äMMän epätoivoinen yritys kesäkuntoon 5 ja 6/10

Uudet juoksupopot, näillä on IHANA lenkkeillä

Hei lukijat, äMMä täältä taas päivittelee! Tulee se kesä ensi vuonnakin, joten tavoitteeni kesäkunto vaihtuikin juoksukunnoksi. Lenkkeilen ahkerasti melkein päivittäin: tulee tehtyä reippaita kävelylenkkejä, juoksemista varovaisin askelein ja torstaisin käyn lisäksi kiinteytysjumpassa, joka on aivan sairasta hikijumppaa koko tunnin. Tämän postausten tauon syy on se, että sairastelin tosiaan pitkän tovin ja muutimme uuteen asuntoon. 10 km juoksutavoite on edelleen kiikarissa, ja 5 km kohdalla tällä hetkellä hikoillaan. Pieni pettymys itselle kyllä oli, kun en päässyt jo aikasemmin tavoitteeseen, mutta luovuta en!

Hienoa kuitenkin että painotavoite on saavutettu (ainakin melkein)!

Nykyiset mitat ja suluissa viimeksi mitatut:

-Vatsan ympärys: 79 cm (92 cm)

-Pyllyn ympärys: 102 cm (103,5 cm)

-Reiden ympärys: 49 cm (50 cm)

-Paino: 62 kg (66 kg) 

HURRAA! Tavoitteeseen siis enää 2 kg :)

Iltalenkillä - se onnistuu vauvankin kanssa ihan hyvin!

Tavoitevaatteet taitavat jo kaikki mahtua päälle, ja olokin on sen mukainen. Seuraava tavoite olisi saada tämä kroppa kiinteämmäksi. Se tulee olemaan vaikeaa ja vinkkejä otetaan vastaan. Painoa on pudonnut niin paljon nopeassa ajassa, että se tuntuu. Olo on usein uupunut ja janottaakin paljon. Imetän pientä poikaamme, mikä tietysti kuluttaa energiaa suhteellisen paljon, joten laihtuminen varmasti suurimmalta osin johtuu siitä. En myöskään saa laihduttaa juuri sen takia, että imetän.

Ristiriitaista tästä tekee se, että olen kuitenkin kaikin puolin tyytyväinen omaan kroppaani näinkin, eikä minulla ole mitään suurta inhoa itseäni kohtaan, joka motivoisi. Siksi tälläiset haasteet on vähän vaikeita. Ainoa asia, johon pyrin tällä hetkellä, on hyvä olo, jonka liikunnasta saan. En väitä, etten nauttisi tästä painonpudotuksesta mikä on tapahtunut, koska vaikea se olisi väittää, ettei nämä kadotetut kilot olisi tuoneet iloa. Hyvältähän se tuntuu. Väitän, että melkeinpä kaikki naiset haluavat pudottaa kilon tai kaksi, jotkut jopa kymmeniä. Hyvä kysymys toki on, miksi? MRV:n kilopostaukset saivat minutkin miettimään painonpudotukseni motiiveja. Minun kiloni johtuvat kuitenkin raskaudesta, ja olo on niiden kanssa tukalampi kuin ennen raskautta - tämä on minun motiivini. Sekin tuntuu hassulta, että nykyään painonpudotusprojektia pitää jotenkin selitellä. Ei voi muka olla tyytyväinen itseensä ja samalla tavoitella muutamaa kiloa keveämpää olemusta. Miksi? Onko tämä taas se sama kysymys, että minä itse = vartaloni?

Herkut ne maistuu silti minullekin välillä liikaakin, ja ystäväni piristi minua kuvalla, josta muistui mieleen siskot pysykää vahvoina -tyyppinen letkautus: Rakastakaa itseänne, nauttikaa elämästä ja eläkää hetkessä! Oikein mahtavaa syksyistä viikkoa kaikille.