perjantai 28. helmikuuta 2014

Roses are red, violets are blue ♥

... I would share my
WiFi password with you!

Muita ihan loistavia tuolla kaavalla meneviä runoja on listattu tänne. Nauroin etenkin poliisilaitoksen twiitille (#polisnotpoets) ja tälle hiukan mustaan huumoriin menevälle twiitille: 

Roses are Red,
Violets are Glorious,
Never sneak up,
On Oscar Pistorius.

No niin, asiaan! Sain vakkarilukijaltamme Minttu-Maarialta kyssärihaasteen! :) Tällaisiin on aina kiva vastailla, koska näistä tulee mieleen lapsuuden kaverikirjat. Tykkäsin niistä. Kysymykseen "mitä soitat?" piti aina vastata että suuta ja puhelinta, hehhehhee.

Koska vastaukseni kysymyksiin eivät välttämättä kiinnosta kaikkia ja koska en keksi mitään kirjoitettavaa ystävänpäiväkuvausten kuvien yhteyteen, laitan ne kätsysti tähän samaan postaukseen. Eiväthän ne nyt oikeastaan liity toisiinsa, mutta tässä on nyt jotain sekä sanojen että kuvien ystäville. Ja voisinhan tähän vaikka runollisesti sanoa, että sekä kuvat että vastaukset tulevat sydämestäni ;)

Huomatkaa, että olen mennyt asua suunnitellessa vähän yli hyvän maun rajojen. Hearts and kisses everywhere! <3


Mistä unelmoit?
Minulla ei ole mitään suurta, yksittäistä pysyvä unelmaa. Jos haluan jotain, toteutan sen heti, sillä olen melko kärsimätön. Lisäksi uskon hölmösti, että pystyn saavuttamaan kaiken, mitä vain tarpeeksi haluan. Ymmärrän kyllä, että maailmassa on sellaisia asioita, joita ei vaan voi tahdonvoimalla ja suurella työlläkään saada, mutta murehdin niitä sitten kun on sen aika. Nyt elän ihanassa kuplassani, jossa kaikki on mahdollista :)

Uskotko intuitioon?
Ehdottomasti uskon.
Tästähän voisin tehdä blogille vaikka uuden bannerin! :)
Mistä innostut?
Kaikesta! Olen innostuva ihminen. Innostuksen keston kannalta tosin sitten on vähän niin ja näin...


Aamu vai ilta?
Ilta. Nuf said.

Sanat vai kuvat?
Tämä on hankala. Sanat, kai, vaikka kuva kertookin enemmän kuin tuhat sanaa. 

Mottosi?
Tätä on aina yhtä vaikeaa keksiä lennosta, joten käytän vakkariani Leinoa: "Se murhe, mi eilen mun murtaa oli / suli hymyks, kun tänään suurempi tuli". Tämä muistuttaa minua siitä, että murehtiminen on turhaa, jos se ei tarjoa mitään ratkaisua. 

Kaunein maisema?
Makoilen maassa huovalla ja mäyräkoiran pylly peittää maiseman <3

Maaseutu vai kaupunki?
Kaupunki. Tykkään siitä, että jos haluan tehdä jotakin, voin tehdä sen heti. Lisäksi en siedä ötököitä. Vaikka kyllä tykkään käydä maaseudulla, ja olen siellä joskus asunutkin. 

Mielenkiintoinen ajatus?
No tuo kysymys intuitiosta toi mieleeni sellaisen kummallisen asian, että ihminen käyttää vain osaa aivoistaan. Miksi?

Miksi bloggaat?
 Olin halunnut aloittaa blogin jo vaikka kuinka pitkään, mutta en ikinä päässyt yli itsekritiikistä ja siitä tunteesta, että minulla ei ole mitään mielenkiintoista sanottavaa. Sitten eräänä iltana kännissä saimme Baby Dollin kanssa idean, että meidän pitäisi perustaa blogi, koska olemme niin superhauskoja ja mahtavia :D Lainasimme baaritiskiltä paperia ja kynää ja suunnittelimme aiheita: keksimme heti kainalokarvajutun. Laitoimme blogille ensimmäisen nimen, minkä keksimme :) Seuraavana päivänä sitten teimme tämän blogin. Yhdessä blogi oli paljon helpompi aloittaa kuin yksin, puhumattakaan siitä, että meillä oli ihan sikahauskaa.

Koska Baby Doll on kanssani samanlainen, yhtä hetkellisesti innostuva ihminen, hän kuitenkin väsyi blogin pitämiseen parissa kuukaudessa. Minä olin innostunut tästä blogista jostakin syystä hiukan syvemmin, ja niin jatkoin itse kuitenkin BD:n lopettamisesta huolimatta. Olin saanut kivaa palautetta ja tajusin, että minulla onkin aika paljon asiaa. Minusta on kiva jakaa ajatuksiani muiden kanssa ja keskustella asioista. Haluaisin myös jakaa kaikille hyvää mieltä ja toivoisin, että kaikki voisivat rakastaa itseään ja ajatella pystyvänsä mihin tahansa. Yritän tuoda blogissa esille sellaista asennetta. Olen myös pienestä pitäen ollut parhaimmillani, kun saan luoda ja ideoida jotakin uutta. Tykkään kuvailla ja kirjoittaa. Vaikka innostukseni on yhä aaltoilevaa, se kuitenkin on aina tähän mennessä palannut, enkä voisi kuvitella bloggaamisen lopettamista :)

Huh, tulipa tuosta viimeisestä vastauksesta romaani :D  Nyt minun pitäisi kai haastaa ihmisiä tähän, mutta en nyt oikein jaksa miettiä sellaista. Kaikki, jotka haluavat, voivat vastata! :) Laittakaa sitten linkki tänne, minua kyllä kiinnostaa lukea vastauksianne.

torstai 27. helmikuuta 2014

Päivänasuillako vai eikö päivänasuilla?

Lomalta palannut MRV täällä. Olen ruskea, levännyt ja jotenkin kummasti rikastuin reissussa! Eiku oho, tuo olikin valhe. Välillä sekoitan totuuden ja haavemaailman, mutta olenkin bloggaaja, joten se on odotettua, jopa suositeltavaa. Oikeasti olen ihan yhtä valkoinen kuin lähtiessäkin, stressaantunut, jetlaginen ja köyhä kuin sossupummi. Eiku hetkinen, oliko tämä nyt korrektisti ilmaistu, saako näin sanoa? No, sama kai se. Kuvitelkaa minut ruskettuneena ja ihanana!

Käyn läpi lomakuvia, ja tahdon kuollakseni olla sellainen ärsyttävä ihminen, joka esittelee jokaisen niistä kolmestatuhannesta kuvasta (pienen ja tylsän tarinan kera!) haukotteleville ystävilleen illanistujaisissa. Tämä pitää kuulemma tehdä vielä sellaisella diaprojektorilla. Onneksi olen bloggaaja, joten tällainen kuvien esittely ja tarinoiden kertominen on minulle sallittua! Ah, miten ihanaa. Varmaan odotatte kuvapläjäystä ruudun ääressä kieli pitkällä.

Koska kuvia tosiaan on se muutama tuhat, niiden läpikäymisessä hieman kestää. Siispä viihdytän teitä päivän asu -postauksella ja -pohdinnalla. Pohdinta on tuolla kuvien jälkeen, lukekaahan se ja kertokaa sitten mielipiteenne, oikein kaipaan niitä. Tässä nyt ensin tämän päivän asuni:

Naamassa on  tällä hetkellä perusmeikkini: kissarajaukset ja punaista huulipunaa

Löysin Miamista tällaiset iiihanat korkeavyötäröiset skottiruutulegginssit/-housut. Tällaisilla reisillä ei varmaankaan saisi kaikkien maailman tyylisääntöjen mukaan käyttää tällaisia housuja, mutta hui hai, minä tykkään näistä! Ja vielä korostan housujen korkeutta vyöllä. Tim Gunn, ota kiinni jos saat!

Huomatkaa jalan imarteleva asento, joka häivyttää hiukan reisieni jykevyyttä ;)
Minusta skottiruutuun pitää aina yhdistää mustat maiharit, koska punk. Pidin kuitenkin muun asun kepeänä, hieman fiftarityylisenä meikkiä ja tukkaa myöten. Minä vain rakastan tyylien sotkemista keskenään!

Nyt siihen pohdintaosioon: päivän asu -postauksia parjataan aina kaikissa blogikeskusteluissa, ja olenkin miettinyt, että en niitä kovinkaan paljoa tänne viitsi lykätä. Nyt kuitenkin Facebookin Alternative Blogs FINLAND -ryhmässä olikin puhetta siitä, että päivän asu -postaukset ovat kaikista suosituimpia juttuja monien tyyppien blogeissa! Mitäs tämä meinaa? Tykkäättekö siis päivän asu -kuvista vai ette? Pitäisikö minun ottaa niitä useammin?

Olen tietysti ja luonnollisesti niin tyylikäs joka päivä, että suorastaan tihkun, joten kuvien ottaminen (ainakin välillä!) ei ole mikään mahdoton ajatus. Mutta onko vaatteiden ja meikkien raportoiminen tylsää? Esimerkiksi meikkaan melkein joka arkipäivä samalla tavalla. Pitäisikö minun siitä aina raportoida, että nyt meni taas se sama kajalkynä silmään tällä tavalla? Kauhistus, en kai vain ole tylsä? :O Pitäisikö minun kenties alkaa joka päivä laittamaan eri meikit!?

Tämä pohdinta ei selvästikään oikein tuota mitään järkevää hedelmää, joten kertokaahan oma mielipiteenne. Tuntuisi typerältä läjäyttää naaman- ja perseenkuva ruutuun, jos niitä kukaan ei katso. Näenkö siis kuvaamisen vaivan? Kuten otsikko kertoo, siinäpä pulma.

ps. Kuten niin moni asia kiireisessä bisneselämässäni, valokuvaushaaste jäi vähän kesken. Jatkoa seuraa kuitenkin, en minä näin helpolla luovuta! Nyt myös kunnostaudun kommentteihin vastaamisessa, en ole lukenut niitä ollenkaan matkalla. 

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Greetings from sunny...

...arvatkaasmikäkaupunkitämänytolikaan! Olen ollut aika hiljainen täällä blogin puolella, koska olen koko viikon lomaillut maailman toisella puolen. Wifiä on ollut tarjolla vaihtelevasti, ja minulla on mukanani vain tämä pädi jne jne, joten blogin kirjoittaminen olisikin ollut vaikeaa. No, turha syyttää mitään muuta, oikeastaan olen vain laiskotellut. 


Tarkkasilmäisimmät huomaavat kuvasta sijaintinikin! Tänään tosin lähden jo kotiinpäin. Tässä vielä kuva Key Westin juuri laskeneesta auringosta:


Siinä pikaterveiseni! Kerron lisää tästä Amerikan ihmemaasta päästyäni turvallisesti takaisin Suomeen. Muuten vielä pysäyttävät minut tullissa! Toistaiseksi vielä palmun alta,


lauantai 15. helmikuuta 2014

♥ Happy Valentine's Day! ♥

Ihanaa ystävänpäivää kaikille teille mahtaville lukijoille! Huomatkaa, että vain mahtaville, ei muille. Tosin eihän tätä blogia lue kuin mahtavat tyypit <3Vietimme mieheni kanssa parisuhdeiltaa ja mieheni otti minusta pari kuvaa päivän hengessä. Tässä yksi, jonka ehdin muokkaamaan! Näette ehkä lisää vielä myöhemmin ;)



Pus pus,


keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Queen Bitchiä jokaiseen päivään

Vaikka olisi miten upea ihminen, jokaisella on päiviä, jolloin olo ei ole hehkeä. Joskus annan tällaiselle ololle periksi: puen päälleni onepiecen ja lähden ilman meikkiä laahustaen hoitamaan päivän askareita. Toisinaan taas kaipaan piristystä ja keinotekoista Queen Bitch -oloa, jonka myötä sitten se olo tulee oikeasti. Esittelenkin teille nyt pienet mutta tappavat aseeni, joilla taion itselleni maailmanvaltiaan olon.

Ensimmäisenä tulevat tietenkin korkokengät. Niiden rytmikäs kopina lattiaa vasten on suorastaan voimaannuttavaa. Korkokenkien pitää ehdottomasti olla mukavat, terveisin käytännöllinen ja mukavuudenhaluinen MRV. Tällaisia kenkiä on olemassa, älkää uskoko epämukavien korkokenkien myyttiin. Minulla on ainakin kolmet korkokengät, joilla jaksan hoitaa 8-tuntisen työpäivän. Etenkin kiilakorot ovat oikeasti mukavat! Tässä kuvassa nyt kirpparilta löytämäni kengät, jotka ovat nahkaa sisältä ja ulkoa! 4 euroa ja tappokorko. Vapise, maailma!

Tappokengät, paitsi jaloille!
 Toinen aseeni on huulipuna. Huulipuna on suorastaan terapeuttista. Vaikka muuten ei olisi aikaa meikata, huolittele kulmakarvat ja vedä kirkasta, itsellesi sopivaa huulipunaa naamaan. Fiilis on heti aivan erilainen! Ja ihan oikeasti, värit yleensäkin vaikuttavat mielialoihin.

Huulipunani sävy on "Killing you softly"
Kolmas niksini on nahkahanskat. Kun vedän nämä käteen, omistan maailman. Kävelen eri tavalla, vilkuttaessani bussia pysähtymään olenkin oikeastaan Manhattanilla vilkuttamassa taksille ja kun otan hanskat kädestäni, teen sen kuin burleskiesiintyjä ikään. Miten näinkin pieni asia voi saada olon niin naisellisen voimakkaaksi? Ja nämä hanskat ovat aivan yhtä lämpimät kuin tumputkin: sisällä on ohut villaneulevuori, ulkopuolella nahkaa ja karvaa. Nahkahanskoja löytää kirpputorilta hyvään hintaan, itse maksoin näistä 5 euroa n. 3 vuotta sitten.

Tässä en yritä Cheekin sormimerkkejä
Neljäs vinkkini on karvat yleensäkin. Kaikki neuleet, joissa on karvakaulus, ovat ihania! Löysin kirpputorilta vähän aikaa sitten tällaisen ysärihenkisen pitkän villaneuleen, jossa on karvareunus kaulassa, käsissä ja helmassa. Ai hitto kun on samalla kertaa lämmin ja tyylikäs olo. Aivan kuin laittaisi katu-uskottavan aamutakin päälle. Koska tosiaankin olen ensisijaisesti käytännöllinen, rakastan tällaisia vaatteita, joissa mukavuus yhdistyy näyttävyyteen. En tajua, miksi mukavan vaatteen pitäisi merkitä jotain vanhoja verkkareita.

En kuule sinua ylevien karvojeni seasta
Jos nämä eivät auta, niin ei sitten mikään. Sellaisina päivinä voi ihan hyvin lähteä ulos sellaisena, miltä tuntuu: nuhjuisena ja väsyneenä. Se on ihan sallittua. Olen kuitenkin huomannut, että ulkoiset jutut vaikuttavat paljon sisäiseen oloon. Siksi esimerkiksi pitkän kipeänä olon jälkeen suihku tekeekin ihmeitä ja pieni meikkaus saa olon tuntumaan heti paljon paremmalta. Tai ainakin minun oloni, koska tykkään mukavuuden lisäksi kauneudesta ja ulkonäköön panostamisesta. Voisin nimittää tätä taipumustani myös estetiikan kaipuuksi, jolloin lausahdukseni olisi varmasti hyväksyttävämpi: silloin olisin pinnallisen älykääpiön sijaan pohdiskeleva filosofi.

Tässä vielä hiukan musiikkia päiväänne. Katy Perrystä voi olla montaa mieltä, mutta mielestäni tässä biisissä on loistava sanoma: "I went from zero to my own hero" :)


 No niin, nyt teistä jokainen voi helposti olla oman elämänsä Queen Bitch. Onko teillä jotakin lisättävää listaani? Terveisin pinnallinen älykääpiö,

tiistai 11. helmikuuta 2014

Matkafiiliksiä ja vaateongelma (VKH 14)

Jee jee, huomenna selviää VR:n Junatestaaja-kilpailun voittajat! Haimme opiskeluporukan kanssa testaajiksi ryhmämatkalle Pietariin. Kuvasimme hakua varten ihan loistavan videon, katsokaas tätä:


Jos tällä ei voiteta, ei sitten millään. Ja jos emme voita, kiukuttaa sen verran, että menemme pummilla. Pum-pummilla Pietariin!

Fiilistelen myös erästä varmasti toteutuvaa matkaa. Lähtö on jo sunnuntaina! Meitä on lähdössä neljä vanhinta sisarusta ja isämme. Matkan määränpäätä en vielä kerro, mutta lupaan ihan mahtavia kuvia, ostoksia ja aurinkoista fiilistä <3

Tämän päivän valokuvaushaasteen aihe oli jokin ongelma. Kuvasin aamuisen ongelmani, joka oli hyvinkin länsimainen, eli ihan turha. Minkä mekon tänään laittaisin?


Sammakkoilmeeni yrittää kuvata valinnan vaikeutta. Puhkuin ja puhalsin ilmaa :D


maanantai 10. helmikuuta 2014

Silmät (VKH 13)

Tämän päivän valokuvahaasteen aiheena oli silmät. Muistan, että joskus auvoisina galtsun eli Irc-gallerian aikoina silmien kuvaus oli muotia. Kaikilla oli pakollinen silmäkuva! :D Minun ensimmäinen kuvani kyseisessä palvelussa joskus vuonna 2003 oli ihan tajuttoman hieno, webbikameralla otettu, punamustaksi muokattu kuva. Lisäksi olin valtavilla paint-taidoillani muokannut silmiini Sharinganin (animesarja Narutoa katselleet tietävät, normaaleille ihmisille: punainen silmä, jossa on kolme hassunmuotoista pupillia). Ai että, kyllä ylpeys pakahduttaa taas rintaa tätäkin muistellessa! Harmi etten löydä tuota kuvaa enää mistään, muuten olisin sen teidän kanssanne jakanut.

Lähdin tänään kuitenkin ottamaan kuvaa silmistä hiukan toisenlaisella otteella. Yritin etsiä pitsihuivia, mutta en löytänyt sellaista mistään, joten laitoin ihan vaan villaisen kaulahuivin naamalleni. Lopputulos on vähän muslimimainen, mutta sitä en nyt erikseen lähtenyt hakemaan. Tadaa:


Samalla yritin harjoitella vähän käyttämään Photoshopia, mutta en vaan tajua niitä layereita. Ihan varmasti juuri minun Photoshopissani on joku asetus väärin! Miten kaikki muut muka onnistuvat ja minun monen tunnin yritykseni päättyvät ovien paiskomiseen ja päänsärkyyn? Yritän seurata netistä löytämiäni tutoriaaleja, mutta ei. Ei vaan onnistu!


sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Viikonloppukuulumisia, galaksit räjähtää ja VKH päivät 11 & 12



Minulla oli aivan ihania viikonloppuvieraita. Siperianhusky ja hänen tyttärensä Tähtitaivas ja Hopeajärvi tulivat piristämään kipeää oloani.

Nykyajan lapset...
Hopeajärvi on Notkea Kissa
Kummitäti-MRV lakkaa Tähtitaivaan kynsiä
Rakkaita ihmisiä tupa täysi <3
Kävimme Hoplopissa ja katselimme leffoja. Kivaa oli, mutta takaisinmenomatkalla tänään typerä Onnibus jättikin tulematta ja Siperianhusky ja lapset joutuivat seisomaan räntäsateessa puoli tuntia! Onneksi saimme heidät lopulta sitten junaan. Reklamaation aiomme tietenkin tehdä, mutta ei joku lipun hinta korvaa bussin feidauksen aiheuttamaa vaivaa ja pahaa mieltä. Höh.

Kuvasin kaksi valokuvaushaasteen päivää taas putkeen, koska olen surkimus. Tässä siis päivät 11 ja 12, aamu- ja iltarutiinini:

Tärkein aamurutiinini: 8 dl kuppi kahvia
Iltarutiinini: kasvojen peseminen ja hoitaminen. Ei onnistu ilman tyhmää ilmettä.
Tein tänään myös EMP:n blogiin uuden postauksen! Takaan, että sen seurauksena galaksit räjähtää ja Keinonen laskeutuu rankaisemaan kaikkia:

http://www.emp.fi/blog/vaatteet_ja_tyyli/vaatteet_ja_muut_tuotteet/space-invaders/
Kuvaa klikkaamalla pääset postaukseen!
Mitäs piditte 90's meets 50's -lookista? :) Leppoisaa sunnuntaita,


perjantai 7. helmikuuta 2014

Valokuvaushaaste, päivä 10: Leipähuuto

Tämän päivän valokuvaushaasteen aiheena oli lapsuusmuisto. Kuin kutsuttuna, tai no ei kuin kutsuttuna vaan kutsuttuna, saapui Siperianhusky vierailulle Turkkuseen. Melkein kaikki lapsuudenmuistoni liittyvät Siperianhuskyyn, koska hän on minua vain 1,5 vuotta nuorempi ja olemme aina touhunneet kaiken yhdessä. 

Tämä lapsuudenmuisto kertoo eräästä aamusta, kun meillä oli hirveä kiire jonnekin. Äiti hoputti minua ja Huskya syömään aamupalan nopsasti. Minä söinkin, ja olin jo pukemassa, kun Husky vielä kiukutteli aamupalan ääressä. Äiti huusi jo hermostuneena Huskylle: "Pistä nyt vähän äkkiä se leipä poskeesi!" ja koska Huskylla on pienestä pitäen ollut kieroutunut huumorintaju, hänhän laittoi:


Voitte arvata, että äiti ei tästä riemastunut, joten siksi Huskyn kauhistunut ilme :D Tämä uudelleentoteutus on yhteinen näkemyksemme tuosta muistosta. Haimme kuvaan vähän kauhutunnelmaa Huudon tyyliin, sillä äitimme oli pelottava suuttuessaan :D 

Miss Ruki Ver


torstai 6. helmikuuta 2014

Valokuvaushaaste, päivät 8 & 9

Nyt se sitten tapahtui: eilen en saanut kuvattua valokuvaushaasteen kuvaa. Olin todella kipeä, enkä pystynyt kuin makaamaan. Tänään on oikeastaan ihan sama olo, mutta mieli kaipaa tekemistä. Siispä tänään laitan teille kaksi kuvaa. Otin nämä kuvat henkeni uhalla!

Päivän 8 aihe oli päivän paha tapa. Tässä on minun sairaspäiväni paha tapa. Paha siksi, että ilmeisesti särkylääkkeet pitkittävät tautia, vaikka saavatkin olon paljon paremmaksi. Lisäksi olen sekakäyttäjä, eli eilenkin otin Panadolia, Buranaa ja Finrexiniä päällekäin.


Päivän 9 aihe oli joku, jota rakastat. Tässä kuvassa on mieheni He-Man, joka ei halua näyttäytyä blogissa omalla nimellään. Bonusrakkautena tässä on tietokone :D


Aivastusterkuin


tiistai 4. helmikuuta 2014

Valokuvaushaaste, päivä 7

Päivän valokuvaushaasteen aiheena oli lempihedelmä lempikengässä. Koska olen hapan ämmä, tämä tarkoittaa sitruunaa Solovairissa :)


Sainpas taas laitettua kuvan ennen päivän loppumista! :) Nyt unta kalloon.



Määrittele mun markkina-arvo, beibe

Luin taas sydän läpättäen Gurumme Laasasen tekstejä hämmentyen siitä, miten joku voi ajatella niin fiksusti ja loistaa valoa tähän synkkään maailmaan. Hän on kuin majakka! Tai varmasti hän ainakin toivoisi olevansa, Freud ja silleen ;) Tällä kertaa tämä miehinen mies oli katsellut kuvia naisista  ilman meikkiä ja meikattuna. Lisäksi hän oli antanut naisille sekä pisteelliset että sanalliset arviot heidän ulkonäöstänsä.

"Markkina-arvo on noussut kolmesta kuuteen tai vähemmän. Meikattuna iho näyttää paljon paremmalta, hiukset ovat upeat ja silmissä on lisää kontrastia. Myös silmäpusseja on saatu piiloon. Kotirouvasta puumaksi. "

Ihanaa, vihdoinkin on siis tehty kiistaton ja miehiseen tapaan hyvin looginen ja tieteellisesti pettämätön arvosteluasteikko naisten arviointiin! Minkäköhän arvosanan minä saisin Laasasen testissä? :) Odotan innolla, eritoten numeroa! Olenkohan minä ihmisenä ja naisena n. kutosen arvoinen? Vai kenties jopa kasin? Voi Laasanen, määrittele mua!

Tässä kuva minusta ilman meikkiä ihan karseana, kontrastittomana ja tatuoituna.
Laasanen opastaa, että meikkaamisen tarkoitus on lisätä naisen markkina-arvoa. Tietenkin! Kuka nainen nyt itseään varten meikkaisi? Pyh pah. Tottakai kaikki, mitä nainen tekee, tähtää aviomiehen metsästykseen ja miehien miellyttämiseen. Tässä Laasasen meikkiohjeet:
  1. Upeiden kiiltävien, ilmavien ja pitkien hiusten loihtiminen
  2. Ihon epätasaisuuksien, ryppyjen ja silmäpussien piilottaminen
  3. Värikontrastien lisääminen huuliin, silmiin ja poskipäihin
Yritin toteuttaa Laasasen toiveita pilkulleen. Mielestäni onnistuin aika hyvin luomaan värikontrasteja vähän joka paikkaan ja kiillottamaan hiukseni. Ihossakaan ei pitäisi näkyä epätasaisuuksia!

I'm sexy and I know it!
Mitäs sanotte muuttumisleikkini lopputuloksesta? Tuleekohan minusta kohta rouva Laasanen? <3 Mutta koska en varmaankaan saa määrittelyä itse Gurulta (hän on kiireinen älykkö, enkä odotakaan, että hän huomaisi tällaisen surkean tatuoidun naisen blogin), niin haastan teidät, rakkaat lukijat, kirjoittamaan meikkileikistäni kommenttikenttään laasasmaisen arvioinnin! Tyyliin "kolmosesta kutoseen, kotirouvasta puumaksi". Paras arviointi voittaa jotakin pientä kivaa! Koska loppujen lopuksihan me kaikki olemme tuotteita lihatiskissä: joku on HK:n sininen, toinen A-luokan nakki ja kolmas pilaantunut, mutta marinadilla sivelty marmorifile. Ja pitäähän lihalle määritellä jokin kilohinta! 









ps. Minun piti ensin tehdä kaksi lookkia, mutta tästä toisesta tulikin hienompi kuin kuvittelin. Ehkä ryhdyn käyttämään vihreää huulipunaa joka päivä!

Gootti ja kuu! Sori kököt muokkaukset :D

maanantai 3. helmikuuta 2014

Uutisia, stailauskisan voittaja ja valokuvaushaaste, päivä 6

Minulla on teille uutisia! Osa teistä huomasikin jo, että olen EMP:n uusi tyylibloggaaja! :) Olen tiennyt pestistä jo jonkin aikaa, ja melkein ratkennut jännityksestä, kun olen odottanut, että saisin ekas postauksen tehtyä. Nyt se on valmis!

http://www.emp.fi/blog/vaatteet_ja_tyyli/vaatteet_ja_muut_tuotteet/fanittamisen-sietamaton-helppous/
Pääset EMP:n blogiin kuvaa klikkaamalla!
Älkää murehtiko, PTFU pysyy ihan samanlaisena kuin aina ennenkin. EMP:n blogissa puolestaan keskityn enemmän tyyliin ja vaatetukseen. Kätevä kahtiajako, eikö? :) Tein tuohon sivupalkkiin jo tuollaisen bannerinkin, jos huomasitte.

Toinen uutiseni koskee stailauskisan voittajaa! Olen ollut laiskimus enkä ole huomannut julkistaa tätä, mutta nyt laskin pisteet yhteen... ja voittaja onnnnn....


BETTY STIXX! :) Onneksi olkoon, Betty! :) Kilpailu oli tiukka, mutta voitit kolmella äänellä. Huima palkintosi on huulitatuointeja! Nämä ovat aivan ihania, käytin niitä mm. P!nkin keikalla. Kestää huulissa helposti koko päivän, ehkä vielä seuraavankin. Lisäksi sujautan palkintoosi jotakin muuta mielivaltaista yllätystä ;) Laitan sulle sähköpostia!


Sitten päivän valokuvaan. Lusmuilen taas ja laitan vanhan kuvan, mutta minulla on ihan oikea syy! Olen ollut koko päivän kipeänä ja olo on ollut ihmeellisen kuumeinen :( Tätä kuvaa ette kuitenkaan ole nähneet, koska jostain syystä näistä kuvauksista unohdin tehdä postauksen. Päivän aiheena oli sammakkoperspektiivi.

Scoundrel huppuineen
Sellaista tänne! Mitä mieltä olette tuosta EMP-blogista? :) Käykää ihmeessä kommentoimassa sinnekin!

Pitääkö minun lopettaa bloggaaminen? :(

Apua, lukijat! Tajusin juuri, että olen riistänyt teiltä erään tärkeän oikeuden! Nimittäin oikeuden katsella kahvikuppejani! Puhumattakaan aamu- ja välipaloistani. Olen todella pahoillani, en tajua, miten tämä on minulta kokonaan unohtunut. Jokaisen bloggaajan pitäisi tajuta tämä, mutta minä en tajunnut. Tutkiskelin tässä muita blogeja, ja tajusin, että tämä oma blogintekeleeni on aivan nolo raakile verrattuna niihin. Antakaa minulle anteeksi, sillä minä en tiennyt, mitä minä jätin tekemättä.

Tekisi mieleni lopettaa bloggaaminen nyt kokonaan, kun tämä häpeä on niin suuri! Ajattelin kuitenkin, että jos voisin jotenkin korvata tämän kammottavan virheen. Siispä olen nyt kunnostautunut ja ottanut kuvia kahvikupeistani oikein urakalla! Kai tämä kelpaa, oi ihanat lukijat? Tässä nyt siis bloggaajan kahvikuppeja ja aamukahveja oikein urakalla.

Tässä tämänpäiväinen kahvikuppini. Tummapaahtoinen, täyteläinen maku. Mukin pohjalla oli kuitenkin mustaa sakkaa. 4/5.
Tässä viikontakainen kahvini. Rainbow-kahvia, maku nuori ja kypsymätön. Mukissa lohkeama. 2/5.
Tässä kahvinjämät lauantain seminaarista. Kahvi oli tilanteeseen sopivaa ja maku oli ihan ok, mutta kuppi liian pieni. 3/5.
Tässä aamupalani toissapäivältä. Sämpylä paras, koska sen olen itse leiponut. Verigreippi paras. Avokado ja raejuusto paras. 5/5.
Tässä kaksi tiskipöydältä bongaamaani kahvinjämää. En maistanut, koska jämät olivat pari päivää vanhoja. Ulkonäkö 1,5/5.



Otin myös Berliinin kahvikupeistani kuvia.Tämä todistaa, että olen hienostunut ja kulturelli bloggaaja, koska matkaan ulkomailla ja uskallan maistella kahveja sielläkin!

Liian vähän maitoa. Maku väkevä. Karkki paha. Ulkoasu kuitenkin pelastaa. 3/5.
Liian vähän maitoa. Maku väkevä. Berliininmunkki pelastaa. 3,5/5.
Sämpylä herkullinen. Kahvi kitkerää: maistuu aivan natsi-Saksalta. 3/5.
Koska minulla oli kiire saada mahdollisimman paljon kahveja ja herkkuja tähän postaukseen, käytän tässä nyt törkeästi myös muiden syömiä muffinsseja.

Siskoni Sekopää nauttii Cafe Brahen jättimuffinssia. Maku ok, kuorrute ok. Liian iso. 3,5/5.
Tässä iltapäiväkahvini viime viikolta. Seurana itsetehty suklaamuffinssi. Verkkosukalla verhoiltu jalka kruunaa kokonaisuuden. 5/5.
Tämä aamupala oli tältä päivältä.


Kahvi höyryävän kuumaa. Kuppi hauska. Leipä loistava. 4/5.
Sain tietää myös sellaisen asian, että Helsingin suurkaupungissa on sellainen uusi ihme ja ilmiö kuin Starbucks. Jokaisen itseään kunnioittavan bloggaajan pitäisi hehkuttaa sitä. Facebookin Bloggaajat-ryhmästä bongasin myös sellaisen jutun, että Starbucks voi olla blogin tärkein sisältö.


Tulin tästä oikein kateelliseksi ja päätin itsekin mennä hakemaan Starbucksilta kahvia. Tietenkin siksi, että saan siitä kuvan otettua, kuten bloggaajan kahvivelvollisuuksiini kuuluu. 

Maku täydellinen. Koin itseni arvokkaaksi tätä juodessa. Sain orgasmin. 5/5.
Jos nämä kahvit eivät nyt jostakin syystä riittäneet, niin laitetaan tähän loppuun vielä pari kuvaa kahvinkeittimistä, jos se saisi teidät kuvittelemaan lisää kahvikuppeja.

Tosin tämä punainen kahvinkeitin on todellinen Brutus. Eräänä aamuna se vaan päätti ruostuttaa putkensa rikki. Tuloksena oli veden pääsy sähköosiin ja oikosulku. En edes kiitä siitä viidestä vuodesta, jonka tämä meitä on palvellut, sillä olen niin kettuuntunut tästä petoksesta.

Paska ja petturi. Never forget. 0/5.
Siispä otimme käyttöön tällaisen pressipannun siihen saakka, kunnes saamme ostettua uuden kahvinkeittimen. Kahvi on hyvää mutta jokaisen kupillisen pohjalla on mustaa sakkaa, yök.

 Muuten hyvä, mutta kahvissa mustaa sakkaa. 3/5.
Oi rakkaat lukijat, annattehan minulle anteeksi tämän riistoni? Olen tuottanut teille pettymyksen, tiedän. Mutta jatkossa lupaan postailla kuvia kahvikupeistani useammin! Näytän teille, että olen luottamuksenne arvoinen! Saanhan jatkaa bloggaamista?