Vilin uhkapelitaipumukset

Vilin ekat treffit ei sujuneet niin kovin hyvin - sankarimme nimittäin putosi kylmään veteen. Tokat treffit menivätkin sitten onneksi vähän paremmin. Tästä rohkaistuneena lähdimme tapaamaan pimuja (uhka)pelikasinolle tämän julkkismäykyn ykkössponsoriliikkeeseen eli Petolaan. Pelikasino on siis tapahtuma, jossa saa kokeilla koiran kanssa ihan ilmaiseksi kaikenlaisia kivoja aktivointipelejä! Lisäksi koirat pääsevät tapaamaan muita koiria. Meille molemmat jutut olivat tärkeitä. Aiemman koiramme Arskan kanssa tuli tehtyä muutamia virheostoksia, sillä kaikki lelut eivät kiinnosta kaikkia koiria - siksi on kiva, että leluja pääsi testaamaan. Lisäksi Vili on hiukan arka muiden koirien kanssa, joten yritämme totuttaa sitä mahdollisimman paljon menoon ja meininkiin.

Kasino järjestetään muuten jälleen ensi lauantaina 28.2. Muutenkin Petolassa on ensi viikolla kaikkea tapahtumaa, sillä liike täyttää yhden vuoden! Täältä näette ohjelman. Luvassa on näemmä turkinhoitopäiviä, kissanpäiviä ja vinttikoirapäiviä. Höh, harmi ettei mäykkypäiviä! Saisin varmaan sydänkohtauksen ja kuolisin onnellisena. Itse ajattelin mennä keskiviikkona raakaruokintapäiville. Arskan kanssa harrastimme puolibarffia, jota ajattelin myös Vilin kanssa toteuttaa. Siinä pitää vaan olla tarkkana kaikkien vitamiinien jne. kanssa, ettei koiralle tule puutostiloja. Siksi onkin kiva, että tällainen järjestetään. Raakaruokia voi tehdä ihan itse, joten kyseessä ei ole mikään kaupallinen koulutus, mikä on minulle tärkeää.

Vili oli pelikasinolla yllättävän sosiaalinen, vaikka ympärillä pyöri varmaan kymmenisen koiraa!

Eiiii miten söpöä, tuo übersiisti koirakamu oli vasta ihan pieni pentu <3

Odottelimme vuoroamme pelejä koettelemaan ja moikkailimme muita koiria. Vili oli aika mustis huomiosta. Jos toiset koirat saivat silityksiä, Vili juoksi siihen väliin!

Pelejä saa siis kokeilla ihan rauhassa tuollaisessa omassa aitauksessa. Kaikista hienoista värikkäistä leluista Vilin lemppari oli tuo valkoinen, vaatimattoman näköinen lelu. Sen saimme mukaamme kotiinkin, ja sitä Vili jaksaa pureskella puolikin tuntia kerrallaan. Aktivointilelut ovat koiralle tärkeitä, sillä ne eivät saa toteuttaa kotielämässä luontaista metsästysviettiään. Koiraa ei saa väsytetyksi lenkeillä.

"Leikkitäti" kertoi meille, että 15 minuuttia aktivointilelun kanssa vastaa tunnin lenkkiä! En tiedä, meneekö ne nyt ihan yksi yhteen, mutta siinä olen täysin samaa mieltä, että koira tarvitsee tekemistä. Liian usein koiran ruoka vain annetaan sille eteen, eikä sen aivoja ollenkaan haasteta. Tuloksena koira tietenkin keksii omaa touhua, eikä se touhu aina ole omistajan mieleen. Tietenkään koiran kanssa ei aina jaksa leikkiä (itse ärsyynnyn helposti Vilin huomionhakemiseen), ja silloin tällaiset lelut ovat käteviä. Olemme yrittäneet aktivoida Viliä paljon, ja ehkä siksi olemme säästyneet järsityiltä huonekaluilta (toistaiseksi!). Opetamme sille koirakoulussa opetettuja temppuja, käytämme aktivointilelua (tätä valkoista sekä sellaista palloa, josta tulee papanoita yksi kerrallaan, kun sitä kierittää) ja leikimme Vilin kanssa. Käymme myös koirapuistossa leikkimässä piiloa ja noutoa.

Aktivointileluja voi tehdä muuten helposti myös itse! Esimerkiksi järsityn ydinluun sisälle voi laittaa jotain mössöä, vessapaperirullan sisälle voi laittaa papanoita ja tukkia reunat tai sitten antaa koiralle maustamattoman jogurttipurkin. Tuo viimeinen tosin on aika sotkuinen leikki - Arska ainakin repi koko purkin pieneksi silpuksi, jonka jouduin sitten siivoamaan. Meidän koiramme eivät kumpikaan ole syönyt pahvia, joten nämä ovat sinänsä turvallisia leluja, mutta ahmatille, jolle maistuu kaikki, ei kannata näitä tee-se-itse-leluja antaa.

Aktivoinnista huolimatta lempileikkimme Vilin kanssa on nyt erilaiset vetoleikit. Tiesittekö, että koiralta lähtee maitohampaat? Minä en! Petolasta kehotettiin leikkimään vetoleikkejä, jotta maitohampaat löystyisivät ja irtoaisivat rautahampaiden tieltä. Nyt olen löytänyt jo kolme verista torahammasta pitkin olkkaria. Hui. Tässä pieni esimerkki Vilin villeistä leikeistä:

Pelikasinolla oli Rukillekin silmänruokaa - pitkulaisia koiria! Mäykkyjä ei ollut muita, mutta yhden corgin tapasimme <3

Treffit siis alkoivat hyvin, mutta lopussa kävi taas vähän nolosti. Olimme jo siirtymässä ulos, koska Vili elehti sellaisin elkein, että sitä pissatti. Typerä Ruki jäi kuitenkin jotain höpöttämään, ja eikö Vililtä sitten päässyt pissa Petolan matolle! Kyllä sitä hävetti. Ja Rukia myös.

Pissavahingosta huolimatta kasino oli oikein kiva tapahtuma! Koirapuistot ovat näin pienelle mäykylle vielä vähän pelottavia ja kylmiä paikkoja, joten on mukavaa, että koirille on tapaamispaikkoja myös sisätiloissa. En ole vielä ihan varma, pääsemmekö ensi lauantaina jälleen uhkapelaamaan, mutta ainakin keskiviikkona menen kuuntelemaan barffiasiantuntijaa.

&