tiistai 23. joulukuuta 2014

Hyvä Äiti vs Huono Äiti (luukku 21)

Äitiys puhuttaa, ja kaikilla on oma mielikuvansa hyvästä äidistä. Itse olen törmännyt liian usein näihin muiden käsityksiin. Äitinä olo on mielestäni helppoa ja luontevaa: minulta se onnistuu helposti. Ainoa asia, jonka olen haastavaksi kokenut, on sosiaalinen paine. Hyvän äidin tulisi olla kaikkea, liikaa ja mahdollisimman paljon enemmän.

 Siisti koti ja nuhjuinen äiti vs. Siisti äiti ja nuhjuinen koti - pitääkö valita?

Kuulemani mukaan hyvän äidin kriteereihin kuuluu mm. seuraavat asiat:

Tässäkö hyvä äiti?
- Imetä, mutta ei missään nimessä julkisesti.
-Käytä kestovaippoja.
-Laita kotiruokaa (ja vielä terveellistä) lapsille, mutta muista taloudellisuus, suomalaisuus ja luomuruoka.
-Tee töitä, mutta älä missään nimessä laita lasta päiväkotiin, ennen kuin hän on 3-vuotias .
-Liiku ja pidä itsestäsi hyvää huolta! Raskauskilot äkkiä pois, mutta niin, että liikkumiseen käytetty aika ei ole lapsilta pois. 
-Tulisi nukkua/levätä aina kun lapset nukkuu, mutta kodin pitää kuitenkin olla siisti ja lapsille tehdä ruokaa. 
-Lapsille tulisi ostaa hyvät talvi-, kesä- ja välikausivaatteet
(mutta äitiyslomaa ei tueta Suomessa niin hyvin, että jokaikistä haalaria, joka maksaa 150 €, olisi varaa ostaa + siihen vielä kengät sun muut päälle!).

Jos kuitenkin esimerkiksi kirppareita hyödyntämällä saat lapsille hyvät vaatteet ostettua, älä vielä huokaise helpotuksesta. Herranjumala jos ostat vielä itsellesi jotain muuta kuin tuulipuvun, olet kyllä huono äiti, tai sinua ainakin katsotaan nokka pystyssä. Näin kuitenkin käy tosi monelle naiselle: kun he tulevat äidiksi niin unohtavat itsensä, mutta lapsella on kyllä viimeisen päälle hienot merkkivaatteet. Äiti itse kulkee lökäpöksyissä. Huono äiti tässäkin.

Äidit ovat usein väsyneitä, mutta minulle on tärkeää väsymyksestä huolimatta käydä suihkussa ja pukea muutakin kuin tuulihousut jalkaan. Meikkiä käytän arkisin aina vähän ja hiukset laitan ojennukseen. Haluan näyttää kivalta. Olo on paljon pirteämpi kun lookkikin on! Monen mielestä tässä on jotain väärää.


Tietysti ennen lapsia tulisi hankkia koulutus, tehdä töitä, olla naimisissa, lasta pitäisi suunnitella tarkkaan ja ikääkin pitäisi olla vähintään se keskiarvo, 28,5 vuotta. Omasta kokemuksesta voin sanoa tämän: hyvä äiti voi olla myös 19-vuotias, kouluttamaton, muutaman vuoden töitä tehnyt sinkku! Opiskella voi, kun on lapsi. Kuten sanonta menee: se ei ole mikään este, hidaste kylläkin. Kysymys kuuluu: Miksi jokaisen ihmisen pitäisi mahtua samaan muottiin? Jonkun suusta kuulin, että parisuhteet on parempia vanhempana. Mielestäni se riippuu kyllä niistä ihmisistä siinä parisuhteessa.

Ihmisten pitäisi oikeasti vähän relata - saman haluaisin oppia. Oon hullu siivoamaan ja minua ahdistaa, kun paikat on sekaisin kotona (kiitos vaan isälleni, joka on aivan samalainen - kotoa opittua selkeästi). Lasten myötä sitä on tullut vähän lepsummaksi, ja antaa itselleen luvan välillä vaan olla sohvalla ja antaa tiskien lojua hetken altaassa. Ehtiihän ne laittaa vai ehtiikö...? Sen verran oon relannut, että aamulla syödään ihan rauhassa aamiainen. Jos ei huvita lähteä muskariin lasten kanssa, niin sitten ollaan vaan kotona. Siivotaan kun jaksetaan, illalla viimeistään lasten mentyä nukkumaan pistän paikat kondikseen ja nautin kynttilänvalossa siitä ihanasta tunteesta, kun on siistiä.

Itselleni on mahdollisesti sitten käynyt vaan hyvä tuuri, tulin äidiksi tosiaan "jo" 19-vuotiaana eikä äitinä olo tuntunut yhtään vaikealta. Esikoislapsen kanssa ei varsinkaan. Nuorena äitinä tosin pitää olla paksunahkainen, koska toiset äidit osaavat olla melko arvostelevia. Kun esikoiseni täytti 4 vuotta, neuvolassa kysyttiin, mikä on arjessa tuntunut raskaalta tai haastavalta. Meinasin vastata, että kun täytyy aamulla nousta töihin lämpimästä ja mukavasta sängystä, mutta täti taisikin tarkoittaa lapsen kanssa haastavia asioita. Ei tullut mieleen yhtäkään asiaa, mikä olisi tuntunut jotenkin erityisen raskaalata tai haastavalta. Toki oma kotikasvatukseni antaa hyvät eväät vanhemmuuteen (rajat on rakkautta ja selkeät rytmit + rakkautta ja läsnäoloa) mutta ASENNE ratkaisee monessakin mielessä. Nyt kun on kaksi lasta, haastavalta tuntuu se, miten saa ajan riittämään molemmille. Lisäksi toinen lapsi on "hieman" vaativampi (=nukkuminen on hankalaa), muuten nautin tästä täysin rinnoin - kirjaimellisesti ;)

En sitten tosiaan tiedä, mikä on hyvä äiti. Itse pyrin olemaan paras omille lapsilleni. Parikymmentä vuotta eteenpäin niin nähdään onnistuinko. Rauhalliset joulut teille kaikille lukijoille!



5 kommenttia:

  1. Nykyäidin pitäisi kasvattaa 2,5 lasta kotona, olla uraohjus ja kouluttaa itsensä. Pitäisi käydä zumbassa ja jumpassa ja pumpissa ja pömpissä ja lukea paljon lapselle ja olla läsnä.

    Minä itse yhden viisivuotiaan pojanviikarin kanssa olen huonolla omallatunnolla kotona, loisin työttömänä yhteiskunnan varoilla ainakin kunnes poika on koulussa. Tahdon olla läsnä lapseni arjessa, nähdä kuinka poika etsii rajojaan ja toteuttaa itseään. Tahdon että lapseni saa vapaan lapsuuden - laitostumaan ehtii koulussa. Enkä nyt vapaalla lapsuudella tarkoita ns. vapaata kasvatusta, meillä on kyllä normaalit säännöt, rutiinit ja nukkumaanmenoajat. Tarkoitan vapautta olla lapsi, leikkiä pitkin päivää ja pihoja. Tahdon antaa lapselleni perinpohjaisen hyvän kotikasvatuksen, jotta hän kouluun mennessä osaa katsoa silmiin ja sanoa käsipäivää. Jotta hän tietää, koska sanotaan kiitos, anteeksi tai ole hyvä, ilman että aikuinen kysyy että kuinkas sanotaan. Jotta hänestä kasvaisi kokonainen, hyvän itsetunnon omaava ihmisenalku joka tietää olevansa yhtä arvokas kuin kaikki muutkin.

    Mun mielestä niin kauan kuin koko perhe voi hyvin, eikä koti ole saastainen (likaisuus ja sotkuisuus ovat niin eri asioita!) jokainen äiti on hyvä äiti!

    VastaaPoista
  2. Toivottavasti onnistut kasvattamaan lapsesi noin. Itse tykkään myös käydä töissä ja 2-3- vuotiaana pieni poikamme menee päiväkotiin toivottavasti siitä huolimatta oppii hyvät tavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on olemassa myös (mielestäni) hyviä päivähoitopaikkoja, joissa hyväksytään lapsi yksilönä eikä työnnetä samaan muottiin muiden kanssa.
      Ja kunhan itse pysyy kärryillä omasta ja lapsensa elämästä, niin hyvää tulee!
      Mua vaan itteeni harmittaa se paine, jonka yhteiskunta luo nuorille äideille. Ainakin musta välillä tuntuu että vaikka riitän itselleni ja lapselleni kotiäitinä, yhteiskunta vaatii mua kouluttautumaan ja töihin ja kiillottamaan kotia yhtä aikaa. Tai näin mä sen koen. Ehkä vähän väärä kanava tällaisille purkauksille, mutta tulipahan purettua.

      Poista
    2. Joo pienet päivähoito ryhmät on hyviä :) se on täysin totta että tuntuu siltä kuin olisi vain yksi osa tätä oravan pyörää kaikkien pitäisi mennä samaan muottiin.

      Poista

Kommentoi ja ylistä, beibi! Vastaan, jos ehdin.