keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Saanko esitellä: Sir Willis (luukku 13)

Jippii, vihdoinkin pääsen esittelemään teille erään kiireideni aiheuttajan! Meille on nimittäin muuttanut tällainen tekoaurinko.


Aikaisempien koiriemme nimet ovat olleet Arnold Schwarzenegger (Arska) ja Sylvester Stallone (Syltty). Marraskuussa tekin arvailitte uuden mäykkymme nimeä, ja otsikossahan se jo lukee: tästä pojasta tuli Bruce Willis eli Vili.


Sir Vili on erityislaatuinen koira, sillä hänelläpä on oma sponsori! Saimme blogiyhteistyön merkeissä Vilille kaikenlaista tarviketta turkulaiselta eläintarvikeliike Petolalta. Olin aikaisemmin naureskellut Petolan slogania "I see pet people", ja nyt olin iloinen, että meillä oli syy mennä sisälle. Olin jo ehtinyt unohtaa, mitä kaikkea koiranpentu tarvitsee, mutta onneksi Petolan Tuija opasti meitä asiaan. Saimme esimerkiksi yllänäkyvän pentupannan ja -talutushihnan, jotka voi sitten Vilin aikuistuessa vaihtaa selälle parempiin valjaisiin.

Vili ei oikein vielä osaa kävellä ulkona, vaan se istahtelee maahan kuin tatti. Sitä kai vähän pelottaa autot ja kylmyys, joten olemme totutelleet ulkona kävelyyn pikkuhiljaa. Tänään olemme menossa koirakurssille, jossa toivottavasti vähän neuvotaan, miten kävely ulkona pitäisi aloittaa.


Vili on viikossa asettunut tänne meille oikein kunnolla kodiksi. Kävimme jo ensimmäisen tahtojen taistonkin, joka päättyi 1-0 Vilin voitoksi. Päivisin Vili viihtyy kuninkaallisessa sängyssään oikein hyvin, mutta kun pitäisi mennä nukkumaan, se alkaa vinkumaan. Pari ensimmäistä yötä yritimme kestää, sillä olimme päättäneet, että emme ota sitä sänkyyn. Sain nukuttua kaksi tuntia yön aikana! Yritimme vaikka mitä: emme huomanneet vinkunaa, roikotimme kättä sängyn reunan yli, laitoimme Vilin petiin minun käytetyn paitani... Mikään ei auttanut. Niinpä Vili nukkuu nykyään meidän sängyssämme. Vinkuna lakkasi kuin seinään. Mutta kuka nyt voi vastustaa tällaista:


Vili sai myös oman pedin Petolasta, kuninkaallisen tietenkin, kuten jo mainitsin. Vili on tehnyt pesästään oikean aarrearkun: se vie sinne löytämiään tavaroita. Kuvaa varten putsasin petin, mutta sieltä löytyi mm. 6 kpl sukkia, villasukat, puunpalasia, vessapaperirulla, luita, Kongi, lisää luita ja sanomalehden palasia. Onneksi meille neuvottiin, että koiranpennulla pitää olla ylipaljon luita, sillä Vili on kova pureskelemaan. Se on yrittänyt jo pureskella sohvaa, johtoja ja pöydänkulmaa, mutta toistaiseksi kieltäminen on toiminut ja Vili on keskittynyt luihinsa.

Ja kun Vili on aikansa pureskellut luita, se nukahtaa ne suussaan näin:


Vili osaa kakkia ja pissiä paperille oikein hienosti. Kun kehuimme sitä tästä, se sai päähänsä, että meidät pitää hakea paikalle kauhean vinkunan kanssa joka kerta, kun tähtäys onnistuu. Myös yöllä. Siis kun Vili on pissinyt, meidän pitää tulla katsomaan ja kehumaan! Aika ärsyttävä piski <3 Nyt kun vielä saisimme sen ulos kävelemään, niin uskon, että se oppisi aika nopsaan käymään ulkona vessassa. 

Vili sai vasta maanantaina rokotuksensa, eli nyt maailma on osterimme. Siksi harmittaa, että viikonlopun pelipäivät Petolassa menivät sivu suun. Meidän piti nimittäin mennä sinne tapaamaan muita koiria ja testailemaan pelejä. Onneksi näitä päiviä järjestetään kuulemma tosi usein, ja ehkä myöhemmin Vilin aivokapasiteetti oikeasti riittää älypelien pelaamiseen.


Koska tämän postauksen numero on 13, ajattelin laittaa tähän 13 kuvaa. Paitsi että viimeinen ei olekaan kuva, vaan supermahtava video!


Sir Vili osaa jo aika hyvin leikkiä noutoa. Koska nimitämme häntä vaalean nenän takia Possunenäksi, sai hän tietenkin ensimmäiseksi lelukseen possun. Olkaa hyvä, suloisuutta ruudun täydeltä:


Kuka tunnisti biisin? :D

11 kommenttia:

  1. Iihana koikku. Ootko muuten kuukkeloinu tuon glööcklerin? Äijällä on aika tyyli. Tai "tyyli".

    VastaaPoista
  2. Voi miten ihana tapaus!<3 Suosittelen muuten Turun Lemmikkiasemaa (köh köh entisenä työnraatajana kyseisessä paikassa). Ihan niinkuin shoppailu mielessä ja sit joka keskiviikko ja torstai on liikkeessä pentutreffit. :) Muistaakseni keskiviikkosin oli pienten rotujen klo 17 lähtien. Sinne poika vaan jossain vaiheessa temmeltämään ja sosiaalisoitumaan!

    VastaaPoista
  3. Oiii mikä herra! Tervetuloa blogiin, Sir Willis :) ootan innolla jatkoa eikä nää 13 kuvaa ollu edes tarpeeks. Petola on kyllä kiva kauppa, eikä siellä tuu nillitystä eläinten tuomisen kanssa niinku jossain paikoissa.

    VastaaPoista
  4. Täytyyhän nyt Bloggaajan Koiralla sponsori olla! Ihana söppänä tommonen pieni. Kun mä olin tosi pieni, meillä oli mäyräkoira nimeltä Herkules, eli Herkku. Meillä oli kans kaks säkkituolia, joista toisessa mä tykkäsin köllötellä ja vedellä tuttipullosta maitoa ja Herkku kölli aina toisessa. Siitä on mulla kuvakin jossain! Ainoo mitä mä ite muistan Herkusta on se että se muris iskälle ja mä en koskaan saanu taluttaa sitä.

    VastaaPoista
  5. Foreskins - Murder Train! HIMYM <3
    Ja voih kun toinen on söppänä! Lisää Vili-postauksia että saan mäykkykuumettani laantumaan :)

    VastaaPoista
  6. Foreskins... :D Ja hieno biisi joka soi paitsi niiden ihmishahmojen tappelukohtausten aikana, myös Robinin adoptoitavista eläimistä kertovassa "piece"ssä. :D "Kaikki koiranpennut löysivät uudet kodit! Jostain syystä ihmiset saivat sen käsityksen, että niitä oltiin lahtaamassa..."

    VastaaPoista
  7. Apua, uusi koti js koira! Teillä riittää vilskettä :)

    VastaaPoista
  8. Ihana pikkupötkö!

    Selailin tänään syntymäpäivämeemejä ja sivulla, joka listaa niistä 50 parasta löytyi myös Rukin synttärimeemi, hämmennyin! Vaikka no, aika parashan sä olet.

    http://www.50-best.com/happy_birthday_memes/birthday_memes_4.htm

    VastaaPoista
  9. Ihana hauva, koiranpennut on suloisia ja isommatkin koirat on mukavia :) Meillä oli porukoiden koiralla kans possulelu, joka oli samankokoinen kuin koira itse ihan pentuna xD kasvaessaan sitten teurasti possun kaulan ja se piti nostaa hyllylle, ettei syö sen täytteitä.
    Meillä ei vissiin ikinä ollut tuota paperille opettamista, joten kumma kyllä oli silti tosi vähän pissivahinkoja. Koira oppi menemään ovelle, kun halusi tarpeilleen (kesäloma, joten kaikki oli kotona, oli helppo opettaa siihen että menee aina ovelle kun on hätä ja pääsee sitten takapihalle), joten ei ollut paperivaihetta. Protestointivaihe taas oli, että kun kiukutti niin sitten katsottiin silmiin ja tahallaan kustiin matolle, kun ei asiat menny mielen mukaan :D Saatto myös pentuna lirahtaa vahingossa innostuessa viivat lattialle.
    Yhden ainoan kerran on tehnyt tarpeet sisälle pentuiän jälkeen, oli kai vähän maha sekaisin niin torttu odotti keittiön matolla. Jännä että oppi kuitenkin siihen, ettei "lattiaa sotketa" niin mieluummin sitten matolle ihmisten riesaksi.

    VastaaPoista
  10. Mikä ihanuus! ♡
    Kun meidän koira opetteli yksin nukkumista, avokki kuorsasi tyytyväisenä ja itse jouduin viikon valvomaan. Kokoa Remuksessa sen verran enemmän, että pakko oli olla heltymättä ja ottamatta sänkyyn.

    Täytyypä itsekin seurailla noita pelipäiviä ja käydä katsastamassa koiran älypelitaidot. :)

    VastaaPoista

Kommentoi ja ylistä, beibi! Vastaan, jos ehdin.