keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Jouluja bitchees! (Luukku 24)


Smoothie criminal (luukku 23)

Kun jouluruoat alkavat tursua korvista ulos, nauti smoothie! Olen aika tyytyväinen itseeni, kun keksin tälle postaukselle noin hyvän nimen. Hehehhee. Smoothie criminal. Ainakin tämä on rikollisen hyvää.

Smoothiet on siitä kivoja, että niihin voi änkeä melkein mitä vaan. Ette ehkä tiedä tätä, mutta olen aikamoinen ruokasnobi. Tykkään kaikesta terveellisestä, enkä tuijottele kaloreita - sen ehkä huomaakin, höhöhhöö. Omaan smoothieeni laitan fiiliksen mukaan aineksia. Tähän smoothieen mukaan pääsi mansikoita, pinaattia, spirulina-levää, Lidlistä saatavia mango chunkseja (voin suositella, nää on aika halpoja), appelsiinimehua, luomuhunajaa, pellavansiemenrouhetta, avokadoa, kookosöljyä, rahkaa, jäitä ja ripaus ruususuolaa.


Odotukset ovat tietysti tätä luokkaa:


Todellisuus kylläkin sitten tätä:



Ei ehkä tuo ulkonäkö hivele makuhermoja, mutta voin vannoa, että hyvältä maistuu! :) Kivoja jouluähkyjä kaikille <3 Muistakaa syyllistyä Afrikan lapsista ja sillee.

tiistai 23. joulukuuta 2014

PTFU:n 22 parasta postausta (luukku 22)

Olen eri ovela, ja käytän hyväksi vanhoja juttujani. Teen siis listauksen omasta mielestäni parhaista PTFU-hetkistä. En laita tähän listalle nyt mitään noita TOP10-listalla jo olevia postauksia, vaan etsin harvinaisempia helmiä.

Ensinnäkin pitää tietysti mainita kainalokarvapostaukset. Koko blogihan sai alkunsa siitä, kun minä ja ystäväni Baby Doll rupesimme kasvattamaan kainalokarvojamme ja dokumentoimaan niiden kasvua tänne. Teimme kainalokarvoillemme myös oodin, värjäsimme niitä vappuna ja otimme seksikkäitä kuvia niiden kanssa.

Kaksi viikkoa ajelematta

Kolme viikkoa ajelematta

Neljä viikkoa ajelematta

Kasvustoa kainalossa eli viisi viikkoa ajelematta

Ongelmia karvaparatiisissa eli kuusi viikkoa ajelematta

Bittersweet - karvanmakeaa eli seitsemän viikkoa ajelematta

Karvaista vappua!

Karvojen kuolema ja hautajaiset

Sitten listallani on tietysti hauskoja postauksia, kuten legendaarinen Kevään tukkamuoti, Päivä sovinistin kanssa ja Menkkahauskaa naisille. Kuvauspostauksista tykkään erityisesti sellaisista, jotka olen päässyt tekemään rakkaiden siskojeni ja ystävieni kanssa. Tällaisia ovat esimerkiksi hyvin nimetty Punkkia, kukkia ja boobsit, Taivaan valtiattaret, Naisia ja amerikanrautoja ja St. Ruki ja St. Husky. Viimeinen on jostakin syystä ihan aliarvostettu!

Videoista tykkään Butt Trainer XXL Super Extra Editionista sekä Cosmopolitan-uutisista. Hiukan vakavammista postauksista lempparini ovat ehkä kaikessa sekavuudessaan Julistan sodan, Diggaa sinäkin itseäsi ja Haista paska, kaamos. Viimeinen ehkä siksi, että siinä kerron minulle aika vakavasta aiheesta niin, että postaus ei kuitenkaan ole kovin raskas. Moni otti sen huumorilla, mikä on minusta hyvä. koska aika tarkoituksella kätken kaiken huumoriin.

Toisiksi viimeinen lempparipostaukseni on Pin me up, koska siinä on ensimmäisiä minusta otettuja pin up -kuvia. Ekan kerran esiinnyn kuvissa näine valtavine reisineni, iik! :) Sain tosi kivaa palautetta teiltä silloin, lukijat <3 Huh, tässähän ihan herkistyy. 

Viimeiseksi listalleni pääsee Vadelmanpunainen tulevaisuus, jossa on ottamiani Sekopään rippikuvia. Niistä tuli tosi ihania ja olen erittäin tyytyväinen kuviin. Sekopää ja muut pikkusiskoni ovat minulle todella tärkeitä, kuten aina täällä toitotan.

Siinä niitä oli! Minulle tuli oikein bloggausinspiraatio, kun selailin noita vanhoja postauksia. Into on nyt kaamoksen takia ollut vähän hukassa, ja lisäksi tämä typerä joulukalenterihomma on vienyt loputkin fiilikseni blogata. Ehkä sain niitä nyt vähän takaisin, kun näin, mitä kaikkea mahtavaa olemmekaan tehneet täällä blogin nimissä.

Mitkä ovat teidän lemppareitanne? Arvon pienen joululahjan kaikkien tähän kommentoineiden ja toivottavasti jonkun postauksen linkanneiden kesken. Joululahja on yllätys, koska en ole sitä vielä hankkinut, mutta lupaan että valitsen sen ihan sen saajaa ajatellen :)


ps. Ihan pakko laittaa tähän vielä yksi extrapostaus: Walk like a zombie! Tuossa postauksessa on kuvia Zombiewalk Turku 2013 -tapahtumasta, johon Huskyn kanssa osallistuimme. Oi kesää <3

Hyvä Äiti vs Huono Äiti (luukku 21)

Äitiys puhuttaa, ja kaikilla on oma mielikuvansa hyvästä äidistä. Itse olen törmännyt liian usein näihin muiden käsityksiin. Äitinä olo on mielestäni helppoa ja luontevaa: minulta se onnistuu helposti. Ainoa asia, jonka olen haastavaksi kokenut, on sosiaalinen paine. Hyvän äidin tulisi olla kaikkea, liikaa ja mahdollisimman paljon enemmän.

 Siisti koti ja nuhjuinen äiti vs. Siisti äiti ja nuhjuinen koti - pitääkö valita?

Kuulemani mukaan hyvän äidin kriteereihin kuuluu mm. seuraavat asiat:

Tässäkö hyvä äiti?
- Imetä, mutta ei missään nimessä julkisesti.
-Käytä kestovaippoja.
-Laita kotiruokaa (ja vielä terveellistä) lapsille, mutta muista taloudellisuus, suomalaisuus ja luomuruoka.
-Tee töitä, mutta älä missään nimessä laita lasta päiväkotiin, ennen kuin hän on 3-vuotias .
-Liiku ja pidä itsestäsi hyvää huolta! Raskauskilot äkkiä pois, mutta niin, että liikkumiseen käytetty aika ei ole lapsilta pois. 
-Tulisi nukkua/levätä aina kun lapset nukkuu, mutta kodin pitää kuitenkin olla siisti ja lapsille tehdä ruokaa. 
-Lapsille tulisi ostaa hyvät talvi-, kesä- ja välikausivaatteet
(mutta äitiyslomaa ei tueta Suomessa niin hyvin, että jokaikistä haalaria, joka maksaa 150 €, olisi varaa ostaa + siihen vielä kengät sun muut päälle!).

Jos kuitenkin esimerkiksi kirppareita hyödyntämällä saat lapsille hyvät vaatteet ostettua, älä vielä huokaise helpotuksesta. Herranjumala jos ostat vielä itsellesi jotain muuta kuin tuulipuvun, olet kyllä huono äiti, tai sinua ainakin katsotaan nokka pystyssä. Näin kuitenkin käy tosi monelle naiselle: kun he tulevat äidiksi niin unohtavat itsensä, mutta lapsella on kyllä viimeisen päälle hienot merkkivaatteet. Äiti itse kulkee lökäpöksyissä. Huono äiti tässäkin.

Äidit ovat usein väsyneitä, mutta minulle on tärkeää väsymyksestä huolimatta käydä suihkussa ja pukea muutakin kuin tuulihousut jalkaan. Meikkiä käytän arkisin aina vähän ja hiukset laitan ojennukseen. Haluan näyttää kivalta. Olo on paljon pirteämpi kun lookkikin on! Monen mielestä tässä on jotain väärää.


Tietysti ennen lapsia tulisi hankkia koulutus, tehdä töitä, olla naimisissa, lasta pitäisi suunnitella tarkkaan ja ikääkin pitäisi olla vähintään se keskiarvo, 28,5 vuotta. Omasta kokemuksesta voin sanoa tämän: hyvä äiti voi olla myös 19-vuotias, kouluttamaton, muutaman vuoden töitä tehnyt sinkku! Opiskella voi, kun on lapsi. Kuten sanonta menee: se ei ole mikään este, hidaste kylläkin. Kysymys kuuluu: Miksi jokaisen ihmisen pitäisi mahtua samaan muottiin? Jonkun suusta kuulin, että parisuhteet on parempia vanhempana. Mielestäni se riippuu kyllä niistä ihmisistä siinä parisuhteessa.

Ihmisten pitäisi oikeasti vähän relata - saman haluaisin oppia. Oon hullu siivoamaan ja minua ahdistaa, kun paikat on sekaisin kotona (kiitos vaan isälleni, joka on aivan samalainen - kotoa opittua selkeästi). Lasten myötä sitä on tullut vähän lepsummaksi, ja antaa itselleen luvan välillä vaan olla sohvalla ja antaa tiskien lojua hetken altaassa. Ehtiihän ne laittaa vai ehtiikö...? Sen verran oon relannut, että aamulla syödään ihan rauhassa aamiainen. Jos ei huvita lähteä muskariin lasten kanssa, niin sitten ollaan vaan kotona. Siivotaan kun jaksetaan, illalla viimeistään lasten mentyä nukkumaan pistän paikat kondikseen ja nautin kynttilänvalossa siitä ihanasta tunteesta, kun on siistiä.

Itselleni on mahdollisesti sitten käynyt vaan hyvä tuuri, tulin äidiksi tosiaan "jo" 19-vuotiaana eikä äitinä olo tuntunut yhtään vaikealta. Esikoislapsen kanssa ei varsinkaan. Nuorena äitinä tosin pitää olla paksunahkainen, koska toiset äidit osaavat olla melko arvostelevia. Kun esikoiseni täytti 4 vuotta, neuvolassa kysyttiin, mikä on arjessa tuntunut raskaalta tai haastavalta. Meinasin vastata, että kun täytyy aamulla nousta töihin lämpimästä ja mukavasta sängystä, mutta täti taisikin tarkoittaa lapsen kanssa haastavia asioita. Ei tullut mieleen yhtäkään asiaa, mikä olisi tuntunut jotenkin erityisen raskaalata tai haastavalta. Toki oma kotikasvatukseni antaa hyvät eväät vanhemmuuteen (rajat on rakkautta ja selkeät rytmit + rakkautta ja läsnäoloa) mutta ASENNE ratkaisee monessakin mielessä. Nyt kun on kaksi lasta, haastavalta tuntuu se, miten saa ajan riittämään molemmille. Lisäksi toinen lapsi on "hieman" vaativampi (=nukkuminen on hankalaa), muuten nautin tästä täysin rinnoin - kirjaimellisesti ;)

En sitten tosiaan tiedä, mikä on hyvä äiti. Itse pyrin olemaan paras omille lapsilleni. Parikymmentä vuotta eteenpäin niin nähdään onnistuinko. Rauhalliset joulut teille kaikille lukijoille!



maanantai 22. joulukuuta 2014

Luokkaeroista (luukku 20)

Minulle on tullut paljon postia, jossa ihmetellään Hesarin jutussa esittämiäni mielipiteitäni "luokkaeroista". Haluaisin hiukan avata näkemyksiäni asian suhteen. Omien kokemuksieni perusteella sanoisin, että kyllä Suomessakin luokkaeroja on. Näitä kokemuksiani vahvistaa aina välillä esille nousevat kummalliset ja tietämättömyydestä kertovat lausahdukset, joissa mm. ihmetellään, kuka muka tienaa alle 2600 euroa.

Muutama jutun lukija ja äitinikin olivat hiukan loukkaantuneita, kun olin sanonut "nousseeni yhteiskuntaluokassa". En tarkoittanut arvottaa tällä ilmaisulla itseäni tai mainitsemiani yhteiskuntaluokkia. Yleensähän toki ajatellaan, että nouseminen tarkoittaa jotenkin parempaan siirtymistä (olen muuten tätä aina ihmetellyt, koska esimerkiksi ylämäkeen kiipeäminen on minusta paljon kurjempaa kuin alamäkeen meno). En itse kuitenkaan ajattele, että olen nyt jotenkin "parempi", ainakaan ihan suoraviivaisesti. En myöskään haluaisi käyttää sellaisia termejä kuin "työväenluokka" tai "akateeminen", koska ne kuulostavat jotenkin vääriltä ja ehkä ihan vaan kettuilulta. En kuitenkaan keksi parempiakaan sanoja kuvailemaan asiaa, joka tuntuu nytkin olevan jotenkin tosi vaikea hahmottaa ja kuvailla.

Monissa viesteissä ihmeteltiin, mistä puhun, ja sanottiin, että olen erehtynyt: Suomessa ei ole mitään luokkia. Ei varmasti olekaan samassa mittakaavassa kuin esimerkiksi jossakin Britanniassa. Luin joskus suomalaisesta tutkimuksesta, jonka mukaan (etenkin äidin) koulutus periytyy. Minulta on vaatinut todella paljon ponnisteluja hankkia itselleni koulutusta. Opiskelu sinänsä ei ole ollut ikinä yhtään vaikeaa, mutta kaikki siihen liittyvä on vienyt voimia melkein niin paljon, että olen monta kertaa miettinyt lopettamista. 


Pieni pätkä koulutushistoriaani 




Minun oli peruskoulun jälkeen hirveän vaike kuvitella itseäni mihinkään ammattiin. En ollut ikinä miettinyt asiaa. Lisäksi olin kasvanut ympäristössä, jossa työ on jatkuvasti epävarmaa eikä yhteiskuntaan voi luottaa. Olin kuitenkin aina tykännyt leipomisesta, joten ajattelin ensin hakea ammattikouluun opiskelemaan kondiittoriksi. Oponi oli kuitenkin sitä mieltä, että koska numeroni olivat niin hyvät, minun pitäisi hakea lukioon. Kompromissina hain sitten yhdistelmäopintoihin ja minusta piti tulla ylioppilas-kondiittori. Kesällä ennen koulun aloittamista koin jonkinlaisen valaistumisen/laiskistumisen ja vaihdoinkin pelkkään lukioon. Lukio oli minulle aika vaikeaa, sillä en oikein tajunnut mistään mitään ja tunsin itseni ulkopuoliseksi. En saanut kotoa tukea ja yritin pärjätä kursseilla mahdollisimman pitkään ilman kirjoja. 

Lukion pääsin läpi joten kuten, vaikka minulla oli aika paljon vaikeuksia matkalla. Valmistumisestani ylioppilaaksi saan kiittää miestäni, joka viimeisenä vuonna pakotti minut aamulla ylös ja kouluun. Lukion jälkeen vietin kaksi välivuotta, joiden aikana olin töissä vaikka missä. Työskentelyn aikana päätin, että haluan opettajaksi. Myöhemmin olen lukenut, että monet "työläisperheiden" lapset valitsevat nimenomaan opettajan ammatin, jos jatkavat opiskelua korkeakoulussa. Kai siihen vaikutti ainakin omalla kohdallani se, että opettajan ammatti on kaikille jotenkin tuttu ja siitä on saanut esimerkkejä. Olen miettinyt nyt, että olisinko valinnut tätä työtä, jos olisin saanut toisenlaisiakin malleja. Minusta kuitenkin tuntui silloin siltä, että yliopisto on jotenkin tosi hieno paikka ja että minun on sinne melkein mahdotonta päästä. Niinpä opettajaksi opiskelui tuntui jotenkin tutuimmalta ja helpoimmalta vaihtoehdolta. 






Luokkaerot
 

En tiedä, ovatko yhteiskuntaluokatkaan oikea termi kuvaamaan tätä, mutta se luo asiasta jonkinlaisen pohjakäsityksen. Erot "luokissa" ovat pieniä, mutta ne ovat omiaan saamaan ihmisen tuntemaan olonsa epämukavaksi ja porukkaan kuulumattomaksi. Ne näkyvät siinä, mistä puhutaan ja mistä ei puhuta, miten puhutaan, mikä on hauskaa ja mille ei saa nauraa. Erot ovat muiden ihmisten asenteissa ja myös ihan omassakin asenteessa. Jotkut tutut vanhassa kotikaupungissani Porissa naureskelevat opiskeluilleni, ja uudessa kotikaupungissani Turussa nauretaan taas porilaisille junteille. Alun vaikeuksien jälkeen olen oppinut, että ainut ratkaisu on nauraa mukana molemmissa porukoissa ja suhtautua asiaan huumorilla ja itseironialla. Se toimii nykyään, vaikka aluksi se tuntui pahalta.

Tämä kaksoiskansalaisuus on raskasta, sillä koen kuuluvani molempiin porukoihin mutta en mihinkään kokonaan. Olen aina vähän vieras. Olen huomannut, että samanlaisia kokemuksia on maasta toiseen muuttaneilla. Toisaalta taas en näe tätä asiaa pelkästään taakkana, sillä vieraus antaa minulle uusia näkökulmia. Näen ongelmia molemmissa "luokissa". Siksi en koekaan toista arvokkaammaksi. Pidän siitä, että "työväen luokassa" asioista puhutaan suoraan eikä aina tarvitse miettiä, minkälaisen kuvan itsestään antaa. Ahdistun todella paljon tilanteista, joissa ei voi sanoa ääneen jotakin asiaa, jonka kaikki tietävät mutta hymisevät vaan heinähangot perseissä. Tykkään myös tietynlaisesta snobbailun halveksumisesta ja rennosta omana itsenään olosta. Toisaalta taas tällaisessa vapaassa ympäristössä vallitsee valitettavan usein rasismi, seksismi ja huonosta itsetunnosta johtuva toisten halveksiminen. Olen huomannut senkin, että akateemisissa piireissä ei oikeasti ymmärretä loputonta köyhyyttä, työttömyyttä ja sitä mielentilaa, jonka jatkuva epävarmuus ja toivottomuus ihmiseen luo. Epävarmuus ei jää pelkästään toimeentulon hankkimiseen tai siihen, miten suhtautuu yhteiskuntaan, se jää ihmiseen. Sitä on todella vaikeaa selittää sellaiselle, joka asiaa ei itse ole kokenut.

Jotta tämä nyt ei menisi liian synkistelyksi, laitan tähän loppuun, että loppujen lopuksi olen tajunnut, että asiasta on hyötyäkin. Kun opin yhdistämään nämä kaksi puolta itsessäni, olen muuttunut ihan mahtavaksi ihmiseksi! Ainakin omasta mielestäni (ja tietysti teidän lukijoiden mielestä <3). Aluksi häpesin aina jompaa kumpaa puoltani, ja yritin piilottaa itsestäni aina toisen puolen. Nyt myöhemmin olen tajunnut, että jatkuva piilottelu ja se, etten saanut ikinä olla koko itseni, oli se asia, joka aina tuntui raskaalta. 


Nyt kun olen oppinut olemaan ihan vain oma itseni miettimättä, mitä muut minusta ajattelevat, on elämä muuttunut hirveästi helpommaksi. Sen takia en sanokaan, että syy on muissa ja muiden suhtautumisessa minuun. Syy on ollut pääosin minussa itsessäni ja omassa asenteessani. Olen huomannut, että todella monella muullakin on samanlainen asenne, ja siksi halusin kertoa omista kokemuksistani. Ehkä niistä on jollekin hyötyä. 

Näin ajat talosi seuraavan asukkaan hulluksi (luukku 19)

Remonttisaaga jatkuu! Tässä postauksessa annan hyviä vinkkejä siihen, miten saat remontoitua kotisi niin, että seuraava asukas (tai remonttisi purkaja) menettää järkensä. Itse pääsin kokemaan tuon jännittävän tunteen, ärsyyntymisen äärimmäisen pisteen, oikein näköalapaikalta. Kaikki tässä kohta ehdottamani ideat ovat suoraan meidän kotimme aikaisemman omistajan/remppaajan mestariteoksia. Pitää hänelle oikein nostaa hattua, niin luovasti oli tämä itse Perkele toiminut. Jos sinä olet samanlainen evil mastermind, jatka lukemista ja inspiroidu.

1. Rakenna ihan sekopäinen kidutus-/vaatehuone keskelle jo valmiiksi pientä huonetta. 


Sijoita vaatehuone niin, ettei huoneeseen mitenkään mahdu parisänkyä. Seuraava asukas miettii päänsä puhki, miksi. Jos mahdollista, päällystä seinät lattialaminaatilla! Lattialaminaatti on siitä kiva seinämateriaali, että sitä on aika vaikea purkaa ilman, että kaikki laminaatit putoavat purkajan päälle.

2. Muista toki kidut... vaatehuoneesi äänieristys.


Ethän halua, että huoneen (johon mahtuu vain yksöissänky) muut asukkaat kuuntelevat pukeutumistasi.

3. Käytä ihan sikana liimaa kaikkialla, mihin sitä vain saa pursotettua. 

Mitä vahvempaa, sen parempaa! Ja vaikka et haluakaan, että muut kuulevat pukeutumisesi, voit aina kätevästi vilautella näkymiä tyylikkäällä lasitiiliyksityiskohdalla. Lasitiilet eivät ilmeisesti pysy, jos niitä ei liimaa joka reunastaan supermäärällä liimaa ja silikonia. Enemmän on enemmän!


Parasta jälkeä tulee, kun kiinnität puut ensin liimalla ja sitten vielä ruuveilla. Rakennelmaasi ei saa tuhottua maanjäristyskään, saati sitten talon uudet asukkaat.

4. Käytä mahdollisimman paljon ja mahdollisimman monenlaisia ruuveja! 

Ruuvit ovat uusi musta, mitä tulee remontin purkajan järjiltään saattamiseen. Mene siis lähimpään rautakauppaan, etsi ruuviosasto ja go nuts! Kokeile ristipääruuveja, torx-ruuveja, pieniä ruuveja, isoja ruuveja ja todella pitkiä ruuveja. Vaihtelun vuoksi voit myös hankkia nauloja, niittejä tai ihan mitä tahansa muita kiinnikkeitä, mitä keksit. Tässä on vain taivas rajana!

Ruuvimäärä, jonka irrotimme _yhdestä_ vaatehuoneen seinästä.

Kun olet hankkinut tarpeeksi paljon erilaisia ruuveja, käy töihin. Ruuvaa puita toisiinsa, kattoon, lattiaan, vaatekaappeihin ja seiniin. Voit myös ruuvailla ruuveja ihan vaan puuhun itseensä kiinni. Älä unohda ruuvata myös vaatekaappeja kiinni lattiaan, seinään ja puuhun. Kuvittele työsi purkajan naama, kun hän miettii, MIKSEI TÄMÄ IRTOA ja MISSÄ HEMMETISSÄ NIITÄ RUUVEJA VOI VIELÄ OLLA.

Voit myös ruuvata ruuvin niin syvälle, että sitä on todella vaikeaa saada irti. Vielä paremmin jekkusi onnistuu, jos laitat ruuvireiän päälle silikonia tai liimaa. :)


5. Tee rakennelmastasi Kiinan Muuri.

Laminaatilla, eristyksellä, liimalla ja tonnilla ruuveja saat kasaan jo aika kivan ja tukevan seinän. Muista kuitenkin, että seinään tarvitsee puutakin. Ihan kilokaupalla. Ja puunhankkimiseen sopii sama filosofia kuin ruuveihinkin: hanki erilaisia puita. Meidän seinässämme oli kertopuuta, täysmäntyä ja ilmeisesti jotakin listaa.

Kun siis olet ensin ostanut todella tukevat Ikean kaapit ja ruuvannut ne kiinni lattiaan, seinään ja toisiinsa, rakenna ympärille tukevin linnoitus, minkä pystyt. Kuten sanottu, ruuveja ja liimaa ei voi olla liikaa. Ei myöskään kulmarautoja tai erilaisia pintamateriaaleja - käytä tässä luovuuttasi. Meidän seinästämme löytyi jo luettelemieni materiaalien lisäksi vaneria, teippiä ja lastulevyä. Purkaessaan sinun mestariteostasi, suorastaan Kiinan Muuria, uusi asukas joutuu kohtaamaan varustelujasi kerroksen kerroksen perään. Se on melkein sama kuin sipulia kuorisi: ei kerrosten takia, vaan siksi, että joka materiaalin jälkeen hän itkee yhä enemmän.


Tässä on vasta n. puolet purkamastamme rakennusmateriaalista.
6. Tee kaikki mahdollisimman laiskasti.

Tämä viimeinen askel viimeistelee suunnitelmasi. Jätä pieniä osoituksia laiskuudestasi ympäri taloa. Hyviä vinkkejä tähän on esimerkiksi jättää maalaamatta seinä kaappien takaa (kts. liimakuva ylhäältä) tai lattia kaappien alta (kts. kuva alta).


Keittiössä siis oli jätetty kätsysti lattia maalaamatta kaappien alta. Ikävä kyllä tätä lattiaa ei saa samanlaiseksi kuin muuta lattiaa, sillä muu lattia on kulunut ja hiukan kellastunut luonnovaaleaksi.

Nämä kuusi askelta toteutettuasi voit hyvillä mielin myydä asuntosi ja jäädä pirullisesti odottelemaan. Et ehkä saa tietää, koska remppasi puretaan ja jäynät pääsevät ärsyttämään uuden asukkaan hulluksi, mutta voit ainakin antaa haaveittesi lämmittää mieltäsi kylmänä pakkaspäivänä. Me onneksi saimme koko riivatun vaatehuoneen purettua. Emme ihan joutuneet Kupittaalle (hullujenhuone Turussa), mutta melkein. Taas saamme kiittää yhteistyökumppaniamme Oriketo Rautiaa hyvistä vinkeistä ja tuesta!  Keittiön lattiakin saatiin maalattua heidän vinkeillään melkein oikeanlaiseksi, loput hoitaa sitten aika.

Nyt menen poistamaan liimaa keittiön välitilasta (kyllä, näitä vinkkejä voi käyttää luovasti vaatehuoneesta keittiöön!) ja valmistelemaan joulua. Ajattelin välipäivinä ottaa muutamia rakennushenkisiä pin up -kuvia! Mitäs sanotte siihen?

Sir Vilin jouluherkku (luukku 18)

Luukusta 18 vastaa Sir Vili 18 sekunnin komediavideollaan.


Sir Bruce Willis ja


sunnuntai 21. joulukuuta 2014

17 lempparisisustustavaraani (luukku 17)

Tämä yritykseni saada nämä luukut tehtyä ennen joulua alkaa mennä jo vähän epätoivoiseksi. Onneksi Husky tulee meidän luoksemme jouluksi, joten saamme ehkä tehtyä yhdessä jotakin hauskaa teille nähtäväksi! Tässä on nyt kuitenkin toistaiseksi vain kuvia 17 lempparisisustustavarastani.

Neuvosto-propagandajulisteistani vain yksi on toistaiseksi päässyt uuden kotimme seinälle. 


Viime aikoina olen innostunut uskonnollisista asioista. Tämän kynttilän ostin viime talvena Floridasta ruokakaupasta. Olisi pitänyt ostaa enemmänkin! Haluaisin jotain supervärikästä uskonnollista kitsch-kamaa, ikoneita ja patsaita ja rintakuvia. Harmi vaan, että Suomesta ei oikein löydä sellaisia. Onneksi on Ebay!


Tässä Turun taidemuseon juliste Akseli Gallen-Kallelan Sammon puolustuksesta. Lisäksi VBM:lta saamamme chili, joka nyt ei voi oikein hyvin vähäisen valon vuoksi. I feel you bro.


Tässä Amsterdamista Van Gogh -museosta ostettu juliste. 


Tämän (vanhan!) Transformerin olen löytänyt kirpparilta. Se on aika iso, en tiedä näkyykö se kuvasta. Ostin sen miehelleni joululahjaksi muutama vuosi taaskepäin. Huomatkaa LP-levypinomme sen alla, t. Hipsteri.


 Kaiuttimen päällä on pari kalloa, toinen on tuliainen Meksikosta ja toinen lahja pikkusiskoiltani.


Optimus Primen pää, josta voi myös juoda, on ostettu Orlandosta Universal Studios -huvipuistosta viime talven reissulta. We can do it -juliste on Tampereelta Vakoilumuseosta.


Takan päällä on sekalaista kamaa: maapallo, krominen Tarmo-tonttu ja kynttilänjalka (lasken nämä nyt yhdeksi sisustusyksityiskohdaksi). 


Kissataulu on anoppini maalaama ja länkkäriluurankojuliste on Hampurista valokuvausmuseosta. 


Tässä ehkä hienoimmat jutut ikinä: Siperianhusky maalasi miehestäni He-Manista ja minusta supersankarimaalaukset! Tunnistatteko, ketkä sankarit ovat kyseessä? Husky on niin taitava, antakaa hänelle vähän glooriaa :)


Sitten vähän viherkasveja, joita en toistaiseksi ole onnistunut tappamaan (paitsi tuon basilikan ehkä). Chiliä hoitaa He-Man ja VBM, joten sen elämisestä en ota vastuuta. Tuon PELMU-julisteen olen pöllinyt äidiltäni. Vanhempani ovat tavanneet tuossa tapahtumassa.


Kaikki tavarani eivät ole löytäneet vielä paikalleen, ei tämäkään Leevi and the Leavingsin (<3) Bulebule-levyn juliste. Se on jo vähän irronnut noista paskoista Ikea-kehyksistäänkin, mutta oli se silti pakko kaivaa esille kuvattavaksi. 


Siinä niitä oli. Kun vähän tästä elämä rauhoittuu, saan ehkä kaikki tavarat oikeille paikoilleenkin.

perjantai 19. joulukuuta 2014

Hullu mäykkynainen (luukku 16)

Aion saada nämä luukut valmiiksi jouluun mennessä, vaikka se olisi viimeinen tekoni. Sen jälkeen uudenvuodenlupaukseni kyllä on, etten lupaa enää mitään. Lupaukset on ahdistavia. Mulla on blogisitoutumiskammo - heti jos lupaan tehdä täällä jotakin, se vie kaiken ilon bloggaamisesta. Tosi tylsää. Jos ei oo pakko tehdä mitään, inspiroidun ja kirjoitan vaikka 5 sikahyvää postausta päivässä.

Tosi hyvää markkinointia, MRV. Tänäänkö on luvassa sitten ihan paska postaus? No EI. Koska mäyräkoirat valtaavat blogin ja mäyräkoirat ovat niin mahtavia, että ne tekevät maailman paskimmastakin postauksesta ihan hyvän. Olen aikaisemminkin esitellyt mäykky-artifaktejani, joten osan olette jo nähneet. Tänään luvassa siis 16 omistamaani mäykkyasiaa.

Muovinen mäykkylelu ikkunalaudalla vartioimassa, mäykkypehmolelu, mäykkyavaimenperä, mäykkyrintakoru, mäykkykaulakoru ja mäykkyavainteline.
Mäyräkoirat esiintyvät meillä myös taiteessa. Vasemmalla minun ja mieheni maalaamat taulut entisestä mäykystämme Arskasta. Oikealla Sekopään 13-vuotiaana maalaama muotokuva minusta ja Arskasta.


Mäykkyjä löytyy luonnollisesti myös minun päältäni. Ikävä kyllä en vieläkään ole löytänyt sellaista hametta, jossa olisi mäyräkoira kirjottuna helmaan - vähän kuten ne puudelihameet. Mäykkyjä vilisevä printti saa toistaiseksi riittää.


Mäykkyjä löytyy myös ovestamme (stalkkerit älkööt vaivautuko), avaimistani, lompakostani ja jääkaapin ovestani postikortin muodossa.



Postikortti on toiminut mallina mäykkytatskalleni. 


Minulla on toinenkin mäykkytatska, vaikka siinä ei mäykkyä olekaan. Tatska on samanlainen kuin entisellä rakkaalla parhaalla ystävälläni Arskalla.


 Viimeisenä vielä Vili, tämän hetken paras mäykkyasia!


Ja siinä oli 16 mäykkyä. Minulla on vielä mäykkylaukku, mäykkynaulakko ja muuta, mutta en kaikkea hulluuttani vuodata teidän niskaanne. Mäykkyisää mäykynjatkoa, rakkaat mäykyt!

 ps. EMP:n blogissa uusi postaus. Asiaa koruista ja asustamisesta. Klikkaamalla kuvaa pääset lukemaan horinoitani.

http://www.emp.fi/blog/vaatteet_ja_tyyli/vaatteet_ja_muut_tuotteet/rautaa-ylle/
Klick ciklc