tiistai 13. tammikuuta 2015

Saako laulaa?

Päpäppäppäpäää! Tervetuloa PTFU:n perinnekulttuurikeskiviikon pariin. Tänään tutustumme länsisuomalaiseen nuutitusperinteeseen eli nuutipukin päivään. Kaikki varmasti tietävät joulupukin, mutta kuinka moni tietää nuuttipukin? Niinpä, ei moni!

Joulupukki tuo lahjat ja nuuttipukki vie ne pois. Tästä on olemassa sanontakin, tosin joulupukkia ei siinä mainita, vaan Tuomas: "Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi". Nuutin päivänä (tänään, 13. tammikuuta) lapset kiertävät ovilta oville kysyen, saavatko he laulaa. Jos saavat, he laulavat ja saavat palkkioksi karkkia tai pennosia. Jotkut antavat myös hedelmiä, mutta se on aika lamea. Tosin ei niin lamea kuin alkuperäisen nuutipukinpäivän saalis, vanhat jouluruoat.


Jotta päivästä saataisiin kaikki irti, lapset ovat tietysti naamioituneet. Itse rakastin tätä perinnettä lapsena, ja vähän oikeastaan vähän vanhempanakin, sillä kiersimme ovilla vielä teini-iässä. Tässä kuvituskuvia viime halloweenin asustani: olin pastellinen zombie-kotirouva. Näitä kuvia en tainnut blogiin ehtiä laittaakaan! Mekko on tuttu täältä, Iron Fistin kengät täältä ja essu on joskus muinoin hankittu itse Saatanalta eli henkkamaukalta. Kengät sopivat tähän asuun ihan täydellisesti! Mekkoa en teidän upeista stailausvinkeistä huolimatta ole oikein osannut käyttää, mutta ajattelin, että voisin ehkä pestä sen kloriittipesussa. Kenties se vaaleampana tarttuisi käsiin useammin vaatekaappia selaillessa.

Iron Fistin kengät Blackgroupilta <3
VAROITUS Seuraavaksi noloja paljastuksia minun ja Huskyn lapsuudesta VAROITUS Oikeastaan nimittäin kiersimme ovilta oville aika usein. Nuutitimme, virvoimme ja kun halloween tuli muotiin, kiersimme myös silloin. Ikävä kyllä emme tarkkaan tienneet, koska oikea juhlapäivä oli, joten kiersimme muutamana eri viikonloppuna :D

Eikä tässä vielä kaikki. Myimme naapureille myös kukkia, maalauksia, leivonnaisia, vanhoja lehtiä ja karkkia. Äitimme tilasi Pikkuveljen Parhaat -karkkirasioita eteisen täyteen (niitä taisi olla jotain 500-1000 kappaletta), ja minä ja Husky myimme ne kaikki. Lisäksi keräsimme joka vuonna touko-kesäkuun vaihteessa kieloja ja myimme niitä torilla. Olimme oikeita pieniä bisnesnaisia. Ensin myimme kaikki omat kielomme ennätysvauhdilla, koska olimme tosi söpöjä ja lauloimme kaikenlaisia lauluja mummoille. Omien kukkiemme loputtua menimme ostamaan muiden kielokauppiaiden kukat (he myivät niitä meitä halvemmalla), ja pienensimme kimppuja. Sitten myimme nekin, voitolla tietysti. Tienasimme aina siinä parin viikon kielosesongin aikana kivasti rahaa koko vuoden vaateostoksiin. Tosin aloitimme bisneksen jo alle kouluikäisinä, joten ekat rahat menivät barbeihin.

Tosi usein keksimme itse kaikenlaisia tapoja tienata, joten älkää syyttäkö äitiämme. Esimerkiksi joskus leivoimme ison kasan kakkuja ja pullia ja lähdimme niitä torille myymään, ihan äidin tietämättä. En tiedä vihasivatko, säälivätkö vai rakastivatko naapurimme meitä, mutta miten päin vaan, minusta kasvoi ahkera ja työtävieroksumaton nainen. Lähetän lämpimiä ajatuksia kaikille ihanille asiakkaillemme.


Takaisin vielä siihen nuutipukinpäivään: jos ovellenne koputtaa tänään lauma pieniä vihreitä möttiäisiä, avaatkaa ovi! Älkää ainakaan teeskennelkö, ettette ole kotona - se on aika törkeää käytöstä aikuisilta ihmisiltä. Halloweenin paheksujille tiedoksi, että tämä päivä on vanha suomalainen(ruotsalainen?) perinne, joten paheksumisen ja tyhjänjauhamisen sijaan voisitte alkaa tehdä jotain, vaikkapa kehittää nuutipukinpäivästä isoa juhlapäivää koko Suomeen.

 ps. Pari uutta postausta EMP:n blogissa - kuvaa klikkaamalla löydät perille.

http://www.emp.fi/blog/vaatteet_ja_tyyli/vaatteet_ja_muut_tuotteet/uudet-parhaat-ystavani/http://www.emp.fi/blog/vaatteet_ja_tyyli/vaatteet_ja_muut_tuotteet/turkulainen-tampereella/

11 kommenttia:

  1. Olis niin ihanaa, jos Keski-Suomessakin nuutitettaisiin! Hieno perinne, mä tykkään kaikista vanhoista perinteistä. Mä tienasin kans karkkirahaa lapsena parhaan kaverini kanssa keräämällä kukkia ja myymällä niitä ovelta ovelle. Mun kaveri oli se pienempi ja söpömpi, se sai aina olla kukkakimppu ojossa ovella ja kysyä: "Ostaisitteko kukkakimpun?" Oi niitä aikoja. Nykyään jos lapset myis ovelta ovelta myymässä mitä vaan, joku soittais kaikenmaailman tarkastajille ja lapset sais veronkierrosta ja vaikka mistä sakkoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei! Nyt jos joku lapsi tulisi jotain myymään, ostaisin heti. Joskus ostin kolmelta pojalta tienposkessa kaikki heidän viinimarjansa, tosin siitä oli mulle itellekin hyötyä. Ravintolapäivänä ostin naapurin lapsilta mehua ja keksiä. Harmittaa, että näitä lukuunottamatta en oo muita lapsia nähnyt mitään myymässä! Ja sekin tarina siitä pikkutytön kioskista, joka suljettiin, sai mut oikein suuttumaan :/

      Poista
  2. Haha! Mä olen myynyt pienenä kans kaikenlaista. Mm.omatekemää lehteä ja sitten sellasia outouksia kun voikukan kun halkaisee toisesta päästä ja laittaa veteen, sitten ne menee kiekuralle. Myin niitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten ihanaa! <3 Mä ostaisin tollasia pelkästään siks et ne ois niin hellyttäviä. Menikö ne kaupaks? :D

      Poista
  3. Me myytiin kaverin kanssa sellasia todella upeen mahtavia vesiväriteoksia, jotka maalataan siten että sotketaan kaikkia värejä paperille, paperi rytätään ja sit avataan ja annetaan kuivua yön yli. Haluttiin et teokset näyttää vanhalta ja arvokkaalta, siks ne piti mytätä :'D
    Jaettiin myös "postia" ihmisille eli survottii tärkeen näkösenä paperiroskiksesta kaivettuja sanomalehtiä ihmisten postilaatikoihin. Ja taidettiin virpoa johki 6-7luokalle asti. Nykyään sen ikäsiä ei varmaa kiinnosta sellanen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kiinnostakaan, mun pikkusiskot ei oo lainkaan innostuneita jatkamaan meidän kielo-imperiumia :( Ja mieti, jos susta tulee kuuluisa taiteilija, niin niitä sun vesiväriteoksia metsästetään vielä kissojen ja koirien kanssa :D

      Poista
  4. Meillä ois ollu eteisessä karkit oottamassa, jos ois nuutittajia tullu vaan eipä näkyny.. Miehen kotipaikkakunnalla sitä harrastetaan, mulle oli ihan vieras juttu ennen.. Salossa ois kyllä kuvitellu olevan mut ei näillä nurkilla sit kai.
    Esikoistyttö on just kolme täyttäny, ja taidan ihan innoissani tytön viedä virpomaan ainakin muutamalle ovelle ensi pääsiäisenä, eiköhän sille yhen lorun saa opetettua ja et sillä saa karkkia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muakin harmittaa, että täällä Turussa ei oo nuutittajia näkynyt oikein ikinä :/ Mulla on silti aina jotain hyvää odottamassa. Siitä saa hyvän tekosyyn syödä ne itse :D

      Poista
  5. Kiitokset muuten siitä, kun joulukuussa kerroit Nuutin päivästä. Tieto tuli tarpeeseen samana päivänä jouluaiheisessa tietovisassa (jonka hävisin nuutista huolimatta). Kuuluuko perinteeseen jokin tietty loru/laulu vai kelpaako mikä tahansa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, että mun horinoistani on joskus jotain hyötyä! :D Mun käsittääkseni mikä vaan laulu kelpaa, me laulettiin eri vuosina eri lauluja, ainakin Jospas minä kissan saisin (mun pikkusiskot oli pukeutuneet kissoiksi ja kiersi meidän kanssa) ja Tuiki tuiki tähtönen. Oli muitakin, mutten muista.

      Poista

Kommentoi ja ylistä, beibi! Vastaan, jos ehdin.