perjantai 29. elokuuta 2014

Voi minua


Olen suuri valehtelija. On elämässäni toinenkin ilo: kaikkien itseään arvostavien tyyppien raamattu, Iltasanomat tai -lehti tai mikä nyt olikaan, kertoi, että Olivia-lehdessä kerrottiin, että tummat silmänaluset ovat muotia. Tai silmänalukset, kuten Garnierin mainoksessa joskus sanottiin.

MRV

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Buutibyysat™

Silläkin uhalla, että nyt leimaisitte minut luonnonvihaajaksi, täysmaterialistiksi ja muotibloggaajaksi, minun on pakko kertoa teille uusista housuistani. Kyllä, heti laukkupostauksen perään. Tiedän, tiedän, mut tää on vaan mun kreisiä laiffia. Kuten monella teilläkin, hyvät lukijat, minulla on iso pylly ja isot reidet. Ne nyt vaan on. Koen ne huonoksi ominaisuudeksi vain etsiessäni sopivia housuja: hikoilen sovituskopissa kuin sika ja kiskon jalkaani housu housun perään matalavyötäröisempiä ja matalavyötäröisempiä farkkuja, niin että loppujen lopuksi, vannon teille, housuista jää näkyviin melkein sukupuolielimet persvaon lisäksi. Kuten voitte arvata, en yleensä päädy ostamaan näitä vaginafarkkuja.

Mutta nyt! Taivaan portit ovat auenneet ja sieltä on laskeutunut keskuuteemme rakas 90-luku. Kaupoista löytää taas korkeavyötäröisiä farkkuja! Halleluja ja hoosianna. Löysin H&M:stä (jota olen paheksunut jo niin paljon, että varmasti uskotte minun jo olevan hyvä ja vastuullinen kuluttaja - en siis jaksa enää valittaa) maailman ihanimmat farkut!


Tai oikeastaanhan nämä ovat buutibyysat™ (kiitos loistavasta nimityksestä Instagram-kaverilleni terrorfirmerille), sillä ne korostavat pyllyä (ehkä vähän liikaakin!). Lisäksi sille pyllylle on kunnolla tilaa, eivätkä nämä valu jatkuvasti alaspäin, kuten matalalantioiset farkut ainakin minun jalassani tekevät. Nämä ovat supermukavat ja melkein täydelliset. Ainut miinus on ehkä se, että nämä ovat ihan nilkkoihin asti pillit, jolloin jalkani näyttävät vähän kanankoivilta (kts. allaolevista kuvista keskimmäinen), mutta ei se ole oikeastaan kauhean iso haitta.


http://www.emp.fi/blog/vaatteet_ja_tyyli/vaatteet_ja_muut_tuotteet/helppo-ja-raikas-fiftarilook/
Klicka här jos haluat EMP:n blogiin
Jos ei halua sitä H&M:ää tukea, niin näitä saa nyt melkein joka kaupasta. Noin nopeasti katsottuna Seppälässä oli jonkunlaisia, samoin Lindexillä. Henkkamaukassa nämä maksoivat 30 e, mutta minulla oli alennuskuponki, joten jouduin pulittamaan vain parikymppiä. Jos näistä nyt joku pyllysiskoni innostui, huomatkaa, että eri malleissa on ihan eri koot. Kokeilin sellaista vähän jäykempää kangasta olevia ensin, ja niissä koko 33/34 oli aika tiukka, vaikka normaalisti olen ostanut farkkuni n. koossa 31/34. Nämä sen sijaan olivat kokoa 30/34, ja olisin ehkä voinut vielä ottaa koon pienemmät. Kangas on mukavan ohutta. Talvella ei ehkä enää niin mukavan, mutta huolehdin siitä sitten.

Jos ajattelee taas käytännöllisyyden lisäksi tyyliä, nämä ovat tosiaan aika ysärihousut. En näe silti mitään ongelmaa siinä, että näiden kanssa käyttäisi esim. fiftarihenkisiä yläosia. Älkää nyt kiinnittäkö tuohon minun paitaani sen enempää huomiota, se on joku vanha rytky, joka minulla sattui olemaan päällä, kun päätin nämä kuvat ottaa! How unblogger of me! Kengät ovat Adidaksen ja olen ne saanut EMP:ltä. Kerron niistä  tarkemmin siellä. Ai niin, siellä tosiaan on uusi postaus, jossa esittelen yhden klassisimmista fiftarilookeista. Tuota naamakuvaa klikkaamalla pääset sinne!

That's all folks!
ps. Jos haluatte minun ohjeistavan yksinkertaisesti johonkin muuhunkin fiftarihenkiseen tyyliin, käykää kommentoimassa siitä tuonne EMP:n blogin puolelle. Tai no, jatkoa tulee, halusitte tai ette, mutta voitte ehkä vähän vaikuttaa sen sisältöön :D

lauantai 23. elokuuta 2014

Mäykkyjä! Laukkuja! Mäykkyjä!

Elvistelin jo Instagramin puolella, miten olen löytänyt maailman parhaan laukun. Lisäksi löysin ihan kivan laukun, joka on tietysti upea, mutta tuon ekan laukun hehkutuksen jälkeen kuulostaa vähemmän hohdokkaalta. Draama pitää säilyttää, joten tässä ensin vähemmän hohdokas laukku:


Kuten näette, on tämäkin aika hohdokas. Väri on suorastaan smaragdinvihreä! Tykkään tosi paljon vihreästä, ja juuri tästä sävystä. Laukku on hyvässä kunnossa, vaikka se onkin aika vanha ja vintagea. Voin kuvitella tämän jonkun mustan kynämekon kanssa: asun väripilkkuina olisivat ainoastaan punaiset huulet ja vihreä laukku. Toimii. Laukku maksoi kirpparilla vain kaksi euroa! Käsittämätöntä. Mutta nyt siihen vielä hohdokkaampaan löytöön:


MÄYKKY! Laukku! Mäykkylaukku! Voiko mitään enempää pyytää? Aivan kuin joku olisi tiennyt minun olevan olemassa ja suunnitellut laukun juuri minua varten. Mäykyn sisälle mahtuu juuri ja juuri kännykkä, avaimet ja lompakko. Ehkä huulipunakin. Laukussa oli revenneet trikoiset kahvat, mutta irrotin ne ja ompelin tilalle metalliset D-lenksut. Lainasin toisesta laukustani ketjuhihnaa ja tadaa, maailman söpöin ja paras laukku oli valmis! 


Kuka sanoo, ettei Jumalaa ole olemassa? Tällaisen laukun olemassaolo todistaa kyllä muuta. Olen kai material girl. Minulla on kuitenkin vieläkin häikäisevämpiä uutisia! Olemme päättäneet ottaa uuden pienen mäykkyvauvan!

Jotkut lukijat varmaan muistavat, että paras ystäväni ja rakas mäykkyni Arska kuoli viime vuoden kesäkuussa. Tiesin kyllä, että haluan joskus vielä uuden koiraystävän, mutta en halunnut ottaa Arskalle korviketta. Nyt olemme surreet vähän yli vuoden, ja koemme, että voisi olla aika ottaa uusi koira. Tietysti minulla on vieläkin ihan hirveä ikävä Arskaa, mutta sen kuoleman muistot ovat väistyneet kaikkien ihanien hetkien tieltä. Nyt voimme mieheni kanssa välillä nauraakin kaikille hassuille asioille, joita koimme Arskan kanssa. Tosin ei suru ole vielä kokonaan häipynyt, nytkin kirjoitan tätä silmät kyynelissä.

"Moro mä oon Arska"
Minulla on ikävä koiraelämää. Sitä, että joka ilta pääsi lenkille maailman parhaan lenkkiseuran kanssa (on minulla nytkin He-Man, mutta hän ei ole samasta pihatiestä aina yhtä innoissaan ja heiluttaa häntää paljon vähemmän kuin Arska-poju). Sitä, että aina oli joku seurana ja innokkaana odottamassa kotiinpaluutani. Kaikkia niitä tempauksia ja ällistyksen hetkiä, joita koira aiheuttaa.

Ensin meidän täytyy kuitenkin etsiä uusi asunto, mikä on homma sinänsä. Olen kuitenkin jo valmiiksi tarkkaillut kasvattajien ilmoituksia pennuista. En haluaisi musta-ruskeaa, sillä se muistuttaisi liikaa Arskasta. Olemme miettineet ruskeaa lyhytkarvaista mäyräkoiraa keltaisin merkein. Tavoitteena olisi, että saisimme viimeistään talven aikana kotiimme pikkutassujen vipinää! Blogiin on siis tulossa ihan sikana koirakuvia, koirajuttuja ja koiruuksia, jee! Tai no, koiruuksia täällä jo olikin. 

ps. Vastailen kommentteihin ihan just, kun saan kerättyä vähän voimia raskaan viikon jäljiltä!

torstai 21. elokuuta 2014

Sairasta äMMä, suorastaan epäinhimillistä...

Maailmankaikkeudella on mun juoksuhaastetta vastaan jotain. Viimeisen kuukauden olen sairastanut rintatulehduksen(taas), jonkun ihme kuume-yskätaudin (äänikin lähti), vatsataudin, joka kesti melkein viikon, ja, näin voi käydä vain minulle, taas yhden kuumeen! Aina kun yhdestä olen päässyt, on jo toinen tauti ollut ovella. Nyt olen ollut 4 päivää terveen kirjoissa ja ajattelin mennä tänään juoksemaan, vihdoin. Juoksin jo sujuvasti 5 kilometriä. Saa nähdä miten äMMän käy tauon jälkeen.

Lenkin jälkeen vielä kun illat oli pimeitä...
Mutta  mikä parasta, laihtumista tapahtuu koko ajan! Taas mahtuu yhdet tavoitesortsit päälle, jotka ei kuukausi sitten mahtunut, repikää siitä! Kesä suorastaan odotteli minun parantumistani ja tuli vasta tällä viikolla. Epätoivoinen yrityshän se oli, mutta mä en luovuta, kyllä minä vielä sen 10 km juoksen.

(kuva parin vuoden takaa, pitäskö ottaa ripsipidennykset takaisin?)

maanantai 18. elokuuta 2014

Selfie your way to self love!

Onko elämäsi harmaata ja ankeaa? Eikö jalka enää viime aikoina ole noussut yhtä reippahasti kuin ennen? Temppuileeko terveytesi? Älä vielä luovuta, ongelmiisi on olemassa yksinkertainen ratkaisu!


Selfie päivässä -kampanja kannustaa terveeseen itserakkauteen, itsensä tutkiskeluun ja luovuuteen. Kun lähdet mukaan kampanjaan, huomaat pian

1) verenpaineesi laskevan
2) itsetuntemuksesi nousevan
3) hyväksyväsi itsesi ja muut paremmin
4) kihtisi paranevan
5) hymyileväsi vähän enemmän
6) inspiroituvasi joka aamu valmistuessasi uuteen päivään

Mitä siis enää aikailet? Tartu kännykkääsi, kameraasi tai camera obscuraasi ja anna sen soida. Tässä Pirjon*, Marjon* ja Leilan* menestystarinat, jotka voivat inspiroida sinuakin!
*nimet muutettu

"Minäkin olin ennen vain tavallinen pulliainen", kertoo Pirjo*.

Tässä minä ennen Selfie päivässä -kampanjaa: lihavana ja yksin
Hän jatkaa: "Lähdin mukaan Selfie päivässä -kampanjaan ystäväni suosituksesta, ja nyt koen olevani olemassa aivan uudenlaisella tasolla. Elämääni on tullut värit!"

Ensimmäisenä elämääni palasivat värit!
Värien palaamisen jälkeen Pirjo tajusi, että hänen kasvoilleen oli ilmestynyt kummallinen ilmiö: hymy. Seuraavaksi hän jo muikisteli kameralle!



Pirjo riemuitsee: "Poissa ovat ennen vaivannut epämääräinen ahdistus ja toisten ja itseni tuomitseminen. Nyt syleilen maailmaa! Eläköön selfie!"

Marjo* kertoo ensiaskelistaan kampanjan parissa: "Ensin selfien ottaminen oli vaikeaa. Otin varmaankin sata kuvaa, ennen kuin olin tyytyväinen. Tuntui, että selfieformaatti ei vaan ollut minua varten. Olin aika tuskissani ottaessani kuvia ja meinasin luovuttaa. "


"Pikku hiljaa kuitenkin aloin odottaa jokapäiväistä selfienottohetkeä. Kuvista huomaa, että oloni parani päivä päivältä. Lopulta tajusin, että ahdistunut ilme, tärisevät kädet ja kameraa välttelevä katse olivat kadonneet kokonaan! Olin kuin uusi ihminen."



"Nyt en enää voisi kuvitellakaan eläväni muulla tavoin! Tämä on minun juttuni! Tapaan muita selfiettäjiä joka viikko, ja teemme yhdessä kaikkea hauskaa. Tietysti katselemme toistemme selfieitä ja käymme läpi viikon selfiekohokohtia, mutta teemme myös paljon sellaista, mikä ei liity selfieihin, esimerkiksi pelaamme minigolfia."

Entisen kovan luokan mafiagangsterin, Leilan*, tarina on koskettava. "Olin ennen selfie-vihaaja. En sietänyt ihmisiä, jotka ottivat selfieitä. Mielestäni sellaiset henkilöt olivat alinta pohjasakkaa ja kutsuin heitä huomiohuoriksi. Meitä oli muitakin, ja yhdessä perustimme jengin. Käytimme tunnusmerkkiä HH olkavarressamme. Pari kertaa kävimme kylillä kyttäilemässä, jos näkisimme selfiettelijöitä itseteossa. Pari jäi haaviimme, ja pakko on tunnustaa, että kyllä siinä nyrkkikin heilui."

Kuva minusta ennen selfie-projektia
"Sitten koin valaistuksen. Eräs henkilö esitteli minut selfieille, ja kun olin yksin enkä jengini ympäröimänä, en uskaltanut heti sanoa mielipidettäni. Tämä henkilö oli miellyttävä ja todella ihana ihminen, enkä olisi ikinä voinut kuvitella, että hän ottaa selfieitä. Pikku hiljaa aloin muuttaa mielipiteitäni, ja ennen kuin tajusin, olin jo ottanut ensimmäisen selfieni."

Ensimmäinen selfieni! Yritin naamioida itseäni, jotteivat jengikaverini olisi tunnistaneet minua Instagramissa.
"Valo lankesi synkkään sieluuni ja tajusin, mistä olin jäänyt paitsi. Aloin ottaa selfieitä itsekin, ja vaikka alussa tekniikkani olikin vähän hukassa, lopulta se alkoi sujua. Tunne oli sanoinkuvaamaton!" Leila jatkaa onnea hehkuen. "Luulen, että aiemmin olin vihannut selfiettäjiä siksi, että koin itse arvottomuuden tunteita. Olin kateellinen heille siitä, että he uskalsivat olla välittämättä muiden mielipiteistä. Nyt minäkään en välitä!"






"Yritin kertoa jengilleni löytämästäni onnesta, mutta he eivät ymmärtäneet. Sain selkääni, eikä kukaan entisistä kavereistani enää puhu minulle. Mutta en välitä: olen löytänyt selfien ja aion pitää siitä kiinni. Ystäviä saa aina lisää."

Entinen gangsteri on nykyään jopa eläinrakas, kiitos selfien!
No huh huh! MRV takaisin moi. Tässäpä oli monta todistusta selfieiden puolesta! Kai se on pakko uskoa. Minäkin voin vielä kantaa korteni kekoon. Luin tällaisen aika ärsyttävän blogikirjoituksen, jossa selfien ottamisen syyn sanotaan olevan ainoastaan "kehujen kalastelu, ja se vaan on fakta, joka pitää hyväksyä." Asiahan ei luonnollisesti näin ole, ja blogikirjoituksessa oli paljon muutakin vastenmielistä asiaa - mielestäni siinä oli selkeää slut shamingia ja toisten (naisten) lyttäämistä. Mutta ei keskitytä epäolennaisuuksiin! Kerron teille oivallisia tapoja, joilla #selfietä voi kätsysti käyttää muuhunkin kuin "huorana" olemiseen:

= Uhkausviesti velalliselle (show me the money) tai miehelle: "JOS SYÖT VIIMEISET METUKAT NIIN SORMUS LÄHTEE!"
= "Hirvee nälkä, oon tulossa, tee ruokaa"
= "Minulla on hauskaa" tai "Aion muuttua kärpäseksi"
="Nukun vielä, uskallapa herättää"
= "PUS PUS" tai "Kiitos"
= "Dumbledore kuoli"
= "Joo on mulla kavereita"
= "Rakastan siskojani"
= "Luin pöyristyttävän blogikirjoituksen selfieistä ja huomiohuoruudesta"
Siinä muutama. Keksin vaikka sata lisää. Ja please kaikki blogin lukijat: älkää ikinä käyttäkö kanssasisarestanne tai -veljestänne sanaa huomiohuora.

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Reissuvaatteita ja -fiiliksiä

Hei rakkaat lukijat! Olen virallisesti palannut arkeen. Oikeastaan olen rysähtänyt arkeen. Nimittäin koko kesän olen vain ollut enkä saanut yhtään mitään aikaiseksi. Palasimme reissusta kotiin kuun alussa, ja kuvittelin, että minulla on vielä kuukausi lomaa. No ei ollutkaan. Ensin oli kaikenlaisia bisnestapaamisia ja sitten tein sen virheen, että avasin sähköpostini ja järkytyin kaikista viesteistä, jotka olivat matkan aikana jääneet katsomatta ja vastaamatta. Aivan kuin tässä ei olisi tarpeeksi, mutta minut vielä soitettiin töihinkin! Aloitin viiden viikon sijaistukseni tuossa viime viikolla, enkä ole ehtinyt tekemään oikein mitään muuta. Sähköpostit lojuvat vielä vastaamattomina, en ole ehtinyt kirjoittamaan blogiin mitään enkä ole juurikaan ehtinyt näkemään ystäviäni. Huh. Työskentely on tietysti ihan hyvä juttu, ja olen tyytyväinen, että juuri minulle soitettiin, mutta muutos lomailuun on niin räikeä ja yllättävä, että hermoni ovat olleet aika kireällä.

Mutta se purnaamisesta. Tänään olen nukkunut päikkärit, joten maailma näyttää pikkuisen valoisammalta! Ehkä voitan itseni ja uskallan tänään vihdoin avata sähköpostini. Nyt kirjoitan teille kuulumisia matkalta. Olenpas reipas. Jaan matkakokemukset osiin, koska yksi iso postaus olisi sekava. Ei sillä etteikö tämäkin postaus olisi.

Tässä ensimmäisessä osassa luvassa matkalla otettuja kuvia heinäkuun päivän asuista, niiltä osin kun niitä jaksoin kuvailla ja postailla Instagramiin. Luvassa myös höpinää vaatteista ja pari päivän naamaa. Sori, että on aina sama naama. Koska yritän kunnostautua bloggaajana, yritän kertoa jotain vaatteiden alkuperästäkin. Kyllä, blogtasticia ruudun täydeltä tiedossa!

Aloitetaan virallisesta matkustushatusta. Koko seurueellamme oli samanlaiset Nintendo-lippikset ja niitä piti pitää aina, kun matkustimme. Hatut sain EMP:ltä matkasponssina, ja kerron niistä lisää lähiaikoina EMP:n blogissa! Lepuuttakaa silmiänne tässä superrad MRV:ssä:

Vielä koto-Turussa, joten uskalsin leijua
Ostin reissulle myös muutamia vaatteita aiemmin parjaamastani H&M:stä. Tässä niistä yksi:

Hampurin kämpästä
 Olimme muuten ostaneet Siperianhuskyn kanssa samaan aikaan samanlaiset bodyt! One mind, two bodies. Hehehee, get it? Huskyllä luki vaan että SWAG. Body on sellaista uikkarikangasta, joten voisin ihan hyvin käyttää tätä uikkarinakin. Lisäksi siitä tuli mieleen ala-aste, sillä minulla oli silloin sellainen ällö haaleanoranssi body. Ysäri on takasin.

Koko ajan oli hirveä helle, joten näette paljon paljasta pintaa. Ensimmäinen matkakohteemme oli tosiaan Hampuri, ja tässä olemme toisen maailmansodan aikana reikäiseksi pommitetulla kirkolla:

Flamingot tuovat trooppista tunnelmaa helteiseen Hampuriin!



Hame on Ebaysta, ja olen kertonut siitä täällä aikaisemminkin. Ostin reissulta jonkin verran vaatteitakin - esimerkiksi seuraavan kuvan Ramones-leopardi-paidasta tuli heti yksi lemppareistani! 
Tässä iltaelämää Hampurin Sternschanzella

Samasta kaupasta (oisko ollu Pimkie) Ramones-paidan kanssa löysin tämän sinisen perushameen ja allaolevan viidakkoaiheisen kietaisupaidan. Se on myös ihana! Ikävä kyllä minulla ei ole paidasta tarkempaa kuvaa, mutta yritän muistaa esitellä sitä täällä joskus myöhemmin. Lepuuttakaa silmiänne ihanassa mäykyssä ja minun krapulaisessa olemuksessani:

Hampurilainen mäykky <3 Pääsin lähikosketukseen!
Hampurista lähdimme Amsterdamiin. Siellä tapahtui ihmeellisiä asioita! Ilmeisesti olen Amsterdamissa muodissa, koska ihmiset tulivat jatkuvasti kehumaan minua kauniiksi. Ihan käsittämätöntä, sillä Suomessa tosi harvoin saan kuulla mitään sellaista, eikä samanlaista käynyt Hampurissa tai Barcelonassakaan. Ja ihan sama naama oli, tarkistin. Siis yhden päivän aikana kaupungilla kävellessäni tuli KYMMENEN (joo, laskin) ihmistä kommentoimaan jotakin mukavaa. Naisia ja miehiä. Okei, yksi niistä oli känniääliö (joka karjui kadun toiselta puolelta "YOU! You're beautiful!"), mutta muuten kaikki ihan selvin päin ja normaaleja ihmisiä. Illalla jollakin terassilla istuessamme joku mies suorastaan ylisti minua ja tuli istumaan pöytäämme. Minä istuin vaivaantuneena suomalaisena ja tuijottelin margaritaani, joten hän jatkoi minun kehumistani seurueemme miehille. Okei, kyllä siitä tulee väkisinkin hyvä mieli, kun tuntematon ihminen sanoo että minunlaisiani naisia on yksi miljoonasta ja olen suorastaan Mont Blanc, mutta oikeasti - what is up with Amsterdam?

Huh, nyt jo valmiiksi ylipaisuneesta egostani takaisin vaatteisiin. Tässä mekko, jonka ostin samalla kertaa H&M:stä kuin yllämainitun bodynkin. Typerä Instagram-muokkaus häivyttää mekon värejä, mutta se on ihanan pastellinen mintunvihreä. Hattu on Seppälästä ja laukkukin H&M:stä. Kappas, ihan kivan asukokonaisuuden voi saada aikaan siis ketjutuotteidenkin kamoilla. Olen kuvassa van Gogh -museossa ja itsensä taiteilijan makuuhuoneessa. Tai ainakin hänen maalauksensa edessä. Tai oikeastaan hänen maalauksensa kopion edessä. Käytännössä siis melkein van Goghin sängyssä!

Tämä museo oli käynnin arvoinen!
Amsterdamissa olimme jo hiukan väsyneitä, joten istuskelimme yhden päivän puistossa. Ikävästi juuri silloin rupesi satamaan, mutta parhaat asiat tapahtuvat usein juuri tällaisten ikävien asioiden yhteydessä. Menimme sadetta pakoon sillan alle, ja siellä oli kunnon jamit! Sillanalus oli täynnä ihmisiä, meillä oli viiniä ja katusoittaja soitti kitaraa. Mikä olisi voinut olla paremmin?

Elämää sillan alla. Päällä tuubitoppi ja mauttomasti näkyvät rintsikat.
Naamatunnelmia puistosta ennen kuin rupesi satamaan
Amsterdamissa piti tietysti vierailla punaisten lyhtyjen alueella. Olin aika järkyttynyt, vaikka Hampurissakin näki prostituoituja. Naiset esittelivät itseään ikkunoissa kuin kauppatavaraa (mitä he ruumiiltaan tietysti olivatkin), ja olivat jotenkin niin surullisen samannäköisiä. Kaikilla kilo meikkiä naamassa, minishortsien nappi auki ja kasvoilla harjoiteltu ilme. En tiedä, olisinko ollut iloisempi, jos ikkunoissa olisikin ollut tavallisia naisia, omanlaisissa vaatteissaan ja meikeissään, en kai. Mutta jotenkin se muotti, jonka läpi jokainen nainen oli ajettu - sitäkö tosiaan halutaan ostaa?  Ja missä olivat miesprostituoidut? En vain tajua tätä maailmaa. No mutta, maailman parantamisesta brutaalisti oman navan tuijotukseen - katsokaa mun asua!

Hymy on vähän jäykkä punaisten lyhtyjen aiheuttaman järkytyksen jäljiltä
Ostin tämän mekon katumarkkinoilta. Se on aivan ihana! Tässä pari lisäkuvaa asusta ja samalla vähän Amsterdamin kotimme eli asuntolaivan kantta:


Otin matkalle mukaan muuten korkkarit, mutta en käyttänyt niitä kertaakaan. Kaiken sen kävelyn jälkeen en vain viitsinyt laittaa niitä edes iltamenoihin! Tässä viimeinen päivämme Amsterdamissa ja minun kätevä ratkaisuni huonoon hius- ja naamapäivään:

Turbaani kirpparilta ja tietty Ramones
 Matkamme pää oli Barcelona, jossa etsimme tiemme tietysti heti rannalle. Tässä bikiniselfie:


Ostin reissulta uudetkin bikinit, mutta ne eivät nyt päässeet kuvaan. Emme tietenkään vain lötkönneet rannalla, ehei! Harrastimme myös kulttuuria, jopa niin tosissamme, että vuokrasimme auton ja ajoimme Dali-museolle. Tässä Dalin munat ja munapää-MRV:


 Tässä vielä parempi kuva. Yritän sisäistää munuuden.


Hame on samasta paikasta kuin se aiempi sininen samanlainen. Tässä vähän mäykkyfiiliksiä ja vuorifiiliksiä:


Kävimme myös Gaudin Güell-puistossa (eli kuten me barcalaiset sitä kutsumme: kellipuistossa). Olin jo niin väsynyt, etten jaksanut panostaa pukeutumiseen, joten päässäni on vuoristosta ostettu iso hattu suojaamassa auringolta, yöpaita (joo) ja aurinkolasit.


 Huh! Sitten pääsimmekin kotiin. Kerron tarkemmin reissun aktiviteeteista, matkaseurasta ja vinkeistä myöhemmin. Tässä teille vielä päivän asu elokuulta (heinäkuu jäi vähän vajavaiseksi), kun olimme päässeet turvallisesti koto-Suomeen. Yritin pukeutua fiksusti erääseen tapaamiseen, joten vaihdoin yöpaidan mekkoon ja lipuläpy-sandaalit korkokenkiin like a lady.


Kivaa elokuuta! Yritän nyt palailla blogin pariin intensiivisemmin.

ps. Tässä vielä vähän hauskuutta päiväänne ja erikoisherkkua VBM:n salaiselle ihailijalle:


Paremmat moovit kuin Jorma Uotisella, sanoisin!