tiistai 9. joulukuuta 2014

Joulukalenteri, luukku kahdeksan

Oh, rakkaat lukijat! Olen niin pahoillani aiheuttamastani pettymyksestä. Ehkäpä tätä voisi joku keittiöpsykologi tässä arvioida. Kenties tämä johtuu siitä, että lapsena en ikinä saanut joulukalenteria? Meillä kävi aina vaan Tipsu-tonttu, joka jätti keittiön pöydälle kirjeen ja jotain hyvää. Joskus se oli karkki, joskus joku rusina. No, ette saa vieläkään kuvia mahtavista bileistämme, sillä ne ovat toisella koneella ja netti takkuaa vieläkin. Argh. No, kuitenkin, tänässä eilisen luukussa on luvassa kahdeksan lempparijoulumuistoani höystettynä sekalaisilla kuvilla. Jee, aistin jo innostuksenne. Tipsu-muisto oli muuten eka.

Toinen joulumuistoni on se, että meillä ei käynyt Joulupukkia vaan Joulumuori. Joulumuori oli aina raskaana, vähän väkivaltainen ja huitoi kaikkia risuilla. Jotkut lapset kuulemma odottavat Joulupukkia innolla, me odotimme kauhulla risahduksia, jotka merkitsivät Joulumuorin saapumista. Haimme lahjat nopeasti Joulumuorin käsistä välttääksemme risut ja juoksimme pöydän alle piiloon. Harmi, etten nyt löydä millään kuvaa Joulumuorista, mutta tässä kuva äidistäni, joka muistuttaa omituisen paljon Joulumuoria.


Kolmas joulumuistoni liittyy jouluruokaan. Inhoan lanttulaatikkoa, kinkkua, rosollia, pipareita ja joulutorttuja. Tämä ei onneksi lapsuudenperheessämme haitannut, sillä jouluna meillä ei syöty jouluruokia vaan kaikkien lempiruokia. Joulu oli siksi ihan parasta aikaa. Teimme listan, johon keräsimme kaikkien lempiruoat ja teimme sitten niitä. Valmistimme siis muusia, perunoita, valkosipuliperunoita, herne-maissi-paprikatäytteistä mureketta, kanankoipia, risottoa, äitini kuuluisaa rossonpossoa eli kyljyksiä kermakastikkeessa, erilaisia salaatteja, mutakakkua, juustokakkua ja joku vuosi ihan täytekakkuakin. Lisäksi ostimme pakastimeen kaikkien lempparijäätelöitä. Tämä on ehkä paras jouluperinne, ja olen säilyttänyt sen vieläkin omassa perheessäni.

Tämä ei ole joulupöydästä mutta melkein
Neljäs muistonki onkin katkera joulumuisto, tai oikeastaan synttärimuisto. Synttäreitäni vietetään muutama päivä joulun jälkeen ja perheessämme oli tapana herättää päivänsankari tuomalla kakku tämän sänkyyn. Tein aina kaikille muille maailman parhaita synttärikakkuja: mietin erikseen sankarin lempparimakuja ja sovelsin niitä kakkuihin. Mitä minä sitten eräänä synttäripäivänäni viitisentoista vuotta sitten sain? Itse pakastimeeni leipomani, hiukan jäisen ja kuivan kakkupohjan, jolle oli levitetty joulusta yli jäänyttä LUUMUHILLOA. Kuten kerroin, inhoan joulutorttuja ja erityisesti luumuhilloa. Olin niin vihainen, että vieläkin äitini nimittää suuria pettymyksiä luumuhillokakuiksi. Muistelen tätä vääryyttä joka synttäri :(

MRV ennen luumukakkua - niin viaton ja tyytyväinen elämään
Viides muistoni on kaksi hienoa vauvanukkea, jotka saimme Huskyn kanssa eräs joulu n. 20 vuotta sitten. Toisen tukka oli keltainen ja toisen lila. Jostain syystä nimesimme ne Ylätukaksi ja Alatukaksi :D

Kuudes muistoni on ensimmäinen synttärini, jonka sain viettää mieheni kanssa. Mieheni toi minulle sänkyyn KUIVAN PIRKKA-MAUSTEKAKUN. Oikeasti, maailma. Eikö tämä katkeruus ikinä lopu?

Seitsemäs joulumuistoni on se, kun esitimme yläasteella koulun joulujuhlassa SIMin kanssa joululaulun Ally McBeal -tyyliin. Olimme sarjan suuria faneja, ja olimme sitten itse soveltaneet sarjassa ollutta laulutappelua esitykseemme: lauloimme laulun (Mä kanssa enkelten) mukamas kilpaa ja tönien toisiamme pois lavalta. Esitys huipentui tietysti sopuun ja siihen, että lauloimme viimeisen säkeistön yhdessä :D Olimme aika noloja teinejä.

MRV-avaruusolio ja SIM
 Kahdeksas joulumuistoni liittyy samaiseen joulujuhlaan: minulla oli päälläni maailman hienoin mekko! Äiti oli ommellut sen kimmeltävästä violetista kankaasta, siinä oli V-kaula-aukko ja polveen asti ylettyvä halkio. Edes värikkäät hammasrautani (niihin sai valita eriväriset kumilenksut ja minähän valitsin) eivät pilanneet mekkoa! Minulla ei ole siitä valitettavasti yhtään kuvaa, mutta muistelen vieläkin sitä mekkoa lämmöllä. Ehkä siitä mekkohulluuteni onkin saanut alkunsa.

Tässä kuvassa ei näy kunnolla hammasrautani eikä oikein mikään muukaan kuin Huskyn ilkeys!
Tällä kertaa ei muuta. Koitan huomenissa saada juhlakuvia teillekin näkyville!

MRV

4 kommenttia:

  1. Ei mulla muuta kuin että tämä blogi se ei koskaan epäonnistu mielen piristämisessä! Mainiota joulukuuta Miss Ruki Ver ja muut kirjoittajat!! JEEEE

    PS. Kiiiitos männäaikojen futonpostauksesta terv. nykyään onnellinen futonaattori <3

    VastaaPoista
  2. Voi sinua! Miten ihania muistoja, paitsi Joulumuori, joka oli vähän epäilyttävä. Ihanaa joulukuuta :) -Ni nja

    VastaaPoista
  3. Teidän joulu kuulostaa ihanalta! Ei tosiaan mitään "koska jouluna syödään sitä ja tehdään tätä"- meininkiä. Sun äiti taitaa olla maailman paras.

    VastaaPoista
  4. Tuli noista epäonnistuneista synttärikakuista mieleen se kuinka ex-poikaystävän ainoa synttärilahja minulle oli hätäisesti Lidlistä matkalla haetut valmiiksi pakatut muffinssit. Oi sitä pirunmoista katkeruutta, kun tajusin ettei ollutkaan vitsi.
    Ei ole ollut nykyisellä siipalla rima korkealla mitä tulee synttäri- ja joululahjoihin, koska tuota pahemmaksi ei voi vetää.

    VastaaPoista

Kommentoi ja ylistä, beibi! Vastaan, jos ehdin.