perjantai 13. helmikuuta 2015

Kulttuurisokki

Yksijalkainen merirosvo!
Täällä Floridan- ja Bahamanlomalta palannut ja melkein aikaerosta palautunut MRV hei. Minulla on ihan miljoona asiaa, joista minun pitäisi kirjoittaa, mutta loman kulttuurisokki tuli ekana mieleen. Tuo sokki näyttää muuten niin rumalta tuossa kirjoitettuna, tekisi mieleni kirjoittaa shokki, mutta se on väärin - tarkistin. Shampanjakin on, se kuuluu kirjoittaa samppanja, tiesittekö? Niin hienostunutta. No mutta asiaan.

Järkytyin muutamasta jutusta reissumme aikana. Ensimmäinen on muovin määrä. Tästä puhuin jo viime vuonna, kun teimme matkan Miamiin, mutta nyt järkytykseni syveni. Olimme ihan hienoissa hotelleissa, mutta aamupala tarjoiltiin muovilta. Astiat olivat muovia! Kaikki oli pakattu paksuun kerrokseen muovia! Joissakin paikoissa käsienpesuallas oli muovia, betoniporsaat olivatkin muoviporsaita ja kaupoissa jokainen ostos pakattiin automaattisesti omaan muovipussiinsa. En ole mikään maailman ekologisin ihminen, mutta sentään aina kun tajuan jonkun huonon tavan, yritän korjata sitä. Muovin ja krääsän määrä teki toivottomaksi - yhdellä aamupalalla Jenkeissä tein tyhjäksi koko vuoden kierrätykseni Turussa.


10 % kierrätettyjä ainesosia, thank god, nyt tuntuu heti paljon paremmalta!
Kelatkaa, nää syö täällä näin joka päivä!
Aamupalasta pääsemmekin toiseen sokeeraavaan juttuun, nimittäin sokeriin. Katsoin taannoin dokumentin, jossa kerrottiin sokerin vaaroista. Dokkarissa kerrottiin, että rasvasta on tehty suuri vihollinen, mutta sokeri (joka on ainakin yhtä tappavaa, ellei enemmänkin) on jäänyt tahallaan huomaamatta (ruokateollisuuden edut jne.). Ihmettelin dokkaria, sillä minusta sokerin vaarallisuus on itsestäänselvää. En osannut jotenkin kuvitellakaan, miten sokerinen on jenkkiläinen ruokakulttuuri! Toki nyt täytyy sanoa, että oleskelimme lyhyen aikaa yhdessä osavaltiossa, joten tämä saattaa koskea vain Floridaa. Kuitenkin, aamupalalla oli tarjolla appelsiininektaria (eli sokerivedellä jatkettua mehua), muffinsseja, puuroa (tietysti annospusseissa ja valmiiksi huikean makeaa), bageleita (pelkkää vehnää), jogurttia (tietysti pelkkää sokerimössöä) ja appelsiineja. Aluksi koitin maistella kaikkea, mutta en vaan pystynyt syömään näitä "ruokia". En tiedä, olenko kertonut tätä ikinä täällä blogissa, mutta olen aikamoinen ruokanatsi ja nirso ituhippi. En ole syönyt eineksiä johonkin kymmeneen vuoteen, joten en vaan saanut nieltyä sokeripuuroa tai sokerijogurttia. Tyydyin sitten vaan appelsiiniin ja kahviin.

Ongelma oli läsnä toki muuallakin kuin aamupalalla. Mehut, limut ja kaikki juomat olivat sokerilla kyllästettyjä. Ruokien kylkeen tungettiin ranskalaisia, jos ei tajunnut erikseen pyytää salaattia (jonka keksimme joskus tokana päivänä). Ruokapaikkaa etsiessään piti oikeasti nähdä vaivaa, varsinkin kun liikuimme kaupungista toiseen, joten meille ei ehtinyt muodostua kantapaikkoja. Parasta ruokaa saimme risteilyn etnisissä ravintoloissa ja buffet-pöydässä, josta sai ottaa niin paljon hedelmiä ja ihania salaatteja kuin jaksoi.

Okei, täytyy myöntää, että välillä sokeri ei haitannut lainkaan. Esim. IHOPissa (International House of Pancakes) :)
Kolmas järkytyksen aihe oli ihmisten valtava teennäisyys. Tiedän olevani itse välillä aika ärsyttävä, kun yritän ajatella kaikkea positiivisesti ja kehun tuntemattomia ihmisiä, mutta jenkeillä tämä meni ihan eri sfääreihin. Tunsin sisäisen suomalaiseni kohottavan päätään ja käskevän minun menemään nurkkaan murjottamaan kaikista epäystävällisimmällä naamallani, jottei kukaan tulee hymyilemään ja juttelemaan. Kaikki kyselivät jatkuvasti, että miten minä voin. Sen verran tajusin, että siihen ei pidä alkaa jaarittelemaan murtuneesta varpaasta (jollainen minulla muuten oli), vaan sanoa lyhyesti "kiitos hyvin". Mutta kun kaikki ohikulkevat ihmiset tervehtivät ja kyselivät, se alkoi ärsyttää. Olisiko minunkin pitänyt kysyä heiltä samaa? En kysynyt.

Sokeria valtavien drinkkien muodossa. Tuon juotuani en ollut varma hyvinvoinnistani.
Nimitin tuota teennäisyydeksi, sillä sitä se oikeasti oli, ei aitoa ystävällisyyttä. Meille kävi nimittäin sellainen hassu juttu, että jouduimme parvekehytin sijasta sviittiin ja VIP-vieraiksi. Emme vieläkään ole oikein varmoja, miksi. Kehitimme muutamia teorioita, joista todennäköisin on se, että risteilytyypit lukevat PTFU:ta ja tunnistivat ympärilläni leijuvan Bloggaajan Auran. Olen aika varma tästä. Mutta siis, meillä oli valtava parveke aurinkotuoleilla, poreallas ja kaksi huonetta. Lisäksi meitä palveli oma hovimestari ja congierce. Sviittiin kuului myös VIP-ravintola (kyllä!), jossa saimme käydä yksityisellä aamupalalla. Kun menimme ekaa kertaa aamupalalle, minä tukka pystyssä ja kuola poskella, tarjoilija ei meinannut uskoa, että olemme sviitissä. Hän ensin ilmoitti meille tylysti, että ravintola on vain VIPeille. Kun kerroimme asuvamme sviitissä, hän tarkisti huonenumeromme. Kun aito sviittiytemme selvisi, alkoi tämä ärsyttävä hymyily, "how are you" -kysely ja mielistely. Kyllä otti päähän! Eikä tämä ollut ainoa pretty woman -hetkemme laivalla, sama juttu kävi muutamaan kertaan.

Neljäs järkytyksen aihe oli tietenkin sovinistisuus. Saimme VIP-vieraina kutsun taidehuutokauppaan, johon tietenkin oli pakko mennä, nimittäin olihan se ainutlaatuinen kokemus ja mikä tärkeintä, siellä sai ilmaista samppanjaa. Meklari kertoi "taiteesta" (taulut olivat jotain karseita limited edition -kopioita!) tarinoita ja vitsaili. Muutama tarina oli todella törkeä, "kaikkihan me tiedetään millaisia naiset on, eikö, höhöhöhöö", ja yleisö nauroi. Olin todella järkyttynyt. Myöhemmin pääsimme vierailemaan komentosillalle, ja tällä kertaa kapteeni kertoi typeriä vitsejä toisen laivan naiskapteenista ("hänen ovessaan lukee PMS" ja muuta paskaa). Ihmiset oikeasti nauroivat näille jutuille! Kaikista kamalinta oli se, että nämä henkilöt olivat oikeasti korkea-arvoisessa asemassa ja silti he kehtasivat "viihdyttää" yleisöä noin junteilla jutuilla. Sen vielä ymmärsin, että krääsäkauppiaat tyrkyttivät tavaroita ensisijaisesti miehelleni ja nimittivät minua "bossy ladyksi", jos avasin suuni, mutta että taidemeklari ja kapteeni (joka sattui vielä olemaan ruotsalainen), huh huh.

Bossy bahama mama valmiina sharkpunchingiin
Yleensä matkan jälkeen toisesta kulttuurista jää mieleen hyviä ja huonoja asioita. Nyt harmittaa se, että vaikka kokemukset olivatkin tosi upeita ja matka oli ihan mieletön, minulle ei jäänyt yhtäkään kivaa asiaa mieleen jenkkiläisestä kulttuurista. Kyllä niitäkin varmasti on. Ehkä voisin ajatella, että osa ystävällisyydestä oli aitoa? Oletteko te lukijat käyneet Jenkeissä? Keksittekö mitään hyvää sanottavaa? Ajattelimme, että voisimme tehdä vähän pidemmän matkan seuraavaksi ja suunnata Los Angelesiin ja San Fransiscoon, kulttuuri on siellä kuitenkin varmasti ihan erilaista, vai mitä?

ps. Ihme kyllä en lihonut matkalla yhtään! Sen sijaan olen kaamoksen jäljiltä kasvattanut massaani parilla kilolla, joten nyt yritän saada niitä pois. Päätös syntyi, kun huomasin, että yksi lempimekoistani on minulle tosi tiukka :O Tuntuu hassulta, että jos kerron tästä "laihdutuskuuristani" jollekin, ihmiset tuntuvat ottavan sen niin, että inhoan itseäni. Aika erikoista. Jos inhoaisin itseäni, laihdutus olisi niin paljon helpompaa :D Nyt sallin itselleni aina jonkun viinilasillisen tai kakunpalasen, koska olenhan ihan hyvä näinkin. Miten tämä ikinä onnistuu?

30 kommenttia:

  1. Mutta sehän on egologisempaa laihduttaa pari kiloa itsensä sopivaksi vanhaan mekkoon, kuin ostaa tilalle uusi, eikös? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoitan tietysti ekologista :)

      Poista
    2. Mikä oivallus! Ehkäpä tällä korjaan kaikki tekemäni muovivääryydet :)

      Poista
  2. Kyllä nuo Suomessa tapaamani jenkkiläiset metallimuusikot ovat mielestäni olleet aidosti ja oikeasti mukavia, että kai se ihmisten "laatu" sielläkin riippuu siitä että missäpäin sattuu liikkumaan, luulisin..?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkäpä. Ja olen tavannut aikaisemmin todella mukavan tyypin San Diegosta. Yritimme mahdollisimman paljon viettää aikaa muualla kuin turistialueilla, mutta ihonvärimme varmaankin paljasti meidät aika armotta, joten kenties saimme ylimaireaa turistipalvelua. Vaikka kyllä minua luultiin latinoksi pari kertaa! :D Albiinolatinoksi ehkä.

      Poista
  3. Ihanaa, että joku kokee jenkkiläisen elämän ihan samalla tavalla, kuin minä. Kiitos!

    VastaaPoista
  4. Ensinnäkin kiitos hauskasta blogista!

    Myös mua hämäsi reissussa tuo järkyttävä epäekologisuus johon törmäsi jatkuvasti. Jotenkin sitä ajatteli että tuon tapaisessa sivistysvaltiossa nämäkin asiat olisi otettu huomioon, mutta ei... Muovia, lasia, lisää muovia...
    Olen käväissyt rapakon takana kolmesti, ja täytyy sanoa että olen mielestäni kohdannut myös aitoa ystävällisyyttä. Tai sitten mua on vaan helppo vedättää :D New Yorkissa tunsin tämän mielestäni selvimmin, vaikka olin ennen matkaa varma että manhattanin väki on kylmää ja kalseaa tai toisaalta juuri kuvaamaasi teennäistä sakkia.
    Sinne sekä San Fransiscoon haluaisin vielä uudelleen. Jälkimmäisessä olin vain läpikulkumatkalla, mutta jotain kovin sympaattista siinä oli. En osaa tarkemmin selittää. Ehkä hippien henki on jäänyt sinne leijumaan tai jotain.

    p.s. Karsealta kuulostaa nuo sovinismi-jutut, käsittämätöntä!

    VastaaPoista
  5. Liitetään havaintoosi Floridan määrättömästä määrästä sokeria vastakkaisen kulman liberaali ja edistyksellinen Oregon. Olin Portlandissa kaksi viikko työreissulla marraskuussa ja sokeria on tarjolla aamupalasta lähtien kaikkialla. Täytyy nähdä oikeasti vaivaa syödäkseen jotain kunnollista.

    VastaaPoista
  6. Melkein itkettää että nauratti kuinka samalaisia havaintoja Amerikasta voi olla. Olen käynyt siellä viidesti eri puolilla mutta ystävällisyys on sekä mukavaa että päälleliimattua. Hämmentävää joka kerta. Keskustelut alkuasukkaat korvanneiden, muualta tulleiden ihmisten kanssa on parhaimmillaan mahtavia mutta on kokemuksen arvoista kokeilla suomalaisia "comfortable moments of silence":ja - ja seurata miten niihin reagoidaan. Lomakohteissa "palvelu" voi olla pahimmillaan hyvinkin limaista.

    Täytyy nyt vielä lisätä hyvää sanottava amerikkalaisista - vietin edellisellä reissulla yhden elämäni hienoimmista illallisista paikallisten kanssa - söimme nuoren kollegani, hänen kiinalaisen vaimonsa ja heidän ystäviensä, iäkkäämmän luomuviljelijäpariskunnan, luona isännän itselaittamaa kanttarellipitsaa jonka pohjaan hän oli kerännyt hiivan itse kasvattamistaan omenoista. Keskustelimme laidasta laitaan kaikesta. Mahtavia ihmisiä on kaikkialla maailmassa - pitää vain mennä lomakohteiden ulkopuolelle. Toivottavasti tekin kävitte.

    VastaaPoista
  7. Viime jenkkilän visiitistä on aikaa, mut eniten reissulla kyrsi kaduilla huutelu. Sitä tapahtui nimittäin päivittäin ja koko ajan. Välillä oli kiva kun joku ihan aidosti kiinnostuneena tuli juttelemaan kadulla (meillä oli jotain yhteistä), mut iso osa oli teennäisyyttä tai, että ei haitannut jos laukaisi jotain nasevaa isolla suullaan. Jenkkiläinen avoimuus toimii pahimmillaan ja parhaimmillaan molempiin suuntiin; toisaalta kynnys tulla rupattelemaan on todella pieni tai olematon, toisaalta on myös kynnys sanoa jotain ikävää tai teennäistä. Ja se roska. Lontoo ja Nykki oli molemmat paikkoja joissa piti hieraista silmiään ennen kuin tajusi kuinka paljon roskaa tulee ihan joka paikasta.

    VastaaPoista
  8. Kuulostaa tutulta. Sokeria tulee joka tuutista ja ruoan laatu saattaa olla niin ala arvoista ettei se mene enää edes suuta edemmäs kehoon ennen kuin tulee hylkimisreaktio. Hedelmät ja kahvi kuulosti aika terveysintoilija ruoalta ;D mutta ah, kroppa ei kestä sitä kemikaalicocktailia jota muuten joutuu suuhunsa lappaamaan.

    Kun menette Kaliforniaan niin saatte huomata miten erilaisia itä- ja länsirannikko ovat. Suosittelen ehdottomasti San Franciscoa ja Napa Valleytä. Käykää moikkaamassa Clint Eastwoodin pormestaroimaa kaupunkia ja ajelkaa muillakin kuin 101-highwayllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, varmaan mua luultiinkin ituhipiksi :) Kiitos vinkeistä, toivottavasti rannikot todella ovat erilaisia!

      Poista
  9. Hyviä kuvia tässä postauksessa, erilaisia kuvakulmia useampiakin! :) Rapakon toisella puolella en ole käynyt, mutta Euroopan sisällä olen törmännyt aikamoiseen sokerin käyttöön ja siihen, että sitä oli kaikkialla päivittäisistä ruuista lähtien. Ja on muuten hankala löytää täysin sokerittomia tuotteita Suomestakaan, joka on aika harmi ainakin omasta mielestäni.

    Pisti silmään täälläkin, että miten paljon muovia yhdellä aterialla! :O Miksi ihmeessä kertakäyttöiset astiat? Hullua ajatella, että miten paljon roskaa tuolla tulee päivän aikana, saati viikossa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Oon juuttunut ehkä liikaa yhteen ilmeeseen, asentoon ja kuvakulmaan. Yritän päästä pois maneereistani, lupaan :)

      Ja joo, toi muovin määrä oli järkyttävää, varsinkin kun hotellimme ei ollut kaikista halvin. Jotenkin odottaisi, että edes kahvin saisi kahvikupista :O Miten toi voi olla edes kannattavaa?

      Poista
  10. Love your bodyy <3 uh oh

    VastaaPoista
  11. Mmmm, pancakes! Järkyttävää tuo muovin määrä. Mutta kaikesta päätellen ja sovinisteista ja muovista huolimatta loma taisi olla onnistunut? Mä haluaisin joskus Chicagoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä onnistunut! Ja pitäisi kirjoittaa tästä lisää. mutta en ole saanut aikaiseksi. Chicago, mitä siellä? :)

      Poista
  12. Me oltiin puoliskon kanssa puolitoista kuukautta Jenkeissä legendaarisella road tripillä: ajettiin ensin Nycistä Losiin ja eri reittiä takaisin. Tuli siis nähtyä aika läpileikkaus! Kalliovuorten seutua lukuunottamatta sai nähdä vaivaa kunnollisen ruuan löytämiseen, mutta kun sitä löytyi, se oli tosi hyvää ja ituhippikriteerit täyttävää. Matkan aikana kohtasimme ihan mielettömän avuliaita ja ihania ihmisiä; he olivat aidosti kiinnostuneita Suomesta ja moni auttoi ihan käsittämättömissä asioissa. Eräskin tyyppi lähti näyttämään meille tietä reilun 100 km matkalle ( oltiin ihan pikkusen eksytty), sanoi vaan et pikkujuttu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh, kuulostaa unelmalta! Itsekin haluaisin joskus tehdä sen matkan. Vuosi sitten Key Westissä meitäkin auttoi eräs tyyppi ihan ylimääräisen paljon ja kuskailikin meitä, se oli omituista. Tämä mies oli tosin eteläafrikkalainen, mutta amerikkalaistunut. Ihmisten ihanuus joskus yllättää, kun kaikki on niin kyynistä! :)

      Poista
  13. Jep, sokeria sokeria sokeria! Kävin San Diegossa ja jos tilasit aamupalalla esim. leipää, niin sen leivän päälle oli viskattu jäätävä köntti sokeria! Eka luulin, et se oli voiklimppi, koska se näytti juurikin samalta kokkareelta :D Mutta muuten paikka ja ihmiset olivat aivan mielettömän ystävällisiä, enkä kokenut sen olevan feikkiä. Upea paikka, suosittelen :) Välillä oli kyllä posket kipeänä hymyilemisestä johtuen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Posket oli mullakin varmaan viikon krampissa :D Onneksi oon harjotellut hymyilemistä asiakaspalvelutyössä, mutta silti. Sokeriähky oli jotain ihan järkyttävää :O

      Poista
  14. Yäääh mua alkoi ahdistamaan jo pelkästään noi kuvat tosta muovimäärästä -_-

    Onko ne jenkit sitten niin punkeroisia kuin väitetään, kun kerran sokeria tulee joka tuutista? Siellä on varmasti tosi haastavaa syödä terveellisesti.

    Ps. Miten voit olla aina noin hehkeä kuvissa? Ihana ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo se oli aika ahdistavaa :/ Täällä Suomessa ei tule lainkaan sellasta kulutusahdistusta mitä siellä ihan parissa päivässä! Olihan siellä paljon huomattavasti ylipainoisia, jotka liikkuivat skoottereilla (ei saisi nauraa mutta se oli ihan absurdia :D), mutta en muuten huomannut isoa eroa Suomeen. Ja kiitos ihana Ence, hehkeys johtuu varmaan kiiltelevästä hiestä! :D

      Poista
  15. Olin 7-8 vuotta sitten konferesnssimatkalla New Jerseyssä. Suomalaisena minua kyllä ahdisti se kun hotellin työntekijä huikkasi käytävällä ohimennen How are you ja mietin pitääkö mun huutaa sen perään samoin! Kuka sitä nyt toisen selälle rupeaa huutelemaan? :)

    Sokerin määrään en niin kiinnittänyt huomiota mutta totesin että konferenssilla tarjottu aamiainen koostui jokseenkin kokonaan roskaruuasta - sipseistä, bageleista. limsoista, patukoista tms. Oikeaa ruokaa ei ollut tarjolla ollenkaan.

    Kävin konferenssin ainakan muutaman kerran New Yorkissa ja haaveilen vieläkin siitä että pääsisin takaisin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan sama juttu! Tuntui todella hassulta huudella ohi viilettelevälle ihmiselle hätäisesti sitä how are youta. En sitten huutanut, toivottavasti en ollut töykeä.

      New York minuakin kiinnostaa, mutta ei niin paljon kuin LA ja San Fransisco.

      Poista
  16. "Jos inhoaisin itseäni, laihdutus olisi niin paljon helpompaa :D Nyt sallin itselleni aina jonkun viinilasillisen tai kakunpalasen, koska olenhan ihan hyvä näinkin."

    Miten mahtava mietelause! Kirjoitin tämän itselleni ylös pienelle paperilapulle. Ja mainioita huomioita reissun päältä hei! Ihanaa kuulla, että muutkin kiinittävät huomiota "arjen sovinismiin". Blogisi on superhyvä ja olet top5 idolinaisteni listalla xxx <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ja vähän myöhässä kommentista! Ja olen todella otettu, että olen päässyt tuollaiselle listalle, huh huh :D Ketähän muita siellä on?

      Poista
  17. Olen hiukan jälkijunassa, mutta olen lueskellut blogiasi läpi (hauskaa), ja tähän teki mieli kommentoida. Asuin Yhdysvalloissa vajaan vuoden taannoin. Siellä tuli kyllä vaikutelma, että eivät kaikki amerikkalaiset suinkaan ole teennäisesti ystävällisiä, vaan osa on ihan oikeastikin. Joskus on ihan ikävä amerikkalaistyylistä kohteliaisuutta ja ystävällisyyttä. Suomalainen lähestymistapa tuntuu joskus etäiseltä siihen verrattuna. Vaikka enhän itsekään osaa amerikkalaishenkistä kohteliaisuutta. Mutta kohteliaisuusasia on kuitenkin monisyisempi: en usko, että amerikkalaiset pääsääntöisesti itse pitävät how are you -kyselyä pinnallisena, vaan tärkeänä muiden huomioimisena. (Vaikka toki asiakaspalvelussa joskus törmää muuhunkin.) Suomalainen taas on kohtelias, kun sanoo vähän, ehkä jopa siten, ettei vie tuttavan tai tuntemattoman aikaa puhumalla turhia.

    Muovi- ja paperiastioiden valitettavan suuresta määrästä olen kyllä samaa mieltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, toivottavasti oelt viihtynyt jos kerran hauskaakin on ollut. Osa ihmisistä vaikutti kyllä ihan aidosti ystävällisiltä, mutta jotenkin se tuntui niin oudolta, että sen tulkitsi jotenkin ironiseksi tai vähintäänkin epäaidoksi. Ymmärrän sen, että se on osa kulttuuria, jolloin lausuja ei sitä edes varmaan mieti, mutta näin ulkopuolisena sitä oli hauska tarkastella :)

      Poista

Kommentoi ja ylistä, beibi! Vastaan, jos ehdin.