keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Ennakkoluuloisuudesta

Husky tässä hei. Monet tuttuni (ja jotkut Satuhäiden  katselijat) tietävät, että olen varsinainen itkupilli. Itken joka kirjan ja elokuvan lopussa, niin hyvien kuin huonojenkin. Onneksi en sentään itke kovaan ääneen, mutta kyynelpurot virtaavat kasvojani pitkin vähintään kerran päivässä.

Pari päivää sitten ajauduin todellisen murheen valtaan lukiessani Brownin Prejudice: It's social psychology -kirjaa. Ja lähettelin Rukille itkunsekaisia viestejä selittäen kirjan sisältöä. Ruki pyysi minua sitten kirjoittamaan siitä tänne, mutta koska kirja on niin laaja, en voi sen sisältöä tänne kokonaisuudessaan selittää. Voin silti laittaa tänne muutamia surullisia kohtia tietoisuutta lisätäkseni.

Perusajatus ennakkoluuloissa on tällainen: kun joku kategoria aktivoituu, asiat, jotka liittyvät tähän luokkaan, nousevat pintaan. Jos meillä on esimerkiksi kova jano, nousee se kategoria pintaan ja yhtäkkiä katsommekin kaikkea ympärillämme miettien, voisiko siitä saada juotavaa. Näitä sisäisiä kategorioita on tutkittu esimerkiksi näyttämällä kuvaa kissasta, ja sitten pyydetty tunnistamaan sanoja epäsanoista. Sanat, jotka liittyvät kissaan, tunnistetaan paljon nopeammin sanoiksi kuin muut sanat (mm.karvainen, koira, maukua).

Tätä kautta voimme testata ihmisen sisäisiä ennakkoluuloja, vaikka kyseinen ihminen ei tietäisikään omistavansa mitään ennakkoluuloja. Kirja kertoi esimerkiksi tutkimuksesta, jossa näytettiin koehenkilölle ensin kuvaa tumma- tai vaaleaihoisesta ihmisestä, ja sitten työkaluista tai aseista. Siinä tapauksessa, jossa näytettiin kuvaa tummaihoisesta, kesti tutkittavilla paljon vähemmän aikaa tunnistaa aseet aseiksi, ja monesti jopa työkaluja luultiin aseiksi. Tälläisiä tutkimuksia on useita ja kaikki näyttävät samaa surullista tulosta: aggressiivisuus liitetään tummaihoisiin ihmisiin. Ennen tähän luokkaan liitettiin sellaisia adjektiiveja kuin "laiska". Tätä lukiessani itkin jo myötätunnosta, mutta sitten päästiin kappaleeseen, joka käsitteli lapsia ja ennakkoluuloja ja paruin ääneen.

Asher ja Allen tekivät tutkimuksen, jossa he antoivat lapsile (kaikenrotuisille) tumman ja vaalean nuken ja kysyivät, mikä nukeista on kiva, millä he leikkisivät ja mikä näyttää pahalta. Suurin prosenttiosa sekä tumma- että vaaleaihoisista lapsista valitsi vaaleaihoisen kivaksi ja leikittäväkseen, ja sanoivat, että tummaihoinen nukke näyttää pahalta. Monissa tutkimuksissa lapsilta kysyttiin valokuvista, ketkä mm. varastaisivat ja jopa vähemmistörodut (jotka olivat huonojen ennakkoluulojen kohteena) valitsivat oman rotunsa kuvan. Tässä esimerkkejä siitä mitä tummaihoiset lapset sanoivat kun heiltä kysyttiin mikseivät he valinneet tummempaa nukkea:

"Because he's ugly"
"Because it don't look pretty"
"Cause him black" ja jopa
"Black people - I hate 'em"

Ihan hirveää ajatella että on ihmisiä, jotka on tuomittu ajattelemaan itsestään näin. Naisista on myös samankaltaisia ennakkoluuloja. Naiset, joille sanottiin ennen koetta, että naiset ovat huonoja matematiikassa, pärjäsivät huonommin kuin kontrolliryhmä. Myös naiset, jotka laitettiin pelaamaan shakkia tietokoneella pärjäsivät huonommin, kun sanottiin että vastassa on mies.

Miten me sitten pääsemme ennakkoluuloisuudesta eroon? Sitä tutkitaan kokoajan, eikä kunnollisiin ratkaisuihin olla päästy. Kun tapaamme ihmisen, joka poikkeaa stereotyypistämme, ohitamme sen poikkeuksena emmekä korjaa ennakkoluulojamme, ja pienetkin samankaltaisuudet stereotyypin kanssa otamme varmistukseksi stereotyypille. Kontaktihypoteesin mukaan (Gordon Allport) sen pitäisi auttaa, että koulussa oppilaat tapaavat ulkoryhmän edustajia, ja kun heillä on samanlainen status, yhteinen päämäärä ja yhteiskunnan tuki, pitäisi ennakkoluulojen karsiutua. Toisaalta jo siitä on apua, että kuulemme että joku muu on tälläisen ulkoryhmän edustajan ystävä.

Tämän takia mediassa esimerkiksi rikosten yhteydessä ilmoitettava kansalaisuus onkin ongelmallista. Eilinen joukkoraiskaus ja Hesarin sensurointi herätti ihmisissä hirveän raivon. Toisaalta kun kyseessä on ongelma (joukkoraiskaus, puskaraiskaus), johon syyllistyvät enimmäkseen yksilöt, joilla on tilastojen mukaan maahanmuuttajatausta, kaivattaisiin avointa keskustelua asiasta ja sen ennaltaehkäisemisestä. Toisaalta taas ei auta yhtään, että kaikki maahanmuuttaja(poja)t leimataan tällaisen tapauksen johdosta. Ennakkoluulojen vahvistamistahan Hesari varmaan yritti välttää, mutta juuri siihen suohon joutui. Jos maahanmuuttajia ei nähdä ihmisinä ja heille annetaan jo valmiiksi raiskaajan tai rikollisen identiteetti, he tarvitsevat hirveästi voimia pyristelläkseen ulos siitä.

Tietenkään rikoksia ei tule sietää ja itsekin haluan kulkea kadulla ilman pelkoa, mutta voisiko asialle tehdä jotain järkevää? Esimerkiksi tilastojen mukaan "eniten raiskaavien" kulttuurien ihmisille voisi järjestää jotakin koulutusta asiasta, ottaa heidät mukaan johonkin yhteisölliseen toimintaan, järjestää ehkä joku ystäväohjelma tai muu sellainen? Tällainen hiljainen tai äänekäskään viha ei ole hyväksi kenellekään. Miltä teistä tuntuisi, jos teidän lapsenne vihaisi itseään pienestä pitäen?

  

11 kommenttia:

  1. Tosi mielenkiintosta, kiitos SH! Ja oon vähän samaa mieltä ton raiskausjutun kanssa, vaikka pistääkin vihaksi ei voi syyttää kaikkia tummaihosia siitä. En vaan voi sille mitään että kadulla pelottaa enemmän kun vastaan tulee musta mies kuin valkoinen :( Kiitos tästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itseäkin pelottaa, vaikka olin teini-iässä hyviä ystäviä mm. afganien kanssa, niin poikien kuin tyttöjenkin. Ei sille mahda mitään, koska vaikka koulutusta onkin, niin jotkin yksilöt vaan on tottunut omaan kulttuuriinsa. Omiin naisiin ei voi koskea, mutta "valkolaiset" ei ole neitsyitä, pukeutuvat "huorahtavasti", joten sopivaa riistaa. Ja en tarkoita sanoa tätä rasistisesti, mutta olen seurustellut itse ulkomaalaisen kanssa ja heistä erityisesti huonommista oloista olevat, vähemmän koulutetut ihmiset ajattelevat niin, että suomalaiset on seksiä varten, omien kanssa mennään naimisiin. Se ajattelutapa ei muutu kuin ajan kanssa, mutta joissain tapauksissa se on siinä vaiheessa jo myöhäistä.

      Poista
  2. "Toisaalta kun kyseessä on ongelma, joka toistuu tiettyjen kansalaisuuksien kohdalla ja on tyypillinen tietylle ihmisryhmälle, kaivattaisiin avointa keskustelua asiasta ja sen ennaltaehkäisemisestä."

    Siis anteeksi mitä? Miten niin tyypillistä tietylle ihmisryhmälle? Tai kansalaisille? Siis ymmärränkö mä vaan väärin vai luinko juuri äsken jotain rasistista sontaa? Tää väite ehkä kaipaisi vähän enemmän todistusta, kuin pelkkää mutuilua. Mun on ilman pitäviä todella hankala uskoa, että "tietyt kansalaisuudet" tai "tietyt ihmisryhmät" syyllistyisivät raiskauksiin yhtään sen enempää kuin kantasuomalaisetkaan. Suomalaiset vaan raiskaa kotonaa, joten niistä on hankala repiä otsikoita koska niistä harvemmin ilmoitetaan poliisille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ihan tutkittu juttu, että somalialaiset syyllistyvät raiskaukseen 10-kertaa todennäköisemmin kuin kantasuomalaiset, ikävä kyllä. En näe asiaa rasistisena syytöksenä vaan tosiasioiden myöntämisenä. Linkki tutkimukseen (Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksia): http://www.optula.om.fi/material/attachments/optula/julkaisut/tutkimuksia-sarja/XZ5bk8f2H/265_Lehti_ym_2014.pdf

      "

      "Somalian kansalaiset ovat väkimääräänsä nähden rikostilastoissa yliedustettuina. Hannu Niemen tutkimuksesta voidaan laskea, että Suomessa asuviin Somalian kansalaisiin kohdistuvia rikosepäilyjä on väkilukuun suhteutettuna lähes kolminkertainen määrä suomalaisiin verrattuna. "

      "Maahanmuuttajie
      n väestöön suhteutettu
      rikollisuustaso oli raiskausrikoksissa
      lähes kahdeksankert
      ainen kantaväes-
      tön kokonaisrikollisuustas
      oon verrattuna (kuvio 7). "

      "Raiskausrikosten korkein rikollisuustaso oli Afrikassa
      ja Lähi-idässä syntyneillä miehillä,
      17-kertainen syntyperäisiin suomalais
      iin nähden."

      Rasismi ja viha ei tässä auta, kuten SH kirjoittaa, vaan pitää keksiä jokin rakentava keino korjata tämä tilasto.

      Poista
    2. Husky ei tarkoittanut, että tietyille kansalaisuuksille on tyypillistä raiskata, vaan että tietynlaiset raiskaukset (puskaraiskaukset, joukkoraiskaukset) ovat tyypillisiä tietyille kansalaisuuksille. Tuo on totta, että kaikkia raiskauksia ei ilmoiteta poliisille, mutta sama tilanne on varmasti myös muiden kuin kantasuomalaisten tekemissä "kotiraiskauksissa", joten

      Olen sitä mieltä, että tämän tutkimustiedon valossa mitä on (esim. nuo aikaisemman kommentoijan esittämät luvut), ei voida sulkea silmiä siltä, että jokin on mennyt pieleen maahanmuuttajien kotouttamisessa. Siksi nuo postauksessakin ehdotetut pehmeät vaihtoehdot kannattaisi kokeilla, koska vankilalla ja rasismin lisääntymisellä ei mitään hyvää saavuteta. Olen itse esimerkiksi opettajana huomannut, että maahanmuuttajataustaisista oppilaista kaikista parhaiten pärjäävät ne, joilla on suomalaisia kavereita ja jotka kokevat olevansa osa yhteiskuntaa.

      Menikö koko postauksen pointti ihan ohi?

      Poista
    3. Muokkasin tuon kohdan, jottei se aiheuta enempää hämminkiä.

      Poista
  3. Jos jutussa todettiin, että jokin "tyypillistä tietylle ihmisryhmälle", tulee siitä väistämättä mieleen, että suurin osa ryhmään kuuluvista tekee kyseistä toimintaa, vaikka totuus on aivan toinen. Niin maahanmuutajista kuin kantasuomalaisistakin pieni osa loppujen lopuksi syyllistyy (vakaviin) rikoksiin. Jos vaikka sanottaisiin, että raiskaukset ovat tyypillisiä suomalaismiehille, antaa se melko erikoisen kuvan suomalaismiehistä ja harva pitäisi tätä järkevänä kommenttina, vaikka sitä totena voidaan pitääkin.

    Raiskauksista edelleen hyvin pieni osa ilmoitetaan poliisille, ja todennäköisimmin poliisille ilmoitetaan ns. puskaraiskaukset, vaikka ne ovatkin harvinaisempia. Vaikka raiskaaja on todennäköisimmin uhrille tuttu, ei se tarkoita että kyseessä olisi silti puoliso, vaan että tekijä on tuttu muuta kautta, esimerkiksi aiemmin baarista, kaverin kaverin kautta yms.

    Olis myös kiva tietää, onko asialle oikeasti lähdettä, että joukkoraiskaukset ovat tyypillisiä (jälleen yleistys, että kaikki tekisivät niitä!) tietyila kansalaisuuksille? Yleisesti ottaen joukkoraiskauksia taitaa Suomessa on kohtuu vähän, ja edeltävä suuri julkinen tapaus taisi olla pesäpallojoukkueen tekemä joukkoraiskaus ( pitäisköhän pesäpalloillijoiden kohdalla miettiä, miten kotouttamisessa onnistuttaisiin paremmin? ).

    Kyllä, jotain olisi hyvä tehdä, ihan yleisesti että raiskaukset (tai muut rikokset) vähenisivät. Ja kyllä, näihin kannattaa käyttää erilaisia keinoja ja esimerkiksi kotouttamiseen käytettäviä summia pitäisi lisätä.

    Esimerkiksi kaikille suomalaismiehille voisi suunnata jonkinlaisia valistuskampanjoita ja aiheesta kaivattaisiin keskustelua siitä, miksi miehet ovat raiskausten tekijöinä yliedustettuina naisiin verrattuna. ( kuten ehkä huomaat, edellä oleva lause antaa melko ikävän kuvan kaikista miehistä ja luultavasti monen korvissa kuulostaa oudolta. )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa jo aikaisemmin sanoin, että ilmaisu oli huonosti muotoiltu ja että suinkaan ei ollu tarkoitus sanoa esittämälläsi tavalla. Kai sen nyt
      tajuaa muusta jutusta?

      Joukkoraiskauksia ei ole tutkittu, mutta sitä on, että mitä törkeämmiksi raiskaukset menevät (käytetään enemmän väkivaltaa, on enemmän tekijöitä) sitä suuremmaksi kasvaa todennäköisyys, että tekijä on ulkomaalaistaustainen. Ei ole rasismia ihmetellä, miksi. Tämän pohtiminen ei myöskään tee tyhjäksi yhteiskuntamme muita ongelmia.

      Aiheesta on ihan tutkimustietoa ja asiasta ovat muutkin huolissaan:

      Tutkijan mukaan on ulkomaalaisryhmiä, jotka suhtautuvat naisiin eri tavoin kuin muut.

      Joka kolmas raiskauksesta tuomittu on ulkomaalainen, kertoo Aamulehti. Vuosina 2006-2009 34 prosenttia raiskauksesta tuomittuja oli ulkomaalaistaustaisia.

      Lehti kertoo rikosten keskittyvän tiettyihin ulkomaalaisryhmiin. Tilastokeskuksen mukaan etenkin Lähi-idästä kotoisin olevat nuoret miehet syyllistyvät raiskauksiin. Synkimmät tilastot löytyvät irakilaisten kohdalta: viime vuonna irakilaisia epäiltiin 31 raiskauksesta, mikä on 5 prosenttia kaikista raiskauksista. Suomen väestöstä irakilaisia on noin 0,1 prosenttia.

      Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen erikoissuunnittelijan Hannu Niemen mukaan on ulkomaalaisryhmiä, joiden suhtautuminen naisiin ja raiskauksiin on toisenlaista.

      - Heidän kotimaassaan naista, joka kulkee lyhyessä mekossa vähän humalassa pidetään hieman toisenlaisena naisena kuin Suomessa.

      Niemi on myös sitä mieltä, ettei raiskaustilastoista saisi vaieta.

      -Tätä (tilastoa) ei ole mitään syytä peitellä. Tosiasiat kannattaa tunnistaa ja yrittää niiden pohjalta rakentaa, Niemi sanoo Aamulehdessä.

      Lähde: Aamulehti

      Siis jos jokin kansallisuus korostuu raiskaustilastoissa, eikö olisi fiksua kehittää heidän kotouttamiskoulutustaan? Samalla tavalla toivoisin, että kaikkien lasten, etenkin poikien (koska miehet
      Ovat raiskaustilastoissa yliedustettuna) vanhemmat opettaisivat lapsiaan kunnioittamaan naista. Ja mielestäni "älä raiskaa" -kampanja olisi ihan mahtava, siitä vaan. Ihan tarpeeksi on jo syyllistetty raiskattuja.

      Poista
  4. Kyllä, jutusta tajuaa mitä ajetaan takaa, mutta viimeinen (nyt korjattu kappale) antoi siihen hieman oudon kuvan. Edelleen, olen samaa mieltä että kotouttamista pitää kehittää ja oikeasti pohtia, mistä erot johtuvat (ja kerrankin joku linkkasi oikeasti jonkun tutkimuksen aiheesta, pitää tutustua siihen vielä paremmalla ajalla! )

    Mutta (edelleen) olen sitä mieltä, että jos sanotaan jonkun asian olevan tyypillistä tietylle ihmisryhmälle, tarkoittaa se että suurin osa (yli 50%) kyseisestä ryhmästä tekee ko. olevaa asiaa. Kuten ylläolevasta esimerkistä ehkä huomasi, on selkeä ero puhutaanko asiasta niin, että joku on tilastollisesti todennäköisempää toiseen ryhmään verrattuna, vai puhutaanko asiasta niin että se on tyypillistä=suurin osa ryhmästä tekee niin. Jos pyydetään vaikka esimerkkiä suomalaisesta miehestä, niin luultavasti silloin ei tuu ekana mieleen Jammu Siltavuori ;)

    Eli vaikka kirjoitus oli hyvä, tuli siinä silti mielestäni lopussa sorruttua samanlaiseen yleistämiseen, mistä jutussa puhuttiin. Mutta tästä nyt tuskin kannattaa vääntää enempää, varmaan molempien pointti tuli asiassa selväksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Edelleen: pahoittelen, että asia oli ilmaistu huonosti. Myönnän itsekin sen, että alkuperäisestä tekstistä sai väärän kuvan, mutta tarkoitus ei ollut sanoa niin.

      Poista
  5. Veikkaan että me molemmat ollaan samaa mieltä asiasta, mutta tästä nyt tuli tällainen tyypillinen internetväärinkäsitysriita :D

    VastaaPoista

Kommentoi ja ylistä, beibi! Vastaan, jos ehdin.