keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Voinko olla sun BFF ja personal shopper ♥

Vihdoin olen saanut tehtyä shoppailut bestiksilleni Tarzanille, Suskille ja ME:lle! Paketit lähtivät viikonloppuna postiin, joten voin julkistaa täälläkin löytöni. Ensin mietin, että ostaisin meille kaikille mätsäävät puhelinkuoret, mutta hylkäsin idean pian, koska tajusin, etten tiedä kenenkään puhelinmalleja.


Lopulta löysin jotain täydellistä: neljä mätsäävää flamingokampaa! Mutta kävikin ilmi, että kammat olivat jotenkin vammaisesti yhdessä, niin että minulla olikin vain kaksi kampaa. No, tee-se-itse-mies ja vasara-mies minussa heräsivät ja paukutin vähän menemään. Kammat irtosivat pienellä työllä! Näin lopputulos olikin itseasiassa vähän parempi kuin mitä suunnitelinkaan. Olemme ikuisesti toisiimme sidotut!  


Flamingojen nokat vähän kärsivät, mutta sehän nyt kuuluu DIY-henkeen. Lisäksi hankin jotakin muuta pientä kaikille! ME kertoi pitävänsä mustasta, valkoisesta, hopeasta ja pinkistä. Hän myös lukee blogia, joten oletan, että tämä paita on mieleinen!

Hopeaa, valkoista, mustaa ja pinkkiä!
Hahaa! Tarzan puolestaan on elänyt pellossa eikä tiedä, mikä on outoa. Nainen minun makuuni! Siispä hommasin hänelle samanlaisen kultakorun kuin itsellenikin, paitsi että minun on käsikoru ja hänen kaulakoru! Tämä oli viimeinen malliaan joten kanna tätä ylpeydellä ja ajattele minua :D

BFF-korut <3
Suski sanoi pitävänsä kaikista väreistä paitsi sinisestä ja repivänsä kynsinauhojaan. En osannut oikein ostaa mitään kynsijuttuja, joten ostin jotain, jonka olisin halunnut itselleni. Oikein tekee mieli olla lähettämättä pakettia, koska tämä huivi oli niin ihana!


Jee! Kaikkien jutut maksoivat suurinpiirtein saman verran ja kaikki ovat alesta. Niitä oli ihan kiva ostella.

Now we will bee forever bounded by flamingo law!

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Festarikuulumisia x 3

Aah mikä kesä! Olen kerännyt jo tähän mennessä ihan valtavasti villejä kokemuksia, mahtavia viikonloppuja ja muistoja. Ja vielä on puolet edessä! Sanon teille, lukijat, että aina kun on mahdollisuus, menkää ulos ovesta. Minunkaan ei aina tekisi mieli lähteä reissuun, varsinkaan jos olen matkannut juuri 1000 kilsaa edestakaisin ja rymynnyt ympäriinsä, mutta kyllä se on aina sen arvoista. En muistaisi myöhemmin mitään siitä, että olen istunut kotona sohvalla ja katsonut telkkaria. Vaikka sekin on kyllä välillä ihan mukavaa (tällä hetkellä luen Harry Pottereita taas alusta ja katson IT Crowdia, Frendien 10 tuotantokautta menivät juuri n. kahdennenkymmenennen kerran). Nyt kuitenkin kerron teille kootusti vähän reissuistani Ruisrockiin, Ilosaarirockiin ja Karjurockiin.

Ruisrock

Ruisrockiin menimme Siperianhuskyn kanssa siskosreissulle. Lily Allen oli ihan mahtava, mutta tykkäsimme myös J. Karjalaisesta ja Samuli Putrosta (joka oikeastaan vähän yllätti meidät hurmaavuudellaan).


Ruisrockissa oli se hyvä puoli, että siellä oli kaikenlaisia mainostuspisteitä. Esimerkiksi Finnairin pisteessä sai ladata puhelinta ja käyttää wifiä kahvia juoden. Kelpasi! Coca-Cola tarjosi ilmaisia juomia ja muutaman aurinkotuolin, joista onnistuimme varaamaan Huskyn kanssa itsellemme hyvät istumapaikat odotellessamme esiintyjiä. Olimme kuitenkin vähän pöyristyneitä kolatyyppien asuista: naisilla oli minisortsit ja toppi, miehillä polvipituiset sortsit ja pitkähihaiset paidat! Ihan oikeasti. Toisaalta tämä saattoi nyt toimia naisten eduksi, sillä ainakin päivällä oli tosi kuuma.


Jonkun tyypin übertyylikäs kassi! Hänen äitinsä oli kuulemma tehnyt sen vanhasta pussilakanasta. Olisin saanut tämän ostettua 500 eurolla mutta huippubloggaajakaan ei valitettavasti kanna ihan niin paljoa käteistä mukanaan :/
Esiintyjälistassa oli mistä valita!
Otimme Huskyn kanssa ihan rauhassa tällaisia ylivalottuneita selfieitä, emmekä tajunneet taustalla olevan mitään erityistä. Järkytyimme kuitenkin sydänjuuriamme myöden, kun kuvia katsellessamme huomasimme erään asian! Huomaatteko te?

ONCE YOU SEE IT, IT CANNOT BE UNSEEN!
Huh huh! Kyllä voi karmeita asioita tapahtua tässä maailmassa. Huh. No, tässä vielä me hulluina huutamassa Lily Allenille (joka oli muuten aivan ihana!): 


Ruisrockin miinus oli ehkä poistuminen festarialueelta. Jouduimme kävelemään 5 kilometriä keskellä yötä kauhean juoppolauman keskellä kapeaa metsätietä pitkin ja alkoi jo tulla vähän ahdistava olo. Muuta tietä ulos ei ollut! Minua ärsyttää, kun ihmiset polttavat tupakkaa isoissa porukoissa ja vielä kännissä: haju on karmea ja lisäksi pelkään, että he polttavat muita huitoessaan tupakalla. Vihdoin kuitenkin kolmelta yöllä pääsimme kotiin, vaikka keikka oli loppunut jo puoli yhden aikaan.

Ilosaarirock

Ilosaareen lähdimme serkkuni Plätän kanssa. Olen aina halunnut mennä, mutta en ole ikinä saanut aikaiseksi lähdettyä sinne! Matkaa tuli edestakaiselle matkalle ~1400 km. Nyt sain tapahtumaan pressilipun, joten pakkohan se oli pakata kamat ja lähteä katsastamaan Joensuuta. Reissu oli ikimuistoinen ja jotenkin tyttöenerginen. Kai se on oikea sana?


Koska olen nykyään pyhimys, ympärilleni tulee kuvissa tällainen sädekehä
Nukuimme autossa ja mukana oli mysteerinen näkymätön maskottimme Eino. Tässä näette hiukan majapaikkaamme sekä tietysti kirpparilta löytämämme supertyylikkäät kultaiset festariponnarit!


Viikonlopun paras veto oli kyllä Eläkeläisten Humpfonia!-keikka, jossa he olivat yhdistäneet voimansa Kuopion sinfoniaorkesterin kanssa. OMG mitä menoa! Ihan PARASTA! Kuolen vieläkin kun muistelen. Tämä paska video, jolla kuuluu hoilaukseni taustalla, ei tee oikeutta keikalle, mutta antaa teille ehkä jonkinlaisen käsityksen tuosta jumalkokemuksesta:


Tietysti festarilasit
Bändi nimeltä Surrur

Ilma oli ihan sikakuuma, joten välillä oli pakko päästä uimaan!
Happoradion keikka päättyi huimaan ilotulitukseen ja tulipalloihin!
Näimme vaikka mitä bändejä, mutta täysi yllätys oli Happoradio! Se oli aika hyvä. Tässä hoilaamme biisiä:


 Karjurock

Tällä festarilla rikoin periaatteeni. En yleensä koskaan ota mukaan järkkäriä keikoille, koska haluan mieluummin nauttia fiiliksestä ja fiilis tallentuu kyllä kännykänkin kameraan. Nyt oli kuitenkin ihan pakko ottaa kamera mukaan, koska festareilla esiintyi Helloween! Lisäksi mukana oli mieheni He-Man valokuvaamassa, joten kameran saatoin lykätä välillä hänelle.

Oli niin kuuma, etten jaksanut vetää mitään hevimaskia naamaan ja vaatteenikin oli ehkä vähän sopimattomat illan yhtyeiden kanssa, mutta who cares!


Karjurock oli todella mielenkiintoinen tapaus. Ajoimme perille pientä soratietä keskellä peltoa ja metsää. Ehdimme jo vähän epäillä, olemmeko tulleet oikeaan paikkaan! Tännekö maailmanluokan tähden Helloweenin pitäisi tulla? Mutta kun pääsimme perille, porukkaa oli paljon ja festarin puitteet kohdillaan. Oikeastaan jopa paremmin kuin isoilla festareilla, sillä tällaisilla maalaistapahtumilla on aina oma sielunsa. Söimme mm. maailman parhaat sämpylät. 

Ja te pari lukijaa, jotka sanoitte, että Helloween oli aivan loistava livebändi, olitte aivan oikeassa! Deris oli hauska ja jotenkin eläväinen ja aito. Jee! Ja Helloweenia lämpännyt Stratovarius nyt oli Stratovarius. Tässä herrat Deris ja Kotipelto:


Ekat viisi biisiä jaksoimme sinnitellä eturivissä, mutta sitten töniminen kävi ärsyttäväksi ja siirryimme nauttimaan keikasta jonnekin navetan rampille, josta olikin sitten hyvät näköalat: 


He-Man ja Helloweenin fanipaita
Lopuksi Deris veti päähänsä kurpitsahatun! Viimeinen biisi oli tietysti I want out. Yleisö lauloi ihan hulluna mukana ja bändi kyllä laulattikin sitä koko rahan edestä.


Ah, siinä minun festarini! Olen saanut nauttia ihan mahtavasta seurasta ja kaikkien rakkaideni kanssa olen saanut viettää hieman omaa aikaa. Ensin SIMin kanssa Sukevalla, sitten Huskyn kanssa Ruisrockissa, Plätän kanssa Ilosaaressa, äMMän kanssa Turussa ja vielä mieheni kanssa näimme Helloweenin. Voiko enempää toivoa? Ilmeisesti voi, sillä lähdemme He-Manin, VBM:n ja Lady Laiskiaisen kanssa huomenna reissuun ympäri Eurooppaa! Yritän postailla kuulumisia reissun aikana pädiltäni ja ehkä julkaisen täällä jotakin jo kirjoitettuja postauksiakin. Ette siis jää yksin, vaikka olenkin vasta parin viikon päästä takaisin Suomessa. Lisäksi yritän muistaa postailla päivän asuja Instagramiin ja ehkä tännekin!

Tack och adjö,

+ Husky ja Plättä

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Musta mekko x 6 + yolo

Olimme kiertelemässä kaupoilla äMMän kanssa, ja kesken sellaisen kasari-vaatteidensovitus-montagen yhtäkkiä huomasimme, että olimme molemmat vetäneet päälle ihan saman mekon ja vieläpä synkronoidusti samaan aikaan. Siitä olisi saanut hyvän kohtauksen elokuvaan: olimme samassa pukukopissa ja kun käännyimme toistemme puoleen ("mitä mieltä oot tästä?"), jäi kysymys kesken ja suut hetkeksi auki. Sitten purskahdimme heleään sydämelliseen nauruun ja katsoimme toisiamme tietävästi. Saatoimme ehkä heittää ylävitoset. Ilmeisesti jos elämäni olisi elokuva, se olisi Clueless.


Mekot näyttivät niin hyviltä päällämme, että ne oli pakko ostaa. Vaikka yleensä en tykkääkkään tukea H&M:ää, niin on siellä kyllä ärsyttävästi välillä aivan ihania vaatteita. Sanoin äMMälle, että minua ei pitäisi päästää sinne, mutta hän ei kuunnellut. Tämä musta perusmekko maksoi 15 e, ja se on kyllä monikäyttöinen. Koska meillä sitten oli samanlainen mekko, kokeilimme vähän erilaisia asusteita sen kanssa. Hassua, miten eri tavalla eri ihmiset ajattelevat, sillä minun ja äMMän asut olivat ihan erilaisia, vaikka päällämme on sama mekko. Tässä nyt sitten se mekko x 6, olkaa hyvä!

Ensin kokeilimme arkityyliä. Minä laitoin huivin päähän, hiukset ponnarille ja jalkaan niittikorot (joiden korko ei ole hirveän huima, joten kävely on vielä mukavaa). Punainen huulissa ja kynsissä on kivasti vihreän vintage-laukun (kirpparilta) vastaväri. äMMä puki ylleen neutraaleja värejä, eli beiget balleriinat ja harmaan neuletakin, mutta kirkkaat huulet ja iso kimalteleva koru tekevät asusta mielenkiintoisen. Apua, sanoinko juuri noin? Minusta on tullut muotilehtien klisee! Just kill me now.


No yritetään omaperäisempää ilmaisua tässä kappaleessa. Seuraavaksi asustimme mekot juhlatyyliin. Meikkiä emme muuttaneet ollenkaan, mutta eikö vain sama meikki näytä ihan erilaiselta, kun tyyliä muuttaa muuten? äMMä vaihtoi ylleen nahkarotsin, mustat korkkarit ja mustan hapsulaukun (sekin häpeällisesti H&M:ltä). Hiuksissa on sama nuttura kuin aiemminkin, mutta silmissä ihan selkeästi erilainen kiilto. Niin ja vyöksi äMMä sitoi tuollaisen pallohuivin. Aika cool, minusta hän sopisi suoraan johonkin hip-pop-cocktailpartyihin!


Minä käytin voimaväriäni punaista, joskin nyt kuvaa katsellessa huomaan, että kaulakoru on vähän eri sävyä kuin kengät ja laukku. No, se on kuulkaas tänä sesonkina se juttu! Suosittelen kaikille. Minä puolestani sopisin mysteerinaiseksi johonkin puutarhajuhliin, kiitos ison lierihatun ja salaperäisten arskojen. Asentoni yrittää matkia Siperianhuskya - yritin tavoitella sillä sellaista eleganttia mutta kiireistä ja hosuvaa lookkia.


Viimeiseksi yritimme tehdä mekoista katu-uskottavat. Onnistuimme tietenkin loistavasti. Joku pulsu tuli heittämään meille yläfemmat ja jonkun salaisen katujen tervehdyksen, jossa otetaan ensin tissistä kiinni ja sitten läpsitään takapuolta - otimme tämän merkkinä uskottavasta sulautumisesta tavallisiin ihmisiin. äMMä iski päähänsä supercoolin snapback-lippiksen (maastokuvio ofc), niskaansa ältsyn makeen farkkuliivin ja jalkoihinsa megabitchin' converset.



Minä puolestani kokeilin uusvanhaa trendiä, vyölaukkua. Kyllä! Tämä kreisinmahtava vyölaukku oli löytö Joensuusta kirpparilta. Päähän laitoin villinvihreän Jenny from the block -jengihuivin ja jalkaani kultaiset bling bling bitches -tennarit. Olin jo vähän liian hurja, joten laimensin yhdistelmää mummolan verho -sukilla.


Huomatkaa RBF, resting bitch face
Huh, aika koleeta. Nastaa. Fantsua. Ärjyä. Överiä. Mielenvikast läppändeerust. Swag ja yolo jne. Mistä tulikin mieleeni uusi käsikoruni, jonka äMMä kantaa upeasti:

Yolo ft. äMMän upeat kynnet <3
Yolo on kirjoitettu pienillä timanteilla, että repikääs siitä! Koru oli löytö Glitterin alesta ja olihan se pakko saada, vaikken kultaa välitäkään yleensä käyttää. Ja huomatkaa muuten tuosta yolo-kuvasta tuo mekon kangas, se ei ole ihan perustrikoinen vaan siinä on hauskaa vohvelikuviota.

Olen oppinut nuorisoslangia: Swaghetti yolonese. Yolo Swaggins and the fellowship of the bling. Joko riittää? 
Mutta mitäs mieltä olitte asuistamme? Mikä oli paras? Onko syntiä ostaa kamaa H&M:stä? Shoppailen yleensä kirpputoreilla ja nettikaupoissa, joten menen hulluksi kun kerrankin saan shoppausseuraa ja lähden kaupungille. Tässä on kyllä se hyvä puoli, että kerrankin voin suositella teille vaatetta, jota oikeasti saa jostakin, enkä aina joudu vastaamaan että "sori, se on kirpparilta". Ostin jotain muutakin, mutta ne näette sitten matkapostauksissa, reissu alkaa maanantaina! Iiiiik!



&

ps. EMP:n blogissa juttua juhlien kuningattaruudesta <3 Kuvaa klikkaamalla pääset postaukseen <3

http://www.emp.fi/blog/vaatteet_ja_tyyli/vaatteet_ja_muut_tuotteet/musta-enkeli-juhlien-kuningatar/

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Laatikot, vihaan teitä!

Minun on aina vaikeaa kuvailla tätä blogia, jos joku kysyy tai jos johonkin pitää kirjoittaa joku tiivis esittelyteksti. Tämä johtuu siitä, että minua ahdistavat määritelmät ja laatikot. Onneksi on keksitty termi lifestyle-blogi, koska sen alle mahtuu aika paljon kaikkea. Mielessäni jaan blogin sisällön muutamaan eri kategoriaan:

1. Mielipidekirjoitukset ja pohdinta
2. Tyylipostaukset ja ostokset (näistä osa EMP:n blogissa)
3. Kuvaukset ja valokuvaus (näistä osa EMP:n blogissa)
4. Yleinen sekoilu, harrastukset ja kettuilu


On vaikeaa yhdistää näitä kaikkia, mutta lifestyle tiivistää asiat hyvin pakettiin. Se ei kerro kuitenkaan kaikkea, joten mitä lisäisin? Blogista pitäisi tietää se, että täällä vallitsee huumorin ja ironian vyöhyke. Haluaisin myös tuoda esille, että tykkään fiftarityylistä ja sen semmoisesta, mutta en koe olevani yksiselitteisesti fiftari, pin up -typy tai rockabilly tai mikään muukaan. En halua, että kukaan tulee vineemään minulle, jos ostan vaikka mekon H&M:ltä, vaikka sitä koetankin välttää. Risto Räppääjäkin sen tietää:

Ihmistä ei saa tunkea
vääränmalliseen koteloon
Ihmistä ei saa tunkea
liian pieneen lokeroon

Kaikki se, mitä mä oon,
meinasi joutua jorpakkoon

Ja tietenkin Eppu Normaali (Rääväsuita ei haluta Suomeen): 

Kaikki pikku runkkarit huutaa lokeroissaan
jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan

Määrittelyt siis ärsyttävät minua. Mutta ymmärrän, että joskus ne ovat tarpeellisia, ja koitin kuitenkin määritellä blogia jotenkin. Sain kirjoitetuksi tällaisen tekstin Alternative Blogs Finlandin esittelyboksiin:


Pin the Fuck Ups (http://pinthefuckups.blogspot.fi/) ja Miss Ruki Verin tyyliblogi EMP:n sivuilla (http://www.emp.fi/blog/category/vaatteet_ja_tyyli/) - Maailman paras lifestyle-blogi. Tai oikeastaan maailman paras blogi kaikissa kategorioissa. Jotkut nimittää PTFU:ta feministiblogiksi, mutta itse nimittäisin sitä parhausblogiksi, ja koska feminismi nyt vain on osa parhautta, ei sitä tarvitse erikseen mainita. Kerron villistä elämästäni, mielipiteistäni ja tyylistäni, joka rakentuu semisti käytännöllisyyden, visuaalisuuden, rokin, rockabillyn, fiftarin, pin upin, vintagen ja hooetämmän ympärille. En halua kuitenkaan laittaa itseäni mihinkään laatikkoon. Ärsytän ihmisiä ja ihmiset ärsyttää mua, mutta viime aikoina olen ikävä kyllä huomannut syvällä sisimmässäni heränneen helliä tunteita lukijoitani kohtaan. The madness must stop now! Vain urpot lukee PTFU:ta. Ihanat urpot. Minun urponi. ps. Järjestän myös kuvauksia ystävieni kanssa, ja tuloksena on yleensä puhdasta awesomeutta.


Tiivistääkö teidän mielestänne tämä PTFU:n sielun? Mitä lisäisitte? Jotakin kenties positiivisesta elämänasenteesta tai muusta sellaisesta? Kirjoitin tekstin ihan vaan tajunnanvirtana.

 
ps. Ai niin, EMP:n blogissa on pari uutta postausta! Ensimmäinen opastaa, miten vietetään vapaapäivää tyylikkäästi ja tullaan lohikäärmeeksi, toinen taas sisältää ihania pin up -bikinikuvia, joiden lisäksi pohditaan feminismiä ja  hehkutetaan vartalopositiivisuutta. Klikkaa kuvaa ja pääset postaukseen!

http://www.emp.fi/blog/vaatteet_ja_tyyli/vaatteet_ja_muut_tuotteet/rokkarin-vapaapaiva-eli-paiva-lohikaarmeena/http://www.emp.fi/blog/vaatteet_ja_tyyli/vaatteet_ja_muut_tuotteet/tide-high/