keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Paineet ja bloggaajan idolisointi

Viime postauksessa tein suuren kohupaljastuksen, jossa kerroin, että en jaksa läheskään joka päivä meikata tai kiinnittää ulkonäkööni huomiota. Se sai minut pohtimaan blogipaineita (muodostin sanan itse ja minusta se on aika osuva). Paljon puhutaan siitä, että blogit aiheuttavat lukijoissa paineita, sillä bloggaajat paljastavat itsestään vain osan ja postailevat itse valitsemiaan asioita elämästään. Usein nämä asiat ovat yksipuolisesti hyviä ja iloisia juttuja: kauniita kuvia, ihanaa arkea ja täydellisiä asuja/sisustusvalintoja/ystäviä. Ymmärrän tämän hyvin, sillä kuka nyt haluaisi kertoa tai lukea vaikkapa vatsataudista?



Olen itse tehnyt toisenlaisen päätöksen. Iso osa jutuista on hyvän mielen postauksia, mutta haluan myös kritisoida vääriksi kokemiani asioita ja vähentää täydellisyyspaineita mm. julkaisemalla itsestäni välillä epäonnistuneita tai arkisia kuvia. Onko tämäkään silti hyvä? Haluavatko blogeja lukevat ihmiset paeta arkielämäänsä ja inspiroitua vain kauniista ja ihanista asioista? Haluatteko tietää, että bloggaajakin on vain ihminen? Vai halutaanko idoli pitää erossa vessanpytyistä ja silmät kiinni -kuvista? 


Haha, vannon, että kun avasin pädin kuvanmuokkausohjelman, se laittoi itse nuo tekstit tuohon, ihan automaattisesti. Oli pakko laittaa kuva tänne blogiin, koska sen vibat olivat niin sarjamurhaajamaiset :D

Tiedän, että blogi on minun ja minä päätän, mitä täällä tehdään. Haluaisin kuitenkin kuulla mielipiteenne asiasta, koska asia kiinnostaa minua enkä ole itsekään ihan varma mielipiteestäni. Koetteko muistutuksen "oikeasta elämästä" tarpeelliseksi, vai ymmärrättekö muutenkin, että bloggaajakin sairastuu - ihan silleen oikeesti, avuttomasti ja rumasti, eikä söpösti nenäliinamyttyjen, villasukkien ja teekupposten kera? Haluatteko mieluummin pitää idolit idoleina? Btw, ihanaa olla jonkun idoli.

Tein tällaisen höpötysvideon, jonka sisältö on oikeastaan tiivistettynä ylläolevassa tekstissä. Ilmaisen itseäni paremmin paperilla, joten vaikka tarkoitus olikin tehdä vain video, siitä tuli niin sekava, että tiivistys oli tarpeen :) 



Terkuin kipeä 


29 kommenttia:

  1. En iha ehtiny täällä hulinoissa lukeen loppuun (heh tätä nykyajan keskittymiskykyä) mutta siis just luin jostain että on ihmisiä, jotka ei o tyyliin vaikka vuoteen lukenu enää mitään uutisia. paetaan vaan johonkin oman henkisen hyvinvoinnin kuplaan, ja luetaan just vaikka mukavia blogeja jne. eli voi just olla niin että ihmiset hakeekin jotain hyvää mieltä juuri blogeista.. :) media kun voi lisätä stressiä ainaisilla huonoilla uutisilla. ite kyllä uskallan myös reilusti valittaa jos siltä tuntuu ja olla avoin:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se totta, että nykyään tapahtuu niin paljon kaikkea pahaa, johon ei itse voi vaikuttaa, että välillä siltä tekisi mieli vaan piiloutua ja suojautua. Sitten tosin menee nekin jutut ohi, joille vois jotakin. Jonkun verran maailmanparannusta on meidän jokaisen harteilla.

      Poista
  2. Musta on ihanaa, että blogeissa sun muissa sosiaalisissa medioissa on ihan tavallisia ja rumempiaki kuvia ihmisistä, koska ite oon taipuvainen "yhyy oonpas nolis miks kaikilla muilla on elämä ja mää katon vaa katkerana toisten instoja :(:(" -ajatuksiin, vaikka muutoin elämääni tyytyväinen pääpiirteittäin oonki.

    Oot yks mun lempibloggaajista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh, kiitos ihana Anonyymi :) En itse kauheasti lue blogeja tai oikeastaan mulla ei oo täsmälleen samaa makua jonkun tietyn bloggaajan kanssa, joten blogeja lukiessa ei tuu itelle välttämättä sellasta riittämättömyyden tunnetta. Mutta Instagram on asia erikseen! Siellä on niin paljon hienoja kuvia, että välillä ahdistaa se, miksen ite jaksa vaikka järkätä upeita mielikuvituksellisia kuvauksia paria kertaa viikossa. Yritän jotenkin kääntää sen ahdistuksen ylpeydeksi muiden puolesta, vaikka ei se aina ihan helppoa oo.

      Poista
  3. No voihan vittu. Yritin jo kommentoida, mutta se vaan ilmeisesti katosi johonkin syövereihin... No, tiivistän pointtini: joitain blogeja luen luoja ties mistä syystä, ilman että tunnun jakavan bloggaajan kanssa yhteistä ajatusmaailmaa tai edes tyylillistä makua. Sellaisissa blogeissa on ihan ok, että bloggaaja on "täydellinen", kun en enivei samaistu tyyppiin. Mut sit kun alkaa kolahtaa huumorintaju, aatokset ja tyyli lähemmäs omaa itseä, niinkuin esimerkiksi mulla tää blogi, niin on kiva, että löytyy rosoakin bloggaajasta, kun samaistuu tyyppiin muutenkin enemmän. Siinä pikatiivistys, jossa on tai ei ole järkeä.

    Terveisin myöskin flunssasta kärsivä lukijanne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli ihan hyvin järkeä, jopa minun räkäisille aivoilleni. Saan kyllä kiinni tosta sun pointista - ehkä pohdin hiukan sitä jo tossa aiemmin. Itse en oikein samaistu tällä hetkellä ihan täysin oikein mihinkään blogiin - joissain on mahtavat kuvat, mutta ei paljoa tekstiä, joissain on hyviä mielipiteitä, mutta ei lainkaan kuvia. Jollain bloggaajalla on kiva tyyli, mutta en voisi kuvitella sitä itselleni, joku on muuten ihana mutta sitten kirjoittaa postauksen jostain typerästä mielipiteestä ja mulla menee maku. En saa itse paineita näistä bloggaajista, koska ajattelen meidän olevan niin erilaisia. Mutta välillä jos löydän jonkun ihmisen, jota ihailen ja johon voin samaistua monella eri asteella, alkaa täydellisyys ahdistaa. Tätäkö hait takaa? Hyvä pointti.

      Poista
  4. Heheee!! Mäki oon naureskelut itekseni postauksille jossa ollaan kipeinä Gantin pörrötossut jalassa, aromikas teekuppi kädessä, Lexingtonin lakanoissa, maailman kallein läppäri vieressä ja ehkäpä vielä marianne karkkeja iittalan kupissa.. :D Ei sillä etten pitäisi näistäkin postauksista mutta ihan kivaa vaihtelua olisi nähdä bloggaaja edes joskus vähemmän siloteltuna. Mut onhan nättiä ja kaunista aina kiva kattoa. Mutta peukut taas Ruki Verille!! Aina ilo lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi perse ne Marianne-karkit :D Tai kipollinen kaunista soppaa! Kiitoksia Babs, ihana kun jaksat kommentoida :)

      Poista
  5. Minua ainakin kiinnostaa arkinenkin puoli sekä sellaiset kantaaottavat postaukset. Tykkään siitä, että kirjoituksissasi näkyy elämänmyönteisyys silloinkin, kun otat kantaa tai olet kipeä jne. Pikaista paranemista. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mahtavaa :) Elämänmyönteisyys on minulle ominaista (vaikkakaan ei synnynnäistä), joten se on helppo saada myös teksteihin. Arjen yhdistäminen blogiin on mielestäni aika vaikeaa, koska ihan oikea arki näyttää usein vaan sotkuiselta. Äh, en osaa nyt oikein ajatella.

      Poista
  6. Mä tykkään sun blogista just siks, kun ei koskaan tiedä, mitä tulee vastaan, kun tän avaa :)
    Pikaista paranemista ja jatka samaan malliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, tää on ehkä paras kohteliaisuus aikoihin! :D Kiitos!

      Poista
  7. Oikea elämä ja ihmiset ovat kiinnostavia. Ei kiillotettu pinta. Pikaista paranemista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mielipiteestäsi :) Se menee aikalailla samaa linjaa omien ajatuksieni kanssa.

      Poista
  8. sun blogi on ainut mitä jaksan seurata! juuri sen aitouden vuoksi. oon yrittäny lukea joitain muitakin mua kiinnostavia blogeja, mutta kun ei vaan jaksa sellasta pintakiiltoa kauhean kauan. valitettavasti olen sen verran helposti kateellistuva (hyi minua!), että pitemmän päälle sellasista blogeista tulee vaan huono fiilis. :D sun blogia on kiva lukea, koska käsittelet kaikkia asioita, niin hyviä kuin huonojakin, sopivalla itseironialla ja huumorilla. oot mun sankari!

    VastaaPoista
  9. Hajosin tuolle sarjamurhaajakuvalle. Oot aivan ihana. Ja pirun hauska. :D

    Kyllähän se älytön kaunistelu joissain lifestyleblogeissa ottaa pannuun, kun ei näytetä _ollenkaan_ mitään negatiivista elämästä. "Stepfordin naiset"-efekti. Mutta eipä jatkuvat ripuli/vittuvihaanelämää-postauksetkaan houkuttelisi lukemaan, haha. Semmoinen kultainen keskitie!

    VastaaPoista
  10. Mä komppaan näitä muita. Nimiä mainitsematta erityisesti ärsyttää lavastetut päivän asut. Mä haluan tietää, mitä ihmiset oikeesti käyttää ja minkä näköisenä liikkuu. Täällä sosiaalisesti rajoittuneessa periferiassa on tuo katumuoti vähän yksitoikkoista ja vaikka metsuri-look onkin nyt tosi pinnalla, en koe sitä ihan omakseni (No kun parta ei vittu kasva!).

    VastaaPoista
  11. Sun blogihan on just hyvä! Siinä on semmoinen aitouden tuntu, mikä jää usein puuttumaan (ns) täydellistä elämää elävien bloggaajien blogeista. Ja musta sä oot aina kaunis kuvissa, en oo rekisteröiny vielä huonoja kuvia susta.

    VastaaPoista
  12. Niinpä, mitä höpsit rumista kuvista :) kaikki normaaliälyiset ihmiset tajuaa, että meikattu kauneus on eri asia kuin aito kauneus, ja susta säteilee aitoa kauneutta joka solusta. Vaikka meikki sulle sopiikin ja on ilo katsella niitäkin kuvia. Jatka samaan malliin vain, me lukijat tykätään susta ihan kybällä :)

    VastaaPoista
  13. Mihin sun blogityylis ja -tyylittömyytes iskee täysin! Mikäs muuten olis epätrendikkyyden huippu blogipotilasvuoteessa? Yhteenklimppiintyneet salmiakit kolhiintuneesta mainosmurokupista? Vaatekasa sängyn päädyllä ja päivän lehdet pitkin. Epäpariset tyynyliina ja kurttuinen, kulahtanut pussilakana lapsuudenkodista (auts - se saattaisi olla jo retrokastia)?

    VastaaPoista
  14. Mä kans tykkään arkisemmista merkinnöistä! Hei jokainenhan me ollaan joskus flunssassa, eikä kukaan tosiaan aivot jumissa, räkä poskella ja ääni poissa ole söpö ja siloteltu. Bleggaajatkin ovat ihmisiä! Mä olen itse niin säälittävä reppana kun olen kipeä että en saisi yhtään järkevää lausetta tuotettua :D

    VastaaPoista
  15. Voin samaistua aikasempiin kommentteihin. Sun blogissa on aitoja elämään liittyviä asioita eikä pelkästään kiiltokuvia hienosta elämästä. On ilo lukea joka kerta tätä ja ihailla kauniita kuvia, oli ne sitten huolella kuvattu tai otettu flunssassa sängyn pohjalta mutta tässä blogissa on nimenomaan se aitous, huumori ja asenne mihin jäin itsekkin koukkuun. :) Oot mahtava! <3

    VastaaPoista
  16. Sää oot kauhean onnistuneesti realistinen. Ja sisäisesti niin kaunis että minkäänlaiset epäonnistumiset on suunnilleen mahdottomia. Glamour-kuvat on aivan mahdottoman hyviä, mutta mistään sairasteluvideoistakaan ei tuu pettymyksiä koska tämän blogin pointtina ei koskaan ole ollut ulkonäkö vaan juuri se että jos uskoo itseensä tarpeeksi paljon niin voi tehdä mitä tahansa olematta nolo (nimim. aloitin tämän blogin lukemisen joskus kainalokarvankasvatus-aikoina :D).

    Mun mielestä on ihan älyttömän mahtavaa että sä olet opettaja etkä joku osa-aikainen vaatekaupan myyjä/fashionista/joku muodikas ammatti. Ja että sun feminismi on aitoa eikä tarkoita miehen pilkkaamista vaan sun parisuhde vaikuttaa kauhean tasapainoiselta ja ihailtavalta (jos toisen kanssa viihtyy niin se on miljoona kertaa tärkeämpää kuin romanttiset kynttiläillalliset vuosipäivinä + ruusut, suklaat sun muut). Ja että vaikka täällä oli muistaakseni joku pieni kirjoitus omista ulkonäöllisistä heikkouksista, niin silti pääasiassa susta huomaa että tiedät ettei sulla ole mitään häpeiltävää (niin kuin ei olekaan tuolla upeuden määrällä). Ja tää lista on oikeasti loputon mutta koska tämä teksti on muutenkin sekavaa niin jätän sen luettelun nyt vähemmälle :D

    Mutta siis kyllä sun elämä vaikuttaa aika mukavalta mutta se ei johdu mistään pinnan silottelusta vaan asenteesta ja siitä että olet itse siihen tyytyväinen. Oot oikeesti mahtava <3

    VastaaPoista
  17. Sulla on mahtava asenne ja tykkään tosi paljon sun kirjoitustyylistä! Mielestäni aina välillä on hyvä tuoda esiin bloggaajaan "arkista" puolta, koska kaikki ei ole aina siltä miltä saattaa näyttää. Itselläni oli aikoinaan Facebookin kanssa ongelmia, kunnes opin näkemään sen taakse - "The reason why we struggle with insecurity is because we compare our behind-the-scenes with everybody else's highlight reel". Eli medialukutaito on ihan hyvä asia osata. Mutta eihän sitä aina halua tai jaksa velloa inhorealistisuuden syövereissäkään, joten tuo edellä mainittu kultainen keskitie postauksissa on varmasti hyvä määränpää :)


    - Armstrong

    VastaaPoista
  18. Jatka vaan samalla tavalla ku tähänki asti oot menny. Mun mielestä sun postaukset on aina tosi monipuolisia, löytyy sellaista ns. tavallisen ihmisen arkea, ja sit sellaista glamourimpaa bloggaajan arkea. Parasta kuitenkin on, että osaat suhtautua sopivalla huumorilla kaikkeen mistä ikinä kirjoitatkaan. Sen takia tätä blogia oon lukenu jotain 1,5 vuotta (olisin lukenut pitempäänkin jos olisin vaan löytänyt tämän aiemmin! :D). Oon saanu täältä kaiken mitä hyvältä blogilta saa: inspiraatiota, ajatuksia, viihdykettä ja näkökulmia. Parasta tässä blogissa on kuitenkin se, että teet tätä omasta tahdostasi, omalla persoonallasi ja omalla tavallasi. Tää on just sellainen et koskaan ei voi tietää mitä postaus pitää sisällään, ja se tekee tästä blogista hurjan mielenkiintoisen.

    VastaaPoista
  19. Kyllä arkeakin saap olla :) Sarkasmin lomassa on välillä hyvä olla jotain "aitoakin" niille, jotka eivät rivien välistä kaikkea lue. Muuten pidä vaan meno sellaisena kuin on tähänkin asti ollut, koska niin kuin muutkin on sanonu, juuri sisällön monipuolisuus pitää mielenkiintoa yllä. Ikinä ei tiedä mitä tulee vastaan. Elämä/blogi on suklaarasia...

    VastaaPoista
  20. Carry on (:
    Tuossa yllä muut ovat jo sanoneet kaiken tarpeellisen, en osaa tähän mitään lisätä tai poistaa. Hyvä hetki päivästä on se, kun näen sulta uuden postauksen!
    -Sin

    VastaaPoista
  21. Olen vakaasti sitä mieltä, että sussa inspiroivinta on nimenomaan se, että näytät aidosti ja ainakaan liikoja siloittelematta kaikenlaisia puolia itsestäsi. Siis silleen, että mitä turhia peittelemään sitä, millainen on, elämää se vain on. Ei kukaan ole täydellinen, ja uskon, että kaikille olis helpompaa, jos jokainen voisi tai pystyisi tai uskaltaisi hyväksyä epätäydellisyytensä ja erilaisuutensa (ja ennen kaikkea muiden myös) ja olla vain aidosti sellainen, kuin on. Ei sillä, että sitä itsekään osaisin.

    (Tähän suoranaisesti liittymättä haluan jakaa itseäni jotenkin tosi paljon helpottaneen oivalluksen siitä, ettei haittaa vaikka ei olis vaikka kaunis. En siis koskaan ole mielestäni ollut kaunis, lähinnä ihan tavallisen näköinen. Ja sit jossain vaiheessa tajusin, että ratkaisu siihen ei oo siinä, että mun pitäis tuntea itseni kauniiksi, vaan nimenomaan siinä, että sillä ei oo mitään väliä, vaikka en oliskaan. Oonhan kuitenkin fiksu, hauska ja kovin empaattinen ;) )

    VastaaPoista

Kommentoi ja ylistä, beibi! Vastaan, jos ehdin.