maanantai 3. marraskuuta 2014

Sinä et ole täydellinen

Mainoskuvien, lehtien kansien ja muiden sellaisten ihmiset ovat ihan photoshopattuja muovihärpäkkeitä eivätkä ihmisiä ollenkaan. Ainoastaan muovi voi olla täydellistä. Ihminen ei, sori vaan. Tämänhän kaikki jo tietävät, eikö vain? Hyvä.

Tästä päästäänkin sitten itse aiheeseen. Tätä täydellisyyttä ja täydellisyyden vaatimista vastaan on lähdetty nerokkaalla keinolla: varastetaan vastapuolen keinot ja sloganit omaan käyttöön! Nyt me kaikki voimme olla täydellisiä. Esimerkiksi tässä wannabe-bodypositive-biisissä* lauletaan naisille täydellisyyden ilosanomaa:

-- every inch of you is perfect
from the bottom to the top

*wannabe, koska samalla kun iloitaan omasta bassobootysta, pilkataan samalla kätsysti hoikkia naisia. Lisäksi biisissä oma arvo määritellään taas kerran - kenenkäs muun kuin - miesten intohimoista lähtien! Eli samaa vanhaa paskaa, jota myydään bodypositive-asenteen kuorissa.

Naisten itsetuntoa yritetään kohottaa (ja tuotteita myydä) myös mainoksissa väittämällä, että he ovat täydellisiä.


Lehdissä puhutaan täydellisen vaimon/tyttöystävän ominaisuuksista, meemit julistavat kaikkien olevan täydellisiä ja julkkikset vannovat haastatteluissa jokaisen täydellisyyttä. Ei sen väliä, vaikka olo tuntuisikin paskalta, olet hei täydellinen! Problem solved.

Vihdoinkin tämä täydellisyyspropaganda on iskenyt myös minun tajuntaani. Ah, mahtavaa! Olen siis täydellinen. Haluatteko nähdä kuvan täydellisistä mahamakkaroistani? Takaan sen teille erittäin mielelläni. Olkaa hyvä, naiset ja herrat: 


Ja mitä, kuulenko oikein? Haluatte siis nähdä täydellisen kuvausilmeeni? Täältä pesee:


Ihmettelikö joku, että miten täydellinen ihoni onkaan? Olen tämän ennenkin tunnustanut, mutta jos minulla on kuvauksissa häiritsevässä paikkaa finni, muokkaan sen surutta pois kuvankäsittelyohjelmalla. Ei kukaan halua sellaisia katsella, en minäkään. En kuitenkaan finnejä häpeilekään, vaikka en pidä niitä esteettisesti miellyttävinä. Tässä muokkaamaton kuva ihostani:


Oikeasti: kun väitetään, että "jokainen on täydellinen omana itsenään", puhutaan ihan täyttä paskaa. Mielestäni siinä ajetaan läpi sitä ihan samaa viestiä, kuin niillä lehtien kansissa esiintyvillä muovimaatuskoilla: täydellisyys asetetaan jonkinlaiseksi tavoiteltavaksi asiaksi, vaikka se ei ole mahdollista. Vaikka sitä kuinka paljon toistelisi, emme ole täydellisiä. Sen sijaan, että täydellisyyden merkitystä yritettäisiin jotenkin arkipäiväistää (Olet täydellinen sinä! Olet täydellinen juuri tuollaisena! Jollekin olet täydellinen!), emmekö voisi vain katsoa peiliin ja myöntää itsellemme, että jokainen tuuma meistä ei ole täydellinen? 

Oman epätäydellisyyden kohtaaminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että meidän pitäisi käpertyä nurkkaan ja kuolla pois. Päinvastoin, sehän olisi suuri helpotus! Epätäydellisenä on ihan mahtavaa olla - voi olla aika rennosti. Jos lakataan toistelemasta täydellisyyden mantraa, se vie pois täydellisyyden hohdon sekä paineen siitä, ettemme kuitenkaan ole täydellisiä. Sanoisinkin, että tässä vasta on problem solved! Voisimmeko siis sopia, että minä en ole täydellinen, sinä et ole täydellinen eikä sitä ole myöskään Scarlett Johansson?

Me kaikki olemme ihan tarpeeksi hyviä. 


ps. Oma lukunsa on tietysti se, että näissä täydellisyyden toitotuksissa keskitytään usein pelkästään ulkonäköön, siksi tämänkin postauksen kuvat keskittyvät ulkonäköni puutteisiin eikä esimerkiksi kärsimättömyyteeni tai laiskuuteeni. Miten voi sanoa kenellekään tämän olevan täydellinen pelkästään ulkonäön perusteella? Nyt jotain järkeä tähän touhuun hei.

pps. Blogin kuvauksessa on joskus ainakin lukenut täydellisten naisten blogi, mutta jos sitä ei ymmärrä ironiaksi, ei sitten mitään.

pps. Mieheni ei ymmärrä tätä asiaa mitenkään, vaan väittää tuntien paasauksen jälkeenkin, että minä olen täydellinen, koska edustan hänelle täydellisyyttä :) <3 Mitä teen tuollaisen miehen kanssa??? 

11 kommenttia:

  1. Mä olen aina ajatellut olevani juuri sopiva. Sopivan pitkäpinnainen äidiksi, sopivan hölmö ystäväksi. Kai mä olen ihan sopiva tyyppi puolisoksikin, kun tuntuu tuo ukko viihtyvän meikäläisen kelkassa. Ei mun tarvi olla enempää eikä vähempää mitään!

    VastaaPoista
  2. Juuri sopiva on hyvä! Mä olen varmaan myös sopivan hölmö ystäväksi ja sopiva puolisoksi, vaikka mun pöllö mieheni ei tajua, että täydelliseksi kutsuminen on vähän jopa ahdistavaa. Äidiksi en pinnani puolesta varmaan kelpaa, mutta ehkä mun muut taidot korvaa kärsimättömyyttä sitten joskus!

    VastaaPoista
  3. AMEN!

    Uskookohan tuohon wannabe-bodypositive-settiin oikeasti kukaan? Aika monesti ihmisiä tuppaa (omasta "täydellisyydestä" huolimatta) ärsyttämään se, jos joku toinen näyttää omasta näkökulmasta enemmän täydelliseltä kuin itse. Ja samalla unohtuu että on muitakin näkökulmia ja että niillä täydellisenkin oloisilla ihmisillä on omat heikkoutensa ja puutteensa. Tuo epätäydellisyyden sisäistäminen on kyllä oikeasti kauhean toimiva ajatusmalli, koska silloin kun muistaa että kaikki muutkin ovat epätäydellisiä, aihetta (ilkeään) kateuteen on paljon vähemmän.

    Juuri sopivat ja pöllöt ihmiset lähipiirissä on aika älyttömän hyvä asia. Vaikka se täydelliseksi kutsuminen saattaa omalla laillaan vähän ahdistaa, niin on kuitenkin aika siistiä, että jollekulle voi kaikkine epätäydellisyyksineen olla juuri sellainen ihminen, jota tarvitaan.

    VastaaPoista
  4. Kiitos, tästä tuli jotenki tosi hyvät fiilikset!

    VastaaPoista
  5. Ääää sä oot ihana <3 kiitos tästä!

    VastaaPoista
  6. Mahtavaa! Ja noi kengät on aivan upeet! :)))

    VastaaPoista
  7. Jollaki ihimeen vippaskonstilla oon onnistunu jättäytyyn tuon täydellisyyshässäkän ulukopuolelle ihan :o Mainokset, lehet sun muut aivopesumediat mennee aivan ohi ku sellailee tärkeitä kakkureseptejä ja sarjakuvia. Unohtaa kattoa niitä täydellisiä naisia siinä sitte ku on täydellistä kakkua eessä. Mutta joo, meikästä on ihanaa olla täydellisen epätäydellinen! Mahamakkarat rules ja akne kasvattaa luontoa.

    VastaaPoista
  8. Mun mielestä myös se, että jos ei itse ole tyytyväinen johonkin osaan itsessään (minulla reidet) ja siitä menee mainitsemaan, niin johan tulee (varsinkin naisilta) kommentteja tyyliin "Eiii sun reidethän on ihanat, oo ihanat raskausarvet ja selluliittimuhkurat, suorastaan täydelliset!", eikä hyväksytä suosiolla sitä, että ei se yksi epäkohta itsessään vaikuta välttämättä itsetuntoon :D Vaikka reiteni tosiaan ovat massiiviset ja hölskyvät, ja vaihtaisin ne empimättä sirompiin, ei itsetuntoni silti ole huono. En ole täydellinen, en ole mielestäni edes tarpeeksi hyvä (mitä on tarpeeksi hyvä?), mutta rakastan itseäni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kun se itsensähaukkuminen on kyllä vähän typerää, kun harvempi ihminen muita katsoo 24/7, että tajuaa, miksi joku käsittää jalkansa/kätensä/navan kohasta paitaa ihan hirveän kaameaksi. Siitä tulee vaan hirveä itsensäkyykyttäjämeininki, kun toinen haukkuu itseään, vaikka ei vittu oikeasti nää, mikä hiton ongelma sillä toisella on siinä haukkumassansa kohdassa.

      Poista
    2. toisaalta luulis, että jokainen osaa samaistua siihen, että omassa kehossa on jotain joka voisi olla paremminkin. Ei sen toteamisen tarvitse tarkoittaa "hirveää itsensäkyykyttäjämeininkiä" tai edes haukkumista. Kai sen silti saa ääneen sanoa, että kappas, kaksoisleukani haittaa kaulaliinan asettelua, ei ole kivaa.

      Poista

Kommentoi ja ylistä, beibi! Vastaan, jos ehdin.