keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Onnelliseksi tekeviä asioita, osa X

Tänä aamuna ei sujunut yhtään mikään. Minulla on alhainen verenpaine, joten aamut ovat muutenkin aina vähän vaikeita: pyörtyilen ympäri kämppää, lihakset tuntuvat todella heikoilta, en pysy pystyssä, päätä särkee. Hyvä puoli tässä on se, että kaikki mikä on kaikilta kielletty, on minulle suositeltavaa. Kahvi, alkoholi, suola, tupakka ja ylipaino nimittäin nostavat verenpainetta! Aamuisin en kuitenkaan kehtaa harrastaa näistä muuta kuin kahvinjuontia. Yleensä se auttaakin. Tänä aamuna nukuin kuitenkin pitkään ja olo oli siksi erityisen heikko. Pelkkä kahvimyllyn pyörittäminen tuntui ylivoimaiselta. Sain kuitenkin juuri ja juuri jauhettua sopivan määrän papuja.

Tätä touhutessani päätti Vili aktivoitua. Mikään aamu ei ole yhtä paska kuin sellainen, että eilen on mennyt astianpesukone rikki ja sitten se lojuu siinä keskellä keittiötä ja kaikki astiat ovat likaisina tiskipöydällä. Tämä aamu oli juuri niin paska. Lisäksi kaikki tavarat roskiskaapista oli eilisen korjausyrityksen jäljiltä jätetty keittiön lattialle. Kun keskitin kaikki voimani kahvipapujen murskaamiseen, Vili oli kuljettanut roskia, kumihanskoja, maalisuteja, purkkeja ja puteleita ympäri olkkaria ja vieläpä iloisesti paskonut keskelle tätä nykytaideteosta (vaikka olin 10 minuuttia aikaisemmin vienyt sen ulos ja se oli sinnekin paskonut). Minun oloni oli kuin Disneyn prinsessalla, tiedätte kai, sellaisella, jonka ympärillä eläimet häärivät. Pohdin, miten minun pitäisi kirjoittaa gradua, mutta en saa aikaiseksi, minun pitäisi tehdä tänne se Tinder-postaus, mutta en jaksa, minun pitäisi sitä ja tätä, mutta ei kiinnosta. Perjantaina on isoäitini hautajaiset, ja yritän tietoisesti olla ajattelematta sitä. Kaiken kukkuraksi telkkarissa typerät asuntoneitsyet valitsivat juuri sen väärän kämpän. Päiväni on virallisesti pilalla.

Kun sain kahvin juotua, se piristi minua sen verran, että ajattelin ehkä pystyväni pelastamaan päiväni väkisin hymyilemällä ja miettimällä jälleen kerran, mitkä asiat tekevät minut nyt onnelliseksi. Katsotaan, keksinkö yhtään (vau, miten positiivinen aloitus, neiti Ruki Ver!).

1. Vaikka se käykin hermoille, on Vili aika ihana koira. Se on niin fiksu ja oppii vaikka mitä tosi nopeasti! Nyt se on oppinut joka ulkoilureissulla tekemään yhdet kakat ja yhdet pissat, aina niihin samoihin paikkoihin. Toisaalta taas se ei vielä tajua, että sisällä ei saisi niitä tehdä, ja vaikka se aikaisemmin osasi kohdistaa hätänsä sanomalehdelle, nyt se ei jostain syystä enää ymmärrä sitä! Argh. No niin, takaisin positiiviseen: se on oppinut myös kävelemään hienosti vierellä lenkillä.


2. Nostalgisoin kipeänä vanhojen valokuvien ja muistokirjan äärellä. Vaikka lapsuuteeni mahtuu paljon kaikkea katkeraa, oli minulla sentään My Little Pony -paita kakkosluokan luokkakuvassa! Ja katsokaas noita vanhoja hampaitani. Kiitos Porin hammashuolto 2000-2010.


 Osasin jo pienenä poseeraamisen...


 ...sekä resting bitch facen:

Kerhokuva, olin n. 5-vuotias.
Ja olin muuten jo pienenä leijona:


Lapsena minulla oli aina otsatukka, koska se piilotti kätevästi YK:ni eli yhteenkasvaneet kulmakarvani! Aloin nyppiä niitä vasta joskus kasiluokalla (ja vedin tietenkin heti hirveät överit ja kulmakarvani olivat pari vuotta ohuet viivat).

4. Minulla on ihan kivat ystävät. Kun olin kipeä, Valkoinen Barbaari / Mystikko toi meidän ovelle tällaisen lähetyksen!


 4. Joku muukin tajuaa Isabellan ja banaanin:


5. Olen saanut pudotettua muutaman kaamoskilon! Tai näin arvailen, koska kipeänä ei ruoka maistunut ja peilikuva näyttää pikkuisen sutjakkaammalta. Päätin, etten mene vaa'alle, koska masennuin aina kun huomasin, etten ole laihtunut yhtään. EMP:n blogin uuteen postaukseen otetuista kuvista kuitenkin arvailisin, että kyllä nyt on pakko ollut lähteä ainakin muutama kilo. Olo on joulusta asti ollut todella turvonnut eikä kroppa ole tuntunut omalta, joten tämä piristää kyllä oikeasti. Nyt jos vielä uskaltaisi vaa'alle :)


6. 30 rock on vaan niin hyvä sarja ja Tina Fey ihana.

Kuva täältä (käyttöoikeudet ok)
7. Kummityttöni (ja Huskyn tytär) Tähtitaivas aloitti baletin! Olen niin onnellinen, että hänellä on kiva harrastus. Joku ilkeä ja huonosti kasvatettu lapsi kuitenkin oli pilkannut Tähtitaivaan treenivaatteita, nauraen tyyliin "kato äiti, eihän tolla oo edes balettiasua!" ja muuta ilkeää. Typerän lapsen vielä typerämpi äiti oli vaan naureskellut lapsensa juttuja. Tähtitaivas ei ollut millänsäkään, mutta minua suututtaa tällaiset ihan tosi paljon ja mieleen tulee omat lapsuustraumat. Niinpä lähdin kaupoille ja ostin Tähtitaivaalle ihanimmat balettivaatteet, mitkä löysin!


Tässä on siis arkitreeniasu, juhlatanssiasu, balettitossut, sukkahousut ja ponnareita balettinutturan tekoon. Harvoin mikään ostos tekee minua näin iloiseksi, ja vielä iloisempi olin, kun sain videon siitä, minkälaiset reaktiot postipaketin aukaiseminen oli aiheuttanut! Tähtitaivaan sisko Hopeajärvikin sai tietenkin jotain: ostimme hänelle dinohupparin (poikien puolelta), koska hän tykkää kaikesta rankasta. Miksi dinoja on vain poikien vaatteissa? Haluaisin ostaa Hopeajärvelle jonkun ihanan mekon dinokuosilla. 

Tähän onkin hyvä lopettaa lista, sillä huomaan jo hymyileväni ihan automaattisesti. Jee, mieli huijattu! Kaikkihan on oikeastaan ihan hyvin, mitäs pienistä kakkakikkareista olkkarin lattialla - nekin on jo siivottu. Mitä ihanaa teidän päiväänne kuuluu? Mistä te tulette onnelliseksi juuri nyt? Pienet asiat kelpaavat tai ovat oikeastaan juuri niitä parhaimpia!

Aurinkoisin terveisin,


23 kommenttia:

  1. Aivan upeita ilonaiheita, olet mahtava ihminen ja äääää miks mullei ollut tuollaista sukulaista kun olin pieni :'> Ihana seurata sun elämääs♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Tää ihana kommentti pelasti mun päiväni, nimittäin tänään tiskatessa hajos astiakaappi ja melkein tuli vesivahinko ja mitä kaikkea! Vaikka kuulostaa itserakkaalta, mäkin toivon, että mulla olis ollut munlainen sukulainen pienenä :D

      Poista
  2. Varsinkin tuo viimeinen kohta sai itsenikin hyvälle tuulelle. En vaan kyllä pysty ymmärtämään tuota lapsen äitiä, eikö lasta pitäisi opettaa, että kaikki ovat tasa-arvoisia huolimatta ulkoisista ominaisuuksista, vaatteista yms. Itse jos olisin lapsena joutunut samanlaiseen tilanteeseen olisin varmasti loukkaantunut pahasti ja tuntenut itseni todella huonoksi. Olinkin kyllä lapsena harvinaisen herkkä ja ujo.

    Ps. Mulla oli lapsena mekko dinosaurus kuviolla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo! En tajua, mistä tollasia vanhempia tulee! Ja sama tyttö naureskeli myös Tähtitaivaan pikkusiskolle Hopeajärvelle, että se näyttää ihan pojalta :( Onneksi Hopeajärvi huusi kovaan ääneen iloisesti: "Mää oon kyllä tyttö!" :D Mä luulen, että mäkin olisin pahoittanut mieleni enkä olis varmaan enää halunnut mennä balettiin.

      Mulla oli paita, johon äiti oli ommellut dinosauruksen selkäevät! :D

      Poista
  3. Hip hei, paska päivä täälläkin ja jaoin sen myös kuten hänkin blogissani. :D RYHMÄKÄRSINTÄÄ!!! BTW näytät kyllä hemaisevalta noissa farkuissa!! Peukut!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Babs-beibi, käynkin heti vilasemassa! Jos valittamisen tekee oikein, ihmisille tulee hyvä mieli :D Ehkä kaikki on sadisteja! :D

      Poista
  4. Hopeajärvi pyytääkin aina että piirrän hänet dinomekko päällä. Luulin jo löytäneeni ihanan dinomekon H&M:stä mutta se olikin naisten paita :'( Mutta onnelliseksi minut tekee se, että löysin hänelle ihanat dinopetivaatteet synttärilahjaksi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi eiiii Husky, ihana Hopis saa nukkua dinojen keskellä <3 Olisit ostanut naisten paidan ja laittanut vyöllä mekoksi! :)

      Poista
  5. https://www.kickstarter.com/projects/1317679660/princess-awesome

    Tuolta saa dinomekkoja ja vaikka Pi-kuvioisen mekon :D

    Sulla on loistava blogi!

    -Aili

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh miten ihania! Nyt täytyy selvitellä, saisko tuolta tilattua miten helposti tänne Suomeen :) Kiitos vinkistä ja kehuista! <3

      Poista
  6. Voi miten söötti lapsi sä olet ollut! Mulla oli kakkosluokan luokkakuvassa sellainen paita jossa oli Disney-pahiksia! Ainakin Ruususen äitipuoli, muita en tähän hätään muista. Sekä superhapan naama, koska olin ekan luokan kuvassa nauranut suu auki ja näyttänyt kuulemma harvahampaiselta idioottikeharilta (kiitos äiti </3)

    Täytyis itsekin tehdä tälläinen mielenhuijauslista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana OonaV ja voi ei teidän äitiä! Tosi rumasti sanottu :( Meidänkin äiti jaksaa (vieläkin!) pilkata mua kuudennen ja yhdeksännen luokan luokkakuvista, koska vitosella mulla oli tyhmä ilme ja ysillä keltaset aurinkolasit. Ja Disney-pahikset, ihanan erilaista! Nehän on nyt muotiakin, joten oot ollu edelläkävijä :P

      Poista
  7. muistanko väärin vai kävittekö vilin kanssa jossain pentukurssilla? ilmottauduin meidän pennun kanssa sellasella ja mies alkoi heti naureskella että eikös ne ole 10v tytöille tarkotettu :D haluisin siis kysellä minkälaista siellä on? ja minkälaista porukkaa siellä on? näen nyt kauhukuvia itsestäni pikkutyttöjen kanssa leikkimässä, hehe....
    ja tsemppiä sisäsiisteyden kanssa! se on turhauttavaa... meiän 3kk pentu otti jossain kohtaa kanssa takapakin eikä tajunnu enää papereita, sit yhtäkkiä rupeskin pyytämään ulos! enää pissit tai parit vuorokaudessa tulee sisälle, se on ihanaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo käytiin! Ja ei siellä ollut yhtään lasta, kaikki oli aikuisia ja jotkut koiratkin olivat vanhempia. Vili oli nuorin, 11 viikkoa kun alotettiin. Ja todellakin suosittelen sitä ihan kaikille koiranomistajille! Meilläkin on esimerkiksi ennen ollut koira, mutta olen oppinut ihan hirveästi hyviä vinkkejä kurssilta. Esimerkiksi miten koira rauhoitetaan, miten se saadaan seisomaan paikallaan esimerkiksi eläinlääkärissä, toisten koirien ohitus ja talutushihnassa käveleminen... Lisäksi opeteltiin sellainen naksukoulutusjuttu, mistä on hyötyä ihan kaikessa. Koira pääsee myös kivasti harjottelemaan vähän itsehillintää, kun pitää keskittyä omistajaan 10 muun koiran pyöriessä ympärillä.

      Meillä kävi vähän huonosti heti aluks ton sisäsiisteyden kanssa, kun just sillon ku Vili tuli, oli tosi kylmät säät ja Vili oli vielä niin pentu, ettei sitä voinut pitää kauaa ulkona. Lisäksi se pelkäs ihan hirveästi ääniä ja autoja, koska oli kotoisin talosta, joka oli keskellä metsää, ja me taas asutaan keskustassa. Mutta nyt vihdoinkin ollaan tosiaan menty eteenpäin, ja toivon mukaan kevättä kohden vielä lisää! Mäykyt on kuulemma erityisen hankalia kouluttaa sisäsiistiks :/

      Poista
    2. KIITOS, nyt menen kurssille paljon paremmin mielin! :p meillä on 11 viikkonen corgi ja tuota ei myöskään voi ulkoiluttaa pitkiä matkoja (pieni maavara ja masu on vielä karvaton) eikä keretä juuri törmätä muihin koiriin, uskoisin että tuo sosiaalistaakin hyvin. tosi oppimishaluinen, mutta meille molemmille eka koira ja halutaan että tulee varmasti hyväkäytöksinen ja totteleva (: parin viikon päästä alotetaan!
      oon kanssa lukenut että kääpiörodut on hankalimpia sisäsiisteyden suhteen :/ raukoilla niin pienet rakot ja heikko pidätyskyky... mutta pikku askelin! tsemppiä!

      Poista
    3. Siellä kurssilla tulee tosiaan sellasia asioita, joita ei ite edes tajuais ajatella. Toivottavasti teillä on kivaa! Ja voi eiiiii, rakastan myös corgeja <3 Se on se pitkulaisuus :)

      Poista
    4. samat sanat mäykyistä ;) minimakkarat on parhaita! mieluusti luen siun koirapäivityksiä aina, mei pojat on niin samanikäsiäkin... vink vink.

      Poista
  8. Nyt on pakko jo kommentoida. Olen seurannut ihanata blogiasi jo jonkin aikaa. Kiitos mahtavista postauksista! Piristävät kotiäidin arkea! Mutta siis, huomioni kiinnitti tuo Kerhokuvasi, jossa oli tuttu ohjaaja täti. Oletko siis asunut Nastolassa? :D Itse olen asunut koko ikäni ja (valitettavasti) asun vieläkin. -Laura
    Ps. Ilonaiheita oli mukava lukea, täytyypä itsekin pysähtyä miettimään välillä eikä vaan ruikuttaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka ja kiva, kun blogista tykkäät ja nyt myös kommentoit! :) Mikä sattuma, kyllä olen asunut! Olen syntynyt Helsingissä, mutta muutettiin aika nopeasti (olin varmaan 6 kk) Nastolaan. Nastolassa asuttiin sitten n. 6 vuotta. Muistan sieltä kaikenlaista, ihania ihmisiä, Rakokiven K-kaupan ja jonkun järven, jonka nimi oli Kukkanen. Mun bestis oli Anssi, mutta en ole hänestä kuullut mitään sitten muuton! En ole ihan varma tuon tarhatädin nimestä (olisko ollut Leena?), mutta toisen tarhatädin Ritvan muistan hyvin! Ritva oli ihana <3 Oletko siis ollut samassa kerhossa vai mistä tunnistit?

      Poista
  9. Vaa'alle kun pääsisi itsekin, niin hyvä olis, mutta siitä loppu patterit ja sitten kun vielä tietäisi mistä saa sellaisia kolikon kokoisia litiumpattereita. Pitäisi ottaa selvää minkä verran kaamoskiloja on tullut, että osaa vähän kahtoa syömisiä ettei mene taas kevät kutjottamiseksi :D Mutta ei siitä stressiä, vielä on niin surkea sää, että suklaa maistuu. Elämän pieniä iloja on se kun auringonkin näkee tunnin ajan kerran viikossa ikkunasta tai se, että koira ei huuda lenkillä toisille koirille/pyörille/kuorma- ja rekka-autoille :D

    VastaaPoista
  10. Inspiroiduin tästä ja apinoinkin idean omaan blogiini! Pakko kyllä sanoo, että oot aivan perkeleen kaunis, ja varsinkin kun uskallat olla noin räiskyvä ja erikoinen! Ihanaa ^__^

    VastaaPoista
  11. Ihanat balettikamat tytölle ostit! ♥ Muutenkin ihana lukea tämmöisiä iloisia juttuja, tuun tosi onnelliseksi ite kun näen jonkun toisen olevan onnellinen! (tai sitten se johtuu tästä alkomahoolista)

    VastaaPoista

Kommentoi ja ylistä, beibi! Vastaan, jos ehdin.