toivoisin sekä lasten että eläinten hankkijoille vastuuntuntoa ja tietoisuutta siitä, että koiran/kissan/lapsen hankkiessasi saat itsellesi lähinnä velvollisuuksia, et oikeuksia. Kuitenkin aina jos liian syvälle uppoudun tällaiseen keskusteluun ja siihen mitä minä toivoisin ja kaipaisin vastuullisilta aikuisilta, ja haaveilen narkkarien ym. steriloinnista, pelkään ajautuvani liian lähelle natsi-ideologiaa. Maailma ei voi olla minun haaveitteni kaltainen.

    VastaaPoista
  24. Mä niin ymmärrän tän tekstin! Viime aikoina oon nähny jonkun miljoona kissailmoitusta, missä etsitään kissoille uusia koteja ja ainakin meidän alueella on kaikki eläinsuojeluyhdistykset/löytöeläintalot/sensellaiset täynnä kissoja, joita kukaan ei kaipaa.

    Mulla meni just ~100€ pelkästään koiran ja kahden kissan madottamiseen, sekä koiralle ja toiselle kissalle punkkikarkoitteeseen. Ei sekään mitään ihan halpaa lystiä ole, ja seuraavaksi pitäisi vielä viedä molemmat katit mysteerisen oksentelun takia eläinlääkäriin. Uskon kuitenkin, että ei se eläimen hankkiminen/pitäminen ole IHAN niin kallista, ja varmasti fyysisesti köyhemmilläkin on varaa eläin hankkia ja siitä hyvää huolta pitää. Pitää kuitenkin osata laittaa asiat ja talous tärkeysjärjestykseen ja ennen eläimen hankintaa tosissaan pistää sitä rahaa sukanvarteen pahan päivän varalle, varsinkaan jos ei ole taloudellista tukiverkkoa, kuten vanhemmat tai isovanhemmat.

    Se on kyllä ihan totta, että koiran kanssa harrastaminen on osattu tehdä tänä päivänä kalliiksi. Jos mielii päästä syventymään vaikkapa agilityn huikeaan maailmaan, niin monissa paikoissa saa pulittaa itsensä kipeäksi siitä ilosta. Ja auto pitää olla melkein joka koiraharrastuksessa käytettävissä. Onneksi ei kuitenkaan ole pakko ryhtyä koiran kanssa käyttövalion arvon metsästykseen tai muuten ansaita pokaleita ja mitaleita, vaan voihan noitten karvakuonojen kanssa harrastaa mitä tahansa muutakin: lenkkeily ei tosiaan maksa mitään, metsissä vaeltelu koiran kanssa on hirmuisen hauskaa, pentukurssit ovat oman käsitykseni mukaan melko edullisia, toisia koiria voi tavata missä vaan ja koiran kanssa voi itse opetella vaikka mitä temppuja tai vaikka jäljestämistä.

    Tämän viestin kirjoitus kesti tuskaisen kauan, koska välissä piti käydä siivoamassa yhden kissan oksennukset, koira halusi syliin rapsuteltavaksi ja toinen kissa vaati ruokaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, hyvä että ymmärsit. Olin jo heittämässä pois uskoani ihmiskuntaan.

      Poista
  25. Onneksi olkoon! Provosoit!
    Olen periaatteessa samaa mieltä MUTTA. Tilanteet muuttuu.
    "Jos ei ole vara pitää koiraa älä hanki sitä." -kyllä.
    "Jos ei ole vara ostaa taloa älä hanki sitä." -kyllä. MUTTA harva ostaa talon tai asunnon niin että iskee ne kymppitonnit tai sadat tuhannet eurot suoraan hanskaan. Sama asia koiran kanssa. Koiran hinta on yksi suurimmista kertaheitolla tulevista maksuista jos koira on elämänsä perusterve.

    Eli jos menetät työsi, sairastut ja sinulla ei ole varaa edes omaan ruokaan muutaman vuoden kuluttua koska olet tietenkin tämän nähnyt kristallipallostasi älä ota koiraa.
    Mepä ostettiin talo ja otettiin kaksi koiraa! Oikein sohittiin onnetarta!
    Tulos; molemmat työkyvyttömiä, ei ole varaa edes omiin lääkkeisiin. Toinen koira barffaa ja toinen puolibarffaa. Toinen koira halvaantui viime syksynä (ei leikattu eikä lopetettu, otettiin vaihtoehto johon oli varaa eli koiran elinikäinen lääkitys testiin ja häkkilepo.) Nukuttiin koiran vieressä vuoron perään ja herättiin muutaman tunnin välein käyttämään koiraa ulkona koska koira menetti pidätyskykynsä halvaantuessaan. Hierottiin hellästi ja jumpattiin jalkoja. Kirja kädessä kokeilin akupainantaa. Oltiin itsekkäitä ja pahoja koiranomistajia kun ei laskettu toista kärsimyksistään(?)!
    Narttu juoksee jo omin jaloin vaikkakin perä ei aina kyydissä pysy. N. 600 metrin lenkin jaksaa tehdä usean kerran päivässä. Koko ajan koira on ollut onnellinen ja iloisempi kuin kukaan muu tässä talossa. (No ehkä toinen koira on yhtä iloinen. Se vaan ei värinsä takia näytä niin iloiselta vaikka olisi naama virneessä)

    Kyllä, meillä on antaa aikaa ja rakkautta koirillemme ja meillä kävi uskomaton onni että narttumme kävelee tänä päivänä. Välillä on huonoja päiviä, välillä loistavia (käyty yksi 2km lenkki tekemässä). Mutta valinta kuinka koiraa hoidetaan oli pitkälti varallisuuden sanelema. Tekeekö se meistä silloin ihmisiä joiden ei pitäisi hankkia koiraa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, tilanteet muuttuu. Tässä en kuitenkaan selkeästikään tarkoittanut pelkkää fyysistä köyhyyttä (kuten heti alussa sanoin), vaan enemmänkin henkistä köyhyyttä ja itsekkyyttä. Te ette selvästikään lankea tähän kategoriaan. Olen nimittäin törmännyt ihmisiin, jotka eivät vie koiraansa eläinlääkärille, vaikka se kärsii - koska ei ole rahaa tai rahalle on parempaa käyttöä. Tällaisista ihmisistä puhuin.

      Minunkin entinen koirani halvaantui, mutta eläinlääkäri sanoi, että siitä voi parantua. Ei tällaisessa tilanteessa tietenkään koiraa lopeteta, ellei se kärsi todella pahasti. Meidän koiramme parantui hyvällä hoidolla, kuten teidänkin.

      Poista
  26. Tässä tekstissä kyllä ei muuta tehty kuin nostettu itseään jalustalle. Ensin kirjoitetaan ettei köyhien tulisi hommata koiria, ja seuraavassa lauseessa selviää kirjoittajan itse olleen köyhä, kun hommasi koiransa. Ai niin mutta sehän on varmaan eri asia...

    Se on siitä kiinni, että mihin ne vähäiset tai paljot rahat haluaa laittaa. Köyhä voi hyvinkin säästää omasta ruuasta voidakseen tarjota koiralleen tai muulle lemmikille parhaan mahdollisen huolenpidon. Ei voi myöskään olettaa, että varakas ihminen pitää koirastaan huolta parhaalla mahdollisella tavalla. Elämä on asenteista kiinni. MisLuck kirjoitti hyvin edellisen kommentin. Ainoa henkisesti köyhä taitaa tämän postauksen yhteydessä olla bloggaaja itse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Argh, missä olette olleet äikäntunneilla?

      Poista
  27. Eksyin tähän blogiin ja ajattelin, että vaikutat ihan kivalta tyypiltä. Olin väärässä. En jaksanut lukea tuora p*skaa läpi, mutta sen verran ymmärsin, että sun mielestä köyhä=huono vanhempi tai koiran omistaja?? Ihan uskomatonta! Minä ja mieheni ollaan työkyvyttömiä, mies eläkkeellä. Työkyvyttömyytemme ei ole itseaiheutettua vaikka sillä ei mielestäni mitään väliä olekaan. Kaikilla ei vain elämä mene ihan käsikirjoituksen mukaan. Meillä on vauva josta huolehdimme varmasti paremmin, kuin moni työssäkäyvä vanhempi lapsistaan. Minua on kehuttu superäidiksi tosin en sellaisen olemassaoloon uskokaan. Luen vauvalle päivittäin leikimme päivät pitkät ja käymme kävelyllä teen ruoat hänelle itse, kuinka moni työssäkäyvä pystyy olemaan läsnä kokoajan? Koiran olisimme halunneet, mutta tiedostamme ettei siihen ole varaa. Emme suunnitelleet raskautta, olimme sen paljastuttua suunnattoman onnellisia ja olemme edelleen ja vauva myös on hyvin iloinen lapsi. Sinä haluaisit, että emme olisi ikinä saaneet kokea tätä onnea, koska emme kykene tienaamaan elantoamme? Äidiksi olen aina halunnut. En voi ymmärtää tuollaista ajatusmaailmaa ja tulin tekstistäsi surulliseksi. Onko todella ihmisiä joiden mielestä ei voi olla hyvä vanhempi jos on köyhä??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ihan kiva tyyppi, mutta lopetin kommenttisi lukemisen sen jälkeen, kun kerroit, ettet ole lukenut tekstiä läpi.

      Postauksen otsikko on toki provosoiva, mutta tekstissä selitän oman käsitykseni "köyhyydestä" - mikä ei tarkoita pelkästään rahallista köyhyyttä. Olen todistanut, kun äiti ostaa mieluummin tupakkaa kuin maitoa ja että ihminen ei vie kärsivää koiraansa eläinlääkäriin, koska ei ole varaa. Tällaista itsekkyyttä ja henkisen ja fyysisen köyhyyden yhdistymää tässä kritisoin.

      Tätä blogia (tai internettiä) ei kannata lukea, jos järkyttyy jostain, mitä ei ole edes ymmärtänyt.

      Poista
  28. Unohtui mainita, että miehelläni on fyysisten lisäksi psyykkisiä sairauksia ja itsekin olen ollut masentunut n. 21 vuotta välillä pahastikin, mutta raskauden myötä masennus loppui eikä ole tullut takaisin. Tokihan meillä on aina vuokraan laskuihin ja ruokaan varaa ei ole ikinä tarvinnut meidän perheessä nälkää nähdä eikä tarvi. Suurin osa lapsen vaatteista ja kaikki vaunut yms on käytettyjä, mutta ehjiä ja toimivia, mitä sillä on väliä onko lelu tai vaate ollut jollain muulla aikaisemmin, ne pestään aina kuitenkin. Mä olen miehen sairauksien vuoksi käytännössä yksinhuoltaja ainakin melkein, mutta oikein hyvin ollaan pärjätty ja tullaan pärjäämään. Nautin laosen hoitamisesta ja touhuamisesta hänen kanssaan. Nautin myös vastuusta ja siitä, että minulla on joku joka tarvii minua. Rakastamme lastamme yli kaiken ja hän menee aina kaiken edelle. Itsekin olen köyhästä perheestä jossa oli mt ongelmaa. Aina ei ollut leipää eikä maitoa tai pakosta mitään muutakaan syötävää, mutta hengissä ollaan enkä tippaakaan katkerana. Pidän tietenkin aina huolen, että lapsella ja meillä vanhemmilla on monipuolista ja terveellistä kotiruokaa tarjolla. Olen surullinen, että ihmiset ajattelevat, että emme voi olla vastuullisia vanhempia, kun olemme saaneet lapsen tällaiseen tilanteeseen.

    VastaaPoista
  29. Me köyhät ollaan kaikki erillaisia. Meitä ei kuulu tulla yleistämään nettiin. Ei mekään laiteta teistä hiukan varakkaammista mitään pahaa.

    VastaaPoista

Kommentoi ja ylistä, beibi! Vastaan, jos ehdin.